Valiokunta toteaa, että sosiaali- ja terveysministeriö vastaa juomavesidirektiivin valmistelusta ja toimeenpanosta Suomessa. Ympäristöministeriön toimialaan kuuluu sääntely siltä osin kuin on kysymys juomaveden kanssa kosketuksissa olevissa rakennustuotteissa käytettävien lähtöaineiden ja materiaalien vaatimuksista. Ympäristövaliokunta on tarkastellut komission säädösehdotuksia toimialansa mukaisesti erityisesti ympäristön kannalta. Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan pitää ehdotusten yleisiä tavoitteita ymmärrettävinä. Erityisesti komission täytäntöönpanopäätös EU:ssa sallittujen lähtöaineiden, koostumusten ja ainesosien luetteloiden laatimisesta ja delegoitu asetus juomaveden kanssa kosketuksiin joutuvien tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelystä ovat epäasiallisesti laadittuja, eikä niitä tule hyväksyä ehdotetussa muodossaan.
Suomen ja Ruotsin kansallisen lainsäädännön nojalla hyväksytyt ja käytössä olevat sinkinkadon kestävät messinkiseokset sisältävät pienen määrän lyijyä, mutta tämä ei liukene veteen haitallisesti. Päinvastoin Suomessa on maailman puhtain hanavesi ja Suomessa ja Ruotsissa lyijyn määrä ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä on vain noin 5—10 prosenttia juomavesidirektiivissä säädetystä lyijyn raja-arvosta, eikä tarvetta minkäänlaisille toimille tämän perusteella olisi. On komission työn uskottavuuden ja sääntelyjen perustelujen kannalta kestämätöntä, että komissio ei ota huomioon sitä tosiasiaa, että suomalainen vesi on jopa parhaita pullotettuja vesiä puhtaampaa. Komissio ei ole ottanut millään tavoin huomioon maantieteellisistä olosuhteista johtuvia fysikaalis-kemiallisia eroja veden laadussa, sillä toisin kuin muualla Euroopassa, Suomessa ja Ruotsissa vesi on pehmeää ja heikosti hapanta, mikä aiheuttaa nopeaa sinkinkatoa eli korroosiota messinkiseoksille.
Valiokunta katsoo, että komission säädösvalmistelu ei ole asianmukaista, kun se ei ole ottanut huomioon Suomen toimittamia tutkimuksia, raportteja ja selvityksiä sääntelyn sisällössä. Suomi on toimittanut komissiolle tieteellistä näyttöä ja veden laadun seurantatuloksia, jotka osoittavat, että Suomessa tällä hetkellä käytössä olevista materiaaleista ei liukene terveydelle haitallisissa määrin lyijyä Suomen talousveteen. Perusteet näiden materiaalien lisäämiseksi positiivilistalle on siten esitetty, samoin kuin sille, että komission esittämässä materiaalien testimenetelmässä on epäkohtia. Komission valmistelun tulisi perustua tieteelliseen tietoon, eikä ole pidettävä hyväksyttävänä sitä, että delegoiduilla säädöksillä annettaisiin muita kuin tieteelliseen tietoon perustuvia tarkempia teknisiä säännöksiä. Komission toimivallan tulisi rajautua myös materiaalien terveydellisiin vaatimuksiin, mutta osoitetun tieteellisen tiedon perusteella sääntely ei ole Suomen olosuhteissa terveyden kannalta lainkaan perusteltua. Myös sääntelystä johtuvat välilliset, haitalliset terveysvaikutukset tulee ottaa huomioon. Komission tulee myös esittää perustelut ratkaisuilleen.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tarpeeton ja suorastaan vahingollinen sääntely on omiaan aiheuttamaan terveyden kannalta haitallisia seurauksia. Jos nykyisten rakentamismääräysten sijaan vesijärjestelmiin asennettaisiin ei-sinkinkadonkestäviä messinkiosia, tästä aiheutuisi ennenaikaisia vaurioita ja vuotovahinkoja, joiden seurauksena kosteus- ja homevaurioiden määrä ja siten terveyshaitat kasvaisivat. Se, ettei uusia sinkinkadon kestäviä materiaaleja olisi käytössä lyhyellä aikavälillä, johtaisi epärealistisen lyhyeen vesilaitteistojen käyttöikään, joka olisi ympäristön kannalta haitallista. Päinvastoin kiertotalousperiaatteiden mukaisesti tulisi pyrkiä tuotteiden mahdollisimman pitkään käytettävyyteen ja korjattavuuteen. Tarpeeton korjaaminen kuluttaa turhaan luonnonvaroja ja on siten ympäristölle haitallista sen lisäksi, että siitä aiheutuva tarpeeton kustannus ei ole missään suhteessa tavoiteltuihin hyötyihin.
