Hiilineutraalius, kestävyysmurros ja luonnon monimuotoisuus
Valiokunta toteaa, että ympäristöministeriön pääluokan määrärahojen pysyminen suunnilleen edellisen vuoden tasolla on myönteistä tilanteessa, jossa julkisen talouden pysyvä rakenteellisten menojen ja tulojen epäsuhta ja velkaantumiskehityksen taittaminen edellyttävät julkisen talouden vahvistamista ja siten huomattavia leikkauksia. Ympäristöministeriön pääluokan 35 talousarvion kokonaissumma on 252 milj. euroa, joka on 9,1 milj. euroa suurempi kuin edellisenä vuonna. Lisäyksen taustalla on momentin 35.20.95 InvestEU-ohjelman kansallinen rahoitusosuus määrärahasta (5,8 milj. euroa), vesitietojärjestelmä- ja -luvitus -hanke (3,6 milj. euroa) sekä METSO- ja Helmi-ohjelmaan esitetty lisäys (1,75 milj. euroa). Pääluokkaan kohdistuu 4,8 milj. euroa tuottavuustoimenpiteitä.
Ilmastonmuutos ja luontokato ovat maailmanlaajuisia toisiinsa sidoksissa olevia haasteita, jotka on ratkaistava yhdessä ja edellyttävät siten niiden yhtäaikaista tarkastelua. Valiokunta pitää tärkeänä talousarvioehdotuksen pyrkimystä kokonaisvaltaiseen tarkastelutapaan hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi ja puhtaan siirtymän edistämiseksi katsoen, että tarkastelua tulisi vielä syventää. Siirtymistä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa vauhditetaan vaikuttavimmin investoimalla uusiutuviin energialähteisiin, edistämällä energiatehokkuutta ja kiertotaloutta sekä panostamalla teollisuusprosessien vähähiilistämiseen. Tavoitteiden saavuttamisessa tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja innovoinnin tuloksilla on keskeinen merkitys. Julkisen ja yksityisen sektorin välisellä pitkäjänteisellä yhteistyöllä on erityisen tärkeä rooli vihreän siirtymän toteuttamisessa. Yksityinen sektori tekee valtaosan tarvittavista investoinneista, ja julkisen sektorin rooli on mahdollistaa kestävä kehityssuunta. Valiokunta korostaa, että on tärkeää löytää sellaisia innovatiivisia ratkaisuja myös vero- ja muussa taloudellisessa ohjauksessa, joilla voidaan tehokkaasti kannustaa ja kanavoida yksityistä rahaa kestävyysmurroksen toteuttamiseen.
Talousarvion yleisperustelujen mukaan hiilineutraalisuuteen liittyviä tavoitteita edistetään yhteensä noin 2,22 mrd. eurolla, mikä on noin 147 milj. euroa enemmän kuin vuonna 2024, toinen lisätalousarvio mukaan lukien. Määrärahatason nousu johtuu erityisesti Uusiutuva energia ja energiatehokkuus -kokonaisuuden kasvusta, jota kuitenkin selittävät ennen kaikkea ajoitusmuutokset energiatuen maksatusaikataulusta johtuen. Valiokunta toteaa, että edellisen hallituksen kertaluonteiset tulevaisuusinvestoinnit ja Suomen kestävän kasvun ohjelman (RRF) rahoituskierrokset ovat päättyneet, mutta RRF-hankkeista on vielä jäljellä määrärahoja. Kuitenkin olennaisiin energiatukiin, jotka tukevat uuden teknologian käyttöönottoa, kaupallistamista ja energiatehokkuusinvestointeja, on talousarvioehdotuksessa vuodelle 2025 osoitettu uusien sitoumusten osalta vain 14 milj. euroa.
(3 a) Valiokunta korostaa, että erityisesti ilmastotoimien osalta on huomattava, että suuri osa toimenpiteistä, joilla pyritään kansallisen ilmastolain ja EU:n lainsäädännön mukaisiin tavoitteisiin, toteutetaan muulla kuin ympäristöministeriön hallinnonalalla. Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää lisätoimia erityisesti taakanjakosektorilla eli ympäristöministeriön lisäksi työ- ja elinkeino-, maa- ja metsätalous- sekä liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonaloilla ja maankäyttösektorilla eli maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla.
