Yleistä

Hallituksen esityksen tavoitteena on varmistaa, että Suomi täyttää osaltaan taakanjakoasetuksen mukaisen päästövähennysvelvoitteen kaudella 2021—2030. Esityksellä toimeenpannaan myös kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa sekä keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa (KAISU) vuoteen 2030 asetetut tavoitteet biopolttoöljyn ja biopolttoaineiden käytön edistämisestä. Suomen taakanjakosektorin päästövähennysvelvoite, 39 % vuodelle 2030 verrattuna vuoden 2005 tasoon, on tiukka ja edellyttää toimia kaikilla taakanjakosektoriin kuuluvilla aloilla. 

Hallituksen esityksen tavoitteena on lisätä biopolttoöljyn osuutta liikenteessä, lämmityksessä sekä työkoneissa käytettävässä polttoöljyssä ja siten vähentää fossiilisen polttoöljyn käyttöä ja siitä aiheutuvia päästöjä. Ehdotetuissa laeissa on säännökset biopolttoaineiden jakeluvelvoitteiden tasaisesta kiristymisestä 2020-luvulla.  

Valiokunta toteaa, että ehdotetut jakeluvelvoitteet ovat nopea tapa edistää päästöjen vähentämiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista, mutta niiden lisäksi tarvitaan muita toimenpiteitä.  

Valiokunta pitää lakiehdotuksia kannatettavina kiinnittäen talousvaliokunnan huomiota seuraaviin näkökohtiin. 

Liikenteen päästöjen vähentäminen

Liikenteen rooli taakanjakosektorin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä on keskeinen, sillä sen päästöt muodostavat noin 40 % Suomen taakanjakosektorin päästöistä. Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa onkin asetettu tavoitteeksi, että liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 50 % vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Liikenteen päästövähennysten tulisi vuoden 2030 jälkeen pohjautua pääasiassa liikenteen energiankulutuksen vähentämiseen, ei biopolttoaineiden käytön lisäämiseen. 

Valiokunta toteaa, että yksittäisiä toimenpiteitä tehokkaampaa on luoda toimenpiteiden joukko, jolla voidaan vaikuttaa tavoitteiden saavuttamiseen eri toimintasektoreilla. Liikenne- ja viestintäministeriön liikenteen ilmastopolitiikan työryhmä on julkaissut 14.9.2018 väliraportin Hiiletön liikenne 2045 — polkuja päästöttömään tulevaisuuteen. Biopolussa päästöjä vähennetään luopumalla fossiilisista polttoaineista ja ottamalla käyttöön uusiutuvia tai nykyistä vähäpäästöisempiä polttoaineita, teknopolussa päästöjä vähennetään hyödyntämällä liikennevälineiden teknologista kehitystä, ja palvelupolussa parannetaan liikennejärjestelmän energiatehokkuutta vähentämällä päästöjä tuottavan liikenteen määrää. Tarkastelu osoittaa, että liikenteen päästöjen poistamiseen ei ole olemassa yhtä yksinkertaista ja helppoa tietä. Biopolussa ongelmaksi muodostuu kestävällä tavalla tuotettujen biopolttoaineiden saatavuus ja hinta sekä vaikutukset hiilinieluihin. Teknopolussa haasteena on koko autokannan ja muiden liikennevälineiden uusiminen päästövähennysten kannalta tarpeeksi nopeasti. Palvelupolussa haasteeksi nousee jäljelle jäävä liikennesuorite ja kasvihuonekaasupäästöt siihen liittyen. Valiokunta pitää väliraporttiin viitaten selvänä, että tavoitteena olevien päästövähennysten toteuttamiseksi tarvitaan pitkällä aikavälillä monipuolisesti eri toimenpiteitä.  

Valiokunta toteaa, että esimerkiksi ilmastopaneeli on IPCC:n raportin jälkeen korostanut tarvetta edistää autokannan sähköistymistä huomattavasti aikaisempaa nopeammin. Ilmastopaneeli korostaa tarvetta aktiivisesti selvittää sähköautoistumiseen liittyviä verotusratkaisuja, tukia ja informaatio-ohjausta, teknisiä valmiuksia ja latausinfrastruktuuria sekä sähköautoistumisen tarjoamaa jousto- ja varastointipotentiaalia sähkömarkkinoilla. Valiokunta pitää em. huomioita aiheellisina ja on tuonut autokannan sähköistymisen tarpeen esille eri yhteyksissä (esim. YmVM 1/2018 vp). Valiokunta korostaa, että biopolttoaineiden ja liikenteen sähköistymisen kehittämistä ei pidä nähdä toisilleen vastakkaisina tavoitteina vaan että biopolttoaineet ovat tärkeä ylimenokauden keino päästöjen vähentämiseksi.  

Kaikkien vaihtoehtoisten vähäpäästöisten polttoaineiden ja käyttövoimien edistämisen ohella tärkeää on parantaa autojen ja koko liikennejärjestelmän energiatehokkuutta (YmVL 10/2017 vp), ja että teknologian kehittymisen myötä biopolttoaineet ohjataan kasvavassa määrin raskaan kaluston ja myös lentoliikenteen käyttöön.  

Rakennusten erillislämmitys

Suomen taakanjakosektorin päästöistä rakennusten erillislämmityksen osuus on noin 7 %. Hallituksen esityksessä todetaan, että lämmityksen päästöistä valtaosa aiheutuu öljylämmityksestä ja että erillislämmityksen päästöt ovat olleet ja näyttävät olevan jatkossakin laskusuunnassa. Suuntaus on hyvä, ja päästöjen vähenemisen vauhdittamiseksi valiokunta pitää tärkeänä edistää vaihtoehtoisia lämmitysratkaisuja. 

