21 §. Tiedoksiantomenettely.
Posti Oy:n tehtäväksi on lailla säädetty julkiseksi hallintotehtäväksi katsotun laissa säädetyn tiedoksiantomenettelyn käytettävissä olosta huolehtiminen koko maassa.
Tiedoksiantomenettelyn toteuttaminen ja sen käytettävissä olosta huolehtiminen on keskeinen yhteiskunnallinen tehtävä. Tiedoksiantomenettelyn toimivuus on hyvin merkityksellistä koko viranomaistoiminnan ja julkisen hallinnon sekä kansalaisten ja yritysten oikeusturvan kannalta.
Huomattavassa osassa hallintoasioista asian vireillepano, selvityspyyntöjen ja niihin annettavien vastausten lähettäminen sekä päätösten tiedoksianto tapahtuu postitse. Voimassa olevan postilain säätämisen jälkeen säädetyssä hallintolaissa (434/2003) tavallinen tiedoksianto (postitse kirjeellä) säädettiin ensisijaiseksi tiedoksiantotavaksi. Hallintolain tiedoksiantosäännöksiä sovelletaan kaikkien hallintopäätösten tiedoksiantoon, ellei toisin ole säädetty. Postitse tai saantitodistusmenettelyllä tapahtuvasta tiedoksiannosta säädetään lisäksi useassa muussa laissa. Lisäksi monella hallinnonalalla on lähtökohtaisesti todisteellisena tiedoksiantona toimitettavat päätökset säädetty toimitettavaksi tavallisena tiedoksiantona, mikä lisää entisestään tavallisten tiedoksiantojen määrää. Näistä voidaan esimerkkinä mainita kaikki Kelan etuuksia koskevat päätökset, tieliikennelain mukaiset liikennevirhemaksupäätökset sekä valtaosa Verohallinnon päätöksistä.
Oikeusministeriö on asiantuntijakuulemisessa korostanut, että jakelu- ja keräilypäiviä koskevilla muutoksilla ei tule olla negatiivista vaikutusta tiedoksiannon toteutumiseen erityisesti silmällä pitäen perustuslain (731/1999) 21 §:n turvaamia oikeushyviä, muun muassa viivytyksetön käsittely ja oikeusturva. Edellä esitetyn perusteella lakiehdotuksen 21 §:n 1 momenttia on syytä täsmentää lisäämällä säännökseen asianmukaisuuden vaatimus. Valiokunta on kohdistanut vastaavan vaatimuksen myös 2 momentissa tarkoitettuun tiedoksiantotehtävää sopimuksella hoitavaan toimijaan.
Postilain (415/2011) tiedoksiantomenettelyä koskeva sääntely on yleispalvelun tarjoajaa koskevaa sääntelyä. Näin ollen tiedoksiantomenettelyn toteuttamista ja käytettävissä olosta huolehtimista koskevat tehtävät kuuluvat yleispalvelun tarjoajan vastuulle postilaissa määritellyn yleispalveluvelvollisuuden kautta. Ei kuitenkaan ole perusteltua, että tiedoksiantomenettelyä koskevan julkisen hallintotehtävän hoitaminen ja siitä seuraava virkavastuu asetettaisiin vain yleispalvelun tarjoajalle, koska viranomaiset voivat vapaasti kilpailuttaa palvelun tarjoajansa ja valita kirjeiden jakelijaksi myös muun postiyrityksen kuin yleispalvelun tarjoajan. Jos julkisen hallintotehtävän hoitamista ja virkavastuuta ei ulotettaisi myös muiden postiyritysten viranomaisten kanssa tekemiensä sopimusten nojalla tavallisina kirjeinä toimittamiin tiedoksiantoihin, ei virkavastuu perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti koskisi koko julkista hallintotehtävää. Virkavastuuta ei voida rajata vain julkiseen hallintotehtävään sisältyvään julkisen vallan käyttöön, vaan se tulee valtioneuvoston suorittaman yleisarvioinnin puuttuessa muotoilla tavanomaisesti koskemaan koko julkista hallintotehtävää (PeVL 47/2021 vp). Valiokunta on tämän vuoksi lisännyt virkavastuuvelvoitteen koskemaan myös sellaisen yrityksen, joka yleispalvelun tarjoajan kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla tarjoaa yleispalvelun tarjoajan palveluja asiakkaille, palveluksessa olevaa henkilöä.