Ilmastolain 16 §:n mukaan valtioneuvoston on seurattava ilmastosuunnitelmien, kuten keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman eli KAISU:n toteutumista ja tehtävä tarvittaessa päätös lisätoimista. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ilmastovuosikertomuksen (K 16/2024 vp) mukaan kansallisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttää lisätoimia maankäyttösektorilla ja muilla sektoreilla. Valtioneuvoston tuleekin seurata päästövähennyskehitystä ja esittää lisätoimia ja rahoitus niille ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseksi. Uuden keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman valmistelu on käynnistetty ympäristöministeriön johdolla ja sen on tarkoitus valmistua vuonna 2025.
Myös kiertotalouden edistäminen on kaikkia hallinnonaloja koskeva haaste. Ympäristöministeriö toteuttaa yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa strategista kiertotalousohjelmaa. Tavoitteena on muutos, jolla kiertotaloudesta luodaan talouden uusi perusta. Kiertotalouden green deal on yritysten, kuntien, maakuntien, järjestöjen ja valtion yhteinen vapaaehtoisuuteen perustuva strateginen sitoumus. Se on keino edistää resurssitehokkuutta ja muutosta kohti kestävää taloutta Suomessa vuoteen 2035 mennessä. Kestävä talous auttaa hillitsemään ilmastokriisiä, luontokatoa ja luonnonvarojen ylikulutusta. Luonnonvarojen kulutuksen ja niistä saatavan taloudellisen lisäarvon nostamisen näkökulmasta keskeisimmät muutostarpeet ja kiertotalouden green dealin toimet liittyvät rakennettuun ympäristöön, teollisuuteen, kestävään kulutukseen ja liiketoimintaan, energiajärjestelmään ja ruokaketjuun.
Valiokunta pitää tärkeänä varmistaa, että meneillään oleva kiertotaloustyö jatkuu. Syyskuussa on julkistettu ensimmäiset kiertotalouden green deal -sitoumukset. Niiden moninkertaistumista tukemaan ja vauhdittamaan tarvitaan julkista rahoitusta. Ympäristöministeriön hallinnonalan lisäksi kiertotaloutta edistetään erityisesti osana työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan elpymis- ja palautumissuunnitelmaan kuuluvaa merkittävää rahoitusta materiaalien ja teollisuuden sivuvirtojen uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen.
Vähähiilisen energiamurroksen osana vetytalouden arvioidaan tuovan suuria mahdollisuuksia Suomelle. Vetytalouden ytimessä on puhtaan sähkön saatavuus. Vedystä haetaan ratkaisua moneen hankalasti dekarbonisoitavaan kohteeseen. Vetyä voidaan sähköistämisen kautta käyttää muun muassa liikenteessä, lämmöntuotannossa ja teollisessa tuotannossa. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että Suomi voisi tuottaa 10 prosenttia EU:n puhtaasta vedystä. Hallitus tähtää ensisijaisesti jalostavan teollisuuden investointeihin ja korkean jalostusarvon vientiin sen sijaan, että Suomi veisi vuositasolla suuria määriä sähköä tai jalostamatonta vetyä.
Tavoitteena on Suomen tutkimus- ja kehittämismenojen (T&K-menot) nostaminen 4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2030 mennessä. Kansallisen tavoitteen ja voimassa olevan T&K-rahoituslain mukaisesti valtion T&K-rahoitus nousee 1,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2030 mennessä sillä edellytyksellä, että yksityisen sektorin panostukset kasvavat 2,67 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Puhtaan talouden kasvattamiseksi ja hiilineutraalisuuden saavuttamiseksi on edistettävä teollisuuden puhdasta siirtymää ja sitä palvelevia investointeja. Hallitusohjelman mukaisesti valmistellaan hiilinegatiivisuutta tavoitteleva uusi energia- ja ilmastostrategia.
Valiokunta korostaa, että tutkimuksella on tärkeä rooli yhteiskunnallisten ja taloudellisten haasteiden ratkaisemisessa ja kilpailukyvyn vahvistamissa. Politiikkatoimin tulee edistää TKI-mallia, joka tukee ylihallituskautista, haastelähtöistä ja ratkaisukeskeistä TKI-toimintaa esimerkiksi energiamurroksen osalta. Tutkimusrahoituksen ohella tulisi edistää skaalautuvuutta perustutkimuksesta soveltavaan tutkimukseen, jossa myös yritykset ja muut toimijat ovat aktiivisessa roolissa. Toimintamalleja, joilla julkisen rahoituksen voidaan odottaa vivuttavan yksityistä rahoitusta ovat esimerkiksi tutkimusorganisaatioiden ja yritysten yhteiset TKI-ohjelmat ja osaamiskeskittymät sekä yhteiskäyttöiset TKI-infrastruktuurit ja kokeiluympäristöt.
