Yleistä
Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi nimilainsäädäntö kokonaisuudessaan. Taustalla on tarve ajantasaistaa voimassa oleva sääntely vastaamaan yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia ottamalla huomioon muun muassa perherakenteiden muuttuminen, väestön kansainvälistyminen ja yleistynyt pyrkimys yksilöllisempään nimenantoon. Lisäksi esityksellä pyritään karsimaan päällekkäisiä viranomaistoimintoja sekä nopeuttamaan ja selkeyttämään nimiasioiden käsittelyä.
Lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa siihen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja vähäisin muutosehdotuksin.
Etunimi
Etunimistä säädetään etu- ja sukunimilaista annetun lakiehdotuksen 1—3 §:ssä. Ehdottomina edellytyksinä on, että etunimiä saa olla neljä, etunimi ei ole omiaan aiheuttamaan pahennusta eikä haittaa ja että nimi ei ole etunimeksi ilmeisen soveltumaton (1 §). Näistä ehdottomista edellytyksistä ei voida poiketa. Ehdotettu sääntely vastaa pitkälti nykytilaa lukuun ottamatta sitä, että etunimien enimmäismäärä nostetaan nykyisestä kolmesta neljään.
Ehdotetussa 2 §:ssä säädetään etunimen harkinnanvaraisista edellytyksistä, joista voidaan tietyin 3 §:ssä säädetyin perustein poiketa. Harkinnanvarainen edellytys on muun muassa se, että etunimi on vakiintunut samalle sukupuolelle (2 §:n 1 mom. 2 kohta). Ehdotettu säännös merkitsee etunimien sukupuolisidonnaisuuden säilyttämistä pääsääntönä. Hallituksen esityksessä tätä perustellaan sillä, että sukupuolijaottelu on ainakin vielä tällä hetkellä merkittävä osa henkilön tunnistamista sosiaalisessa kanssakäymisessä ja osa henkilötunnuksen muodostumistapaa (s. 23). Lisäksi ratkaisua perustellaan sillä, että sukupuolittuneiden nimien lisäksi väestötietojärjestelmään on merkitty lukumäärältään kasvava joukko sukupuolineutraaleja nimiä. Tällaiset nimet eivät ole vakiintuneet vain jommankumman sukupuolen käytettäviksi, vaan ovat molempien sukupuolten käytettävissä.
Valiokunta on päätynyt saamaansa selvitystä kokonaisuutena arvioituaan kannattamaan etunimien sukupuolisidonnaisuuden säilyttämistä. Valiokunta katsoo, että esityksessä on otettu asianmukaisesti huomioon yhtäältä ihmisten erilaiset intressit ja henkilökohtaiset tilanteet sekä toisaalta yhteiskunnassa vallitsevat olosuhteet, sukupuolten tasa-arvo sekä erityisesti lapsen etu. Asian arvioinnissa valiokunta on kiinnittänyt huomiota seuraaviin seikkoihin.
Etunimien sukupuolisidonnaisuuden säilyttämistä puoltaa valiokunnan näkemyksen mukaan ensinnäkin se, että etunimet ovat nykyisinkin usein vakiintuneet tai vakiintuvat pitkälti toisen sukupuolen käyttäviksi. Näin on myös useissa muissa maissa, sillä valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen esityksen valmistelussa selvitetyistä 11 vertailumaasta vain Ruotsissa etunimien sukupuolisidonnaisuudesta on nimenomaisesti luovuttu.
Niin ikään valiokunta on ottanut huomioon, että ehdotus mahdollistaa nykyistä selkeämmin etunimien sukupuolisidonnaisuudesta poikkeamisen. Toiselle sukupuolelle vakiintunut etunimi voidaan hyväksyä vastakkaiselle sukupuolelle ensinnäkin silloin, kun kyseisiä etunimiä on merkitty väestötietojärjestelmään vähintään viidelle elossa olevalle henkilölle (3 §:n 1 kohta). Tämä poikkeusperuste on uusi, mutta se perustuu osittain nykyiseen soveltamiskäytäntöön. Ehdotus merkitsee sitä, että jos nimi on käytössä vähintään viidellä hakijan kanssa samaa sukupuolta olevalla elossa olevalla henkilöllä, nimi hyväksytään yksin tällä perusteella. Tarvetta vedota muuhun poikkeusperusteeseen tai esittää muuta selvitystä ei ole. Peruste helpottaa mahdollisuuksia ottaa käyttöön toiselle sukupuolelle vakiintunut nimi.
