Tausta

Ympäristövaliokunta korostaa tarvetta Itämeren kalakantojen tilan parantamiseen viitaten aikaisempiin tältä osin yksimielisiin lausuntoihinsa, yhtyy valtioneuvoston kantaan kokonaisuudessaan eri kalakantoja koskevien yksityiskohtien ja neuvotteluvaran osalta ja keskittyy lausunnossaan seuraaviin näkökohtiin: 

EU:n yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun perusasetuksen 1380/2013 artiklan 2 tavoitteen mukaan kalakantoja tulisi hyödyntää kestävän enimmäistuoton MSY:n (Maximum Sustainable Yield) mukaisesti. MSY määritellään kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) suosituksissa kalakannan kutukannan sekä kalakannan kalastuskuolevuuden perusteella. Kalakannan katsotaan olevan MSY-tilassa, kun kutukanta on määriteltyä kokoa suurempi ja kalastuskuolevuus määriteltyä tasoa pienempi. ICES määrittelee lohikantojen MSY-tilaa vaelluspoikastuotannon perusteella. Komissio on aikaisemmasta voimakkaasti poiketen ehdottanut, että silakan kohdennettu kalastus kielletään Pohjanlahdella sekä Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella. Tämän vuoksi niille vahvistettaisiin ainoastaan sivusaalis-TAC:t (Total Allowable Catches), joiden määrä on ehdotuksessa jätetty auki, kunnes silakan sivusaaliista kilohailin ja muussa kalastuksessa saadaan ICES:ltä pyydetyt lisätiedot. Komissio ehdottaa myös lohenkalastuksen kieltämistä pohjoisella Itämerellä, Saaristomerellä, Ahvenanmerellä, Selkämerellä ja Merenkurkussa. 

Silakan kohdennetun kalastuksen kielto

Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että komission ehdotus silakan kohdennetun kalastuksen kieltämiseksi on suhteeton ja ristiriidassa ICES:n tieteellisen neuvon kanssa. Komission ehdotus ei ota vakiintuneen toimintatavan mukaisesti asianmukaisesti huomioon ICES:n tieteellistä neuvoa, jonka mukaan silakan kalastusta voitaisiin jatkaa rajoitetusti sekä Pohjanlahdella että Itämeren pääaltaalla. 

Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin perusteltuna ICES:n tieteellisen neuvon mukaista linjaa vahvistaa Pohjanlahden silakkakannan TAC ICES:n neuvonannon mukaisesti 48 824—63 049 tonniin. Tämä vähennys olisi perusteltu sekä kanta-arvion tulosten että saadun tuoreimman tiedon valossa. Koska suuri osa merkittävimmistä silakkakannan kokoluokista kuoli vuosina 2020—2022 heikon ravintotilanteen aiheuttaman nälkiintymisen takia, on nyt perusteltua noudattaa ICES:n neuvonannon mukaisesti aiempia vuosia pienempää kiintiötä. Alustavien uusimpien näytteiden mukaan isojenkin silakoiden kunto näyttää kuitenkin vahvistuneen lähelle kymmenen viime vuoden keskiarvoa eli hyvälle tasolle ja silakkakannan biomassa on todennäköisesti suurempi kuin keväällä on arvioitu, kun niiden kuntokerroin on arvioitua suurempi. 

Valiokunta korostaa, että ICES:n tieteellinen neuvo muodostaa ainoan kestävän pohjan kalastusmahdollisuuksien vahvistamiselle, joten on tärkeää jatkaa johdonmukaisesti tukeutumista siihen. Valiokunta korostaa siten oikea-aikaisen ja riittävän luotettavan tieteellisen tiedon merkitystä kalakantojen sääntelyä koskevan päätöksenteon pohjana. Lähtökohtana on Itämeren kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen vuodelle 2024 siten, että kalakantoja hyödynnetään kestävää enimmäistuottoa koskevan EU:n yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi jatkaa johdonmukaisesti sen tukemista, että päätökset pohjautuvat ICES:n tieteelliseen neuvoon, viesti komissiolle tästä on yhdenmukainen ja neuvotteluja jatketaan kaikilla tasoilla aktiivisesti silakan kalastusmahdollisuuksien turvaamiseksi valtioneuvoston kannan mukaisesti. 

