Mietinnön rakenne ja käsitteistö
Lakivaliokunnan mietinnössä kuvataan ensin oikeustilaa Suomessa ja eräissä muissa maissa. Tämän jälkeen selvitetään kansalaisaloitteen käsittelyä valiokunnassa sekä valiokunnan kansalaisaloitetta koskevia arvioita ja johtopäätöksiä.
Valiokunta käyttää mietinnössään kansalaisaloitteen käsitettä "eheytyshoidot" johdonmukaisuussyistä. Käsite on jossain määrin tulkinnanvarainen ja harhaanjohtavakin, mutta se on valiokunnan saaman selvityksen mukaan melko vakiintunut. Käsitteen alle mahtuu laaja kirjo erilaisia toimia ja toimenpiteitä, joiden tavoitteena on muuttaa tai häivyttää henkilön seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti. Eheytyshoidot voivat olla esimerkiksi psykoterapeuttiseen, lääketieteelliseen, uskontoon tai näiden yhdistelmään pohjautuvia, ja ne voivat kattaa erilaisia painostuskeinoja lievästä suostuttelusta väkivaltaisiin toimiin.
Nykytila
Suomessa ei ole lainsäädäntöä kansalaisaloitteessa tarkoitetuista eheytyshoidoista. Niitä ei ole lailla erityisesti kielletty eikä niitä ole rikoslaissa erikseen kriminalisoitu.
Terveydellisten vahinkojen aiheuttaminen on säädetty rangaistavaksi rikoslain 21 luvussa. Pahoinpitelyyn syyllistyy muun muassa se, joka tekee ruumiillista väkivaltaa tai tällaista välivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä (rikoslain 21 luvun 5 §). Myös pahoinpitelyn yritys on rangaistava. Terveydellisiä vahinkoja ovat fyysisten vahinkojen ohella muun muassa mielenterveyden häiriöinä ilmenevät psyykkiset vahingot. Pahoinpitelyn rangaistavuus edellyttää tahallisuutta. Teko on tahallinen, jos tekijä tavoittelee seurausta tai pitää sitä menettelynsä varmana tai varsin todennäköisenä seurauksena.
Joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toiselle ruumiinvamman tai sairauden, joka ei ole vähäinen, on puolestaan tuomittava vammantuottamuksesta (rikoslain 21 luvun 10 §). Lisäksi rikoslain 21 luvussa säädetään kuolemantuottamuksesta (8 ja 9 §:ssä) ja vaaran aiheuttamisesta terveydelle (13 §).
Harhaanjohtavien tai totuudenvastaisten tietojen antaminen voi tapauksesta riippuen toteuttaa petoksen (rikoslain 36 luvun 1 §) tai markkinointirikoksen (rikoslain 30 luvun 1 §) edellytykset. Rikoslaissa säädetään myös muun muassa syrjinnästä (rikoslain 11 luvun 11 §), kunnianloukkauksesta (rikoslain 24 luvun 9 §), pakottamisesta (rikoslain 25 luvun 8 §) ja vainoamisesta (rikoslain 25 luvun 7 a §).
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tiedossa ei ole aloitteessa tarkoitettuja eheytyshoitoja koskevaa oikeuskäytäntöä. Käräjäoikeuden käsiteltäväksi on kuitenkin vastikään tullut tapaus, jossa vastaajia syytetään pahoinpitelystä, koska heidän väitetään antaneen eheytyshoitoa eräälle henkilölle. Tuomioistuin ei vielä ole antanut asiassa ratkaisua.
Kansainvälinen vertailu
Kansalaisaloitteessa kuvataan lyhyesti oikeustilaa kansainvälisesti. Aloitteen mukaan EU-maista Malta on vuonna 2016 kieltänyt eheytyshoidot lailla ja useissa muissa länsimaissa, kuten Saksassa, Kanadassa ja useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa on käynnissä lainsäädäntöhankkeita eheytyshoitojen kriminalisoimiseksi. Myös Euroopan unionin parlamentti on kehottanut jäsenvaltioitaan kieltämään eheytyshoidot.
