Yleistä
Vuoden 2025 alussa voimaan tulevan uuden kotoutumisen edistämisestä annetun lain (681/2023) yhtenä keskeisenä tavoitteena on tehostaa ja nopeuttaa kotoutumista sen kaikissa vaiheissa. Tarkoituksena on parantaa ohjauksen ja neuvonnan saatavuutta, nopeuttaa palveluihin pääsyä, tavoittaa maahanmuuttajia palveluihin nykyistä kattavammin maahanmuuton alkuvaiheessa sekä kehittää kotoutumisen alkuvaiheen palveluita kokonaisvaltaisesti ja työelämälähtöisesti. Maahanmuuttajille laadittavien kotoutumissuunnitelmien pääsääntöinen enimmäiskesto on uudessa laissa lyhennetty kolmesta vuodesta kahteen vuoteen.
Kuntien vastuuta kotoutumisen edistämiseen liittyvissä tehtävissä on uudella lailla lisätty. Kotoutumislain kokonaisuudistuksella on välitön yhteys samaan aikaan voimaan tulevaan työvoimapalvelujen järjestämistä koskevaan lainsäädäntöuudistukseen, jolla työllisyys- ja elinkeinopalvelut siirretään työ- ja elinkeinotoimistoilta kunnille. Hallintovaliokunta korostaa kuntien, hyvinvointialueiden ja muiden viranomaisten toimivan yhteistyön ja eri toimijoiden välisen tiedonkulun merkitystä kotoutumisen edistämisessä.
Hallintovaliokunta pitää kotoutumista erittäin tärkeänä osana kokonaisvaltaista ja hallittua maahanmuuttopolitiikkaa. Valiokunta viittaa uutta kotoutumislakia koskevaan mietintöönsä (HaVM 45/2022 vp — HE 208/2022 vp), jossa valiokunta on pitänyt myönteisenä, että erityisesti kotoutumisen alkuvaiheen palvelukokonaisuuteen panostetaan ja todennut, että oikein kohdennetuilla ja resursoiduilla alkuvaiheen toimenpiteillä on merkittävä rooli kotoutumisen onnistumisessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että kotoutumista edistävät toimenpiteet myös aloitetaan heti, kun se on mahdollista, eikä esimerkiksi kotoutumiskoulutukseen pääsyssä ole tarpeettomia viiveitä. Tämä on edellytyksenä sille, että kotoutumista voidaan tavoitteiden mukaisesti tehostaa.
Valiokunta korostaa erityisesti suomen tai ruotsin kielen osaamisen keskeistä merkitystä maahanmuuttajien työllistymisessä ja yhteiskuntaan kotoutumisessa. Eduskunta on kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeita koskevan valtioneuvoston selonteon (HaVM 10/2022 vp — VNS 6/2021 vp) yhteydessä edellyttänyt hallituksen tarkkaan seuraavan kotoutumiskoulutuksen, erityisesti kielikoulutuksen, vaikuttavuutta ja kieliopintojen velvoittavuutta lisäävien toimenpiteiden vaikutuksia oppimistuloksiin sekä huolehtivan kieliopintojen kehittämisestä siten, että maahan muuttaneiden kielitaito vastaa nykyistä paremmin työelämän kielitaitovaatimuksia (EK 22/2022 vp). Valiokunta katsoo, että kotouttamistoimenpiteiden velvoittavuutta tulee edelleen lisätä ja että maahanmuuttajilta tulee edellyttää suomalaisen yhteiskunnan toimintatapojen, sääntöjen sekä arvojen tuntemusta. Lisäksi valiokunta korostaa yksilön omaa aktiivisuutta ja vastuuta kotoutumisestaan.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia uuteen kotoutumislakiin. Lisäksi ehdotetaan muutettaviksi voimassa olevaa kotoutumisen edistämisestä annettua lakia (1386/2010), kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia (618/2021) ja työttömyysturvalakia (1290/2002). Keskeisimmät muutosehdotukset liittyvät kansainvälistä suojelua saaville ja eräille muille kotoutumislain soveltamisalaan kuuluville järjestetyistä palveluista kunnille ja hyvinvointialueille maksettavan laskennallisen korvauksen korvausajan lyhentämiseen ja alaikäisenä ilman huoltajaa tulleiden lasten ja nuorten kotoutumislain mukaisen aikuistumisen tuen yläikärajan laskemiseen. Lisäksi hallituksen esityksessä ehdotetaan, että kunta tai työvoimaviranomainen voi tietyin edellytyksin periä asiakkaalta maksun käyttämättä jätetystä kotoutumista edistävästä palvelusta, jos siitä on aiheutunut viranomaiselle tulkitsemiskustannuksia.
