EU:n metsästrategian tavoitteena on osana vihreän kehityksen ohjelmaa edistää kestävää metsätaloutta kokonaisvaltaisesti ja synergiassa ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteiden kanssa. Komissio on antanut metsästrategiaan perustuvan asetusehdotuksen, jonka tavoitteena on varmistaa johdonmukainen ja laadukas seuranta, jonka avulla voidaan seurata metsiä koskevien EU:n tavoitteiden, poliittisten päämäärien ja tavoitteiden saavuttamista, mukaan lukien luonnon monimuotoisuus, ilmasto ja kriisitoimet. Komissio arvioi, että erityisesti luonnon monimuotoisuuteen liittyviä tietoja ei ole pyritty yhdenmukaistamaan, mikä vaikeuttaa EU:n laajuista metsäekosysteemin tilan arviointia. Metsiin kohdistuu kuitenkin yhä enemmän painetta ilmastonmuutoksen, ihmisen toiminnan ja maankäytön muutosten takia. Ilmastonmuutos ja biodiversiteetin heikkeneminen liittyvät toisiinsa, ja metsäpalo- ja metsätuholaisuhkat ovat kasvussa. Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan korostaa ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteiden kiinteää yhteyttä ja pitää tärkeänä asetusehdotuksen tavoitetta yhdenmukaistaa metsätietoa EU-tasolla, tukea näyttöön perustuvaa päätöksentekoa ja edistää metsävaratiedon avointa saatavuutta. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota erityisesti seuraaviin näkökohtiin. 

Oikeusperusta

EU:n perussopimuksissa ei nimenomaisesti mainita metsiä, joten unionilla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, vaan se kuuluu ennen kaikkea jäsenvaltioiden toimivaltaan. Monet EU:n toimet vaikuttavat silti metsiin. Tällaisia politiikkatoimia sisältyy esimerkiksi biodiversiteettistrategiaan, ennallistamisasetukseen, metsäkatoasetukseen, biotalousstrategiaan ja RED III -direktiiviin. Valiokunta korostaa metsien monipuolista merkitystä Suomelle niin talouden, työllisyyden kuin virkistyskäytön ja luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta. Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että metsäpolitiikka tulee pitää jatkossakin kansallisissa käsissä ja tämän peruslähtökohdan tulee näkyä selkeästi myös asetusehdotuksen sisällössä. Osittain näin onkin, kun asetusehdotuksen mukaan esimerkiksi jäsenvaltioiden vapaaehtoiset metsäsuunnitelmat säilyvät vapaaehtoisina. Asetusehdotuksella perustetaan seurantakehys, eikä sen tule johtaa metsänkäytön rajoituksiin. 

Metsät peittävät yli 75 % Suomen maapinta-alasta, ja Suomi on siten suhteellisesti Euroopan metsäisin maa. Puuntuotantoon soveltuvaa metsämaata on 20,3 milj. hehtaaria ja kitumaata 2,6 milj. hehtaaria. Pinta-alaltaan laskettuna Suomessa on 14 % Euroopan metsistähttps://www.europarl.europa.eu/factsheets/fi/sheet/105/euroopan-unioni-ja-metsat, vaikka väestön osuus on vain 1,24 % kokonaisväestöstä. Metsäpinta-alasta noin 60 % on yksityisomistuksessa sekä Suomessa että EU:n muissa jäsenmaissa. Valiokunta huomauttaa, että kun EU:n suora toimivalta metsäpolitiikassa puuttuu, komission tulee ottaa huomioon metsien suhteellisesti suurin merkitys niin Suomelle kuin yksityisille metsänomistajille.  

Valiokunta korostaa, että metsänomistajan yksityisyyden- ja omaisuudensuojasta sekä metsätaloustoimia koskevasta päätäntävallasta tulee pitää sääntelyssä huolta. Suomessa metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain mukaisesta metsätietojärjestelmästä valtaosa on avoimesti saatavilla. Avoimen metsä- ja luontotiedon yhteydessä ei kuitenkaan luovuteta metsänomistajien henkilö- tai yhteystietoja, jotta metsänomistajien yksityisyydensuoja ei vaarantuisi. Huomioon on otettava myös se, että julkisesti saatavilla olevat liian yksityiskohtaiset tiedot erityisistä luontokohteista voivat vaarantaa myös metsäluonnon suojeluun liittyviä tavoitteita. 

