Teollista hiilenhallintaa koskeva tiedonanto on julkaistu samanaikaisesti EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitetta koskevan tiedonannon kanssa, johon sen sisältö läheisesti liittyy. Valiokunta on antanut asiassa erillisen lausunnon (YmVL 6/2024 vp — E 10/2024 vp). Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan pitää tärkeänä EU:n yhteistä hiilenhallinnan strategiaa osana kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Yhteinen politiikka- ja investointikehys kaikkia teollisen hiilenhallinnan näkökohtia varten on tarpeen, jotta ilmastoneutraalius voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä ja vuoden 2040 ilmastotavoitteen (90 % vuoden 1990 tasosta) saavuttamiseen on käytössä kaikki keinot. Valiokunta korostaa, että ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää lähtökohtaisesti päästöjen vähentämistä kaikilla sektoreilla. Teollista hiilenhallintaa ja nielujen vahvistamista tarvitaan kuitenkin erityisesti vaikeasti vähennettävien päästöjen hillitsemistoimien täydentämiseksi ja negatiivisten päästöjen saavuttamiseksi.
Komission mukaan 90 %:n nettopäästövähenemä vuonna 2040 edellyttää muun ohella energiasektorin hiilineutraalisuutta, jonka saavuttamiseksi vaaditaan hiilidioksidin talteenottoa bioperäisistä polttoprosesseista (Bioenergy with Carbon Capture and Storage, BECCS) ja myös hiilidioksidin talteenottoa suoraan ilmakehästä (Direct Air Carbon Capture and Storage, DACCS). Vuoteen 2040 mennessä lähes puolet vuosittain talteen otettavasta hiilidioksidista olisi otettava talteen biogeenisistä lähteistä tai suoraan ilmakehästä. Valiokunta pitää tärkeänä, että biogeenisen hiilidioksidin talteenoton rooli negatiivisten päästöjen mahdollistajana tunnistetaan ja että tulevassa sääntelyssä biogeeninen ja fossiilinen hiilidioksidi pidetään erillään toisistaan, jotta voidaan edistää nimenomaan biogeenisen hiilidioksidin hyödyntämistä.
Valiokunta toteaa, että bioperäisen hiilidioksidin talteenottoa EU-tasolla rajoittaa lähtökohtaisesti kestävän biomassan saatavuus. Sekä bioperäisen että suoraan ilmasta talteenotettavan hiilidioksidin teknologiat ovat uusia ja myös niiden kustannusten suuruuteen liittyy epävarmuutta. Valiokunta pitää tärkeänä laatia kannustimet siten, etteivät ne itsessään johda biomassan käytön lisääntymiseen talteenottoteknologioiden hyödyntämiseksi. Talteenottoteknologioiden valmistus ja käyttö ei myöskään saa tuottaa enemmän päästöjä ja kuluttaa energiaa enemmän kuin mitä talteenotolla saadaan vähennettyä.
Valiokunta toteaa, että Suomi ja Ruotsi poikkeavat muista EU:n jäsenvaltioista sekä bioperäisten hiilidioksidipäästöjen absoluuttisen että suhteellisen määrän osalta. Bioperäisen hiilidioksidin talteenottoon hyötykäytettäväksi tai varastoitavaksi on Suomessa poikkeuksellisen suuri potentiaali. Suurimmat yksittäiset bioperäiset päästöt tulevat metsäteollisuuden laitoksista. EU:ssa ei ole bioperäisen hiilidioksidin talteenotolle ja varastoinnille investointitukien lisäksi muita kannustavia markkinamekanismeja, joten liiketoimintaedellytysten luominen bioperäisen hiilidioksidin talteenotolle on tärkeää. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä, että päästökaupasta vuoden 2026 alusta poistettavat, yli 95 % kestävää biomassaa käyttävät laitokset siirrettäisiin takaisin päästökaupan kannusteiden piiriin. Juuri nämä laitokset ovat potentiaalisimpia kohteita biogeenisen hiilidioksidin talteenotolle ja ilmastohyötyjen toteuttamiselle.
Valiokunta korostaa myös mahdollisuuksia valmistaa erilaisia vientituotteita talteen otetusta biogeenisestä hiilidioksidista. Hiilidioksidia voidaan käyttää raaka-aineena esimerkiksi nestemäisten polttoaineiden, erilaisten kemikaalien ja muovin valmistuksessa. Suomella on myös merkittävää potentiaalia hiilidioksidin hyötykäyttöön, erityisesti jos vetytalouteen liittyvät investoinnit toteutuvat. Hiilenpoistoon, varastointiin ja etenkin hyötykäyttöön tarvittavat teknologiat ovat kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja myös arvoketjujen ja infrastruktuurin luominen edellyttää kehittämispanoksia.Valiokunta pitää talteenotetusta hiilidioksidista valmistettavien uusien tuotteiden kehittämispotentiaalia huomattavana ja ensisijaisena suhteessa sen varastointiin kaukana sijaitseviin geologisiin muodostumiin.
