Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettaviksi henkilökorttilakia (663/2016), passilakia (671/2006), henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettua lakia (616/2019, jäljempänä poliisin henkilötietolaki) ja ulkomaalaislakia (301/2004). Ehdotukset ovat osaksi EU:n suoraan sovellettavaa oikeutta täydentävää sääntelyä, osaksi kansallisiin lähtökohtiin pohjautuvaa sääntelyä.
Unionin kansalaisten henkilökorttien sekä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäville unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettävien oleskeluasiakirjojen turvallisuuden lisäämisestä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1157 (jäljempänä EU:n ID-asetus) on tullut voimaan elokuussa 2019. Asetusta aletaan soveltaa 2.8.2021. EU:n ID-asetusta sovelletaan matkustusoikeudelliseen henkilökorttiin.
Henkilökorttilaissa ehdotetaan säädettäväksi EU:n ID-asetusta täydentävästi muun muassa sormenjälkien ottamisesta, henkilökortin teknisestä osasta ja sen tietoturvasta sekä sormenjälkien ja kasvokuvien lukemisesta. Ulkomaalaislakiin ehdotetaan tehtäviksi vähäisiä teknisluonteisia ja selventäviä muutoksia. Suomen henkilökorttiprosessin erityispiirteiden johdosta lainsäädäntöön tehtävät täsmennykset ovat tarpeellisia, jotta Suomessa myönnettäviä henkilökortteja voidaan käyttää edelleen asetuksen siirtymäajan päätyttyä matkustusasiakirjoina Euroopassa.
EU:n ID-asetus ei sisällä oikeusperustaa kansallisen tason tietokantojen perustamiselle tai ylläpitämiselle biometristen tietojen tallentamista varten jäsenvaltioissa, vaan siitä säädetään kansallisessa lainsäädännössä. Käsittelystä on siten säädettävä kansallisesti, mutta sääntelyn on oltava tietosuojaa koskevan unionin oikeuden mukaista.
Henkilökorttiin talletetaan jo nykyisin kasvokuva. Nyt ehdotetun unionin oikeuteen perustuvan ehdotuksen myötä henkilökorttiin talletetaan myös sormenjälkitiedot ja samalla laajennetaan henkilökorttirekisterin tietosisältöä. Kasvokuva ja sormenjälkitiedot ovat EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja biometrisiä tietoja, ja siten ne kuuluvat erityisiin henkilötietoryhmiin. Ehdotettu muutos merkitsee sitä, että henkilötodistuksina ja matkustusasiakirjoina käytettävät passi ja henkilökortti sisältävät samat biometriset tiedot.
Perustuslakivaliokunta esittää lausunnossaan, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta toteaa, ettei se ole valtiosääntöisen tehtävänsä puitteissa arvioinut lakiehdotusten suhdetta EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen seikkaperäisesti. Hallintovaliokunnan on siten tarkkaan huolehdittava siitä, että sääntely vastaa tietosuoja-asetuksessa edellytettyä. Erityistä syytä on kiinnittää huomiota rekisterinpitäjyyttä määrittävän sääntelyn kattavuuteen. Lisäksi lausunnossa on kiinnitetty huomiota sormenjälkitietojen säilytysaikaan. Hallintovaliokunnan on syytä tarkastella ehdotettua sormenjälkitietojen säilytysaikaa myös ID-asetuksen valossa ja tarvittaessa rajata säilytysaikaa.
Hallintovaliokunta toteaa, että esityksessä tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn tulevat sovellettaviksi tietosuoja-asetus (luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679) ja sitä täydentävä ja täsmentävä kansallinen tietosuojalaki (1050/2018). Säädökset sisältävät yksityiskohtaiset säännökset muun muassa henkilötietojen käsittelyn yleisistä periaatteista, rekisterinpitäjän velvollisuuksista ja rekisteröidyn oikeuksista, tietoturvallisuudesta ja henkilötietojen käsittelyn valvonnasta sekä lainvastaisen henkilötietojen käsittelyn seuraamuksista. Esityksessä ehdotettu henkilötietojen käsittely perustuu tietosuoja-asetuksen 6 ja 9 artiklassa säädettyyn liikkumavaraan. Valiokunnan näkemyksen mukaan ehdotuksessa on otettu asianmukaisesti huomioon EU-oikeudesta johtuvat vaatimukset ja tietosuoja-asetuksen mukainen kansallinen liikkumavara sekä tietosuoja-asetuksen mukaiset henkilötietojen käsittelyn periaatteet, kuten käyttötarkoitussidonnaisuus, tietojen minimointi ja säilytyksen rajoittaminen sekä käsittelyn turvallisuus. Toimivalta arvioida sääntelyn EU-oikeuden mukaisuutta on kuitenkin Euroopan unionin tuomioistuimella. Rekisterinpitäjyyden ja sormenjälkitietojen säilytysajan osalta valiokunta viittaa lisäksi jäljempänä lausuttuun.