Nykyisten järjestelmien hyödyntäminen ja tiedon luotettavuus

Valiokunta pitää tärkeänä ehdotuksen tavoitetta saada harmonisoitua vertailukelpoista metsätietoa. Harmonisoidun metsätiedon tuottaminen koko EU:n laajuisesti on tarpeen jäsenvaltioiden vertailun mahdollistamiseksi. Valiokunta toteaa, että Suomi toimittaa jo tilastotietoa EU-prosesseihin ja kansainvälisiin metsiin liittyviin prosesseihin. Luonnonvarakeskus tuottaa valtakunnan metsien inventoinnilla (VMI) tietoa Suomen metsävaroista, metsien terveydentilasta ja monimuotoisuudesta sekä hiilivaroista ja niiden muutoksista. Vuodesta 1921 alkaen toteutettu inventointitieto pohjautuu tilastolliseen otantaan ja yli sadan muuttujan mittaamiseen vuosittain eri puolilla Suomea sijaitsevilta koealoilta. Luonnonvarakeskuksen ohella erityisesti Suomen metsäkeskus tuottaa tarkempaa metsä- ja luontotietoa käytännön toimijoiden tarpeisiin. Luonnonvarakeskus korostaa, että valtakunnan metsien inventoinnin pysyvien koealojen sijainti ei voi olla julkista tietoa seurannan luotettavuuden turvaamiseksi. Koealatietojen kokoaminen komission tehtäväksi merkitsisi päällekkäistä työtä ja kustannusten kasvua. 

Valiokunta korostaa, että uuden mahdollisen seurantakehyksen tulee hyödyntää monipuolisesti ja tehokkaasti jo käytössä olevaa seurantatietoa ja -järjestelmiä eikä luoda päällekkäistä järjestelmää, joka aiheuttaisi tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Asetuksen ei arvioida aiheuttavan Suomelle suuria suhteellisia kustannuksia jo olemassa olevan kehittyneen metsien seurantajärjestelmän johdosta. Kannatettavaa on se, että valitut indikaattorit ovat valtaosin jo nykyisin käytössä olevia, ja siksi niiden toimittamiseen on hyvä valmius. Erityisiä lisäkustannuksia aiheuttaisi kuitenkin asetusehdotuksessa tarkoitettujen iki- ja aarniometsien eli vanhojen metsien ja luonnontilaisten metsien kartoittaminen. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan kartoituksen tekeminen edullisesti pelkän kaukokartoitustiedon varassa ilman maastohavainnointia voisi johtaa hyvin suuriin kustannuksiin metsätaloudelle ja metsänomistajille. Myös jos liitteessä II ehdotetut lisämuuttujat tulisivat delegoidun säädöksen perusteella seurattaviksi, olisivat lisäkustannukset huomattavan suuret. Koska Suomi on Euroopan metsäisin maa, uuden yksityiskohtaisen tiedon kerääminen maksaa suhteellisesti eniten. Komission vaikutustenarviointiraporttiin sisältyvä kustannusarvio voi näistä syistä olla huomattavasti aliarvioitu. 

Valiokunta kiinnittää huomiota asetusehdotuksen metsäyksikön käsitteen ongelmallisuuteen ja monitulkintaisuuteen. Metsäyksikön määritelmän tulisi olla yksiselitteinen. Metsäyksikön koon tulee myös olla riittävän suuri raportoinnin luotettavuuden varmistamiseksi. Myös metsäyksiköiden ja niiden tunnistusjärjestelmän käyttötarkoituksen tulee olla selkeä ja perusteltu. Käyttötarkoituksen epämääräisyyteen liittyy riski siitä, että metsäyksiköiden tunnistusjärjestelmän kautta metsiin tehdään keinotekoisia rajoja, jotka hankaloittavat metsätaloutta, lisäävät hallinnollista taakkaa ja ovat mahdollisesti tietosuojan näkökulmasta ongelmallisia.  

