Hallituksen esitys sisältää kolme perusopetuslain muuttamiseen liittyvää asiakokonaisuutta, jotka ovat puhelinten ja muiden mobiililaitteiden käytön rajoittaminen koulupäivän aikana, liikunnallisen elämäntavan edistäminen esi- ja perusopetuksessa sekä aluehallintovirastojen valvontatoimivallan lisääminen koulujen laillisuusvalvonnassa. Lisäksi perusopetuslakiin ehdotetaan tehtäväksi eräitä säädöshuollollisia muutoksia. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella sivistysvaliokunta pitää hallituksen esitystä tarpeellisena ja kannatettavana. Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Mobiililaitteiden käyttö koulupäivän aikana
Yleistä
Perusopetuslakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan oppilas ei saa käyttää puhelinta tai muuta mobiililaitetta oppitunnin aikana lukuun ottamatta niiden käyttöä opettajan luvalla oppimistarkoitukseen taikka rehtorin tai opettajan luvalla henkilökohtaiseen terveydenhoitoon. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi opetuksen järjestäjän velvollisuudesta määrätä järjestyssäännöissä tai -määräyksissä puhelimien ja muiden mobiililaitteiden säilytyksestä oppituntien aikana sekä niiden käytöstä ja säilytyksestä työpäivän aikana muulloin kuin oppitunneilla.
Mobiililaitteella tarkoitetaan hallituksen esityksen mukaan kannettavaksi suunniteltua laitetta, joka soveltuu tiedon tai median käsittelyyn tai langattoman tiedon siirtoon. Mobiililaite voi olla esimerkiksi puhelin, tabletti, kannettava tietokone tai puettava laite kuten kuulokkeet tai älykello.
Esityksen tavoitteena on vahvistaa opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua mobiililaitteiden käyttöön koulupäivän aikana, parantaa oppilaiden keskittymistä opetukseen ja koulun muuhun toimintaan sekä vahvistaa opetukseen osallistuvan oikeutta turvalliseen opiskeluympäristöön. Lakiesitys kieltää oppimista häiritsevän mobiililaitteiden käytön, mutta mahdollistaa opettajan luvalla tapahtuvan oppimiskäytön sekä mobiililaitteen käytön henkilökohtaisen terveyden hoitamiseen oppitunnilla.
Esitys ei poissulje digitaalisen osaamisen tärkeyttä, eikä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa asetettuja tavoitteita oppilaiden digitaalisen osaamisen kehittämiselle ole tarkoitus tässä yhteydessä muuttaa. Asiantuntijalausunnossa todetun mukaisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnille ja mielenterveydelle on keskeistä oppia toimimaan vastuullisesti myös digiympäristössä sekä oppia taidot mobiililaitteiden turvalliseen ja hyvinvointia tukevaan käyttöön. Valiokunta toteaa, että tieto- ja viestintäteknologisten laitteiden käytön harjoittelu ja oppilaiden digitaalisen osaamisen kehittäminen koulussa ei perustu siihen, että oppilaat tuovat omat laitteensa kouluun. Perusopetuslain 31 §:n mukaan opetus ja sen edellyttämät oppikirjat ja muu oppimateriaali sekä työvälineet ja työaineet ovat oppilaalle maksuttomia, joten koulun tulee tarjota mobiililaitteet, joita käytetään oppimisen välineinä.
Voimassa olevan perusopetuslain 3 a §:n mukaan perusopetusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Säännös perustuu YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen, jonka mukaan kaikessa viranomaistoiminnassa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu ja joka velvoittaa suojelemaan lapsia mm. väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Lapsen edun ensisijaisuus on perusopetuksen järjestämisen ja toteuttamisen läpileikkaava oikeusperiaate. Käsiteltävänä olevan lakiehdotuksen osalta lapsen etu linkittyy erityisesti sivistyksellisten oikeuksien toteutumiseen ja turvalliseen oppimisympäristöön.
