Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitettävin muutoksin.  

Lain tarkoitus ja tavoitteet

Vuoden 1996 eläinsuojelulakia on pyritty uudistamaan jo yli kymmenen vuoden ajan. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että nykyinen eläinsuojelulaki ja sen nojalla annetut lukuisat asetukset ovat monelta osin vanhentuneet. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, on yhteiskunnallinen käsitys eläinten asemasta ja suojelutarpeesta muuttunut 2000-luvulla voimakkaasti niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Esimerkiksi Euroopan unionin perustamissopimuksen yleiseen osaan eläimen määritelmä tuntevana olentona kirjattiin vuonna 2009 Lissabonin sopimuksen myötä. Perustuslakivaliokunta kiinnittää maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa huomiota siihen, että unionin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet eläinten hyvinvoinnin vaatimusten täysimääräiseen huomioon ottamiseen unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa (PeVL 106/2022 vp — HE 186/2022 vp). Perustuslakivaliokunnan mielestä sanottu on syytä ottaa huomioon myös kansallisen perustuslain mahdollisia uudistamistarpeita arvioitaessa. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että eläinsuojelulaki nyt päivitetään vastaamaan ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia. Käsittelyssä oleva hallituksen esitys laiksi eläinten hyvinvoinnista perustuu keväällä 2019 rauenneeseen hallituksen esitykseen (HE 154/2018 vp). Uuden hallituksen esityksen valmistelun lähtökohtana ovat olleet pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman linjaukset sekä useat lainvalmistelun tueksi laaditut kirjallisuuskatsaukset ja selvitykset. 

Eläinten kohtelussa kehitys on yleisesti ottaen ollut Suomessa myönteistä, ja lisääntynyt tutkimustieto on antanut mahdollisuuksia ottaa eläinten lajikohtaisia erityispiirteitä entistä paremmin huomioon. Lainsäädännössä otetaan nyt askel kohti kokonaisvaltaisempaa eläinten hyvinvoinnin edistämistä muuttamalla laki eläinten hyvinvointilaiksi samalla kun päivitetään laki vastaamaan viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana saatua tieteellistä tutkimustietoa eläimille keskeisistä käyttäytymistarpeista. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että lakiehdotuksen 1 §:n mukaisesti lain tarkoitukseksi asetettava eläinten kunnioituksen lisääminen ja hyvinvoinnin edistäminen ovat erittäin tärkeitä tavoitteita. Eläimet ovat tuntevia olentoja, joilla on fyysisiä ja psyykkisiä tarpeita sekä kyky tuntea positiivisia ja negatiivisia tuntemuksia. Lain perusteluiden mukaisesti eläinten kunnioittamisen taustalla on ajatus siitä, että eläimellä on itseisarvo eli eläin on arvokas sinällään riippumatta sen välinearvosta ihmiselle. Eläinten kunnioittaminen näyttäytyy käytännössä huolenpitona niiden hyvinvoinnista, mutta myös laajemmin eri eläinlajien ja niiden lajityypillisten tarpeiden huomioon ottamisena yhteiskunnassa. Valiokunta nostaa myönteisenä esimerkkinä eläinten hyvinvoinnin laajasta huomioon ottamisesta esiin, että hallituksen esitys sisältää myös kalastuslain muutoksella toteutettavia kalojen hyvinvointiin liittyviä uudistuksia.  

Maa- ja metsätalousvaliokunta on yhdistänyt hallituksen esityksen käsittelyyn kansalaisaloitteen KAA 4/2021 vp ”Kissakriisi hallintaan” sekä useita laki- ja toimenpidealoitteita. Kansalaisaloitteeseen sisältyviä ehdotuksia kissojen hallitsemattoman lisäännyttämisen kieltämisestä ja kissojen tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin säätämisestä pakolliseksi tarkastellaan jäljempänä mietinnössä lemmikkieläimiä koskevien sääntelyehdotusten arvioinnin yhteydessä.  

Lain ja asetusten välinen suhde

Ehdotettuun lakiin eläinten hyvinvoinnista sisältyy hallituksen esityksen mukaan erittäin runsaasti asetuksenantovaltuuksia. Vaikka eräitä nyt asetustasolla olevia säännöksiä nostetaan lakitasolle, on lain säännöksiä tarkempien säännösten antaminen edelleen välttämätöntä muun muassa eläinlajikohtaisten erityistarpeiden ja eläimillä harjoitettavaa toimintaa koskevien erilaisten vaatimusten vuoksi. Tutkimustieto eläinten hyvinvointitarpeista lisääntyy jatkuvasti. Lainsäädäntöä on syytä päivittää riittävän usein tutkimustietoon perustuen, mikä on myös asetuksenantovaltuuksien rajoissa mahdollista toteuttaa joustavasti. Hallituksen esityksen liitteenä on neljä asetusluonnosta, jotka koskevat nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 13 ja 17 §:n muuttamista, koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n muuttamista, turkiseläinten suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:n muuttamista sekä eläimille tehtäviä toimenpiteitä.  

Perustuslakivaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa nostanut esiin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä asetuksenatovaltuuksiin kohdistetut vaatimukset sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta (PeVL 106/2022 vp — HE 186/2022 vp). Perustuslakivaliokunnan mielestä eläinten hyvinvointia koskevan lakiehdotuksen asetuksenantovaltuudet muodostuvat eräiltä osin perustuslain 80 §:stä johtuvien vaatimusten kannalta liian avoimiksi. Maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa sääntelyyn tältä osin eräitä täsmennyksiä jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyllä tavalla. Valiokunnalle annetuissa asiantuntijalausunnoissa tulevien asetusten sisältöön liittyen on esitetty runsaasti erilaisia näkemyksiä ja huolia. Valiokunta nostaa jäljempänä mietinnössä esiin myös tulevien asetusten sisältöön liittyviä näkökohtia. Valiokunta pitää laajoja asetuksenantovaltuuksia lähtökohtaisesti perusteltuina ja kannatettavina, mutta toteaa samalla, että lain vaikutusten arvioiminen on niiden seurauksena joiltain osin vaikeaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että lain käytännön soveltamisen kannalta keskeisten asetusten valmistelu etenee mahdollisimman nopeasti. Asetuksenantovaltuuksien ripeä ja laajamittainen käyttäminen on tarpeen myös valvonnan yhdenmukaisuuden vuoksi.  

Eläinten pito

Eläinten hyvinvointilakia koskevan ehdotuksen mukaan tuotantoeläimenä, seura- ja harrastuseläimenä, sirkuseläimenä tai kiertävässä eläinnäyttelyssä voidaan pitää vain sellaisia eläinlajeja, joiden pito voidaan järjestää lain vaatimusten mukaisesti. Tämä tarkoittaa muun ohella, että eläinten fysiologiset tarpeet voidaan tyydyttää ja niille voidaan järjestää asianmukaiset pitopaikat. Eläinten sairastuessa tai vahingoittuessa niille tulee voida antaa asianmukaista hoitoa. Tuotantoeläiminä pidettävistä eläimistä esitetään säädettäväksi lain liitteessä 1. Liitteessä luetellaan ne nisäkäs- ja lintulajit, joita tällä hetkellä pidetään tuotantoeläiminä tai tarhataan tuotantotarkoituksiin. Muiden eläinten, kuten kalojen ja selkärangattomien eläinten, pitoa tuotantoeläimenä ei tässä vaiheessa rajoiteta. Liitteessä säädetään myös sirkuksissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä pidettävistä eläinlajeista, kun sen sijaan seura- ja harrastuseläiminä pidettävistä eläimistä ja eläinlajeista on tarkoitus säätää lain nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Lakitasoinen luettelo eläinlajeista, joita voidaan pitää tuotantoeläiminä tai sirkuksissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä, niin kutsuttu positiivilista, ennaltaehkäisee eläinten hyvinvointihaittoja rajoittamalla sellaisten eläinlajien pitoa, joille on vaikeaa järjestää niiden hyvinvointia tukevia olosuhteita ja hoitoa.  

Lain liitteen listaus tuotantoeläimistä perustuu Suomessa tällä hetkellä tuotantoeläiminä pidettäviin lajeihin, kuten edellä on todettu. Tuotantoeläinlistalla on näin ollen myös vesipuhveli, jonka käyttö on voimassa olevan tilanteen mukaisesti rajattu vain lihantuotantoon. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on esitetty ristiriitaisia näkemyksiä vesipuhvelin lisäämisestä tuotantoeläinlistalle ja katsottu toisaalta myös, ettei vesipuhvelin käyttötarkoituksen rajaaminen lihantuotantoon ole perusteltua. Hallituksen esityksessä viitataan Eläinten hyvinvointikeskuksen laatimaan kirjallisuuskatsaukseen vesipuhvelin soveltuvuudesta tuotantoeläimeksi Suomessa. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että lain liitteenä oleva listaus perustuu parhaaseen nyt käytettävissä olevaan tietoon. Valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena selvitystä siitä, miten Suomen ilmasto- ja maasto-olot poikkeavat muista pohjoisista maista, joissa vesipuhveleita käytetään maidontuotantoon, ja toteaa, että mikäli vesipuhvelin maidontuotannosta saadaan uutta tutkimustietoa, päätöstä voidaan muuttaa. 

Hallituksen esityksen mukaan eläin- ja eläinlajilistoja voidaan täydentää tai sieltä voidaan poistaa eläinlajeja eri lajien pidosta kulloinkin saatavilla olevan tieteellisen näytön tai käytännön kokemuksen perusteella. Perustuslakivaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota siihen, että lain liite on osa lakia ja sitä muutetaan samalla tavalla kuin lakia muutenkin (PeVL 106/2022 vp — HE 186/2022 vp). Lakiehdotuksen 9 §:n tarkoituksena on säännellä eri viranomaisten toimivaltaa ehdottaa ministeriölle muutoksia ja arvioida listojen sisältöä, ei listan muuttamista varsinaisesti. Maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla 9 §:ää ja sen otsikkoa tarkistettavaksi selvyyden vuoksi niin, että sääntelyn tarkoitus käy pykälästä selvästi ilmi. Valiokunta korostaa, että tarkasteltaessa tarvetta muuttaa eläinlajilistoja tulee ottaa huomioon ajantasainen tieteellinen tieto eläinten ja eläinlajien tarpeista, hoidosta ja pito-olosuhteista. Käytännön kokemukset eläinten pidosta esimerkiksi muissa maissa voidaan myös ottaa tarkastelussa huomioon. Eläinlajilistojen muuttamista koskevan eläinten hyvinvointilain 9 §:n mukaan Ruokavirasto voi tehdä maa- ja metsätalousministeriölle ehdotuksia eläinlajin lisäämisestä listalle omasta aloitteestaan tai sille tehtyjen hakemusten perusteella. Lakiehdotuksen 10 §:n mukaan Ruokavirasto voi lisäksi myöntää poikkeusluvan, jolla voidaan yksittäistapauksessa tietyin edellytyksin sallia muun kuin sallitulla eläinlajilistalla olevaan lajiin kuuluvan eläimen tai eläinten pito tuotantoeläimenä tai seura- ja harrastuseläimenä. 

