Euroopan komission direktiivin työolojen parantamisesta alustatyössä (jäljempänä alustatyödirektiivi) tavoitteena on parantaa alustatyötä tekevien henkilöiden asemaa varmistamalla heidän ammattiasemansa määrittely oikein, edistämällä algoritmijohtamisen läpinäkyvyyttä, reiluutta ja vastuunalaisuutta sekä edistämällä alustatyön läpinäkyvyyttä myös rajat ylittävissä tilanteissa samalla, kun varmistetaan alustatalouden kestävä kasvu unionin alueella.
Valiokunta pitää komission direktiiviehdotusta tärkeänä ja yhtyy seuraavia huomioita painottaen kirjelmässä esitettyyn valtioneuvoston kantaan.
Alustatalous
Työtä välittävät digitaaliset alustat ja alustavälitteinen työ luovat uusia mahdollisuuksia yrityksille, työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille ja parantavat kuluttajien mahdollisuuksia saada palveluja. Samalla ne kuitenkin tuovat myös tarpeita säännellä alustojen toimintaa ja työntekoa alustoilla. Komission arvioiden mukaan jopa 5,5 miljoonan alustavälitteistä työtä tekevän henkilön ammattiasema on saatettu määrittää virheellisesti, jolloin työntekijältä puuttuvat työsuhdeturva, työhön liittyvä sosiaaliturva, työturvallisuus ja -terveydenhuolto. Valiokunta katsoo, että ehdotettu alustatyödirektiivi on merkittävä askel digitaalisten alustojen kautta tapahtuvan alustatyön sääntelemiseksi ja sääntelyn kehittämiseksi.
Alustatalous sekä digitaalisten alustojen toiminta kehittyy kaiken aikaa samalla, kun digitaaliset teknologiat, algoritmit ja datan hyödyntämisen keinot kehittyvät. Valiokunta huomauttaa, että alustatyödirektiiviä jouduttaneen jatkossa vielä muokkaamaan ja kehittämään, jotta digitaalisen teknologian synnyttämiä uudenlaisia talouden ja työn tekemisen ilmiöitä pystytään sääntelemään. Tärkeää on myös seurata ja varmistaa, ettei sääntelyllä epätarkoituksenmukaisesti rajoiteta alustatalouden kehittymistä eikä näin estetä nykyisten yritysten toimintaedellytyksiä tai uusien työpaikkojen syntymistä.
Digitaalisten alustojen tarjoamat mahdollisuudet löytää ja tehdä työtä kiinnostavat useita henkilöitä. Eniten kiinnostusta alustatyöhön on korkeasti koulutetuilla, yrittäjillä ja itsensätyöllistäjillä. Digitaalinen alusta tuo joustavuutta sekä vapautta ja autonomiaa, mutta samalla myös epävarmuutta tuloista. Valiokunta pitää tärkeänä, että alustatalouden toimintaedellytykset turvataan ja että sääntely ei muodostu esteeksi uudenlaisten työn järjestämisen tapojen kehittämisessä.
Valiokunta huomauttaa, että työntekijän aseman lisäksi alustatalouden sääntelyssä tulee ottaa huomioon myös muita sen yhteiskunnallisia vaikutuksia, kuten sosiaaliturvan rahoituspohjan murentuminen ja mahdollinen lisääntyvä harmaa talous. Valiokunta tähdentää, että EU-tason toimet työntekijöiden aseman parantamiseksi ovat tarpeellisia myös sisämarkkinoiden toimivuuden turvaamisen vuoksi. Yritysten välistä kilpailuetua ei tule mahdollistaa työntekijöiden asemaa heikentämällä. Tasavertaisen kilpailun kannalta on ongelmallista, jos tosiasiallisesti työsuhteen tunnusmerkit täyttävää työtä ei joissain jäsenmaissa tunnisteta työsuhteiseksi.
Alustatyödirektiivin soveltamisala
Direktiiviehdotuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan direktiivissä säädetään vähimmäisoikeuksista, jotka koskevat unionissa kaikkia alustatyötä tekeviä henkilöitä, joilla on tai joilla tosiseikkojen arvioinnin perusteella voidaan katsoa olevan jäsenvaltioissa voimassa olevassa lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännöissä määritelty työsopimus tai työsuhde, unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen. Eräitä direktiivin 3 luvussa säädettyjä oikeuksia, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä algoritmijohtamisen yhteydessä, sovelletaan direktiivin 10 artiklan mukaisesti myös sellaisiin unionissa alustatyötä tekeviin henkilöihin, joilla ei ole työsopimusta tai työsuhdetta.
Valiokunta pitää selvänä, että alustatyöhön liittyy suojan tarpeita, jotka koskevat sekä työsuhteisia että ei-työsuhteisia työn tekemisen muotoja, ja tähdentää, että kehitettäessä alustatyön sääntelyä sitä tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti. Ehdotuksen pyrkimyksenä on säännellä työsuhteista työtä, mutta direktiiviä sovellettaisiin joiltakin osin myös alustatyötä tekeviin, joilla ei ole työsopimusta tai työsuhdetta. Direktiiviehdotuksen soveltamisala vaikuttaa valiokunnan mielestä epäjohdonmukaiselta siltä osin, sovelletaanko direktiiviä vain työsuhteessa työtä tekeviin työntekijöihin heidän asemansa määrittelemiseksi vai myös itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja ns. itsensä työllistäjiin.