Ohjelmamuotoinen työskentely vahvistaa kansallista kyvykkyyttä vaikuttaa keskitetysti myös EU-rahoituksen suuntaamiseen. Perusrahoitusta tarvitaan kuitenkin omarahoitukseen, jotta tutkimuslaitokset voivat hakea kilpailtua rahoitusta ja kehittää strategisia kyvykkyyksiä pitkäjänteisesti. Myös perustutkimuksen ja aikasarjojen keräämiseen tutkimuslaitoksissa tulisi taata perusrahoituksella pitkäjänteinen varmuus, sillä tämä työ ei sovellu ohjelmarahoituksella hoidettavaksi.
Ympäristöministeriön hallinnonalalla tärkeä vähähiilisyyttä edistävä hanke on ympäristöluvituksen sujuvoittaminen. Tavoitteena on ns. yhden luukun periaatteen kehittäminen digitalisaation ja lainsäädännön kehittämisen ohella. Valiokunta pitää luvituksen sujuvoittamistavoitteita tärkeinä energiamurrosta edistävien tuotantoinvestointien vauhdittamiseksi. Luvituksen sujuvoittaminen on tehtävä siten, että ympäristönsuojelun korkeasta tasosta ei tingitä, mikä edellyttää luvitukseen liittyvien viranomaistehtävien riittävää resursointia. Valiokunta pitää tärkeänä sen varmistamista, että lupaviranomaisilla on riittävästi osaamista, paikallista ymmärrystä sekä henkilöstöä ja muita resursseja.
Ympäristön- ja luonnonsuojelu
Valiokunta toteaa, että suuremmillekin panostuksille olisi tarvetta, mutta kireässä taloustilanteessa on hyvä, että talousarvioehdotuksessa luonnon monimuotoisuus- sekä vesien- ja ympäristönsuojelumäärärahat kuitenkin nousevat hieman vuodesta 2024. Määrärahoja korottaa ympäristörahastolle kohdennettava määräraha sekä lisäykset Itämeren ja vesien suojeluun. Luonnonsuojeluun ja luonnon virkistyskäyttöön osoitetaan yhteensä noin 103 milj. euroa momenteille 35.10.21, 35.10.52 ja 35.10.63. Helmi-elinympäristöohjelmaan on varattu 21,5 milj. euroa ja Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden suojeluohjelmaan (METSO) 21,36 milj. euroa. METSO- ja Helmi-ohjelmien rahoitusta on lisätty 1,75 milj. eurolla momentilla 35.10.63.
Valiokunta korostaa METSO- ja Helmi-ohjelmien merkitystä osana monimuotoisuustavoitteiden toteuttamista. Hallitusohjelman tavoite luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisestä vuoteen 2030 mennessä on tarkoitus tehdä toimeenpanemalla uusi luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia ja toimintaohjelma, toteuttamalla METSO- ja Helmi-ohjelmia sekä tehostamalla muita toimia lajien ja luontotyyppien suojelemiseksi.
METSO-ohjelmaa toteutetaan maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteistyönä. Maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa ohjelman toimeenpanoon esitetään momentille 30.40.45 (metsäluonnon hoidon edistäminen) yhteensä 9,3 milj. euroa, josta ympäristötukeen kohdennetaan noin 7,3 milj. euroa ja luonnonhoitohankkeisiin noin 2 milj. euroa. Tällä voidaan toteuttaa METSO-toimenpiteitä noin 3 600 hehtaarin alueella. METSO-periaatepäätöksen tavoitteena on vuoden 2025 loppuun mennessä suojella yhteensä 82 000 hehtaaria ympäristötuella ja luonnonhoitohankkeilla. METSOn toteutus tämän vuoden loppuun mennessä on vajaat 70 000 ha.
Myös Helmi-ohjelmaa toteutetaan maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteistyönä. Ohjelman päätavoitteena on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja parantaa elinympäristöjen tilaa. Maa- ja metsätalousministeriön vastuulle kuuluvat muun muassa soiden suojeleminen ja ennallistaminen, lintuvesien ja -kosteikkojen kunnostukset ja hoito, perinnebiotooppien ja metsäisten elinympäristöjen kunnostukset ja hoito sekä pienvesi- ja rantaluonnon kunnostukset. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla Helmi-ohjelman toimeenpanoon 1,7 milj. euroa momentilla 30.40.45 ja 1 milj. euroa momentilla 30.40.50.
Valiokunta pitää tärkeänä, että vaelluskalakantojen elvyttämisohjelmaa (NOUSU) jatketaan ja siihen osoitetaan 2,8 milj. euroa maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa (30.40.31). Hankevesistöt ja tukikohteet vaihtelevat pienten jokien esteiden poistosta aina suurten, rakennettujen jokien vaellusratkaisuihin.