Eläinten hyvinvointilakiin esitettyä valtuutta säätää valtioneuvoston asetuksella pidettäväksi sallituista seura- ja harrastuseläimistä on valiokunnan saamissa lausunnoissa pidetty yleisesti kannatettavana ja tarpeellisena. Lemmikkieläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (SopS 49/1992) mukaan eläintä ei saa pitää lemmikkinä, jos eläin ei sopivasta ruokinnasta ja juotosta, riittävästä liikunnasta ja karkaamisen estämisestä huolimatta sopeudu ihmisen huostassa olemiseen. Vuosittain tulee ilmi useita tapauksia, joissa ihmiset luopuvat lemmikiksi ottamistaan eläimistä, jotka ovat lemmikeiksi soveltumattomia. Moni kesyyntymätön laji kärsii puutteellisesta hoidosta ja huonoista olosuhteista lemmikkinä. Näille eläimille ei ole myöskään yleisesti saatavilla eläinlääkinnällistä apua tarvittaessa. Esitetty sääntely ei kuitenkaan rajoita eläinten tarhaamista suojelutarkoituksessa, mikä on tarkoituksenmukaista. Eläintarhojen lisäksi on myös yksityisiä toimijoita, jotka voivat olla mukana suojeluohjelmissa ja kasvattavat eläimiä suojelutarkoituksessa. 

Eläinten kohtelu ja hoito

Yleistä

Eläinten hyvinvointilaissa eläinten pitopaikkaa, hoitoa ja kohtelua koskevia säännöksiä ehdotetaan tarkennettaviksi ja täydennettäviksi siten, että niissä otetaan entistä paremmin huomioon eläimen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen ja hyvä kohtelu. Eläimen pitopaikka ja hoito tulee järjestää siten, että eläimellä on mahdollisuus toteuttaa sellaisia olennaisia käyttäytymistarpeitaan, jotka liittyvät liikkumiseen, leikkiin, lepoon, kehonhuoltoon, ravinnon etsintään ja ympäristön tutkimiseen sekä sosiaalisiin suhteisiin. Keskeisinä käyttäytymistarpeina pidetään ehdotuksen mukaan sellaisia tarpeita, joiden suorittamiseen eläimellä on vahva sisäsyntyinen tarve siitä riippumatta, millaisessa ympäristössä eläintä pidetään.  

Eläinten hyvinvointilaissa esitetään säädettäväksi eläinten hoitajien pätevyydestä ja pätevyysvaatimuksista. Eläinten pitäjällä ja eläinten hoitoon osallistuvalla henkilöllä tulee olla riittävä osaaminen eläimen asianmukaiseksi hoitamiseksi. Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävällä on myös velvollisuus huolehtia siitä, että eläimiä hoitamassa on riittävästi päteviä henkilöitä. Ammattimaisena tai muutoin laajamittaisena eläintenpitona pidetään hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan eläinten hyvinvointilaissa tarkoitettua luvan- ja ilmoituksenvaraista toimintaa sekä sellaista tuotantoeläinten pitoa, johon eläinten pitäjä on oikeutettu saamaan kotieläintalouden maataloustukea, tai muuta vastaavaa elinkeinotoimintana pidettävää tuotantoeläinten pitoa. Ammattimaisilla tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävillä tulee lakiehdotuksen 30 §:n mukaan olla soveltuva koulutus tai muilla keinoin hankittu riittävä pätevyys tehtäviensä hoitamiseen. Vaatimus ei edellytä pykälän perusteluiden mukaan lisäkouluttautumista niiltä ammattimaisilta eläinten pitäjiltä, jotka ovat hankkineet tarvittavan pätevyyden käytännön kokemuksen kautta. 

Eläimille tehtävät toimenpiteet sekä eläinten hoidossa ja käsittelyssä käytettävät välineet, laitteet ja aineet

Eläinten hyvinvointilain eläinten kohtelua koskevassa 3 luvussa ehdotetaan säädettäväksi muun ohella eläinten kohtelun yleisistä vaatimuksista, eläimille tehtävistä toimenpiteistä, toimenpiteiden tekijästä ja kivunlievityksen käytöstä sekä eläinten hoidossa ja käsittelyssä kielletyistä välineistä ja laitteista. Eläimille tehtävien kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä tulee jatkossa käyttää kivunlievitystä. Asetuksella on tarkoitus säätää esimerkiksi vasikoiden nupoutuksen yhteydessä annettavasta kivunlievityksestä. Kivunlievitysvaatimuksesta voidaan poiketa ainoastaan, jos toimenpiteestä aiheutuu vain lievää tai hetkellistä kipua tai jos on kyse hätätilanteesta. Eläinten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että sekä määrällisesti että ajallisesti riittävä kivunlievitys on edellytys kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä.  

Kuten voimassa olevassa laissa, eläimelle saa pääsääntöisesti tehdä leikkauksen tai muun kipua aiheuttavan toimenpiteen vain, jos toimenpide on tarpeen kyseisen eläinyksilön hyvinvoinnin turvaamiseksi. Eläimen sairauden tai vamman ennalta ehkäisemiseksi tai hoitamiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat näin ollen sallittuja. Lähtökohtaisesti kaikki muut kipua aiheuttavat toimenpiteet ovat kiellettyjä, ellei toimenpidettä ole erikseen säädetty sallituksi joko pykälässä tai sitä täydentävässä valtioneuvoston asetuksessa. Kipua tai kärsimystä aiheuttavista toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen eläinten käsiteltävyyden parantamiseksi, ihmisten tai muiden eläinten terveyden ja turvallisuuden varmistamiseksi, eläimen jalostusarvon määrittelemiseksi tai muun vastaavan eläinten pitoon liittyvän välttämättömän syyn takia, säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Sellaisista kielletyistä leikkauksista tai muista kipua tai kärsimystä aiheuttavista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on eläimen ulkonäön muuttaminen, voidaan myös säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.  

Eläinten hyvinvointia koskevan lakiehdotuksen 15 §:n 3 momentin mukaan eläintä, jolle on tehty sellainen leikkaus tai muu kipua tai kärsimystä aiheuttava toimenpide, jonka tarkoituksena on eläimen ulkonäön muuttaminen, ei saa käyttää kilpailuissa tai pitää näytteillä. Jo voimassa olevassa lainsäädännössä typistettykorvaisten ja -häntäisten koirien osallistumista kilpailuihin ja näyttelyihin on rajoitettu. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on tuotu esiin, että koirien häntien typistäminen on useissa muissa EU-maissa edelleen yleistä erityisesti metsästyskoirilla. Lausunnoissa onkin katsottu, että toisessa EU-maassa syntyneen ja sieltä Suomeen tuodun koiran tulisi voida osallistua käyttökokeisiin jalostusominaisuuksien testaamiseksi ja terveen koiranjalostuksen mahdollistamiseksi, jos koiran häntä on synnyinmaassa typistetty kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti eläimen hyvinvointiin liittyvillä perusteilla. Valiokunta pitää perusteltuna, että sääntelyn vaikutuksia erityisesti metsästyskoirien geeniperimään ja terveyteen seurataan. 

Eläinten hyvinvointilaissa ehdotetaan säädettäväksi yleiset vaatimukset eläinten hoitoon ja käsittelyyn tarkoitetuille välineille, laitteille ja aineille. Sen lisäksi esitetään välineiden, laitteiden ja aineiden valmistajille, maahantuojille ja -viejille, myyjille ja muille luovuttajille säädettäväksi velvollisuus varmistua siitä, että välineet, laitteet ja aineet ovat turvallisia eläimille. Säännöksen tarkoituksena on ennaltaehkäistä vaarallisten välineiden, laitteiden ja aineiden aiheuttamia haittoja eläinten hyvinvoinnille. Lisäksi esitetään säädettäväksi eläimille ilmeistä tarpeetonta kipua tai kärsimystä aiheuttavien välineiden ja laitteiden kiellosta. Tällaisia laitteita ja välineitä ovat lakiehdotuksen 18 §:n mukaan esimerkiksi koirien piikki- ja sähköpannat. Näiden välineiden ja laitteiden markkinointi, valmistus, maahantuonti, luovutus, käyttö ja hallussapito on kiellettyä. Valiokunnan saamissa lausunnoissa tätä tarpeetonta kipua ja kärsimystä aiheuttavien välineiden ja laitteiden kieltoa on kannatettu laajasti.  

Eläinten hoito, ruokinta ja juotto

Eläinten hoitoa koskevista vaatimuksista säädetään nykyisin eläinsuojelulain lisäksi laajasti eläinsuojeluasetuksessa, ja sääntelyä esitetään eräiltä osin nostettavaksi asetuksesta lain tasolle. Uutena vaatimuksena eläinten hyvinvointia koskevan lakiehdotuksen 21 §:ssä säädetään nisäkkäiden ja lintujen jatkuvasta vedensaannista eläinten pysyvissä pitopaikoissa. Jo kohtuullisen maltillisesti rajoitettu vedensaanti lisää janontunteesta aiheutuvaa levottomuutta ja pitkäaikaisena vähentää ravinnon kulutusta, vaikka suoranaisia kuivumiseen viittaavia muutoksia ei vielä havaita. Lakiehdotuksen mukaan saatavilla olevaa vettä ei edellytetä sellaisissa eläinten pysyvissä pitopaikoissa, joissa sulan veden jatkuva saatavilla pito on kohtuuttoman vaikea järjestää eläinten pitomuodosta ja sääolosuhteista johtuvista syistä. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä siitä, mitä nämä pitopaikat ovat. Lakiesityksen liitteenä olevan asetusluonnoksen mukaan jatkuvasti saatavilla olevaa vettä ei edellytetä muun ohella igluvasikoiden, ammattimaisilla rekikoiratarhoilla pidettävien koirien ja samana vuonna nahkottavien turkiseläinten pysyvissä pitopaikoissa silloin, kun vesi sääolosuhteiden takia jäätyy. Eläimelle on tällöin tarjottava vettä vähintään kolme kertaa päivässä.  

Valiokunnalle annetuissa lausunnoissa on tuotu esiin huolta siitä, että poikkeuksia jatkuvan vedensaannin vaatimuksesta tullaan sallimaan tarpeettoman laajasti. Toisaalta lausunnoissa on nostettu esiin sähkölämmitteisten juottojärjestelmien rakentamiseen liittyviä kustannuksia ja korostettu riittävien siirtymäaikojen merkitystä investointeihin varautumisessa. Valiokunta korostaa, että myös jatkuvan vedensaannin vaatimuksesta poikettaessa tulee vedensaanti turvata tarjoamalla eläimille vettä riittävän usein. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, on erityistä huomiota lisäksi kiinnitettävä sairaiden eläinten vedensaantiin sekä maidontuotannon käynnistymiseen liittyvään eläinten vedentarpeen lisääntymiseen. 

