Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyy lokakuussa 2016 Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä allekirjoitetun laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (Comprehensive Economic and Trade Agreement, CETA-sopimus). Sopimus on luonteeltaan sekasopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltioiden ja osittain Euroopan unionin toimivaltaan. Laaja-alainen talous- ja kauppasopimus liittyy Kanadan kanssa neuvoteltuun strategiseen kumppanuussopimukseen, ja ne muodostavat yhteisen institutionaalisen kokonaisuuden.
Sopimuksen tavoitteena on asteittainen ja vastavuoroinen sekä Maailman kauppajärjestön strate-gisetn säännösten ja velvoitteiden mukainen kaupan vapauttaminen olennaisilta osin kaiken tavara- ja palvelukaupan osalta. Ympäristövaliokunta pitää sopimusta kannatettavana ja hyväksyttävänä, kun se antaa edelleen mahdollisuuden ylläpitää korkeaa ympäristönsuojelun tasoa Suomessa ja EU:ssa sekä kehittää tätä. Valiokunta puoltaa sopimuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin.
Ympäristönsuojelu
Valiokunta toteaa, että kansainvälisten kauppasopimusten valmisteluvaiheessa on viime vuosina kannettu laaja-alaisesti huolta sopimusten mahdollisista haitallisista vaikutuksista ympäristönsuojelun kannalta sekä sijoitussuojaan liittyvien erityispiirteiden vuoksi. Huomion kohteena ovat olleet CETA-sopimuksen ohella Yhdysvaltojen ja EU:n välinen TTIP-sopimushanke ja EU:n ja Singaporen välinen kauppasopimus. Erityisesti välimiesmenettelyn varaan perustuva investointisuoja nostatti niin voimakkaan huolen kansallisen lainsäädännön asemasta, että sen tilalle kehitettiin pysyvistä jäsenistä perustuva sijoitustuomioistuinjärjestelmä. CETA-sopimukseen sisältyy tämä uusi rakenne, jota on pidettävä merkittävästi välimiesmenettelyä tasapuolisempana ja riippumattomampana.
Ympäristövaliokunta korostaa, kuten aikaisemmin lausunnossaan TTIP-sopimusluonnoksestaYmVL 14/2016 vp — U 21/2016 vp Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Yhdysvaltojen välisen kauppa- ja investointikumppanuussopimuksen neuvottelemisesta., että ympäristövaliokunnan toimialan kannalta keskeisimpiä kysymyksiä ovat paitsi vapaakauppasopimusten välittömät, myös niiden välilliset vaikutukset Suomen ja EU:n mahdollisuuksiin säilyttää oma korkeatasoinen ympäristönsuojelulainsäädäntönsä. Sopimuksessa tunnustetaan ympäristö kestävän kehityksen perustekijänä sekä osapuolten oikeudet vahvistaa ympäristösääntelyään (24.2—24.3 artiklat). Valiokunta pitää tärkeänä, että sopimuksessa erityisesti korostetaan pyrkimystä ympäristönsuojelun korkeaan tasoon ja sen jatkuvaan parantamiseen.
Valiokunta toteaa, että CETA-sopimuksen valmistelussa on yhtenä erityisenä huomion kohteena ollut ympäristönsuojelu, ja sopimusta pidetäänkin toistaiseksi ympäristölliseltä ulottuvuudeltaan kunnianhimoisimpana kauppasopimuksena. Hallituksen esityksessä korostetaan, että sopimuksen keskeisiin periaatteisiin sisältyy kestävän kehityksen ja ympäristönormien kunnioittaminen ja edistäminen kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Kestävän kehityksen osalta sopimus sisältää myös vahvan institutionaalisen mekanismin sitoumusten valvonnasta, joka kattaa yhteistyön kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa. Sopimuksella ei hallituksen esityksen perustelujen mukaan ole välittömiä ympäristövaikutuksia. Valiokunta pitää hyvänä, että hallituksen esityksen perusteluissa korostetaan myös, että sopimus ei avaa kasvuhormoneilla tuotetun lihan tuontia EU:hun.
Sijoitussuoja- ja riitojenratkaisujärjestelmä
Sopimus sisältää uuden sijoitussuoja- ja riitojenratkaisujärjestelmän, jonka tavoitteena on vastata kauppasopimusten sijoitussuojaa koskevaan kritiikkiin selkeyttämällä sijoitussuojan sisältöä ja luomalla oikeusvarmuutta osapuolille. Keskeinen elementti on itsenäisen, puolueettoman ja pysyvän sijoitustuomioistuinjärjestelmän perustaminen korvaamaan välimiesmenettely riidanratkaisukeinona. Tuomioistuinjärjestelmään sisältyy muutoksenhakumahdollisuus, ja tuomareille on asetettu korkeat eettiset säännöt heidän riippumattomuutensa ja puolueettomuutensa varmistamiseksi.
Valiokunta pitää ehdotusta pysyvästä tuomioistuimesta puolueettomampana ja luotettavampana kuin välimiesmenettelyä, joka ei aina vastaa tuomioistuimelta edellytettävää riippumattomuutta ja oikeudenmukaisuutta koskeviin odotuksiin väliaikaisen luonteensakin vuoksi. On hyvin myönteistä, että sopimusprosessissa on otettu huomioon kokemukset välimiesmenettelyissä tehtyihin ratkaisuihin liittyvistä ongelmista.
