Yleistä
Hallituksen esityksen tavoitteena on saattaa museolaki lakiteknisesti ja sisällöllisesti ajan tasalle ottaen huomioon eduskunnan vuonna 2014 hyväksymä lausuma (HE 303/2014 vp — EV 275/2014 vp) ja museopoliittisen ohjelman (Mahdollisuuksien museo, opetus- ja kulttuuriministeriön museopoliittinen ohjelma 2030. OKM julkaisuja 2018:11) linjaukset. Sivistysvaliokunta pitää hyvänä, että uudistuksella ajantasaistetaan museotoiminnan tavoitetta ja tarkoitusta koskevat säännökset vastaamaan museoiden nykyistä yhteiskunnallista roolia ja monimuotoistuneita toimintatapoja. Vastuumuseoiden tehtäviä koskevat säännökset nostetaan samalla asetuksesta lain tasolle. Kulttuuriympäristön, erityisesti rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön asiantuntijaviranomaistehtävien hoitamisesta alueellisissa vastuumuseoissa ehdotetaan säädettävän selkeästi lain tasolla ottaen huomioon julkisen hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle koskevat vaatimukset.
Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että museoiden valtionosuusjärjestelmä jatkossakin turvaa taide- ja kulttuuripalvelujen alueellista saatavuutta ja saavutettavuutta eri väestöryhmille. Uudistuksen tavoitteena on nimenomaan edistää monipuolisten, alueellisesti kattavien ja yhteisölleen merkittävien museopalveluiden saatavuutta. Uudistus lisää rahoituksen ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä ja kannustaa toimijoita monipuoliseen, vaikuttavaan, laadukkaaseen ja korkeatasoiseen toimintaan sekä pitkäjänteiseen tavoitteelliseen kehittämiseen ja uudistamiseen. Vuoden 1993 alussa voimaan tullut kulttuurin valtionosuusjärjestelmä on ollut museoiden osalta pääosin toimiva. Sen mukainen rahoitus ei kuitenkaan ole vastannut lakiin sisältyneitä odotuksia eikä lainkaan seurannut museoalan kasvua.
Saaduissa asiantuntijalausunnoissa ehdotusta on kiitelty ja katsottu, että ehdotus uudeksi museolaiksi vastaa hyvin tarkoitustaan.
Ehdotetun uuden rahoitusmallin keskeisin muutos sisältyy asiantuntijanäkemysten mukaan lakiehdotuksen 4 ja 6 §:ään, joiden nojalla valtionosuuksien jakaminen perustuu tarveharkintaan, jossa huomioidaan kulttuuriperinnön kattava tallentaminen sekä monipuolisten, alueellisesti kattavien ja yhteisölleen merkittävien museopalveluiden saatavuus. Uudistus antaa tarveharkinnalle selkeät kriteerit. Käytännössä tällä halutaan varmistaa, että valtionosuuksia voidaan myöntää keskimääräistä enemmän museoille, joita tarvitaan suomalaisen kulttuuriperinnön kattavan tallentamisen kannalta. Museopalveluiden saatavuuden korostaminen mahdollistaa saadun asiantuntijalausunnon mukaan muun muassa syrjäseutujen museoiden korkeammat tukiprosentit.
Toinen uuden museolain merkittävä muutos on luopuminen korotetuista valtionosuuksista, joilla on rahoitettu maakunta- ja aluetaidemuseoita sekä valtakunnallisia erikoismuseoita. Museopoliittisen ohjelman linjausten mukaisesti näiden museoiden kohdalla siirrytään statuspohjaisesta rahoituksesta tehtäväpohjaiseen rahoitukseen. Jatkossa opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä vastuutehtävä saa kohdennetun rahoituksen, kun nykymallissa rahoitus tulee korotettuna kaikkeen toimintaan. Tämä muutos on asiantuntija-arvioiden mukaan todella merkittävä alueellisten vastuumuseoiden osalta.