Lakivaliokunta on pyytänyt oikeusministeriöltä sekä sosiaali- ja terveysministeriöltä lisätietoja muiden maiden oikeustilasta. Valiokunnan saamasta selvityksestä ilmenee tiivistettynä seuraavaa.
Euroopan parlamentin vuonna 2023 laatiman selvityksen mukaan jotkin valtiot ovat kieltäneet eheytyshoidot lailla (esim. Ecuador, Kanada, useat Yhdysvaltojen osavaltiot, Uusi-Seelanti, Islanti, Ranska, Saksa, Kreikka, Malta, Espanja ja Kypros). Lisäksi useassa valtiossa on selvityksen laatimisen aikana joko esitetty tai käyty keskustelua hoitojen kriminalisoinnista (esim. Belgiassa, Portugalissa, Itävallassa, Irlannissa, Alankomaissa, Britanniassa ja Sveitsissä). Joissakin valtioissa, kuten Brasiliassa, Albaniassa ja Israelissa, on vuorostaan tukeuduttu terveydenhuollon ammattijärjestöihin, joiden tehtävänä on ryhtyä kurinpitotoimenpiteisiin, kuten ammatinharjoittamisoikeuden poistamiseen, eheytyshoitoihin osallistuvia jäseniään vastaan. Jotkin valtiot, kuten Kreikka, ovat kieltäneet eheytyshoitojen harjoittamisen ainoastaan terveydenhuollon ammattilaisilta, kun taas toiset eivät tee eroa siinä, kuka hoitoja harjoittaa (Ranska, Saksa, Malta, Espanja). Eräät valtiot ovat kriminalisoineet ainoastaan alaikäisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin aikuisiin kohdistuvat hoidot (Saksa, Kreikka ja Malta), kun toiset valtiot ovat ulottaneet kiellon myös aikuisiin, suostumuksesta riippumatta (Ranska, Espanja, Kypros). Rangaistukset vaihtelevat sakoista vankeuteen. Myös eheytyshoitojen markkinointi on kielletty eräissä valtioissa (mm. Saksassa ja Kreikassa).
Seuraavassa on tarkempia tietoja Norjan, Saksan, Tanskan ja Ruotsin oikeustilasta.
Norja
Norjan rikoslain vapautta ja rauhaa koskevia rangaistussäännöksiä sisältävään 24 lukuun lisättiin vuonna 2023 säännökset eheytyshoitojen kieltämisestä (270, 270 a ja 270 b §).
Rangaistussäännösten säätämiseen johtaneessa kulttuuri- ja yhdenvertaisuusministeriön ehdotuksessa todettiin, että yksittäisiin tekoihin, joilla pyritään vaikuttamaan henkilöön hänen seksuaalisen suuntautumisensa muuttamiseksi, kieltämiseksi tai tukahduttamiseksi, saattavat soveltua useat rangaistussäännökset. Sitä vastoin ei ollut rangaistussäännöstä, joka suoraan koskee psykoterapeuttisia, lääketieteellisiä, vaihtoehtolääketieteellisiä tai uskontoon perustuvia menetelmiä tai vastaavia järjestelmällisiä menettelyjä tällaisen muutoksen aikaansaamiseksi.
Rikoslain 270 §:n (konverteringsterapi) mukaan sakkoa tai enintään kolmen vuoden vankeusrangaistus määrätään sille, joka loukkaa toista henkilöä käyttämällä psykoterapeuttisia, lääketieteellisiä, vaihtoehtolääketieteellisiä tai uskontoon perustuvia menetelmiä tai vastaavia järjestelmällisiä menettelyjä tarkoituksenaan vaikuttaa toiseen hänen seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä muuttamiseksi, kieltämiseksi tai tukahduttamiseksi.
Samoin rangaistaan sitä, joka altistaa alle 18-vuotiaan henkilön ensimmäisessä kohdassa mainituille menetelmille tai menettelyille tarkoituksenaan saada hänet muuttamaan, kieltämään tai tukahduttamaan seksuaalinen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä. Tietämättömyys lapsen oikeasta iästä ei johda rankaisemattomuuteen, jos tekijää voidaan moittia tietämättömyydestä.
