1. Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta
5 §. Asepalveluksen aloittamismääräyksen peruuttaminen.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että lakiehdotuksen 5 §:n 1 ja 2 momentista ei käy ilmi päätöksentekoon toimivaltainen viranomainen. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja säännöstä on perustuslakivaliokunnan mukaan syytä täydentää.
Puolustusvaliokunta ehdottaa 1 momenttiin lisättäviksi aluetoimiston ja joukko-osaston komentajan toimivaltaisiksi viranomaisiksi. Valiokunta toteaa, että 1 momentin täsmentäminen esitetyllä tavalla kattaisi myös 2 momentin sääntelyn, kun 1 momentissa todetaan päätöksentekovaltainen viranomainen sekä ennen palveluksen aloittamista (aluetoimisto) että palveluksen ollessa jo käynnissä (joukko-osaston komentaja).
6 §. Asepalveluksen järjestäminen ja suhde varusmiespalvelukseen.
Ehdotetun 6 §:n 1 momentin mukaan asepalvelus järjestetään asevelvollisuuslaissa säädetyn varusmiespalveluksen yhteydessä ja se suoritetaan samalla tavalla kuin varusmiespalvelus sekä rinnastetaan siihen kaikissa suhteissa, jollei 5 tai 8 §:stä muuta johdu. Pykälän 2 momentin mukaan, kun henkilö on aloittanut asepalveluksen tai on annetun määräyksen mukaan ollut velvollinen aloittamaan palveluksen, häneen sovelletaan 5 ja 8 §:ssä säädetyin poikkeuksin kaikkia niitä säännöksiä, jotka koskevat asevelvollisuuslain mukaisesti varusmiespalvelukseen määrättyä. Valiokunta toteaa, että lain 5 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi naisten vapaaehtoisen asepalveluksen aloittamismääräyksen peruuttamisesta ja 8 §:ssä raskauden vaikutuksista palvelukseen valintaan ja palveluksen suorittamiseen.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota siihen, että koska 5 ja 8 §:ssä ei säädetä nimenomaisista poikkeuksista asevelvollisuuslain säännöksiin, jättää sääntely jossain määrin avoimeksi sen, miltä osin asevelvollisuuslain säännöksiä ei sovelleta 5 ja 8 §:ssä tarkoitetuissa tilanteessa. Naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskevaan lakiin ei perustuslakivaliokunnan mukaan sisälly esimerkiksi lainkaan terveystarkastusta koskevaa sääntelyä.
Asevelvollisuuslain 63 §:ssä säädetään mahdollisuudesta määrätä asevelvollinen terveydentilansa toteamiseksi lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön tarkastukseen ja tutkimukseen, jos se on tarpeen palvelustehtävien hoitamisen edellytysten selvittämiseksi tai palveluskelpoisuuden määrittämiseksi. Säännös ei kuitenkaan perustuslakivaliokunnan mukaan tule lakiehdotuksen 8 §:n tarkoittaman raskauden kohdalla sovellettavaksi, jos asevelvollisuuslain säännöksiä ei sovelleta lainkaan 8 §:n soveltamisalalla.
Ehdotetun lain 8 §:ssä säädettäisiin raskauden vaikutuksesta vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Raskaus voi vaikuttaa asepalvelusta suorittavan palveluskelpoisuuteen, jota arvioidaan lääkärintarkastuksessa. Palveluskelpoisuutta arvioidaan samoin edellytyksin sekä varusmiespalvelusta suorittavien että vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien henkilöiden osalta. Tästä syystä on tärkeää, että myös asevelvollisuuslain 63 §:ää voidaan soveltaa myös vapaaehtoista asepalvelusta suorittaviin henkilöihin.
Edellä todettuun viitaten puolustusvaliokunta ehdottaa, että lain 6 §:n 1 ja 2 momenteista poistettaisiin viittaus 8 §:ään. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotetun lain 5 § on varsinainen poikkeus asevelvollisuuslakiin verrattuna, koska asepalveluksen aloittamismääräyksen peruuttaminen pelkällä asevelvollisen ilmoituksella 30 päivän kuluessa varusmiespalveluksen alkamisesta ei ole samalla tavalla mahdollista varusmiespalvelusta suorittavalle miehelle kuin naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittavalle henkilölle.
8 §. Raskauteen liittyvät säännökset.