Valiokunta toteaa, että ICES tutkijoista koostuvana tieteellisenä toimielimenä kehittää työtään jatkuvasti tieteellisistä lähtökohdista. ICES myös tarkastelee kalakantojen viitearvoja 3—5 vuoden välein ja on viimeksi viime talvena laskenut silakkakannan viitearvot uudelleen. Silakalle on laadittu monivuotinen hoitosuunnitelma, johon voidaan osaltaan tukeutua. ICES myös arvioi suosituksiaan varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Kalakanta-arvioiden ohella ICES laatii ekosysteemiarvioita, joita laadullisena tarkasteluna voidaan ottaa huomioon neuvonannossa. Komissio rahoittaa sekä neuvonannon laatimista että tiedonkeruuohjelmaa tarvittavien näytteiden keräämiseen, jotta jäsenmaat pystyvät vastaamaan ICES:n tietotarpeisiin. 

Valiokunta on aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että kalakantojen tilan analysoimiseen ja mallintamiseen tarvittavat tiedot saadaan usein hieman viipeellä, jolloin varovaisuusperiaatteen perusteella asetettavat kiintiöt ovat voineet vaihdella vuosittain paljon, mikä on ennakoitavuuden puuttuessa vaikeuttanut kalastusta kestämättömän paljon. Ammattikalastajien lisäksi tällä on merkittävää vaikutusta kalan kasvatukseen ja kalakauppaan. Valiokunta onkin korostanut, että vakaampi tieto alueellisista kalakannoista voisi mahdollistaa johdonmukaisemman kalastuskiintiöiden asettamisen pienemmillä vuosittaisilla vaihteluilla. Tieteellistä neuvoa kalakannoista on tärkeää edelleen aktiivisesti kehittää. Työhön tulee siten turvata riittävät resurssit, sillä esimerkiksi ilmastonmuutos lisätessään ääreviä sääilmiöitä voi vaikuttaa pitkällä aikavälillä välillisesti kalakantojen tilaan merkittävästi. Tieteellisen arvion kannalta on olennaista, että esimerkiksi silakan osalta emokannan koko ei ratkaise syntyvän vuosiluokan kokoa, vaan suurempi merkitys on meriluonnon olosuhteilla poikasten kuoriutuessa. Luonnonvarakeskus on tuonut esiin, että ICES:n neuvo ei ota huomioon kalakantojen välisiä suhteita, kuten kilpailua samasta ravinnosta silakan ja kilohailin välillä. Kalastuksen sääntelyssä tulee ottaa paremmin huomioon sääntelyn kohteena olevien kalalajien vaikutukset muihin lajeihin ja koko ekosysteemiin. 