Valtioneuvoston tavoin valiokunta pitää tärkeänä sen tarkentamista, miten kerätyt metsätiedot tuovat konkreettista lisäarvoa ja että ehdotetun karttajärjestelmän sijaan tulisi ensisijaisesti hyödyntää jäsenvaltiotasoista tilastotietoa. Politiikkasuunnittelun tulee perustua luotettavaan tietoon kuten lainsäädännönkin. Kaukokartoituksella tuotetun tiedon luotettavuutta ei kuitenkaan voida käyttökelpoisella tavalla arvioida, eikä karttatiedon yhteyttä EU-tason päätöksentekoon ole osoitettu. Karttamuotoinen tieto on arvokasta metsätalouden operatiivisessa toiminnassa, mutta EU-tasolla tällaista järjestelmää ei pidetä tehokkaana. 

Digitalisaation mahdollisuuksia ja uudenlaisia kaukokartoitukseen ja maastohavainnointiin perustuvia seurantamenetelmiä kehittämällä voidaan lähtökohtaisesti parantaa tiedon laatua ja tiedonkeruun kustannustehokkuutta. Satelliittidatalla voidaan kuitenkin vain rajallisesti kuvata metsien terveyden kehitystä ja luotettavin tieto saadaan maastomittauksilla. Koska satelliittitiedon käyttöön liittyy kuvien erotuskyvyn ja laadun osalta tulkintariskejä, on jatkovalmistelussa kiinnitettävä huomiota jäsenvaltioiden mahdollisuuteen tarkastaa tietoja ja oikaista virheellistä tietoa maastovalidointien perusteella. Maastotarkastukset ovat kuitenkin kalliita. Valiokunta pitää tärkeänä, että seurantajärjestämän yhdenmukaistaminen ei johda tiedon luotettavuuden heikentymiseen. 

Luonnon monimuotoisuus

Valiokunta korostaa valtioneuvoston tavoin, että metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen seurantaa parantamalla on tärkeää ja samalla osa ilmastonmuutoksen torjuntaa. On kuitenkin tärkeää, että ehdotuksen jatkovalmistelussa otetaan riittävästi huomioon jäsenvaltioiden keskinäiset eroavaisuudet ja olosuhteiden muutokset. Valiokunta korostaa tarvetta monipuolistaa käytettyjä metsänhoitomenetelmiä tukeutuen tieteelliseen tietoon ja olemassa oleviin suosituksiin metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä. Jäsenvaltioiden erilaisuus tulee kuitenkin ottaa huomioon. Erityisesti metsäisissä jäsenvaltioissa seurantatieto on kehittynyttä ja käytössä on myös laajoja mittaristoja, kun taas osalle jäsenvaltioista riittää myös suppeampi mittaristo kuvaamaan metsäpolitiikkatoimien ja metsien tilan kehittymistä. 

Nykyinen valtakunnan metsien inventointi sisältää laajasti mittauksia, jotka koskevat metsävaroja (puuston tilavuus, kasvu ja laatu), metsien terveyttä ja hiilivarastoja. Suomessa ei kuitenkaan tällä hetkellä kerätä kaikkia asetusehdotuksessa edellytettyjä tietoja, kuten vanhojen ja luonnonmukaisten metsien sijainti. Sijaintitiedot ovat olennaisia uusiutuvan energian direktiivin toimeenpanon kannalta, sillä direktiivin kriteerien mukaan niistä kerätty puu ei ole kestävää. Metsälinnuista kerättävän tiedon muuttuminen mahdollisesti pakolliseksi aiheuttaisi lisäkustannuksia, sillä tällä hetkellä se perustuu vapaaehtoisten suorittamaan vakiolinjalaskentaan. Valiokunta toteaa, että metsien monimuotoisuutta kuvaavia indikaattoreita on tarvetta kehittää kattavammaksi jatkossa myös Suomessa biodiversiteettiä koskevien tavoitteiden edistämiseksi. Toisaalta on tarpeellista jatkaa Suomessa jo kerättäviä eräitä metsien ekologista tilaa kuvaavia tietoja, joita asetusehdotuksessa ei ehdoteta kerättäväksi. Näitä ovat esimerkiksi lahopuusto, puuston ikärakenne tai maaperän ja hydrologian muokkaus. Kustannuspaineen kasvaessa on tärkeää löytää hallinnollisesti tarkoituksenmukaisimmat ratkaisut tarvittavien tietojen kokoamiseen ja niiden luotettavuuden varmistamiseen. Valiokunta korostaa siksi, että asetusehdotuksen tulee sisältää riittävästi kansallista joustoa siitä aiheutuvien kustannusten pitämiseksi kohtuullisina. 

