Yleistä

Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi tapa, jolla käräjäoikeudessa esitetty suullinen todistelu tallennetaan ja otetaan mahdollisessa muutoksenhaussa vastaan. Käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun tallentaminen kuva- ja äänitallenteelle ja vastaanottaminen muutoksenhakutuomioistuimessa tältä tallenteelta on sekä periaatteellisesti että käytännön kannalta merkittävä uudistus, joka on ollut toistuvasti esillä 2000-luvulla. Esityksen perusteluissa kuvataan asian taustaa ja valmistelua (s. 4 ja 5).  

Myös lakivaliokunta on pitkään kiinnittänyt huomiota uudistuksen tarpeen ja mahdollisuuksien selvittämiseen. Eduskunnassa tehtiin vuonna 2009 lakialoite, jossa esitettiin, että käräjäoikeuksissa todistelutarkoituksessa kuultujen henkilöiden lausunnoista tehtäisiin kuva- ja äänitallenne, jota hovioikeus käyttäisi pääkäsittelyssä todistelun uskottavuusarvioinnin perusteena (LA 63/2009 vp). Uudistusta ei kuitenkaan voitu toteuttaa lakialoitteen pohjalta, koska lakivaliokunta katsoi, että näin merkittävä uudistus edellytti erillistä lainvalmistelua, jossa huolellisesti arvioidaan uudistuksen tarve ja toteuttamismahdollisuudet sekä sen taloudelliset ja muut vaikutukset. Lakivaliokunta piti kyseisten seikkojen selvittämistä kuitenkin tärkeänä (LaVM 4/2010 vp, s. 9). 

Jatkokäsittelylupajärjestelmän laajentamisen yhteydessä vuonna 2014 lakivaliokunta kiinnitti jälleen huomiota käräjäoikeudessa vastaanotetun todistelun tallentamiseen ja kiirehti sitä koskevan selvityksen tekemistä (LaVM 24/2014 vp, s. 5—6). Eduskunta hyväksyi lakivaliokunnan ehdotuksesta lausuman, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että hallitus joutuisasti selvittää tarpeen ja mahdollisuudet ottaa käyttöön järjestelmä, jossa suullinen näyttö otetaan muutoksenhakutuomioistuimessa vastaan käräjäoikeudessa tehdyn kuva- ja äänitallenteen avulla (EV 308/2014 vp — HE 246/2014 vp). 

Nyt käsiteltävän esityksen mukaan käräjäoikeudessa vastaanotettavasta suullisesta todistelusta tehdään kuva- ja äänitallenne. Jos asiassa haetaan muutosta, hovioikeus ja korkein oikeus ottavat käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun vastaan tältä tallenteelta. Käräjäoikeudessa kuulusteltuja todistajia ja muita henkilöitä ei enää kutsuta hovioikeuteen eikä korkeimpaan oikeuteen esittämään kertomustaan uudelleen. 

Tästä lähtökohdasta voidaan esityksen mukaan poiketa kahdessa tilanteessa. Erityisestä syystä käräjäoikeudessa kuulusteltu henkilö voidaan kutsua muutoksenhakutuomioistuimeen esittämään kertomuksensa kokonaan uudelleen. Silloin kuva- ja äänitallennetta ei katsota. Lisäksi silloin, kun se on tarpeen asian selvittämiseksi, käräjäoikeudessa kuulustellulle henkilölle voidaan esittää kuva- ja äänitallenteen katsomisen jälkeen lisäkysymyksiä joistakin sellaisista asioista, joista hän ei ole kertonut tallennetulla kertomuksellaan. 

Esityksen mukaan kuva- ja äänitallenne katsotaan muutoksenhakutuomioistuimessa asianosaisten ja mahdollisen yleisön läsnä ollen. Jos muutoksenhakutuomioistuin pitää sitä soveliaana, suullinen todistelu voidaan kuitenkin esittää pääkäsittelyssä vain viittaamalla siihen. Silloin muutoksenhakutuomioistuin perehtyy kuva- ja äänitallenteeseen asianosaisten ja yleisön läsnä olematta. 

Muutoksenhakutuomioistuinten lisäksi käräjäoikeus voi eräissä tilanteissa ottaa suullista todistelua vastaan samassa asiassa aikaisemmin tekemältään kuva- ja äänitallenteelta. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun asia palautetaan käräjäoikeuteen. 

Esityksessä ehdotetaan lisäksi eräitä uudistusta tukevia muutoksia oikeudenkäyntimenettelyyn. 

Perustuslakivaliokunta on antanut esityksestä lausunnon (PeVL 43/2021 vp). Perustuslakivaliokunnan mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Esityksen mukaan sen tavoitteena on parantaa muutoksenhaussa tapahtuvan näytön arvioinnin oikeellisuutta, tehostaa muutoksenhakumenettelyä sekä vähentää muutoksenhausta asianosaisille ja todistajille aiheutuvia kustannuksia ja muuta haittaa (s. 17). Lisäksi esityksellä pyritään vahvistamaan hovioikeuden roolia käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta kontrolloivana tuomioistuimena siirtämällä oikeudenkäynnin painopistettä entistä enemmän käräjäoikeuteen. Samalla edistetään tietotekniikan hyödyntämistä oikeudenkäyntimenettelyssä. 