Ammattiaseman määrittäminen ja työsuhdeolettama
Ehdotuksen tavoitteena on selkiyttää alustatyöntekijöiden työoikeudellista asemaa ns. työsuhdeolettamasäännön avulla. Direktiiviehdotuksen 4 artiklan mukaan työtä välittävän digitaalisen alustan, jolla on määräysvaltaa työn tekemiseen, ja alustatyötä kyseisen alustan välityksellä tekevän henkilön välinen sopimussuhde on oikeudellisesti oletettava työsuhteeksi (ns. työsuhdeolettama), kun direktiiviehdotuksessa luetelluista viidestä kriteeristä kaksi täyttyy.
Valiokunta tähdentää direktiivin säännösten selkeyttä ja yksiselitteisyyttä. Valiokunta pitää tärkeänä, että työsuhdeolettamasäännön kriteereitä kehitetään siten, että ne eivät johda tarpeettomiin epäselvyyksiin. Ehdotetussa muodossa ne ovat varsin kaavamaisia ja tulkinnanvaraisia.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että direktiiviehdotuksen mukainen työsuhdeolettama syntyy vain, kun kaksi viidestä työnantajan määräysvaltaa osoittavasta kriteeristä täyttyy. Saadun selvityksen mukaan tämä saattaisi joissakin tilanteissa johtaa Suomessa siihen, että työsuhteista työtä tehtäisiin olosuhteissa, jotka eivät synnytä työsuhdeolettamaa. Kokemukset eri maista ovat selvityksen mukaan osoittaneet, että työsuhteen määrittäminen kaavamaisesti eri kriteerien avulla ei onnistu, vaan viime kädessä joudutaan kokonaisharkintaan.
Saadun selvityksen mukaan kriteeristön kehittämistä voisi olla tarkoituksenmukaista harkita esimerkiksi EU-tuomioistuimen Yodel-lähettipalvelua koskeneessa ratkaisussa määrittämillä kriteereillä, jolloin ehdotus tukeutuisi jo olemassa olevaan oikeusperustaan.
Työsuhteen määritelmä ja direktiiviehdotus
Alustatyö on nähty erityisenä työnteon muotona, koska työtä tehdään digitaalisen alustan kautta ja osin myös sen antamin ohjein. Tämän on esitetty mahdollistavan vallitsevista sääntelyjärjestelyistä poikkeamisen. Valiokunta huomauttaa, että työsopimuslaki ei kuitenkaan tunnista sellaista mahdollisuutta, että työn kytkeytyminen digitaalisiin välineisiin tai digitaaliseen direktioon sulkisi pois työsuhteen tunnusmerkit taikka toisi niihin uusia kriteereitä. Työlainsäädännön antaman suojan lähtökohtana on työsuhteen olemassaolo, ja työsuhteen määritteleminen tehdään työsopimuslain nojalla. Tälle määritelmälle ei ole ominaista tietyntyyppisen työn sulkeminen työsuhteen ulkopuolelle, kun työsopimuslaissa asetetut työsuhteen kriteerit täyttyvät.
Direktiiviehdotuksen lähtökohtana on, että työsuhdeolettama ei puutu jäsenvaltioiden kansallisiin työsuhteen määritelmiin. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä, että alustatyöntekijöiden työoikeudellinen asema voidaan selvittää voimassa olevan työsopimuslain perusteella ja että ehdotuksessa esitetty työsuhdeolettama on mahdollista kumota oikeudellisessa tai hallinnollisessa menettelyssä vedoten kansallisessa laissa määriteltyyn työsuhteen käsitteeseen.
Valiokunta tähdentää, että olennaista on erottaa sellainen alustatyö, joka täyttää työsuhteen tunnusmerkit, niistä työnteon muodoista, jotka eivät näitä täytä, vaan joissa sitoudutaan itsenäisenä ammatinharjoittajana työn tekemiseen. Nämä kaksi työnteon muotoa ovat ehdotuksen mukaan jatkossakin alustatyötä tekevien vaihtoehtoina, mutta eivät kuitenkaan siten, että työtä, joka täyttää työsuhteen tunnusmerkit, voitaisiin teettää ei-työsuhteisena.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että direktiiviehdotuksessa keskeinen rajanveto itsenäisen ammatinharjoittamisen ja työsuhteisen työn tekemisen välillä voi muodostua ongelmaksi myös muualla kuin alustatyössä. Näin ollen ei pitäisi luoda liian tarkkarajaista sääntelyä vaan pikemminkin ottaa huomioon alustatyön piirteet työelämän yleisessä sääntelyssä. Valiokunta pitää tärkeänä, että tässä yhteydessä arvioitaisiin alustatyötä laajemmin sitä, millä tavoin erilaistuvat työn tekemisen muodot voidaan saattaa vähimmäispakottavan työlainsäädännön piiriin silloin, kun työnsuorittaja on suojan tarpeessa.
Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena komission kantaa, jonka mukaan työsuhteisen työn ja yrittäjyyden väliin ei tule luoda niin kutsuttua kolmatta kategoriaa.
Algoritmijohtaminen ja työntekijöiden yksityisyyden suoja
Työtä välittävien digitaalisten alustojen liiketoimintamallissa algoritmijohtaminen on olennaisessa osassa. Algoritmijohtaminen on suhteellisen uusi ja EU:n tietosuojasääntöjä lukuun ottamatta suurelta osin sääntelemätön alustatalouden ilmiö. Komission mukaan automatisoitujen seuranta- ja päätöksentekojärjestelmien läpinäkyvyys on tällä hetkellä riittämätöntä, eikä ihmisillä ole tosiasiallista mahdollisuutta turvautua oikeussuojakeinoihin, kun he joutuvat tällaisilla järjestelmillä tai niiden tukemana tehtyjen päätösten kohteeksi. Algoritmien käyttö työn järjestämisessä on paitsi muovannut työn johtoa ja valvontaa myös vaikuttanut työntekijöiden yksityisyyden suojaan kaventavasti.
Alustatyödirektiiviehdotuksen 3 luvun säännöksillä säännellään työtä välittävien digitaalisten alustojen harjoittamaa algoritmijohtamista eli automatisoitujen järjestelmien hyödyntämistä esimiestyön apuna tai korvaajana. Ehdotus on ensimmäinen askel pyrkimyksessä tasapainottaa algoritmien omistajien ja työntekijöiden välistä informaatioepäsuhtaa asettamalla työtä välittäville digitaalisille alustoille velvoitteita, jotka koskevat alustatyöntekijöiden tiedonsaantia automatisoiduista seuranta- ja päätöksentekojärjestelmistä sekä rajoittamalla alustatyöntekijän henkilötietojen käyttämistä.
Luvun säännökset koskevat sekä työsuhteessa olevia alustatyöntekijöitä että osittain myös itsenäisinä ammatinharjoittajina alustavälitteistä työtä tekeviä (yrittäjiä). Sääntely parantaa itsenäisen ammatinharjoittajan oikeusasemaa siltä osin kuin sääntely täydentää osapuolten välistä sopimusta edellyttämällä avointa tiedottamista algoritmijohtamisesta ja automatisoidusta päätöksenteosta. Säännöksillä on liittymäpintaa useaan muuhun EU:n säädökseen, kuten esimerkiksi EU:n tietosuojadirektiiviin.Valiokunta pitää alustatyöntekijän oikeutta saada tietoja algoritmijohtamisesta tärkeänä.
Direktiiviehdotuksen 3 luku sisältää myös yksityisyyden suojaan liittyviä parannuksia, jotka alustatyöhön liittyvän työntekijöitä koskevan tiedonkeruun luonne ja digitaalisten alustojen seuranta- ja päätöksentekojärjestelmien käyttötavat huomioon ottaen ovat valiokunnan mielestä tärkeitä ja tarpeellisia.
Direktiiviehdotutuksen 9 artiklassa edellytetään, että algoritmijohtamisen seuranta- ja päätöksentekojärjestelmiä tulee käsitellä yhteistoimintaneuvotteluissa ja vastaavissa menettelyissä. Valiokunta pitää tätä tärkeänä ja katsoo, että uudet tiedottamis- ja kuulemisvelvoitteet ovat omiaan parantamaan alustatyöntekijöiden asemaa. Valiokunta pitää kuitenkin ongelmallisena sitä, että yhteistoiminta painottuu järjestelmien käyttöönottovaiheeseen, jolloin työntekijöitä ei välttämättä vielä ole. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto kiinnittää jatkoneuvotteluissa erityistä huomiota yhteistoiminnan ja vuorovaikutuksen ulottamiseen alustatyöhön toiminnan kaikissa vaiheissa.
Lopuksi
Valiokunta pitää alustatyödirektiiviehdotusta tärkeänä askeleena perinteisten työoikeuksien ulottamiseksi alustatyötä tekeviin henkilöihin. Valiokunta katsoo, että perinteisten työntekijöiden oikeuksien rinnalle on algoritmijohtamisen yleistymisen johdosta tarpeen jatkossa nostaa myös oikeudet, jotka johdetaan digitaalisesta työstä aiheutuvista riskeistä. Tällaisia oikeuksia ovat muun muassa työntekijän oikeus kommunikoida ihmisen kanssa sekä työntekijöiden (edustajien) oikeus saada tietoa työn organisoimiseen käytetyistä algoritmeista.
Valiokunta toteaa vielä, että direktiiviehdotuksella on vaikutuksia myös viranomaisten ja yritysten toimintaan ja näitä vaikutuksia tulisi valiokunnan mielestä vielä tarkemmin selvittää. On esimerkiksi tarpeen ennalta kartoittaa sitä, mikä olisi toimivin viranomaismenettely tilanteessa, jossa olettamiin perustuvan työsuhteen olemassaolo haluttaisiin kyseenalaistaa.