Mobiililaitteiden haitoista
Valiokunnan asiantuntijalausunnoissa on kuvattu laajasti mobiililaitteiden runsaasta käytöstä aiheutuvia haittavaikutuksia, joita ovat mm. kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen ja fyysisen aktiivisuuden väheneminen, niska-hartiaseudun oireiden, päänsäryn, silmien kuivumisen sekä haitallisen riippuvuuden lisääntyminen samoin kuin aivojen ylikuormittumisesta johtuvat ongelmat. Valiokunnalle esitetty tutkimustieto puoltaa vahvasti laitteiden käytön rajoittamista koskevaa sääntelyä. Valiokunta pitää tärkeänä, että Aivoliitto ry on laatinut tutkimusnäyttöön perustuvia suosituksia lasten, nuorten ja huoltajien älypuhelimien käytölle. Suositusten tavoitteena on auttaa lapsia, nuoria ja ennen kaikkea huoltajia rajaamaan koko perheen älypuhelimien käyttöä ja siten suojata aivoja liialliselta ja vahingolliselta kuormitukselta. Koska lasten ja nuorten itsesäätelytaidot ovat vasta kehittymässä, ei vastuuta mobiililaitteiden käytöstä voi jättää yksin heille.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ihmisaivojen kehitys jatkuu varhaisaikuisuuteen asti, joten aivoterveyteen liittyvät näkökohdat ovat tämän lapsia ja nuoria koskevan lakiehdotuksen käsittelyn yhteydessä erityisen merkityksellisiä. Valiokunta yhtyy asiantuntijalausunnon näkemykseen siitä, että lasten ja nuorten aivot tarvitsevat erityistä suojelua. Liiallinen digitaalisten laitteiden käyttö muovaa aivoja rakenteellisesti ja toiminnallisesti, joten käyttöä koskevilla rajoituksilla pyritään suojaamaan kehittyvien aivojen hyvinvointia.
Mobiililaitteiden runsaalla käytöllä on suuria vaikutuksia myös lasten ja nuorten mielenterveyteen. Asiantuntijalausunnossa nostetaan esille puhelimen käytön haittavaikutuksina mm. hallitsematon ärsyketulva, jota lapsen ja nuoren keskeneräinen keskushermosto ei pysty käsittelemään tai jäsentämään. Tällöin lapset ja nuoret ylikuormittuvat, jonka seurauksena ilmenee stressiä ja uupumista. Osa nuorista pystyy säätelemään älylaitteiden käyttöä, mutta lieveilmiöt (esim. levottomuus, unihäiriöt, väsymys ja keskittymisongelmat) ovat asiantuntijalausunnon mukaan huolestuttavan yleisiä. Tämä kaikki vaikuttaa puolestaan heikentävästi oppimiseen. Pitkäjänteistä työskentelyä oppii vain harjoittelemalla, eivätkä älypuhelimet sovelluksineen tue tätä kehitystä.
Valiokunta toteaa, ettei ratkaisujen löytämistä älypuhelinten eri sovellusten koukuttavuuteen tule sälyttää yksinomaan koulujen, kotien tai lasten vastuulle. Kuten asiantuntijalausunnossa todetaan, eivät nykyiset sosiaalisen median sovellukset ja suuri osa peleistä ole lapsille ja nuorille suunniteltuja tai turvallisia. Lapset ja nuoret kohtaavat digimaailman alustoilla vihapuhetta, väärää tietoa, kiusaamista ja häirintää. Käyttäjät voivat altistua sovellusten kautta sisällöille, jotka ovat vahingollisia ja traumatisoivia. Sovellusten algoritmit noudattavat samaa logiikkaa kuin rahapelitkin, jotka on kielletty alle 18-vuotiailta. Valiokunta viittaa tässä yhteydessä helmikuussa 2024 voimaan tulleeseen EU:n ns. digipalveluasetukseen (EU) 2022/2065, jolla pyritään turvaamaan digipalveluiden eli esimerkiksi erilaisten verkkoyhteisöjen ja markkinapaikkojen käyttäjän asemaa. Sääntelyn tavoitteena on varmistaa, että verkkoalustat kantavat vastuuta sisällöistä, joita ne välittävät, tallentavat ja jakavat. Verkkoalustoilta vaaditaan asetuksessa myös erilaisia toimia, jotka lisäävät mainonnan ja suosittelujärjestelmien läpinäkyvyyttä sekä alaikäisten suojelua verkossa. Käyttäjä voi esimerkiksi kytkeä somealustojen algoritmit pois päältä suurimmissa palveluissa (mm. TikTok, Instagram, Facebook, Twitter/X).