Valiokunta toteaa, että kestävä kalakannan hyödyntäminen on myös kalastuselinkeinon harjoittajien elinehto. Jos silakkakanta heikkenee merkittävästi, on varauduttava myös kalastuksen lopettamiseen. Valiokunta korostaa, että kuten edellä on perusteltu, nykyisessä tilanteessa Pohjanlahden ehdottomalle kalastuskiellolle ei kuitenkaan ole ICES:n mukaan perusteita, ja siksi on perusteltua tuoda esiin myös ehdotuksen huomattavan kielteiset sosioekonomiset vaikutukset. Silakka on selkeästi merialueen taloudellisesti merkittävin kalalaji, joten ehdotuksen toteutuminen aiheuttaisi merkittäviä suoria taloudellisia ja muita sosioekonomisia menetyksiä. Silakkasaaliin määrä oli vuonna 2022 noin 68 miljoonaa kiloa ja arvo kalastajahinnoin 15 miljoonaa euroa, silakkaa kalastavia kaupallisia kalastajia oli yhteensä 235. Vuonna 2021 merialueella toimi 29 troolikalastusyritystä, joiden henkilöstömäärä oli 82. Silakan kalastuksen loppumisen myötä menetettäisiin ns. Itämerirehun (eli pääosin Itämeren silakasta valmistettuun kalajauhoon perustuva kalankasvatusrehu) kiertotalousratkaisun myönteinen vaikutus Itämereen. Samalla menetettäisiin ravinteita poistava vaikutus eli 350 tonnia fosforia/vuosi. Kielto olisi myös ristiriidassa pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman kanssa, jonka tavoitteena on jatkaa kotimaisen kalan edistämisohjelman toimeenpanoa. Tavoitteena on myös parantaa ammattikalastajien toimintaedellytyksiä ja vähentää kalankasvatuksen ravinnepäästöjä kiertotaloutta hyödyntämällä. Kotimaisen kalan hyödyntämisen edistäminen on ympäristön kannalta kestävää ja kaikkien toimien tulisi tukea tätä tavoitetta. 

Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohi

Valiokunta, yhtyen valtioneuvoston kantaan, kannattaa ICES:n neuvon perusteella vuodeksi 2024 ratkaisua, joka perustuu vuosiksi 2022 ja 2023 tehtyjen lohen kalastusta koskevien kalastusrajoitusten johdonmukaiseen jatkamiseen sekä lohenkalastuksen ajalliseen ja alueelliseen täsmäsääntelyyn Ruotsin Ljungan-joen lohikannan nopean elpymisen tukemiseksi. Kaupallista ja vapaa-ajan kalastusta tulee kohdella tasapuolisesti. Valiokunta katsoo, että erityistä huolta aiheuttaa lohen tämän vuoden heikko nousu Tornionjokeen ja Simojokeen, ja myös saaliit rannikkokalastuksessa ja joissa ovat jääneet pieniksi. Varovaisuusperiaatteen mukaiset toimet kantojen tukemiseksi ja kiintiöiden lisäksi teknisten kalastussääntöjen jatkaminen ovat siten tarpeen. 

Komission esittämä lohenkalastuksen kieltäminen osa-alueilla 29N ja 30, eli pohjoisella Itämerellä, Saaristomerellä, Ahvenanmerellä, Selkämerellä ja Merenkurkussa aiheuttaisi huomattavia menetyksiä kaupallisille kalastajille. Lohi on rannikon kalastajille keskeinen saalislaji, joka toimii tärkeänä perustana muullekin kalastukselle. Kalastuskieltoa olisi vaikeaa korvata muiden lajien kalastusta lisäämällä, mikä heikentäisi edelleen rannikkokalastuksen toimintaedellytyksiä ja kotimaisen kalan tarjontaa. Komission ehdotuksen mukainen kielto rajoittaisi myös pääosan lohen vapaa-ajan kalastuksesta Suomen merialueilla. Perämerelle jää vain vähäistä vetouisteluun sopivaa merialuetta. Rajoituksella olisi merkittäviä välillisiä vaikutuksia kalastusmatkailuyritysten, kalastusvälineiden, vieheiden sekä matkailu- ja majoituspalveluiden myyntiin Manner-Suomessa ja erityisesti Ahvenanmaalla. 

Valiokunta pitää tärkeänä korostaa valtioneuvoston kannan mukaisesti sitä, että komission ja jäsenvaltioiden tulee edelleen valvoa, että Itämerellä ei harjoiteta laitonta lohenkalastusta ja että lohenkalastuksen kieltoa Itämeren pääaltaalla noudatetaan. Vaikka tavoite on osoittautunut haasteelliseksi, on tärkeää edelleen tavoitella sitä, että Itämerelle saadaan lohenkalastuksen monivuotinen suunnitelma. Kaikki kalastuskuolevuus tulee ottaa huomioon kalastuksen sääntelyssä. 