Lakivaliokunta pitää esitystä ja sen tavoitteita lähtökohtaisesti perusteltuina. Muutoksenhakutuomioistuimen käytössä olevan suullisen todistelun laadun ja siten ihmisten oikeusturvan parantaminen on tärkeää. Uudistuksen myötä hovioikeuden ja korkeimman oikeuden käytettävissä oleva näyttö on nykyiseen verrattuna tuoreempaa ja parempaa. On myös merkityksellistä, että esimerkiksi rikosasioissa asianomistajat ja todistajat välttyvät uudistuksen myötä yleensä kohtaamasta syytettyä toistamiseen. 

Hallituksen esityksessä selostetuista syistä sekä saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Lakivaliokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin. 

Lisä- ja uudelleenkuulusteluiden kynnykset

Hallituksen esityksen mukaan käräjäoikeudessa kuulusteltuja henkilöitä ei lähtökohtaisesti kuulustella henkilökohtaisesti uudelleen hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa. Tästä on kaksi poikkeusta, uudelleenkuulustelu ja lisäkuulustelu. Niistä säädetään ehdotetussa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun uudessa 15 a §:ssä (1. lakiehdotus). 

Uudelleenkuulustelulla tarkoitetaan käräjäoikeudessa kuulustellun henkilön kuulustelua muutoksenhakutuomioistuimessa kokonaan uudelleen, aivan kuin mitään kuva- ja äänitallennetta ei olisi käräjäoikeudessa tehty. Sen edellytys on "erityinen syy". Lisäkuulustelulla tarkoitetaan puolestaan uusien kysymysten esittämistä tällaiselle henkilölle sen jälkeen, kun hänen käräjäoikeudessa esittämänsä kertomus on otettu hovioikeudessa vastaan kuva- ja äänitallenteelta. Sen edellytys on "tarpeellisuus" asian selvittämisen kannalta. 

Lakivaliokunta on hallituksen esitystä käsitelleessään arvioinut edellä mainittuja kuulustelujen kynnyksiä. Valiokunta toteaa, että lisä- ja uudelleenkuulustelujen kynnysten oikean korkeuden määrittäminen on lakiehdotusten keskeisimpiä kysymyksiä. 

Saamaansa selvitystä arvioituaan lakivaliokunta toteaa, että liian alhaiset kynnykset voivat johtaa tarpeettomaan suullisen todistelun vastaanottamiseen muutoksenhakuasteessa ja haitata esityksen tavoitteiden saavuttamista. Sillä voi olla vaikutusta myös hovioikeuksien resursseihin ja käsittelyaikoihin. 

Toisaalta liian korkea kynnys voi johtaa siihen, etteivät hovioikeus ja korkein oikeus saa tietoonsa kaikkea merkityksellistä todistelua. Se voi vaikeuttaa aineellisesti oikean ratkaisun saavuttamista. Lisäksi se saattaa rohkaista liian perinpohjaiseen todistajankuulusteluun käräjäoikeudessa. 

Tällä hetkellä suullisen todistelun vastaanottamiselle hovioikeudessa ei ole hallituksen esityksessä esitettävän kaltaista rajoitusta. Kaikki vedottu ja merkityksellinen suullinen todistelu otetaan hovioikeudessa lähtökohtaisesti vastaan uudelleen. Hallituksen esitys muuttaa siten joka tapauksessa nykytilaa selvästi.  

Hallituksen esitystä ja saamansa selvitystä kokonaisuutena arvioituaan lakivaliokunta pitää esityksessä ehdotettua lisäkuulustelun kynnystä tältä osin perusteltuna. 

Uudelleenkuulustelun kynnyksen osalta valiokunta katsoo, että kynnyksen korottaminen esityksessä ehdotettua "erityistä syytä" korkeammalle voisi tehdä soveltamiskäytännöstä liian ankaran. Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 43/2021 vp, s. 2 ja 3) viitannut uudelleenkuulustelun edellytyksenä olevaan erityisen syyn edellytykseen ja todennut, että säännöksen sanamuodon perusteella esityksessäkin ehdotettu kynnys uudelleenkuulustelemiselle on varsin korkea. 

Lausunnossaan (PeVL 43/2021 vp, s. 3) perustuslakivaliokunta toteaa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulusteluttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat. Tämä oikeus kuuluu myös perustuslaissa mainittuihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin (HE 309/1993 vp, s. 74, PeVL 39/2014 vp, s. 2/II, PeVL 31/2005 vp, s. 4/II). Perustuslakivaliokunta on suhtautunut pidättyvästi sääntelyyn, jossa rikosasian vastaajan kuulusteluoikeutta pääkäsittelyssä rajoitetaan, mutta pitänyt joissakin erityistapauksissa mahdollisena rajoittaa kuulusteluoikeutta alioikeusvaiheessakin (PeVL 39/2014 vp, s. 3 ja 4).  

