Kestävää elvytystä

Julkisen talouden suunnitelma on laadittu tilanteessa, jossa talouden näkymät ovat muuttuneet ennennäkemättömällä tavalla käynnissä olevan COVID 19 -viruspandemian vuoksi. Tällä hetkellä ennakoidaan, että kestoltaan rajallisten rajoitustoimien seurauksena aiheutuu talouden suhteellisen lyhytaikainen, noin vuoden pituinen romahdus, jonka jälkeen on mahdollista palata hyvin hitaaseen talouskasvuun. Pandemian kehittyminen on kuitenkin edelleen epävarmaa, joten kaikki ennusteet ovat hyvin epävarmoja. Näistä syistä julkisen talouden suunnitelmaan ei sisälly merkittäviä uusia poliittisia päätöksiä, vaan julkisen talouden suunnitelma on teknisluontoinen. Kriisin keskellä taloudellisen tilanteen arvioiminen on poikkeuksellisen epävarmaa. Talouspolitiikan kokonaisuudesta linjataan budjettiriihessä elokuussa 2020. 

Ympäristövaliokunta korostaa pandemiakriisin mittavuuden ja edellä mainitun keskeneräisen tilanteen tunnistaen, että ilmastonmuutos ja biodiversiteetin köyhtyminen muodostavat kuitenkin yhdessä haasteen, joka on vielä tätäkin suurempi ja uhkaa ihmiskunnan selviämisen edellytyksiä tosin pidemmällä tähtäimellä. Sen vuoksi voimavarat ja huomio tulee jatkossa kiinnittää erityisesti kriisistä selviytymiseen tavalla, joka samalla edistää fossiilisista polttoaineista irtautumista ja siirtymää kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Investoimalla ilmastonmuutoksen torjumiseen ja luonnon köyhtymisen pysäyttämiseen voidaan samalla tukea työllisyyttä ja taloutta. Elvytystoimien kestävyyteen on siten kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta niihin suunnatuilla panostuksilla ei samalla vaikeuteta pitkän tähtäimen mahdollisuuksia oikeudenmukaiseen siirtymään kohti ilmastoneutraaleja rakenteita. On selvää, että kaikilla elvytystoimenpiteillä ei voi olla positiivisia ympäristövaikutuksia, mutta edes merkittävästi työllisyyttä tukevilla elvytystoimenpiteillä ei saa olla suuria negatiivisia vaikutuksia ilmastoon, kestävään luonnonvarojen käyttöön ja biodiversiteettiin (ns. do no harm -periaate). Investointien suuntaaminen edistämään vähähiilistä taloutta edistää Suomen talouden kilpailukykyä ja vientimahdollisuuksia, sillä globaali siirtymä vähähiiliseen talouteen edellyttää teknologisten innovaatioiden leviämistä laajempaan käyttöön sekä digitalisaation ja tekoälyn hyödyntämistä. Siksi tulisi kehittää erityisesti energia- ja ympäristöteknologian systeemitason suunnittelu-, kehitys-, tutkimus- ja liiketoimintaosaamista ja tukea investointeja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Ympäristövaliokunta on myös EU:n vihreän kehityksen ohjelmasta (Green Deal) antamassaan lausunnossa (YmVL 1/2020 vp) korostanut, että edelläkävijyys ilmastopolitiikassa hyödyttää Suomen ja EU:n kilpailukykyä. 

Siirtyminen hiilineutraaliin kiertotalouteen on välttämätöntä ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen vastaamiseksi. Tämän saavuttaminen edellyttää lisäpanostuksia vähäpäästöisiin teknologioihin ja ratkaisuihin sekä materiaalikierron mahdollistavaan infrastruktuuriin. Noin puolet kasvihuonekaasupäästöistä ja noin 90 % luontokadosta aiheutuu materiaalien käyttöönotosta ja prosessoinnista. Euroopassa noin puolet teräs-, alumiini-, muovi- ja sementin tuotannon päästöistä voitaisiin vähentää kiertotalousratkaisujen avulla vuoteen 2050 mennessä. Materiaalien kiertoasteen noustessa luonnon monimuotoisuuteen kohdistuva paine vähenee. 

