Hallituksen esityksessä ulkomaalaislakiin lisätään erillinen asetuksenantovaltuus, jonka perusteella säädetään palkkarajan suuruudesta. Tällä hetkellä kuitenkin perusteet, joiden pohjalta palkkaraja asetettaisiin, ovat liian väljät ja epämääräiset. Tämä vaikeuttaa sen arviointia, millaiset vaikutukset palkkarajalla tulisi jatkossa olemaan, kun ei ole määritelty tarkasti, milloin palkkarajan seuraava nosto tapahtuu ja millaiselle tasolle. Hallituksen esityksessä on myös todettu, että ilman palkkarajan nostamista sen vaikutus katoaa nopeasti, vuoteen 2029 mennessä kokonaan. Tämän perusteella hallintovaliokunnan tulee muuttaa lakiesitystä siten, että palkkarajan taso on mahdollista päivittää asetuksella vuosittain, huomioiden muun muassa ansiokehityksen. Tämä lisää palkkarajan päivittämiseen ennustettavuutta, joka auttaa vähentämään sekä työnantajien että ulkomaalaisten työntekijöiden epävarmuutta.  

Esityksen mukaan palkkarajaksi määriteltäisiin 1 600 euroa kuukaudessa hallitusohjelman mukaisesti. Asetettavan palkkarajan suuruutta arvioitaessa tulisi vielä tarkastella, että ulkomaalaisilla työntekijöillä olisi tosiasiallinen mahdollisuus elättää itsensä ansaitsemallaan palkalla. Taso on myös tämänhetkisten työehtosopimusten alimman palkan alapuolella ja palkkoihin on lisäksi tulevalla työehtosopimuskierroksella ennakoitu tulevan korotuksia. Palkkarajan lähtötason voidaan arvioida jäävän melko alhaiselle tasolle. Huomionarvoista on myös, että palkkaraja jää vaatimattomaksi verrattuna Suomen naapurimaihin. Esimerkiksi Virossa vastaava palkkaraja on 1 685 euroa ja Ruotsissa noin 2 370 euroa. Palkkarajaan sisältyy myös riski, että sen määrittämästä tasosta muodostuu myös korkein taso, jolla palkkaa halutaan ulkomaalaiselle työntekijälle maksaa. Palkan määrittelyn pitää tapahtua ensisijaisesti ulkomaalaisten työntekijöiden kohdalla siten, kuin alan työehtosopimuksen palkkaryhmittelyä ja palkkaa koskevat määräykset työntekijän osaamisen, kokemuksen ja kokoaikaisen työn osalta määräävät. Edellä selostettu tukee näkemyksemme mukaan johtopäätöstä siitä, että palkkarajan tasoa pitää tarkastella asetuksella vuosittain, huomioiden esimerkiksi yleisen palkkakehityksen. 

Palkan tulisi ylittää palkkaraja laskennallisesti kuukausittain työntekijän oleskeluluvan voimassaoloajan ja tämä tarkistettaisiin jatkolupaharkinnassa. Tämän vaatimuksen yhteisvaikutuksia hallituksen ulkomaalaisille työntekijöille suunnitteleman kolmen kuukauden työttömyyssäännön kanssa ei kuitenkaan ole selvennytty tai selvitetty. Työttömyyden lisäksi työntekijöiden toimeentuloon vaikuttavat erilaiset alakohtaiset erityispiirteet. Palkka voi vaihdella kuukausittain esimerkiksi työaika- ja tasoittumisjärjestelmien takia. Nykyinen ehdotus tulojen tarkasteluun ei huomioi ulkomaalaisen työntekijän palkan määräytymisen ja työtilanteen todellista kokonaisuutta.  

Hallintovaliokunnan tulee vielä harkita, pitääkö palkan riittävyyden tarkastelun tapahtua siten, että työntekijän palkka ylittää keskimääräisesti palkkarajan luvan voimassaoloaikana, ei kuukausittain. Lisäksi tulisi selventää tämän lakiesityksen yhteisvaikutuksia suunnitteilla olevaan esitykseen kolmen kuukauden työttömyyssäännöstä, ja varmistaa, ettei väliaikainen työttömyys ole este jatkoluvan saamiselle, jos hakija on jo työllistynyt uudestaan.  