35 b §. Sanomalehtijakelua koskeva julkinen palveluvelvoite.
Pykälän 1 ja 3 momentit vaikuttavat oikeusministeriön mukaan päällekkäisiltä ja mahdollisesti sekaannusta aiheuttavilta, sillä molemmissa säädettäisiin hieman eri tavoin julkisen palveluvelvoitteen sisällöstä. Valiokunta on tämän vuoksi yhdistänyt momentit. Tällöin pykälän 4 momentti siirtyy 3 momentiksi.
35 c §. Liikenne- ja viestintäviraston markkina-analyysi.
Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että viranomaisen on varattava jakeluyrityksille tilaisuus ilmoittaa olemassa olevista varhaisjakeluverkoistaan sekä niiden ulkopuolella jaettavista lehdistä, lehtien levikeistä sekä hinta- ja kustannustasosta. On kuitenkin kyse viranomaisen selvitysvelvollisuudesta markkina-analyysin toteuttamiseksi, minkä vuoksi säännös tulisi muotoilla toisin. Valiokunta on muokannut 2 momenttia siten, että viraston selvitysvelvollisuus markkina-analyysin toteuttamiseksi käy säännöksen sanamuodosta paremmin ilmi.
Pykälän 3 momentin sääntelyä on oikeusministeriön mukaan tarkennettava niiltä osin kuin ehdotetussa sääntelyssä on kyse valintamenettelyn voittamisesta. Epäselväksi jää, onko sääntelyllä pyritty ilmaisemaan valtionavustuksen myöntämisen edellytyksiä. Mainittu valintamenettely jää esityksessä oikeusministeriön mukaan täysin avoimeksi, minkä vuoksi sääntelyä on näiltä osin välttämätöntä täsmentää tai korjata. Valiokunta on selkeyttänyt momenttia poistamalla sen viimeisen lauseen.
35 d §. Sanomalehtijakelua koskevan valtionavustuksen myöntäminen.
Saadun selvityksen mukaan pykälän 1 momentin sääntelyä on tarkennettava niiltä osin kuin ehdotetussa sääntelyssä on kyse valintamenettelyn voittamisesta. Saadun selvityksen mukaan epäselväksi jää, onko sääntelyllä pyritty ilmaisemaan valtionavustuksen myöntämisen edellytyksiä. Mainittu valintamenettely jää esityksessä täysin avoimeksi, minkä vuoksi valiokunta on täsmentänyt sääntelyä siten, että valtionavustus voidaan myöntää yhdelle jakeluyritykselle siten kuin valtionavustuslaissa (688/2001) säädetään.
Valiokunta on myös poistanut 4 momentin tarpeettomana.
35 e §. Sanomalehtijakelua koskevan valtionavustuksen yleiset edellytykset.
Koska 35 b §:n 3 momentti on poistettu, valiokunta on muuttanut pykälän 4 momentin viittauksen kohdistumaan 35 b §:n 2 momenttiin.
Oikeusministeriön mukaan asetuksenantovaltuus vaikuttaa osin päällekkäiseltä ja siten tarpeettomalta, kun tarkastellaan valtionavustuslain 8 §:ssä jo nykyisellään olevaa asetuksenantovaltuutta. Tämän vuoksi valiokunta on poistanut asetuksenantovaltuutuksesta säätävän 5 momentin tarpeettomana.
35 g §. Yleispalvelun tarjoajalle asetettava erillinen velvoite julkisen palveluvelvoitteen mukaisen sanomalehtijakelun toteuttamiseen.
Oikeusministeriön mukaan ehdotetun 35 §:n mukaisen velvoitteen määräaikaa koskeva sääntely tulisi olla lain tasolla, eikä ainoastaan säännöskohtaisissa perusteluissa. Valiokunta on tämän vuoksi lisännyt enintään kahden vuoden määräajan pykälän 1 momenttiin.
