Puhtaan siirtymän edistäminen
Suomen julkisen talouden tilanne on huolestuttava, kun julkisyhteisöjen alijäämä on vaarassa jäädä pysyvästi yli 3 %:iin suhteessa BKT:hen ja julkinen velka on jo lähes 80 % suhteessa BKT:hen. Näistä syistä julkisen talouden suunnitelmassa on jouduttu esittämään julkista taloutta vahvistavia toimia velkasuhteen kääntämiseksi laskuun. Valiokunta pitää päätösten lähtökohtia säästötarpeista ymmärrettävinä. Samalla on huomattava, että ympäristöministeriön hallinnonalan menokehykset ovat vain noin 0,3 % hallinnonalojen kokonaiskehyksestä. Budjettitalouden määrärahojen kokonaistaso on 244 milj. euroa vuonna 2025 ja 221 milj. euroa vuonna 2028. Hallinnonalan määrärahat pienenevät 23 milj. euroa (-9 %) kehyskaudella. Määrärahan pienenemisen syynä ovat toimintamenojen säästöt ja InvestEU-lainatakausohjelman päättyminen vuonna 2027.
Valiokunta pitää myönteisenä, että määrärahaleikkausten paineessa hallitus on kuitenkin päättänyt työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla investointien vauhdittamiseksi uudesta kasvupaketista, jonka osana tullaan valmistelemaan verohyvitys suurille nettonollatalouteen siirtymistä tukeville teollisille investoinneille esimerkiksi akku- ja vetyhankkeisiin sekä fossiilivapaaseen terästeollisuuteen. Verohyvityksen tavoitteena on saada sähköä hyödyntäviä mittaluokaltaan suuria teollisia investointeja liikkeelle ja samalla tukea puhtaan siirtymän teollisuuden ekosysteemin rakentumista Suomeen. Alustavasti verohyvitys olisi 20 % investoinnin summasta kuitenkin enintään 150 milj. euroa hanketta kohden.
Hallitus myös vahvistaa uuden Tesikonsernin mahdollisuuksia edistää investointeja allokoimalla sille valtion sijoitusomaisuutta uudelleen yhteensä 300 milj. eurolla suoria sijoituksia varten yksityisen riskirahan vivuttamiseksi. Tuottavuuskasvua tuetaan myös lisäpanostuksilla tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Valtio on valmiudessa pääomittamaan sähkön kantaverkon ja uuden vedyn siirtoverkon rakentamista energiaintensiivisen teollisuuden puhtaan siirtymän hankkeiden edellyttämässä laajuudessa.
Yhteensä julkisen talouden suunnitelmassa edistetään kaikilla hallinnonaloilla hiilineutraaliuteen liittyviä tavoitteita noin 2,2 mrd. eurolla vuonna 2025 ja tämän jälkeen noin 1,7 mrd. eurolla vuonna 2028. Vuoden 2025 määrärahatasoa korottavat Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman mukaiset rahoitukset, jotka päättyvät vuonna 2026. Suomen enimmäissaannosta (1,82 mrd. euroa) noin puolet kohdentuu vihreään siirtymään. Vihreän siirtymän osalta määrärahalisäyksiä kohdistuu kehyskauden alussa etenkin investointeihin puhtaaseen energiantuotantoon.
Valiokunta korostaa, että uskottava eteneminen kohti ilmastoneutraaliutta edellyttää mittavia investointeja fossiilisista polttoaineista luopumiseksi puhtaaseen teknologiaan ja merkittävää teknologioiden kehittämistä, mikä edistää samalla myös kriisivarautumista ja -kestävyyttä. Investointien saamiseksi Suomeen on tärkeää pystyä tarjoamaan ennakoitava ja houkutteleva toimintaympäristö yrityksille, joista kilpailevat myös muut EU:n jäsenmaat ja Yhdysvallat. Julkisen talouden suunnitelmassa voidaan linjata toimista, joiden avulla Suomi saisi osan vihreän siirtymän investointiaallosta. Investoinnit eivät realisoidu itsestään, vaan edellyttävät ennakoitavaa toimintaympäristöä ja toimivaa riskinjakoa. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa on myös tärkeää, että ruokaturvaan ja huoltovarmuuteen ei kohdistu leikkauksia.
