Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan pitää tärkeänä tavoitetta vähentää ympäristöön päätyvää mikromuovisaastetta kohdistamalla toimia tahattomiin muovipellettipäästöihin. Muovipelletit ovat yksi tahattomien mikromuovisaasteiden suurimmista lähteistä maalien ja autonrenkaiden jälkeen. Muovipellettihävikki johtuu yleensä tietämyksen puutteesta ja huonosta käsittelystä, ja tahattomia päästöjä voidaan näin ollen torjua nopeasti ja helposti yksinkertaisilla toimitusketjussa tehtävillä toimenpiteillä. Valiokunta kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin näkökohtiin.
Muovin määrä ympäristössä lisääntyy globaalisti edelleen ja sitä hajoaa jatkuvasti mikromuoviksi. Ympäristöön päässyttä mikromuovia on lähes mahdotonta puhdistaa. Havaintoja pellettipäästöistä on myös Suomessa sekä rannikkoalueilta että sisämaasta, ja havaitut määrät ovat paikoin suuria. Tutkimustietoa mikromuovin vaikutuksista ihmisen terveydelle ja ympäristölle on toistaiseksi rajallisesti, mutta tähän asti tehdyt löydökset ovat huolestuttavia ja siksi toimet mikromuovipäästöjen vähentämiseksi ovat perusteltuja. Nykytietämyksen perusteella terveysriskit ovat hyvin pieniä tämänhetkisillä altistusmäärillä, mutta tilanne voi muuttua, jos mikromuovien määrä ympäristössä lisääntyy ja altistuminen kasvaa. Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että mikromuovien ympäristö- ja terveysvaikutusten tutkimista jatketaan. Myös muoveja koskevaa lainsäädäntöä on tarpeen kehittää ja seurata sen vaikuttavuutta.
Valiokunta pitää hyvänä, että Suomessa on laadittu kansallinen muoviohjelma eli Muovitiekartta 2.0, jonka tavoitteena on muovin kiertotalouden läpimurto vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2018 laaditun, vuonna 2022 päivitetyn Muovitiekartan tavoitteena on vähentää muovista aiheutuvaa roskaantumista ja muita ympäristöhaittoja, välttää muovin turhaa kulutusta, tehostaa muovin kierrätystä sekä korvata perinteistä fossiilista muovia muilla materiaaleilla ja ratkaisuilla. Tärkeää on ottaa huomioon myös kestävä tuotesuunnittelu, uudelleenkäyttö, tuotteiden kierrätettävyys ja kierrätetyn muovin käytön lisääminen. Kansallisella muoviohjelmalla tuetaan myös YK:n globaalia muovisopimusta koskevia neuvotteluja, jotka on tarkoitus saada päätökseen vuoden 2024 loppuun mennessä.
EU on aikaisemmin rajoittanut lainsäädännöllä mikromuovien käyttöä esimerkiksi kosmetiikassa, pesuaineissa, lannoitteissa ja tekonurmikentillä käytettävässä kumirouheessa. Synteettisiä polymeerimikrohiukkasia (mikromuoveja) säädellään EU:n kemikaaliasetuksen (REACH) liitteellä. Rajoitus kattaa kaikki alle 5 mm:n polymeerihiukkaset sekä alle 15 mm:n pituiset kuitumaiset polymeerihiukkaset, jotka eivät liukene veteen eivätkä hajoa ympäristössä. Asetuksessa kielletään mikromuovien markkinoille saattaminen eli EU:hun tuonti, myynti ja muu luovuttaminen. Kielto koskee myös sellaisia seoksia, joihin mikromuoveja on tarkoituksella lisätty 0,01 painoprosenttia tai enemmän.
Komission asetusehdotuksen tavoitteena on varmistaa, että pellettejä käsittelevät toimijat toteuttavat tarvittavat varotoimenpiteet hävikin estämiseksi, kuitenkin niin, että pienille ja keskisuurille yrityksille asetetaan kevyempiä vaatimuksia. Asetusta on tarkoitus soveltaa taloudellisiin toimijoihin, jotka käsittelevät muovipellettejä EU:n alueella yli viisi tonnia vuodessa sekä EU:n ja EU:n ulkopuolisiin liikenteenharjoittajiin, jotka kuljettavat muovipellettejä EU:n alueella. Sääntely koskee kuljetuksia ajoneuvoilla, junavaunuilla ja sisävesialuksilla. Taloudellisiin toimijoihin voi sisältyä myös satamatoimintoja.
Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että asetusehdotus ei kata meriliikennettä, sillä Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) valmistellaan parhaillaan omia vaatimuksia muovipellettihävikin estämiseksi. Meriliikenne on pääsääntöisesti kansainvälistä, joten IMO-tasoinen sääntely vastaisi merikuljetusta koskevasta vaatimustenmukaisuudesta parhaiten ja näin vältytään päällekkäiseltä sääntelyltä. Onnettomuustilanteissa ympäristöön päässeiden muovipellettien määrät ja niiden aiheuttamat haitat merieliöstölle ja ekosysteemeille voivat olla erittäin suuria.
Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin kannatettavana ehdotettua yhdenmukaista menetelmää muovipellettihävikin määrän arvioimiseksi. Tiedot pellettihävikistä eivät ole tällä hetkellä luotettavia, koska olemassa olevat raportointivelvoitteet eivät ole yhdenmukaisia.
Valiokunta pitää hyvänä, että ehdotettu sääntely koskee muovipellettien käsittelyä koko toimitusketjussa. Suomessa sen soveltamisalan piiriin tulisi satoja yrityksiä ja muita toimijoita. Osa toimijoista on ympäristölupamenettelyn piirissä ja osalla on käytössä myös ISO-standardin mukainen ympäristöjärjestelmä tai vapaaehtoisia toimia pellettihävikin välttämiseksi, kuten Operation Clean Sweep -ohjelma. Ehdotuksen tarkoituksena on täydentää olemassa olevia velvoitteita. Esimerkiksi kemikaaliasetus velvoittaa jo sen soveltamisalaan kuuluvia toimijoita antamaan tietoa pellettien käytöstä ja hävittämisestä sekä ilmoittamaan arvioiduista pellettien päästömääristä vuosittain, mutta asetus ei koske kuljettajia. Valiokunta pitää tärkeänä varmistaa, ettei asetus johda epäselvyyttä aiheuttavaan päällekkäiseen sääntelyyn, vaan täydentää velvoitteet koskemaan olennaisesti puuttuvia toimijoita.
Valiokunta korostaa myös tarvetta selventää asetuksen soveltamisalaa. Pellettien määrittely selkeästi on olennaista sääntelyn toimivuuden ja valvottavuuden kannalta ja sääntelyn tulisi koskea pellettien ohella myös jauhe- ja hiutalemuotoista muovia kemikaaliasetuksen tavoin.
Asetusehdotuksen liitteessä on esitetty pakkauskokojen rajoittamista yhdeksi pellettipäästöjen estämiskeinoksi. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että pakkauskokojen rajoittaminen pellettihävikin ehkäisemiseksi ei välttämättä vähennä pellettipäästöjä. Pakkauskoon pienentäminen voi sen sijaan aiheuttaa varastokapasiteetin kasvattamisen tarvetta ja johtaa pellettikuljetusten kuljetusmäärien kuten rekkaliikenteen lisääntymiseen ja tätä kautta haitallisten ympäristövaikutusten kasvuun. Pakkauskokojen rajoittamista koskevaa ehdotusta on siten tärkeää arvioida jatkovalmistelussa, jotta välilliset vaikutukset voidaan tunnistaa ja haitalliset ympäristövaikutukset arvioida ja estää.
Asetusehdotus sisältää useita uusia viranomaistehtäviä. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset rekisterinpitotehtävät, valvonta, koulutusjärjestelmän rakentaminen liikenteenharjoittajia varten, toiminnanharjoittajien sertifiointi ja raportointi EU-komissiolle. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä, että jatkovalmistelussa selvennetään välttämättömien tehtävien asettamat vaatimukset, minimoidaan tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja arvioidaan rekisterin ulottamisen tarkoituksenmukaisuutta liikenteenharjoittajiin.
Asetusehdotukseen sisältyy Suomen vahingonkorvaus- ja prosessilainsäädännön ratkaisuihin verrattuna poikkeavia ehdotuksia muun muassa korvausvelvollisuudesta, ryhmäkannemahdollisuudesta, todistustaakasta ja kanneoikeuden vanhentumisajasta. Valiokunta toteaa, että nämä eivät kuulu ympäristövaliokunnan toimialaan, mutta valtioneuvoston tavoin valiokunta korostaa tarvetta pyrkiä jatkovalmistelussa yleisesti ratkaisuihin, jotka ovat yhteensovitettavissa kansallisen lainsäädännön kanssa ja jättävät riittävästi kansallista liikkumavaraa.