Törkeän tekomuodon (270 a §, grov konverteringsterapi) mukaan vakavista 270 §:n mukaisista rikkomuksista voidaan tuomita enintään kuuden vuoden vankeusrangaistus. Rikoksen vakavuutta arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, onko rikos aiheuttanut merkittävää vahinkoa keholle tai terveydelle, onko se pitkäkestoinen ja onko siihen syyllistynyt suuri joukko ihmisiä.
Lisäksi rikoslain 270 b §:ssä säädetään rangaistavaksi eheytystoiminnan markkinointi ja siitä voidaan tuomita sakkoa tai enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus.
Saksa
Saksassa on säädetty vuonna 2020 erillislaki eheytyshoidoilta suojaamisesta (Gesetz zum Schutz vor Konversionsbehandlungen). Sen 2 §:ssä säädetään eheytyshoitojen kiellosta, joka koskee alle 18-vuotiaille henkilöille tehtäviä eheytyshoitoja sekä 18 vuotta täyttäneille tehtäviä eheytyshoitoja, joille ei ole annettu suostumusta.
Lakia sovelletaan 1 §:n 1 momentin mukaan kaikkiin ihmisiin kohdistuviin hoitoihin, joilla pyritään muuttamaan tai tukahduttamaan seksuaalista suuntautumista tai itse koettua sukupuoli-identiteettiä. Lakia ei 2 momentin mukaan sovelleta lääketieteellisesti tunnustettujen seksuaalisen suuntautumisen häiriöiden hoitoon eikä 3 momentin mukaan kirurgisiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin tai hormonihoitoihin, joiden tarkoituksena on ilmaista henkilön itse koettua sukupuoli-identiteettiä tai täyttää henkilön toive maskuliinisemmasta tai feminiinisemmästä ulkonäöstä.
Lain 5 §:ssä säädetään rangaistavaksi 2 §:ssä säädetyn kiellon vastainen toiminta, josta voidaan tuomita sakkoa tai enintään vuosi vankeutta. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momenttia ei sovelleta huoltajiin, edellyttäen, etteivät he törkeästi loukkaa huolenpito- tai kasvatusvelvollisuuttaan syyllistymällä rikokseen.
Lain 3 §:ssä kielletään myös eheytyshoitojen markkinointi, tarjoaminen ja järjestäminen. Kiellon rikkomisesta voi 6 §:n mukaan seurata hallinnollisena seuraamuksena sakko, joka voi olla enintään 30 000 euroa.
Tanska
Tanskan rikoslaissa ei kriminalisoida erikseen eheytyshoitoja. Mikä tahansa väkivalta tai uhkaus väkivallan käyttämisestä eheytyshoitojen yhteydessä on rangaistavaa rikoslain yleisten säännösten kautta. Eheytyshoitoihin sovellettavaksi voi tulla myös muun muassa rikoslain 243 §, jossa säädetään perheväkivallasta ja jonka mukaan henkinen väkivalta on rangaistavaa. Pykälän mukaan henkilö, joka kuuluu toisen henkilön kotitalouteen tai on läheisessä yhteydessä siihen tai on aiemmin ollut tällaisessa yhteydessä kotitalouteen ja joka toistuvasti tietyn ajanjakson aikana altistaa toisen henkilön törkeän halventavalle, nöyryyttävälle tai loukkaavalle käytökselle, joka on omiaan hallitsemaan kyseistä henkilöä kohtuuttomasti, mukaan lukien negatiivinen sosiaalinen kontrolli, tuomitaan henkisestä väkivallasta (psykisk vold) sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Sovellettaviksi voisivat tulla myös vapauteen kohdistuvat rangaistussäännökset, kuten rikoslain 260 § pakottamisesta.