Sivistysvaliokunta toteaa, että uudessa museolaissa ei oteta kantaa yhteen keskeisimmistä museoalan ongelmista eli organisaatioiden pieneen yksikkökokoon. Keskimäärin ammattimaisissa museoissa tehdään 17 henkilötyövuoden edestä työtä, mutta työpanoksesta huomattava osa syntyy muutamissa suurissa yksiköissä. Museopoliittista ohjelmaa tehnyt työryhmä asetti vahvemmat toimintayksiköt tavoitteeksi. Samalla kuitenkin katsottiin, että laki ei ole toimivin tapa ohjata museoita tähän muutokseen. Sivistysvaliokunta yhtyy tähän näkemykseen ja ehdottaa esimerkiksi kannustinrahoituksen käyttöä vahvempien yksiköiden aikaan saamiseksi samalla tavalla kuin on toimittu esimerkiksi kansanopistokentällä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella sivistysvaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta ehdottaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä muutettuina.
Perustuslakivaliokunnan lausunto
Perustuslakivaliokunta on antamassaan lausunnossa (PeVL 54/2018 vp) esittänyt, että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunnan mielestä sivistysvaliokunnan on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, miten ehdotetut muutokset vaikuttavat museoiden rahoituspohjaan, ja siihen, että muutoksilla on riittävät siirtymäaikajärjestelyt. Tukemalla kulttuurilaitoksia valtion varoista edistetään osaltaan etenkin perustuslain 16 §:n 2 momentissa julkiselle vallalle asetettuja velvoitteita turvata sivistykselliset oikeudet (ks. myös PeVL 12/2011 vp, s. 3). Julkisen rahoituksen heikennykset voivat uhata museolaitoksen perustehtäviä ja sitä kautta yksityisten mahdollisuuksia kehittää itseään.
Sivistysvaliokunta toteaa, että esityksessä ei ole kyse museoiden julkisen rahoituksen heikennyksestä, vaan uudistuksen yhteydessä museoiden valtionosuusmäärärahoja ollaan lisäämässä neljällä miljoonalla eurolla. Museoiden valtionosuusjärjestelmä säilyy edelleen peruslähtökohdiltaan laskennallisena siten, että valtionosuus perustuu valtionosuuden perusteeksi vahvistettavien henkilötyövuosien määrään ja henkilötyövuotta kohden määrättyyn yksikköhintaan. Yksittäisen valtionosuuden saajan kohdalla uudistus voi merkitä joko valtionosuuden lisääntymistä tai alentumista, koska valtionosuuden määräytymisperusteissa tapahtuu muutoksia. Museolain 14 §:n 1 momenttiin sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta annetun lain voimaantulo- ja siirtymäsäännökseen on ehdotettu tarvittavat säännökset, joiden perusteella rahoituksen muutoksia jaksotetaan enintään kolmen vuoden ajalle silloin, jos yksittäisen museon rahoituksen määrä alenisi uudistuksen johdosta olennaisesti. Sivistysvaliokunta pitää uudistusta näiltä osin ongelmattomana.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa täsmennetään, että museolain 7 §:n 2 momentin muotoilu ja perustelut viittaavat lähinnä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisiin päätöksentekotilanteisiin. Näitä asiantuntijatehtäviä hoitaessaan museo ei tee itse yksilön etua tai oikeutta koskevia päätöksiä. Päätöksenteko jäsentyy muun lainsäädännön pohjalta ja tapahtuu muun viranomaisen kuin museon toimesta. Hallituksen esitys on tältä osin ongelmaton perustuslain 124 §:n näkökulmasta. Sivistysvaliokunnan tulee kuitenkin harkita "asiantuntijaviranomaista" koskevan sääntelyn sanonnallista muuttamista. Perustuslakivaliokunta ei ole aiemmissa lausunnoissaan pitänyt asianmukaisena, että yhtiö toimii lain sanamuodon mukaan viranomaisena (ks. PeVL 50/2017 vp ja PeVL 45/2006 vp, s. 2/II). Sivistysvaliokunta ehdottaa yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevät sanonnalliset muutokset 1. lakiehdotuksen 7 §:ään.