Ympäristöluvituksen sujuvoittaminen ja aluehallintouudistus
Puhtaan siirtymän vauhdittamisen kannalta tärkeää on ympäristöministeriön hallinnonalalle sijoittuvan ympäristöluvituksen sujuvuus. Lupakäsittelyä voidaan edelleen tehostaa, käsittelyaikaa lyhentää ja laatua parantaa valtakunnallisen toimivallan, menettelyjen yhdentämisen ja tätä koskevien toimintatapojen sekä lainsäädännön kehittämisen kautta.
Hallitusohjelman mukaisesti yhtenä kärkitavoitteena on edistää puhdasta siirtymää sujuvoittamalla viranomaismenettelyjä ja parantamalla ennakoitavuutta Suomen keskeisenä kilpailuetuna. Valtion aluehallinnon uudistamisen tavoitteena on sujuvoittaa lupaprosesseja ja vahvistaa yhdenmukaista lupa- ja valvontakäytäntöä alueesta riippumatta. Tavoitteena on koota lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävät uuteen perustettavaan monialaiseen virastoon, johon yhdistetään Valvira, Aluehallintovirastot sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ympäristövastuualueen tarkoituksenmukaiset tehtävät. ELY-keskusten puitteissa järjestetyn hallinnon osalta lähtökohtana on monialainen valtion aluehallinto, joka kootaan nykyistä vahvemmille alueille Elinvoimakeskuksiin. Hankkeessa on tärkeää varmistaa, ettei muutosvaihe vaaranna virastojen käynnissä olevien lupa- ja valvontaprosessien sujuvuutta ja samalla huomioidaan valtionhallinnon tuottavuusohjelma ja toimintamenojen sopeutustarve.
Valtion aluehallinnon uudistamisella on mahdollista saada merkittäviä hyötyjä, kun ympäristöllisiä lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä kootaan yhteen virastoon. Hankkeella ei ole suoria säästötavoitteita. Uudistuksen avulla voidaan tehostaa toimintaa ja parantaa tiedonsiirtoa, kun eri toiminnot ovat samassa viranomaisessa. Ympäristölupa- ja valvontamenettelyiden digitalisaatiota kehittävä Luvake-hanke on ympäristölupien sähköisen käsittelyn kehittämisen kannalta välttämätön hanke. Hankkeen avulla saadaan tehostettua ja nopeutettua ympäristö- ja vesitalouslupa-asioiden käsittelyä.
ELY-keskusten tehtävät puhtaan siirtymän hankkeiden investointien edistämisessä liittyvät esimerkiksi kaavoitukseen, ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn, erilaisiin luonnonsuojelulain mukaisiin tehtäviin sekä ympäristöluvan tarveharkintaan. Aluehallinnon uudistuksessa osa ELY-keskusten ympäristötehtävistä ja asiantuntijoista siirretään elinvoimakeskuksiin ja osa valtakunnalliseen lupa- ja valvontavirastoon. Henkilövoimavarojen jakamisessa eri organisaatioihin on tärkeää säilyttää tästä huolimatta riittävä osaaminen molemmissa organisaatioissa.
Valiokunta korostaa tarvetta varmistaa, että ympäristöviranomaisella on riittävät voimavarat tehtäviinsä sekä valvonnan että lupakäsittelyn osalta. Voimavarojen ja osaamisen riittävyys on taattava kaikissa tilanteissa, jotta voidaan varmistua sekä sujuvasta lupakäsittelystä että päätösten laadukkuudesta. Laadukas käsittely edistää luonnon monimuotoisuutta ja ympäristövaatimuksia koskevien tavoitteiden toteutumista, hankkeiden sosiaalista hyväksyttävyyttä ja kansalaisten omaisuudensuojaa. Laadukkaat päätökset edistävät myös lupapäätösten pysyvyyttä muutoksenhakuvaiheessa. Oikeudenhoidon turvaamisen lisärahoituksen määrä säilyy ennallaan. Tämä on tärkeää, sillä ympäristölupien muutoksenhaku pääasiassa Vaasan hallinto-oikeudessa on ruuhkautunut ja myös muutoksenhakuun kuluvaa aikaa on voitava lyhentää hankkeiden kokonaiskäsittelyaikojen pitämiseksi kohtuullisina.