Laskennallisen korvauksen korvausajan lyhentämisellä ja aikuistumisen tuen yläikärajan laskemisella toteutetaan hallitusohjelman säästötavoitteita. Tulkitsemiskustannusten perimistä koskevalla muutoksella tavoitellaan julkisten menojen säästöjä sekä korostetaan maahanmuuttajan vastuuta omasta kotoutumisestaan. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä tästä mietinnöstä ilmenevin huomioin ja muutosehdotuksin.
Laskennallisen korvauksen maksuajan lyhentäminen
Kuntien kotoutumisen edistämiseen liittyvä rahoitus koostuu useammasta lähteestä. Kunnat saavat merkittävän osan rahoituksesta yleiskatteellisena ja laskennallisena rahoituksena peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän kautta, jossa yhtenä määräytymistekijänä on vieraskielisten määrä. Työttömänä työnhakijana olevien maahanmuuttajien kotoutumispalvelujen järjestämistä rahoitetaan osana työvoimapalvelujen rahoitusta.
Kunnalle maksetaan valtion varoista laskennallista korvausta kotoutumislain 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden (esim. kansainvälistä suojelua saavat, kiintiöpakolaiset ja kotikunnan omaavat tilapäistä suojelua saavat) vastaanottamisesta, heidän osaamisensa ja kotoutumisen palvelutarpeensa arvioinnista, kotoutumissuunnitelman laatimisesta, ohjauksesta ja neuvonnasta sekä monikielisen yhteiskuntaorientaation, kotoutumiskoulutuksen, tulkitsemisen ja muiden kotoutumista edistävien palvelujen järjestämisestä. Hyvinvointialueelle puolestaan maksetaan laskennallista korvausta muun muassa monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin ja monialaisen kotoutumissuunnitelman laatimiseen osallistumisesta. Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle ja Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle laskennallista korvausta maksetaan edellä tarkoitettujen henkilöiden vastaanottamisesta sekä kotoutumisen edistämisestä annetussa maakuntalaissa tarkoitettujen tehtävien ja tulkitsemisen järjestämisestä.
Laskennallisten korvausten piirissä on ollut vuonna 2022 yhteensä noin 11 000 henkilöä. Kotoutumislain mukainen laskennallinen korvaus on osa kunnan ja hyvinvointialueen kokonaistuloja. Ne voivat itse päättää rahoituksen kohdentamisesta lakisääteisiin tehtäviinsä. Laskennallista korvausta maksetaan nykyisin kolmen ja kiintiöpakolaisten osalta neljän vuoden ajan siitä, kun henkilölle on merkitty ensimmäinen kotikunta väestötietojärjestelmään. Hallituksen esityksessä laskennallisen korvauksen maksuaika ehdotetaan lyhennettäväksi kahteen vuoteen ja kiintiöpakolaisten osalta kolmeen vuoteen.
Kotoutumista pyritään nopeuttamaan kotoutumisjärjestelmää ja palveluja tehostamalla. Kun maahanmuuttajan omaa vastuuta kotoutumisesta lisätään, kunnan ja hyvinvointialueen roolin arvioidaan pienevän nykyisestä. Valiokunta toteaa, että laskennallisen korvausajan lyhentäminen vastaa osaltaan kotoutumissuunnitelmien pääsääntöisen enimmäiskeston lyhentämistä kolmesta vuodesta kahteen vuoteen. Kotoutumissuunnitelma-ajan lyhentäminen vähentää esimerkiksi kotoutumissuunnitelmien seurantaan ja päivittämiseen liittyviä kunnan tehtäviä. Kotoutuminen on kuitenkin yksilöllistä ja osa maahanmuuttajista on kotoutumista edistävien palvelujen tarpeessa pidempään kuin kaksi vuotta.