Teollisella hiilenhallinnalla on kiinteä yhteys vetytalouden kehitykseen. Vety voi tarjota erityisen kilpailukykyisen vaihtoehdon päästöjen vähentämiseksi siellä, missä suora sähköistäminen ei ole mahdollista. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan tavoitteena on 10 %:n osuus EU:n puhtaan vedyn tuotannosta ja vähintään sama osuus vedyn jatkokäytöstä. Vetytalouden edistäminen on tärkeä osa teollisuuden murrosta painottavaa uutta energia- ja ilmastostrategiaa. Vetyyn perustuvia investointeja edistetään erityisesti huoltovarmuutta ja omavaraisuutta parantavissa sovelluksissa, kuten lannoitteiden ja synteettisten polttoaineiden valmistuksessa.
Valiokunta korostaa tarvetta ryhtyä nopeasti toimiin varastointikapasiteetin ja kuljetusinfrastruktuurin kehittämiseksi EU:n laajuisesti. Kehityksen vauhdittamiseksi ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi puitteet toiminnalle tulee saada pian valmiiksi tarvittavine lainsäädäntömuutoksineen ja rahoitusvälineratkaisuineen. Olennaista on myös varmistua riittävästä varastointikapasiteetista ja selkeistä puitteista varastoihin pääsylle, ettei geologisiin varastoihin pääsystä muodostu hidastetta hiilidioksidin talteenottohankkeiden etenemiselle. EU:n laajuinen, tasapuolinen sääntely on välttämätöntä, ettei Suomi joudu kärsimään maantieteellisestä sijainnistaan ja siitä, ettei maassa ole lainkaan varastointiin soveltuvia geologisia muodostumia. Koska hiilidioksidin varastoalueet ja kuljetuksen infrastruktuuri sijaitsevat kaukana Suomesta, on tärkeää myös varmistaa, että säännöt kolmansien osapuolien oikeudesta varastoinfrastruktuuriin ottavat huomioon tarpeet tasapuolisesti. Varastopotentiaalin saatavuuden varmistamisen lisäksi on olennaista varmistaa hiilidioksidin pitkän matkan kuljetukseen soveltuvien alusten saatavuus. Hiilidioksidin kuljetus Suomesta Pohjanmeren alueelle tulee todennäköisesti vaatimaan kantavuudeltaan suuria ja matalissa lämpötiloissa ja paineissa operoitavia laivoja kuljetuskustannusten optimoimiseksi. Tämä edellyttää uutta aluskantaa.
Tällä hetkellä Suomessa pisimmällä olevat talteenottohankkeet perustuvat jätteiden energiaksi käsittelyssä syntyvän hiilidioksidin talteenottoon ja käyttöön synteettisten polttoaineiden valmistukseen. EU:n sääntelyssä on tärkeää pyrkiä jäteperäisen hiilidioksidin käytön edellytysten kehittämiseen kiertotalouden edistämiseksi.
Valiokunta pitää tarpeellisena teollisen hiilenhallinnan ratkaisujen päästölaskennan kehittämistä, jotta ilmastohyötyjä koskevan tiedon oikeellisuus voidaan varmistaa. Selkeys ja ennakoitavuus ovat välttämättömiä myös yritysten investointipäätösten vauhdittamisen kannalta. Päästöjen raportointiin ja laskentaan liittyvää kehitystyötä on edistettävä kansainvälisellä tasolla, jotta teollisen hiilenhallinnan ratkaisut lasketaan yhtenäisin säännöin. Laskennan kehittämiseen tulisi osallistua aktiivisesti.
Valiokunta toteaa lopuksi, että teknologisten nielujen käyttöönoton vauhdittaminen edellyttää sekä lainsäädännön että taloudellisten kannustimien kehittämistä. Myös EU:n vuoden 2030 jälkeisen ilmastopolitiikan rakenteisiin samoin kuin teknologisten nielujen ja negatiivisten päästöjen laskentaan ja kytkentään siihen, liittyy paljon avoimia kysymyksiä aikaisemmin esitettyjen lisäksi esimerkiksi varastoinnin turvallisuuteen ja tulevaisuuden mahdollisiin hyötykäyttömahdollisuuksiin. Suomen tulee siksi pystyä aktiiviseen vaikuttamiseen sääntelykokonaisuuden muodostamiseksi sellaiseksi, että esimerkiksi sijaintiimme liittyviin kuljetustarpeisiin ja biogeeniseen hiileen liittyvät erityispiirteemme tulevat mahdollisimman hyvin huomioon otetuiksi.