Ruotsi
Ruotsin rikoskaari (Brottsbalk) ei sisällä säännöksiä, joissa kriminalisoitaisiin eheytyshoidot. Toisen pakottaminen eheytyshoitoon voi olla rangaistavaa rikoslain yleisten säännösten kautta, esimerkiksi pakottamisena.
Ruotsissa on hiljattain toteutettu laaja selvitys, jossa on arvioitu muun muassa eheytyshoitoja koskevan rangaistussäännöksen tarpeellisuutta (SOU 2023:37: Förstärkt skydd för den personliga integriteten. Behovet av åtgärder mot oskuldskontroller, oskuldsintyg och oskuldsingrepp samt omvändelseförsök). Selvityksessä päädyttiin eheytyshoitojen osalta katsomaan, että nykyiset rangaistussäännökset kattavat vakavimmat vaikuttamistavat, ja että ne teot, jotka jäävät rangaistavan alan ulkopuolelle, eivät ole niin vakavia, että olisi aiheellista säätää kriminalisoinnista. Lisäksi katsottiin, että kriminalisointi ei ole tehokas keino ei-toivottavan menettelyn torjumiseksi.
Asiantuntijakuulemiset
Lakivaliokunta on kuullut kansalaisaloitteesta laaja-alaisesti asiantuntijoita. Asiantuntijakuulemisissa esiin tulleen mukaan eheytyshoitojen historiallisena taustana on se, että valtavirrasta poikkeavaa seksuaalista suuntautumista tai -identiteettiä on pidetty haitallisena poikkeamana, sairautena tai jopa syntinä. Tätä pyrittiin hoitamaan muun muassa psykoterapian keinoin ja uskonyhteisöjen toimenpitein. Nykyisin psykoterapeuttisessa työskentelyssä kuitenkin kunnioitetaan autonomiaa ja pidättäydytään yrityksistä muuttaa henkilöä. Suomen Psykologiliiton ohjeistuksen mukaan kenenkään psykologin ei tule osallistua eheytyshoitojen toteuttamiseen tai ohjata sellaisten pariin niin terveydenhuollon toimintana kuin sen ulkopuolellakaan. Myös Suomen Psykiatriyhdistys on irtisanoutunut eheytyshoidoista. Kirkkohallituksen mukaan myöskään kirkko ei hyväksy toiminnassaan eikä uskontonsa harjoittamisessa minkäänlaisia käytäntöjä, joilla pyritään toisen ihmisen seksuaali- tai sukupuoli-identiteetin muuttamiseen.
Lääketieteelliset asiantuntijat korostavat, että terveydenhuollon toiminta perustuu näyttöön sekä hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan eheytyshoidot eivät ole terveydenhuollon hyväksytty menetelmä eivätkä ne kuulu Suomen julkisesti rahoitettuun terveydenhuoltoon. Kysymys on sosiaali- ja terveysministeriön mukaan ei-lääketieteellisestä toiminnasta, johon ei lähtökohtaisesti sovelleta sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä, erityisesti siltä osin kuin sellaista harjoitetaan uskonnollisissa yhteisöissä. Tällöin antaessaan eheytyshoitoja henkilö ei toimi terveydenhuollon ammattihenkilönä, vaikka hänellä olisi terveydenhuollon ammattihenkilön koulutus, eikä häneen sovelleta terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontaa koskevia säännöksiä. Terveydenhuollon ammattihenkilön ei myöskään tule tällöin vedota terveydenhuollon ammattihenkilön koulutukseensa tarjotessaan hoitoa. Jos varsinaisessa terveydenhuollossa tai terveydenhuollon ammattihenkilön ammattitoiminnassa ilmenee epäasiallista toimintaa, joka ei perustu terveydenhuollossa yleisesti hyväksyttyihin menettelytapoihin ja jota voidaan luonnehtia eheyttämiseksi, siihen voidaan sosiaali- ja terveysministeriön mukaan puuttua terveydenhuollon ja ammattihenkilöiden valvonnan keinoin.