Laskennallisen korvauksen maksuajan lyhentämisestä arvioidaan syntyvän säästöjä vuonna 2027 yhteensä 12,6 miljoonaa euroa ja vuonna 2028 yhteensä 26,6 miljoonaa euroa. Vuodesta 2029 alkaen säästöjen arvioidaan olevan 13,5 miljoonaa euroa vuodessa, jos korvausten piirissä olevien henkilöiden määrä ei merkittävästi muutu. Käsiteltävänä olevalla hallituksen esityksellä ei ole vaikutusta laskennallisen korvauksen vuotuiseen määrään, josta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Laskennallisen korvauksen maksuajan lyhentämisellä on vaikutusta niiden kuntien talouteen, jotka vastaanottavat kuntapaikoille kiintiöpakolaisia, oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita tai kotikunnan saaneita tilapäistä suojelua saavia henkilöitä taikka joihin muuttaa tällaisia henkilöitä itsenäisesti. Kuntien osuus edellä mainituista säästöistä on arvion mukaan 11,2 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja 23,7 miljoonaa euroa vuonna 2028. Laskennallisen korvauksen maksuajan lyheneminen voi perustelujen mukaan vaikuttaa kuntien halukkuuteen ottaa vastaan kiintiöpakolaisia ja muita kuntapaikalle ohjattavia henkilöitä. Korvausajan lyhentämisen vaikutukset kuntatalouteen arvioidaan kuitenkin vähäisiksi. Hyvinvointialueiden talouteen muutoksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että laskennallisten korvausten taso on jo nykyisin liian alhainen. Myös hallintovaliokunta on aiemmissa kannanotoissaan kiinnittänyt huomiota siihen, että laskennallisten korvausten taso on jäänyt jälkeen kustannuskehityksestä. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että laskennallisen korvauksen maksamiseen liittyvien muutosten vaikutuksia kuntien ja hyvinvointialueiden talouteen seurataan. Työ- ja elinkeinoministeriössä käynnistetään vuoden kuluttua uuden kotoutumislain voimaantulosta erillisselvitys kotoutumisen edistämiseen liittyvien kustannusten korvaamisen kokonaisuudesta. Tavoitteena on selvittää tarkoituksenmukaisimmat ja kustannustehokkaimmat tavat korvata kunnille ja hyvinvointialueille niiden kotoutumista edistävien palveluiden järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia. Samalla arvioidaan rahoituksen riittävyyttä niin, että kotoutumisen edistämisen palveluita olisi yhdenvertaisesti saatavilla eri puolilla Suomea, myös kasvukeskusten ulkopuolella. Valiokunta pitää mainittua selvitystä erittäin tärkeänä ja tähdentää, että kunnilla ja hyvinvointialueilla tulee olla tosiasialliset taloudelliset edellytykset suoriutua tehtävistään.
Ilman huoltajaa tulleiden lasten ja nuorten aikuistumisen tuki
Suomeen saapuu vuosittain arviolta noin 200 ilman huoltajaa tullutta alaikäistä, joista valtaosa saa oleskeluluvan. Näiden henkilöiden tuki järjestetään hyvinvointialueen tai kunnan yleisen palvelujärjestelmän palvelujen piirissä riippuen siitä, millaisiin palveluihin lapsella tai nuorella on tarvetta. Kotoutumislain mukainen tuki koskee oleskeluluvan saanutta lasta tai nuorta. Tuen tarkoituksena on auttaa aikuistuvaa nuorta saavuttamaan riittävät valmiudet itsenäisen elämän aloittamiseen. Tuen laajuuteen ja sisältöön vaikuttavat nuoren yksilöllinen tuen tarve, arjessa selviämisen taidot sekä psyykkinen ja fyysinen terveys. Tuen suunnittelun pohjana on moniammatillinen palvelutarpeen arviointi.
Ilman huoltajaa alaikäisenä tulleella lapsella tai nuorella on nykyisin oikeus kotoutumislain mukaiseen tukeen, kunnes hän täyttää 25 vuotta. Lastensuojelulain (417/2007) mukaisen lastensuojelun jälkihuollon ikäraja on laskettu aiemmin tehdyllä muutoksella 25 ikävuodesta 23 ikävuoteen. Kotoutumislain mukaiseen aikuistumisen tuen yläikärajaan ehdotetaan nyt tehtäväksi vastaava muutos, jonka ehdotetaan tulevan voimaan 1.7.2024 eli samaan aikaan, kun mainittua lastensuojelulain muutosta aletaan soveltaa. Ehdotettu muutos koskee sekä uutta kotoutumislakia että nykyistä vuoden 2024 loppuun asti voimassa olevaa kotoutumislakia. Valiokunta pitää perusteltuna, että voimassa olevan kotoutumislain muuttamista koskevaan 2. lakiehdotukseen sisältyy siirtymäsäännös, joka turvaa sen, että ennen lain voimaantuloa päätetyt tukitoimet voidaan saattaa loppuun aiemman sääntelyn mukaisesti. Kunnille ja hyvinvointialueille myös korvataan näistä toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset.