Lakiehdotuksen 8 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi raskauden vaikutuksesta palvelukseen ottamiseen ja palveluksen suorittamiseen. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että pykälä vastaa perustelujen (s. 24) mukaan sisällöltään osin voimassa olevan lain 7 §:ää ja osin naisten vapaaehtoisen asepalveluksen järjestämisestä annetun puolustusministeriön määräyksen 1 §:ää. Palvelukseen valitsemista sekä palveluksen järjestämistä ja keskeyttämistä koskevat säännökset vaikuttavat yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joten raskautta koskevat säännökset ehdotetaan nostettavan kokonaisuudessaan lain tasolle.
Lakiehdotuksen 8 §:n 1 momentin mukaan naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen ei oteta raskaana olevaa naista. Säännös on perustuslakivaliokunnan mielestä sinänsä täsmällinen ja tarkkarajainen, mutta asiasta olisi kuitenkin ollut perusteltua säätää esimerkiksi vastaavalla tavalla kuin asevelvollisuuslain 9 §:ssä säädetään palveluskelpoisuudesta.
Lakiehdotuksen 8 §:n 3 momentissa säädetään asepalveluksessa raskaaksi tulevan naisen palveluksen keskeyttämisestä. Jos asepalveluksessa oleva nainen tulee raskaaksi, hänen palveluksensa keskeytetään määräajaksi. Joukko-osaston komentaja määrää lääkärin lausunnon perusteella palveluksen keskeytyksen alkamisajankohdan. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että tarkoitus lienee, että lausunto koskee palveluskelpoisuutta eikä raskautta sinänsä. Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettua säännöksen sanamuotoa ei voida pitää perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaisen syrjintäkiellon kannalta ongelmattomana. Lakiehdotuksen 8 §:n 3 momenttia on täsmennettävä siten, että palveluksen keskeyttäminen sidotaan säännösperusteisesti raskaaksi tulleen naisen palveluskelpoisuuteen eikä raskauteen sinänsä. Tällainen täsmentäminen on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Edellä todettuun viitaten puolustusvaliokunta ehdottaa lain 8 §:n 1 momentin poistamista kokonaan, jolloin raskauden vaikutusta palvelukseen voitaisiin arvioida nimenomaan palveluskelpoisuuden kautta. Lisäksi valiokunta ehdottaa pykälän 3 momenttia (uusi 2 momentti) täsmennettäväksi siten, että jos asepalveluksessa oleva nainen tulee raskaaksi 30 päivän jälkeen asepalveluksen aloittamisesta, palvelus keskeytettäisiin määräajaksi, jollei häntä todeta lääkärintarkastuksessa palveluskelpoiseksi asevelvollisuuslain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi tilanteen, jossa nainen on tullut raskaaksi palveluksen loppupuolella, mutta hän olisi vielä lääkärin arvion mukaan asevelvollisuuslain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla palveluskelpoinen, jolloin hän voisi suorittaa palveluksen loppuun ilman keskeytystä.
Ehdotetun lain 5 §:n 3 momentin mukaan joukko-osaston komentaja voisi pykälän 1 momentissa tarkoitetun 30 päivän aikana peruuttaa asepalveluksen aloittamismääräyksen, jos henkilö ei ole asevelvollisuuslain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla palveluskelpoinen. Tämä kattaisi myös tilanteen, jossa nainen tulee raskaaksi 30 päivän aikana palveluksen aloittamisesta eikä häntä todettaisi palveluskelpoiseksi. Kun palvelusta on kulunut yli 30 päivää, olisi asepalvelusta suorittava nainen samassa asemassa kuin asevelvollinen mies. Tällöin asepalveluksen aloittamismääräyksen peruuttaminen ei enää olisi mahdollista, vaan asepalvelus tulisi keskeyttää määräajaksi, jonka jälkeen nainen palaisi palvelukseen.
Edellä todetuin perustein valiokunta ehdottaa 8 §:n 3 momenttia (uusi 2 momentti) täsmennettäväksi siten, että joukko-osaston komentaja tekisi päätöksen asepalveluksen määräaikaisesta keskeyttämisestä, keskeytyksen alkamisajankohdasta ja keskeytyksen pituudesta lääkärin lausunnon ja naisen antamien tietojen perusteella. Lääkäri arvioisi naisen palveluskelpoisuuden ja nainen itse voisi kertoa mielipiteensä siitä, kuinka kauan hän olisi halukas olemaan poissa palveluksesta. Palveluksen keskeytyksen pituus ei siis olisi aina saman pituinen, vaan pituus määräytyisi sen perusteella, kuinka kauan nainen aikoo käyttää oikeuttaan esimerkiksi hoitovapaan pitämiseen. Momentista poistettaisiin säännös, jonka mukaan asepalvelus keskeytettäisiin korkeintaan siksi ajaksi, jona naisella on oikeus muuhun kuin lakiin perustuviin lapsen syntymään ja hoitoon liittyviin poissaoloihin. Säännös on harhaanjohtava, sillä sitä olisi voitu myös tulkita niin, ettei asepalvelus voisi olla keskeytettynä pidempään kuin ajan, jona naisella on oikeus lakiin perustuviin lapsen syntymään ja hoitoon liittyviin poissaoloihin. Tosiasiassa asepalvelus voi olla tarpeen keskeyttää jo raskauden varhaisessa vaiheessa, jolloin keskeytys olisi tosiasiallisesti pidempi kuin työsopimuslain 4 luvussa tarkoitetut vapaat.