Asiantuntijakuulemisissa on kuitenkin tuotu esiin, etteivät eheytyshoidot ole kadonneet Suomestakaan. Niin kutsuttua ”eheyttämistä” kerrotaan tapahtuvan erityisesti uskonnollisissa yhteisöissä, mutta myös esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä, joskaan jälkimmäisessä ei välttämättä katsota olevan kyse tietoisesta eheyttämisestä. Toisaalta on tuotu esiin, että ilmiöstä on varsinkin Suomesta vain rajallisesti tutkittua tietoa.
Valtaosa asiantuntijoista pitää eheytyshoitoja yksiselitteisesti vahingollisina. Niiden katsotaan voivan loukata useita hoidettavien perus- ja ihmisoikeuksia, kuten yhdenvertaisuutta sekä oikeutta terveyteen ja yksityisyyden suojaan. Pahimmillaan eheytyshoitojen katsotaan voivan rikkoa jopa kidutuksen sekä epäinhimillisen ja julman kohtelun kieltoa. Lisäksi eheytyshoitojen taustalla olevaa ajatusta siitä, että niiden kohteena oleva ihminen on identiteettinsä vuoksi rikkinäinen, pidetään ihmisarvoa loukkaavana. Erityisen haavoittuvina pidetään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia yksilöitä, lapsia ja nuoria.
Asiantuntijoiden näkemykset aloitteessa ehdotetusta eheytyshoitojen kriminalisoimisesta kuitenkin jakaantuivat. Osa kannattaa aloitteessa ehdotettua lainvalmisteluun ryhtymistä eheytyshoitojen kriminalisoimiseksi, kun taas osa ei pidä sitä aiheellisena tai vastustaa sitä. Osa vuorostaan katsoo, että se, pitäisikö eheytyshoidot Suomessa kriminalisoida vai ei, vaatii tarkempaa selvitystä ilmiöstä sekä arviota nykyisen rikoslainsäädännön soveltumisesta siihen.
Asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota myös eheytyshoitoihin psyykkisenä väkivaltana. On tuotu esiin, että psyykkinen väkivalta tunnistetaan poliisin työssä ja oikeuskäytännössä huonosti ja se tulee Suomessa pahoinpitelynä rangaistavaksi harvoin. Ongelmia arvioidaan olevan erityisesti sen näyttämisessä, että psyykkisen painostamisen ja terveyden vahingoittumisen välillä on riittävä syy-yhteys. Tämän ongelman on arvioitu poistuvan, jos eheytyshoidot tulisivat rangaistaviksi osana niin kutsutun pakottavan kontrollin rangaistavuutta. Taustalla on ajatus siitä, että eheytyshoidoissa voisi olla kysymys sellaisesta toisen henkilön itsemääräämisoikeuden loukkauksesta ja valtaan ottamisesta, joka täyttää pakottavan kontrollin määritelmän. Pakottavassa kontrollissa rikosvastuun edellytyksenä ei olisi seurauksen aiheutuminen vaan se, että teko tyypillisesti aiheuttaisi uhrissa pelkoa tai ahdistusta. Sääntelymallina on viitattu oikeusministeriölle laadittuun selvitykseen, jossa ehdotetaan, että rikoslakiin säädetään pakottavasta kontrollista uusi rikostunnusmerkistö (ks. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:20).
Rangaistussäännösten säätämisestä
Rangaistussäännöksiä säädettäessä on otettava asianmukaisesti huomioon lakivaliokunnan aiemmin eri yhteyksissä painottamat rikosoikeuden käytön yleiset rajoitusedellytykset ja niiden kanssa osin samoja kysymyksiä käsittelevät kriminalisointiperiaatteet (ks. LaVL 9/2004 vp, LaVM 8/2004 vp, LaVM 15/2005 vp ja LaVM 2/2006 vp sekä myös mm. LaVM 36/2010 vp, LaVM 43/2010 vp, LaVM 4/2014 vp, LaVM 11/2014 vp, LaVM 2/2017 vp, LaVM 16/2022 vp ja LaVM 9/2024 vp).