Valiokunta painottaa, että EU:n kalastuskiintiösääntelyn lisäksi tarvitaan kansallisia toimia erityisesti lohikantojen tilan parantamiseksi. Keskeisiä toimia ovat vaelluskalojen reittien kunnostaminen ja nousuesteiden poistaminen, tärkeiden elinympäristöjen kunnostaminen ja kutualueiden rauhoittaminen. Tarvittaessa tulee ottaa käyttöön kalastusrajoituksia myös jokisuualueilla. Valiokunta korostaa tarvetta toteuttaa pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman kirjauksia muun muassa virtavesien ennallistamisesta sekä NOUSU-ohjelman jatkamisesta ja kehittämisestä. Hallitusohjelman mukaan kalatie- ja lohistrategiat päivitetään ja vähämerkityksellisiä vesivoimaloita puretaan ja vesistöjä palautetaan luonnontilaan. Resurssit tulee kohdistaa kalojen luontaisen elinkierron vahvistamiseen ja pyynnin kohdistamiseen eväleikattuihin istutettuihin lohiin. Lohikantoja voidaan suojella myös tehostamalla hyljevahinkojen ehkäisemistä ja korvaamista tukemalla vahinkoja ehkäiseviä pyydyksiä, tekniikoita ja käytänteitä sekä sääntelemällä kokonaiskestävästi hyljekantojen kokoa. 

Itämeren tilan parantaminen

Valiokunta korostaa tarvetta toimiin Itämeren tilan parantamiseksi. Ylikalastus on johtanut monien kalakantojen heikkoon tilaan, mutta meren paikoin heikko tila heikentää entisestään kalojen kykyä selviytyä loisista ja kalataudeista. Itämeren tila on huolestuttava ja kielteiset vaikutukset näkyvät ravintoverkon eri osissa. Tilaa heikentävät ravinteiden ja haitallisten aineiden kuormitus, elinympäristöjä ja lajien tilaa heikentävät toimet kuten ruoppaukset, ruoppausmassojen läjitykset, vesirakentaminen, vieraslajit, kalastus, kalastuksen sivusaaliksi joutuminen, roskaantuminen ja vedenalainen melu. Voimakkain rannikkovesien ja avomeren tilaa heikentävä paine on liiallinen ravinnekuormitus ja siitä aiheutuva rehevöityminen. 

Toimia Itämeren suojelemiseksi on tehostettu, mutta tulosten saavuttaminen on hidasta. Vesiensuojelun tehostamisohjelman tavoitteena on vähentää maatalouden ravinnepäästöjä vesistöön myös uusilla innovatiivisilla keinoilla. Näistä laajin on koko rannikkoalueella toteutettava peltojen kipsikäsittely. Valuma-aluetasoisesti on toteutettu rakennekalkin ja kuitulietteiden käyttöä koskevat tutkimus- ja kehittämishankkeet. Toimia on tehty ja tehdään paljon, mutta ilmastonmuutos vaikeuttaa maalla tehtävien toimien tehoa, kun talvisateiden lisääntyminen paljaan maan aikana lisää valuma-alueen ravinnekuormaa ja pahentaa siten rehevöitymiskehitystä. Suomi voi kuitenkin vaikuttaa omilla toimillaan merkittävästi erityisesti rannikkovesien tilaan.  

Kasvava paine merialueiden hyödyntämiseen uusiutuvan energian tarpeisiin voi vaikuttaa tärkeisiin kutualueisiin ja yleisemmin merialueen luonnon monimuotoisuuteen, jonka heikentyminen puolestaan heijastuu kalakantoihin. Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että Itämeren tilaan ja odotettavissa oleviin hyödyntämispaineisiin kiinnitetään ajoissa riittävästi huomiota ehkäisten tehokkaasti peruuttamattomien vahinkojen syntymistä.