Kuten EU:n ID-asetuksen, myös esityksen tavoitteena on henkilökorttien luotettavuuden ja turvallisuuden varmistaminen. Kansallisista lähtökohdista säädettävien asioiden taustalla ovat hallitusohjelman tavoitteet siitä, että turvallisuuden tunne vahvistuu ja turvallisuusviranomaisten toimintakyky varmistetaan. Hallintovaliokunta pitää tavoitteita tärkeinä. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä tästä mietinnöstä ilmenevin huomautuksin ja tarkennusehdotuksin.
Rekisterinpitäjyys
Poliisin henkilötietolain 1 §:n mukaan poliisin henkilötietolakia sovelletaan poliisilain (872/2011) 1 luvun 1 §:ssä tarkoitettujen poliisille kuuluvien tehtävien suorittamiseksi tarpeellisten henkilötietojen käsittelyyn, jollei muualla laissa toisin säädetä. Henkilökorttirekisterin tiedot kuuluvat poliisin henkilötietolain 11 ja 12 §:ssä tarkoitettuihin henkilötietoihin, joita poliisi saa käsitellä lupahallintoon liittyvien tehtävien ja tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvien valvontatehtävien suorittamiseksi. Poliisin henkilötietolain 60 §:n mukaan lain 2 luvussa - johon edellä mainitut 11 ja 12 § sisältyvät — tarkoitettujen henkilötietojen sekä Schengenin tietojärjestelmän kansallisen järjestelmän rekisterinpitäjä on Poliisihallitus. Henkilökorttirekisterin rekisterinpitäjästä ei ole säädetty toisin muualla laissa, joten rekisterinpitovastuu määrittyy poliisin henkilötietolain 60 §:n mukaisesti. Valiokunta katsoo, että rekisterinpitäjästä ei ole tämän vuoksi tarpeen säätää erikseen henkilökorttilaissa.
EU:n ID-asetuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2016/679 soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava ID-asetuksen soveltamista varten kerättyjen ja tallennettujen tietojen turvallisuus, eheys, aitous ja luottamuksellisuus. EU:n ID-asetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaan ID-asetuksessa henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen myöntämisestä vastaavat viranomaiset katsotaan asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuksi rekisterinpitäjäksi, ja ne ovat vastuussa henkilötietojen käsittelystä.
Artiklan rekisterinpitoa koskeva 2 kohta ei valiokunnan näkemyksen mukaan edellytä täydentävää kansallista sääntelyä. Henkilökortin myöntämisestä vastaa henkilökorttilain 18 §:n mukaisesti poliisilaitos lukuun ottamatta ulkomailla oleskelevia Suomen kansalaisia, joille henkilökortin myöntää Suomen edustusto. Poliisin tehtävien suorittamiseksi tarpeellisten henkilötietojen käsittelyn rekisterinpitovastuu on keskitetty Poliisihallitukselle, joka toimii poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 1 §:n mukaisesti muiden poliisiyksiköiden kuin suojelupoliisin osalta poliisin ylijohtona. Ulkoasiainhallinnon osalta rekisterinpidosta vastaa ulkoministeriö, jolle ulkoasiainhallintolain (204/2000) mukaan kuuluu edustustojen yleinen ohjaus ja valvonta.
