Hallituksen esityksessä 179/2024 ulkomaalaislain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi ehdotetaan, että työperusteisella oleskeluluvalla Suomessa työskentelevän olisi työn loppuessa ennenaikaisesti löydettävä työ jatkossa kolmessa (pääsääntö) tai kuudessa (tietyt ryhmät) kuukaudessa. Työnantajalle myös säädettäisiin sanktion uhalla velvollisuus ilmoittaa työperusteisella oleskeluluvalla olevan työn ennenaikaisesta päättymisestä maahanmuuttovirastolle. Lisäksi työntekijän oleskeluluvan työnteko-oikeus laajennetaan alkuperäisen toimialan lisäksi koko Suomessa todennetuille työvoimapula-aloille. Esityksen keskeisin muutos työperusteisella oleskeluluvalla työskentelevälle on uusi kolmen tai kuuden kuukauden suoja-aika uuden työn etsimiseen työttömäksi jäämisestä. 

Kolmen tai kuuden kuukauden suoja-aika

Hallituksen esityksessä asetettavan suoja-ajan pituutta kommentoineet lausunnonantajat pitivät laajasti esitettyjä aikarajoja liian lyhyinä uuden työn etsimiseen. Lyhyet suoja-ajat tulevat lasuntopalautteen mukaan heikentämään Suomen houkuttelevuutta ulkomaalaisten osaajien silmissä ja täten pahentamaan osaajapulaa. Lisäksi esitys heikentää Suomen kilpailuasemaa suhteessa muihin valtioihin osaajien houkuttelussa. 

Vaikka pidämme sinänsä suoja-ajan asettamista uudelleentyöllistymiselle kannatettavana, katsomme, että esitetty alempi kolmen kuukauden aikaraja on uudelleen työllistymiselle liian tiukka. Kaikille työperusteisella oleskeluluvalla Suomessa työskentelevälle tulisi taata työsuhteen päättyessä saman pituinen suoja-aika eli kuusi kuukautta. Tämä selkeyttäisi lainsäädäntöä monelta osin sekä vähentäisi viranomaisten työtä.  

Hallituksen esityksessä mainitaan selvitys, jossa tarkastellaan vuosina 2017-2021 ei-pysyvällä työntekijän oleskeluluvalla Suomessa työttömäksi jääneiden työttömyysjaksoja. Hieman yli puolella työttömäksi jääneistä työttömyys kesti yli 90 päivää. Noin 40 prosentilla työttömyys kesti yli puoli vuotta. Tilastojen valossa kolmen kuukauden suoja-aika tarkoittaisi monelle lähtöä Suomesta, vaikka pidemmällä suoja-ajalla työpaikka olisi saattanut löytyä. On myös tärkeää huomata, että moni ulkomaalaistaustainen kohtaa työnhaussa syrjintää, mikä osaltaan vaikuttaa työnhaun pidentymiseen. 

Kuuden kuukauden yhtenäistä suoja-aikaa puoltaa myös se, että esimerkiksi kesäisin työpaikkoja on kesälomien vuoksi vähemmän tarjolla. Mikäli työttömyys alkaisi alkukesästä, kolmessa kuukaudessa työn löytäminen olisi hankalampaa kuin muina aikoina.  

Esitys koskee merkittävästi Suomessa jo työskenteleviä henkilöitä, jotka ovat tutustuneet suomalaiseen työelämään ja -kulttuuriin. He ovat jo aloittaneet kotoutumisen Suomeen, ja heillä on paremmat mahdollisuudet työllistyä verrattuna vasta maahan saapuneisiin työntekijöihin. Osalla heistä on myös perhe mukanaan. Perheen jäsenten oleskeluaika on yleensä johdettu perheenyhdistäjän työperäisestä oleskeluluvasta.  

Kolmen kuukauden suoja-aikaa ei lausunnonantajista kannattanut yksikään työnantajien tai työntekijöiden edustajista. Sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöt peräsivät lausunnoissaan pidempiä suoja-aikoja. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto toteaa lausunnossaan, että rekrytointiajat ovat Suomessa pitkähköjä ja niiden kestoa ovat pidentäneet työelämässä yleistyneet soveltuvuusarvioinnit sekä niitä mahdollisesti seuraavat turvallisuusselvitykset.  