Numeraalisen rajan asettamisen taustalla on valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarve varmistaa paitsi yhdenmukainen ja läpinäkyvä soveltaminen myös nimihakemusten sähköistäminen. Valiokunta pitää rajan asettamista näillä perustein aiheellisena. Myös numeraalisen rajan asettaminen viiteen on perusteltua, jottei poikkeusperusteen soveltamisen kynnys asetu liian korkealle. Numeraalisen rajan täyttyminen ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että etunimeä pidettäisiin tällä perusteella vakiintuneena kyseiselle sukupuolelle. Etunimen vakiintuneisuutta arvioidaan väestötietojärjestelmään tallennettujen etunimien perusteella (HE, s. 40 ja 41).
Etunimen sukupuolisidonnaisuudesta voidaan poiketa myös muusta erityisestä syystä (3 §:n 4 kohta). Säännös soveltuu muun muassa tapauksiin, joissa henkilö sukupuoli-identiteettinsä perusteella haluaa toiselle sukupuolelle vakiintuneen nimen. Säännöksen soveltamista ei ole kytketty sukupuolen vahvistamisprosessiin, vaan sitä voidaan soveltaa myös muihin sukupuoli-identiteettiin liittyviin tapauksiin. Ratkaisevaa poikkeusperusteen soveltamisessa on pelkästään hakijan luotettavalla tavalla esittämä oma kokemus sukupuoli-identiteetistään (HE, s. 43). Tämä edellyttää nykyistä merkittävästi vähemmän selvitystä henkilön sukupuoli-identiteetistä. Näyttökynnyksen madaltamisen taustalla on voimassa olevan nimilain soveltamiskäytännön vaihtelevuus. Lain sanamuodosta tai sen perusteluista ei ole selvitettävissä, mitä selvitystä hakemuksen perusteeksi tulisi esittää. Lisäksi osa asioista ohjautuu nimilautakuntaan käsiteltäväksi, kun taas osan ratkaisee maistraatti itsenäisesti, jos hakemukseen on liitetty lääketieteellinen selvitys siitä, että henkilö on hakeutunut transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain (563/2002, jälj. translaki) mukaiseen sukupuolen vahvistamisprosessiin. Toisaalta, vaikka henkilö olisikin hakeutunut sukupuolen vahvistamisprosessiin, lopputuloksena ei välttämättä aina ole sukupuolen vahvistaminen. Soveltamiskäytännössä on jäänyt näin ollen osin epäselväksi se, missä kaikissa tilanteissa lääketieteellinen selvitys on saatava ja riittäisikö vähäisempikin selvitys tai muu sukupuoli-identiteettiin liittyvä syy. Ottaen huomioon käytännön kokemukset nykyisen sääntelyn ja käytännön kapea-alaisuudesta sekä vaadittavan näytön vaihtelevuudesta valiokunta pitää esitystä tältä osin perusteltuna ja katsoo sen parantavan hakijan asemaa.
Kaiken kaikkiaan valiokunta katsoo, että ehdotetut poikkeusperusteet antavat asianmukaiset ja riittävät mahdollisuudet etunimen sukupuolisidonnaisuutta koskevasta pääsäännöstä poikkeamiselle. Ne mahdollistavat muun muassa sen, että henkilön etunimi voi koostua molemmille sukupuolille tai jommallekummalle sukupuolelle vakiintuneesta nimestä, kummallekaan sukupuolelle vakiintumattomasta tai näiden yhdistelmistä. Esimerkiksi intersukupuoliselle lapselle on mahdollista antaa edellä tarkoitettu nimiyhdistelmä, jos se arvioidaan lapsen edun mukaiseksi.
