Yleistä

Saatavien perinnästä annetussa laissa (513/1999, jäljempänä perintälaki) säädetään erääntyneen saatavan perinnästä. Perinnällä tarkoitetaan kyseisessä laissa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti suorittamaan velkojan erääntynyt saatava. Sääntely koskee sekä velkojan itsensä että toimeksisaajan velkojan lukuun suorittamaa perintää. Perintälaki sisältää sekä yleisesti että vain kuluttajasaatavien perintään sovellettavia säännöksiä. Muiden kuin kuluttajasaatavien perintää ei ole säännelty yhtä yksityiskohtaisesti kuin kuluttajasaatavien perintää yritysten välisissä suhteissa vallitsevan sopimusvapauden vuoksi. Yritysperinnän toimenpiteet voivat myös käytännössä erota kuluttajasaatavien perinnästä.  

Nyt hallituksen esityksessä ehdotetaan muiden kuin kuluttajasaatavien perintään nykyistä yksityiskohtaisempia säännöksiä. Taustalla on keväällä 2020 alkanut poikkeuksellinen koronavirustilanne, joka on vaikeuttanut useiden yritysten taloudellista tilannetta ja aiheuttanut niille tilapäisiä maksuvaikeuksia. Koska ehdotettujen muutosten taustalla on koronavirustilanne, sääntely olisi väliaikaista. Perintälakia on tarkoitus jatkossa uudistaa myös pysyvien muutosten tekemiseksi hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti. Tällainen hanke on tarkoitus käynnistää ensi vuoden alkupuolella.  

Lakivaliokunta pitää tärkeänä, että poikkeuksellisen koronavirustilanteen vuoksi tilapäisiin maksuvaikeuksiin joutuneiden yritysten tilannetta pyritään helpottamaan ja estämään maksuvaikeuksien pahenemista. Yksi keino on nykyistä yksityiskohtaisempien säännösten antaminen muiden kuin kuluttajasaatavien perintäkuluista ja -toimista, jotta ne eivät entisestään vaikeuta yritysten tilannetta. Ehdotetut muutokset ovat osa niitä toimia, joilla yritysten tilannetta pyritään helpottamaan poikkeuksellisessa koronavirustilanteessa. Myös talousvaliokunta päätyy lausunnossaan pitämään ehdotettua sääntelyratkaisuna perusteltuna, jotta perintätoimet ja niiden kulut eivät kärjistä yritysten maksuvaikeuksia vallitsevissa yllätyksellisissä, poikkeuksellisissa oloissa (TaVL 24/2020 vp, s. 2). Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta puoltaa esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomioin. 

Perintäkulut

Voimassa olevan perintälain lähtökohtana on, että velallisen on korvattava perinnästä aiheutuneet kohtuulliset kulut (10 §:n 1 mom.). Korvattavien kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat. Kuluttajasaatavien perintäkuluista on lisäksi annettu yksityiskohtaisempia säännöksiä muun muassa perintäkulujen euromääräisistä enimmäismääristä (10 a §), perintätoimien aikarajoista (10 b §), kulukorvaukseen oikeuttavien maksuvaatimusten ja maksusuunnitelmien enimmäismääristä (10 c §) sekä velallisen kokonaiskuluvastuusta (10 d §).  

Esityksessä ehdotetaan perintäkuluista nykyistä tarkempia ja tiukempia väliaikaisia säännöksiä myös muiden kuin kuluttajasaatavien osalta (lakiehdotuksen 3 b—3 e §). Esityksestä ilmenee, että yrityssaatavien perintäkulujen määrissä on käytännössä ollut huomattavia eroja (ks. HE, s. 9, 10 ja 12). 

Pääosa lakivaliokunnan kuulemista asiantuntijoista on suhtautunut hallituksen perintäkuluja koskeviin ehdotuksiin yleisesti ottaen myönteisesti. Perintäala on kuitenkin suhtautunut ehdotuksiin kriittisesti ja katsonut ehdotettujen perintäkulujen enimmäismäärien olevan liian alhaisia ja perintätoimien rajoitusten estävän tarkoituksenmukaista perintää.  