Erityisesti heikossa taloustilanteessa lyhyt määräaika aiheuttaa huomattavaa epävarmuutta uudelleentyöllistymisestä. Lisäksi hallituksen edistämä irtisanomisen helpottaminen voi vaikuttaa irtisanomisten määrään tulevaisuudessa. Lyhyt suoja-aika lisää myös riskiä työvoiman hyväksikäytöstä, koska työnantaja voi kiristää työntekijöitä vedoten lyhyeen työttömyysaikaan ennen maasta poistamista.  

Alueellisten ja valtakunnallisten listausten yhteen sovittaminen

Esityksen mukaan hallitus säilyttää nykymuotoisen saatavuusharkintajärjestelmän. Työntekijän oleskelulupahakemukseen sovelletaan saatavuusharkintaa, kun lupaa haetaan ensimmäisen kerran. Lisäksi myös jatkolupahakemukseen sovelletaan saatavuusharkintaa, jos lupaa haetaan toiselle ammattialalle kuin jolle ensimmäinen lupa oli myönnetty. Mikäli ulkomaalainen on työskennellyt työntekijän oleskeluluvan nojalla vähintään yhdeksän kuukauden ajan, ei häneen sovelleta saatavuusharkintaa hänen hakiessaan jatkolupaa toiselle alalle. 

Erot alueellisten linjausten ja valtakunnallisen listauksen välillä eivät tule esityksessä riittävällä tavalla selväksi. Valtiovarainministeriö totesi jo lakiesityksen lausuntopalautteessa, että esityksestä ei käy selkeästi ilmi valtakunnallisen linjauksen lisäarvo suhteessa olemassa oleviin saatavuusharkintaan liittyviin alueellisiin linjauksiin. 

Epäselvyyttä voi syntyä työntekijöiden ja työnantajien keskuudessa, kun valtakunnallisesti määritellyt työvoimapula-alat ja alueellisen ELY-keskuksen työlupalinjaukset eivät ole yhteneväisiä. Ammatti voidaan esimerkiksi määritellä valtakunnallisesti työvoimapula-ammatiksi, mutta alueellisesti alalla voi olla ylitarjontaa. Epäselvyys voi haitata työnantajien rekrytointeja sekä aiheuttaa tarpeetonta byrokratiaa. 

Valtakunnalliset työvoimapula-ammatit ovat yleensä sellaisia, joissa muista ammateista työttömiksi jääneillä ei ole realistisia mahdollisuuksia työllistyä. Nämä ammattialat ovat usein nimikesuojattuja tai säänneltyjä ammatteja. SAK on todennut lausunnossaan, että on epätodennäköistä, että ulkomaalainen työntekijä ehtisi täyttää kelpoisuus- ja pätevyysvaatimukset esimerkiksi sote-alan osalta kolmen kuukauden aikana. 

Lapsen edun huomioiminen

Hallituksen esityksessä tunnistetaan tilanteet, joissa ehdotetulla sääntelyllä saattaisi olla vaikutusta lasten varhaiskasvatukseen tai koulunkäyntiin osallistumiseen. Esityksessä todetaan, että lasten sosiaalisiin verkostoihin ja toimintaympäristöön kohdistuvat äkilliset muutokset ja perheen kohtaama epävarmuus eivät ole lapsen edun mukainen ratkaisu. 

Lapsiasiainvaltuutettu toteaa lausunnossaan, että olisi oleellista, että soveltamiskäytännössä huomioidaan lapsen etu ja mahdollisuudet esimerkiksi suorittaa koulu lukuvuosi loppuun Suomessa vanhemman työllistymistilanteesta huolimatta. Lapsen etu tulisi arvioida jo oleskelulupaan liittyvässä päätöksenteossa. Lapsen lukukauden suorittaminen loppuun onnistuisi paremmin silloin, jos suoja-aika olisi tässä vastalauseessa ehdotetun kuuden kuukauden mittainen kaikille.  

