Kohtuuhintaisen asumisen edistäminen

Talousarvioesityksen mukaan Asuntorahastosta varaudutaan tukemaan noin 7 500 uuden korkotukiasunnon rakentamista, joten määrä säilyy edelliseen vuoteen nähden ennallaan. Lisäksi varaudutaan tukemaan valtion täytetakauksella 2 000 vuokra-asunnon rakentamista. Erityisryhmien investointiavustusten myöntövaltuudeksi esitetään 122,2 miljoonaa euroa ja 100 miljoonaa euroa asunto-osakeyhtiötalojen perusparannuslainojen valtiontakausvaltuuteen. Asuntorakentamisen elvytystoimet loppuvat, joten takauslainoille ei enää ole käynnistysavustusta eikä alennettu omavastuukorko ole enää käytettävissä. 

Valiokunta pitää kohtuuhintaisen asuntotarjonnan lisäämistä asuntopolitiikan keskeisimpänä tavoitteena. Asumisen kalleus erityisesti pääkaupunkiseudulla heikentää jo nyt koko talouskasvun edellytyksiä. Väestön ikääntyminen, kaupungistuminen, perhekoon pieneneminen, maahanmuutto ja uusimpana pakolaiskriisi ovat kaikki tekijöitä, jotka muuttavat asuntomarkkinoiden rakennetta ja vaikuttavat asuntotarpeen jatkuvaan kasvuun. Koska asuntotarjonta on ollut jo pitkään riittämätöntä kysyntään nähden, vaikeutuu tilanne merkittävästi, kun turvapaikanhakijoiden pysyvämpi asuttaminen tulee ajankohtaiseksi. Tilanne on kehittynyt tältä osin niin nopeasti, että talousarvioehdotuksessa ei ole vielä lainkaan käsitelty koko kysymystä. Valiokunta katsoo, että talousarvioehdotus ei siksi vastaa nykytilannetta, vaan kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa kasvukeskuksissa on pystyttävä nopeasti lisäämään. Haasteeseen vastaaminen edellyttää erillistä, määräaikaista hanketta ylimääräisine rahoituksineen kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi nopealla aikataululla. Valiokunta pitää tätä myös suhdannepoliittisesti perusteltuna työpaikkojen lisäämiseksi matalasuhdanteen jatkuessa. 

Edellä mainittujen erityistoimien ohella kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistäminen yleisellä tasolla edellyttää valiokunnan näkemyksen mukaan hyvin monipuolisesti vaikuttavia toimenpiteitä asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi vastaamaan kysyntää sekä maankäytön suunnittelun tehostamista liikenteen tarpeiden ja asumisen yhteensovittamiseksi. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon nopea lisääminen edellyttää erityisen huomion kiinnittämistä segregaatiokehityksen ehkäisemiseen. 

Toimenpiteitä tarvitaan myös asumiskustannusten hillitsemiseksi, väestön ikääntymiseen liittyviin ja erityisryhmien tarpeisiin vastaamiseksi ja energiatehokkuuden edistämiseksi. Esimerkiksi autopaikkoja, väestönsuojia tai esteettömyyttä koskevat vaatimukset kaikkea rakentamista koskevana nostavat osaltaan osin tarpeettomasti rakentamisen kustannuksia ja asumisen hintaa. Tältä osin kysymys on usein kunnallisista määräyksistä, joten turhien normien tarkastelu on ulotettava lainsäädännön ohella kuntatason määräyksiin. Täydennysrakentamisen sujuvoittamista on myös tarpeen tarkastella sekä maapolitiikan että rakentamisen lupien näkökulmasta, sillä kaupunkiseuduilla asuntojen lisärakentaminen voi usein tapahtua vain olemassa olevan rakenteen sisään. 