Ehdotettuun henkilökorttilain 5 b §:ään sisältyy henkilökortin teknisen osan tietoturvaa koskeva erityissäännös, jolla edistetään tietojen turvallisuutta, eheyttä, aitoutta ja luottamuksellisuutta EU:n ID-asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja varmistetaan tietoturvaan liittyvien vastuiden kohdentuminen oikeille tahoille. Voimassa olevaan passilain 5 c §:ään sisältyy vastaava säännös passin teknisen osan tietoturvasta. Henkilökortin teknisen osan tietoturvasta vastaavat Poliisihallitus ja ulkoministeriö. Poliisihallitus on siten vastuutaho poliisilaitosten myöntämien henkilökorttien osalta. Vastaavasti edustustojen osalta on vain yksi vastuutaho, joka on ulkoministeriö. Lisäksi Digi- ja väestötietoviraston vastuulla on huolehtia kansalaisvarmenteen tietoturvasta, jota koskevista vaatimuksista säädetään myös sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014 (eIDAS-asetus). Sirun tietojen aitous, eheys, oikeellisuus ja alkuperäisyys varmistetaan Digi- ja väestötietoviraston allekirjoitusvarmenteella tehtävällä sähköisellä allekirjoituksella.
Sormenjälkitietojen säilytysajat
EU:n ID-asetuksen johdantokappaleen 21 kohdan mukaan asetus ei anna oikeusperustaa kansallisen tason tietokantojen perustamiselle tai ylläpitämiselle biometristen tietojen tallentamista varten jäsenvaltioissa. Kansallisten tietokantojen perustaminen ja ylläpitäminen kuuluu kansallisen lainsäädännön piiriin, jonka on oltava tietosuojaa koskevan unionin oikeuden mukainen.
Kansallisesta henkilökorttirekisteristä säädetään henkilökorttilain 31 §:ssä. Henkilökorttirekisteriin talletetaan voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti pääosin vastaavat tiedot kuin passirekisteriin, josta säädetään passilain 29 §:ssä. Biometrisistä tiedoista henkilökorttirekisteriin talletetaan jo voimassa olevan henkilökorttilain nojalla henkilökortin hakijan kasvokuva. Esityksessä ehdotetaan, että henkilökorttirekisteriin talletetaan myös biometrisiin tunnisteisiin kuuluvat sormenjäljet vastaavasti kuin passirekisteriin.
Henkilökorttirekisterin ja passirekisterin tietojen poistamisesta säädetään poliisin henkilötietolain 38 §:ssä. Tietojen sallittua säilytysaikaa pidennettiin lain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Lupahallinto- ja valvontatehtävien suorittamiseksi käsiteltävät henkilötiedot on poistettava viimeistään kahdenkymmenen vuoden kuluttua päätöksestä tai sen raukeamisesta, päätöksessä mainitun voimassaoloajan päättymisestä tai henkilötiedon merkitsemisestä. Kyse on enimmäissäilytysajasta. Kahdenkymmenen vuoden enimmäissäilytysaika on valiokunnan mielestä välttämätön myös biometristen tunnisteiden osalta, jotta henkilökortin ja passin hakijoiden luotettava tunnistaminen voidaan varmistaa. Vertaamalla asiakirjan hakijan biometrisia tunnisteita rekisterissä oleviin tietoihin pyritään estämään muun muassa oikeudeton esiintyminen toisena henkilönä sekä henkilökortin hakeminen usealla eri henkilöllisyydellä. Luotettavilla ja turvallisilla matkustusasiakirjoilla ehkäistään paitsi asiakirjaturvallisuuden puutteista johtuvia väärinkäytöksiä myös sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia.
Poliisin oikeus käyttää passirekisterin ja henkilökorttirekisterin tietoja muihin kuin asiakirjan myöntämistä ja valmistamista koskeviin tarkoituksiin on poliisin henkilötietolaissa rajattu tilanteisiin, joissa on kyse tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamisesta. Rekisteröidyn perusoikeuksia ja etuja suojaavat tietosuoja-asetuksen ja sitä täydentävän kansallisen tietosuojalain mukaiset rekisteröidyn oikeudet, joita sovelletaan poliisin henkilötietojen käsittelyyn lukuun ottamatta tietosuoja-asetuksen 18 artiklaa. Rekisterinpitäjän on toteutettava myös yleislainsäädännössä edellytetyt asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi. Erityisiä henkilötietoryhmiä koskevalta käsittelyltä edellytetyistä suojatoimenpiteistä säädetään tietosuoja-asetusta täydentävästi tietosuojalain 6 §:ssä.