Eläinjalostus

Eläinjalostuksen osalta lakiehdotuksessa esitetään säädettäväksi ensinnäkin jalostuksen yleisistä tavoitteista ja toisaalta kielletystä jalostuksesta. Vaatimus, että eläinjalostuksella tulee pyrkiä elinvoimaisten, toimintakykyisten ja terveiden eläinten tuottamiseen, tukee mahdollisimman laajan geenipohjan käyttämistä jalostukseen. Jalostuksen seurauksena syntyvien eläinten tulee kyetä fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksiensa puolesta elämään lajilleen tyypillistä elämää. Lakiehdotuksessa kielletään sellaisten jalostusyhdistelmien käyttäminen, jotka todennäköisesti periyttävät jälkeläisilleen merkittävää hyvinvointihaittaa. Eläintä ei ehdotetun eläinten hyvinvointilain 25 §:n mukaan myöskään saa käyttää jalostukseen, jos lisääntymisestä aiheutuu todennäköisesti merkittävää haittaa sen hyvinvoinnille. Tältä osin hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa mainitaan esimerkkinä narttujen liian tiheä pennuttaminen niin sanotuissa pentutehtaissa, mikä aiheuttaa kärsimystä eläimille.  

Ehdotettu sääntely on kannatettavaa ja tarpeellista, mutta luonteeltaan siten avointa, että se edellyttää väistämättä tarkentavaa, asetustasoista sääntelyä. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on muun ohella nostettu esiin, että luonnonvaraisten eläinten risteyttäminen lemmikki- tai tuotantoeläinten kanssa olisi perusteltua kieltää, koska näin saadulle jälkeläiselle, kuten esimerkiksi koirasudelle, ei todennäköisesti voida taata mahdollisuuksia lajityypilliseen käyttäytymiseen. Jalostuksen aiheuttamien mahdollisesti hyvinvointia heikentävien tekijöiden lisääntymiseen eläinpopulaatioissa on puututtava sekä seura-, harraste- että tuotantoeläinten osalta. Valiokunta pitää tärkeänä, että lainsäädännöllä pyritään ohjaamaan eläinjalostusta yhä enemmän eläinten hyvinvointia huomioon ottavaan suuntaan. Valiokunta korostaa, että hyvinvointihaitan arviointi on haastavaa, sillä hyvinvointihaitan ilmenemiseen ja kokemiseen vaikuttavat myös eläimen muut ominaisuudet ja olosuhteet.  

Eläinten hyvinvointilakiin ehdotetut jalostuksen yleiset tavoitteet koskevat niin yksittäisten eläinten omistajia kuin laajemmin esimerkiksi erilaisia rotujärjestöjä ja eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annettuun lakiin ehdotetun ilmoitusvelvollisuuden kautta myös eläinlääkäreitä. Eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain 12 §:ään esitetään lisättäväksi eläinlääkäreille velvollisuus ilmoittaa koirilla ja kissoilla diagnosoimistaan eläimen jalostuskäyttöä rajoittavista vioista ja sairauksista.  

Valiokunta pitää ehdotettua eläinlääkäreiden ilmoitusvelvollisuutta perusteltuna ja tarkastelee sitä myös jäljempänä kissojen ja koirien rekisteröinnin yhteydessä. Valiokunta korostaa lisäksi, että jo voimassa olevan lain mukaan eläinlääkäri on eläinsuojelullisten syiden niin edellyttäessä velvollinen ilmoittamaan hoitamastaan tapauksesta tai hoidon yhteydessä tekemistään havainnoista valvontaviranomaiselle. Tällainen tilanne voi liittyä esimerkiksi edellä mainittua pentutehtailua koskeviin havaintoihin. Valiokunta toteaa, että pentutehtailu aiheuttaa kärsimystä sekä emokoirille että pennuille ja siihen liittyy usein myös puutteita koirien elinolosuhteissa ja hoidon laiminlyöntiä. Ehdotetussa eläinten hyvinvointilain 25 §:n 4 momentissa esitetään säädettäväksi eläinjalostukseen liittyen myös nisäkkäiden omistajan ja pitäjän velvollisuudesta estää pitämiensä eläinten hallitsematon lisääntyminen. Valiokunta tarkastelee myös tätä hallitsemattoman lisäännyttämisen kieltoa jäljempänä kissakriisiä koskevan kansalaisaloitteen (KAA 4/2021 vp) yhteydessä.  

Eläinten pitopaikka

Eläinten hyvinvointilain 5 luvussa esitetään säädettäväksi yleisellä tasolla kaikkia eläinten pitopaikkoja ja pysyviä pitopaikkoja koskevista vaatimuksista. Uudistuksen myötä pysyville pitopaikoille voidaan selkeämmin antaa tiukempia vaatimuksia kuin tilapäisille pitopaikoille. Eläimen jatkuva paikalleen kytkeminen pysyvässä pitopaikassa esitetään kiellettäväksi tietyin poikkeuksin. Eläimen liikkumista ei myöskään saa jatkuvasti rajoittaa siten, että eläimellä ei ole mahdollisuutta kääntyä ympäri. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota hallituksen esityksessä mainittuun EU-kansalaisaloitteeseen ”End the Cage Age”. Aloitteessa ehdotetaan, että komissio esittäisi lainsäädäntöä, jossa kielletään häkkien käyttö munintakanojen, nuorikkokanojen, siitosbroilereiden, siitoskanojen, viiriäisten, ankkojen, hanhien ja kaniinien kasvatuksessa. Komissio on ilmoittanut julkaisevansa säädösehdotuksen uuteen eläinten hyvinvointia koskevaan EU-lainsäädäntöön liittyen vuoden 2023 loppuun mennessä.  

Edellä mainittuun häkkien käytön kieltoa koskevaan kansalaisaloitteeseen antamassaan vastauksessa komissio lupasi, että säädösehdotuksessa häkkien käyttö kielletään asteittain kaikkien aloitteessa mainittujen eläinten kasvatuksessa. Tällä hetkellä komission tulevasta säädösehdotuksesta ei kuitenkaan vielä ole tarkempaa tietoa. Suomessa perinteiset häkit kiellettiin kanaloissa vuonna 2012, jolloin monet pienemmät häkkikanalat lopettivat tuotannon. Hallituksen esityksen mukaan myös virikehäkkikanaloiden määrä näyttäisi vähenevän ja siirtyminen luomu- ja ulkokanojen tuotantoon lisää suosiotaan. Valiokunta tarkastelee pitopaikkoja koskevaan sääntelyyn liittyviä parsinavettoja sekä porsitus- ja tiineytyshäkkejä koskevia sääntelyehdotuksia jäljempänä erikseen. 

Tuotantoeläimiä koskevat uudistukset

Yleistä tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja kotieläintuotannon toimintaedellytyksistä

Eläinten hyvinvointilakiin esitetyt säännökset eläinten pidosta sekä eläimen omistajan vastuista ja velvollisuuksista vaikuttavat voimakkaasti kotimaiseen kotieläintuotantoon ja sen toteutukseen tulevaisuudessa. Valiokunta toteaa, että ihmisen hoidossa olevien eläinten mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan joudutaan väistämättä aina jossain määrin rajoittamaan. Ehdotus eläinten hyvinvointilaiksi asettaa vähimmäisvaatimukset sille, millaisia rajoituksia voidaan pitää hyväksyttävinä eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeä osa kotieläintuotannon eettisyyttä ja kestävyyttä. Tuotantoeläinten hyvinvoinnilla ja hyvillä tuotantotuloksilla on myös tutkimuksissa monessa suhteessa osoitettu olevan yhteys. Tuotantoeläintenpidon edellytyksenä on kuitenkin tuotantotoiminnan riittävä kannattavuus, joten eläinten hyvinvointiin liittyvissä ratkaisuissa joudutaan ottamaan huomioon tuotantotoiminnan taloudelliset edellytykset.  

Kuluttajaliiton teettämien kuluttajaselvitysten mukaan tuotannon eettisyys ja eläinten hyvinvointi ovat kuluttajien näkemyksen mukaan yksi merkittävä vastuullisuustekijä ja myös tärkeä ostopäätöksiin vaikuttava tekijä. Suomalainen elintarvikeketju ei kuitenkaan ole pystynyt saamaan tarvittavaa lisäarvoa muuta EU:ta tiukempien lainsäädännön vaatimusten aiheuttamille kustannuksille, vaan ulkomaisen tuonnin paine on pitänyt kotieläintuotteiden hinnat ja alkutuotannon kannattavuuden alhaisina. Kansainvälisessä kilpailussa tuottajat eivät itse voi juuri vaikuttaa hintoihin. Tuotantotoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi he joutuvat sopeuttamaan kustannuksensa markkinatilanteeseen. Kotieläintuotannon kustannusten jatkuvasti noustessa valiokunta pitää tärkeänä, että lainsäädännössä edistetään eläinten hyvinvointia heikentämättä suomalaisen kotieläintuotannon kilpailukykyä kilpailijamaihin nähden. Kotimaisen kotieläintuotannon turvaaminen on myös huoltovarmuuden ja elintarvikeomavaraisuuden kannalta keskeistä. 

Pääministeri Marinin hallitusohjelman linjausten mukaan tukijärjestelmää eläinten hyvinvointia parantaviin investointeihin kehitetään sellaisten investointien osalta, jotka menevät lain vaatimuksia pidemmälle tai toteuttavat lain määräykset ennen säädettyä siirtymäaikaa. Uuden hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä linjattiin myös eräitä lakiuudistukseen ja hyvinvointia parantaviin investointeihin liittyviä seikkoja, joita on tarkasteltu jäljempänä. Valiokunta toteaa, että erityisesti EU:n maataloustukiin liittyvät seikat ovat tuotantoeläinten osalta keskeisiä työkaluja lain tarkoituksen toteuttamiseksi. Tulevissa tukimuutoksissa lainmuutoksen tuomat haasteet on otettava huomioon siten, että paremman hyvinvointitason tuotannon kilpailukyky voidaan turvata. Valiokunta korostaa, että kotieläintuotanto on pitkäaikaista toimintaa, tuotannon kannattavuus on yleensä alhainen ja rakennusten ja laitteiden poistoaika on pitkä. Samaan aikaan kilpailu maista, joissa eläinten hyvinvointivaatimukset ovat paljon alhaisemmat, on kovaa. Hallituksen esitykseen sisältyvät siirtymäajat tuotantoeläinten hyvinvointia parantaville tuotannon muutoksille sekä EU:n maatalouspolitiikan mukaisten eläinten hyvinvointikorvausten suuntaaminen siirtymäajalla eläinten hyvinvointia tukeviin investointeihin ovat edellytyksiä suomalaisen kotieläintuotannon kilpailukyvyn turvaamiselle. Eläinten hyvinvointia koskevat parannukset tulee kansallisessa lainsäädännössä toteuttaa siten, että ne eivät johda eläintarvikkeiden tuonnin kasvuun maista, joissa eläinten hyvinvointi on alhaisemmalla tasolla kuin Suomessa. 