Etunimien sukupuolisidonnaisuuden arvioinnissa valiokunta on edellä esitetyn lisäksi kiinnittänyt huomiota tästä edellytyksestä luopumisen mahdollisiin riskeihin. Saadun selvityksen mukaan edellytyksestä luopuminen saattaisi nimittäin merkitä sitä, että viranomaiset eivät voisi estää tosiasiallisesti vain toiselle sukupuolelle vakiintuneen nimen antamista lapselle, vaikka nimi saattaisi johtaa lapsen edun kannalta ristiriitaiseen tilanteeseen. Tämä johtuu siitä, että pelkästään ehdotetussa 1 §:ssä säädettyjen ehdottomien edellytysten perusteella tällaista lopputulosta ei voitaisi estää. Valiokunta ei pidä tällaista lopputulosta toivottuna kehityssuuntana.
Sukunimi
Hallituksen esitys sisältää sukunimiä koskevaan sääntelyyn useita muutoksia, kuten mahdollisuutta nykyistä laajemmin muodostaa kahdesta eri sukunimestä sukunimiyhdistelmiä, mahdollisuutta ottaa yhteinen sukunimi avoliitossa ja rekisteröidyssä parisuhteessa sekä mahdollisuutta valita lapselle vieraan valtion nimikulttuurin mukaan määräytyvä sukunimi. Ehdotuksissa on otettu huomioon muun muassa perherakenteissa tapahtuneet muutokset ja perheiden kansainvälistyminen, ja ne heijastavat pyrkimystä edistää laajaa valinnanvapautta sekä parantaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista.
Sukunimiyhdistelmä voidaan etu- ja sukunimilaista annetun lakiehdotuksen 5 §:n mukaan muodostaa kahdesta sellaisesta sukunimestä, joiden käyttämiseen henkilöllä on ehdotetun lain mukaan oikeus. Sukunimiyhdistelmät ovat muodoltaan kahden sukunimen yhdistelmiä, joko yhdysmerkillä yhdistettyjä tai erikseen kirjoitettuja, ja sukunimien järjestys on vapaavalintainen. Tämä merkitsee sitä, että sukunimiyhdistelmän voi avioituessa muodostaa omasta ja puolison nimestä, mutta myös mistä tahansa kahdesta sellaisesta sukunimestä, johon henkilö on oikeutettu hakemuksella. Täysi-ikäinen henkilö voi muodostaa sukunimiyhdistelmän esimerkiksi omasta nykyisestä sukunimestään sekä isovanhempansa sukunimestä tai vaikkapa kahdesta uudissukunimestä. Esimerkiksi sukunimistä Virtanen ja Jokinen voidaan muodostaa seuraavat sukunimiyhdistelmät: Virtanen-Jokinen, Jokinen-Virtanen, Virtanen Jokinen tai Jokinen Virtanen.
Ehdotus mahdollistaa sukunimiyhdistelmän valitsemisen syntyvälle lapselle silloin, kun vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä. Tarkoituksena on korostaa lapsen etua, sillä ehdotetun mahdollisuuden avulla voidaan varmistaa lapsen nimiyhteys molempiin vanhempiinsa. On kuitenkin huomattava, että jos vanhemmilla on yhteinen sukunimiyhdistelmä, myös lapsi saa kyseisen sukunimiyhdistelmän. Jos taas molemmilla vanhemmilla on eri sukunimiyhdistelmät, lapselle voidaan muodostaa näistä sukunimiyhdistelmä niin, että se sisältää molempien vanhempien sukunimiyhdistelmistä yhden sukunimen.
Hallituksen esityksessä ei ehdoteta muutoksia voimassa olevan nimilain sukunimien suojaan. Uudeksi sukunimeksi ei nykyisin voida hyväksyä sukunimeä, joka on Suomessa merkitty väestötietojärjestelmään, eikä nimeä, jonka yleisesti tiedetään vakiintuneen määrätyn kotimaisen tai vierasmaalaisen suvun nimeksi. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa kaikkein yleisimpien sukunimien suojasta on luovuttu.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksen valmistelussa on pohdittu, tulisiko käytössä olevien sukunimien suojasta luopua kaikkein yleisimpien sukunimien osalta. Tällainen muutos vapauttaisi suuren joukon sukunimiä kenen tahansa käyttöön. Sukunimisuojan säilyttämiseen nykyisessä laajuudessa päädyttiin esityksen valmistelussa kuitenkin sen vuoksi, että suomalainen sukunimistö poikkeaa huomattavasti muiden Pohjoismaiden ja muun Euroopan nimikäytännöistä, sillä vanhimmat suomalaiset talonpoikaissukunimet ovat periytyneet suvuilla jopa 1200-luvulta saakka. Vain yleisimpien sukunimien suojan poistaminen olisi myös yhdenvertaisuussyistä ongelmallinen.