Huolta on herättänyt mahdollisuus siitä, että kanadalainen sijoittaja nostaa sopimuksen perusteella kanteen Suomen valtiota vastaan väittäen esimerkiksi uuden ympäristönsuojelulainsäädännön kohtelevan kanadalaista yhtiötä epäreilusti. Sopimuksen 8.10 artiklaan sisältyvä "reilun kohtelun periaate" poikkeaa kansallisesta ja EU-oikeudesta, on epämääräinen ja yleisluonteinen. Periaatetta on myös sovellettu eri tavoin välimiesmenettelyissä, ja siten periaatteen tulkinnan ennakoiminen CETA-sopimuksen alaisuudessa on vaikeaa.
Sopimuksella perustettavalla tuomioistuimella ei ole sopimuksen 8.31 artiklan 2 kohdan mukaan toimivaltaa käsitellä kanteita kansallisen oikeuden nojalla, vaan se voi ottaa osapuolen kansallisen lainsäädännön huomioon ainoastaan tosiseikkana. Toimiessaan näin sopimuksella perustettavan tuomioistuimen on seurattava kyseisen osapuolen tuomioistuimissa vallitsevaa kansallisen lainsäädännön tulkintaa. Tuomioistuin voi sopimuksen 8.39 artiklan mukaan tuomiossaan määrätä vahinkoa kärsineelle rahallisia korvauksia tai omaisuuden palauttamisen.
Valiokunta korostaa, että kannemahdollisuus on huolestuttava nimenomaan järjestelmän mahdollisten välillisten vaikutusten vuoksi. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että toistaiseksi muiden kauppasopimusten osalta aktiivisimpia sijoittajansuojajärjestelmän käyttäjiä ovat olleet kaivosyhtiöt, erityisesti kanadalaiset kaivosyhtiöt. Olennaista on, että Kanadassa on vallalla Yhdysvaltojen tapaan eurooppalaisesta voimakkaasti poikkeava, hyvin aggressiivinen oikeuskulttuuri, joka perustuu ns. third party funding -järjestelmään. Osalla asianajotoimistoista ansaintalogiikka perustuu järjestelmään, jossa ne aktiivisesti etsivät kannemahdollisuuksia, rahoittavat ne ja saavat mahdollisesta kanteella saavutetusta tuotosta määräprosentin palkkionaan. Myös esimerkkejä kanteen käyttämisestä painostuskeinona lainsäädäntömuutosta vastaan on lukuisia esimerkkejä.
Valiokunta katsoo edelliseen viitaten, että sopimuksen mahdollisia kuvantunlaisia välillisiä vaikutuksia on tarpeen arvioida pohtien, miten mahdollisten kanteiden käsittelemiseen tulisi varautua. Kokemukset voimassa olevista muista vapaakauppasopimuksista osoittavat, että aktiivisimpia sijoittajansuojajärjestelmän käyttäjiä ovat olleet kaivosyhtiöt. Voitaneen siis pitää jopa todennäköisenä, että tämä jatkuu myös CETA-sopimuksen alaisuudessa ja lainsäädännön muutokset tai viranomaispäätökset voitaisiin viedä arvioitaviksi uuteen ylikansalliseen tuomioistuimeen, vaikka sopimus toisaalla tunnustaakin osapuolten oikeuden kehittää ympäristölainsäädäntöään. Konkreettisia, tuoreita esimerkkejä yhtiöiden aktiivisuudesta on paljon. Esimerkiksi kanadalainen kaivosyhtiö suunnitteli Romaniaan kultakaivoksen perustamista 2010-luvun alussa. Romanian parlamentti päätti laajojen protestien jälkeen, ettei lupaa myönnetä. Kaivosyhtiö on vuonna 2017 ilmoittanut vaativansa investointisuojasopimuksen alaisuudessa Romanialta 4,4 miljardin euron korvauksia. Vuonna 2016 Eco Oro -kaivosyhtiö jätti Kolumbiaa vastaan kanteen, joka perustui väitteisiin maan haitallisista hallintotoimista. Kanteen suuruus ei ole tiedossa.
Valiokunta pitää selvänä, että sopimus ei saa vaikeuttaa ympäristölainsäädännön kehittämistä Suomessa ja EU:ssa, vaan kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelun jatkuvaa parantamista koskeville kirjauksille sopimuksessa on annettava niille tarkoitettu painoarvo, eikä mahdollisilla kanteilla tule voida romuttaa Suomen ympäristölainsäädännön korkeaa tasoa ja hyviä käytäntöjä.
Wallonian aluehallinnon päätettyä vastustaa CETA-sopimusta Belgian hallitus on pyytänyt EU-tuomioistuimelta lausuntoa investointituomioistuimen yhteensopivuudesta EU-oikeuden kanssa. Valiokunta toteaa, että CETA-sopimuksen EU-oikeudenmukaisuus on siten parhaillaan EU-tuomioistuimen ratkaistavana. Mikäli EU-tuomioistuin toteaa, että sopimus ei tältä osin ole EU-oikeuden mukainen, Suomen tulee jatkoneuvotteluissa pyrkiä edistämään kansallisiin tuomioistuimiin nojaavan riitojenratkaisujärjestelmän aikaansaamista.