Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtion rahoituksesta evankelis-luterilaiselle kirkolle eräisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin annettua lakia (430/2015) ja ortodoksisesta kirkosta annettua lakia (985/2006) siten, että evankelis-luterilaisen kirkon hoitamiin yhteiskunnallisiin tehtäviin myönnettävän valtion rahoituksen ja ortodoksiselle kirkolle myönnettävän valtionavustuksen määrää vähennetään yhteensä 20 miljoonalla eurolla vuodesta 2025 alkaen. Esityksen taustalla on valtiontalouden edelleen heikentynyt tilanne ja tarve sopeuttaa valtion menoja. Lisäksi esityksen taustalla ovat hallituksen muita sopeutustoimia koskevat päätökset, joiden seurauksena kirkollisveron tuoton arvioidaan kasvavan evankelis-luterilaisen kirkon osalta yhteensä noin 48 miljoonalla eurolla ja ortodoksisen kirkon osalta noin 1,3 miljoonalla eurolla. Tämän esityksen sopeutuksella tasataan näiden muutosten vaikutuksia. 

Pidämme lähtökohtaisesti perusteltuna, että välttämättömään valtiontalouden tasapainottamiseen osallistuvat myös evankelisluterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko kohtuullisena pidettävällä tavalla. On myös sinänsä ymmärrettävää, että hallituksen toisaalla tekemistä veromuutoksista aiheutuvaa kirkollisveron tuoton merkittävää kasvua pyritään tasaamaan tällä esityksellä. Me allekirjoittaneet katsomme kuitenkin, että hallituksen esittämä leikkaus evankelis-luterilaisen kirkon valtion rahoitukseen ja ortodoksisen kirkon avustukseen on tasoltaan liian korkea ja sitä on kohtuullistettava. 

Hallintovaliokunnan kuulemisissa on tuotu esiin huoli siitä, että esityksellä saattaa olla vaikutuksia evankelis-luterilaisen kirkon jäsenten ja kirkkoon kuulumattomien yhdenvertaisuuteen, jos hautaustoimen kustannusten kattamiseen päädytään käyttämään kirkollisverotuottoja. Tällöin kirkollisveroa maksavat seurakuntalaiset joutuisivat rahoittamaan myös kirkkoon kuulumattomien hautausmaksuja. Kuitenkin valiokunnan kuulemisten mukaan tällaisessa tilanteessa olisi merkitystä sillä, että esimerkiksi vuonna 2023 noin 83 prosenttia evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämille hautausmaille haudatuista oli kirkon jäseniä ja vain noin 17 prosenttia kirkkoon kuulumattomia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotettu leikkaus ei muodostuisi niin olennaiseksi, että se vaarantaisi evankelis-luterilaisen kirkon kyvyn huolehtia sille asetetuista yhteiskunnallisista tehtävistä. 

Kiirehdimme hallitusta laatimaan viimein nyt lupaamansa selvityksen valtion rahoituksen suhteesta evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuviin kustannuksiin sekä ortodoksiselle kirkolle myönnettävän valtionavustuksen suhteesta ortodoksisen kirkon toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin. Selvitys ja sen johtopäätökset ovat avainasemassa arvioitaessa evankelis-luterilaisen kirkon valtion rahoituksen ja ortodoksisen kirkon avustuksen kehittämistä tulevina vuosina. Tässä yhteydessä yhdenvertaisuuskysymykseen olisi viimeistään löydettävä laajasti tyydyttävä ratkaisu. 

Vaadimme myös, että hallituksen tulee selvityksen yhteydessä arvioida hautaustoimilakia (457/2003) ja mahdollisuutta uudistaa lakia hautaustoimen maksusäädösten osalta rahoituksen muuttuessa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on kyseisestä laista antamassaan lausunnossa pitänyt hyväksyttävänä, että maksujen perusteena otetaan huomioon jäsenyysaika kirkossa (PeVL 71/2002 vp, s. 2). Kuitenkin tällä hetkellä hautaustoimilain sanamuodon on tulkittu estävän maksujen alhaisemman tason kirkon jäsenille. Hallituksen tulisikin selvittää ja tarkoin arvioida, tulisiko muutokseen ryhtyä, kun valtion rahoitus ei enää aikaisemmalla tasolla korvaa seurakuntien yhteiskunnallisten tehtävien kuluja. Asiaa selvittäessään hallituksen tulisi kuulla laajasti eri osapuolia ennen johtopäätöksien tekemistä. 

Kirkkojen ja valtion suhde on erityislaatuinen ja järjestely, jossa kirkot hoitavat yhteiskunnallisia tehtäviä. Järjestely on merkityksellinen myös uskonnonvapauden ja uskonnollisten yhteisöjen autonomian kannalta.  

Katsomme että esityksessä kajotaan kirkkojen ja valtion sopimukseen yhteiskunnallisten tehtävien rahoituksesta yksipuolisesti. Hallituksen esitys johtaa tilanteeseen, jossa yhä useampi kirkon jäsen rahoittaa maksamallaan kirkollisverolla esimerkiksi kirkkoon kuulumattomien henkilöiden hautauskuluja. Tilanne on ongelmallinen uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. 