Lakivaliokunta on asiaa arvioituaan päätynyt tukemaan sukunimisuojan säilyttämistä esitetyllä tavalla ottaen huomioon myös sen, että ehdotettu sääntely mahdollistaa sukunimisuojaa koskevasta pääsäännöstä poikkeamisen eri perustein (1. lakiehdotuksen 16 §). Poikkeamismahdollisuuden tarkoituksena on varmistaa, että muun muassa perheiden tosiasiallinen monimuotoisuus voidaan ottaa sukunimissä huomioon samoin kuin turvallisuussyyt (HE, s. 51). Poikkeusperusteiden laaja-alaisuuden vuoksi valiokunta arvioi, että tarve sille, että kaikkien sukunimet tai yleisimmät sukunimet olisivat käytettävissä, on vähäinen.
Hallituksen esitykseen ei sisälly voimassa olevan lain säännöstä, jonka mukaan tuomioistuin voi lapsen isyyden kumoamisen jälkeen päättää, että lapsi on velvollinen ottamaan sen sukunimen, joka äidillä oli lapsen syntymän hetkellä. Esityksen pyrkimyksenä on korostaa lapsen etua, sillä lapsen saamasta sukunimestä on voinut muodostua osa hänen henkilöllisyyttään (s. 20). Saadun selvityksen mukaan viimeisten kymmenen vuoden aikana lapsen nimi on muutettu mainitun kanneoikeuden perusteella yhdessä tapauksessa. Lakivaliokunta pitää ratkaisua perusteltuna.
Lapsen etu
Etu- ja sukunimeä koskevissa kysymyksissä on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota lapsen oikeudellisen asemaan, koska lapsen nimi on keskeinen osa hänen identiteettiään. Ehdotetun sääntelyn kannalta merkityksellisiä ovat muun muassa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen määräykset.
Esityksen tavoitteena on vahvistaa lapsen edun huomioon ottamista lapsen nimeä koskevassa päätöksenteossa (HE, s. 22). Lähtökohtina ovat muun muassa lapsen oikeus omaan nimeensä, oikeus saada nimiyhteys vanhempaansa tai molempiin vanhempiinsa sekä oikeus tulla kuulluksi. Lakiehdotukseen ei kuitenkaan sisälly nimenomaista säännöstä siitä, että lapselle annettava nimi ei saa olla lapsen edun vastainen tai että lapsen nimen muuttamisen on oltava lapsen edun mukaista. Toisaalta lapsen etu ja oikeudet on otettu erityisesti huomioon useissa ehdotetun etu- ja sukunimilain aineellisissa ja menettelyllisissä säännöksissä (mm. 1—3, 6—8, 16—18, 20, 27—30 ja 43—45 §) ja lapsen etua korostetaan niiden perusteluissa. Esimerkiksi sen arvioinnissa, aiheuttaako etunimi haittaa, merkitystä tulee esityksen perustelujen mukaan (s. 23) antaa sille, hakeeko etunimeä täysi-ikäinen vai haetaanko sitä lapselle. Tämä merkitsee sitä, että kun kyse on lapselle haettavasta etunimestä, haitta-arvioinnissa tulee erityistä merkitystä antaa lapsen edun toteutumiselle. Esitettyjä säännöksiä ja niiden perusteluja arvioituaan valiokunta pitää esitettyä sääntelytapaa asianmukaisena.
