2. Laki tuomioistuinmaksulain 11 §:n muuttamisesta

11 §. Maksua koskeva muutoksenhaku.

Lakivaliokunta kiinnittää huomiota pykälän 1 momentin ensimmäiseen virkkeeseen, jota esityksessä ei ehdoteta muutettavaksi. Sen mukaan maksun määräämistä koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua maksun määränneeltä virkamieheltä tai viranomaiselta. Asiayhteydestä johtuen viittaus ”viranomaiseen” on ymmärrettävä viittaukseksi ”tuomioistuimeen”, mutta ilmaisu ei ole selkeä eikä tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta onnistunut. Momentissa käytettyä ilmaisua ei kuitenkaan ole tässä yhteydessä perusteltua muuttaa, koska ilmaisua käytetään muissakin tuomioistuinmaksulain pykälissä. Kyse on siten yhtä pykälää laajemmasta tarkistustarpeesta. Valiokunta katsookin, että tuomioistuinmaksulain lähiaikoina pohdittavan kokonaisuudistuksen yhteydessä on aiheellista arvioida myös lain terminologisia tarkistustarpeita.  

Koska ilmaisua ”viranomainen” käytetään muuallakin lainsäädännössä viittaamaan tuomioistuimiin, valiokunta pitää tärkeänä, että myös muussa lainsäädännössä tuomioistuimista käytettävään terminologiaan kiinnitetään jatkossa huomiota. 

8. Laki oikeusapulain 26 §:n muuttamisesta

26 §. Muutoksenhaku.

Valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen koskevat säännökset ehdotetaan poistettaviksi tarpeettomina pykälän 2 momentista. Samalla säännökseen ehdotetaan lisättäväksi viittaus muutoksenhaussa sovellettavaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettavaan lakiin. Sovellettavaksi tulee siten kyseisen lain 107 §, jonka mukaan hallinto-oikeuden lainkäyttöasiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valiokunta toteaa selvyyden vuoksi, että muutos ei kavenna valituslupajärjestelmän nykyistä käyttöalaa.  

13. Laki hallintolain muuttamisesta

12 §. Asiamies ja avustaja.

Pykälän 3 momentin toinen virke ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus hallintolainkäyttölakiin muutetaan viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota momentin ensimmäiseen virkkeeseen, jonka mukaan viranomaisen antamaan esiintymiskieltoa koskevaan päätökseen saa hakea erikseen muutosta valittamalla siltä viranomaiselta, jonka toimivaltaan asiassa annettavan ratkaisun muutoksenhaku kuuluu. Säännöstä on pidetty harhaanjohtavana ja hallintoprosessilaista poikkeavana siltä osin kuin sen mukaan viranomaisen hallintoasiassa antamaan päätökseen haettaisiin muutosta viranomaiselta. Tämän vuoksi on tuotu esiin, että momentin ensimmäinen ja toinen virke tulisi muotoilla uudelleen.  

Lakivaliokunnan mukaan momenttia ei kuitenkaan ole perusteltua eikä tarkoituksenmukaista tarkistaa sisällöllisesti laajemmin nyt käsiteltävänä olevan teknisluonteisen hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä, vaan tällaiset tarkistustarpeet on perusteltua selvittää ja arvioida erikseen normaalissa lainvalmisteluprosessissa. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että asiamiehen ja avustajan esiintymiskieltoa koskevan päätöksen muutoksenhakua koskevat muutostarpeet arvioidaan mahdollisimman pian.  

30. Laki kokoontumislain 28 §:n muuttamisesta

28 §. Muutoksenhaku.

41. Laki eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetun lain 20 §:n muuttamisesta

20 §. Muutoksenhaku aluehallintoviraston päätökseen.