Valiokunta on korjannut 2 momentissa olleen virheellisen säännösviittauksen koskemaan 35 b §:ää.
Pykälän 4 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan palveluvelvoitteen toteuttamisesta aiheutuneiden kulujen korvaamisesta lähtökohtaisesti: ”Kustannuksia voitaisiin korvata siltä osin, kun ne eivät tulisi katetuiksi yleispalvelun tarjoajan kustantajilta Liikenne- ja viestintäviraston määrittämän kohtuullisen hintatason mukaisesti perimien maksujen puitteissa.” Oikeusministeriön mukaan tämä ei ilmene ehdotetusta sääntelystä, ja virastolle jätetty täysin avoin harkintavalta on ongelmallinen yleispalvelun tarjoajan elinkeinonvapauden kannalta. Valiokunta on tämän vuoksi täsmentänyt säännöstä vastaamaan perusteluja.
37 §. Postinumerojärjestelmä.
Oikeusministeriön mukaan postilain 37 §:n virkavastuuta koskevan säännöksen sanamuotoa tulee tarkentaa niin, että se on muotoiltu rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämin tavoin täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Tämän vuoksi valiokunta on täsmentänyt sanamuotoa koskemaan tässä pykälässä mainittuja postinumerojärjestelmän ylläpitoon liittyviä tehtäviä.
38 §. Osoiterekisteri.
Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että tietosuoja-asetuksen säännökset ja erityisesti asetuksen 24 artiklassa säädetty rekisterinpitäjän vastuu huomioiden rekisterinpitäjällä on suoraan tietosuoja-asetuksesta seuraava oikeus ja velvollisuus olla luovuttamatta tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä koskevia tietoja tilanteessa, jossa tietojen luovuttaminen johtaisi henkilötietojen suojan vaarantumiseen. Näin ollen säännösehdotuksessa tarkoitetuissa tilanteissa postiyritys tai Liikenne- ja viestintävirasto ei voisi päättää henkilötietojen luovuttamisesta tilanteessa, jossa päätös voisi vaarantaa tietosuojaa. Asiaan ei liity kansallista liikkumavaraa, eikä siitä näin voitaisi säätää kansallisesti toisin. Tietosuojaa ei siten tule toistaa kansallisessa laissa, minkä vuoksi valiokunta on poistanut viittauksen tietosuojaan.
Pykälän 4 momentin mukaan osoiterekisteriä ylläpitävän postiyrityksen ja sen kanssa osoiterekisterin ylläpidosta sopimuksen tehneen yrityksen on pyynnöstä luovutettava postinsaajalta tai viranomaiselta saamansa postinsaajan nimi- ja osoitetiedot sekä tiedot jakelun muutoksia koskevista toimeksiannoista toiselle postiyritykselle, jos tämä tarvitsee niitä postitoimintansa hoitamiseksi.
Sen arvioiminen, voisiko esimerkiksi kansallinen turvallisuus tai maanpuolustus vaarantua tietojen luovuttamisen yhteydessä, tulisi saadun selvityksen mukaan kuulua asianomaisten vastuuviranomaisten eli turvallisuusviranomaisten tehtäväksi. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että tietojen luovuttamisella ei vaaranneta kansallista turvallisuutta tai maanpuolustusta. Tämän vuoksi valiokunta on lisännyt pykälän 5 momenttiin säännöksen siitä, että Liikenne- ja viestintävirasto arvioi asian yhdessä turvallisuusviranomaisten kanssa.
39 §. Jakelussa käytettävät rakennelmat ja sijaintitiedot.
Kuten yllä 38 §:n kohdalla on mainittu, tietoturva-asetus on suoraan sovellettavaa oikeutta eikä tietoturvasta tule säätää uudelleen nyt käsiteltävässä laissa. Näin ollen säännösehdotuksessa tarkoitetuissa tilanteissa yleispalvelun tarjoaja tai Liikenne- ja viestintävirasto ei voisi päättää henkilötietojen luovuttamisesta tilanteessa, jossa päätös voisi vaarantaa tietosuojaa. Valiokunta on tämän vuoksi poistanut viittauksen tietosuojaan.