Kuten edellä on todettu, tietosuojan yleislainsäädäntö sisältää yksityiskohtaiset säännökset paitsi henkilötietojen käsittelyn yleisistä periaatteista ja rekisteröidyn oikeuksista myös muun muassa rekisterinpitäjän vastuusta ja velvollisuuksista, tietoturvallisuudesta ja henkilötietojen käsittelyn valvonnasta. Henkilökorttirekisterin rekisterinpitäjänä toimivan Poliisihallituksen on noudatettava näitä säännöksiä kaikessa henkilötietojen käsittelyssä.
Uusi poliisin henkilötietolaki on tullut voimaan 1.6.2019. Selvityksen mukaan uuden lainsäädännön mukaisia henkilötietojen säilytysaikoja sekä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn toimivuutta on tarkoitus arvioida sisäministeriön asettamassa hankkeessa, jonka tehtävänä on seurata ja arvioida poliisin henkilötietolainsäädännön toimeenpanoa Poliisihallituksessa ja sen alaisessa poliisihallinnossa eduskunnan edellyttämällä tavalla ja laatia ehdotus asiaa koskevaksi selvitykseksi eduskunnan hallintovaliokunnalle (EV 318/2018 vp — HaVM 39/2018 vp).
Kasvokuvien ja sormenjälkitietojen lukeminen
EU:n ID-asetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaan biometriset tiedot eli haltijan kasvokuva ja sormenjäljet sisällytetään erittäin turvalliseen tallennusvälineeseen. Lukuoikeudet kohdistuvat siten henkilökortin tekniseen osaan, johon talletetaan henkilökortin haltijan kasvokuva ja sormenjäljet. Ehdotetun henkilökorttilain 5 a §:n mukaan henkilökortin tekniseen osaan talletetut sormenjäljet ja kasvokuvan saa lukea vain EU:n ID-asetuksessa säädetyllä tavalla.
EU:n ID-asetuksen 11 artiklan 6 kohdan mukaan henkilökorttien tallennusvälineeseen tallennettuja biometrisiä tietoja saa käyttää ainoastaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja unionin virastojen asianmukaisesti valtuutettu henkilöstö unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti a) henkilökortin tai oleskeluasiakirjan aitouden todentamiseen; b) asiakirjan haltijan henkilöllisyyden todentamiseen vertaamalla biometrisiä tunnisteita suoraan saatavilla ja verrattavissa oleviin tunnisteisiin tilanteessa, jossa henkilökortti tai oleskeluasiakirja on lain mukaan esitettävä.
Passien osalta oikeudesta sirun sormenjälkitietojen lukemiseen säädetään passilain (671/2006) 5 b §:ssä. Lainkohdan perusteluiden (HE 234/2008 vp, s. 44) mukaan poliisi voi lukea siruun talletettuja sormenjälkiä henkilöllisyyden varmistamiseksi myös esitutkintaan ja muuhun poliisitutkintaan liittyvien toimivaltuuksiensa nojalla. Poliisin oikeus lukea siruun talletetut sormenjäljet rajoittuu EU:n passiasetuksen mukaisesti vain asiakirjan aitouden toteamiseen ja henkilöllisyyden varmistamiseen. Säännös ei mahdollista esimerkiksi rikosten selvittämistä siruun talletettujen sormenjälkien avulla.
Ehdotettu henkilökorttilain 5 a § mahdollistaa passilakia vastaavasti henkilökortin siruun talletettujen sormenjälkitietojen lukemisen myös esitutkintaan ja muuhun poliisitutkintaan liittyvissä poliisin tehtävissä. Muuta poliisitutkintaa on esimerkiksi työtapaturman tutkinta.
Toisin kuin passilaissa, ehdotetussa säännöksessä ehdotetaan huomioitavaksi myös esitutkintaviranomaisiin kuuluvien Rajavartiolaitoksen ja Tullin tarve lukea henkilökortin siruun talletettuja sormenjälkiä henkilöllisyyden varmistamiseksi omien toimivaltuuksiensa puitteissa. Hallituksen esityksessä Tullin toimivalta lukea henkilökortin siruun talletettuja sormenjälkiä on rajattu ainoastaan rajatarkastustehtävien suorittamiseen. Valiokunta katsoo, että sääntelyä on Tullia koskevilta osin tarpeen tarkistaa, ja valiokunta viittaa yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin esitettyyn.