Parsinavetat ja lypsykarjan jaloittelu

Eläinten hyvinvointilaissa esitetään kiellettäväksi siirtymäajalla muiden kuin maidontuotantoon tarkoitettujen nautojen pito kytkettynä parressa. Paikalleen kytkemisen kieltoa sovelletaan olemassa olevaan navettaan muiden kuin maidontuotantoon tarkoitettujen nautojen osalta vuoden 2028 alusta lähtien. Lakiehdotuksessa kielletään myös uusien parsinavetoiden rakentaminen ja käyttöönotto ja säädetään, että jo käytössä olevissa parsinavetoissa olevien parsipaikkojen lukumäärää ei saa lisätä peruskorjauksen tai laajennuksen yhteydessä. Tämä edesauttaa eläinten keskeisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämistä ja siten hyvinvointia. Valiokunta toteaa, että tuottajat eivät enää nykyisin käytännössä rakenna uusia parsinavetoita. On tärkeää, että parsinavetoiden peruskorjausmahdollisuus kuitenkin säilyy, jotta eläinten hyvinvointia lisääviä korjauksia, kuten parsimattojen asennuksia, voidaan toteuttaa. Parsinavetoissa on tällä hetkellä noin 38 prosenttia lehmistä. On tärkeää, että myös taloudellisiin seikkoihin on kiinnitetty huomiota jo käytössä olevien parsinavetoiden osalta.  

Eläinten tulee päästä liikkumaan riittävästi sekä säännöllisesti. Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan laidunnuksen järjesti vuonna 2020 noin 72 prosenttia lypsykarjatiloista, kun vuonna 2010 vastaava luku oli vielä noin 87 prosenttia. Hallituksen esityksessä todetaan, että kytkettynä pidettävien lypsylehmien ja -hiehojen jaloitteluvelvollisuutta on tarkoitus laajentaa nykyisestä 60 päivästä 90 päivään asetusmuutoksella, joka tulee voimaan samaan aikaan lain kanssa. Maa- ja metsätalousministeriö on hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn aikana ilmoittanut muuttavansa ehdotustaan nautojen suojelua koskevan valtioneuvoston asetuksen muutokseksi siten, että tämä 90 päivän jaloitteluvelvoite voitaisiin toteuttaa kokonaisuudessaan laidunkaudella. Valiokunta katsoo, että eläinten pitäjällä tulee olla jaloitteluvaatimuksen käytännön toteuttamisessa riittävästi harkinnanvaraa ja joustomahdollisuuksia käytännön olosuhteiden huomioon ottamiseksi eikä uusista vaatimuksista saa aiheutua kohtuutonta hallinnollista taakkaa. Valiokunta korostaa, että laidunnus edistää eläinten hyvinvoinnin lisäksi myös luonnon monimuotoisuutta.  

Valiokunnan saamissa lausunnoissa on nostettu esiin, että jos jaloitteluolosuhteisiin ei eläintenpidon perustamisvaiheessa kiinnitä huomiota, jaloittelumahdollisuus voi myös heikentää lehmien hyvinvointia muun muassa huonontamalla sorkkaterveyttä ja lisäämällä vammoja. Tämän vuoksi tarvitaan huolellista jaloittelualueiden suunnittelua. Ulkoilu edistää oikein suunniteltuna myös pihattolehmien ja hiehojen hyvinvointia. Maidontuotantoa varten pidettävien lehmien ja hiehojen ulkoilua edistetään muuttamalla rakentamisinvestointeihin myönnettävän investointituen ehtoja. Tulevalla rahoituskaudella uusiin pihattoihin ei enää myönnetä investointitukea, ellei pihaton yhteydessä ole käytettävissä jaloittelutarhaa tai laidunta. Käytännössä lähes kaikkien uusien pihatoiden rakentamiseen haetaan investointitukea, joten muutos edistää tehokkaasti eläinten ulkoilua uusissa pihatoissa. Investointitukea myönnetään myös jaloittelutarhan rakentamiseen olemassa olevan pihaton peruskorjauksen yhteydessä. Myös jaloittelualueiden suunnittelun ja rakentamisen tukeminen investointituin on kannatettavaa. 

Porsitus- ja tiineytyshäkit

Valiokunta toteaa, että siantuotannon kannalta hallituksen esitys sisältää useita merkittäviä uusia vaatimuksia. Hallituksen esityksen mukaan uusien porsitushäkkien rakentaminen ja käyttöönotto kielletään eläinten hyvinvointilain voimaan tullessa. Kielto koskee sekä uusia että toiminnassa olevia sikaloita. Olemassa olevien porsitushäkkien käyttöä voidaan kuitenkin jatkaa. Emakon on käytännössä vaikeaa tyydyttää hormonimuutoksista aiheutuvaa vahvaa pesänrakennustarvetta porsimishäkissä rajatun liikkumatilan ja kuivikkeen käytön vaikeuden vuoksi. Tutkimusten mukaan pesänrakennusmahdollisuuden edistäminen parantaa emakon emo-ominaisuuksia ja maidontuotantoa erityisesti ternimaitovaiheessa, mutta saattaa tehostaa maidontuotantoa myös myöhemmin imetyskauden aikana. On näin ollen sekä porsivan emakon että syntyvien porsaiden hyvinvoinnin kannalta myönteistä, että lakiesityksessä ehdotetaan uusien kiinteiden porsimishäkkien rakentamisen kieltoa. Elinkeino on nyt jo toiminut hyvin aktiivisesti vapaaporsituksen edistämiseksi, joten edellytykset hallittuun siirtoon vapaaporsitukseen ovat hyvät. Vapaaporsitukseen tehdyt parannukset eläinten hyvinvointikorvaukseen osoittavat, että vapaaehtoiset kannustimet ovat nopea ja sosiaalisesti kestävä tapa edistää eläinten hyvinvointiin liittyviä lisävaatimuksia. Myös uutta ohjelmakautta koskevan CAP-suunnitelman 2023—2027 eläinten hyvinvointikorvauksiin sisältyvät sekä vapaaporsitusta että parannettuja porsimisolosuhteita koskevat toimenpiteet. 

Hallituksen esityksen mukaan emakoiden ja ensikoiden pidempiaikainen pito tiineytyshäkeissä kielletään 12 vuoden siirtymäajalla. Lakiesityksen mukaan vuoden 2035 alusta lukien emakon tai ensikon saa pitää tiineytyshäkissä enintään kahdeksan päivää siemennyksen yhteydessä. Perusteena kahdeksan päivän jaksolle on tiineytyksen jälkeinen parantunut alkioiden kiinnittyminen, kun emakko saa olla rauhassa eikä sille aiheuteta stressitilannetta ryhmään palauttamisessa liian pian siemennyksen jälkeen. Tutkimusten mukaan aggressiivinen käyttäytyminen eläinten kesken lisääntyy ryhmään palauttamisen yhteydessä ja siitä aiheutuva stressi vaikuttaa negatiivisesti kiinnittyvien alkioiden määrään ja näin pahnueen kokoon. Tiineytysosastot ovat tällä hetkellä käytössä noin 90 prosentilla emakkotiloista.  

Tiineytyshäkkien pitkäaikaisesta käytöstä luopumista ja vapaaporsitukseen siirtymistä tuetaan kehittämällä investointitukia ja eläinten hyvinvointikorvausta siten, että tuottajilla on mahdollisuus saada tukea muutosten myötä nouseviin kustannuksiin. Tiineytyshäkeistä luopumista koskeva toimenpide sisältyy CAP-suunnitelman 2023—2027 eläinten hyvinvointikorvauksiin. Investointitukea voidaan myöntää esimerkiksi tiineytyshäkeistä luopumisesta aiheutuviin rakenteellisiin muutoksiin rakennetuesta annettujen säädösten ja määrärahojen puitteissa.  

Valiokunnan saamissa lausunnoissa on esitetty porsitus- ja tiineytyshäkeistä luopumiselle sekä lyhyempiä että pidempiä siirtymäaikoja. Edellä on kuvattu porsitus- ja tiineytyshäkeistä luopumisesta eläinten hyvinvoinnille koituvia etuja. Häkeistä luopuminen aiheuttaa tuottajille kustannuksia sekä sikalan rakenteellisista muutoksista että lisääntyneestä työstä. Kuten edellä on jo yleisesti todettu, on uusia vaatimuksia asetettaessa perusteltua varmistua riittävän pitkistä siirtymäajoista, jotta vaatimusten noudattamisen edellyttämät investoinnit ja muutokset tuotantotapoihin voidaan toteuttaa maatalouden kannattavuutta vaarantamatta. Hallituksen esityksessä lähtökohtana on ollut, että siirtymäajat mahdollistavat elinkeinolle aiheutuvien kustannusten rajoittamisen ja korvaamisen CAP-suunnitelman mukaisilla eläinten hyvinvointikorvauksen toimenpiteillä.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan EU:n eläinten hyvinvointilainsäädännön uudistukseen liittyen komissio valmistelee emakoiden häkissä pidon kieltoa siirtymäajalla, mutta tätä koskeva EU:n asetusehdotus valmistuu vasta myöhemmin vuoden 2023 aikana. Muiden Pohjoismaiden osalta voidaan todeta, että Tanskassa emakoiden ja ensikoiden tiineytyshäkit kiellettiin uusissa sikaloissa vuodesta 2015 alkaen ja häkeistä luopumiselle säädetty siirtymäaika päättyy kaikkien sikaloiden osalta vuonna 2034. Ruotsissa emakoiden ja ensikoiden pito porsitus- ja tiineytyshäkeissä kiellettiin puolestaan jo vuonna 1989. 

Porsaiden kirurgisen kastraation kielto

Edellä on käsitelty eläimelle kipua tai kärsimystä aiheuttavien toimenpiteiden tekemistä koskevaa sääntelyä. Eläinten sterilisaatio ja kastraatio ovat lakiehdotuksen mukaan sallittuja toimenpiteitä. Lakiehdotuksen siirtymäsäännösten mukaan tuotantoeläimenä pidettävän sian kirurginen kastraatio kielletään kuitenkin vuoden 2035 alusta lähtien. Porsaiden kirurgisesta kastraatiosta luopuminen on erittäin merkittävä muutos suomalaiselle sikataloudelle. Nykyisin lihasiaksi kasvatettavat karjuporsaat kastroidaan kirurgisesti muutaman päivän ikäisinä ilman muuta kivunlievitystä kuin kastraation yhteydessä annettava tulehduskipulääke. Vaihtoehtona kirurgiselle kastraatiolle on immunokastraatio, jossa lihasika rokotetaan kivesten hormonituotannon estävällä rokotteella. Karjuporsaiden kastraatiosta on mahdollista päästä eroon kasvattamalla täyskarjuja, mutta Suomessa pidettävien sikalinjojen täyskarjukasvatuksessa on toistaiseksi vain vähän kokemusta. Tämän vuoksi tarvitaan lisää tutkimusta ja käytännön kokemuksia siitä, miten sikojen jalostusta, ruokintaa ja pitoa on muutettava, kun kasvatetaan täyskarjuja leikattujen sikojen sijaan.  