Esityksen lähtökohtana on, että lapsen laillisina edustajina toimivat hänen huoltajansa. Lähtökohtaisesti lapsen puhevaltaa käyttävät lailliset edustajat lasta koskevassa päätöksenteossa ja huoltajien on tässä päätöksenteossa otettava huomioon esimerkiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) säännökset lapsen tasapainoisesta kehityksestä lapsen tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Lapsen edun arvioiminen ja sen varmistaminen ovat siten ensisijaisesti lapsen huoltajien tehtäviä, ja viranomaiset arvioivat lapsen etua viimesijaisesti.
Lapsen näkemykset tulee kuitenkin ottaa huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Tämä on otettu esityksessä (1. lakiehdotuksen 44 §) huomioon siten, että 15 vuotta täyttäneellä alaikäisellä on nimeään koskevassa asiassa huoltajiensa ohella itsenäinen puhevalta. Jos huoltaja tai muu laillinen edustaja ei anna suostumusta 15 vuotta täyttäneen alaikäisen nimenmuutokselle, on alaikäisen mielipide ratkaiseva. Näin ollen 15 vuotta täyttänyttä alaikäistä pidetään riittävän kypsänä ymmärtämään nimiasian merkitys, minkä vuoksi hän voi tehdä itsenäisesti tätä koskevia päätöksiä. Toisaalta esityksessä on otettu huomioon 15 vuotta nuoremmat alaikäiset siten, että jos alaikäinen on täyttänyt 12 vuotta, hänen nimeään ei pääsäännön mukaan voida muuttaa ilman hänen kirjallista suostumustaan. Alaikäisen nimeä ei myöskään voida muuttaa vastoin 12 vuotta nuoremman lapsen tahtoa, jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota. Valiokunta toteaa, että ehdotetut ikärajat perustuvat nykyiseen nimilainsäädäntöön ja ovat johdonmukaisia muun lainsäädännön kanssa. Valiokunnalla ei ole niihin huomauttamista.
Lapsen edun kannalta merkityksellinen on myös säännös, jonka mukaan alaikäisen nimen muuttamista ei voida ilman erityistä syytä hyväksyä, jos lapsen nimeä on muutettu aiemmin kolme kertaa ennen kuin hän täyttää 12 vuotta (45 §). Säännös on nykytilaan nähden uusi, ja sen tarkoituksena on mahdollistaa yleisimmät lapsen nimenmuutostilanteet, mutta estää lapsen nimen perusteeton toistuva muuttaminen.
Maksuttomat hakemukset
Esityksen lähtökohtana on, että ilmoituksesta ei peritä maksua, kun taas hakemuksesta tehdystä päätöksestä peritään maksu, jonka suuruudesta säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992) ja sen perusteella annetussa alemman asteisessa lainsäädännössä (1. lakiehdotuksen 28 §:n 1 mom.). Tietyissä tilanteissa hakemuksesta ei kuitenkaan peritä maksua (2 mom.). Nämä poikkeustilanteet ovat pääosin sellaisia, jotka voidaan nykyisen lainsäädännön mukaan käsitellä maksuttomina ilmoitusasioina. Esityksen tarkoituksena on, että tällaiset asiat voidaan käsitellä maksuttomina myös jatkossa hakemuksen perusteella vireille laitettuina.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan nykytilaan nähden uutta säännöstä siitä, että maksutta käsitellään myös hakemus, jolla hakija sukupuolen vahvistamisen yhteydessä tai sen jälkeen muuttaa etunimensä vastaamaan sitä sukupuolta, joka hänelle on merkitty väestötietojärjestelmään (28 §:n 2 mom. 7 kohta). Hakemuksen maksuttomuus edellyttää näin ollen sitä, että etunimihakemus tehdään sukupuolen vahvistamista koskevan hakemuksen yhteydessä tai sen jälkeen. Sääntely ei estä etunimen muuttamista jo ennen sukupuolen vahvistamista koskevan hakemuksen tekemistä, mutta tällöin hakemuksen käsittelystä peritään maksu. Tämä perustuu esityksen perustelujen mukaan siihen, että tällaisessa tapauksessa etunimen sukupuolisidonnaisuudesta poikkeaminen edellyttää viranomaisilta harkintaa (s. 62).