Alaikäisen henkilökortti ja tekninen osa
Voimassa olevan henkilökorttilain 16 §:n 1 momentin mukaan alaikäiselle hakijalle voidaan myöntää henkilökortti, jos huoltajat siihen suostuvat. Pykälän 2 momentin mukaan, jos joltakin huoltajalta ei matkan, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi voida saada suostumusta ja jos ratkaisun viivästymisestä aiheutuisi kohtuutonta haittaa, henkilökortti voidaan myöntää ilman tämän suostumusta. Pykälän 3 momentissa säädetään, että alaikäiselle hakijalle voidaan ilman huoltajien suostumusta myöntää alaikäisen henkilökortti.
Ehdotetun henkilökorttilain 5 §:n 1 momentin mukaan henkilökortissa on tekninen osa, johon talletetaan kansalaisvarmenteen tiedot, sähköisen asioinnin edellyttämät kortinhaltijan tunnistautumistiedot ja kansalaisvarmenteisiin liittyvät muut välttämättömät tekniset tiedot. Pykäläehdotuksen 4 momentin mukaan alaikäisen henkilökortissa ja väliaikaisessa henkilökortissa ei ole pykälässä tarkoitettua teknistä osaa. Ehdotettu 4 momentti vastaa voimassa olevan henkilökorttilain 5 §:n 3 momenttia.
Voimassa olevan henkilökorttilain 3 §:n mukaan henkilökorttiin sisältyy väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 61 §:n 3 momentissa tarkoitettu Digi- ja väestötietoviraston myöntämä kansalaisvarmenne. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, ei koske alaikäisen henkilökorttia eikä 15 §:ssä tarkoitettua väliaikaista henkilökorttia. Erityisessä alaikäisen henkilökortissa ei ole teknistä osaa eikä siten kansalaisvarmennetta, joka mahdollistaa sähköisen asioinnin.
Asiantuntijakuulemisessa valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollossa alaikäisillä on tietyin edellytyksin oikeus hoitaa asiaansa ilman huoltajan suostumusta ja huoltajien tietämättä. Palveluita toteutetaan yhä suuremmassa määrin sähköisinä, eikä sen vuoksi ole pidetty perusteltuna sitä, että alaikäisen henkilökortista jätetään sähköisen asioinnin mahdollistava tekninen osa pois.
Hallintovaliokunta katsoo, että asia tulee ensin asianmukaisesti selvittää. Erityisesti on tarpeen selvittää sitä, mitä vaikutuksia teknisen osan lisäämisellä olisi kyseisen erityisen henkilökortin haltijalle eli alaikäiselle lapselle. Myös esimerkiksi teknisen osan lisäämisestä aiheutuvat taloudelliset vaikutukset niin henkilökortin myöntävän viranomaisen kuin kortinhakijankin kannalta tulee selvittää. Koska kansalaisvarmenne on Digi- ja väestötietoviraston myöntämä, asiaa on tarpeen käsitellä yhteistyössä valtiovarainministeriön ja Digi- ja väestötietoviraston kanssa. Valiokunta pitää siten tarkoituksenmukaisena, että alaikäisiä koskevia sähköisen asioinnin kysymyksiä arvioidaan valtiovarainministeriön hankkeessa digitaalisesta henkilöllisyydestä, kuten hallituksen esityksen perusteluissakin todetaan.
Hallinnollinen taakka
Esityksen perusteluissa on arvioitu muun muassa esityksen taloudellisia vaikutuksia, viranomaisvaikutuksia sekä vaikutuksia kansalaisten kannalta. Esityksellä ei ole arvioitu olevan yrityksiin kohdistuvia vaikutuksia. Vaikutusarvioinnissa ei ole kuitenkaan kiinnitetty varsinaista huomiota esityksestä mahdollisesti aiheutuvaan hallinnolliseen taakkaan.