Myös kilpailua tulee edistää poistamalla terveen kilpailun esteet. Esimerkiksi tontit tulisi luovuttaa siten, että myös pienet ja keskisuuret yritykset voivat toimia hankkeiden pääurakoitsijoina. Erityisesti pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilla kilpailu ei toimi, kun pienet ja keskisuuret rakentajat puuttuvat kokonaan. Toimijoiden määrään voidaan osaltaan vaikuttaa perustamalla uusia yleishyödyllisiä toimijoita, kuten esimerkiksi aiemmin Kruunuasunnot Oy:n tytäryhtiönä toiminut A-Kruunu Oy siirrettiin ympäristöministeriön alaisuuteen itsenäiseksi yritykseksi tehtävänään rakennuttaa valtion tukemia vuokra-asuntoja omaan omistukseensa Helsingin seudulla kohtuullisilla kustannuksilla ja vuokratasolla. 

Kasvukeskusseutujen kuntien ja valtion yhteistyössä laadittavat aiesopimukset ovat edistäneet tonttien saatavuutta ja vuokra-asuntotuotannon käynnistymistä, mutta kehitys ei ole vielä tarpeisiin nähden riittävää. Uudistettavien MAL-aiesopimusten toteutumisen tueksi talousarvioehdotuksessa esitetään Helsingin seudun aiesopimuskunnille määräaikaisia käynnistysavustuksia yhteensä 10 miljoonaa euroa sekä asuntoalueiden kunnallistekniikan rakentamisen avustuksiin aiesopimusalueilla 15 miljoonaa euroa. Valiokunta pitää tärkeänä, että aiesopimuskäytäntöä edelleen kehitetään. Valiokunta korostaa, että nykyisessä vaikeutuvassa tilanteessa olisi tarpeen mahdollistaa käynnistysavustusten myöntäminen muillakin MAL-alueilla kuin Helsingin seudulla. Asuntokohtainen avustus voisi olla puolet Helsingin seudun summasta, joka on10 000 euroa/asunto. 

Valiokunta korostaa, että tavoitteena tulee olla toimivaan asuntomarkkinatilanteeseen perustuva kohtuuhintainen, määrältään riittävä asuntotuotanto sekä täydentävä asumisen tukijärjestelmä, jossa tuki kohdentuu asukkaalle eikä siirry asumisen hintaan. Myös tukijärjestelmän kokonaistarkastelu on välttämätöntä. Markkinahintaa edullisemman vuokra-asuntotuotannon rakennuttamiseksi tarvitaan toimiva, kilpailukykyinen korkotukijärjestelmä sekä vaikuttavia avustuksia, kuten käynnistysavustukset.  

Rakentamisen energiatehokkuus ja ilmastopoliittiset tavoitteet

Momentille 35.20.55 (Avustukset korjaustoimintaan) esitetään 22,2 miljoonaa euroa, josta valtaosa suunnataan edelleen hissien rakentamiseen sekä vanhusten ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjaamiseen. Energia-avustuksia voidaan myöntää enää pienituloisille avustuksensaajaruokakunnille pientalojen energiakorjauksiin (2 miljoonaa euroa). 

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että määräraha puoliintuu vuoden 2015 tasosta. Avustuksella on kuitenkin saatu paitsi toteutumaan vähähiilisen yhteiskunnan tavoitteen kannalta tärkeitä lämmitystaparemontteja fossiilisista uusiutuvan energian käyttöön perustuviksi, myös osaltaan syntymään liiketoimintaa ja kotimaisia työpaikkoja sekä verotuloja valtiolle. Näin vaatimattomalla avustusmäärärahalla on saatu aikaan valtiontulojenkin kannalta myönteinen lopputulos. Valiokunta korostaa kokonaistarkastelun merkitystä myös korjausavustusten osalta järkevän lopputuloksen takaamiseksi. Valiokunta huomauttaa, että hallitusohjelman tavoite uusiutuvan energian osuuden nostamisesta yli 50 prosenttiin 2020-luvulla ja tuontiöljyn käytön puolittamista koskevien tavoitteiden kustannustehokas toteuttaminen edellyttävät nopeampia investointeja energiatehokkuuteen erityisesti kiinteistöissä. Energiatehokkuusvaatimusten kiristämistä ja myös kannusteita lisätä energiatehokkuutta osana asuntopolitiikan keinovalikoimaa tulee tarkastella kokonaisuutena. 