Esitys onkin säästölaki, jonka päämääränä on vähentää evankelisluterilaisen kirkon eräisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin maksettavaa valtion rahoitusta ja ortodoksisen kirkon valtionavustusta yhteensä 20 miljoonalla eurolla vuonna 2025. Tason leikkaus jäisi pysyväksi.  

Niin tässä kuin monissa muissakin esityksissään kokoomuksen ja perussuomalaisten johtama hallitus on omilla päätöksillään samanaikaisesti nostanut kustannuksia ja leikannut rahoitusta, mutta keventämättä velvollisuuksia. Paheksumme, ettei valtioneuvosto ole pyytänyt puheena olevassa esityksestä kirkkolain edellyttämää lausuntoa kirkolliskokoukselta, kun on selkeästi kyse merkittävästä kirkon ja valtion suhteeseen liittyvästä kysymyksestä.  

Olennaista tässä esityksessä on huomata, että lakiin on kirjattu evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon vastuille lukuisia yhteiskunnallisia tehtäviä, kuten hautuumaat ja hautaustoimet (myös kirkkoon kuulumattomat), väestökirjanpito sekä kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten ja irtaimiston ylläpito. Valtionavustuksia on maksettu edellä mainittujen lakisääteisten vastuiden hoitamiseen, koska ne eivät ole sidoksissa em. kirkkojen jäsenyyteen.  

Evankelis-luterilaisen kirkon edellä mainittujen lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien nettokustannukset vuonna 2023 olivat yhteensä 162,5 miljoonaa euroa. Kyseisenä vuonna kirkolle maksettu valtionrahoitus (122 661 000 euroa) kattoi noin 75 % mainituista kustannuksista.  

Nyt esitetty pysyvä rahoitusleikkaus olisi jopa noin 10 %:n vähennys kansalliskirkkojemme valtionosuuksiin hoitaa lakisääteisiä velvoitteita. Leikkauksen jälkeen valtionrahoitus kattaisi enää hieman yli 60 % lakisääteisten velvoitteiden kustannuksista, kun vuonna 2014 valtionavustusuudistuksen yhteydessä edellinen kokoomusjohtoinen hallitus oli sopinut noin 80 %:n avustustasosta. Tämän lisäksi kokoomuksen ja perussuomalaisten johtama hallitus leikkaa vuosina 2024-2027 yhden prosenttiyksikön verran vuotuisia hintaindeksikorotuksia, jotka myöskin murentavat evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon rahoituspohjaa hoitaa lakiin kirjattuja yhteiskunnallisia velvoitteita.  

Esityksen ongelmallisuutta korostaa se, että hallitus tuo eduskunnalle pelkän leikkausesityksen, ei edes jaksotettuna vaan kertarysäyksenä ilman, että kansalliskirkkojemme vastuita hoitaa yhteiskunnallisia tehtäviä vähennettäisiin tai ylipäätään hallitus kertoisi, mitä kansalliskirkkojen pitäisi tässä tilanteessa tehdä. Niiden liikkumavara on pieni sopeuttaa talouttaan hallituksen rujon leikkauspolitiikan seurauksena. 

Hallituspuolueiden omaksumaa vastuutonta ja lyhytnäköistä säästövimmaa sekä kyvyttömyyttä ratkaista haasteita kuvaa hyvin myös se, että hallitus on vasta alkamassa laatia selvitystä valtion rahoituksen suhteesta evankelisluterilaisen kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuviin kustannuksiin sekä ortodoksiselle kirkolle myönnettävän valtionavustuksen suhteesta ortodoksisen kirkon toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin. Viisaampaa olisi ollut tehdä ensin selvitys ja sen jälkeen käydä molempien kirkkokuntien kanssa läpi tehtävät sekä määritellä valtionosuuksien taso. 

Esityksellään hallitus on myös asettamassa kirkkoon kuuluvat kirkollisverovelvolliset eriarvoiseen asemaan kirkkoon kuulumattomien kanssa lakiin kirjattujen yhteiskunnallisten tehtävien hoidon rahoittamisessa. Varmuudella voidaan jo sanoa, että niin sanottujen suurten ikäluokkien poisnukkumisen seurauksena ainakin hautaustoimen kustannukset tulevat edelleen kasvamaan. Samalla hallitus on avaamassa tieten tai ymmärtämättömyyttään keskustelun sille, miksi seurakuntalaiset joutuisivat kustantamaan kirkkoon kuulumattomien hautaamista. 

Valtion kirkoille kohdistaman rahoituksen perusteena on kompensoida julkisen vallan tehtäviä, joita ne historiallisista syistä hoitavat. Näistä taloudellisesti merkittävin on hautaustoimi. 

Esityksessä rahoitusta leikattaisiin tuntuvasti. Tämän seurauksena syntyy tilanne, jossa seurakunnat joutuvat joko rahoittamaan muiden kuin kirkkoon kuuluvien hautauksen jäsentensä kirkollisverotuloilla tai vaihtoehtoisesti korottamaan hautausmaksuja merkittävästi. 

Kirkkojen rahoituksesta on tekeillä selvitys. Mahdolliset muutokset rahoituksessa tai julkisten tehtävien hoidon vastuissa tulisi toteuttaa vasta tämän selvityksen valmistuessa.