Nopeiden ja kunnianhimoisten päästövähennysten saavuttamiseksi tarvitaan toimia kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, jotta Suomi saataisiin hallituksen linjausten mukaisesti hiilineutraaliksi vuonna 2035. Erityisesti taakanjakosektorin ja maankäytön päästöihin sekä hiilinielun vahvistamiseen tähtääviä toimia on ohjattava kansallisilla ohjauskeinoilla. Ilmastonmuutosta ei voida torjua yksin julkisin varoin, vaan se edellyttää mittavia yksityisiä investointeja vähähiilisiin teknologioihin. Julkisen vallan tukitoimenpiteitä tarvitaan nyt investointien toteutumiseksi mahdollisimman pitkälle aikaisemmin suunnitellulla tavalla. Samalla markkinoiden toimintaa vääristävien ympäristölle haitallisten valtiontukien tarpeellisuutta tulee arvioida entistä kriittisemmin. Lamasta toipumiseen tarvitaan taloutta ja työllisyyttä nostavia toimenpiteitä, jotka samalla tukevat siirtymää ilmastoneutraaliin yhteiskuntaan. Ympäristöministeri Krista Mikkosen asettama Kestävä elvytys -työryhmä on 8.5.2020 julkaissut kestävän elvytyksen kriteeristön, jolla voidaan arvioida yksittäisten elvytystoimenpiteiden vaikutuksia ilmastokriisin hilllintään, luonnonvarojen kestävään käyttöön sekä luonnon monimuotoisuuteen ja ympäristön tilaan. Valiokunta pitää tärkeänä, että käyttöön saadaan konkreettisia, käytännössä toimivia työkaluja suunnittelun perustaksi. 

Valiokunta korostaa, että haasteen mittavuudesta huolimatta pandemian edellyttämät eristystoimet ovat myös osoittaneet yhteiskuntien kyvyn sopeutua ja siirtyä osin uudenlaisiin toimintatapoihin. Esimerkiksi liikenteen päästöt ovat alentuneet merkittävästi, kun työmatkaliikenne on etätöihin siirtymisen johdosta jyrkästi vähentynyt. Etätyö on pakottanut hyödyntämään digitalisaatiota ja tekemään töitä tavalla, josta voi olla paljon opittavaa tilanteen palauduttua normaaliksi. Etätyön lisäämisellä voidaan saada monimuotoisia hyötyjä esimerkiksi työmatkoihin kuluvan ajan säästön, työn tehostumisen sekä työelämän ja perhe-elämän paremman yhteensovittamisen kautta siten, että myös työntekijän hyvinvointi lisääntyy. Ympäristön kannalta kestävämpään elämäntapaan siirtyminen on mahdollista, ja siinä on koettu myös paljon myönteisiä piirteitä elämänlaadun kannalta.  

Kriisi kuormittaa vakavasti myös kuntataloutta. Alueilla, kaupungeilla ja kunnilla on merkittävä rooli kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän toteuttamisessa. Onkin tarpeen selvittää keinoja tukea kuntia siten, että taataan tasapuoliset mahdollisuudet huolehtia niille ympäristöhallinnossa kuuluvista tehtävistä. 

Kriisi on myös korostanut hajautetun ruoan- ja energiantuotannon merkitystä huoltovarmuuden näkökulmasta. Kriisivaiheen jälkeen on tarpeellista tarkastella uudesta näkökulmasta yhteiskunnan haavoittuvuuksia ja varmistaa mahdollisuudet selvitä paremmin mahdollisesta seuraavasta pandemiasta tai muusta kriisistä.  