Valiokunta pitää myös tärkeänä, että uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tukijärjestelmien rajapintoja ja toimivuutta ministeriöiden välillä selvitetään. On esitetty, että kun nykytilanteessa työ- ja elinkeinoministeriö vastaa tuesta yritysten ja yhteisöjen osalta ja ympäristöministeriö asuntojen ja kotitalouksien osalta, ei esimerkiksi asuinalueen yhteinen osuuskunta ole hallinnollisista syistä oikeutettu tukeen kummastakaan omaan käyttöön tuotetun uusiutuvan energian tuottamiseksi. 

Korjausavustuksista valtaosa kohdentuu hissien jälkiasennuksen tukemiseen olemassa olevissa kerrostaloissa sekä vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaamisen tarveharkintaisiin avustuksiin. Hissiavustusten osalta tilanne muodostuu hankalaksi, sillä nykyarvion mukaan kysyntää on jopa 35—40 miljoonan euron rahoitukselle. Mainituilla avustuksilla on tärkeä merkitys ikääntyneiden kotona asumisen tukemiseksi. 

Valtakunnalliset kosteus- ja hometalkoot on valtakunnallinen, viisivuotinen toimintaohjelma, jonka tehtävänä oli saattaa alkuun suomalaisen rakennuskannan tervehdyttäminen kosteus- ja homevaurioista. Keskeinen syy kosteus- ja homevaurioihin ovat kiinteistönhoidon ja kunnossapidon puutteet sekä huonokuntoisten rakennusten viivästyneet korjaukset, mutta myös uusissa rakennuksissa ilmenee kosteus- ja homeongelmia, joiden syyt löytyvät pitkälti rakentamisen laadun puutteista ja liian tiukoista urakka-aikatauluista. Valiokunta korostaa, että tukea työn jatkamiseen jossain muodossa tarvitaan edelleen ohjelman loppuessa vuoden 2015 lopussa. Asuinrakennusten arvo Suomessa on arvioitu 217 miljardiksi euroksi (28 % kansallisvarallisuudesta) ja muiden rakennusten 132 miljardiksi (17 %). Merkittävän kosteus- ja homevaurion osuus asuinrakennuksien määrästä on pien- ja rivitaloissa arviolta 7—10 % ja kerrostaloissa 6—9 %, joten kysymys on mittavasta ongelmasta sekä taloudellisesti että terveydellisesti. 

Valiokunta tukee hallituksen tavoitteita energiankäytön vähentämisestä energia- ja materiaalitehokkuutta parantamalla sekä siirtymistä uusiutuvan energian käyttöön. Uusiutuvan energia käyttö ja resurssitehokkuuden lisääminen parantavat yritysten kilpailukykyä ja synnyttävät uutta liiketoimintaa. Käytännön kokemusten mukaan panostukset näitä koskeviin avustuksiin ja neuvontaan saadaan moninkertaisesti takaisin kustannussäästöjen ja uusien työpaikkojen kautta.  

Yritysten energiatehokkuuskatselmukset ovat olleet erityisen onnistunut suomalainen toimintatapa. Nyt on aloitettu työ materiaalikatselmusten kehittämiselle, ja toiminnan laajentamiselle on kasvavaa kysyntää. Materiaalitehokkuustyötä rahoitetaan työ- ja elinkeinoministeriön momentilta 32.60.28 500 000 eurolla. Valiokunta korostaa määrärahan merkitystä ja toivoo, että sitä voidaan lähivuosina nostaa. 

Valiokunta korostaa myös puurakentamisen edistämisen merkitystä osana pyrkimystä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa ja biotalouden edistämistä. Puurakentamisen edistäminen on näkyvästi esillä hallitusohjelmassa, mutta talousarvioehdotukseen ei sisälly määrärahaa puurakentamisen edistämiseen. Puurakentaminen kuuluu hallituksen kärkihankkeisiin, ja biotalouden toimenpiteessä tavoitteena on myös tältä osin luoda nykyistä yhtenäisemmät ja julkiset rahoittajaorganisaatiot paremmin yhdistävät toimintamallit. Puurakentamisen kysymyksiä käsitellään myös rakentamismääräysten kokonaisuudistuksessa, joka on osin jo käynnissä. 