Ehdotetulla ikärajan muutoksella arvioidaan saavutettavan noin 0,8 miljoonan euron vuotuiset säästöt vuodesta 2025 alkaen. Aikuistumisen tuen piirissä on tällä hetkellä arvioitu olevan 23-24-vuotiaana enintään puolet ikäluokkaan kuuluvista eli kaikki yksin alaikäisenä tulleet nuoret eivät nykyisinkään saa aikuistumisen tukea. Hallintovaliokunta toteaa, että nuorilla on kotoutumislain mukaisen aikuistumisen tuen päättyessä käytettävissään yleiset sosiaali- ja terveydenhuollon sekä toimentulon turvaan, asumisen tukeen, koulutukseen ja työllistymiseen liittyvät palvelut ja tukijärjestelmät.
Perusteluissa tuodaan esiin, että aikuistumisen tuen ikärajan laskeminen saattaa johtaa siihen, että nuoret tarvitsevat aikuistumisen tuen puuttuessa esimerkiksi aikuissosiaalityön, mielenterveyspalvelujen tai opiskelijahuollon palveluja. Tällöin säästöt voivat jäädä ennakoitua vähäisemmiksi. Riskinä on myös, että tuen puuttuessa nuorten syrjäytymisen kustannukset yhteiskunnalle voivat olla huomattavasti aikuistumisen tuen kustannuksia suuremmat. Kustannuksia voidaan kuitenkin pitkällä aikavälillä hillitä onnistuneilla kotoutumista edistävillä palveluilla.
Valiokunta toteaa, että puheena olevat nuoret ovat usein erityisen haavoittuvassa asemassa. Valiokunta pitää tärkeänä, että näiden nuorten palvelutarpeen mukaisista palveluista, kuten mielenterveyspalveluista, huolehditaan jatkossakin. Nuorten tukemisella voidaan ehkäistä ennalta osattomuuden kokemusta ja yhteiskunnallista syrjäytymistä. Tarjoamalla riittävästi tukea varhaisessa vaiheessa voidaan osaltaan ehkäistä myös syrjäytymisestä aiheutuvia lieveilmiöitä, kuten alttiutta ekstremismiin ja jengirikollisuuteen, ja edistää tältä osin yleistä järjestystä ja turvallisuutta.
Eduskunta on edellä mainitun lastensuojelulain muutoksen hyväksyessään edellyttänyt, että valtioneuvosto seuraa jälkihuollon ikärajan alentamisen vaikutuksia ja palvelujärjestelmän kykyä ja resursseja vastata sen kohteena olevien nuorten yksilöllisiin tarpeisiin. Hallintovaliokunta pitää perusteltuna, että myös kotoutumislain mukaisen aikuistumisen tuen yläikärajan alentamisen vaikutuksia nuorten aikuisten hyvinvointiin ja sosiaalipalvelujen käyttöön seurataan.
Käyttämättä jätetystä palvelusta perittävä maksu
Uuteen kotoutumislakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 32 a §, jossa säädetään kunnan tai työvoimaviranomaisen mahdollisuudesta periä tietyin edellytyksin asiakkaalta maksu käyttämättä jätetystä kotoutumista edistävästä palvelusta, jos siitä on aiheutunut kunnalle tai työvoimaviranomaiselle tulkitsemiskustannuksia eikä henkilö ole perunut aikaa. Maksu voidaan ehdotuksen mukaan periä tilanteissa, joissa asiakas on itse varannut tai hänelle on varattu vastaanottoaika säännöksessä mainittuun palveluun ja hän on ilman hyväksyttävää syytä ja varattua aikaa peruuttamatta jättänyt saapumatta vastaanotolle. Säännöksessä tarkoitettuja palveluja ovat ohjaus tai neuvonta, osaamisen ja palvelutarpeen arviointi sekä kotoutumissuunnitelman laadinta tai tarkistaminen. Ehdotettu sääntely ei näin ollen koske sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.
Maksun saa ehdotetun säännöksen mukaan periä vain, jos sitä ei ole pidettävä kohtuuttomana ja kunta tai työvoimaviranomainen on varauksen yhteydessä ilmoittanut mahdollisuudesta periä maksu sekä antanut ohjeet ajan peruuttamiseksi ennalta. Osana kohtuullisuusarviointia otetaan huomioon esimerkiksi lapsen etu.