Lausunnossaan perustuslakivaliokunta korostaa sitä hallituksen esityksessäkin (s. 74) mainittua seikkaa, että arvioitaessa erityisen syyn käsillä oloa tulee ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ja sitä koskeva ratkaisukäytäntö. Lakivaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan edellä todettuun näkemykseen ja katsoo perustuslakivaliokunnan tavoin, että uudelleenkuulustelu on toimitettava, jos oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaaminen sitä edellyttää. 

Edellä selostetun valossa sekä hallituksen esitystä ja saamaansa selvitystä kokonaisuutena arvioituaan lakivaliokunta katsoo, että uudelleenkuulustelun edellytyksenä oleva kynnys "erityinen syy" on asianmukainen. 

Kuten lakivaliokunta on edellä todennut, lisä- ja uudelleenkuulustelujen kynnykset ovat uudistuksen keskeisimpiä kysymyksiä. Sen vuoksi uudistuksen vaikutuksia on tärkeää seurata nimenomaan tästä näkökulmasta. Vaikka valiokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettuja lisä- ja uudelleenkuulustelujen kynnyksiä perusteltuina, niitä on tarvittaessa syytä arvioida uudelleen, jos se osoittautuu aiheelliseksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi taikka esimerkiksi hovioikeuksien resursseihin tai käsittelyaikoihin liittyvistä syistä. 

Indeksointi

Hallituksen esityksen mukaan käräjäoikeudessa toimitetusta kuulustelusta tehdään käräjäoikeudessa kuva- ja äänitallenne (1. lakiehdotuksen 22 luvun 6 §). Esityksen perustelujen mukaan (s. 65) tallennetut kertomukset tulee tarpeen mukaan indeksoida, millä tarkoitetaan esityksen perustelujen mukaan sitä, että merkitään kohdat, joilla käsitellään eri asioita, kuten eri teemoja tai syytekohtia. Perustelujen mukaan kertomusten indeksointi on omiaan helpottamaan asian valmistelua ja lyhentämään pääkäsittelyiden kestoa hovioikeudessa. 

Esityksen ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää tallennettujen kertomusten eräissä tilanteissa tapahtuvaa indeksointia perusteltuna ja tärkeänä osana uutta menettelyä. Se voi helpottaa hovioikeuden pääkäsittelyn kohdentamista merkityksellisiin asioihin ja lyhentää sitä. Indeksointi on perusteltua erityisesti silloin, kun kertomus on pitkäkestoinen ja koskee useita eri kokonaisuuksia. 

Selvää toisaalta on, että indeksointi voi olla myös vaikeaa, koska todistajat eivät aina kerro tapahtumista johdonmukaisesti. Indeksointi jää myös turhaksi, jos asiassa ei haeta muutosta. Pienemmissä asioissa sillä ei ole myöskään saavutettavissa hyötyä. Edellä todetun johdosta lakivaliokunta pitää perusteltuna hallituksen esityksen joustavaa lähtökohtaa siitä, että indeksointi tehdään vain tarpeen mukaan ja että tuo tarve on käsillä lähinnä silloin, kun kertomus on pitkäkestoinen ja koskee useita erillisiä kokonaisuuksia. Näin ollen se, milloin indeksoinnin tekeminen on tarpeen, jää tuomioistuimen harkintaan. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan indeksointi on tarkoitus tehdä videotallennusjärjestelmällä. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että indeksointi on teknisesti mahdollisimman helppoa toteuttaa pääkäsittelyn kuluessa. Lisäksi on merkityksellistä, että tosiasiallista mahdollisuutta indeksoida kertomukset esitetään parannettavaksi asioiden valmistelua käräjäoikeudessa koskevilla ehdotuksilla. 

Hallituksen esityksen mukaan indeksoinnin tekee käräjäoikeus. Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää tätä asianmukaisena. Kertomuksen indeksointi on osa kuva- ja äänitallenteen tekemistä, mikä puolestaan kuuluu suullisen todistelun vastaanottamiseen. Ainoastaan käräjäoikeus kykenee indeksoimaan kertomuksen pääkäsittelyssä sitä esitettäessä. Indeksoinnin tekeminen erikseen merkitsisi huomattavaa ajankäyttöä, mikä aiheuttaisi kustannuksia.  

Hallituksen esityksessä indeksoinnista ja sen merkitsemisestä käräjäoikeuden pöytäkirjaan ei säädetä laissa, vaan sitä käsitellään hallituksen esityksen perusteluissa. Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta katsoo, että ratkaisu on asianmukainen eikä indeksoinnista ole tarpeen säätää laissa. Hallituksen esityksen mukaisesti oikeudenkäymiskaaren 22 luvun 6 §:ssä säädetään kuva- ja äänitallenteiden "tekemisestä" käräjäoikeudessa. Valiokunta katsoo, että kuva- ja äänitallenteen indeksointi eräissä tilanteissa on osa kuva- ja äänitallenteen "tekemistä". Laissa säädetyn toiminnan tarkempi kuvailu ja määrittely on tarkoituksenmukaista tehdä lain perusteluissa.  