Esityksessä ehdotetaan kumottavaksi kokoontumislain 28 §:n 2 momentti. Sen ensimmäisen virkkeen mukaan hallinto-oikeuden päätökseen 15 §:ssä tarkoitetussa yleisötilaisuuden kieltämistä koskevassa asiassa saa ilman valituslupaa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Momentin toisen virkkeen mukaan hallinto-oikeuden muuhun päätökseen saa hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Samalla esityksessä ehdotetaan, että pykälään sisällytetään säännös, jonka mukaan muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Vastaavanlaiset muutokset ehdotetaan tehtäviksi eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetun lain 20 §:ään (41. lakiehdotus).  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tulkittu, että valituslupajärjestelmä olisi tältä osin vielä nykyisinkin osittainen, minkä vuoksi on tuotu esiin, että kyseisten säännösehdotusten osalta tarvittaisiin siirtymäsäännökset. Oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan hallituksen esityksessä on kuitenkin tältä osin kyse vain sääntelyn ajantasaistamisesta ja selkeyttämistä, minkä vuoksi siirtymäsäännökset eivät ole tarpeellisia. Kokoontumislain 28 §:n 2 momentissa ja eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetun lain 20 §:n 3 momentissa viitataan hallintolainkäyttölakiin sekä niiltä osin kuin lainkohdissa säädetään suorasta jatkovalituksesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen että niiltä osin kuin lainkohdissa säädetään jatkovalituksen valitusluvanvaraisuudesta. Kun nämä viittaukset hallintolainkäyttölakiin tarkoittavat oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain voimaantulon jälkeen sen siirtymäsäännösten mukaisesti viittauksia uuteen yleislakiin, on kyseinen uusi yleislaki valituslupajärjestelmineen oikeusministeriön mukaan jo nyt voimassa olevaa oikeutta mainittujen lakien jatkomuutoksenhakutilanteissa riippumatta siitä, onko jatkomuutoksenhaussa ennen hallintoprosessilain voimaantuloa noudatettu valituslupamenettelyä vai ei. Oikeusministeriön mukaan suoraa jatkovalituslupaa tarkoittavat kohdat kyseisistä momenteista ovat siten tosiasiallisesti kumoutuneet jo 1.1.2020 oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain voimaantulon myötä. Kantansa tueksi oikeusministeriö on viitannut myös hallintoprosessilain esitöihin (HE 29/2018 vp ja LaVM 18/2018 vp). 

Hallituksen esityksessä ei erikseen perustella mainittujen säännösten muutosehdotuksia, mutta valiokunta pitää oikeusministeriön edellä kuvattua lisäselvitystä asianmukaisena. Myös hallituksen esityksen yleisperusteluissa (s. 6) todetaan, että päällekkäisten säännösten poistamisella ei ole vaikutusta lainkohtien sisältöön, koska esimerkiksi hallintopäätöksen tehneen viranomaisen jatkovalitusoikeus ja valituslupasääntely korkeimpaan hallinto-oikeuteen ovat jo nyt oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain perusteella voimassa olevaa oikeutta myös nyt muutettavien lakien osalta.  

39. Laki pysäköinninvalvonnasta annetun lain muuttamisesta

14 §. Muutoksenhakukielto.

Pykälän 1 momentissa säädetään, että huomautuksen tai toimenpiteistä luopumisen johdosta ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä valitusta. Pykälän 2 momentin mukaan pysäköintivirhemaksua ja rengaslukkoa koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Esityksessä ehdotetaan pykälän kumoamista tarpeettomana (HE, s. 14).  

Lakivaliokunta toteaa, että pysäköinninvalvonnasta annetun lain 5 §:n nojalla huomautus voidaan antaa vähäisestä pysäköintivirheestä tai joutokäyntirikkomuksesta. Huomautus sisältää viranomaisen ratkaisun, jonka mukaan henkilö on toiminut pysäköintiä koskevan lainsäädännön vastaisesti. Huomautus on siten hallinnollinen seuraamus, ja sitä koskeva päätös sisältää hallintoasiassa tehdyn ratkaisun, joka on valituskelpoinen päätös oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 6 §:n mukaan. Kyse on kuitenkin varsin lievästä hallinnollisesta seuraamuksesta, joten siitä, ettei huomautuksesta saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä valitusta, on aiheellista säätää laissa nimenomaisesti. Selvyyden ja johdonmukaisuuden vuoksi myös toimenpiteistä luopumista koskevaan päätökseen kohdistuva muutoksenhakukielto on perusteltua säilyttää. Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta siten katsoo, ettei pykälän 1 momenttia ole aiheellista kumota. 

Pykälän 2 momentti voidaan sen sijaan ehdotetuin tavoin kumota. Momentissa tarkoitettuihin pysäköintivirhemaksua ja rengaslukkoa koskeviin päätöksiin voidaan lain 15 §:n mukaan vaatia oikaisua pysäköinninvalvojalta. 

Valiokunta ehdottaa, että pykälään tehdään edellä mainitut tarkistukset. Myös lakiehdotuksen johtolausetta tulee tarkistaa.