Lakivaliokunnan painottamien rikoslainsäädännön käytön yleisten edellytysten mukaan kaikelle rikoslainsäädännölle tulee ensinnäkin olla hyväksyttävä peruste. Tällaisen muodostaa oikeushyvien suojeleminen niitä loukkaavilta tai vakavasti vaarantavilta moitittavilta teoilta. Oikeusjärjestyksen suojaamia oikeushyviä ovat muun muassa perustuslaissa suojatut perusoikeudet, kuten elämä, terveys ja henkilökohtainen koskemattomuus. Toiseksi on kyettävä osoittamaan, että on painava yhteiskunnallinen tarve, joka edellyttää juuri uuden rangaistussäännöksen säätämistä hyväksyttäväksi arvioidun tavoitteen saavuttamiseksi. Tällöin huomioon otetaan ennestään voimassa oleva muu sääntely sekä mahdolliset vaihtoehtoiset keinot ja toimenpiteet tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Kolmanneksi säädettävän kriminalisoinnin tulee olla ennaltaehkäisevä, eli uuden rangaistussäännöksen on voitava perustellusti olettaa ainakin jossain määrin vaikuttavan tarkoitetulla tavalla. Neljänneksi rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta johtuu, että tunnusmerkistön on oltava täsmällinen ja tarkkarajainen.
Vakiintuneisiin kriminalisointiperiaatteisiin kuuluvan niin kutsutun ultima ratio -periaatteen mukaan rikosoikeutta voidaan käyttää vasta viimesijaisena keinona. Tällöin on arvioitava sitä, onko haitallisen ja moitittavan käyttäytymisen torjunnassa käytettävissä muita kuin rikosoikeudellisia keinoja. Lisäksi hyöty-haitta punninnan periaatteen mukaan kriminalisoinnista tulee olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Hyödyksi arvioidaan muun muassa kriminalisoinnin kyky ennaltaehkäistä rangaistussäännöksellä suojattavan oikeushyvän loukkauksia. Haittojen arvioinnissa vuorostaan otetaan huomioon muun muassa kielteiset vaikutukset, joita rangaistavaksi säätämisestä aiheutuu eri osapuolille ja tahoille.
Rangaistussäännöksiä säädettäessä on otettava huomioon myös perustuslakivaliokunnan asettamat rikosoikeuden käytön yleiset rajoitusedellytykset (ks. mm. PeVM 25/1994 vp, PeVL 23/1997 vp, PeVL 17/2006 vp, PeVL 18/2007 vp). Perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut, että lainsäätäjällä on kriminalisointien säätämisessä väljä liikkumavara, joskin siihen kohdistuu rajoituksia sekä perustuslaista että Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista. Perustuslakivaliokunnan mukaan rikossäännökset rangaistusseuraamuksineen ovat nähtävissä paitsi perusoikeuksien rajoituksina myös keinoina, joiden avulla oikeusjärjestys antaa turvaa perusoikeuksille. Perusoikeussäännökset merkitsevät siten rikoslain säätäjälle sekä toimivallan rajoituksia että asettavat tälle toimintavelvoitteita, ja yksittäisten kriminalisointien valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa on otettava huomioon kummankin tyyppiset vaikutukset (ks. PeVL 23/1997 vp). Perustuslakivaliokunnan mukaan rangaistussäännösten tulee täyttää perusoikeuden rajoittamiselle asetettavat yleiset edellytykset ja kulloisestakin perusoikeussäännöksestä mahdollisesti johtuvat erityisedellytykset (PeVL 23/1997 vp, s. 2, ja siinä viitattu PeVM 25/1994 vp). Osa yleisistä edellytyksistä — lailla säätämisen vaatimus, täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus — on johdettavissa rikosoikeudellisesta legaliteettiperiaatteesta. Perusoikeusrajoituksen hyväksyttävyysvaatimuksen nojalla kriminalisoinnille on voitava esittää painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste. Suhteellisuusvaatimus puolestaan edellyttää sen arvioimista, onko kriminalisointi välttämätön sen taustalla olevan oikeushyvän suojaamiseksi. Tältä osin tulee arvioida, onko vastaava tavoite saavutettavissa muulla perusoikeuteen vähemmän puuttuvalla tavalla kuin kriminalisoinnilla.
