Valiokunta on käsitellyt suden kannanhoidollista metsästystä kansalaisaloitteesta KAA 4/2020 vp antamassaan mietinnössä (MmVM 7/2022 vp). Kansalaisaloitteen yhteydessä valiokunta toteutti laajan kuulemisen selvittääkseen mahdollisuuksia vastata kansalaisaloitteen ehdotuksiin. Mietinnön keskeisin johtopäätös oli tarve muuttaa metsästyslain 41 a §:n säännöstä siten, että se vastaa Euroopan unionin oikeuskäytännössä vahvistettua tulkintaa EU:n luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan sääntelyn soveltamisesta. Koska kansalaisaloite koski suden kannanhoidollista metsästystä, valiokunta ei tuossa yhteydessä ottanut kantaa muiden lajien kannanhoidolliseen metsästykseen. Samaa sääntelyä sovelletaan Suomessa myös karhun, saukon ja ilveksen kannanhoidolliseen metsästykseen. Eduskunta edellytti kansalaisaloitteesta antamassaan vastauksessa (EK 41/2022 vp), että valtioneuvosto ryhtyy mahdollisimman nopeasti toimenpiteisiin sellaisen lainsäädännön valmistelemiseksi, jolla täsmennetään metsästyslain 41 a §:n sääntelyä siten, että se vastaa suden suojelua koskevien poikkeusperusteiden osalta muiden rauhoitettujen lajien osalta vallitsevaa EU:n luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan poikkeusperusteiden tulkintaa sellaisena kuin se on vahvistettu EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Tällainen sääntely sallii myös suden metsästyksen poikkeusluvan perusteella, jos siitä ei ole haittaa lajin suotuisan suojelutason säilymiselle tai sen saavuttamiselle. Lisäksi eduskunta hyväksyi lausuman, jossa se edellytti, että valtioneuvosto valmistelee esityksen metsästyslain 41 a §:n muuttamisesta siten, että se annetaan eduskunnalle viimeistään marraskuussa 2022. Valiokunta katsoo, että kannanhoidollinen metsästys on välttämätöntä sosiaalisen kestävyyden turvaamiseksi muiden rinnakkaiseloa parantavien toimien ohella. Edellä esitetyillä perusteilla valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja kannatettavana sekä puoltaa siihen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.  

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi metsästyslain 41 a §:n 1 momentin johtolausetta. Sen mukaan metsästyslain 41 §:ssä tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää säännöksessä luetellun tavoitteen toteuttamiseksi ahman, suden, karhun, saukon, ilveksen, euroopanmajavan, hallin, kirjohylkeen, itämerennorpan, hillerin, näädän ja metsäjäniksen pyydystämiseen tai tappamiseen, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä tai saavuttamista lajin luontaisella levinneisyysalueella. Säännöstä sovelletaan luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan a—d alakohdissa säädettyihin poikkeusperusteisiin. Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun poikkeusperusteen soveltamisesta säädetään metsästyslain 41 a §:n 3 momentissa. Valiokunta toteaa, että metsästyslain 41 a §:n 1 momentin johtolauseessa säädettyjä edellytyksiä sovelletaan myös mainitun pykälän 3 momentin mukaista poikkeuslupaa myönnettäessä. Lisäksi valiokunta katsoo, että mainittujen säännösten soveltamisessa tulee hyödyntää kyseiselle lajille laadittua kannan hoitosuunnitelmaa.  

Valiokunta katsoo, että Suomessa tulee edistää suurpetokantojen suojelua, ja tähän tavoitteeseen tulee pyrkiä sellaisin keinoin, jotka edistävät ihmisten ja suurpetojen yhteiseloa samalla, kun vahinkoja ja haittoja estetään ja rajoitetaan. Tässä tarkoituksessa luontodirektiivin (92/43/ETY) suojelutavoite tulee ottaa huomioon direktiivin 2.3 artiklassa mainittuihin taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin vaatimuksiin sekä alueellisiin ja paikallisiin erityispiirteisiin. Valiokunnan käsityksen mukaan tilanteessa, jossa ehdotetun 41 a §:n mukaiset edellytykset täyttyvät, poikkeuslupa sutta, karhua, saukkoa ja ilvestä koskien voidaan myöntää luontodirektiivin tavoitteita toteuttavaan kannanhoidolliseen metsästykseen maa- ja metsätalousministeriön kannanhoitosuunnitelmassa vahvistetulla tavalla. Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohta sallii tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen liitteessä IV olevien lajien yksilöiden ottamisen ja hallussapidon kansallisten toimivaltaisten viranomaisten määrittelemän lukumäärän rajoissa. Valiokunta katsoo, että metsästyslain 41 a §:ää on tulkittava sen sanamuodon, asiaa koskevan EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön ja ohjeistuksen (Ohjeasiakirja luontodirektiivin mukaisesta yhteisön tärkeinä pitämien eläinlajien tiukasta suojelusta Bryssel 12.10.2021 C(2021) 7301 final. S. 62, kohta 3—44) mukaisesti siten, että samalla otetaan huomioon lajikohtaiset erot. Päätöksessä on yksilöitävä poikkeusluvan tavoite ja suunnitelma sen saavuttamiseksi. Poistettavien yksilöiden lukumäärä on suhteutettava tavoitteeseen, eikä metsästys saa vaarantaa suotuisaa suojelun tasoa tai sen saavuttamista lajin luontaisella levinneisyysalueella. Pyynti on toteutettava vain valikoivia pyyntikeinoja käyttäen ja valikoidusti kannan rakenne ja lajin biologiset ominaispiirteet huomioiden. Suurpetojen pyynti on Suomessa aina luontodirektiivin (92/43/ETY) 15 artiklan tarkoittamalla tavalla valikoivaa (Ohjeasiakirja luontodirektiivin mukaisesta yhteisön tärkeinä pitämien eläinlajien tiukasta suojelusta Bryssel 12.10.2021 C(2021) 7301 final. S. 62, kohta 3—48). Pyynnin kohdentaminen tiettyihin eläinyksilöihin voi olla tarpeen riippuen pyydettävien eläinten määrästä, lajin suojelun tasosta ja biologisista ominaispiirteistä (Ohjeasiakirja luontodirektiivin mukaisesta yhteisön tärkeinä pitämien eläinlajien tiukasta suojelusta Bryssel 12.10.2021 C(2021) 7301 final. S. 62, kohta 3—47, 2. kappale). Esimerkiksi suden osalta kriteerin tulkinta ei voi tarkoittaa tiettyä yksilöä, vaan alueellista, tietyllä reviirillä liikkuvaan laumaan tai pariin kohdentuvaa valikoivaa pyyntiä. Kannanhoidollisten poikkeuslupapäätösten vaikutuksia tulee seurata ja poikkeuslupapäätösten täytäntöönpanoa tulee valvoa.  

Lopuksi, valiokunnan mielestä metsästyslain 41 a §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa ei tule edellyttää tilanteissa, joissa on tarpeen poistaa koirasusia sisältävä susilauma. Koirasusi on luonnon monimuotoisuutta uhkaava vieraslaji. Koirasusia sisältävästä laumasta koirasusien poistaminen erikseen ei käytännössä ole mahdollista muutoin kuin poistamalla koko lauma viranomaisten toimesta. Tehtävä voidaan viranomaisten määräyksellä antaa myös suurriistavirka-aputehtävänä metsästäjien hoidettavaksi.