Hallintovaliokunta toteaa, että EU:n ID-asetuksen täydentämiseksi henkilökorttilakiin ehdotettu sääntely sormenjälkien ottamisesta lisää työtä poliisilaitoksilla ja Suomen edustustoissa ja kansalaisten kannalta ehdotus merkitsee henkilökohtaista asiointia kyseisissä viranomaisissa. Säännös lisää siten viranomaisten ja kansalaisten hallinnollista taakkaa. Myös henkilökortin teknisen osan tietoturvasääntely aiheuttaa asianomaisille viranomaisille hallinnollista taakkaa. Toisaalta taakkaa keventää ehdotus sormenjälkien ja kasvokuvien lukuoikeudesta, jolla helpotetaan henkilöllisyyden todentamista laissa säädetyissä viranomaisissa.
Kansallisista lähtökohdista ehdotetaan henkilökortin hakutilanteessa otettujen sormenjälkitietojen tallettamista henkilökorttirekisteriin, jossa ne ovat hyödynnettävissä myös passia haettaessa. Passin hakemisen yhteydessä passirekisteriin talletetut sormenjäljet ovat puolestaan hyödynnettävissä henkilökortin hakemisen yhteydessä. Näillä ehdotuksilla kevennetään hallinnollista taakkaa, jota aiheutuu poliisilaitoksille ja edustustoille matkustusasiakirjojen myöntämisessä.
Sormenjälkitietojen tallettaminen henkilökorttirekisteriin ja niiden hyödyntäminen myös passin hakemisen yhteydessä lain edellytysten täyttyessä vähentää asiakkaan käyntitarvetta poliisilaitoksella. Henkilökortin tai passin hakija voi asioida tällöin sähköisesti ja hakijan tunnistaminen perustuu vahvaan sähköiseen tunnistamiseen. Näin matkustusasiakirjojen hakemista helpotetaan eikä hakijan tarvitse käydä henkilökohtaisesti asioimassa henkilökorttiviranomaisen luona uusiessaan matkustusasiakirjaa.
Hallintovaliokunta pitää hallituksen esitykseen sisältyviä ehdotuksia perusteltuina. Valiokunta haluaa kuitenkin tässä yhteydessä korostaa yleisesti sitä seikkaa, että lainsäädännöllä ei pidä aiheuttaa kansalaisille, viranomaisille tai yrityksille tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Hallinnollisella taakalla on usein taloudellisia vaikutuksia, mutta sillä voi olla vaikutuksia myös esimerkiksi kansalaisten arkeen. Sen vuoksi on tärkeää, että vaikutusarvioinneissa tarkastellaan säädösehdotusten vaikutuksia myös hallinnollisen taakan näkökulmasta, olipa kyse sitten EU-sääntelyn tai kansallisen lainsäädännön valmistelusta.
Passirekisteriin ja henkilökorttirekisteriin talletettujen sormenjälkitietojen käyttötarkoitukset
Vastaavasti kuin passin osalta myös henkilökortin osalta kansalliseen rekisteriin talletettujen biometristen tietojen sallitut käsittelytarkoitukset poikkeavat asiakirjan sirulle talletettujen tietojen käyttöoikeuksista. Tietojen käyttämiseen varsinaisen keräämis- ja tallettamistarkoituksen ulkopuolelle jääviin tarkoituksiin on perustuslakivaliokunnan mielestä kyseessä olevan kaltaisten laajojen biometrisiä tunnisteita sisältävien rekisterien yhteydessä ollut syytä suhtautua kielteisesti. Käyttötarkoitussidonnaisuudesta voidaan tällöin tehdä vain täsmällisiä ja vähäisiksi luonnehdittavia poikkeuksia. Sääntely ei saa johtaa siihen, että muu kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen liittyvä toiminta muodostuu rekisterin pääasialliseksi tai edes merkittäväksi käyttötavaksi (esim. passilain muuttamista koskeva PeVL 14/2009 vp — HE 234/2008 vp).