Valiokunta korostaa yleisellä tasolla sen merkitystä, että myös ympäristöministeriön hallinnonalalla kyetään tehokkaaseen ennakkovaikuttamiseen EU-asioissa kansallisten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. Määrärahaleikkauksista huolimatta on siten tärkeää, että olemassa olevilla voimavaroilla ja henkilöresursseilla varmistetaan EU-asioiden tehokas ja laadukas hoito ja vaikuttamistyö. Tämä voi edellyttää priorisointipäätöksiä sen suhteen, mistä tehtävistä hallinnonalalla luovutaan, mitä tehtäviä voidaan tehdä pienemmin resurssein tai mitkä tehtävät voidaan siirtää hoidettavaksi toisaalla valtionhallinnossa. Myös työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle on tullut erityisen paljon vastaavia uutta priorisointia edellyttäviä lisätehtäviä ilmastopolitiikan EU:n ns. 55-valmiuspaketin täytäntöönpanoon liittyen. Uusi sääntely on tuonut merkittävää hallinnollista kuormaa.
Luonnonsuojelu ja vesiensuojelu
Luontokadon torjunta edellyttää samankaltaista laajaa muutosta yhteiskunnassa kuin ilmastonmuutoksen hillitseminen. Ilmastonmuutos myös pahentaa luontokatoa, joten ne ovat monin tavoin sidoksissa toisiinsa. Valiokunta pitää tärkeänä, että pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa on sitouduttu tavoittelemaan luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämistä. Suomen sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen tuetaan vahvistamalla luonnon monimuotoisuutta muun muassa tehostamalla vieraslajien torjuntaa ja edistämällä talousmetsien aktiivista luonnonhoitoa. Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on myös valmistella toimintamalli, joka mittaa BKT:n rinnalla kokonaiskestävyyttä eli hyvinvointia, talouden kannattavuutta ja ympäristön tilaa. Kaikkien alojen tulisi laatia monimuotoisuustiekartat, joiden kautta ymmärretään myös kansantalouden näkökulmasta taloudellisen toimeliaisuuden riippuvuus luonnosta ja sen tarjoamasta lisäarvosta. Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on mahdollistaa uusia monikanavaisia rahoituskeinoja vaikuttavimpiin ja pilotoitaviin toimiin. Yritysten tueksi kehitetään toimintamalli ohjaamaan toimenpiteitä luontokatoa lisäävään toiminnan vähentämiseksi.
Valiokunta pitää tärkeänä luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisen kannalta, että luonnonsuojelun määrärahoja suunnataan edelleen METSO- ja Helmi-ohjelmien toteutukseen sekä EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteisiin. Laajasti tarkasteltuna luonnonsuojelun määrärahojen arvioidaan ympäristöministeriön hallinnonalalla olevan noin 94—95 milj. euroa vuodessa kehyskauden aikana. Itämeren ja vesien suojelussa jatketaan vesien- ja merenhoidon toimenpideohjelmien toimeenpanoa ja panostetaan erityisesti Saaristomeren tilan parantamiseen. Vesiensuojeluun suunnataan kehyskaudella 16,3 milj. euroa vuodessa. Rahoitusta on vuosittain käytettävissä myös vaelluskalaohjelmaan (Nousu) ja sorsalintujen tilan kohentamishankkeeseen (Sotka) osana Helmi-elinympäristöohjelmaa.
Yksityisten metsänomistajien omistamien arvokkaiden metsäkohteiden suojelua jatketaan vapaaehtoisuuteen eli METSO-ohjelmaan perustuen. Hallitusohjelman mukaan jäljellä olevat kansalliset kriteerit täyttävät valtion luonnontilaiset, vanhat metsät suojellaan. Valiokunta pitää kriteerit täyttävien vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelua tärkeänä. Kriteerien mukaiset metsät tulee kartoittaa maastossa julkisen tahon toimesta. Valiokunta pitää tärkeänä suojelun perustumista vapaaehtoisuuteen ja sitä, että valtion maita koskevien suojelukriteerien asettaminen ei johda käytännössä tarkoituksensa vastaisesti yksityisten maanomistajien metsien rajautumiseen talouskäytön ulkopuolelle.
Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoitamisen määrärahat hallinnonalalla ovat keskimäärin 6,8 milj. euroa vuodessa. Metsähallituksen tuloutusta nostetaan kehyskaudella 120 milj. eurosta portaittain 20 milj. eurolla vuoteen 2028 mennessä. Tuloutuksen kasvattaminen ei edellytä Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmissa asetettujen hakkuutavoitteiden nostamista.
Valiokunta toteaa, että Metsähallituksen Luontopalvelujen tehtävät ovat lisääntyneet 2000-luvulla merkittävästi. Pelkästään uusia kansallispuistoja on perustettu yhteensä 12 ja sen hoitoon on siirtynyt historiallisia arvokohteita Museovirastolta ja puolustusvoimien linnakkeita, kuten Vallisaari. Luontopalvelujen rahoituksen 12 %:n lasku vuoteen 2028 mennessä haastaa laajentuneen kansallispuistoverkoston retkeilyreittien ylläpitoa ja historiallisten arvokohteiden hoitoa. Onkin tärkeää, että Luontopalvelut panostaa vahvasti toiminnan uudistamiseen, digitaalisiin palveluihin sekä tuottavuuden parantamiseen ja sitä kautta tulevaisuuden toimintaedellytysten varmistamiseen. Jatkossa tarvetta voi olla rahoituspohjan vahvistamisellekin. Hallitusohjelman mukaan tarkoituksena on mahdollistaa kansallispuistojen rahoituspohjan vahvistamista vapaaehtoisten käyntimaksujen muodossa ja selvittää mahdollisuuksia hyödyntää yhteistyöyrityksiltä perittäviä maksuja.
Rakennettu ympäristö ja puurakentaminen
Rakennukset aiheuttavat yli 30 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää vähentää rakentamisen energiankulutusta ja parantaa rakennusten energiatehokkuutta. Yhtenä keinona kehitystyölle on toiminut Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelma, jonka tavoitteena oli vauhdittaa rakennusalan ilmastonmuutosta torjuvien ja vähähiilisyyttä tukevien teknologioiden, palveluiden ja toimintamallien käyttöönottoa, toimintatapojen muutosta ja lisätä tuottavuutta. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämä työ käytännössä jatkuisi ja sääntelyä puurakentamisen vauhdittamiseksi uudistettaisiin ja alan vientimahdollisuuksia parannettaisiin. Puurakentaminen on merkittävä osa pitkäikäistä hiiltä sitovaa rakentamista.
Korkotuettu asuntotuotanto
Hallitusohjelman keskeisin asuntopolitiikan tavoite on asuntomarkkinoiden toimivuuden edistäminen. Tavoitteen toteuttamiseksi hallitus huolehtii riittävästä asuntotuotannosta, joka tarjoaa monipuolista ja kohtuullisen hintaista asumista. Hallitusohjelman lähtökohta on, että laadukasta ja kohtuullisen hintaista asumista edistetään vapaarahoitteisella asuntorakentamisella ja tuettua ara-tuotantoa vähennetään hallitusti. Lisäksi tuetun asuntokannan kohdentumista heikoimmassa asemassa oleville kotitalouksille halutaan tehostaa.
Valiokunta toteaa, että huomattavaa muutosta asuntopolitiikassa merkitsee linjaus siitä, että uutta asumisoikeustuotantoa ei rahoiteta lainkaan vuosina 2026—2027. Valtion asuntorahastosta myönnettävien korkotukilainojen myöntämisvaltuus mitoitetaan hallitusohjelman ja talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätöksen mukaisesti suhdannetilanteen mukaan. Vuoden 2025 korkotukilainojen myöntämisvaltuus on 1,75 mrd. euroa ja vuosien 2026—2027 myöntämisvaltuus yhteensä 2 mrd. euroa. Taloudellisissa vaikeuksissa oleville taloyhtiöille voidaan myöntää avustuksia vuosittain 2,6 milj. eurolla. Purkuakordi- ja rajoitusakordivaltuus on yhteensä 8 milj. euroa vuodessa ja purkuavustusvaltuus 5 milj. euroa. Erityisryhmien investointiavustuksen tasoa lasketaan 43 milj. eurosta 15 milj. euroon vuodessa siten, että vammaisten asumiseen liittyvien investointikohteiden rahoitus turvataan.