Valiokunta viitaten lausuntoonsa valtioneuvostolle (Puurakentamisen edistäminen YmVL 2/2014 vp—MINS 1/2014 vp) pitää tarpeellisena vuonna 2015 päättyvän puurakentamisen kehittämisohjelman toimien jatkamista vielä mahdollisesti alaa rasittavien esteiden poistamiseksi ja kiinnittäen erityistä huomiota poikkihallinnollisen yhteistyön tarpeeseen. Puurakentamisen todellisen läpimurron aikaansaaminen edellyttää paitsi alalta itseltään rohkeutta ja suunnittelukäytäntöjen yhdenmukaistamista myös rakennusvalvonta- ja lupaviranomaisten yhdenmukaisia tulkintoja ja puurakentamisosaamista eri puolilla maata. Valiokunta korostaa myös kuntien mahdollisuuksia lisätä puurakentamista kaavoituksen keinoin. Lisäksi tulee varmistaa, että esimerkiksi palomääräykset ovat tarkoituksenmukaiset ja perusteltuja myös kansainvälisessä vertailussa alan toimintaedellytysten turvaamiseksi. Valiokunta korostaa myös puurakentamisen aikaisempaa parempaa huomioon ottamista ja edistämistä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen tukemassa asuntotuotannossa. 

Ympäristöhallinnon toimintamenot

Ympäristöhallinto on ollut muun hallinnon osana voimakkaan muutoksen alaisena viime vuosina. Koko ympäristöministeriön hallinnonalan talousarvioehdotus on vuodelle 2016 199 miljoonaa euroa ja kehysehdotuksen mukaisesti vuodelle 2019 171 miljoonaa euroa. Valtion asuntorahastosta rahoitetaan lisäksi eräitä asumisen edistämisen avustuksia. Ympäristöhallinnon toimintamenomäärärahaa esitetään talousarvioehdotuksen momentilla 35.01 leikattavaksi noin 73 miljoonasta eurosta 67,2 miljoonaan euroon.  

Valiokunta pitää lähtökohtaisesti hyvänä hallituksen tavoitteita sujuvoittaa ympäristölupamenettelyjä ja joustavoittaa sääntelyä tinkimättä korkeasta ympäristönsuojelun tasosta. Kokonaisrahoituksen aleneva trendi on kuitenkin vaikeasti perusteltavissa, kun samanaikaisesti biotalouden ja kiertotalouden sekä ilmastonmuutoksen hillinnän haasteet päinvastoin edellyttäisivät tarvetta panostaa aikaisempaa enemmän tarvittavaan tutkimus-, selvitys- ja vaikutustenarviointityöhön, jota toimintamenomäärärahalla on osaltaan voitu rahoittaa. Ympäristösektorin kustannukset ovat absoluuttisesti tarkasteltuna hyvin pienet varsinkin kun otetaan huomioon ympäristöasioiden laaja-alaisuus. 

Ympäristövaliokunta korostaa, että ympäristöhallinnon toimintakyky on turvattava. Ympäristöhallinnon voimavarojen vähentämisen vaikutukset heijastuvat yrityksiin, kansalaisiin ja alueiden kehitysmahdollisuuksiin. Lupien ruuhkautuminen voi myös hidastaa tuotannollisten investointien käynnistymistä. Kysymys ei siten ole vain ympäristön tilasta tai ympäristönäkökulman täysipainoisesta huomioon ottamisesta, vaan alueiden kehitysmahdollisuuksista ja yritysten investointiympäristöstä. 