Edellä selostetun mukaisesti valiokunta pitää esityksessä omaksuttua ratkaisua indeksoinnista lähtökohtaisesti asianmukaisena. Valiokunta kuitenkin painottaa, että ennen kuin uudistus saatetaan voimaan erillisellä lailla, on oltava selvää, että indeksoinnin toteuttamisen mahdollistavat toimivat ja selkeät tekniset ratkaisut ovat olemassa. Myös koulutukseen on tältä osin varattava riittävät resurssit sekä osallistumismahdollisuudet. Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että indeksointiin liittyen menettelyn toimivuutta ja vaikutuksia muun muassa resurssien käyttöön seurataan tarkoin. 

Erityisen suojelun tarpeessa olevat kuulusteltavat

Lakivaliokunta on esityksen käsittelyn yhteydessä arvioinut myös rikoksen uhrin tai muun suojelun tarpeessa olevan kuulusteltavan asemaa tilanteessa, jossa tallennetaan myös kertomus, jonka hän esittää näkösuojan takaa, videoneuvottelulla tai vastaajan läsnä olematta (oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 51 ja 52 §). 

Sääntely perustuu ajatukseen siitä, että vastaajan tai jonkun muun henkilön kohtaaminen oikeudenkäynnissä voi joskus aiheuttaa kuultavalle, esimerkiksi todistajalle tai rikoksen uhrille, ahdistusta ja muodostaa poikkeuksellisissa olosuhteissa myös häneen kohdistuvan uhan. Sitä lievitetään pääkäsittelyssä paitsi turvajärjestelyillä myös estämällä tarvittaessa suora kontakti vastaajaan esimerkiksi näkösuojalla. 

Esimerkiksi EU:n rikosuhridirektiivissä todetaan, että näin voidaan välttää aiheuttamasta uhrille tuomioistuinkäsittelyn aikana ahdistusta erityisesti sen johdosta, että hän joutuu katsekontaktiin rikoksentekijän tai tämän perheen tai rikoskumppanien taikka yleisöön kuuluvien kanssa (direktiivi 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta, johdantokappale 53). 

Kysymys on siis vastaajan kohtaamisen aiheuttamasta ahdistuksesta tai uhasta pääkäsittelyssä. Siihen vertautuvaa ahdistusta, uhasta puhumattakaan, ei aiheudu kertomuksen tallentamisen perusteella. 

Kuva- ja äänitallenteen tekeminen rikoksen uhrin ja todistajan kertomuksesta on päinvastoin hänen etunsa mukaista. Sen ansiosta hän välttyy yleensä uudelta kuulustelulta ja vastaajan kohtaamiselta hovioikeudessa, jos käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta. 

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ytimessä on toisaalta vaatimus siitä, että asianosaisilla on omassa asiassaan pääsy kaikkeen oikeudenkäyntiaineistoon ja mahdollisuus lausua siitä. Sen vuoksi vastaajaa tai ketään muutakaan asianosaista ei voida estää katsomasta tallennetta sen paremmin oikeudenkäynnissä hovioikeudessa tai korkeimmassa oikeudessa kuin erikseen tuomioistuimen tiloissa.  

Edellä todetun sekä saamansa selvityksen valossa lakivaliokunta katsoo, että lähtökohtaisesti ei ole syytä jättää tekemättä kuva- ja äänitallennetta sellaisesta kertomuksesta, jonka esittäjää on kuultu näkösuojan ("sermin") takaa, videoneuvottelulla tai jonkun toisen henkilön läsnä olematta. 

Hallituksen esityksessä on kuitenkin tunnistettu, että joissain hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa kuva- ja äänitallenteen tekemisestä itsestään saattaa aiheutua vaaraa kuulusteltavalle. Näin on esimerkiksi silloin, kun kysymys on niin sanotusta anonyymistä todistajasta eli vakavassa rikosasiassa kuulusteltavasta todistajasta, jonka henkilöllisyyttä ja yhteystietoja ei paljasteta hänen turvallisuutensa takaamiseksi. Hallituksen esityksessä onkin ehdotettu, että anonyymin todistajan kertomuksesta tallennettaisiin vain ääni (1. lakiehdotuksen 17 luvun 53 §). 

Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta kuitenkin katsoo, ettei voida kokonaan sulkea pois, että käytännössä voi esiintyä muitakin tilanteita, joissa esimerkiksi rikoksen uhrin, kanssavastaajan tai todistajan ulkonäön salaaminen yleisöltä ja asianosaisilta olisi yhtä perusteltua kuin anonyymin todistajan kohdalla. Anonyymien todistajien lisäksi näin voi olla lähinnä sellaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa kuulusteltavan henkeen tai terveyteen kohdistuu jokin konkreettinen, vakava ja laiton uhka, jonka toteutumisen todennäköisyyttä hänen ulkonäkönsä paljastuminen tallenteelta lisäisi. Kysymys voi ajankohtaistua esimerkiksi silloin, kun kuulusteltava on todistajansuojeluohjelmasta annetussa laissa (88/2015) tarkoitetussa todistajansuojeluohjelmassa. 

Tällä hetkellä muun kuulusteltavan kuin anonyymin todistajan ulkonäön salaaminen yleisöltä ja asianosaisilta on pääkäsittelyssä mahdollista esimerkiksi näköestein tai muin järjestelyin. Siirryttäessä menettelyyn, jossa käräjäoikeudessa vastaanotetusta suullisesta todistelusta tehdään aina kuva- ja äänitallenne, nämä toimenpiteet eivät valiokunnan mielestä ole riittäviä kuulusteltavan ulkonäön salassa pitämiseksi. 