Valiokunta on esityksen käsittelyssä pohtinut, tulisiko hakemuksen maksuttomuus laajentaa sellaisiin tilanteisiin, joissa hakemus tehdään ennen sukupuolen vahvistamista, tai jopa kaikkiin sellaisiin tapauksiin, joissa nimihakemus perustuu henkilön sukupuoli-identiteettiin. Jälkimmäisen muutoksen tekeminen ei kuitenkaan ole perusteltua, sillä se laajentaisi hakemusten maksuttomuutta olennaisesti. Lisäksi se lisäisi merkittävästi maistraatin selvitystehtäviä ja siten maistraatin työmäärää, sillä käytännössä ei ole välttämättä selvää, missä tapauksissa henkilön nimen muutoksen taustalla on sukupuoli-identiteetti. Muutoksella olisi näin ollen vaikutuksia myös maistraattien määrärahatarpeisiin.
Maksuttomuuden laajentaminen niihin tilanteisiin, joissa hakemus tehdään ennen sukupuolen vahvistamista, edellyttäisi vuorostaan sen arvioimista, missä tilanteessa sukupuolen vahvistamista pidetään siinä määrin todennäköisenä, että sitä voitaisiin pitää perusteena maksuttomuudelle. Saadun selvityksen mukaan translain mukainen sukupuolen vahvistamisprosessi on kuitenkin pitkä ja monivaiheinen, eikä se aina pääty sukupuolen vahvistamiseen. Lisäksi hakemuksen maksuttomuuden tueksi tulisi edellyttää näyttöä hakeutumisesta tällaiseen prosessiin, vaikka tällaista näyttöä ei edellä selvitetyn mukaisesti enää vaadittaisi varsinaisen nimihakemuksen tueksi. Maksuttomuuden laajentaminen tällaisiin tapauksiin näin ollen vesittäisi esityksen pyrkimyksen päästä eroon nykyisistä sukupuoli-identiteettiin perustuvien nimihakemusten näyttövaatimuksista. Kuten edellä on todettu, esityksen pyrkimys on valiokunnankin mielestä erityisen kannatettava, eikä se siksi pidä perusteltuna eikä tarkoituksenmukaisena tuoda näyttövaatimusta hakemusten maksuttomuuden arviointiin.
Valiokunta on siten päätynyt katsomaan, ettei nimihakemusten maksuttomuutta ole perusteltua laajentaa esityksessä ehdotetusta. Valiokunta korostaa, että maksuttomiksi ehdotetuissa hakemusasioissa on kyse tilanteista, joissa henkilön olosuhteissa tapahtunut muutos on todennettavissa väestötietojärjestelmän tiedoista tai se on muutoin viranomaisen tiedossa. Tästä syystä hakemusten käsittely on maistraatissa summaarista eikä edellytä yksittäistapauksellista harkintaa.
Ennen syntymäänsä kuolleen lapsen nimeäminen
Ennen syntymäänsä kuollutta lasta ei nykyisen lainsäädännön mukaan voida nimetä siten, että nimi ilmoitettaisiin maistraatille ja tallennettaisiin väestötietojärjestelmään. Hallituksen esitys ei tuo tähän oikeustilaan muutosta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan taustalla on se, että nimen oikeusvaikutukset liittyvät väestötietojärjestelmään tehtävään merkintään. Väestötietojärjestelmään vuorostaan merkitään tiedot vain elävinä syntyneistä, mikä perustuu siihen, että lainsäädännön luomat oikeudet ja sen asettamat velvollisuudet kohdistuvat elossa oleviin henkilöihin.
Valiokunnan näkemyksen mukaan vanhemmille voi kuitenkin olla tärkeää antaa nimi ennen syntymäänsä kuolleelle lapselle, vaikkei nimeä voidakaan ilmoittaa maistraatille ja tallentaa väestötietojärjestelmään ja vaikka nimen antamiseen ei liittyisikään lainsäädännön oikeusvaikutuksia. Valiokunnan näkemyksen mukaan ehdotetun nimilainsäädännön tai muun lain säännökset eivät aseta tälle esteitä. Nimen antamiseen ei kuitenkaan tällaisissa tapauksissa liity oikeusvaikutuksia, joten asiasta ei ole tarpeellista eikä tarkoituksenmukaista antaa nimenomaisia säännöksiä.