Puolustusvaliokunta ehdottaa lisäksi samaan momenttiin lisättäväksi säännöksen siitä, että jos nainen tulee raskaaksi ennen asepalveluksen aloittamista, aluetoimisto tekisi päätöksen asepalveluksen aloittamismääräyksen peruuttamisesta. Säännös vastaa nykyistä Puolustusvoimien käytäntöä, jossa aluetoimisto peruuttaa raskaaksi tulleen naisen palveluksen aloittamispäätöksen.
Muutoksenhakupykälät
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen eduskunnalle laeiksi asevelvollisuuslain ja siviilipalveluslain 79 §:n muuttamisesta (HE 183/2021 vp — PuVM 2/2021 vp), jossa on säännökset oikaisuvaatimusmenettelyn piiriin lukeutuvista päätöksistä. Kutsunta-asiain keskuslautakunnan päätöksiä koskee asevelvollisuuslain 112 §:n 1 momentissa säädetty muutoksenhakukielto, joka on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 9/2007 vp). Naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskevan lakiehdotuksen 11 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että laissa tarkoitettuihin päätöksiin haetaan muutosta noudattaen, mitä asevelvollisuuslaissa säädetään.
Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntely jää tältä osin epäselväksi. Sääntelyä on syytä täsmentää ja selventää luetteloimalla, missä järjestyksessä nyt arvioitavan esityksen mukaisiin päätöksiin haetaan muutosta.
Edellä todettuun viitaten puolustusvaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 11 §:n poistamista (Muutoksenhaku) ja sen korvaamista kokonaisuudessaan uusilla 11—16 pykälillä. Uudet pykälät vastaisivat sisällöltään pääosin asevelvollisuuslain muutoksenhakua koskevia 110—114 pykäliä. Valiokunta toteaa, että koska ehdotetussa laissa naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta on asevelvollisuuslaista poikkeavia muutoksenhakukelpoisia päätöksiä, on muutoksenhausta näihin päätöksiin syytä säätää erikseen myös laissa naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta.
11 §. Oikaisuvaatimus.
Hallintolain (434/2003) 49 b §:n 1 momentin mukaan laissa säädetään erikseen, jos päätökseen saa vaatia oikaisua. Päätökset, joista saisi ehdotetun lain mukaan vaatia oikaisua, listattaisiin uuden 11 §:n 1 momentissa. Valiokunta ehdottaa 11 §:n 1 momentissa säädettäväksi, että tässä laissa tarkoitettuun aluetoimiston päätökseen, joka koskee valintatilaisuuteen kutsumista, vapaaehtoiseen asepalvelukseen ottamista, asepalvelukseen määräämistä sekä aluetoimiston tai joukko-osaston komentajan päätökseen, joka koskee palveluskelpoisuutta, asepalveluksen aloittamismääräyksen peruuttamista tai asepalveluksen keskeyttämistä, saa vaatia oikaisua aluetoimistolta.
Pykälän 2 momentissa valiokunta ehdottaa säädettäväksi, että oikaisuvaatimus tehdään henkilön kotipaikan mukaan määräytyvälle aluetoimistolle. Säännös vastaisi asevelvollisuuslain 109 §:n 2 momenttia. Lisäksi momentissa viitattaisiin siihen, että oikaisuvaatimusajasta, oikaisuvaatimuksen muodosta ja sisällöstä sekä oikaisuvaatimusmenettelystä muutoin säädetään hallintolaissa. Ehdotettu säännös vastaisi asevelvollisuuslain 109 §:n 3 momenttia.
12 §. Valitus oikaisuasiassa.