Tilanteiden harvinaisuudesta huolimatta anonyymiä todistajaa koskevaa poikkeusta kuvaa sisältävän tallenteen tekemisestä on valiokunnan mielestä aihetta laajentaa laissa siitä, mitä hallituksen esityksessä ehdotetaan. 

Edellä selostetun johdosta valiokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin selostetuin tavoin 1. lakiehdotuksen 22 luvun 6 §:n täydentämistä lisäämällä siihen uusi 3 momentti, jonka mukaan kuulustelusta tallennetaan kuitenkin vain ääni, jos se on anonyymin todistajan henkilöllisyyden salaamiseksi välttämätöntä tai jos siihen on muu erityisen painava syy. 

Erityisen suojelun tarpeessa olevien kuulusteltavien osalta lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota kysymykseen kuva- ja äänitallenteen tekemiseen lapsen kuulustelusta. Hallituksen esityksen mukaan myös lapsen käräjäoikeudessa esittämästä kertomuksesta tehdään kuva- ja äänitallenne. Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta toteaa, että alle 15-vuotiaan lapsen kuuleminen tuomioistuimessa missä tahansa asemassa on poikkeuksellista. Lainsäädännössä on myös 15—17-vuotiaita lapsia koskevaa erityissääntelyä. Kuva- ja äänitallenteen ansiosta lapsi yleensä välttyy saapumasta hovioikeuteen kertomaan asioista toistamiseen. Voidaan arvioida, että haitta, joka aiheutuu saapumisesta hovioikeuteen uutta kuulustelua varten, olisi lapselle tyypillisesti suurempi kuin aikuiselle. Sen vuoksi kuva- ja äänitallenteen tekemiselle juuri lapsen kertomuksesta on valiokunnan mielestä painavat perusteet. Jo nykyisin lapsen kuulustelu voidaan eräissä tilanteissa korvata hänen esitutkinnassa antamallaan videoidulla kertomuksella (oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 3 momentti). Hallituksen esitys merkitsee tietyllä tavalla tämän lapsen edun mukaiseksi arvioidun toimintatavan käyttöalan laajentamista, kun hovioikeudessa voidaan turvautua henkilökohtaisen kuulustelun sijaan käräjäoikeudessa tehtyyn kuva- ja äänitallenteeseen.  

Lakivaliokunta toteaa, että lapsi voi kuulua lakivaliokunnan ehdottaman, jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin selostetun 1. lakiehdotuksen 22 luvun 6 §:n 3 momentin soveltamisalaan tilanteissa, joissa kuulustelusta tallennetaan vain ääni. Mainittu momentti ei kuitenkaan tule sovellettavaksi pelkästään sillä perusteella, että kuulusteltavana on lapsi.  

Kuva- ja äänitallenteiden julkisuus sekä tallenteella esiintyvien yksityisyyden suoja

Kuva- ja äänitallenteiden julkisuus ratkeaa oikeudenkäyntiasiakirjojen salassapitoa koskevien yleisten säännösten mukaan, joihin ei esityksessä ehdoteta muutoksia. Niistä säädetään oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa (370/2007). Kuva- ja äänitallenne on salassa pidettävä muun muassa silloin, kun se sisältää arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista (laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 9 §). Näin on tyypillisesti esimerkiksi seksuaalirikoksissa. Jos kuva- ja äänitallenne on salassa pidettävä, vain jutun asianosaisilla on oikeus saada siitä tieto. Jos kuva- ja äänitallenne ei ole salassa pidettävä, jokaisella on oikeus saada siitä tieto. 

Hallituksen esityksessä on kuitenkin tunnistettu huoli kuva- ja äänitallenteella esiintyvien henkilöiden yksityisyydensuojasta, minkä vuoksi sitä ehdotetaan eri keinoin vahvistettavaksi. Kuva- ja äänitallenteesta luovutetaan tuomioistuimen ulkopuolelle ensinnäkin vain sen ääniosa; tallennetta saa katsoa vain tuomioistuimen tiloissa (3. lakiehdotuksen 13 §). Tutustuminen tallenteeseen tulee järjestää niin, ettei salakuvaaminen olisi mahdollista (HE, s. 85). Kuva- ja äänitallenteen katsojille voidaan tehdä turvatarkastus ja ottaa heiltä kuvan tallentamiseen soveltuvat välineet pois (6. lakiehdotuksen 5 §). Kuva- ja äänitallenteita säilytetään vain 30 päivää siitä, kun asia, jossa ne on tehty, on ratkaistu lainvoimaisesti (1. lakiehdotuksen 22 luvun 10 §). Lisäksi tallenteiden levittämiseen voidaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan puuttua tilanteesta ja olosuhteista riippuen myös erilaisin rikosoikeudellisin keinoin. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen (rikoslain 24 luvun 8 §) tai salassapitorikos (rikoslain 38 luvun 1 §). Tuomioistuinten henkilökunnan osalta merkityksellisiä ovat rikoslain 40 luvun virkarikossäännökset. 