Edellä viitattu hallituksen esitys HE 234/2008 vp ei sisältänyt ehdotusta passien sormenjälkitietojen käyttämisestä vakavimpien rikosten selvittämisessä. Sen sijaan esitys sisälsi ehdotuksen siitä, että poliisi olisi saanut käyttää passin sormenjälkitietoja henkilöllisyyden selvittämiseksi suoritettaessa sellaista poliisin yksittäistä tehtävää, joka välttämättä edellyttää henkilöllisyyden varmistamista. Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta säännös on hyväksytty eduskuntakäsittelyssä muutettuna (HaVM 9/2009 vp). Nykyiseen poliisin henkilötietolakiin otettiin sisällöltään vastaava säännös, joka koskee passin sormenjälkitietojen lisäksi myös passirekisteriin ja henkilökorttirekisteriin talletettavia biometrisia kasvokuvia. Voimassa olevan poliisin henkilötietolain 15 §:n 2 momentin mukaan henkilökorttilaissa ja passilaissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi käsiteltäviä biometrisiä tietoja saa käyttää muuhun kuin asiakirjan myöntämistä ja valmistamista koskeviin tarkoituksiin vain, jos se on välttämätöntä luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamiseksi. Oikeus tiedon käyttöön on vain sillä, jonka työtehtävien hoitaminen välttämättä edellyttää tiedon käyttöä. Vertaamista varten otettuja tietoja voidaan käyttää vain vertaamisen ajan, ja ne on hävitettävä välittömästi sen jälkeen.
Sisäministeriössä on tehty vuonna 2014 arviomuistio passisormenjälkitietojen käyttämisestä vakavimpien rikosten torjunnassa (sisäministeriön julkaisu 20/2014). Arviomuistion mukaan sormenjälkien hyödyntäminen rikostorjunnassa vaatisi perustuslakivaliokunnan mukaan selkeää yhteyttä passirekisterin sormenjälkien alkuperäiseen keräämis- ja tallettamistarkoitukseen. Tällaista selkeää yhteyttä vakavimpien rikosten torjumisen ja passisormenjälkien alkuperäisen keräämis- ja tallettamistarkoituksen välillä ei työryhmän selvityksen perusteella löytynyt. Tuolloin todettiin, että passirekisterin osalta pääasiallisena käyttötarkoituksena voidaan pitää henkilön luotettavaa tunnistamista ja asiakirjan aitouden varmistamista. Näin ollen passirekisteriin talletettujen sormenjälkitietojen käytön laajentaminen vakavimpien rikosten selvittämiseen ei ollut työryhmän enemmistön näkemyksen mukaan mahdollista.
Euroopan unionissa on vastikään toteutettu laaja tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistus. Samanaikaisesti EU-lainsäädännössä on ollut havaittavissa kehityskulku, jossa sormenjälkien hyödyntäminen rikostorjunnassa on rajoitetusti mahdollista. Perustuslakivaliokunta on arvioinut tämäntyyppistä käyttötarkoitussidonnaisuudesta poikkeamista muun muassa nykyistä poliisin henkilötietolakia koskevassa lausunnossaan PeVL 51/2018 vp (s. 13—14). Mainitussa lausunnon kohdassa kyse on ollut ehdotuksesta, jonka mukaan ulkomaalaislain (301/2004) 131 §:n perusteella käsiteltäviä biometrisiä tietoja olisi voitu jatkossa käyttää alkuperäisen käyttötarkoituksen lisäksi silloin, jos tietojen käyttäminen on välttämätöntä Eurodac-asetuksessa tarkoitettujen terrorismirikosten ja muiden vakavien rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi. Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta säännösehdotuksen viittaus on täsmennetty viittaukseksi sellaisiin rikoslain rikoksiin, joilla on kiinteä yhteys alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen (HaVM 39/2018 vp).
Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että passirekisteriin tai henkilökorttirekisteriin talletettujen sormenjälkien käyttäminen olisi mahdollista ainakin kaikkein törkeimpien rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi (esimerkiksi haavoittuvassa asemassa olevaan henkilöön kohdistuneen törkeän seksuaalirikoksen ja siihen liittyvän henkirikoksen selvittämiseksi). Hallintovaliokunta edellyttää, että sisäministeriö selvittää oikeudelliset ja muut edellytykset tällaiselle lainmuutokselle joko osana edellä mainittua poliisin henkilötietolainsäädännön toimeenpanoa koskevaa selvitystä tai antaa hallintovaliokunnalle asiasta erillisen selvityksen viimeistään syysistuntokauden 2022 alkuun mennessä. (Valiokunnan lausumaehdotus)