Valiokunta toteaa, että EU:n ennallistamisasetuksen tultua voimaan 18.8.2024 kansallisen ennallistamissuunnitelman laatimiseen on kaksi vuotta aikaa. Alustavien arvioiden mukaan ennallistamisasetuksen toimeenpano edellyttää olemassa olevien politiikkainstrumenttien (esim. METSO-, Helmi-, NOUSU- ja Sotka-ohjelmat) rahoituksen kasvattamista tulevina vuosina. Tämänhetkisen tiedon mukaan ennallistamisen toimeenpanoon ei ole tulossa erillistä EU-rahoitusta. Tarpeet täsmentyvät ennallistamissuunnitelman valmistelun myötä ja määrärahoja on osoitettava tarpeen mukaan. Ennallistamissuunnitelman edellyttämiä tieto- ja selvitystarpeita kartoitetaan parhaillaan. Ympäristö- ja maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalat tekevät tässä yhteistyötä ja jo ennallistamissuunnitelman laadintaan liittyvien selvitysten ja vaikutusarvioiden rahoitustarve nousee useampaan miljoonaan euroon.
Valiokunta korostaa, että EU:n ennallistamisasetus ja sen tavoitteet on tunnistettu luontokadon pysäyttämisen kannalta keskeisiksi. Asetuksen toteuttamisesta aiheutuvista kustannuksista on myös ollut suurta epävarmuutta asian valmisteluvaiheissa. Suunnitelman laadintaan liittyvien selvityskustannusten ja varsinaisten ennallistamistoimien lisäksi on tarvetta varautua ennallistamisasetuksen edellyttämiin uusiin seuranta- ja raportointivelvoitteisiin. Valiokunta korostaa tarvetta tehdä suunnittelutyössä kokonaisvaikutusten arviointia perusteellisesti, jotta voidaan minimoida ennakoimattomat, ei-toivotut vaikutukset, joita sinänsä kannatettavasta ennallistamisesta voi aiheutua. Esimerkiksi hyväkasvuisten, ojitettujen turvemetsien ennallistaminen johtaa tutkitun tiedon perusteella suokasvillisuuden palaamiseen ja todennäköisesti turpeen määrän kasvuun ja suurempaan hiilen sitoutumiseen maaperään. Samalla se johtaa myös puuston nielun menettämiseen pysyvästi ja mahdollisesti maaperän metaani- ja ilokaasupäästöjen kasvuun, jotka seuraavina vuosikymmeninä voivat heikentää alueen kokonaishiilitasetta. Kokonaisvaikutusten arviointi on siksi tärkeää näiden vaihtosuhteiden merkityksen arvioimiseksi ja toimenpiteiden optimaaliseksi kohdentamiseksi.
Luonnonsuojelualueiden ulkopuolella olevilla alueilla tehtävä työ monimuotoisuuden suojelemiseksi on myös tärkeää. Valiokunta toteaa, että ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteisessä hankkeessa tarkastellaan aluetyyppejä, jotka voivat täyttää monimuotoisuutta tukevan alueen kansainvälisen määritelmän. Määritelmän mukaan alueita käytetään siten, että niillä voidaan saavuttaa positiivisia ja pitkäkestoisia tuloksia paikallisten luontoarvojen suojelussa. Näitä OECM-alueita kutsutaan Suomessa monimuotoisuutta tukeviksi alueiksi, ja ne edistävät suojelupinta-alan kerryttämistä kohti maailmanlaajuista 30 % tavoitetta. Monimuotoisuutta tukevien alueiden lähtökohtana on tunnistaa alueella sijaitsevat luontoarvot, merkitä ne kartalle ja turvata ja edistää niitä niiden säilyminen suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti osana alueen muuta käyttöä. Monimuotoisuutta tukeva työ voi perustua lailla säädettyihin velvoitteisiin, maanomistajan omaan päätökseen tai esimerkiksi hoitosopimuksiin. Kansainväliset määritelmät täyttävät alueet hyväksytään ympäristöministeriössä, jonka jälkeen ne raportoidaan kansainvälisiin tilastoihin. Olennaista on, että monimuotoisuuden tukeminen lähtee maanomistajan tai alueen hallinnoijan lähtökohdista. Alueiden raportoiminen ei siis tuo maanomistajalle uusia velvoitteita tai tiukennuksia alueiden käyttöön. Luontoarvojen säilymistä tulee kuitenkin seurata.