On myös otettava huomioon, että tällä hetkellä suurimmat teurastamot eivät ota vastaan muita kuin kirurgisesti kastroituja lihasikoja. Teurastamoiden on varauduttava haisevien ruhojen tunnistamiseen ja erittelyyn muista ruhoista. Valiokunnalle annetuissa lausunnoissa on arvioitu, että myös kasvatusohjeiden mukaisessa täyskarjukasvatuksessa voi karjunhajuisten ruhojen osuus vaihdella suuresti eri tuottajien välillä. Teurastamoissa tarvitaankin merkittäviä investointeja linjastoihin ja uuteen tekniikkaan. Väliaikaisena ratkaisuna on esitetty myös sikojen rokottamista karjunhajua vastaan. Siirtymäaikana tuleekin vielä muun ohella selvittää, miten teurastamolla todettujen karjunhajuisten ruhojen kanssa jatkossa menetellään ja miten vastuu niihin liittyvistä kustannuksista jakautuu. 

Lain voimaan tullessa porsaille on kirurgisen kastraation yhteydessä annettava tulehduskipulääke, kuten nyt jo käytännössä toimitaan. Hallituksen esityksessä on tunnistettu, että porsaille kastraation yhteydessä annettu tulehduskipulääke ei ole riittävä lääkitys kastraatiotoimenpiteen eikä sen aiheuttaman jälkikivun poistoon. Siirtymäajan jälkeen eli vuoden 2027 alusta alkaen kirurgisen kastraation yhteydessä on annettava paikallispuudutus. Eläinten hyvinvointikorvauksen ehtona on jo tätä ennen, että karjuporsaalle annetaan paitsi kirurgisen kastraation yhteydessä myös sen jälkeen seuraavana päivänä jälkikivun hoitoon kipulääkettä injektiona tai suun kautta. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää, että paikallispuudutuksen voi tehdä henkilö, joka on suorittanut porsaiden kirurgiseen kastraatioon pätevöittävän koulutuksen tai tutkinnon osan. Helsingin yliopiston eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus valmistelee parhaillaan tähän liittyen tarvittavaa koulutusmateriaalia. Siirtymäajan pakollisen kivunlievityksen käyttöön on oltava riittävän pitkä, jotta paikallispuudutuksen tekevien henkilöiden koulutus kyetään suunnittelemaan ja toteuttamaan asianmukaisesti sekä valmistelemaan paikallispuudutteiden käytön edellyttämät muutokset eläinlääkelainsäädäntöön. Lainsäädännön edellytysten täyttyessä paikallispuudutuksen käyttöön voidaan tiloilla vapaaehtoisesti siirtyä jo ennen siirtymäajan päättymistä. 

Valiokunnalle annetuissa lausunnoissa on esitetty porsaiden kirurgisen kastraation kiellon siirtymäaikaan liittyen kriittisiä näkemyksiä, joissa on pidetty siirtymäaikaa toisaalta liian pitkänä ja toisaalta katsottu siirtymäajasta päättämisen edellyttävän vielä lisäselvityksiä kastraatiosta luopumisen kustannusvaikutuksista. Perustuslakivaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota siihen, että hallituksen esitykseen sisältyy eräitä poikkeuksellisen pitkiä siirtymäaikoja, ja nostanut tältä osin esiin myös sian kirurgisen kastraation kieltoa koskevan lakiehdotuksen 126 §:n (PeVL 106/2022 vp — HE 186/2022 vp). Perustuslakivaliokunta on katsonut, että lainsäädännön tavoitteiden toteutumiseen tulee yleisesti ottaen pyrkiä joutuisasti. Myös ympäristövaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa porsaiden kirurgiseen kastraatioon liittyen ehdottanut, että maa- ja metsätalousvaliokunta arvioi tarvetta ehdotetun kaltaisille siirtymäajoille ottaen huomioon hallituksen esityksen pitkän valmisteluajan mahdollistama varautuminen muutoksiin ja tuottajien tiedossa olevat, eläinten hyvinvointia koskevat kuluttajien asenteet ja odotukset.  

Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että kirurgisesta kastraatiosta luopumiselle on muutoksen aiheuttamat kustannusvaikutukset huomioon ottaen varattava riittävän pitkä siirtymäaika. Pääministeri Marinin hallituksen ohjelmassa todetaan, että lainsäädännöllisin toimin ei aiheuteta lisäkustannuksia ilman kompensaatiota maatalousyrittäjille. Valiokunta katsookin, että maa- ja metsätalousministeriön tulee käynnistää sellaisten uusien eläinten hyvinvointikorvaukseen pohjautuvien toimenpiteiden valmistelu, joilla tuetaan sianlihan tuottajia siirtymäkauden aikana puudutuksen käytön kompensoimiseksi sekä kastraatiokieltovaatimuksen täyttämiseksi. Karjuporsaiden kirurgisesta kastraatiosta luopuminen on ennalta arvioiden erityisen ongelmallista kotimaiselle teurastamoteollisuudelle ja sianlihamarkkinoille. Täyskarjukasvatuksesta aiheutuvat lisäkustannukset ovat teollisuuden oman arvion mukaan yli 100 miljoonaa euroa seuraavien kymmenen vuoden aikana.  

Alan kannattavuus on tällä hetkellä pitkälle riippuvainen vientisopimuksista Kiinaan ja muualle Aasiaan. Valiokunta katsoo, että sianlihan vientimahdollisuuksista tulee huolehtia myös kastraatiokiellon tullessa voimaan. Alan toimijat ovat esittäneet, että mahdollisuuksia tukea myös elintarviketeollisuudelle kirurgisen kastraation kiellosta aiheutuvia lisäkustannuksia selvitetään maa- ja metsätalousministeriön ja työvoima- ja elinkeinoministeriön yhteistyönä. Valiokunta katsoo, että riittävän rahoituksen turvaaminen elintarviketeollisuudelle suunnattavalle tuelle on välttämätöntä, jotta kastraatiokieltovaatimus ei johda sianlihan tuonnin kasvuun sellaisista maista, joissa eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset ovat alhaisemmalla tasolla kuin Suomessa. 

Lemmikkieläimiä koskevat uudistukset

Yleistä

Uudella eläinten hyvinvointilailla on tavoitteena parantaa erityisesti yleisimpien lemmikkieläinten eli koirien ja kissojen hyvinvoinnin tilaa. Esimerkiksi hyvinvointia haittaavaan jalostukseen puuttumisen työkalut, eläinten myynti-ilmoitusten vähimmäissisältövaatimukset, eläimen luovutuksen yhteydessä annettavien tietojen vaatimukset ja alle puolivuotiaiden koiran- ja kissanpentujen maahantuontikielto myyntitarkoituksiin ovat hyviä uudistuksia. Valiokunnan saamien lausuntojen perusteella pentutehtailu, säännösten vastainen pentujen maahantuonti ja pentujen ostajien erehdyttäminen on muodostunut myös rikosoikeudenhoidossa näkyväksi ongelmaksi. Esitetyt uudet säännökset lisäävät mahdollisuuksia puuttua tähän voimakkaasti kasvaneeseen ilmiöön. Lakiehdotuksessa esitetty pentujen maahantuontikielto myyntitarkoituksissa rajoittaa jossakin määrin kuluttajien valinnanvapautta, mutta se on perusteltu pentutehtailun ja siihen liittyvän epäeettisen eläinkaupan estämiseksi. Myös kissojen hallitsemattoman lisääntymisen estäminen sekä koiria ja kissoja koskeva rekisteröintivelvollisuus ovat tärkeitä uudistuksia, jotka liittyvät osaltaan eläinten hyvinvointilain käsittelyyn yhdistettyyn kansalaisaloitteeseen Kissakriisi hallintaan (KAA 4/2021 vp). Valiokunta tarkastelee eläinten hyvinvointilain suhdetta kansalaisaloitteeseen lähemmin jäljempänä mietinnössä. Valiokunta toteaa, että työtä lemmikkieläinten hyvinvoinnin parantamiseksi on tärkeää jatkaa edelleen. Lemmikkieläinten mahdollisuudet olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen ja siten myös liikkumiseen on tärkeää turvata ja varmistaa esimerkiksi lemmikkien ulkoiluttaminen riittävän usein.  

Kansalaisaloite Kissakriisi hallintaan ja kissojen lisääntymisen hallinta

Kissojen hyvinvointiin liittyy kansalaisaloite KAA 4/2021 vp Kissakriisi hallintaan - kissojen tunnistusmerkinnän ja leikkauttamisen puolesta. Kansalaisaloitteessa ehdotetaan ensinnäkin kissojen hallitsemattoman lisäännyttämisen kieltämistä lailla. Kansalaisaloitteessa katsotaan kissan omistajan velvollisuutena olevan huolehtia, että kissa ei pääse hallitsemattomasti lisääntymään. Suomen eläinsuojelu SEY:n esittämän arvion mukaan Suomessa hylätään arviolta vähintään 20 000 kissaa vuodessa, ja löytöeläintaloihin kissoja päätyy arviolta noin 10 000 vuosittain. Hylättyjen sekä leikkaamattomien, ulkona vapaasti liikkuvien kissojen hallitsematon lisääntyminen johtaa helposti puolivillien kissapopulaatioiden syntymiseen. Populaatiokissat kärsivät ravinnon puutteesta, kylmyydestä, taudeista, loisista ja sisäsiittoisuuden tuomista ongelmista. Suurin osa löytöeläinhoitoloille, kunnille ja eläinsuojeluyhdistyksille kustannuksia aiheuttavista kissoista on näitä niin sanottuja populaatiokissoja, joilla ei ole omistajaa.  

Eläinten hyvinvointilakia koskevassa ehdotuksessa eläinten omistajan tai pitäjän velvollisuudesta estää pitämiensä nisäkkäiden hallitsematon lisääntyminen esitetään säädettäväksi eläinjalostusta koskevassa 25 §:ssä, jota on osin käsitelty jo edellä mietinnössä. Velvollisuuden rikkomista esitetään rangaistavaksi eläinsuojelurikkomuksena, ja siitä voi seurata myös eläintenpitokielto. Ehdotettava sääntely on tarpeen, koska hallitsemattomasti kasvavat kissapopulaatiot ovat käytännössä havaittu ongelma eikä voimassa olevan lainsäädännön puitteissa ole ollut luontevaa tapaa puuttua tähän ongelmaan. 