Valiokunta muistuttaa, että Suomen kestävän kehityksen Agenda2030 -toimintaohjelman lähtökohdat ovat kriisinkin keskellä muuttumattomat. Tavoitteet ovat hiilineutraali ja resurssiviisas Suomi sekä yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja osaava Suomi. Hiilineutraali ja resurssiviisas Suomi edellyttää panostamista osaamisen kehittämiseen ja muutoksen hallintaan yhteiskunnan ja ihmisten kannalta kestävästi ja oikeudenmukaisesti. Kestävän kehityksen edellytys on turvallinen yhteiskunta muuttuvassa toimintaympäristössä. Toisaalta yhteiskunnan kokonaisturvallisuus ja yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ovat riippuvaisia kestävän kehityksen toteutumisesta. Valiokunta pitää hyvänä, että kestävä kehitys tehdään näkyväksi valtion talousarviossa, kun siihen vuodesta 2018 alkaen on sisällytetty kestävä kehitys kaikkia hallinnonaloja leikkaavana politiikkateemana. Tätä on hyvä jatkaa ja kehittää taloudellisen ohjauksen ja kestävän kehityksen tavoitteiden yhteyden syventämiseksi. Ekologisen kestävyyskriisin hillitsemiseksi tarpeellisten toimien takia olisi oleellista, että kaikkien julkisten toimien ilmasto- ja ympäristövaikutuksia arvioitaisiin julkisen talouden suunnitelmassa ja talousarviossa niin paljon kuin mahdollista. 

Ympäristöministeriön hallinnonala

Ympäristöministeriön pääluokan määrärahojen kokonaistaso alenee kehyskaudella 297 milj. eurosta 209 milj. euroon. Määrärahojen lasku aiheutuu etenkin luonnonsuojeluun kohdennettujen osittain kertaluonteisten määrärahojen päättymisestä.  

Valiokunta korostaa tarvetta säilyttää ja jopa lisätä Metsähallituksen Luontopalveluille kohdistettua määrärahaa kansallispuistojen ja muun luonnonsuojelualueverkoston hoitoon. COVID 2019 -pandemia on osoittanut konkreettisesti sekä lähivirkistysalueiden että kansallispuisto- ja muun luonnonsuojelualueverkoston tärkeyden. Voimakkaasti lisääntyneet käynnit kohteissa kuitenkin samalla kuluttavat luontoa, ja liikkumisen ohjaaminen merkityille reiteille alueiden infraa rakentamalla on entistäkin tärkeämpää. Valiokunta korostaa, että panostukset luonnonsuojelu- ja retkeilyalueiden hoitoon tuovat merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä luontomatkailun lisääntymisen kautta aluetaloudelle ja työllisyydelle sekä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Nyt tärkeän kotimaanmatkailun lisäksi ne muodostavat tulevaisuudessa yhä tärkeämmän vetovoimatekijän ulkomaiselle matkailulle. 

Vallitseva koronakriisi ei ole syy perääntyä ilmastotavoitteista eikä tavoitteista luonnon monimuotoisuuden pysäyttämiseksi. Valiokunta korostaa, että luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastonmuutos kytkeytyvät erottamattomasti toisiinsa, ja niiden aiheuttamiin uhkiin tulee vastata samanaikaisesti. Luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämistavoitetta ei ole mahdollista saavuttaa, elleivät määrärahat tähän tarkoitukseen pysy vähintään ennallaan. 

Valiokunta korostaa myös tarvetta edistää kuntien kestävän infran, kuten kevyen liikenteen väylien, rakentumista vähäpäästöisen elämäntavan tukemiseksi. Lisätuella sähkö- ja kaasuasemien latausinfran rakentamiseen voitaisiin myös vauhdittaa siirtymää vähäpäästöisempään autokantaan. Liikenteen päästöjen vähentämistä on jatkettava teknologianeutraalisti siten, että myös perinteisten polttomoottoriautojen päästöjä pyritään vähentämään. Valiokunta korostaa, että työllisyyden tukeminen on elvytystoimissa myös olennaista. Työllisyyttä voidaan tukea myös panostuksilla esimerkiksi energiatehokkuushankkeisiin ja tukemalla lämmitystapamuutoksia uusiutuvan energian käytön edistämiseksi. Myös ilmastoneutraalin kiertotalouden edistämisellä voidaan luoda uusia työpaikkoja samalla, kun pyritään rakenteelliseen tuotanto- ja kulutustapojen murrokseen kohti kestäviä toimintakäytäntöjä. Ympäristövaliokunta pitää oikean suuntaisena toimena 4 milj. euron lisäystä kuntien ja alueiden ilmastotyön vauhdittamiseen. Myös kuntien luonnonsuojelutyön rahoitusta on tarpeen tarkastella, koska ratkaisut luonnon monimuotoisuuden tukemiseksi ovat usein paikallisia. 