Hallituksen tavoite vaatia maahan saapuvilta työntekijöiltä todellista mahdollisuutta elättää itsensä ansaitsemallaan palkalla on lähtökohtaisesti oikea. Sen sijaan kaavamaista valtioneuvoston asetuksella säädettävää tulorajaa, 1 600 euroa kuukaudessa, en hyväksy. Se ei ota huomioon työn luonteen toimialakohtaisia vaihteluja. Pidän perustellumpana, jos tuloraja asetettaisiin vastaamaan alakohtaisen työehtosopimuksen vähimmäispalkkaa tai vasta toissijaisesti, jos työehtosopimusta ei ole, vähintään 1 600 euroa kuukaudessa.  

Huomautan myös, että palkan suuruuteen vaikuttaa myös muut tekijät. Esimerkiksi maaseutuelinkeinojen, puutarha-alan ja turkistuotantoalan työt sijoittuvat haja-asutusalueille, missä on huomattavasti alemmat asumiskustannukset verrattuna kasvukeskuksiin. Tämä on yksi syy, kannattavuuden lisäksi, sille että näiden alojen vähimmäispalkat liikkuvat paikoitellen ehdotetun tulorajan lähellä.  

Katson, että tulorajan soveltamisessa tulisi säilyttää harkinnanvaraisuutta ja mahdollisuus keskimääräisen tulotason arvioimiseen. Tarkasteltaviin ansioihin tulisi huomioida työntekijän työstä saamat kokonaistulot eli myös mahdolliset palkanlisät ja luontoisedut (verottajan määrittelemien arvojen mukaan). Palkkakäsite ei tarkoita pelkästään rahapalkkaa ja usein maaseudun työnantajat tarjoavat myös asuntoedun kautta asunnon, koska työt suoritetaan haja-asutusseudulla. Tämä käytäntö pitää olla mahdollista myös jatkossa.  

Pidän kannatettavana saada suomalaisille työttömille töitä. Tosiasia kuitenkin on, että joillakin aloilla ulkomainen työvoima on elinehto. Muun muassa valtiovarainministeriö on todennut, että Suomi tarve ulkomaalaisesta työvoimasta on kasvussa työtä tekevien ikäluokkien pienentyessä. Jokainen avoin työpaikka, johon ei saada työntekijää, on Suomen talouskasvun hidaste ja voi jopa uhata huoltovarmuutta. 

On hyvä ja kannatettava tavoite, että Suomeen työntekijän oleskeluluvalla maahan tulevat saavat työstään palkkaa, joka tosiasiassa riittää elämiseen. Valitettavasti hallituksen esitys on monin tavoin puutteellinen ja asettaa useat Suomeen muuttavat ja Suomessa jo asuvat ulkomaalaiset työntekijät kohtuuttomaan asemaan. 

Ensinnäkin uusi rajoitus tekisi maahan muuttaneen henkilön aseman elämäntilanteen muuttuessa entistä epävarmemmaksi. Työperusteinen oleskelulupajärjestelmä on jo ennestään monimutkainen ja joustamaton järjestelmä ja siihen liittyy jo valmiiksi monia rajoituksia, kuten työnteko-oikeus, saatavuusharkinta ja tiukka kuukausittain täytettäväksi edellytetty toimeentuloedellytys. Samalla kavennetaan lupaviranomaisen ja tuomioistuinten harkintavaltaa huomioida esimerkiksi ulkomaalaisen yksityis- ja perhe- elämään liittyviä seikkoja osana kokonaisharkintaa.  

Lisäksi esityksessä ei oteta riittävästi huomioon sen vaikutuksia lapsen oikeuksiin ja asemaan. Koska valtioneuvosto voi päättää korottaa palkkarajaa asetuksenantovaltuuden nojalla, voivat vaikutukset lapsiin voivat olla merkittävämmät kuin hallituksen esityksessä arvioidaan. Esityksessä tulisikin olla mahdollisuus poiketa asetettavasta palkkarajasta perus- ja ihmisoikeuksien, mukaan lukien lapsen edun, turvaamiseksi. 