Keskustan valiokuntaryhmä pitää puheena olevaa lakiesitystä asiantuntijalausuntoihin nojautuen poikkeuksellisen epäonnistuneena. Kun kysymys on kokoomuksen ja perussuomalaisten johtamasta hallituksesta, joka juhlapuheissaan väittää olevansa yrittäjäystävällinen ja tekevänsä aiempia hallituksia parempaa työllisyys-, talous- ja yrittäjäpolitiikkaa, on esitys jopa shokeeraava sanan kielteisessä merkityksessä. 

Hallitus tulee samalla rikkoneeksi lukuisia ohjelmaansa kirjaamiaan lupauksia, kuten "vahvistaa erityisesti korkeasti koulutettujen sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan, vientiteollisuuden ja kausityöntekijöiden työperäisen maahanmuuton osalta positiivista maakuvaa" ja "panostaa kansainväliseen rekrytointiin ja vahvistaa samalla edellytyksiä talouden kasvuun". Ohjelmassaan hallitus lupaa jopa kolmessa eri kohdassa "pyrkiä vähentämään yritysten hallinnollista taakkaa".  

Muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät, Palvelutyönantajat, Oulun seudun työllisyysalue, Helsingin työllisyyspalvelut ja Henkilöstöala HELA ry lausuivat valiokunnalle yhdenmukaisesti, että esitys on omiaan heikentämään Suomen kilpailukykyä kansainvälisestä työvoimasta ja se olisi työllisyydelle ja talouskasvulle haitallinen. Yritysten kannalta esitys toisi mukanaan valtavasti uutta kustannuksia lisäävää hallinnollista taakkaa, josta tarkemmin tuonnempana. 

Useat ekonomistit ovat jo vuosia tähdentäneet, että työtätekevien ikäluokkien pienenemisen seurauksena Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa ulkomailta. Valtiovarainministeriön virkavastuulla vajaa vuosi sitten tekemä arvio tarpeesta oli 40 000 vuodessa. Muutoin Suomen talouskasvu uhkaa pysähtyä kokonaan.  

Valitettavasti hallitus on päättänyt omalla politiikallaan kulkea päinvastaiseen suuntaan kuin mitä ohjelmassaan on luvannut. Tuskin kenellekään jää enää epäselväksi, kuinka tosissaan hallitus on Suomen talouskasvun parantamisen suhteen. Laihoiksi jääneet tulokset, joita ei voi perustella pelkillä huonoilla suhdanteilla, puhukoot puolestaan. Hallitus on politiikallaan ajamassa Suomea näivettymiskierteeseen sekä loputtomien verojen korotusten ja leikkausten tielle. 

Esityksessä on muutamia keskeisiä ongelmakohtia, joista seuraavaksi tarkemmin. 

Liian lyhyt suoja-aika

Hallituksen esitys suoja-ajaksi (3 kk tai 6kk) ei anna riittävän pitkää suoja-aikaa etsiä uutta työpaikkaa. Se ei ota huomioon rekrytointiprosessien hitautta ja vaativaa asiantuntijatyötä tekevien pieniä työmarkkinoita Suomessa, mikä usein hidastaa uuden työn löytymistä. Tämä voi johtaa siihen, että ulkomaalainen voi joutua matkustamaan pois Suomesta ulkomaille odottamaan rekrytointipäätöstä.  

Liian lyhyt suoja-aikaesitys asettaa kansainväliset työntekijät myös entistä heikompaan asemaan työelämässä, joka on omiaan luomaan maahan ns. kahden kerroksen työmarkkinoita. Siksi esitys heikentää Suomen houkuttelevuutta, työmarkkinoiden toimivuutta ja työntekijöiden siirtymistä työmarkkinoiden sisällä. Tiedossa olevan Suomen väestön ikääntymisen ja työelämän kohtaanto-ongelmien vuoksi tulisi hallituksen päinvastoin pyrkiä lisäämään Suomen houkuttelevuutta. Se olisi Suomen kansantalouden ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan etu. 

Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa on käytössä huomattavasti joustavampi menettely, jossa työstä pois jäävä itse tekee ilmoituksen työnsä päättymisestä viranomaiselle ja saa sen perusteella kuuden kuukauden määräaikaisen työnhakuajan.  

Työnantajille kohtuuton ilmoittamisvelvollisuus rangaistuksen uhalla

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi työnantajalle velvollisuus ilmoittaa rangaistuksen uhalla työsuhteen päättymisestä Maahanmuuttovirastolle 14 päivän määräajassa työsuhteen päättymisestä.  

Lisäksi esityksellä pyritään tekemään työnantajan sähköisestä asioinnista Maahanmuuttoviraston kanssa pääsääntö. Vaikka työnantajalla on ulkomaalaislain 82 §:n nojalla jo nykyisin varmistautumisvelvoite ulkomaalaisen työntekijän työnteko-oikeudesta ja velvollisuus ilmoittaa ulkomaalaisen työntekijän palkkaamisesta Maahanmuuttovirastolle, esitetty muutos laajentaisi työnantajan ilmoitusvelvollisuutta myös työsuhteen päättymistilanteisiin. Lisäksi työntekijän palkkaamiseen liittyvän ilmoituksen määräajasta säädettäisiin laissa täsmällisesti.  

Todennäköisesti hallitus ei ole ymmärtänyt, tai se ei edes välitä, että kymmenet tuhannet kolmannen maan kansalaiset työskentelevät henkilöstöalan yritysten kautta vuokratyöntekijöinä ns. puitesopimusten nojalla lyhyissä määräaikaisissa työsuhteissa tehden työkeikkoja. Jokainen yksittäinen työkeikka on erillinen työsuhde. Tämä työllistymisen muoto on jäänyt huomiotta lain valmistelussa, minkä vuoksi sen vaikutusarvioinnit ovat virheelliset.  

Uudet velvollisuudet lisäävät työnantajien hallinnollista taakkaa enemmän kuin huomattavasti. Asiantuntijakuulemisissa seuraukset ulkomaista työvoimaa tarvitseville yrityksille oli järkyttävää kuultavaa. Elinkeinoelämää edustavan EK:n mukaan pelkästään keikkatöiden päättymisistä tulisi yrittäjien velvollisuudeksi tehdä kymmeniä tuhansia ilmoituksia. Tällaisiin työsuhteisiin ei myönnetä oleskelulupia, vaan oleskeluoikeuden varsinainen peruste on toinen. Muutos olisi huomattava suonenisku varsinkin sesonkiluonteisille yrittäjille, kuten matkailukeskukset sekä maa- ja marjatilat. 

Myös henkilöstöalan yrityksiä ja työllisyyspalveluiden palveluntuottajia edustava Henkilöstöala HELA ry arvioi hallituksen esityksen vaikutusarvioita ilmoitusvelvollisuudesta täysin harhaanjohtaviksi. Se esitti asiantuntijakuulemisessa laskelman, että jos yksi keikkatyöntekijä tekisi viikossa esimerkiksi keskimäärin kolme vuoroa, työnantajan pitäisi hänen osaltaan tehdä 13 päättymisilmoitusta kuukaudessa ja 156 ilmoitusta vuodessa. Jos yhdellä työnantajalla olisi esimerkiksi 100 tällaista keikkatyöntekijää, työnantaja joutuisi tekemään noin 15 600 ilmoitusta vuodessa. Alan suurimmilla henkilöstöalan yrityksillä on tällaisia työntekijöitä satoja. Näin ollen suurimman henkilöstöalan yrityksen pitäisi tehdä 100 000-150 000 ilmoitusta vuodessa. Käyttäen hallituksen esityksen kustannuslaskelman lukuja se tulisi maksamaan yhdelle työnantajalle n. 1-1,5 miljoonaa euroa vuodessa. Näin toimii hallitus, joka on ohjelmassaan luvannut karsia yrittäjien hallinnollista taakkaa.  