Lakivaliokunta toteaa, että vaikka ehdotetut perintäkulujen euromääräiset enimmäismäärät alittavat valvontaviranomaisen ratkaisukäytännössään yrityssaatavien perinnässä kohtuullisena pitämän samoin kuin oikeusministeriön velkomustuomioita koskevasta selvityksestä ilmenevän kulutason (ks. HE, s. 14), ne ovat velkojien ja perintäalan aseman huomioon ottamiseksi merkittävästi korkeammat kuin kuluttajasaatavien perintäkulujen euromääräiset enimmäismäärät. Enimmäismäärien voidaan muutoksen jälkeenkin arvioida olevan sellaisella tasolla, että ne mahdollistavat tehokkaan perinnän eivätkä kannusta maksuviivästyksiin. Ehdotetulla perintäkulusääntelyllä ei siten odoteta olevan vaikutusta velallisten maksumoraaliin (ks. HE, s. 17). On myös huomattava, että ehdotetut perintäkuluja samoin kuin perintätoimia koskevat säännökset eivät ole ehdottomia, vaan niihin sisältyy joustavuutta käytännön tapauksia varten. Enimmäistasot voidaan siten tietyin edellytyksin ylittää (lakiehdotuksen 3 b §:n 3 mom., 3 d §:n 3 mom. ja 3 e §:n 2 mom.). Edellä esitetyn valossa valiokunnalla ei ole huomauttamista perintäkuluja koskeviin säännösehdotuksiin.  

Tratan käytön rajoittaminen

Tratalla tarkoitetaan perintälain 7 §:n mukaisesti maksukehotusta, jossa vaaditaan maksua määräajassa uhalla, että kehotuksen noudattamatta jättäminen julkaistaan tai merkitään luottotietorekisteriin. Kuluttajasaatavan perimiseksi ei saa käyttää trattaa. 

Esityksessä ehdotetaan tratan käytön väliaikaista kieltämistä myös muiden kuin kuluttajasaatavien perinnässä, jos velallinen on yksityishenkilö, yksityinen elinkeinonharjoittaja, avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö (lakiehdotuksen 7 §). Lisäksi ehdotetaan, että tratta on mahdollista lähettää velallisena olevalle osakeyhtiölle, mutta sitä ei kuitenkaan saa julkaista tai ilmoittaa merkittäväksi luottotietorekisteriin, jos velallisena olevan osakeyhtiön liikevaihto alittaa 100 000 euroa tai sillä on käynnissä vasta ensimmäinen tilikausi eli velallisena on hiljattain toimintansa aloittanut osakeyhtiö. 

Tratan käyttöä koskevan kiellon tavoitteena on yhtäältä suojata velallisyrityksiä koronavirusepidemian aiheuttamassa erityislaatuisessa taloudellisessa tilanteessa siltä, ettei perintäkulujen kokonaismäärä kasva liian suureksi, ja toisaalta siltä, ettei maksuhäiriömerkintöjä synny nopeasti ilman viranomaisprosessia. Tratan käytön rajoittamista pidetään esityksen mukaan perusteltuna muun muassa maksuhäiriömerkinnöistä yritysten toiminnalle aiheutuvien haittojen vuoksi (s. 16). Tavoitteena on suojata erityisesti taloudellisesti haavoittuvimmassa asemassa olevia yrityksiä. Tällaisia voivat olla erityisesti yritykset, joiden velvoitteista luonnolliset henkilöt ovat lain mukaan henkilökohtaisessa vastuussa, sekä liikevaihdoltaan pienet yritykset. 

Talousvaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa (TaVL 24/2020 vp, s. 2) pitänyt esityksessä ehdotettuja tratan käytön rajoituksia perusteltuina, joskin korostaen sääntelyn väliaikaista luonnetta ja yhtyen asiantuntijakuulemisessaan esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan rajoitukset saattavat vaikuttaa rahoitusmarkkinoihin muun muassa luottokelpoisuuden arvioinnin kautta. 

Lakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden näkemykset ehdotetuista tratan käytön rajoituksista jakautuivat. Tratan käytön rajoittamista on yhtäältä pidetty perusteltuna haavoittuvimmassa asemassa olevien yritysten suojaamiseksi koronavirusepidemian aiheuttamassa tilanteessa. Toisaalta valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, että tratan käytön rajoitusten seurauksena velallisen luottokelpoisuuden arviointi vaikeutuu, koska luottotietorekisteristä puuttuu luottokelpoisuuden kannalta olennaisia tietoja, mikä voi puolestaan horjuttaa luottoyhteiskunnan toimivuutta. Lisäksi on epäilty sääntelyn johtavan siihen, että laskulla tavaraa myyvät pk-yritykset kärsivät suurempia luottotappioita sopimuskumppanin luottokelpoisuuden arvioinnin vaikeutumisen vuoksi ja joutuvat sen johdosta puolestaan itse maksuvaikeuksiin. Sääntelyn on myös arvioitu saattavan johtaa siihen, että epärehellisesti toimivat yritykset voivat jatkaa toimintaansa.  

Lakivaliokunta katsoo, että ehdotetulle sääntelylle on esitettävissä sekä sitä puoltavia että sitä vastaan olevia näkökohtia. Saadun selvityksen perusteella on ilmeistä, että tratta ja erityisesti siitä aiheutuva maksuhäiriömerkintä ovat tärkeitä painostuskeinoja yrityssaatavien vapaaehtoisessa perinnässä ja niillä on merkitystä maksukykyisen velallisen maksuhalukkuuteen. Toisaalta on tuotu esiin, että koronavirustilanteen johdosta maksuvaikeuksiin joutuneet yritykset eivät ole lähtökohtaisesti maksuhaluttomia, vaan tilapäisesti maksukyvyttömiä. 

Arvioituaan saamaansa selvitystä kokonaisuutena sekä velkojan että velallisen näkökulmasta samoin kuin yleisesti luottoyhteiskunnan toimivuuden kannalta lakivaliokunta on päätynyt tukemaan esityksessä ehdotettua trattaperinnän rajoittamista väliaikaisesti. Arvioinnissa on valiokunnan mukaan perusteltua antaa etusija sille, että maksuvaikeuksissa olevia yrityksiä suojataan korkeilta perintäkuluilta ja tratan johdosta nopeasti, ilman viranomaisprosessia syntyviltä maksuhäiriömerkinnöiltä koronaviruspandemian aiheuttamassa erityislaatuisessa taloudellisessa tilanteessa. Väistämättömänä seurauksena on, että yritysten luottokelpoisuuden arvioinnissa käytettävän tiedon ajantasaisuus jonkin verran heikkenee, mikä on esitystä valmisteltaessa otettu huomioon (HE, s. 19). Valiokunta kuitenkin korostaa, että yrityksen luottokelpoisuutta voidaan väliaikaisen muutoksen voimaantulon jälkeenkin arvioida laajan tietopohjan perusteella (ks. luottotietolaki 527/2007, 27 §). Käytettävissä ovat paitsi maksuhäiriötiedot myös luottotietolain 25 §:ssä tarkoitetut maksutapatiedot eli tiedot siitä, miten yritys säännönmukaisesti hoitaa maksunsa. Maksun epäsäännönmukaisuutta koskevat merkinnät voivat perustua sellaisiin maksun viivästyksiin, joissa saatava on riidaton ja joissa maksu on myöhässä enemmän kuin seitsemän päivää. Valiokunta kuitenkin painottaa, että ehdotetun trattaperinnän rajoittamisen hyväksyttävyyden kannalta olennaista on nimenomaan se, että kyse on vain väliaikaisesta lainsäädännöstä. 

Tratan käytön rajoittamisen on arvioitu voivan aiheuttaa sen, että sääntelyn piiriin tulevien velallisten saatavat siirretään aikaisemmassa vaiheessa oikeudelliseen perintään eli tuomioistuimeen tai ulosottoon. Toisaalta, ottaen huomioon, että sääntely on väliaikaista ja voimassa lyhyehkön ajan, on mahdollista, ettei muutos oleellisesti lisää oikeudellisen perinnän käyttöä (ks. HE, s. 20).  