Luontopalvelujen saama valtion budjettirahoitus on suurimmaksi osaksi ympäristöministeriön momentilla 35.10.52 (Metsähallituksen julkiset hallintotehtävät). Momentilta rahoitetaan kansallispuistojen, muiden luonnonsuojelualueiden, luonnonsuojeluun varattujen alueiden, erämaa-alueiden ja kulttuuriperintökohteiden hoitoa sekä uhanalaisten eliölajien ja luontotyyppien suojelua. Talousarvioesityksessä momentille 35.10.52 esitetään yhteensä 48,4 milj. euroa.
Valiokunta toteaa, että Luontopalvelujen tehtävät ovat lisääntyneet viime vuosina merkittävästi, kun uusia kansallispuistoja on perustettu. Monet uusista tehtävistä ovat tulleet hoidettaviksi ilman pysyvää rahoitusta, joten toimintaa on hoidettu erillisrahoitusten kautta. Luontopalvelujen johtamisjärjestelmääon kehitetty, kustannusrakennetta parannettu ja htv-määrä on kahden viime vuoden aikana näin lähes puolittunut. Parhaillaan on käynnissä kiinteistöomaisuuden läpikäynti, jolla haetaan säästöjä erityisesti jatkuviin ylläpitokustannuksiin. Valiokunta kiinnittää huomiota, että avolaitosrahan alasajo vaikuttaa suoraan rahoitustarpeeseen, kun vankityörahalla on hoidettu merkittävä osa eteläisen Suomen retkeilyinfrasta. Vankityön päättyessä näiden alueiden hoidon kattamiseksi tulee pyrkiä järjestämään niukan perusrahoituksen lisäksi myös muita rahoitusvaihtoehtoja, kuten vapaaehtoiset käyntimaksut ja yrityskumppanuudet.
Valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota Luontopalvelujen hoidossa olevien alueiden merkitykseen laadittavassa ennallistamisasetuksen mukaisessa suunnitelmassa. Luontopalveluilla on jo kokemusta kustannustehokkaasta ennallistamistöiden toteuttamisesta esimerkiksi Helmi-ohjelmassa, joten tällä voi olla merkitystä ennallistamisasetuksen kokonaiskustannusten kannalta.
Valiokunta kiinnittää huomiota tarpeeseen varmistaa arvokkaiden kulttuuriperintökohteiden asianmukainen hoito. Aikaisemmin esimerkiksi Museovirastolta Metsähallituksen hoitoon siirrettyjen kulttuuriperintökohteiden hoito edellyttää osaamista, ja kustannukset ovat niiden erityislaatuisuuden vuoksi usein korkeat. Valtiovarainministeriön STRAVA-työryhmässä onkin esitetty valtio-omistuksesta luopumista vajaakäyttöisten kohteiden kuten Kajaanin rauniolinnan ja Svartholman merilinnoituksen osalta.
Vesienhoito
Vesiensuojeluun ja -hoitoon osoitetaan talousarvioehdotuksessa 19,9 milj. euroa. Määrärahalla jatketaan vesien- ja merenhoidon suunnitelmien (2022—2027) toimeenpanoa rahoittamalla hankkeita Ahti-ohjelman kautta panostaen Saaristomeren tilan parantamiseen. Valiokunta pitää tärkeänä Saaristomeren tilan parantamiseen kohdentuvan rahoituksen lisäämistä ja sen kohdentamista ravinteiden kierrätyksen edistämiseen ja muihin merialueen tilaa parantaviin toimiin Saaristomeren poistamiseksi Itämeren pahimpien kuomittajien ns. hot spot-listalta. Valiokunta korostaa, että vesiensuojelua toteutetaan käytännössä laajasti valuma-alueella vaikuttavin toimin ja monin eri keinoin.
Ympäristöministeriö, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja maa- ja metsätalousministeriö laativat parhaillaan Itämeren suojelukomissiolle tilannearviota Saaristomeren poistamisesta hot spot -listalta. Tavoitteena on, että Suomi voi jättää Itämeren suojelukomissiolle hakemuksen hot spotin poistamiseksi listalta Saaristomeri-ohjelman tavoiteaikataulussa vuoden 2027 loppuun mennessä. Poistolle on lukuisia ehtoja, joista tärkein on vähentää Saaristomeren valuma-alueen maatalouden typpi- ja fosforikuormitusta ja saada se pysyvään laskusuuntaan. Muita ehtoja ovat kuormituksen hillitsemiseksi käynnistetty toimintaohjelma ja sen toimeenpanon rahoitus. Lisäksi on ehtoja, jotka koskevat muun muassa lantamääriä suhteessa levityspinta-alaan, eläinsuojien ominaisuuksia, ravinteiden kierrätystä ja lannoitusta sekä viljelymaan suoja-alueita ja talviaikaista kasvipeitteisyyttä.