Kissa on koiraa pitkäikäisempi lemmikki, ja kissoja on Suomessa todennäköisesti koiria enemmän. Kissojen hylkääminen ja hallitsemattomasti lisääntyvät kissapopulaatiot ovat vakava ja laaja eläinsuojeluongelma Suomessa, ja ongelmaan puuttuminen ja ennaltaehkäisy edellyttävät lainsäädännön kehittämistä, kuten edellä on todettu. Eläinten hyvinvointia koskevassa lakiehdotuksessa ei kielletä kissojen irtipitoa. Lakiehdotuksen 6 §:n perusteluiden mukaan kissan pitämistä vapaana ei pidetä eläimen hylkäämisenä, mikäli kissasta muuten huolehditaan. Valiokunta toteaa, että voimassa olevaan metsästyslain 85 §:ään sisältyy kotieläimeksi otetun kissan heitteillejätön kielto. Lisäksi järjestyslain 14 §:ssä säädetään sekä koiran että kissan pitämisestä kytkettynä tai muutoin eläimen haltijan hallinnassa yleisillä paikoilla. Ympäristövaliokunnan lausunnossa maa- ja metsätalousvaliokunnalle on nostettu esiin huoli eläinten hyvinvointilakiin esitetyn sääntelyn suhteesta metsästyslain sääntelyyn. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että kumottavaksi ehdotetun eläinsuojelulain nojalla annettu valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta on tarpeen uudistaa vastaamaan ehdotetun eläinten hyvinvointilain sääntelyä. Tässä yhteydessä on mahdollista antaa tarkempia säännöksiä myös kissan vapaana pitämistä koskevista rajoituksista metsästyslain ja järjestyslain sääntely huomioon ottaen. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo ympäristövaliokunnan tavoin, että yleisistä rajoituksista poiketen vapaana tulee voida pitää navetassa tai tallilla asuvia kissoja, joista huolehditaan asianmukaisesti.  

Kissojen ja koirien rekisteröinti

Kansalaisaloitteessa (KAA 4/2021 vp) ehdotetaan myös, että kaikki kissat tulee tunnistusmerkitä ja rekisteröidä valtakunnalliseen rekisteriin. Valiokunta toteaa, että laki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä (1069/2021) tuli voimaan 1.1.2022 eli sen jälkeen, kun kansalaisaloite oli jätetty eduskunnalle. Laissa säädetään yleisesti myös lemmikkieläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä, mutta eläinlajikohtaisesti tunnistamisesta säädetään tarkemmin asetuksella. Maa- ja metsätalousvaliokunta totesi eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevaa lakiehdotusta käsitelleessä mietinnössään muun ohella, että kissarekisterin valmistelua on tarpeen jatkaa koirarekisterin käyttöönoton rinnalla tavoitteena myös kissarekisteriä koskevan ministeriön asetuksen antaminen ja rekisterin käyttöönotto mahdollisimman pian (MmVM 15/2021 vp — HE 101/2021 vp).  

Nyt käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä todetaan, että lemmikkieläinten tunnistusmerkinnän rekisteröintipakko tulee voimaan koirien osalta vuoden 2023 ja kissojen osalta vuoden 2026 alusta alkaen ja tunnistusmerkintärekisterin on tarkoitus olla täydellinen koirien osalta vuoden 2024 ja kissojen osalta vuoden 2027 alusta alkaen. Koirien tunnistamisesta ja rekisteröinnistä on jo säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksella, ja kissoja koskevan vastaavan asetuksen valmistelusta tehtiin linjaus eläinten hyvinvointilakia koskevan hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä. Vaikka sekä tunnistusmerkinnästä että rekisteröinnistä aiheutuu eläimen omistajalle jonkin verran vaivaa ja kuluja, ne ovat tarpeellisia eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että rekisteröinti suunnitellaan siten, että kuluttajien kulut pysyvät kohtuullisina. Koirien ja kissojen pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti on sekä eläinten että niiden omistajien etu. Se edistää eläinten palauttamista omistajalleen. 

Koira- ja kissarekisteriin liittyy eläinten hyvinvointilain säätämisen yhteydessä säädettäväksi ehdotettu eläinlääkäreiden ilmoitusvelvollisuus perinnöllisistä vioista ja sairauksista. Eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain 12 §:ään esitetään lisättäväksi eläinlääkäreille velvollisuus ilmoittaa koirilla ja kissoilla diagnosoimistaan eläimen jalostuskäyttöä rajoittavista vioista ja sairauksista. Ilmoitus tehdään tuleviin koira- ja kissarekistereihin, eli ilmoitusvelvollisuutta sovelletaan koirien osalta vuoden 2024 alusta ja kissojen osalta vuoden 2027 alusta alkaen. Esityksessä todetaan, että ilmoitusvelvollisuus on tarpeen eläinten hyvinvoinnista annettuun lakiin ehdotettujen eläinjalostusta koskevien kieltojen noudattamisen valvonnan tehostamiseksi. Lakiehdotuksen mukaan perinnöllisiin vikoihin liittyvät eläinlääkärin ilmoittamat tiedot tulevat eläinlääkärinammatin harjoittajan salassapitovelvollisuudesta poiketen olemaan julkisia. Valiokunta toteaa selvyyden vuoksi, että tietojen julkisuus tarkoittaa valiokunnan saaman selvityksen mukaan mahdollisuutta saada eläimen rekisteritunnuksen avulla myös tieto perinnöllisestä viasta. Tietoja ei voida näin ollen suoraan yhdistää eläimen omistajaan tai haltijaan. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että kansalaisaloitteessa KAA 4/2021 vp ehdotetut lainsäädännön muutokset ovat perusteltuja ja kannatettavia. Valiokunta katsoo kissojen lisääntymisen hallinnasta ja kissarekisteristä edellä esitetyn perusteella, että nämä muutokset tulevat nyt käsittelyssä olevan eläinten hyvinvointilain ja eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain nojalla annettavan kissoja koskevan asetuksen myötä toteutumaan. Kissakriisiä koskevan kansalaisaloitteen kannalta valiokunta nostaa esiin myös eläinlääkintähuoltolain uudistuksen (MmVM 21/2022 vp — HE 83/2022 vp), jossa kissojen kastrointi ja sterilointi sekä tunnistusmerkitseminen säilyvät kunnan järjestämisvastuulla ja nämä toimenpiteet ovat siten saatavilla koko maassa. Valiokunta katsoo, että lainsäädännön laajemmille muutoksille ei tällä hetkellä arvioituna ole tarvetta ja ehdottaa kansalaisaloitteeseen sisältyvää ehdotusta lainvalmisteluun ryhtymisestä hylättäväksi.  

Eläinkilpailut ja -näyttelyt

Valiokunta toteaa, että eläinten kanssa harrastaminen lisää kokonaisuudessaan eläinten hyvinvointia ja antaa parhaimmillaan eläimille mahdollisuuden olennaisten käyttäytymistarpeiden toteuttamiseen. Eläinten kanssa harrastamisen yhteydessä tapahtuvia vahinkoja ja loukkaantumisia on kuitenkin tärkeää pyrkiä ehkäisemään ja näin parantaa eläinten hyvinvointia. Sellaisia eläinkilpailuja tai -näyttelyitä, jotka tarpeettomasti vaarantavat eläinten hyvinvointia, ei saa järjestää. Eläinten hyvinvointilakia koskevan ehdotuksen 43 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä sellaisista kilpailuista ja näyttelyistä, jotka tarpeettomasti vaarantavat eläinten hyvinvointia ja joiden järjestäminen näin ollen on kielletty.  

Ympäristövaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa esittänyt harkittavaksi, tuleeko luolakoirien taipumuskokeiden kielto toteuttaa nyt käsiteltävänä olevan lakiehdotuksen yhteydessä. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että edellä mainitun eläinten hyvinvointilain 43 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa mainitaan esimerkkinä eläinten hyvinvointia tarpeettomasti vaarantavasta kilpailusta sellaiset luolakoirien taipumuskokeet, joissa ei yritetäkään estää koekoiran ja kohde-eläimen välistä kontaktia. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä kielletyiksi katsottavista kilpailuista ja näyttelyistä ottaen huomioon myös edellä mainitut luolakoirien taipumuskokeet ja niistä hallituksen esityksessä todettu. Valiokunta korostaa kuitenkin samalla yleisesti, että metsästyskoirien kouluttaminen ja koirille järjestettävät kokeet ovat tärkeä keino turvata koirien jalostustyön jatkuvuus sekä varmistaa metsästyksen eettisyys ja välttää riistaeläimille aiheutuvaa tarpeetonta kärsimystä. Metsästäjät ja metsästyskoirat tekevät myös arvokasta luonnonhoitotyötä ja osallistuvat uhanalaisten vesilintujen suojeluun pyytäessään vuosittain arviolta noin 200 000 vieraspetoa. 

Eläinkilpailut, joissa eläin voi joutua alttiiksi kohtuuttomalle rasitukselle tai muulle kivulle taikka kärsimykselle, ovat eläinten hyvinvointilakiehdotuksen mukaan ilmoituksenvaraista toimintaa. Lakiehdotuksen 44 §:n mukaan kilpailun järjestäjällä on oltava riittävät tiedot ja taidot eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja kilpailun tai näyttelyiden järjestämiseksi. Kilpailun järjestäjän on lakiehdotuksen mukaan edelleen nimettävä kilpailueläinlääkäri edellä tarkoitettuihin eläinkilpailuihin, mutta eläinlääkärin tehtäviä ehdotetaan muutettaviksi. Kilpailueläinlääkärin tehtävien muuttaminen liittyy kilpailujen valvonnan uudelleenjärjestämiseen. Eläinlääkäri ei lakiehdotuksen mukaan valvo viranomaisen sijaan lainsäädännön noudattamista kilpailussa, vaan hän toimii kilpailunjärjestäjän nimeämänä asiantuntijana huolehtimassa siitä, ettei kilpailu vaaranna eläinten hyvinvointia.  

Valiokunnan saamissa lausunnoissa lakiehdotuksen on joiltain osin katsottu heikentävän kilpailueläinlääkärin asemaa. Kilpailutoiminnan laajuuteen nähden ei ole mahdollista käyttää viranomaisresursseja kaikkien eläinkilpailuiden valvontaan. Toisaalta perustuslaista seuraa rajoituksia sille, miten julkisia hallintotehtäviä voidaan antaa muun kuin viranomaisen eli esimerkiksi yksityisen eläinlääkärin hoidettaviksi. Eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi laissa ehdotetaan säädettäväksi nykyistä tarkemmin eläinkilpailun järjestämisestä, minkä lisäksi kilpailueläinlääkärillä on ehdotetun 48 §:n nojalla velvollisuus ilmoittaa viipymättä havaitsemistaan eläinten hyvinvointia vaarantavista havainnoista kilpailun järjestäjälle ja tarvittaessa myös valvontaviranomaiselle.  

Luonnonvaraiset eläimet

Nykytilassa luonnonvaraisten eläinten hoitotoiminta tapahtuu usein vapaaehtoisena järjestötoimintana, jonka resurssit hoidon järjestämiseksi eivät välttämättä ole riittävällä tasolla. Hallituksen esityksessä esitetään luonnonvaraisten eläinten auttamista koskevan velvoitteen tehostamista. Eläinten hyvinvointia koskevan lakiehdotuksen 7 §:n 3 momentin mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on autettava. Lisäksi lakiehdotuksen mukaan kunnan on jatkossa huolehdittava järjestämälleen eläinlääkärin vastaanotolle tuotujen sairaiden tai vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten lopetuksesta. Säännös selkeyttää nykyistä oikeustilaa.  