Momentille 35.01.65 (Avustukset järjestöille ja ympäristönhoitoon) ehdotetaan 1 734 000 euron määrärahaa eli 366 000 euron vähennystä nykytasoon. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että määrärahalla on tuettu paitsi valtakunnallisia ympäristönsuojelu- ja asumisen alan järjestöjä, myös esimerkiksi Pidä Saaristo Siistinä ry:n toimintaa 482 000 eurolla. Yhdistyksellä on elinkaarensa päässä oleva alus saariston jätteiden keräystä varten, joten investointi uuteen alukseen on välttämätön. Tavoitteena on hankkia uusi alus, joka keskittyisi kesäaikana saariston jätteiden kuljetukseen, mutta voisi hoitaa myös muita kuljetustehtäviä ja avustaa pelastustointa sekä palvella osaltaan öljyntorjunnassa.  

Valiokunta pitää perusteltuna, että momentille 35.01.65 myönnettäisiin 500 000 euroa Pidä Saaristo Siistinä ry:n huoltoaluskaluston uudistamiseen siten, että alukset ovat käytettävissä myös avustaviin tehtäviin pelastustyössä ja öljyntorjunnassa. Samalla valiokunta katsoo, että määrärahaan suunnitellut leikkaukset tulisi perua, sillä ehdotettu noin 20 prosentin leikkaus tarkoittaisi mainitulle järjestölle lähes 100 000 euron vähennystä eli laivahenkilökunnan palkkaus vaarantuisi. Järjestöjen määräraha on pieni, mutta merkittävä ja ylläpitää toimivaa vuoropuhelua ja osallistavaa toimintakulttuuria.  

Biotalouden edistäminen ja monimuotoisuuden turvaaminen

Valiokunta pitää hyvänä talousarvioehdotuksen tavoitteita, joissa toiminnan strategisia painopisteitä ovat vähähiilisyys ja energiatehokkuus, luonnonvarojen kestävä käyttö ja toimiva kiertotalous, hyvä ympäristön, vesien ja Itämeren tila, monimuotoinen luonto ja toimivat ekosysteemipalvelut. 

Määrärahaan 35.10.63 (Luonnonsuojelualueiden hankinta- ja korvausmenot) ehdotetaan 18,9 miljoonan euron määrärahaa eli 30 miljoonan euron leikkausta, kun taso on vuonna 2015 ollut 48 miljoonaa euroa. Valiokunta korostaa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman METSOn merkitystä metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. METSOn tavoitteena on ollut saada suojeluun 96 000 hehtaaria arvokkaita metsäalueita. Vuoden 2014 loppuun mennessä tavoitteesta on toteutettu 54 400 hehtaaria. Talousarvioehdotuksen mukaan METSOn toteuttamiseen voidaan käyttää 8 miljoonaa euroa. Valiokunta korostaa, että vapaaehtoisuuteen perustuvan METSO-toimintamallin jatkuminen on tärkeää, jotta sen kautta saatuja hyötyjä ei menetetä, sillä ohjelma on saavuttanut laajan hyväksynnän ja sen kautta on saavutettu hyviä tuloksia. Valiokunta pitää myös hyvin tärkeänä, että nyt vähenevät resurssit kohdennetaan mahdollisimman vaikuttavalla tavalla eli mahdollisimman pitkäaikaisesti tai pysyvästi ja monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpien kohteiden suojeluun. 

Valiokunta korostaa myös, että hallituksen panostukset biotalouteen ja sen myötä metsävarojen huomattavasti laajamittaisempaan hyödyntämiseen merkitsevät samalla uhkaa metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämistavoitteille. On selvää, että tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa yksinomaan suojelualueiden kautta, vaan myös talousmetsien hoidossa on aikaisempaa paremmin pystyttävä vahvistamaan metsäluonnon monimuotoisuutta siten kuin valtioneuvoston 12.2.2015 hyväksymässä Kansallisessa metsästrategiassa 2025 on tavoitteeksi asetettu. Ympäristötuki-, luonnonhoitohankkeiden ja METSO-ohjelman hyvällä toteuttamisella tulee osaltaan edistää biodiversiteetin vahvistamista. Valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että metsästrategiassa on tarkoitus vuoden 2016 alusta kehittää talousmetsien luonnonhoitoa niin, että monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden huomioon ottaminen olisi osa jokapäiväistä metsänhoitoa. Hankkeessa luodaan myös valmiuksia ja uusia kannusteita talousmetsien luonnonhoitomenetelmien nykyistä laajemmalle käyttöönotolle.  