Hallituksen esityksen vaikutusarvioiden mukaan biokomponentin lisäys lämmityspolttoaineeseen kasvattaa lämmityskustannuksia öljylämmitystaloissa noin 0,13—0,21 %. Suomessa on vajaat 200 000 öljylämmitteistä pientaloa. Näistä osan omistajat ovat ikääntyneitä ja vähävaraisia henkilöitä, joilla on heikot mahdollisuudet talonsa lämmitysjärjestelmän muuttamiseen. Rakennusten energiatehokkuuden edistäminen ja uusiutuvan energian käyttöönottoon kannustaminen ovat vuodesta 2013 lähtien olleet entistä vahvemmin osa maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, MRL) rakentamisen ohjausjärjestelmää. Valiokunta katsoo, että tulisi selvittää mahdollisuuksia tukea omakotiasukkaiden ilmastoystävällisiä lämmitystapamuutoksia ja selvittää keinot öljylämmityksestä luopumista varten. 

Työkoneet

Työkoneiden päästöt ovat noin 8 % taakanjakosektorin päästöistä. Ne ovat pysyneet viime vuodet suurin piirtein samalla tasolla, eikä huomattavaa laskevaa kehitystä ole nähtävissä ilman päästöjen vähentämiseen suunnattavia toimenpiteitä. Suomen pitkän aikavälin päästöjenvähennystavoitteisiin pääsemiseksi olisikin olennaista luoda työkonesektorille toimiva markkina ja jakelujärjestelmä bioperäiselle kevyelle polttoöljylle. Valiokunta katsoo, että jatkossa on hyvä kehittää työkonesektorin sähköistämistä ja bioperäisten polttoaineiden käytön mahdollisuuksia. 

Biopolttoaineiden raaka-aineet

Käytettävien biopolttoaineiden raaka-ainepohjalla on huomattava merkitys aiheutuviin ympäristövaikutuksiin. Valiokunta huomauttaa, että kotimaisen metsäbiomassan runsas käyttö voi vaikuttaa kielteisesti Suomen hiilinieluun, etenkin mikäli biopolttoaineita valmistetaan muustakin kotimaisesta metsäperäisestä biomassasta kuin metsäteollisuuden tähteistä ja jätteistä. Ilmaston kannalta kestävän hakkuutason määrittelyn on perustuttava luotettavaan ja ajantasaiseen tieteelliseen tietoon. 

Valiokunta korostaa, että hakkuutähteeseen kohdistuvalla energiapuukorjuulla ei ole tutkimuksissa todettu suurta merkitystä metsäluonnon monimuotoisuudelle Suomen olosuhteissa. Kannonnosto vaikuttaa hakkuutähteiden korjuuta selvästi voimakkaammin monimuotoisuudelle tärkeisiin rakennepiirteisiin, kuten lahopuun määrään tai rikkoutumattoman pintakasvillisuuden ja humuskerroksen osuuteen. Kantoja ei biopolttoaineen valmistuksessa käytetä niissä olevien epäpuhtauksien takia. Energiapuun korjuun pitkän aikavälin vaikutuksista lajistoon ja vesistöön ei ole vielä riittävää tutkimustietoon perustuvaa käsitystä.  

Koska kasvava puunkäyttö edellyttää jatkossa vastaavasti tehokkaampaa huolehtimista metsien biodiversiteetistä ja hiilinielun säilymisestä, olisi tarpeellista selvittää jatkossa mahdollisia keinoja, joilla varmistetaan metsäteollisuuden volyymin säilyminen kestävänä eli että laitos pystyy hankkimaan kestävällä tavalla raaka-ainetta käyttöönsä joko kotimaasta tai ulkomailta. 

Valiokunta korostaa aikaisemmin esille tuomaansa (YmVL 15/2017 vp) viitaten tarvetta laaja-alaiselle kiertotalousnäkemykselle, jossa erityisesti kiertotalouden uudet, innovatiiviset ratkaisut voivat edistää sivuvirtojen jalostamista korkean lisäarvon tuotteiksi korvaamaan fossiilisia ja muita uusiutumattomia raaka-aineita. Lähtökohtaisesti arvokkaat raaka-aineet tulisi pitää kierrossa mahdollisimman pitkään ja edistää niiden jatkojalostusta korkeamman lisäarvon tuotteisiin. Esimerkiksi mäntyöljyn määrä on rajallinen, ja siksi tulisi edistää sen mahdollisimman korkeaa jalostusastetta. 

Lopuksi

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksen taustalla olevissa asiakirjoissa, KAISUssa sekä energia- ja ilmastostrategiassa, käytetään lämmityksen ja työkoneiden polttoaineiden kohdalla käsitettä sekoitevelvoite, kun taas lakiehdotuksessa kyse on jakeluvelvoitteesta. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että ehdotetussa laissa kyse ei ole sekoitevelvollisuudesta, eli siinä ei edellytetä biopolttoöljyn sekoittamista kevyen polttoöljyn joukkoon. Sekoittamista ei estetäkään, vaan jakeluvelvoitteen voi täyttää myös fossiilista ja biopolttoöljyä sekoittamalla. Tietyt tuotteet eivät ole teknisesti sekoitettavissa. Tällainen on esim. pyrolyysiöljy, jota hallituksen esityksen perustelujen mukaan ei rajata ehdotetun lain soveltamisalan ulkopuolelle, jos sillä voidaan korvata kevyttä polttoöljyä.  

Valiokunta pitää tärkeänä teknologianeutraalisuuden säilyttämistä lainsäädännössä.