Loukkaantuneen luonnonvaraisen eläimen lopettaminen on aina eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi hyvä vaihtoehto, sillä asiantuntemattoman hoidon seurauksena eläin voi joutua kärsimään fyysisesti ja henkisesti tarpeettomasti pitkiä aikoja. Luonnonvaraisten eläinten lopettamiseen on käytettävissä päivystävä kunnaneläinlääkäri ja poliisi sekä suurriistavirka-apu. Suurriistavirka-apu eli SRVA-toiminta välittää poliisille metsästäjien apua erilaisissa suurriistaan liittyvissä ongelmatilanteissa esimerkiksi kolareissa loukkaantuneiden hirvieläinten, suurpetojen ja villisikojen jäljestämiseksi. Valiokunta korostaa, että liikenteessä loukkaantuneiden eläinten lopettaminen oikein vähentää eläinten kärsimyksiä. 

Eläinten hyvinvointia koskevan lakiehdotuksen 61 §:n mukaan avuttomassa tilassa olevien luonnonvaraisten eläinten hoitolatoiminnan harjoittaminen on jatkossa ilmoituksenvaraista toimintaa. Ilmoitusvelvollisuus koskee muuta kuin ensiavun luonteista hoitoa, eli ensiavun jälkeen eläin on palautettava luontoon, toimitettava asianmukaiseen jatkohoitoon tai lopetettava. Luonnonvaraisten eläinten hoitoa harjoittavan on viimeistään 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista tai lopettamista tai toiminnan oleellisesti muuttuessa tehtävä siitä ilmoitus aluehallintovirastolle. Ilmoitusvelvollisuuden avulla pyritään varmistamaan, että luonnonvaraisten eläinten pidempiaikainen hoito on osaavissa käsissä ja alan toimijat ovat viranomaisten tiedossa. Hallituksen esityksen mukaan luonnonvaraisten eläinten pidempiaikaista hoitoa antavat nykyisin muutamat eläintarhat, eläinhoitolat, yhdistykset ja asiaan perehtyneet yksityishenkilöt. Valiokunnalle annetuissa lausunnoissa on nostettu esiin, että ilmoitusvelvollisuuden sijaan luonnonvaraisten eläinten hoito olisi tullut säätää luvanvaraiseksi toiminnaksi. Valiokunta toteaa, että sille esitetyn selvityksen perusteella jo ilmoituksenvaraisuus mahdollistaa toiminnan nykyistä selvästi tehokkaamman valvonnan.  

Ympäristövaliokunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassa lausunnossa todetaan, että valiokunnan saamissa lausunnoissa on jonkin verran kritisoitu kunnan vastuun rajaamista ainoastaan luonnonvaraisen eläimen lopettamiseen. Lausuntopalautteen mukaan kunnille tulee säätää myös velvollisuus huolehtia kunnan järjestämän eläinlääkärin vastaanotolle toimitetun sairaan tai vahingoittuneen luonnonvaraisen eläimen hoidon tarpeen arvioinnista, ensiavusta ja toimittamisesta asiantuntevaan hoitoon. Valiokunta pitää kritiikkiä perusteltuna, mutta ymmärtää toisaalta kunnan järjestämän eläinlääkäripalvelun rajalliset resurssit. Kunnaneläinlääkärien lakisääteisistä tehtävistä aiheutuvat kustannukset tulee korvata kunnille täysimääräisesti rahoitusperiaatteen mukaisesti. Jo tällä hetkellä tehtävien hoidon rahoitukseen liittyy ongelmia muun muassa eläinsuojeluvalvonnan osalta. Oman kysymyksensä muodostaa kunnaneläinlääkärien osaaminen luonnonvaraisten eläinten auttamiseksi. 

Eläinten lopetusta koskevat vaatimukset

Eläinten hyvinvointia koskevan lakiehdotuksen 9 luvussa esitetään säädettäväksi eläinten lopetusta koskevista yleisistä vaatimuksista ja eläinten teurastuksesta. Lopetusta koskevien yleisten vaatimusten osalta 64 §:n 4 momentissa esitetään kiellettäväksi hoidossa olevan eläimen tai poron lopettaminen metsästyksellisin keinoin. Poronhoitaja saa kuitenkin lopettaa poron metsästyksellisin keinoin ampumalla, ja hoidossa olevan eläimen saa lopettaa metsästyksellisin keinoin ampumalla, jos siihen on välitön ja hyväksyttävä syy. Saaliiksi otettavien kalojen ja rapujen sekä syöttinä käytettävien kalojen lopetusta koskevat säännökset esitetään sisällytettäviksi kalastuslakiin. Kala tai rapu on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla. Lopetusvelvollisuus ei koske kerralla saatavaa suurta saalismäärää.  

Teurastettaessa eläin on hallituksen esityksen mukaan kivun, tuskan ja kärsimyksen minimoimiseksi aina asianmukaisesti tainnutettava tai lopetettava siihen soveltuvalla menetelmällä ennen verenlaskun aloittamista. Lakiehdotuksessa määritellään, että eläimen tainnutus on aina suoritettava ennen verenlaskua, mikä koskee niin uskonnollisista syistä noudatettavaa teurastustapaa kuin yksityiskäyttöön teurastettavaa siipikarjaa. Onnistunut tainnutus poistaa eläimen tuntemiskyvyn ennen kuoleman varmistavan verenlaskun aloittamista. Tainnuttamatta teurastamisen kielto merkitsee myös sitä, että eläimen omistajan omaan käyttöönsä suorittama siipikarjaan kuuluvan linnun teurastus katkaisemalla linnun kaula terävällä aseella ilman edeltävää tainnutusta on jatkossa kielletty. Ehdotettu tainnutusvaatimus ei rajaa tainnutusmenetelmien käyttöä nykyisestä, eli sallittua on myös niin sanotun peruutettavan tainnutusmenetelmän, kuten sähkötainnutuksen, käyttö. Valiokunta toteaa, että tainnuttamatta teurastusta koskevien uusien vaatimusten soveltaminen tulee edellyttämään riittävän laajaa neuvontaa ja koulutusta erityisesti siltä osin kui n vaatimukset kohdistuvat muihin kuin ammattimaisiin toimijoihin, kuten kotitarvekanojen pitäjiin. 

Sekä muslimien halal-lihan että juutalaisten kosher-lihan tuotannossa on tärkeää, että eläin on terve ja vahingoittumaton, kun se teurastetaan. Hallituksen esityksen säätämisjärjestystä koskevissa perusteluissa on käsitelty laajasti ehdotetun teurastusta koskevan sääntelyn suhdetta uskonnonvapauteen, yhdenvertaisuuteen ja syrjinnän kieltoon. Ulkoministeriö on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa kuvannut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä sekä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten täytäntööpanoon liittyviä suosituksia. Ulkoministeriö on lausunnossaan pitänyt tärkeänä esitykseen sisältyvän tainnuttamatta teurastamista koskevan kiellon perus- ja ihmisoikeusvaikutusten huolellista arviointia ja sen selvittämistä, miten esitetty kielto vaikuttaisi konkreettisesti uskonnollisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen Suomessa.  

Perustuslakivaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa katsonut, että ehdotetulle sääntelylle on hyväksyttävä eläinten suojelemiseen liittyvä painava yhteiskunnallinen peruste (PeVL 106/2022 vp — HE 186/2022 vp). Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettu ennen tainnuttamista tapahtuvan verenlaskun kielto ja sen merkitsemä perustuslain 11 §:ssä turvatun uskonnon harjoittamisen vapauden rajoitus ei kuitenkaan muodostu oikeasuhtaiseksi suhteessa kiellon taustalla olevaan eläinten suojelemisen tavoitteeseen. Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, että maa- ja metsätalousvaliokunta muuttaa ehdotettua sääntelyä niin, että se mahdollistaa nykyisen kaltaisen poikkeuksen ehdotetuista teurastusta koskevista säännöksistä uskonnon harjoittamisen vapauden turvaavalla tavalla.  

Voimassa olevassa eläinsuojelulaissa säädetään uskonnollisista syistä noudatettavasta erityisestä teurastustavasta lain 33 b §:ssä. Sen mukaan uskonnollisista syistä noudatettava teurastustapa, jossa verenlasku aloitetaan samanaikaisesti eläimen tainnuttamisen kanssa, on sallittua. Siipikarjaan kuuluva eläin sileälastaisia lintuja lukuun ottamatta saadaan lisäksi teurastaa katkaisemalla kaula nopeasti terävällä aseella. Uskonnollista syistä tapahtuva erityinen teurastustapa on sallittua vain teurastamossa ja tarkastuseläinlääkärin läsnä ollessa. Maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla voimassa olevan lain 33 b §:ää vastaavan säännöksen lisäämistä eläinten hyvinvointilain eläinten teurastusta koskevaan 65 §:ään. Valiokunta katsoo, että sääntely ehdotetun muutoksen jälkeen turvaa uskonnon harjoittamisen vapauden perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla vastaavassa laajuudessa kuin nykyisin.  

Eläinten hyvinvoinnin turvaamisen tavoite saa kuitenkin tieteellisen tiedon lisääntyessä jatkuvasti lisää painoarvoa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Valiokunta viittaa hallituksen esitykseen siltä osin kuin siinä todetaan, että eläinten teurastusta koskevat säännökset eläinten hyvinvointilaissa eivät estä uskonnollisista syistä noudatettavaa teurastustapaa käyttäen tuotettujen tuotteiden maahantuontia. Oikeuteen syödä uskonnollisin menetelmin teurastettua lihaa ei puututa. Siipikarjaa ei tähänkään asti ole teurastettu tainnuttamatta teurastamoissa, vaan kyse on muutamista yksityiskäyttöön tarkoitetuista linnuista. Muu tainnuttamatta teurastettu liha on tähänkin asti tuotu Suomeen ulkomailta. Uskonnollisin menetelmin teurastetun lihan hankkimiselle ei ole estettä, eikä ehdotetulla sääntelyllä ole vaikutusta lihan hankkimiseen markkinoilta.  

Hallinto ja valvonta

Eläinten hyvinvoinnin valvontaa koskevaa sääntelyä esitetään tarkennettavaksi ja lisättäväksi valvonnan tehostamiseksi. Erityisesti valvontaviranomaisen keinoja puuttua eläinten hyvinvointia koskeviin epäkohtiin ehdotetaan lisättäviksi. Eläinten hyvinvointilaissa esitetään uutena valvontakeinona säädettäväksi myös valvontaviranomaisen mahdollisuudesta antaa toimijalle kehotus, jos havaittu rikkomus on vähäinen ja epäkohta voidaan poistaa tarkastuksen yhteydessä tai ilman, että se edellyttää uusintatarkastusta. Kehotus on käyttökelpoinen toimenpide esimerkiksi silloin, kun laissa säädetty ilmoitus on jäänyt tekemättä tai lupa hakematta ja voidaan olettaa, että valvonnan kohde tekee ilmoituksen tai hakee lupaa kehotuksen saatuaan. Valiokunta toteaa, että eläinten hyvinvointisäädöksiä voidaan rikkoa hyvin monella tavalla. Osa rikkomuksista on luonteeltaan varsin vähäisiä. Monet vähäiset rikkomukset myös korjataan valvontaviranomaisen antaman kehotuksen jälkeen. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa vasikkakarsinan vähäisessä määrin liian pieni koko, jonka eläintenpitäjä korjaa saatuaan valvontaviranomaiselta kehotuksen taikka määräyksen. Valiokunta pitää myönteisenä, että valvontaviranomaisella on keinoja puuttua eläinten hyvinvointia koskeviin epäkohtiin monipuolisesti erilaisin keinoin ja näin myös kohdentaa tehokkaimmat toimet vakavimpiin eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten rikkomuksiin. 