Tiedon kulku ja määräajat

Talousvaliokunta muistuttaa lausunnossaan, että eräissä erityislaeissa, viranomaismääräyksissä ja usein myös yleisissä sopimusehdoissa edellytetään, että elinkeinonharjoittaja ilmoittaa asiakkaalle sopimusehtojen muutoksesta kirjeitse (TaVL 24/2020 vp). Esimerkiksi energian myynnin ja verkkopalveluiden yleisissä sopimusehdoissa on tavanomaista sopia, että sähköinen asiakasviestintä edellyttää aina erillistä sopimista. Siten ilmoitusta muutoksista ei voi toimittaa asiakkaalle esimerkiksi sähköisen laskun liitteenä tai muutoin sähköisesti. Talousvaliokunta esittää, että lakivaliokunta ottaisi mietinnössään kantaa siihen, kuinka ehdotetun lainsäädännön mukaiset muutokset voitaisiin viestiä sopimusosapuolille tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. 

Lakivaliokunta toteaa, että velvollisuudesta ilmoittaa toiselle sopijapuolelle sopimusehtojen muutoksista säädetään hallituksen esityksen perusteluistakin (s. 19) ilmenevin tavoin sähkömarkkinalain (588/2013) 93 §:ssä ja maakaasumarkkinalain (587/2017) 78 §:ssä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kyseiset säännökset perustuvat EU-velvoitteisiin (sähkömarkkinadirektiivin 2009/72/EY liitteessä I olevan 1 kohdan b alakohta ja uuden sähkömarkkinadirektiivin (EU) 2019/944 10 artiklan 4 kohta sekä maakaasumarkkinadirektiivin 2009/73/EY liitteessä I olevan 1 kohdan b alakohta), joten niitä ei voida muuttaa. Sähkömarkkinalain ja maakaasumarkkinalain asianomaisissa säännöksissä ei säännellä tarkasti muutoksista ilmoittamisen tapaa, mutta säännösten perusteluista ilmenee, että sopimusehtojen muutoksista voidaan ilmoittaa esimerkiksi laskun yhteydessä (ks. HE 20/2013 vp, s. 126 ja HE 50/2017 vp, s. 118). Lakivaliokunta toteaa, että jos tämä ei ole mahdollista esimerkiksi alaa koskevien yleisten sopimusehtojen vuoksi, tilanne tulee tarvittaessa korjata yleisiä sopimusehtoja muuttamalla. 

Talousvaliokunnan lausunnossa kiinnitetään huomiota myös määräaikojen pituuteen suhteessa kirjepostin toimitusvarmuuteen ja -nopeuteen. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että lakivaliokunta arvioi tarkkaan ehdotettujen määräaikojen kohtuullisuutta eri osapuolten kannalta. Lakivaliokunta toteaa, että määräaikoja sisältyy muun muassa ehdotetun lain maksumuistutuksen ja maksuvaatimuksen esittämistä koskeviin säännöksiin (lakiehdotuksen 3 c §) sekä voimassa olevan lain tratan käyttöä koskevaan säännökseen (7 §), jota kuitenkaan ei tältä osin ehdoteta muutettavaksi. Lakivaliokunta pitää talousvaliokunnan huolta perusteltuna, mutta katsoo, ettei määräaikoja koskevia säännöksiä ole mahdollista eikä perusteltua tarkistaa käsiteltävänä olevan esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä, vaan tarvittavat muutokset tulee valmistella normaalissa lainvalmisteluprosessissa. Valiokunta edellyttääkin, että määräaikoihin liittyvät tarkistustarpeet arvioidaan huolellisesti edellä mainitussa tulevassa hankkeessa, jossa perintälakiin on tarkoitus tehdä pysyviä muutoksia.  

Voimassaoloaika ja seuranta

Koronavirusepidemian sekä sen yrityksille aiheuttamien taloudellisten vaikutusten kestoa ja laajuutta ei voida tällä hetkellä tarkasti ennakoida. Epidemian aiheuttamat tartunnat ovat kuitenkin lähteneet kuluvana syksynä uudestaan kasvuun. Nämä seikat huomioon ottaen valiokunta pitää hyväksyttävänä, että väliaikainen sääntely on esitetyin tavoin voimassa 30.6.2021 asti.  

Valiokunta pitää aiheellisena, että väliaikaisen lain vaikutuksia velallisiin ja velkojiin samoin kuin perintäalaan ja luototukseen seurataan. Kokemuksista voidaan arvioida olevan hyötyä muun muassa tulevassa perintälain uudistushankkeessa.