Ehdotetulla säännöksellä pyritään lisäämään maahanmuuttajan omaa vastuuta kotoutumisestaan ja samalla ohjauksen ja neuvonnan avulla vahvistamaan omatoimisuutta ja osaamista yhteiskunnassa toimimiseen. Lisäksi tavoitellaan säästöjä ja myös ohjausvaikutusta niin, ettei palveluihin varattuja aikoja jätetä käyttämättä. Valiokunta pitää perusteltuna, että eri kotoutumistoimenpiteiden velvoittavuutta ja maahanmuuttajan omaa vastuuta kotoutumisestaan lisätään sitä mukaa, kun Suomessa oleskeluaika pitenee ja yhteiskunnan toimintatapojen tuntemus lisääntyy. Valiokunta toteaa, että esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 3 §:ssä säädetään vastaavin tavoin käyttämättä jätetystä palvelusta perittävästä maksusta.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että maksujen perimisestä saatavan taloudellisen hyödyn arvioidaan jäävän varsin pieneksi ja että maksujen perimiseen liittyvistä selvityksistä ja kohtuusharkinnasta aiheutuu viranomaisille hallinnollista taakkaa. Hallintovaliokunta toteaa, että kunnat ja työvoimaviranomaiset voivat itse päättää, perivätkö ne maksun käyttämättä jätetystä palvelusta. Valiokunta korostaa riittävän ohjeistuksen ja neuvonnan merkitystä säännöksen soveltamisessa.
Kunnan ja hyvinvointialueen työnjaon selkeyttäminen
Hallintovaliokunta on kotoutumislain kokonaisuudistuksen yhteydessä (HaVM 45/2022 vp) todennut, että vuoden 2023 alusta toimintansa aloittaneiden hyvinvointialueiden roolin selkeyttäminen ja erityisesti pakolaisten vastaanotto ja maahanmuuttajien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen vaativat selkeät yhteistyörakenteet. Valiokunta on korostanut, että kuntien ja hyvinvointialueiden välisen rajapinnan tulee toimia saumattomasti.
Kuntapaikalle ohjattavan vastaanottoon liittyviä kunnan tehtäviä koskevan kotoutumislain 44 §:n 1 momenttia täsmennettäväksi niin, että kunta vastaa näistä tehtävistä siltä osin kuin ne eivät ole hyvinvointialueen vastuulla olevia sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä. Muutoksella pyritään selkeyttämään kunnan ja hyvinvointialueen välistä työnjakoa pakolaisten vastaanotossa.
Kunta vastaa perustelujen mukaan vastaanottoon varautumisesta ja siihen liittyvistä ennakkojärjestelyistä sekä alkuvaiheen palvelujen koordinaatiosta siltä osin kuin ne eivät ole hyvinvointialueen vastuulla ja perustu sosiaalihuoltolain mukaiseen yksilölliseen palvelutarpeeseen. Kunta hankkii esimerkiksi yleensä asunnon kuntapaikalle ohjatulle henkilölle. Jos henkilö tarvitsee tuetun asumisen palveluita tai on alaikäisenä ilman huoltajaa tuleva lapsi, asumisen järjestämisestä vastaa hyvinvointialue. Valiokunta toteaa, että kunnan ja hyvinvointialueen toimiva yhteistyö on välttämätöntä ja että päällekkäistä työtä tulee välttää.
Muita huomioita
Valiokunta pitää perusteltuna, että kotoutumista edistäviä palveluja pyritään kohdentamaan erityisen haavoittuvassa asemassa oleville ja niille, joilla on suurempi riski jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Valiokunta korostaa erityisesti kotona lapsia hoitavien vanhempien tavoittamista ja pääsyä palveluihin. Tämä on tärkeää paitsi maahanmuuttajanaisten osallisuuden ja työllisyyden parantamiseksi myös perheen kotoutumisen näkökulmasta.
Kotoutumislain 60 §:ää ehdotetaan muutettavaksi niin, että kunnalle myönnetään valtionosuutta kotona lapsia hoitavien vanhempien kotoutumisen edistämistä varten. Kunnille on hallitusohjelman mukaan tarkoitus myöntää vuodesta 2025 alkaen viisi miljoonaa euroa maahanmuuttajaäitien aseman parantamiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että kunnat voivat tällä rahoituksella järjestää esimerkiksi kotona lapsia hoitaville vanhemmille soveltuvia osa-aikaisia kielikursseja ja rahoittaa avoimen varhaiskasvatuksen kautta lastenhoitoa siltä ajalta, kun vanhemmat osallistuvat kotoutumista edistäviin palveluihin.
Myös ehdotetuilla tiedonsaantioikeuksia koskevien säännösten tarkennuksilla pyritään siihen, että etenkin kotihoidontukea saavat maahanmuuttajat tavoitetaan nykyistä paremmin osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin. Valiokunta pitää sääntelyn tarkentamista perusteltuna ja korostaa tässäkin yhteydessä viranomaisten välisen sujuvan tiedonkulun merkitystä.