Käytännössä vakavien eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten rikkomusten taustalla on usein eläimen omistajan terveydellisiä, sosiaalisia tai taloudellisia vaikeuksia. Eläinten hoitajalla on ratkaisevan suuri merkitys eläinten hyvinvoinnille. Lähtökohtaisesti osaava eläimen hoitaja kykenee ratkaisemaan eläinten hyvinvointiin liittyvät ongelmat itse tai hakemaan ulkopuolista apua. Käytännössä näin ei valitettavasti kuitenkaan aina ole. Eläinten hyvinvointilain mukaisen valvontaviranomaisen tehtävänä on keskittyä eläinten hyvinvointiin, ja eläinten omistajan hyvinvointi tulee turvata muilla keinoin. Tästä syystä valiokunta pitää tärkeänä, että uupuneelle tai muista ongelmista kärsivälle eläinten omistajalle saadaan riittävän varhaisessa vaiheessa asianmukaista apua ja yhteistyö eläinten hyvinvointia valvovien ja muiden viranomaisten välillä toimii. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää huolehtia tuottajien jaksamisesta esimerkiksi varmistamalla lomitusjärjestelyiden sujuvuus ja tarjoamalla tuottajille monipuolista asiantuntija-apua matalalla kynnyksellä. 

Eläinten hyvinvointilakiin liittyvät viranomaistehtävät jakautuvat useille valtion ja kuntien viranomaisille. Ruokaviraston tehtävänä on keskushallinnon viranomaisena suunnitella, ohjata ja kehittää valtakunnallisesti eläinten hyvinvoinnin valvontaa sekä valvoa eläinten hyvinvointisäädösten noudattamista. Aluehallintovirastot suunnittelevat, kehittävät ja ohjaavat eläinten hyvinvoinnin valvonnan järjestämistä sekä valvovat hyvinvointisäädösten noudattamista toimialueillaan. Ruokaviraston ja aluehallintovirastojen tehtäviin esitetään lähinnä joitakin täsmennyksiä. Eläinten hyvinvointilain 74 §:n mukaan kunnaneläinlääkäri ja kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija valvovat nykyiseen tapaan eläinten hyvinvointimääräysten noudattamista kunnan alueella.  

Eläinsuojeluvalvonta on kuntien ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla hoidettu niin kutsuttuna valtion toimeksiantotehtävänä, jolloin kunnalle maksettava korvaus kunnaneläinlääkärin suorittamasta valvonnasta on hoidettu aluehallintovirastojen kautta. Eläinsuojeluvalvonnan osalta kustannukset ovat valiokunnan saaman selvityksen mukaan lähes kymmenkertaistuneet viimeisten kymmenen vuoden aikana. Lakiehdotukseen ei sisälly velvollisuutta järjestää eläinten hyvinvoinnin valvonta myös virka-ajan ulkopuolella. Tätä on perusteltu sillä, että velvoite edellyttäisi lisäresursseja valvontaan sekä kunnissa että aluehallintovirastoissa. Tällä hetkellä kunnilla on velvollisuus järjestää eläinlääkintähuollon tehtävistä virka-ajan ulkopuolella vain kiireellisen eläinlääkäriavun antaminen. 

Paikallisena eläinten hyvinvointilain mukaisena viranomaisena toimii kunnaneläinlääkärin ja kunnan terveydensuojeluvalvonnan lisäksi nykyiseen tapaan myös poliisi. Poliisin tehtäviin ei esitetä laissa muutoksia. Poliisin oman arvion mukaan lakiesitys sisältää kuitenkin useita elementtejä, joiden myötä poliisille ilmoitettujen eläimiin kohdistuvien rikosten määrä tulee todennäköisesti entisestään lisääntymään. Esimerkiksi pentutehtailuun, salakuljetuksiin sekä kiellettyjen jalostusyhdistelmien käyttöön liittyvien rikosilmoitusten määrä voi lakiesityksen myötä kasvaa merkittävästikin. Eläinten hyvinvointilaissa esitetään säädettäväksi Tullille toimivalta valvoa muiden valvontaviranomaisten ohella eläinten hyvinvointisäädösten noudattamista EU:n sisärajoilla tai kun eläimiä kuljetetaan kolmanteen maahan. Tullin valvontatoimivaltaa on perusteltu erityisesti ehdotetun koiran- ja kissanpentujen tuontikiellon valvontaa ajatellen. Tullin toimivallan laajentaminen nykytilanteesta yksinkertaistaa ja tehostaa tarkastuksia ja lisää valvonnan vaikuttavuutta.  

Lakia valmisteltaessa on noussut esille, että Tulli tulee tarvitsemaan apua eläinten hyvinvoinnin arvioimiseksi erilaisissa kriittisissä valvontatilanteissa, joihin Tullin osaaminen ei riitä. Hallituksen esityksessä todetaan, että Ruokaviraston tulee järjestää erityisesti Tullille tarvittavaa koulutusta uusien valvontatehtävien hoitamiseen liittyvissä kysymyksissä. Valiokunta toteaa, että uusi lainsäädäntö tulee lisäämään kaikkien valvontaviranomaisten koulutustarpeita. Valvontaviranomaisten monipuolisen osaamisen ja riittävien resurssien varmistaminen on lain toimeenpanon kannalta keskeistä. 

Valvontaviranomaisen oikeudesta tehdä tarkastuksia esitetään säädettäväksi eläinten hyvinvointilain 78 §:ssä. Pykälän 5 momentissa esitetään säädettäväksi pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa tehtävän tarkastuksen edellytyksistä. Perustuslakivaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota sääntelyn suhteeseen perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvattuun kotirauhaan (PeVL 106/2022 vp — HE 186/2022 vp). Sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä lähtökohtana on ollut, ettei kotirauhan suojaan tule puuttua enimmillään sakolla rangaistavien, moitittavuudeltaan vähäisten rikkomusten selvittämiseksi. Ehdotetussa eläinten hyvinvointilain 78 §:n 5 momentissa tarkastustoimivalta ulottuu laaja-alaisesti myös tilanteisiin, joissa on kysymys ainoastaan sakolla rangaistavista teoista tai laiminlyönneistä. Siten ehdotettu tarkastustoimivalta kotirauhan piirissä koskee myös sellaisia tekoja tai laiminlyöntejä, jotka eivät perustuslakivaliokunnan mielestä täytä tällaiselle tarkastustoimivallalle asetettavaa oikeasuhtaisuusvaatimusta. Maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa tarkastuksen toimittamisen kynnykseen perustuslakivaliokunnan edellyttämää muutosta jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla. 

Valvontaviranomaisen oikeudesta käyttää ulkopuolista asiantuntijaa ja avustajaa valvontaa ja tarkastusta tehtäessä esitetään säädettäväksi eläinten hyvinvointilain 82 §:ssä. Mahdollisuus avustajan käyttöön esimerkiksi eläinten kiinniottoon tai lopetukseen kiireellistä apua järjestettäessä on hyvä ja tarpeellinen, ja näin on toimittu nykylainsäädännönkin vallitessa. Asiantuntija-avun käytön mahdollistaminen on hyvä myös esimerkiksi vieraslajien tunnistamiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että valvojien ja heitä avustavien henkilöiden pätevyyteen ja käytännön osaamiseen kiinnitetään huomiota ja varmistetaan myös tältä osin valvonnan tasapuolisuus ja yhdenmukaisuus maan eri osissa. Valiokunta toteaa lisäksi, että myös eläimen omistajalla on oikeus avustajan käyttöön valvontatilanteessa normaalin hallintomenettelyn puitteissa jo nyt ja vastaavasti myös jatkossa. Tätä mahdollisuutta on tärkeää lain toimeenpanossa aktiivisesti tuoda esiin eläimen omistajan oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi.  

Valiokunta kiinnittää lopuksi huomiota siihen, että hallitusohjelman mukaisesti on perustettu määräaikainen eläinsuojeluasiamiehen virka. Ympäristövaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa pitänyt tärkeänä, että eläinsuojeluasiamiehen tehtävä vakinaistetaan ja tätä varten varataan riittävät resurssit. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää eläinsuojeluasiamiehen toimintaa niin ikään tärkeänä ja katsoo, että vakinaisen tehtävän tarpeellisuutta tulee selvittää. Samalla tulee kiinnittää huomiota siihen, miten turvataan tehtävän edellyttämät riittävät resurssit suhteessa vaikuttavuuteen. Riittävän monipuolisen osaamisen varmistaminen laaja-alaisesti hyvin erilaisia eläinlajeja koskevassa tehtävässä on tärkeää. Valiokunta katsoo, että toimijan nimikkeeksi sopisi yhdenmukaisesti muiden vastaavia tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa jatkossa eläinasiavaltuutettu. Samassa yhteydessä valiokunta haluaa ottaa huomioon sille annetuissa lausunnoissa esitetyn monijäsenisen lautakunnan nimeämisen Ruokaviraston yhteyteen. Tällaisen yleisellä tasolla eläinten hyvinvoinnin valvonnan ja lainsäädännön tulkinnan yhdenmukaisuutta arvioivan monijäsenisen lautakunnan tehtäviä ja tarvetta tulee niin ikään mahdollisuuksien mukaan selvittää. 

Voimaantulo

Hallituksen esityksen mukaan ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2023 alusta. Lakiehdotusten eduskuntakäsittelyyn kuluneen ajan vuoksi esitetty voimaantuloajankohta ei ole mahdollinen. Lain toimeenpanon kannalta on valvontaviranomaisten näkökulmasta pidetty tärkeänä, että lait tulevat voimaan valvontavuoden alusta. Kesken valvontavuotta voimaan tulevat muutokset aiheuttaisivat toimeenpanolle ylitsepääsemättömiä ongelmia, sillä eläintenpitäjien tiedottaminen ja uusii n muutoksiin varautuminen, valvontaohjeiden ja -lomakkeiden laatiminen, valvontaviranomaisten koulutukset sekä valvontasovellusmuutokset kesken valvontavuotta eivät onnistu teknisistä ja resurssisyistä. Esimerkiksi tukisovellukseen, jossa myös eläinten hyvinvoinnin täydentävien ehtojen seuraamusten arviointi tapahtuu, ei voi tehdä muutoksia kesken valvontavuoden. Lisäksi useiden lain säännösten soveltaminen edellyttää käytännössä lain sääntelyä täydentävän asetustasoisen sääntelyn olemassaoloa, mistä syystä asetusvalmistelulle on perusteltua varata vielä lisäaikaa ennen lain voimaantuloa. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että hallituksen esitykseen sisältyvien lakien voimaantulo vuoden 2024 alusta on edellä esitetyistä syistä perusteltua.