Esityksen vaikutusarvioinnissa todetaan tulorajojen noston vähentävän työperäistä maahanmuuttoa ja vaikutusten kohdistuvat ennen kaikkea osa-aikaisiin työsopimuksiin. Tulorajojen nosto tarkoittaisi, että yhä harvemmalla työnantajalla on mahdollisuus palkata osa-aikaista työvoimaa ulkomailta lisäten myös rekrytointien epävarmuutta. Osa-aikaiset työsuhteet ovat kuitenkin tärkeitä, sillä ne mahdollistavat pääsyn työmarkkinoille tilanteissa, joissa syystä tai toisesta ei ole mahdollisuutta kokoaikaiseen työhön. 

Lisäksi esimerkiksi harjoittelu- tai perehdytysjakson palkka on pääsääntöisesti normaalia pienempi, jolloin ansiot eivät välttämättä ole riittävät tulorajan täyttymiseksi. Esitetyt muutokset voivat vaikeuttaa entisestään työuralla etenemistä ja parempipalkkaisiin töihin pääsyä Suomessa.  

Suomeen tuleville työntekijöille tulisi lähtökohtaisesti turvata elämiseen riittävä palkka, mikä edellyttää työehtosopimuksen ja lakien noudattamisen lisäksi myös sitä, että työtunteja on tarjolla riittävä määrä. Vastentahtoista osa-aikatyötä tulisi pyrkiä vähentämään myös tätä esitystä laajemmin esimerkiksi vahvistamalla työnantajien lisätyön tarjoamisvelvoitetta. Nyt käsiteltävä esitys ei ratkaise myöskään työperäisen hyväksikäytön ongelmia, joihin voitaisiin tehokkaammin puuttua esimerkiksi tehostamalla työsuojeluvalvontaa ja säätämällä ammattiliitoille kanneoikeus. 

Vaikka elämiseen riittävä palkka on perusteltu edellytys työperäisen oleskeluluvan myöntämiselle, voi kategorinen 1 600 euron palkkaraja aiheuttaa myös ongelmia etenkin, kun se yhdistetään hallituksen muihin maahanmuuttopolitiikan kiristyksiin, kuten niin sanottuun kolmen kuukauden sääntöön. Valiokunnan kuulemisissa on tullut ilmi, ettei tämän esityksen ja muiden valmisteilla olevien lakimuutosten yhteisvaikutuksista ulkomaalaisten työntekijöiden asemaan ole arvioitu. 

Hallituksen esityksen mukaan palkkaraja on luvan saamisen ehdoton edellytys, eikä siitä voida poiketa. Siten palkkarajaa koskeva edellytys eroaisi ulkomaalaislain 39 §:ssä säädetystä toimeentuloedellytyksestä, josta lain mukaan voidaan poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy, tai lapsen etu sitä vaatii. Vastaavan poikkeamismahdollisuuden säätämistä tulisi harkita myös nyt käsiteltävän esityksen yhteydessä.  

Myös yhdenvertaisuusvaltuutettu suosittelee lausunnossaan valiokuntaa huomioimaan, että lain tulisi mahdollistaa sen soveltajalle harkintavallan poiketa tiukasta palkkarajasta esimerkiksi, jos luvan myöntämättä jättäminen olisi kohtuutonta tai jos lapsen edun toteutuminen sitä edellyttää. Yksi selvitettävä poikkeamiskriteeri voisi liittyä Suomeen asettuneisiin henkilöihin, joita hallituksen toisen lainsäädäntöhankkeen perusteella uhkaisi karkottaminen jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen. Tällaisessa tilanteessa voisi olla perusteltua soveltaa esimerkiksi matalampaa palkkarajaa, mikäli henkilöllä on mahdollisuus työllistyä osa-aikaiseen työhön ja sitä kautta välttää karkotetuksi joutuminen. 

Myös hallituksen esityksessä on tuotu esiin riskejä liittyen esitettyyn palkkarajavaatimukseen. Esitettyjen muutosten myötä voisi olla mahdollista, että jotkut yritykset pyrkisivät naamioimaan työsuhteita yritystoiminnaksi, mikä on kasvava ongelma erityisesti ulkomaisen työvoiman osalta. Lisäksi on tuotu esiin riski alihankintaketjujen ja lähetetyn työvoiman väärinkäytöstä. Nämä riskit korostavat tarvetta laajemmalle toimenpidekokonaisuudelle, jolla kitketään ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä ja riistotaloutta.