Valiokunta pitää tärkeänä myös hallitusohjelmaan perustuvaa ilmastorahaston perustamista Valtion kehitysyhtiö Vake Oy:n yhteyteen, sillä se osaltaan edistää mahdollisuuksia tukea hiilineutraalin yhteiskunnan rakentamista myös laskusuhdanteen aikana. Rahaston toimintamekanismit tulee määrittää nopeasti, jotta rahasto saadaan tukemaan elvytystoimia. Valiokunta painottaa, että tuettavien hankkeiden ympäristövaikutuksia esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöihin, hiilinieluihin ja biodiversiteettiin tulee arvioida koko elinkaaren ajalta 

Valtion asuntorahasto on valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto, josta maksetaan huomattava osa asuntopoliittisten toimien toteuttamiseksi tarvittavia avustuksia, kuten valtion tukemaan asuntotuotantoon ja perusparantamiseen myönnettävien lainojen korkotuet, käynnistysavustukset, avustukset asumisneuvontaan, kunnallistekniikka-avustukset ja erilaiset taloudellisissa vaikeuksissa olevien vuokratalojen tukitoimenpiteet. Valiokunta korostaa tämän kokonaisuuden merkitystä yleensä ja erityisesti lähitulevaisuuden taloushaasteissa. Valtion tukeman asuntotuotannon jatkuminen lama-aikana on aikaisemminkin toiminut osaltaan elvytysluonteisena toimena, ja onkin tärkeää, että nämä avustukset ovat vähintään suunnitellusti käytettävissä ja niiden korottaminen osana elvytystoimia on toimenpidevalikoimassa. Valiokunta muistuttaa hallitusohjelmaan sisältyvän 10 000 uuden ARA-asunnon tavoitteen tärkeydestä ja painottaa sen merkitystä. 

Valiokunta korostaa edelleen tarvetta johdonmukaisesti edistää asumisen ja liikenteen ratkaisujen kestävyyttä. Maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelun tiivis integrointi, jota MAL-sopimuksin on onnistuneesti toteutettu, on yksi keino energiatehokkaan yhdyskuntarakenteen edistämiseksi. MAL-sopimusten ohella olisi tärkeää, että osana kestäviä elvytystoimia voitaisiin ottaa käyttöön korjausavustuksia esimerkiksi energiatehokkuuskorjauksiin ja lämmitystapamuutoksiin. Valiokunta kiirehtii keskeneräisten neuvottelujen saamista päätökseen ja painottaa MAL-sopimusten ripeää voimaansaattamista tärkeänä osana asunto- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamista. Kaupunkien kyky ylläpitää investointeja infra- ja asuntorakentamiseen on koronakriisin jälkihoidossa olennaista. 

Valiokunta toteaa, että parhaillaan on käynnissä työ asuntopolitiikan kahdeksan vuoden kehittämisohjelman laatimiseksi. Tavoitteet asuinalueiden myönteisen kehityksen tueksi ja eriytymisen ennaltaehkäisemiseksi ovat tärkeitä, jotta turvataan pitkäjänteisesti palveluiden ja asumisen hyvä taso ja vahvistetaan asuinalueiden elinvoimaisuutta. Kehittämisohjelma on osaltaan hyvä työkalu kestävän elvytyksen toteuttamiseksi ilmastoneutraalin yhteiskuntarakenteen kehittämiseksi. Valiokunta painottaa kehittämisohjelman tärkeyttä asuntopoliittisten tavoitteiden kunnianhimoisessa saavuttamisessa.