Rangaistussäännöksiä säädettäessä merkityksellisiä ovat myös rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksutut rikosoikeudelliset lainkirjoitusperiaatteet. Nämä periaatteet liittyvät muun muassa rangaistussäännösten kirjoitustapaan ja rangaistusasteikkojen asettamiseen.
Arviointia ja johtopäätöksiä
Eheytyshoitoihin voidaan edellä mainituin tavoin jo nykyisin soveltaa voimassa olevia rikoslain pahoinpitelyä koskevia säännöksiä. Niiden lisäksi merkityksellisiä voivat tapauskohtaisesti olla useat muut rikoslain säännökset, kuten säännökset syrjinnästä ja pakottamisesta. Kansalaisaloitteen perusteluissa kuitenkin katsotaan, että eheytyshoitojen aiheuttamien haittojen torjumiseksi tehokkainta olisi säätää eheytyshoidot erikseen lailla rikolliseksi tai muuttaa pahoinpitelyn määritelmää rikoslaissa siten, että se yksiselitteisesti sisältää myös eheytyshoidot. Kansalaisaloitteessa edellytetään lainvalmisteluun ryhtymistä eheytyshoitojen kriminalisoimiseksi. Kyse on toimenpidealoitemuotoisesta ehdotuksesta, joka ei sisällä konkreettista lakiehdotusta.
Lakivaliokunta pitää kansalaisaloitteen tavoitetta suojata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksia lähtökohtaisesti hyväksyttävänä, sillä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin koskemattomuuden voidaan katsoa sisältyvän henkilöä koskeviin oikeushyviin. Aloitteessa tarkoitettuja eheytyshoitoja kohdistetaan monessa suhteessa haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin. Ne ovat lähtökohdiltaan ja luonteeltaan syrjiviä ja ne voivat loukata useita hoidettavien perus- ja ihmisoikeuksia sekä heikentää heidän terveyttään ja hyvinvointiaan. Tieteellistä näyttöä siitä, että eheytyshoidolla voitaisiin muuttaa seksuaalista suuntautumista tai sukupuolikäsitystä, ei ole. Kyse on siten terveydelle haitallisesta, kohteensa perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavasta toiminnasta.
Vaikka rikoslain rangaistussäännösten voidaan edellä mainituin tavoin katsoa jo nykyisin voivan tulla sovellettavaksi eheytyshoitoihin liittyviin tilanteisiin, oikeustila ei välttämättä ole riittävän selkeä eikä kattava. Haasteita vaikuttaa liittyvän eheytyshoitojen merkityksen tunnistamiseen suhteessa nykyisiin rangaistussäännöksiin sekä nykyisten rangaistussäännösten soveltamiseen psyykkisen väkivallan tilanteisiin. Nykyinen oikeustila ei siten ole ongelmaton, kun otetaan huomioon eheytystoiminnan vakava luonne sekä toiminnan kielteiset vaikutukset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksiin. Valiokunta katsookin, että eheytystoiminnan kieltoa ja rangaistavuutta on aiheellista selventää. Tällä voidaan korostaa eheytystoiminnan paheksuttavuutta ja moitittavuutta, millä voidaan arvioida olevan yleis- ja erityisestävää vaikutusta. Lisäksi rangaistavuutta selkeyttämällä voidaan tehostaa ilmiön tunnistamista ja torjuntaa.
Kansalaisaloitteen mukaan eheytyshoidot tulisi kriminalisoida erikseen tai täsmentää pahoinpitelyn rangaistussäännöksiä. Toisaalta valiokuntakäsittelyssä on edellä todetuin tavoin tuotu esiin myös mahdollisuus, että eheytyshoidot kriminalisoitaisiin osana yleistä pakottavan kontrollin rangaistussäännöstä. Rikoslakiin ei nykyisin sisälly tällaista rangaistussäännöstä, mutta hallitusohjelman mukaan tarvetta tällaiselle kriminalisoinnille selvitetään hallituskauden aikana. Lakivaliokunta ei ota sääntelymalliin kantaa, vaan katsoo, että eri vaihtoehtoja on perusteltua selvittää ja arvioida lainvalmistelussa tarkemmin.