Valiokunta toteaa tässä yhteydessä, että kehittymässä ovat parhaillaan myös hiili- ja luontoarvomarkkinat. Vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta voi ostaa ilmastoyksiköitä, joita käytetään ilmastoväittämien tekemiseen yritysten, tuotteiden ja palveluiden markkinoinnissa. Ilmastoväittämiä ovat esimerkiksi lupaukset tuotteen tai palvelun hiilineutraaliudesta. Luontoarvomarkkinoita pilotoidaan Suomessa parhaillaan maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton MTK:n Luontoarvot.fi-palvelussa, jota SITRA rahoittaa. Palvelun avulla maanomistajat voivat tarjota metsissään olevia monimuotoisuuskohteita suojeluun tai tehdä toimia, joilla kohteen monimuotoisuutta parannetaan. Vastaavasti luontoarvoista kiinnostuneet kansalaiset, organisaatiot ja yritykset voivat ilmoittaa palvelussa, että haluavat hankkia luontokohteita, rakennepiirteitä tai vaikkapa ennallistamistoimia. Alkuvaiheessa palvelun tavoitteena on selvittää eri toimijoiden kiinnostusta hankkia luontoarvoja. Valiokunta korostaa, että vapaaehtoisten hiili- ja luontoarvomarkkinoiden vakiintumisen ja uskottavuuden kannalta keskeistä on kuluttajien luottamus, ja luottamuksen kannalta keskeisessä asemassa on luotettava seuranta, raportointi ja todentaminen. Hiilipoistumien ja muiden ekosysteemipalveluiden tulosperusteisuuden mittaamiseen hanketasolla tarvitaan uudenlaista seuranta- ja arviointimetodogiaa, jolla voidaan varmistaa tehtyjen toimien mahdollisimman tarkat luonto- ja ilmastovaikutukset. Seurannan kehittäminen on siten lähtökohtaisesti tärkeää, mutta sitä, miten tarkkaan siitä on tarkoituksenmukaista säätää velvoittavasti EU-tasolla, on tarpeen arvioida huolellisesti. 

Delegoitu säädösvalta

Valtioneuvosto suhtautuu varauksella liitteen II mukaisten indikaattorien muuttamiseen delegoiduilla säädöksillä. Myös täytäntöönpanovallan siirtoa koskevaan sääntelyyn liittyy vaikeasti ennakolta arvioitavia hallinnollisia ja kustannusvaikutuksia. Valiokunta muistuttaa, että komissiolle siirrettävän toimivallan on aina oltava tarkkarajaista, oikeasuhtaista, tarkoituksenmukaista ja perusteltua. Kuten edellä on todettu, komission arvioimat kustannukset mahdollisesta lisämittausvelvoitteiden asettamisesta vaikuttavat epärealistisilta ja huomattavasti aliarvioiduilta. Tarkoituksenmukaisuuden ja oikeasuhtaisuuden määrittelyssä on otettava huomioon EU:n puuttuva oikeusperusta metsäpolitiikassa ja Suomen asema Euroopan metsäisimpänä maana, jolloin kustannukset ovat suhteellisesti suurimmat. Delegoituihin säädöksiin on siksi suhtauduttava erittäin kriittisesti ja rajattava niiden määrä välttämättömiin ja sellaisiin, ettei niistä voi seurata aiheutuvien kustannusten monikymmenkertaistumista arvioituun verrattuna.