Valiokunta toteaa, että rakentaminen yleisesti ja asuinrakentaminen erityisesti on suhdanneherkkä toimiala. Asuinrakentaminen oli pitkään korkealla tasolla, mikä on osaltaan mahdollistanut kaupungistumisen nopean jatkumisen. Rakentamisen suhdanteet alkoivat heiketä vuonna 2022, kun korkojen nopea nousu nosti omistusasumisen kustannuksia ja hyydytti asuntokauppaa, laski yksityisten vuokramarkkinoiden tuottoa sekä laski kohteiden arvoa ja pakotti nostamaan omakustannusperusteisten ara-asuntojen vuokria. Ara-tuotannolle on muiden tavoitteiden lisäksi asetettu tehtävä asuinrakentamisen suhdanteiden tasaajana. 2010-luvulla ara-tuotanto jäi suhteellisen korkealle tasolle, vaikka markkinaehtoinen asuinrakentaminen kasvoi voimakkaasti, joten vastasyklisyys ei toteutunut. Asuinrakentamisen suhdanneherkkyyden hillitseminen olisi hyödyllistä, sillä rakentamisen voimakas hidastuminen tai jopa pysähtyminen kasvukeskuksissa voi johtaa siihen, että asuntoja puuttuu jatkossa sieltä, missä niille olisi paljon kysyntää. Toisaalta markkinamekanismin toimiessa asuinrakentaminenkin sopeutuu suhdannetilanteeseen, rakentamisen kustannukset alenevat, tarjontaa poistuu markkinasta ja uudiskohteiden hinnat laskevat. Mahdolliset asuinrakentamisen suhdanteiden tasaamiseen tähtäävät toimet tulisikin pyrkiä toteuttamaan niin, etteivät ne häiritse markkinamekanismin toimintaa. Valiokunta toteaa, että ara-tuotannon osuus kaikesta uudisrakentamisesta nousi vuonna 2023 43 %:iin edellisvuoden 15 %:sta, joten vapaarahoitteisen asuntotuotannon romahdettua ara-tuotannolla on ollut selkeästi elvyttävä vaikutus.
Erityisryhmien investointiavustusvaltuus
Valtio tukee erityisryhmien asumista korkotukilainoituksen lisäksi investointiavustuksilla, joita Ara myöntää erityisryhmille tarkoitettujen asuntojen rakentamista ja perusparantamista varten. Erityisryhmillä tarkoitetaan vanhuksia, vammaisia, asunnottomia, mielenterveys- ja päihdekuntoutujia, opiskelijoita sekä erityistukea tarvitsevia nuoria. Erityisryhmien ara-asumisen tavoitteet eivät aina liity suoraan asuntopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen, vaan suuri osa erityisryhmien ara-asuntotuotannosta tukeekin sote-sektorin toimintaa. Investointiavustuksilla kompensoidaan niitä erityisiä investointikustannuksia, joita aiheutuu erityisryhmäasunnoissa tarvittavista tavanomaista suuremmista yhteis- ja palvelutiloista sekä erityisistä tila- ja varusteratkaisuista.
Valiokunta toteaa, että erityisryhmien avustusvaltuus riittänee käyttötarkoitusta koskevan kirjauksen mukaisesti vammaisten ja pitkäaikaisasunnottomien hankkeisiin. Sen sijaan muut ryhmät, kuten mielenterveyskuntoutujat, ikääntyvät, opiskelijat, muistisairaat ja nuoret jäänevät vaille erityisryhmien investointiavustusta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että julkisen talouden suunnitelmassa opiskelijat siirretään asumistuelta tuen määrää heikentävän opintotuen asumislisän piiriin 1.8.2025 alkaen. Paine edullisiin asumisratkaisuihin kasvaa ja opiskelija-asuntojen käyttöaste on korkea, sillä korkeakoulujen sisäänottomäärät ovat kasvaneet ja kansainvälisten opiskelijoiden määrä on kasvussa. Nykyisillä käyttöasteilla opiskelija-asuntosektori ei pysty vastaamaan kasvavaan kysyntään ilman tuntuvaa lisärakentamista, sillä vapaita asuntoja ei juuri ole.