Ravinteiden kokonaiskuormitus Saaristomereen on laskenut vuosina 1995—2023. Kokonaiskuormituksen vähenemä johtuu etenkin pistemäisen kuormituksen vähenemisestä, lähinnä yhdyskuntien jätevesien puhdistuksen paranemisesta. Myös fosforin hajakuormitus, joka on pääasiassa maataloudesta peräisin, on vuoden 2023 kuormitustietojen perusteella ensimmäistä kertaa pysyvämpiluonteisessa laskussa. Typen hajakuormituksen laskusuuntaa sen sijaan ei ole havaittavissa.
Toimenpiteiden vaikutusten näkyminen merialueen tilassa on hidasta, sillä tilan paranemista hidastavat mereen vuosikymmenien aikana kerääntyneet ravinnevarannot. Hapettomissa olosuhteissa pohjasedimentistä vapautuu erityisesti fosforia ns. sisäisenä kuormituksena. Siksi valuma-alueella ja rannikkojokien välittömässä läheisyydessä tehtävää seurantaa tulisi kehittää ja seurannan jatko turvata vaikutusten todentamiseksi myös pidemmällä aikavälillä. Valuma-alueella tehtävää seurantaa tulisi keskittää maatalousvaltaisille osavaluma-alueille sekä lisätä maantieteellistä kattavuutta, seurantatiheyttä ja ottaa käyttöön uusia automatiikkaan perustuvia seurantamenetelmiä. Esitetty lisärahoitus vesitietojärjestelmän ja seurantojen kehittämiseen (35.10.23) on olennaisen tärkeää. Vaikuttavuuden todentamiseen ja seurantaan tarvitaan luotettavaa, systemaattista ja pitkäjänteistä ympäristön tilan seurantatietoa. Tavoitteena tulisi olla vesien ja merenhoidon tietojärjestelmän PISARA:n edelleen kehittäminen kaikkia toimijoita palvelevaksi kattavaksi vesienhoidon ja merenhoidon tietolähteeksi. Sille voitaisiin koostaa esimerkiksi eri rahoitusohjelmien vaikutusarviointien sekä maatalouden ympäristö- ja vesistöseurantojen tuottamaa tietoa ymmärrettävään ja havainnolliseen muotoon. Seurantatiedon tuottaminen ja viestintä edellyttävät riittävää resursointia.
Valiokunta toteaa, että Valtiotalouden tarkastusvirasto on vastikään tehnyt tuloksellisuustarkastuksen ja antanut tarkastusraportin (VTV 10/2024) Vesien- ja merenhoidon ohjaus, rahoitus ja tuloksellisuus - Maatalouden ravinnekuormituksen vähentäminen. Suosituksenaan tarkastusvirasto esittää muun ohella, että vesien- ja merenhoidon näkökulmasta tärkeimpiä toimenpiteitä ovat ne, jotka vähentävät turhaa lannoitusta, ehkäisevät tehokkaasti ravinteiden kulkeutumista pelloilta vesistöihin sekä edistävät lantaravinteiden siirtymistä ylijäämäalueilta tarvealueille taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävästi. Lisäksi tulisi ottaa huomioon mahdollisuudet kokeilla ja ottaa käyttöön tulosperusteisia kannustimia.
Yhdyskunnat, rakentaminen ja asuminen
Suomen talouden suhdannekuva on ollut parina viime vuotena heikko. Taloustilannetta ovat rasittaneet Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, korkojen nousu ja kiihtynyt inflaatio. Heikko taloustilanne ja erityisesti asuntolainojen korkojen nousu ovat johtaneet asuntojen kysynnän merkittävään laskuun, minkä seurauksena valmiita asuntoja on jäänyt myymättä. Kuluvana vuonna kotitalouksien reaaliansioiden arvioidaan kasvavan maltillisesti. Rakennusalan suhdanneryhmän syyskuussa 2024 julkaiseman ns. RAKSU-raportin mukaan inflaation hidastuminen ja korkojen lasku parantavat ostovoimaa, minkä odotetaan piristävän asuntokauppaa vuoden 2024 loppupuolella ja koko rakentamisen ennustetaan kääntyvän kasvuun vuonna 2025. Rahoituksen kiristyminen, valmiiden ja myymättömien asuntojen suuri määrä yhdistettynä vanhojen asuntojen hintojen laskuun ei mahdollista asuntorakentamisen nopeaa toipumista.