Valtioneuvoston arvion mukaan se, ettei uusia sinkinkadon kestäviä materiaaleja olisi käytössä lyhyellä aikavälillä, johtaisi Suomessa epärealistisen lyhyeen vesilaitteistojen käyttöikään ja toistuvaan uusimistarpeeseen jopa 3—5 vuoden välein. Kustannuksiksi on arvioitu noin 3,2—3,5 mrd. vuodessa pelkästään rakennetun asuntokannan osalta sinä aikana, jolloin sinkinkadon kestäviä tuotteita ei olisi saatavilla. Tämän tarpeettoman kustannuksen suuruus on käsittämätön ja delegoidun sääntelyn antamisen tulisi olla mahdotonta jo sillä perusteella.
Valiokunta korostaa, että suomalainen alan teollisuus on sitoutunut vihreään siirtymään ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Toiminta perustuu lähes täysin kierrätettyyn materiaaliin, jossa materiaali on peräisin kierrätetystä prosessiromusta ja vanhoista käytetyistä messinkituotteista. Komission ehdotukset estäisivät kiertotalouden mukaisen toiminnan ja neitseellisten materiaalien käyttö lisääntyisi merkittävästi, mikä lisäisi myös merkittävästi tuotteiden hiilijalanjälkeä. Neitseellisistä materiaaleista valmistetun messingin ilmastovaikutuksen on arvioitu olevan 8,4 kertaa suurempi kuin kierrätysmateriaaleihin perustuvan materiaalin. EU:n kiertotalousstrategian tavoitteena on vähentää neitseellisten raaka-aineiden käyttöä ja komission ehdotus on ristiriidassa tämänkin tavoitteen kanssa.
Valiokunta pitää tärkeänä lähtökohtaisesti haitallisten aineiden ja tuotteiden korvaamista haitattomilla silloin, kun se on mahdollista ja myös suomalainen teollisuus on sitoutunut vähälyijyisten ja lyijyttömien tuotteiden kehittämistyöhön. Työhön tarvitaan kuitenkin riittävän pitkä siirtymäaika, jotta voidaan varmistua korvaavien aineiden ja tuotteiden vaarattomuudesta. Siten on tarvetta kehittää, standardisoida ja testauttaa uusia materiaaleja, mukauttaa tuotantomenetelmiä niitä vastaaviksi ja saattaa markkinoille uusista materiaaleista valmistettuja tuotteita. Ellei sääntelyä sisältöä ole mahdollista muuttaa edellä lausutun mukaiseksi, on ehdottomasti turvattava riittävän pitkä siirtymäaika myös EU:n sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi, jotta jäsenvaltioita ja toimijoita kohdellaan tasapuolisesti.
Valiokunta korostaa lopuksi, että koska kysymyksessä ei ole poliittinen lainsäädäntöprosessi, vaan delegoiduilla säädöksillä annettava alemmantasoinen, tekninen tarkempi ohjaus, valmistelulta tulee voida korostetusti edellyttää läpinäkyvyyttä, asiallisia perusteluja ja tieteellisen tiedon hyödyntämistä sekä vaikutusarvioita myös kansallisella tasolla, jos näin suuria poikkeamia EU-maiden yleislinjasta on. Muussa tapauksessa ei voida varmistua siitä, ettei valmistelua tehdä niin, että siihen pääsevät vaikuttamaan epäasianmukaiset perusteet, kuten esimerkiksi jonkun tai joidenkin jäsenmaiden kaupalliset hyödyt. Delegoiduilla säädöksillä ei myöskään voida muuttaa tai tehdä tyhjäksi lainsäädäntötasolle kuuluvaa sääntelyä. Valiokunta pitää kysymystä vakavana, sillä kysymyksiä komission pyrkimyksestä laajentaa toimivaltaansa delegoiduilla säädöksillä on herännyt aikaisempaa useammin.