Lakiehdotuksessa 39 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi yleispalvelun tarjoajan tiedonantovelvollisuuden osalta. Yleispalvelun tarjoajan olisi luovutettava toiselle postiyritykselle maksutta kaikki tämän postitoiminnan harjoittamisessa tarpeelliset postilaatikoiden sijaintia koskevat osoitetiedot. Postilaatikoiden tarkkojen sijaintikoordinaattitietojen luovuttamisesta yleispalvelun tarjoaja voisi periä muilta postiyrityksiltä kohtuullisen maksun kustannustensa kattamiseksi.
Valiokunta pitää tärkeänä, että tietojen luovuttamisella ei vaaranneta kansallista turvallisuutta tai maanpuolustusta. Kuten 38 §:n 5 momentin osalta, valiokunta on lisännyt pykälän 3 momenttiin säännöksen siitä, että Liikenne- ja viestintävirasto arvioi asian yhdessä turvallisuusviranomaisten kanssa.
41 §. Yleispalvelun toimitusehdot.
Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan PeVL 42/2022 vp huomiota yleispalvelun toimitusehtoihin. Valiokunta toteaa, että toimitusehtojen määrittely kuuluu yksinomaan yleispalvelun tarjoajan toimivaltaan, eikä niiden yksipuoliselle määrittelylle tai muuttamiselle esitetä säädännäisiä rajoituksia. Perustuslakivaliokunnan mielestä säännöstä olisi syytä täydentää esimerkiksi siten, että toimitusehtoihin ei saisi sisältyä postipalvelun käyttäjän kannalta kohtuuttomia ehtoja tai rajoituksia.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan muissakin yleispalveluvelvoitetta koskevissa laeissa on käytetty kohtuullisuusklausuuleita, joiden mukaan toimitusehtoihin ei saa sisältyä kohtuuttomia ehtoja tai säännöksiä. Tämän vuoksi valiokunta on täsmentänyt säännöstä perustuslakivaliokunnan esittämällä tavalla siten, ettei toimitusehtoihin saa sisältyä postipalvelun käyttäjän kannalta kohtuuttomia ehtoja tai rajoituksia. Valiokunta on lisännyt täsmennyksen uudeksi 3 momentiksi, jolloin hallituksen esityksen 3 ja 4 momentti siirtyvät 4 ja 5 momentiksi.
43 §. Jakelu.
Valiokunta on täsmentänyt jakelupaikan määrittelyn edellytyksiä toimintakyvyn osalta koskemaan liikkumisesteisyyttä tai heikentynyttä toimintakykyä.
Saadun selvityksen mukaan palveluiden saatavuudessa on esiintynyt merkittäviä ongelmia, koska muutoksen on voinut tehdä vain tunnistautuneena verkkopalvelussa. Asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu postilakiin keskeiseksi palveluperiaatteeksi, että vaikka monet asiat voidaan hoitaa nykyisin ensisijaisesti verkossa, tulee myös muita saavutettavia asiointiväyliä olla saatavilla. Valiokunta on tämän vuoksi lisännyt säännöksen, että pyyntö jakelupaikan mukautuksesta tulee voida tehdä hakijalle soveltuvalla ja saavutettavalla tavalla.
48 §. Liikenne- ja viestintäviraston määräyksenantovaltuus.
Valiokunta on lisännyt Liikenne- ja viestintäviraston määräyksenantovaltuuden määrittelyyn 43 pykälän mukaisesti liikkumisesteisyyden heikentyneen toimintakyvyn rinnalle.
Voimaantulosäännös.
Saadun selvityksen mukaan lain on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä lokakuuta 2023.
On kuitenkin tarkoitus, että sen 2 §:n 11—14 kohta sekä 6 a luku tulevat voimaan mahdollisimman pian. Tämän vuoksi valiokunta on poistanut viimeksi mainittujen kohtien kohdalta päivämäärän 1 päivänä heinäkuuta 2022 ja jättänyt sen tyhjäksi, joten päivämäärästä voidaan päättää lain vahvistamisen yhteydessä.