Talousarvioehdotuksen momentille 35.10.52 (Luonnonsuojelualueverkoston rahoitus) esitetään 37,6 miljoonan euron määrärahaa. Metsähallituksen hallinnassa olevien valtion luonnonsuojelualueiden verkoston perusrahoituksen taso on lievästi laskeva, mutta vuodelle 2016 on erillinen 8 miljoonan euron lisämääräraha jo perustettujen suojelualueiden kiinteistötoimitusten, rajojen merkinnän ja hoidon ja käytön suunnittelun ruuhkan purkuun. 

Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että määrärahaan sisältyy lisäksi vuosille 2016 ja 2017 yhteensä 3 miljoonan euron lisämääräraha Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kansallispuistohankkeeseen. Valiokunta pitää arvokkaana, että Suomen 100-vuotisjuhlavuotta 2017 juhlistetaan perustamalla uusi kansallispuisto suomalaisen luonnon suojelemiseksi ja talousarvioehdotus sisältää riittävän määrärahan puistohankkeen valmisteluun vuonna 2016. 

Valiokunta korostaa edelleen, että kansallispuistot ovat matkailun tärkeä vetovoimatekijä ja retkeilijöiden vaikutukset paikallistalouteen ovat merkittävät. Suomi tunnetaan maailmalla parhaiten puhtaasta luonnostaan, ja kansallispuistoilla voi olla tulevaisuudessa aikaisempaa suurempi merkitys matkailun kannalta. Panostukset kansallispuistojen hoitoon edistävät siten samalla työllisyyttä ja hyvinvointia. 

Metsähallitus on myös tehnyt merkittävää työtä nuorten työllistämisessä erillismäärärahoilla ja palkkatuella. Vuosina 2010—2015 Metsähallitus työllisti noin 550 nuorta maaseutupaikkakunnilla, joilla muita työllistymismahdollisuuksia on ollut niukasti. Tämän talousarvioehdotuksesta poistetun määrärahan säilyttäminen olisi tärkeää toiminnan yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi erityisesti matalasuhdanteen jatkuessa ja työttömyysasteen noustessa. 

Ravinnepäästöjen hallinta ja vesiensuojelu

Kiertotalouden läpimurto ja vesistöjen kunnostaminen hyvään tilaan on yksi hallitusohjelman kärkihankkeista. Valiokunta pitää hyvin tärkeänä tätä hanketta, jonka tavoitteena on vähentää vesistöihin huuhtoutuvien ravinteiden ja humuksen määrää ja samalla lisätä maatalouden ravinne- ja energiaomavaraisuutta, sillä ravinnekuormituksesta aiheutuva vesien rehevöityminen heikentää sisävesien ja Itämeren tilaa vielä pitkään ja suurimman haasteen muodostaa hajakuormitus sekä Suomessa että muissa Itämeren rantavaltioissa. Tärkeä on siten myös hallitusohjelman tavoite ravinteiden talteenoton lisäämisestä erityisesti Itämeren ja muiden vesistöjen kannalta herkillä alueilla siten, että vähintään 50 prosenttia lannasta ja yhdyskuntajätevesilietteestä saadaan kehittyneen prosessoinnin piiriin vuoteen 2025 mennessä. Hallituksen kärkihankepanostuksissa tälle sektorille ohjataan kumulatiivisesti 34 miljoonaa euroa. Talousarvioehdotuksessa Itämeren suojelun momentin 35.10.22 4,64 miljoonan euron määrärahasta kohdennetaan 2,5 miljoonaa euroa ravinteiden kierrätysohjelman (Raki-ohjelman) toteuttamiseen sekä merenhoidon toimenpideohjelman ja vesienhoitosuunnitelman toimeenpanoon.  