Lakivaliokunta korostaa, että edellä kuvatut rikoslainkäytölle asetetut vakiintuneet yleiset edellytykset ja kriminalisointiperiaatteet sekä perusoikeuksista tällaiselle sääntelylle asettuvat rajoitukset tulee ottaa lainvalmistelussa asianmukaisesti huomioon normaalien lainvalmisteluperiaatteiden mukaisesti. Perusteltua on huomioida muun muassa se, että vaikka tavoite suojata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia on lähtökohtaisesti hyväksyttävä, henkilöllä on oikeus saada apua ja tukea tutkiessaan omaa seksuaalista suuntautumistaan ja sukupuoli-identiteettiään. Näin ollen se, milloin on kyse henkilöä loukkaavasta ja oikeudettomasta vaikuttamisesta ja milloin taas henkilön oman vapaan tahdon mukaisesta avusta ja tuesta, voi herättää tulkinta- ja rajanvetokysymyksiä. Nämä seikat ovat merkityksellisiä pohdittaessa, millainen toiminta on rangaistavaa ja miten yksilön oman tahto ja suostumus asiaan vaikuttavat. Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös tilanteisiin, joissa toiminta kohdistuu alaikäisiin, muihin vajaavaltaisiin tai muutoin epätasapainoisessa valtasuhteessa oleviin henkilöihin.
Kriminalisoiminen edellyttää myös tietyn vakavuusasteen ylittämistä sekä sitä, että ennestään voimassa olevien rangaistussäännösten kattavuus ja soveltuminen otetaan huomioon. Kyseisiä seikkoja on tärkeää tarkastella lainvalmistelussa huolellisesti, sillä eheytyshoitojen kirjo on saadun selvityksen valossa laaja ja eheytyshoitojen muodot ja vakavuusasteet voivat vaihdella merkittävästi. Samalla on pidettävä huolta, etteivät sukupuoliristiriitaa kokevien henkilöiden asianmukainen tutkimus ja tarpeenmukainen tuki ja hoito esty.
Lainvalmistelussa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, että rangaistussäännökset kirjoitetaan laillisuusperiaatteen edellyttämin tavoin täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Tämä merkitsee sitä, että rangaistava toiminta tulee määritellä tarkasti ja kattavasti eikä se saa jäädä epäselväksi tai tulkinnanvaraiseksi. Suuntaviivoja on mahdollista saada muissa maissa omaksutuista sääntelyratkaisuista erityisesti niistä valtioista, jotka ovat Suomen oikeusjärjestelmän kannalta keskeisiä ja vertailukelpoisia. Tärkeä on kuitenkin huomioida, että kansainvälisten vertailujen hyödynnettävyys on usein rajallista johtuen muun muassa eroista rikosoikeudellisissa järjestelmissä sekä lainkirjoitustavoissa ja -tekniikoissa.
Valiokunta korostaa myös muiden kuin rikosoikeudellisten keinojen käyttämistä eheytystoiminnan torjumiseksi ja siihen puuttumiseksi. Erityisen tärkeää on panostaa tiedon lisäämiseen sekä riittävään koulutukseen.
Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta puoltaa, että kansalaisaloitteeseen sisältyvä ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä hyväksytään. Valiokunta pitää tärkeänä, että lainvalmisteluun ryhdytään ripeästi. Edellä todetuin tavoin lainvalmistelussa tulee normaalien lainvalmisteluperiaatteiden mukaisesti ottaa huomioon rangaistussäännösten säätämiselle asetetut vakiintuneet yleiset edellytykset ja kriminalisointiperiaatteet samoin kuin perusoikeuksista tällaiselle sääntelylle asettuvat rajoitukset.