Purkuakordit
Asuntomarkkinoiden polarisaation vuoksi valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että julkisen talouden suunnitelmassa osoitetaan vuosille 2025—2028 purkuakordi- ja rajoitusakordivaltuuden suuruudeksi yhteensä 8,0 milj. euroa vuodessa. Purkuakordeilla kannustetaan vuokrataloyhtiöitä huolehtimaan ajoissa kiinteistökannan sopeuttamisesta. Samalla pienennetään valtion riskejä, jotka liittyvät erityisesti väestöltään vähenevien alueiden vuokrataloyhtiöiden lainojen takausvastuisiin. Myös talon rakennuttamista varten otetun vanhan lainan ja aiemman perusparannuslainan tai uuden, perusparantamista varten otettavan perusparannuslainan yhdistämisen uudeksi lainaksi tulisi olla mahdollista. Valiokunta korostaa, että asuntopolitiikan polarisoituminen jatkuu, ja kasvukeskusten ja väestöltään vähenevien seutujen haasteisiin tarvitaan erilaisia ratkaisuja.
MAL-sopimukset
Ara-tuotannon alueellista kohdentumista ohjataan valtioneuvoston vuotuisella käyttösuunnitelmalla, jonka mukaan tuotanto tulee suunnata suurimpiin kasvukeskuksiin ja erityisesti Helsingin seudulle. Vuoden 2023 ara-tuotannosta lähes 90 % kohdistui seitsemälle suurimmalle kaupunkiseudulle, joiden kanssa valtiolla on maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevat MAL-sopimukset. Yli puolet uusista asunnoista rakennetaan pääkaupunkiseudulle ja Helsingin kehyskuntiin. MAL-sopimukset ovat siten keskeinen osa kansallista kaupunkipolitiikkaa.
Asumissegregaatio on herättänyt merkittävää huolta viime aikoina ja asumisoikeustuotannon rooli työkaluna segregaation ehkäisemisessä on tullut valiokuntakuulemisessa esiin. Myös ara-asuntotuotanto voi toimia sekä segregaation hallinnan välineenä että segregaation kiihdyttäjänä, jos sitä sijoitetaan runsaasti yhteen paikkaan. Valiokunta korostaa, että ara-tuotannon toteuttamisessa ovat kunnalliset päättäjät avainasemassa ja valtiollinen ohjaus tässä on ollut toistaiseksi lähinnä MAL-sopimusten varassa. Asuntopolitiikalla voidaan vaikuttaa segregaatioon, mutta segregaation keskeisenä syynä voidaan pitää taloudellisten resurssien epätasaista jakautumista. Tähän puuttuminen edellyttäisi tulo- ja omaisuuserojen tasoittamista politiikkatoimilla, joista vain osa kuuluu asunto- ja kaupunkipolitiikan ja siihen liittyvän harkinnan piiriin.
Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelma
Valiokunta pitää hyvänä, että julkisen talouden suunnitelmassa osoitetaan ohjelmaan pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi vuosina 2025—2026 rahoitusta 4—5 milj. euroa vuodessa, josta 3,65—4,65 milj. euroa on ohjelmarahoitusta. Asunnottomien määrä on trendinomaisesti ja lähes suoraviivaisesti vähentynyt vuoden 1986 18 000:sta vuoden 2023 vajaaseen 4 000:een. Aran investointiavustuksilla on ollut merkittävä rooli uusien asuntojen hankkimisessa. Pelkällä ara-vuokra-asuntojen tarjonnalla ei asunnottomuutta pystytäkään torjumaan, vaan asunnottomat tarvitsevat usein muita asumissosiaalisen työn toimenpiteitä. Suurimmassa asunnottomuusriskissä olevia on onnistuttu tukemaan asumisneuvonnalla. Panostukset ovat kannattavia, sillä etenkin pitkittyneen asunnottomuuden kustannusten yhteiskunnalle on arvioitu olevan varsin suuria.