Lakivaliokunta pitää esityksessä omaksuttua lähestymistapaa perusteltuna ja ehdotettua sääntelyä edellä kuvatuissa suhteissa asianmukaisena. Valiokunta on jo aiemmin katsonut, että oikeudenkäyntien julkisuus on yksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisistä takeista (LaVM 24/2006 vp, s. 2).  

Edellä todetuin tavoin esitykseen sisältyy säännös, jonka mukaan kuva- ja äänitallenteen katsojille voidaan tehdä turvatarkastus ja ottaa heiltä pois kuvan tallentamiseen soveltuvat välineet (6. lakiehdotuksen 5 §:n 3 momentti). Turvatarkastus ja tallennusvälineiden pois ottaminen edellyttävät kuitenkin perusteltua aihetta epäillä, että henkilö tallentaisi kuvaa kuva- ja äänitallenteesta. Valiokunta on esitystä käsitellessään arvioinut ehdotetun säännöksen soveltamisen selkeyttä sekä sitä, tulisiko esityksen mukaisen ratkaisun sijasta omaksua vaihtoehto, jonka mukaisesti kuva- ja äänitallenteen katsomista haluavalta henkilöltä otetaan kuvan tallentamiseen soveltuvat välineet lähtökohtaisesti aina pois. 

Saadun selvityksen mukaan hallituksen esityksen valmistelussa on päädytty esitettyyn ratkaisuun, koska on arvioitu, että kuva- ja äänitallenteita saapuisivat katsomaan etupäässä toimittajat, jotka laatisivat niiden perusteella uutisia oikeudenkäynneistä, ja asianosaisten avustajat, jotka katsoisivat tallenteita laatiakseen valituksia hovioikeuteen. Kuvan tallentamiseen soveltuvien välineiden poikkeukseton pois ottaminen johtaisi siihen, että toimittajat ja avustajat joutuisivat tekemään työtään ilman kännyköitään, tablettejaan ja tietokoneitaan, joilla kaikilla voidaan nykyään yleisesti tallentaa kuvaa, ja voisi siten vaikuttaa muun muassa oikeudenkäynnin tosiasialliseen julkisuuteen. 

Lakivaliokunnan mukaan on kuitenkin otettava huomioon, että myös tallenteella esiintyvien yksityisyyden ja henkilötietojen suoja ovat perustuslaissa turvattuja oikeuksia. Turvatarkastuksen ja kuvan tallentamiseen soveltuvien välineiden pois ottamisen merkitys näiden oikeuksien toteutumisessa olisi suuri. Lisäksi on otettava huomioon, että tallenteita voivat katsoa asianosaisten ja heidän avustajiensa sekä toimittajien lisäksi myös muut ulkopuoliset henkilöt. Lakivaliokunta katsookin, että kuvan tallentamiseen soveltuvien välineiden pois ottaminen parantaisi tallenteilla esiintyvien henkilöiden yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa sekä henkilökohtaista turvallisuutta. Sääntely olisi myös yksiselitteinen ja siksi turvatarkastuksessa helposti sovellettava. 

Voidaan myös arvioida, että tallennusvälineiden pois ottaminen ei vaikuta oikeudenkäynnin julkisuuteen, koska kysymys on ainoastaan siitä, mitä välineitä kuva- ja äänitallenteen katsojalla voi olla mukanaan katsomisen aikana. Asianosaisilla on joka tapauksessa oikeus katsoa tallennetta. Heillä on myös oikeus saada tieto kuva- ja äänitallenteen äänestä esimerkiksi tilaamalla siitä kopio, mikä vastaa nykytilaa. Sama koskee yleisöä, jos kuva- ja äänitallenne ei ole salassa pidettävä. Itse asiassa oikeudenkäynnin julkisuuteen vaikuttaa myönteisesti se, että myös kuvatallenne on katsottavissa jälkikäteen. 

Edellä esitetyn vuoksi valiokunta pitää perustellumpana esityksessä ehdotetusta poiketen ratkaisua, jonka mukaan kuva- ja äänitallennetta katsovalta henkilöltä voidaan poikkeuksetta ottaa pois kuvan tallentamiseen soveltuvat välineet. Edellä todetun toteuttamiseksi lakivaliokunta ehdottaa 6. lakiehdotuksen 5 §:n 3 momentin tarkistamista jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin selostetuin tavoin. Valiokunta ehdottaa myös eräitä muita tarkistuksia mainittuun momenttiin. 

Valiokunta pitää tärkeänä jäljempänä voimaantuloa ja seurantaa koskevassa jaksossa todetuin tavoin seurata kuva- ja äänitallenteella esiintyvän henkilön yksityisyydensuojan toteutumista ja sääntelyn toimivuutta. Tähän liittyen on syytä seurata ilmiöitä ja muuttuvaa ympäristöä sekä arvioida myös sitä, onko kuva- ja äänitallenteiden levittämiseen perusteltua puuttua rikosoikeuden keinoin nykyistä laajemmin. 