Hallituksen esitystä on entistäkin vaikeampi käsittää, kun valiokuntakuulemisissa kävi ilmi, että työnantajan ilmoitusvelvollisuus työsuhteen päättymisestä ei olisi edes välttämätön viranomaisvalvonnan kannalta, koska saman asian voisi Maahanmuuttovirasto hoitaa tulorekisterin kautta. Lausunnossaan Maahanmuuttovirasto kertoi, että valvonta tällä tavalla toteutettuna vaatisi noin 200 000 euroa maksavan kertainvestoinnin tietojärjestelmiin sekä 70 000 euroa vuotuisiin käyttökustannuksiin. Verohallinnon mukaan, jos haluttaisiin erillinen tieto kolmansien maiden kansalaisista, muutos voitaisiin tehdä muutamia lakeja muuttamalla sekä lisäämällä kyseinen kohderyhmä olemassa olevaan tietojärjestelmään. Muutosten hinta-arvio on noin 36 000-50 000 euroa ja se voitaisiin rahoittaa tulorekisteriyksikön omalla vuosimuutoksiin tarkoitetulla kehittämisrahalla. Summa on hyvin pieni verrattuna siihen, että hallitus on kasvattamassa yritysten valvontavastuita ja lisäämällä tuntuvasti niiden hallinnollisia kuluja, jotka ovat poissa yrittäjätulosta sekä haittaavat yrittäjien mahdollisuuksia investoida yritykseensä.  

Työnantajan ilmoitusvelvollisuuden tahallinen tai törkeään huolimattomuuteen perustuva laiminlyöntiä esitetään kriminalisoitavaksi ulkomaalaisrikkomuksena. Työnantajan ulkomaalaisrikkomuksen lisäksi voidaan työnantajalle antaa niin sanottu pidättäytymispäätös. Päätös merkitsee sitä, että työnantaja ei voisi hakea uusia työntekijöitä ulkomailta määräaikana, joka on minimissään kolme kuukautta ja pisimmillään 12 kuukautta. Valiokuntakuulemisten perusteella poliisi katsoi, että esitetyllä lakimuutoksella tulee olemaan jonkin verran työllistävää vaikutusta, työnantajan ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnin tutkimisen ja sanktioiden määräämisen johdosta, joiden hoitamiseen hallitus ei ole antamassa lisärahoitusta. 

Yrittäjien kannalta huomattavasti joustavampi vaihtoehto olisi ollut pidentää työnantajien ilmoitusaikaa keikkatyössä nykyisen 14 päivän sijaan 30 päivään sillä poikkeuksella, että työnantajalla ei olisi ilmoitusvelvollisuutta keikkatyösuhteen päättymisestä, jos kolmannen maan kansalainen työllistyy uudelleen esimerkiksi tekemällä uuden työvuoron 30 päivän aikana. 

Esitetty siirtymäaika on yrittäjille täysin kohtuuton

Asiantuntijakuulemisten perusteella hallituksen esityksessä ehdotettu työnantajan ilmoitusvelvollisuus ja siihen sidottu sanktio tulevat aiheuttamaan yritysten henkilöstö- ja palkkajärjestelmiin ylimääräisiä tietojärjestelmäkuluja, koska näihin tullaan rakentamaan erilaisia hälytysmekanismeja työsuhteiden päättymistilanteisiin. 

Hallituksen esityksen olisi määrä tulla voimaan huhtikuussa 2025. Käytännössä hallitus ei anna yrittäjille minkäänlaista siirtymäaikaa, jonka kuluessa työnantajien olisi mahdollista tehdä tarvittavat muutokset tietojärjestelmiin sekä työsuhteiden päättymisprosesseihin. Tämä siirtymäaika olisi ehdottomasti säädettävä, jotta tarvittavat järjestelmien korjaustoimet saadaan toteutettua lakisääteisten velvoitteiden täyttämiseksi. 

Koska edellä olevin perustein katsomme esityksen liian monilta kohdin erittäin huonoksi ulkomaalaista työvoimaa tarvitsevien suomalaisten yrittäjien kannalta, ei lakiesitystä voi hyväksyä miltään osin.