Asuntopolitiikan pitkäjänteisyyden kehittäminen
Asuntopolitiikan perustavoitteista on ollut jo pitkään varsin yhteneväinen näkemys. Perinteisesti asuntopolitiikalla on tähdätty asuntomarkkinoiden toimivuuteen, asuinalueiden tasapainoisuuteen sekä laadukkaaseen asumiseen. Toimivilla asuntomarkkinoilla asunnot ovat kohtuuhintaisia, asuntotuotanto on riittävää ja asuntojen hintakehitys vakaata. Tasapainoiset asuinalueet ehkäisevät segregaatiota ja tukevat asukkaiden hyvinvointia. Painopisteet asuntopolitiikan toimista ja painopistealueista ovat kuitenkin vaihdelleet hallituskausittain.
Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen asetti syksyllä 2023 selvitysryhmän arvioimaan valtion tukeman asuntotuotantoa, valtion asuntorahastoa ja epäsuoria tukiaYmpäristöministeriön julkaisuja 2024:8 Julkisesti tuetun asuntotuotannon merkitys ja kehittäminen 2020-luvulla; Markus Lahtinen, Essi Eerola, Matti Kuronen ja Hannu Ruonavaara.. Selvitysryhmän antamat politiikkasuositukset koskevat rahoitusjärjestelmän kehittämistä, segregaation torjuntaa, asukasvalintaa, osaomistamisen malleja, valtion asuntorahaston asemaa, suhdannepolitiikkaa, tietopohjan vahvistamista, EU-rahoitusohjelmien hyödyntämistä ja Araa virastona. Rahoitusjärjestelmän tulisi olla joustavampi ja tuotannon tulisi toimia vastasyklisesti. Nykyisen 40 vuoden korkotuen osalta työryhmä esittää laina-ajan ja muiden lainaehtojen vapaata neuvottelua lainanantajan ja velallisen välillä sekä tukien ja niitä vastaavien rajoitusten uudelleentarkastelua esimerkiksi kymmenen vuoden välein.
Valtion asuntorahastolla on ollut keskeinen rooli kohtuuhintaisen asuntotuotannon tukemisessa. Asuntotuotannon roolia, kehittämistä ja sen rahoitusta tarkastellut selvitysryhmä ei tunnistanut työssään sellaisia mekanismeja, joilla asuntorahaston tulovirtaa saataisiin merkittävästi lisättyä ja totesi asuntorahaston johtokunnankin esille tuoman seikan, että valtion asuntorahaston tase on ehtymässä. Valtion asuntorahastosta tehdään myös vuosina 2024—2026 ylimääräiset 800 milj. euron tuloutukset valtion talousarvioon hallitusohjelmassa linjatun investointiohjelman rahoittamiseksi. Valtion asuntorahaston tase oli vuoden 2023 lopussa noin 5,3 mrd. euroa, yhdystilin suuruus valtiolta 3,2 mrd. euroa ja takausvastuut 19,8 mrd. euroa. Selvitysryhmä totesi, että tulevaisuudessa nykyisin rahaston kautta maksettavat korkotuet ja takaukset tulevat varmasti osaksi valtion talousarviota. Ryhmän mukaan tämä lisää potentiaalisesti epävarmuutta rahoituksen riittävyydestä hankkeille, joiden suunnitteluhorisontti on pitkä. Näitä riskejä pitäisi hallita lisäämällä toiminnallisia ja budjettiin liittyviä joustoja. Budjettijoustoina työryhmä pohti mm. valtuuksien ylivuotista käyttömahdollisuutta, korkotukimenojen suhdanneluonteisen osan siirtämistä kehyksen ulkopuolelle sekä valtuuksien mitoitusta ja käyttöä lisätalousarvioprosessin kautta.
Valiokunta korostaa tarvetta pyrkiä asuntopolitiikan pitkäjänteisyyden ja ennustettavuuden lisäämiseen strategisissa kysymyksissä. Ara-järjestelmällä on oma tärkeä paikkansa osana asumisen tukijärjestelmää, mutta järjestelmän toimivuutta on syytä parantaa monin tavoin. Myös valtion asuntorahaston taseen ehtyminen pakottaa pohtimaan tulevaisuudessa tarvittavia rakenteellisia muutoksia. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus seuraa hallitusohjelman toimenpiteiden täytäntöönpanoa, ja ryhtyy tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin, jos vaikutusarviot osoittautuvat virheellisiksi tai riittämättömiksi.