Valiokunta ehdottaa lakiin lisättäväksi uuden säännöksen valituksesta oikaisuasiassa. Hallintolain 49 b §:n 1 momentin mukaan laissa säädetään erikseen, jos päätökseen saa vaatia oikaisua. Tällöin päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Tästä syystä myös ehdotetussa laissa naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta on syytä säätää informatiivisesti, ettei päätökseen saa hakea suoraan muutosta valittamalla, jos päätökseen saa vaatia oikaisua. Ehdotettua 12 §:n 1 momenttia vastaava säännös on myös asevelvollisuuslain 110 §:n 1 momentissa.
Pykälän 2 momentissa valiokunta ehdottaa säädettäväksi, että aluetoimiston oikaisuasiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla kutsunta-asiain keskuslautakuntaan. Vastaava säännös on myös asevelvollisuuslain 110 §:n 2 momentissa. Säännöksen myötä naisten olisi mahdollista valittaa kutsunta-asiain keskuslautakuntaan oikaisuasiassa annetusta päätöksestä. Tämä yhtenäistäisi asevelvollisuuslain ja naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain muutoksenhakuprosessin ja asettaisi asevelvolliset miehet ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat henkilöt tasavertaisempaan asemaan.
13 §. Valituksen ja oikaisuvaatimuksen vaikutus päätöksen täytäntöönpanoon.
Valiokunta ehdottaa säädettäväksi, että vapaaehtoiseen asepalvelukseen määräämistä ja asepalveluksen keskeyttämistä koskeva päätös pannaan täytäntöön oikaisuvaatimuksesta ja valituksesta huolimatta. Valiokunta toteaa, että vastaava säännös on myös asevelvollisuuslain 111 §:ssä asevelvollisuuslaissa tarkoitettuja päätöksiä koskien.
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 122 §:n 1 momentin mukaan päätöstä ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Pykälän 3 momentin mukaan päätös voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana myös, jos: 1) laissa niin säädetään; 2) päätös on luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön heti; 3) päätöksen täytäntöönpanoa ei yleisen edun vuoksi voida lykätä.
Saadun selvityksen mukaan päätökset asepalvelukseen määräämisestä ja asepalveluksen keskeyttämisestä ovat luonteeltaan sellaisia, että ne on tarpeen panna täytäntöön siitä huolimatta, että päätöksestä tehdään oikaisuvaatimus tai siihen haetaan muutosta valittamalla. Palvelukseen määräämistä koskeva päätös annetaan pääsääntöisesti niin hyvissä ajoin ennen palveluksen aloittamista, että päätös saa lainvoiman ennen palveluksen aloittamispäivää. Jos valitus lykkäisi täytäntöönpanoa, voisi hakija keinotekoisesti siirtää palveluksen alkamisajankohtaa hakemalla palveluksen aloittamisajan siirtoa vähän ennen palveluksen aloittamista ja valittamalla päätöksestä, jos se olisi kielteinen. Myös poikkeusoloissa päätös on voitava panna täytäntöön valituksesta huolimatta.
14 §. Valituskielto.
Valiokunta ehdottaa säädettäväksi, että kutsunta-asiain keskuslautakunnan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Säännös vastaa asevelvollisuuslain 112 §:n 1 momenttia.
15 §. Valituskirjelmän toimittaminen viranomaiselle.
Valiokunta ehdottaa säädettäväksi pykälän 1 momentissa, että kutsunta-asiain keskuslautakunnalle osoitetun valituskirjelmän saa toimittaa myös päätöksen antaneelle viranomaiselle. Säännös vastaisi pääosin asevelvollisuuslain 113 §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentissa valiokunta ehdottaa säädettäväksi, että aluetoimiston tai joukko-osaston on kahdeksan päivän kuluessa sen jälkeen, kun valituskirjelmä on sille tullut, lähetettävä se ja siihen kuuluvat asiakirjat sekä oma lausuntonsa kutsunta-asiain keskuslautakunnalle. Ehdotettu säännös vastaa pääosin asevelvollisuuslain 113 §:n 2 momenttia.
16 §. Valituksen käsitteleminen.
Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentissa säädettäväksi, että kutsunta-asiain keskuslautakunnalle tehty valitus on käsiteltävä ja ratkaistava kiireellisesti. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että asiassa annettu päätös toimitetaan viipymättä valittajalle ja tiedoksi päätöksen tehneelle viranomaiselle. Pykälä vastaisi asevelvollisuuslain 114 §:ää.
17 §. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset (vanha 12 §).
Uusien pykälien myötä voimaantulo ja siirtymäsäännöspykälän järjestysnumerointi on tarkistettava.