Valiokunta korostaa, että rahoitus tulee ohjata vesistöjen tilan parantamiseen tehokkaasti ja kestävästi vaikuttavalla tavalla. Innovatiiviset toimet, kuten kipsin tai rakennekalkin lisääminen maahan, ovat kannatettavia, mutta niiden vesistövaikutuksia tulee vielä selvittää haitallisten sisävesivaikutusten ehkäisemiseksi. Keskeisen lantaongelman ratkaisu vaatii myös kiertotalouden mukaisia innovaatioita ja rakenteellisia toimia. Kokeilut antavat kuitenkin arvokasta tietoa myös ohjauskeinojen valintaan, joten kokeilut mahdollistava toimintamalli on kannatettava. Kokeilut eivät kuitenkaan itsessään riitä, vaan tavoitteiden toteutuminen vaatii lopulta laajamittaisia, kustannustehokkaita vesiensuojelutoimia. EU-lainsäädäntöön perustuvassa uudessa maatalouden ympäristökorvausjärjestelmässä toimenpiteitä on kohdennettu alueellisesti ja huomioitu entistä paremmin tila- ja lohkokohtaiset olosuhteet, joten toimenpiteet muodostavat entistä vaikuttavamman työkalun maatalouden ympäristökuormituksen vähentämiseen. Korvausjärjestelmän kehittäminen edelleen on kuitenkin tärkeää paremman ympäristövaikuttavuuden toteutumiseksi. 

Valiokunta korostaa myös, että särkikalojen tehostetun pyynnin avulla on mahdollista poistaa vesistöstä tehokkaasti fosforia, sillä tuhannen tonnin särkikalasaaliin mukana vesistön ravinnekierrosta poistuu noin 7—8 tonnia fosforia ja 27—28 tonnia typpeä. Valiokunta pitää tärkeänä, että poistokalastusta voidaan ravinteiden poistamiseksi jatkaa.  

Talousarvioehdotukseen ei sisälly enää lainkaan määrärahaa siirtoviemäreiden rakentamisen tukemiseen. Jo käynnissä on kuitenkin kolme vaiheittain toteutettavaa valtakunnallisen viemäröintiohjelman mukaista siirtoviemärihanketta, joiden toisen rakennusvaiheen tukemiseen tarvittaisiin 3,13 miljoonaa euroa. Valiokunta toteaa, että siirtoviemärihankkeilla on toteutettu osaltaan eduskunnan lausumaa, jossa se edellytti hallitukselta viemäröintiohjelman laatimista tarpeellisine määrärahakorotuksineen päättäessään maaliskuussa 2011 haja-asutuksen jätevesiä käsittelevän lainsäädännön muuttamisesta. Siirtoviemäreillä jätevedet voidaan johtaa tehokkaasti toimiville keskuspuhdistamoille, joilla on pieniä laitoksia paremmat edellytykset huolehtia jätevesien tehokkaasta puhdistamisesta. Siirtoviemäreihin liitetään myös niiden varrella olevaa haja-asutusta, jolloin jätevesistä aiheutuva kokonaiskuormitus vesiin pienenee ja vesialueita vapautuu kokonaan yhdyskuntajätevesikuormituksesta. Valiokunta pitää vesiensuojelun kannalta perusteltuna ja johdonmukaisena, että jo ainakin käynnissä olevat kolme hanketta voidaan saattaa loppuun. Talousarvioehdotuksen momentille 35.10.61 (Ympäristönsuojelun edistäminen) tulisi siten lisätä siirtoviemärihankkeisiin 3,13 miljoonaa euroa. Maa- ja metsätalousministeriön momentilla 30.40.31 on vielä vuodelle 2016 noin 3 miljoonaa euroa käytettävissä pienempien yhdysviemärien rakentamisen tukemiseen, jonka jälkeen tuki loppuu kokonaisuudessaan. Myös haja-asutuksen jätevesineuvontaa tulisi mahdollisuuksien mukaan jatkaa haja-asutuksen kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien saattamiseksi vesiensuojelun kannalta asianmukaiseen tasoon. Kiinteistöjä, joilla on arvioitu olevan tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin jätevesijärjestelmien kunnostamiseksi, on vielä noin 120 000. 