Vuosien 2018—2022 ennätyksellisen rakentamisen aikana asuntoja valmistui noin 40 000 vuodessa, kun sekä tuettua että vapaarahoitteista tuotantoa oli paljon. Ennätyskorkean rakentamisen jälkeen pudotus on ollut suuri. Ara-tuotanto kattoi vuonna 2023 noin puolet aloituksista ja niiden merkitys kuluvana vuonna on yhä suuri noin 9 000 asunnon tasolla. Vuonna 2025 arvioidaan aloitettavan noin 20 000 asunnon rakentaminen, joista valtion tukemaa asuntotuotantoa noin 8 000 asuntoa. Valiokunta pitää hyvänä, että markkinaehtoisen rakentamisen ollessa hyvin vähäistä, tilanteeseen on reagoitu historiallisen korkealla korkotukivaltuudella kuluvan vuoden osalta (2,25 mrd. euroa). Korkotukilainojen hyväksymisvaltuus vuodelle 2025 on julkisen talouden 2025—2028 suunnitelman mukainen 1,75 mrd. euroa.
Julkisen talouden 2025—2028 suunnitelman mukaisesti valtuutta laskettaisiin edelleen vuodelle 2026 toimialan elpyessä siten, että vuosien 2026 ja 2027 valtuus olisi yhteensä 2 mrd. euroa. Hallitusohjelman mukaan valtion tukeman asuntotuotannon korkotuki- ja takauslainavaltuudet mitoitetaan aiempaa paremmin rakennusalan muun suhdannetilanteen mukaisesti tarkoittaen valtuuden kasvattamista matalasuhdanteessa ja valtuuden alentamista korkea- tai noususuhdanteessa. Vuodesta 2000 alkaen Ara-tuotanto ja vapaarahoitteinen rakennustuotanto kehittyivät vastasyklisesti eli kun vapaarahoitteinen tuotanto laski, Ara-tuotanto kasvoi ja päinvastoin. Vuosina 2015—2022 Ara-tuotanto kuitenkin kasvoi samanaikaisesti vapaarahoitteisen tuotannon kanssa, minkä on arvioitu vaikuttaneen kielteisesti koko rakentamisen hintatasoon, sillä tuotantoa rakennetaan samoin tuotantopanoksin. Nyt ehdotettu korkea valtuustaso rakentamisen matalasuhdanteessa toteuttaa hallitusohjelman tavoitetta hyvin. Valiokunta pitää tärkeänä, että vuoden 2026 valtuuksien tasoa arvioidaan ennakolta ajoissa uudelleen, jos heikko suhdanne pitkittyy. Ara-asunnot tukevat asuntomarkkinoiden vakautta muuttuvassa ympäristössä ja ehkäisevät segregaatiota uusilla alueilla.
Noussut korkotaso on nostanut omakustanteisesti määriteltäviä Ara-asuntojen vuokria. Ara on joutunut hylkäämään tai lykkäämään erityisesti lyhyen korkotuen lainahakemusten käsittelyä, koska nykyisellä korkotasolla kohteiden vuokrat tulisivat olemaan vähintään markkinavuokrien tasolla tai selvästi sen ylittäviä. Ara on myös nostanut esiin, että urakoitsijoiden taloustilanteen heikentyminen edellyttää nyt sekä Ara-toimijoilta että erityisesti Aralta tarkempien riskianalyysien tekemistä. Näköpiirissä kuitenkin on, että lyhytaikaisen korkotuen lainapäätöksiä voidaan tehdä helpommin korkojen lähtiessä laskuun.
Valiokunta toteaa, että ympäristöministeriön pääluokan lukuun 35.20 Yhdyskunnat, rakentaminen ja asuminen ehdotetaan 24,4 milj. euroa, joka on 7 prosenttia vähemmän kuin kuluvana vuonna (26,4 milj. euroa). Vähenemisen syynä on rakennetun ympäristön tietojärjestelmähankkeen päättyminen (3 milj. euroa), korjausavustusten väheneminen (2 milj. euroa) 7,55 milj. euroon, ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen lakkauttaminen (6,136 milj. euroa). Korjausavustukset suunnataan pääosin hissien jälkiasennusten sekä vanhusten ja vammaisten asuntojen korjausten tukemiseen. Valiokunta katsoo, että korjausrakentamisen tukeminen ja puurakentamisen esteiden purkaminen ovat monihyötyisiä avustuksia niin hiilineutraalisuuden edistämiseksi kuin työllisyyden parantamiseksi. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kun erityinen puurakentamisohjelma kuitenkin on päättynyt, on tarpeen seurata, tarvitaanko jatkossa muita vastaavia ohjauskeinoja tavoitteiden tehokkaaksi edistämiseksi hallitusohjelman tunnistamalla tavalla.