Resurssit

Hallituksen esityksessä selostetaan varsin kattavasti esityksen taloudellisia vaikutuksia ja suhdetta talousarvioesitykseen (s. 30, 31, 90 ja 91). Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksessä kustannuksia aiheuttaa eniten kuva- ja äänitallenteiden tekemistä ja esittämistä varten kehitettävä tietojärjestelmä. Tämän niin sanotun videotallennusjärjestelmän hintaa voidaan tässä vaiheessa arvioida vain karkeasti, koska kysymys on aivan uuden tietojärjestelmän toteuttamisesta ja tarvittavien laitteiden asentamisesta suureen määrään erilaisia istuntosaleja. 

Hallituksen esityksen sisältämän arvion mukaan videotallennusjärjestelmästä aiheutuisi noin 4,4—7,35 miljoonan euron kertaluonteiset kustannukset, ja sen käyttökustannukset olisivat noin 2,5—3,8 miljoonaa euroa vuodessa (s. 31 ja 33). Vaikka arvio perustuu parhaaseen käytettävissä olevaan asiantuntemukseen, kysymys on saadun selvityksen mukaan etukäteisarviosta, eikä tällaisen hankkeen kustannuksia ei ole etukäteen mahdollista täsmällisesti arvioida. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuoden 2022 valtion talousarvioesitykseen sisältyy 3,74 miljoonan euron määräraha videotallennusjärjestelmän toteuttamisesta aiheutuviin kertaluonteisiin menoihin vuonna 2022. Lisäksi valtion vuoden 2021 talousarviossa hankkeelle on varattu 2,5 miljoonaa euroa ja vuoden 2020 talousarviossa 2 miljoonaa euroa. Vuosina 2020—2022 hankkeelle on kohdistettu siis yhteensä 8,24 miljoonaa euroa. Lisäksi esityksen mukaiseen tarkoitukseen on julkisen talouden suunnitelmassa varattu 2 miljoonaa euroa vuodesta 2023 lukien. 

Toisaalta ehdotus voi esityksen mukaan myös säästää valtion varoja. Hallituksen esityksessä on karkeasti arvioitu määräksi lähes miljoona euroa vuodessa. Yksittäisten oikeudenkäyntien kohdalla summa voi olla suurempikin (HE, s. 38). 

Lakivaliokunta pitää välttämättömänä, että hankkeelle varataan riittävä rahoitus sen edetessä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan oikeusministeriö tuleekin ottamaan kustannusten täsmentymisen huomioon tulevissa kehys- ja budjettivalmisteluissa siten, että hankkeelle varmistetaan riittävät resurssit.  

Kuva- ja äänitallennusjärjestelmän lisäksi resursseja koskeva kysymys liittyy myös tuomioistuimien voimavaroihin.  

Valiokunnan oikeusministeriöltä saaman selvityksen mukaan uudistus voi lisätä työn määrää tuomioistuimissa, mutta se voidaan toteuttaa tuomioistuinten nykyisten resurssien puitteissa lukuun ottamatta videotallennusjärjestelmää, jolle on varattu lisärahoitusta edellä todetuin tavoin. 

Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota myös uudistuksen aiheuttamiin koulutustarpeisiin. Uudistus asettaa totutusta poikkeavia vaatimuksia prosessinjohdolle etenkin käräjäoikeuksissa. Prosessinjohtokoulutuksen tarve on huomioitu hallituksen esityksessä koulutuksen järjestävän Tuomioistuinviraston arvion mukaisena (HE s. 35). Lisäksi videotallennusjärjestelmän kustannusarvioon sisältyy sen edellyttämä tekninen käyttöönottokoulutus (HE, s. 31 ja 32). 

Lakivaliokunta toteaa, että esitys voi joka tapauksessa lisätä työn määrää tuomioistuimissa ainakin jonkin verran. Valiokunta pitääkin erittäin tärkeänä, että uudistuksen resurssivaikutuksia seurataan tarkoin ja riittävät voimavarat turvataan myös sen mahdollisesti aiheuttamien lisäresurssitarpeiden osalta. Valiokunta korostaa perustuslakivaliokunnan tavoin (PeVL 43/2021 vp, s. 4), että rahoituksen järjestelmän perustamis- ja ylläpitokustannuksiin on oltava riittävä siten, ettei uudistuksen toteuttaminen johda säästöihin oikeuslaitoksen muissa menoissa. Valiokunta painottaakin, että erillisellä lailla säädettävän uudistuksen voimaantuloon mennessä on oltava selvillä järjestelmän aiheuttamat kustannukset ja sille varattuna riittävät resurssit. 

Uudistuksen edellyttämistä voimavaroista huolehtiminen on välttämätöntä myös sen vuoksi, että lakivaliokunta on jo pitkään eri yhteyksissä kiinnittänyt vakavaa huomiota tuomioistuinlaitoksen liian niukkaan perusrahoitukseen sekä kantanut muutoinkin huolta oikeusministeriön hallinnonalan määrärahojen riittämättömyydestä ja sen vaikutuksista hallinnonalan toimijoiden toimintaedellytyksiin (ks. mm. LaVL 18/2021 vp sekä LaVL 11/2021 vp ja siinä viitatut valiokunnan aiemmat lausunnot). Riittämättömät määrärahat heijastuvat asioiden käsittelyaikoihin ja heikentävät oikeusturvaa.  