Alueellisten vastuumuseoiden määrä
Ehdotetun museolain 8 §:n 2 momentin mukaan alueellisen vastuumuseon toimialue voidaan määrätä maakuntaa pienemmäksi alueen olosuhteisiin liittyvästä perustellusta syystä. Perustelujen mukaan tällaiset syyt voisivat liittyä esimerkiksi siihen, että maakunnan alueella on jo vakiintuneesti toiminut useampi toimija, joilla on vakiintuneet verkostot ja tietovarannot. Syyt voisivat liittyä myös alueen asukasmäärään, maantieteellisiin välimatkoihin tai kulttuurisiin eroavaisuuksiin. Sivistysvaliokunta kannattaa uudistusta tältäkin osin ja toteaa saamansa selvityksen perusteella, että tällaisia alueen olosuhteisiin liittyviä syitä on olemassa ainakin Uudenmaan ja Lapin maakuntien alueilla. Useiden maakuntien alueilla on useita vakiintuneita toimijoita, ja niiden eri osa-alueiden välillä on kulttuurisia eroavaisuuksia. Uudenmaan osalta huomioon on lisäksi otettava alueen asukasmäärä ja Lapin osalta maantieteelliset välimatkat. Sivistysvaliokunta pitää ehdottoman tärkeänä ja kannatettavana, että ehdotetut säännökset mahdollistavat tietyin edellytyksin alueellisen vastuumuseotehtävän jakamisen maakunnan alueella useammalle museolle. Valiokunta korostaa myös, että museotoiminta ja sen alueellinen tarve eivät välttämättä noudata maakuntien rajoja lainkaan.
Ratkaisut museoiden nimeämisestä alueellisiksi vastuumuseoiksi tehdään opetus- ja kulttuuriministeriössä hakemusten perusteella lain hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen. Ratkaisuja tehtäessä on otettava huomioon 8 §:n 1 momentin mukaiset edellytykset, muun muassa se, että museon nimeäminen alueelliseksi vastuumuseoksi on toimialueen olosuhteiden ja alueellisen vastuumuseon tehtävien hoidon kannalta tarpeellista. Myös alueen kieliolosuhteet ovat käytännössä sellainen 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimialueen olosuhteita koskeva seikka, joka tulisi ottaa huomioon päätettäessä museon nimeämisestä alueelliseksi vastuumuseoksi. Sivistysvaliokunta korostaa alueellisten vastuumuseoiden valinnassa tasapuolisuutta ja läpinäkyvyyttä.
Eräät muutosehdotukset
Asiantuntijalausunnossa käsiteltävänä olevaan ehdotukseen museolaiksi on ehdotettu useita muutoksia ja lisäyksiä, jotka liittyvät muun muassa moninaisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja saavutettavuuteen sekä verkkopalvelujen esteettömyyteen. Valiokunta katsoo, että museolaissa ei ole tarpeen erikseen säätää sellaisista velvoitteista, jotka koskevat museoita jo yleislainsäädännön perusteella. Sivistysvaliokunta ehdottaa kuitenkin yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevät yhdenvertaisuutta ja saavutettavuutta koskevat lisäykset 1. lakiehdotuksen 1 ja 2 §:ään. Valiokunta korostaa näillä lisäyksillä, että yhdenvertaisuus ja saavutettavuus ovat tärkeitä lähtökohtia ja tavoitteita kaikessa museotoiminnassa.
Uudistuksen seuranta
Sivistysvaliokunta korostaa museolain kokonaisuudistuksen merkittävyyttä museoalalle ja painottaa uudistuksen toteutumista ja sen vaikutuksia koskevan seurannan tärkeyttä. Sivistysvaliokunta edellyttää, että valtakunnallisten ja alueellisten vastuumuseoiden rahoituksen riittävyyttä suhteutettuna laissa määrättyihin tehtäviin sekä alueellisten vastuumuseoiden määrän tarkoituksenmukaisuutta ja riittävyyttä suhteutettuna maakunnan tai sen osan tarpeisiin ja erityispiirteisiin arvioidaan osana laajempaa uudistuksen arviointia ja että tästä annetaan selvitys sivistysvaliokunnalle seuraavan vaalikauden lopussa. (Valiokunnan lausumaehdotus)