Ympäristövahinkojen torjuntaan talousarvioehdotuksen momentille 35.10.20 ehdotetaan 5,9 miljoonaa euroa. Valiokunta pitää tärkeänä tätä panostusta, joka käytetään pääosin öljy- ja muiden ympäristövahinkojen torjuntaan. Suomella on 20 öljyntorjunta-alusta, mikä muodostaa hyvän pohjan torjuntavalmiuden korkeatasoiselle ylläpitämiselle. Lisäksi momentilta 35.10.70 (Alusinvestoinnit) rahoitetaan 3,5 miljoonalla eurolla öljyntorjuntalaitteiston ja avomeritorjuntakaluston hankintaa. Talousarvioehdotuksen 500 000 euron lisäpanostus on välttämätön torjuntavalmiuden säilyttämiselle, sillä alusten käyttökulut ovat kasvaneet uusien alusten myötä ja harjoitus- ja käyttökoulutus on välttämätöntä toimintavalmiuden käytännön korkean tason säilyttämiseksi.  

Kehitysyhteistyön ilmasto- ja ympäristörahoitus

Valiokunta korostaa lopuksi, että ympäristöongelmien, eritoten ilmastonmuutoksen, globaalin luonteen vuoksi on tärkeää, että Suomi on voinut tukea edes pienellä panoksella kehitysmaiden ympäristönsuojelu- ja ilmastonmuutoksen hillintätavoitteita. Kehitysyhteistyövaroista tuetaan kansainvälistä ympäristö- ja ilmastotyötä rahoittamalla Maailmanlaajuista ympäristörahastoa (Global Environment Facility, GEF) ja Vihreää ilmastorahastoa (Green Climate Fund, GCF). GEF:n kuudennella lisärahoituskaudella (2014—2018) Suomen kokonaisrahoituspanos on 65 miljoonaa euroa. Valiokunta korostaa, että tällä rahoituksella on aivan erityinen merkitys nyt, kun YK:n joulukuussa 2015 Pariisissa järjestettävältä ilmastokokoukselta toivotaan onnistumista maailmanlaajuisen, sitovan ilmastosopimuksen aikaansaamiseksi. Kehitysmaat edellyttävät sitoutumisensa perustaksi teollisuusmaiden ilmastorahoitusta, joten signaalit rahoituksen lopettamisesta juuri nyt voivat olla erityisen vahingollisia. 

Kehityspolitiikan rahoista on maksettu myös tukea YK:n ympäristöohjelman (United Nations Environment Programme, UNEP) Ympäristörahastoon (Environment Fund, EF). Tämän vapaaehtoisen maksun taso on vaihdellut 3,4 miljoonasta eurosta vuodessa 6 miljoonaan euroon vuodessa. Vuonna 2016 tukea ei olla maksamassa lainkaan kehitysyhteistyömäärärahojen kokonaistilanteen johdosta. Valiokunta pitää tätä valitettavana. 

Kokonaisuudessaan hankerahoitus UNEPille on vuonna 2016 noin miljoona euroa. Vuonna 2015 kehityspolitiikan määrärahoista on tuettu kahta UNEPin hanketta: luonnonvarojen ja konfliktien välistä yhteyttä tutkivaa ympäristödiplomatia-hanketta sekä vihreän talouden aloitetta. Tarkoituksena on tukea myös uutta Naiset, rauha ja luonnonvarat- hanketta 500 000 eurolla vuodessa. Valiokunta korostaa, että UNEPilla on tärkeä rooli myös uuden kestävän kehityksen toimintaohjelman (Agenda 2030) toimeenpanossa ja siten edes indikatiivisen maksuosuuden mukaista noin miljoonan euron maksua tulisi maksaa mahdollisimman pian määrärahatilanteen salliessa. 

Yhteenveto

Ympäristövaliokunta esittää siten edellä esitettyyn viitaten, että valtiovarainvaliokunta lisää