Valiokunta toteaa, että lukuun 35.20 on lisätty uusina InvestEU-ohjelma (5,8 milj. euroa) ja pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman momentti 35.20.33 (3,65 milj. euroa).
Valiokunta toteaa, että sen käsittelyssä on hallituksen esitys laiksi Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksesta annetun lain kumoamisesta (HE 136/2024 vp). Esityksellä ehdotetaan kumottavaksi Arasta annettu laki. Aran nykyiset lakisääteiset toiminnot ja henkilöstö siirrettäisiin hallinnollisesti osaksi ympäristöministeriötä 1.1.2025alkaen. Tehtävien siirrolla olisi budjettiteknisiä vaikutuksia määrärahasiirtoina valtion talousarvion momenttien välillä. Aran toimintamenot (35.20.01.) 6,136 milj. euroa siirrettäisiin ympäristöministeriön toimintamenoihin (35.01.01.) ja Aran toimintamenomomentti poistuisi talousarviosta. Ympäristöministeriössä toimisi jatkossa Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus, joka vastaisi virastolle tällä hetkellä kuuluvista valtion asuntopolitiikan toimeenpanoon liittyvistä lakisääteisistä tehtävistä. Yksityiskohdista on tarkoitus säätää erillisellä marraskuussa 2024 annettavalla esityksellä.
Erityisryhmien investointiavustus laskee osana hallituksen kevään 2024 säästöpäätöksiä 15 milj. euroon siten, että vammaisten asumiseen liittyvien investointikohteiden rahoitus turvataan. Avustusvaltuuden leikkauksen johdosta Ara on jo maaliskuun 2024 lopussa sulkenut erityisryhmien investointiavustushaun. Tarvetta ja kysyntää avustukselle on ollut pysyväisluonteisesti muun muassa opiskelija-asuntojen tai ikääntyneille ja muistisairaille soveltuvien yhteisöllisten asumismuotojen tarjonnan lisäämiseen, joten olisi tärkeää pyrkiä jatkossa määrärahatason nostamiseen.
Valiokunta pitää hyvänä sitä, että asumisneuvontaan (35.20.31) varataan 2 milj. euroa. Laki asumisneuvonnan tuesta kunnille vuosina 2023—2027 (1036/2022) on vuoden 2023 alussa voimaantullut määräaikainen kokeilulaki, jonka toimeenpano on käynnistynyt kunnissa ripeästi. Noin 40 kuntaa käyttää tukea asumisneuvonnan järjestämiseksi. Valiokunta toteaa, että asumisneuvonnalla ehkäistään asumisen ongelmia, jotka voivat johtaa asunnon menettämiseen, joten se on osaltaan olennainen keino asunnottomuuden poistamistavoitteen toteuttamiseksi. Valiokunta katsoi mietinnössään, että asumisneuvonnan laajentaminen on ajankohtaista, kun elinkustannusten nousu tiukentaa laajemmin toimeentuloa ja lisää siten myös riskiä asunnottomuudesta.
Valiokunta kiinnittää vielä huomiota siihen, että maankäytön, asumisen ja liikenteen ns. MAL-sopimuksilla luodaan pitkäjänteisesti edellytyksiä tulevalle asuntorakentamiselle. Nykyisessä haastavassa asuntorakentamisen suhdannetilanteessa on tärkeää, että MAL-sopimuksilla luodaan edellytyksiä kaupunkiseutujen kasvulle ja saavutettavuudelle. Valiokunta toteaa, että Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Lahden ja Kuopion kaupunkiseutujen MAL-sopimusneuvottelut vuosille 2024—2035 on saatu päätökseen. Sopimuksilla valtio ja kaupunkiseutujen kunnat edistävät tarpeita vastaavaa asuntokaavoitusta ja -tuotantoa, kestävää ja vähäpäästöistä yhdyskuntarakennetta ja liikennejärjestelmää sekä niihin liittyviä infrastruktuuri-investointeja. Aiemmista poiketen uusiin sopimuksiin ei sisälly valtion tukeman Ara-asuntotuotannon minimiosuutta seutujen asuntorakentamisesta. Kaupunkiseutujen väestömäärän ennustetaan jatkavan voimakasta kasvua, joten asuntotuotannon vauhdittaminen on kuitenkin yksi keskeinen sopimusten tavoite.