Julkisen talouden suunnitelmaa viime keväänä käsitellessään lakivaliokunta katsoi tilanteen korjaamisen edellyttävän oikeusministeriön hallinnonalan ja sen toimijoiden perusrahoituksen olennaista korottamista pysyväisluonteisesti ja viipymättä (LaVL 11/2021 vp). Lisäksi ottaen huomioon oikeudenhoidon riittämättömät määrärahat, asiamäärien kasvu, asioiden käsittelyaikojen pidentyminen ja henkilöstön kuormittuminen lakivaliokunta katsoi, että oikeusvaltion turvaamisesta ja vahvistamisesta sekä oikeudenhoidon toimintaedellytyksistä olisi perusteltua laatia erillinen valtioneuvoston selonteko. Kuluvan syksyn aikana lakivaliokunta on useissa yhteyksissä kiirehtinyt kyseisen selonteon laatimista kuluvan vaalikauden aikana (ks. LaVL 18/2021 vp, LaVL 17/2021 vp ja LaVL 16/2021 vp).  

Esityksen käsittelyn yhteydessä valiokunta on saanut oikeusministeriöltä selvityksen, jonka mukaan hallitus on päättänyt käynnistää oikeudenhoidon selonteon valmistelun. Tarkoitus on antaa selonteko syksyllä 2022. Valiokunta on tästä tyytyväinen ja katsoo, että selonteossa on aiheellista kartoittaa tilannekuvaa ja tarvittavia korjaustoimenpiteitä mahdollisimman laaja-alaisesti ottaen huomioon paitsi voimavaroihin myös rakenteisiin ja lainsäädäntöön liittyvät kysymykset. Valiokunta pitää tärkeänä, että selonteko annetaan eduskunnalle viimeistään vuoden 2022 loppuun mennessä. Valiokunta ehdottaa asiasta lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus 1). 

Voimaantulo ja seuranta

Esitys edellyttää suullisen todistelun tallentamiseen ja vastaanottamiseen käytettävän tietojärjestelmän kehittämistä. Tietojärjestelmän valmistumisen tarkka ajankohta ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa tiedossa. Uuteen menettelyyn siirtyminen edellyttää sitä, että edellä mainittu tietojärjestelmä on valmis. Sen vuoksi esityksen mukaan ehdotetut lait tulevat voimaan laissa erikseen säädettävänä ajankohtana, ja tästä tullaan antamaan erillinen hallituksen esitys. Esityksen mukaan tavoitteena on siirtyminen uuteen menettelyyn vuoden 2023 alusta (s. 90). 

Lakivaliokunta painottaa, että ennen uudistuksen voimaantuloa tietojärjestelmien ja teknisten ratkaisujen tulee olla valmiina ja toimintavarmat. Lisäksi on huolehdittava tarvittavasta koulutuksesta ja muusta valmistautumisesta uudistukseen. Myös tarvittavat resurssit on turvattava voimaantuloa varten. Valiokunta pitää tärkeänä, että edellä mainituista seikoista annetaan lakivaliokunnalle selvitys uudistuksen voimaantuloa koskevan hallituksen esityksen yhteydessä. Valiokunta ehdottaa asiasta lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus 2) 

Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että kyseessä on varsin merkittävä uudistus. Valiokunta korostaa perustuslakivaliokunnan tavoin (PeVL 43/2021 vp, s. 2) sääntelyn ja sen vaikutusten huolellisen seurannan tarvetta. Lakivaliokunta pitääkin tärkeänä, että hallitus seuraa suullisen todistelun tallentamista ja vastaanottamista yleisissä tuomioistuimissa koskevan uudistuksen toimivuutta ja vaikutuksia sekä antaa asiasta selvityksen viimeistään viiden vuoden kuluessa uudistuksen voimaantulosta. Valiokunta ehdottaa asiasta lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus 3). 

Selvityksessä on syytä kiinnittää huomiota resurssivaikutusten lisäksi edellisissä jaksoissa todetuin tavoin muun muassa lisä- ja uudelleenkuulustelujen kynnyksiin sekä indeksointiin. 

Selvityksessä on tärkeä kiinnittää huomiota myös kuva- ja äänitallenteella esiintyvän henkilön yksityisyydensuojan ja toisaalta oikeudenkäynnin tosiasiallisen julkisuuden toteutumiseen ja sääntelyn toimivuuteen koskien 6. lakiehdotuksen 5 §:ssä tarkoitettuja turvatarkastustoimenpiteitä, joiden myötä kuva- ja äänitallenteen katsomista haluavalta voidaan ottaa pois kuvan tallentamiseen soveltuva väline kuva- ja äänitallenteen katsomisen ajaksi. Tähän liittyen on syytä seurata ilmiöitä ja muuttuvaa ympäristöä sekä arvioida myös sitä, onko kuva- ja äänitallenteiden levittämiseen perusteltua puuttua rikosoikeuden keinoin nykyistä laajemmin. Jatkossa on perusteltua arvioida myös esitutkintakertomusten tallentamista videolle sekä tällaisten tallenteiden nykyistä laajempaa hyödyntämistä.