Mobiililaitteiden käyttö muutoin kuin oppituntien aikana
Valiokunta yhtyy asiantuntijalausunnon näkemykseen siitä, että nuoret eivät pysty vastustamaan koukuttavaksi suunniteltuja sovelluksia, joten aikuisten tulee rajata puhelimen käyttöä heidän puolestaan. Asiantuntijakuulemisten perusteella sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että mobiililaitteiden käyttöä oppituntien aikana rajoitetaan lailla. Näin voidaan yhdenmukaistaa koulujen käytäntöjä merkittävästi ja siten lisätä oppilaiden yhdenvertaisuutta.
Hallituksen esityksessä on myös kirjattu yhtenä toteuttamisvaihtoehtona mobiililaitteiden täyskiellon säätäminen koko koulupäivän ajaksi. Tämä vaihtoehto yhdenmukaistaisi oppilaitosten käytäntöjä entisestään, mutta samalla se sulkisi pois mahdollisuudet huomioida oppilaitosten erilaiset tilanteet ja tarpeet mobiililaitteiden käytön sääntelyssä. Sivistysvaliokunta pitää tässä vaiheessa tarkoituksenmukaisena, että lakiin lisätään säännökset mobiililaitteiden käytön rajoittamisesta oppituntien aikana ja että käytöstä muulloin kuin oppitunneilla määrätään oppilaitosten järjestyssäännöissä. Hallituksen esityksessä todetun mukaisesti ”muu kuin oppitunti” käsittää mm. välitunnin, ruokailun ja esimerkiksi siirtymiset paikasta toiseen.
Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) välitunti on mainittu osana koulupäivää. Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan välitunnit tulee järjestää niin, että ne tukevat oppilaiden hyvinvointia, tervettä kehitystä, sosiaalisia suhteita ja opiskelussa jaksamista sekä lisäävät koko koulun yhteisöllisyyttä. Asiantuntijalausunnossa todetaan, että mobiililaitteiden käyttö välitunneilla ja ruokatauoilla estää näiden tavoitteiden toteutumisen ja heikentää aivoterveyttä estämällä aivoja palautumasta oppituntien kuormitukselta.
Asiantuntijalausunnossa nostetaan myös esille, että mobiililaitteiden käytön rajoittaminen vain oppitunneilla voi johtaa oppilaiden ruutuajan maksimointiin oppituntien välisillä tauoilla. Tämä ei edistä oppitunnista ja kognitiivisesta kuormituksesta palautumista, haittaa keskittymiskykyä ja optimaalista oppimista sekä vähentää sosiaalista kanssakäymistä ja yhteisöllisyyden kehittymistä koulupäivän aikana. Älypuhelimien käyttö välitunnilla aktivoi aivot kuormittavaan vireystilaan, joka häiritsee keskittymistä seuraavalla oppitunnilla, ja vie aikaa aivoterveyttä ja hyvinvointia suojaavalta toiminnalta, kuten liikunnalta ja sosiaalisten suhteiden harjoittelulta todellisissa vuorovaikutustilanteissa. Mobiililaite voi myös olla kiusaamisväline koulupäivän aikana.
Hallituksen esityksessä todetaan, että oppilaille suunnatun kyselyn mukaan joillekin puhelin on tärkeä väline yksinäisyyden vähentämiseen. Toisaalta asiantuntijalausunnossa on tuotu esiin, että puhelin on pääsääntöisesti huono väline yksinäisyyden ja ahdistuneisuuden vähentämiseen, sillä sosiaalisia taitoja opitaan yhdessä toisten kanssa. Puhelin voi tuntua tilapäiseltä pakokeinolta, mutta sen kautta ei opi olemaan muiden kanssa vuorovaikutuksessa kasvokkain. Asiantuntijalausunnon mukaan tällainen välttämiskäyttäytyminen voi itse asiassa pahentaa esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelkoa entisestään.
Lakiehdotuksen mukaan koulun järjestyssäännöillä tulee määrätä mobiililaitteiden säilytyksestä koko koulupäivän aikana ja mobiililaitteiden käytöstä koulupäivän aikana muulloin kuin oppitunneilla. Saadun selvityksen mukaan Opetushallitus päivittää parhaillaan aiemmin laadittua järjestyssääntöohjetta ja mobiililaiteopasta. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että ohjeessa korostetaan mahdollisuutta määrätä käyttökielto myös koko koulupäivän ajaksi. Asiaa on hyvä tarkastella mm. ikäsidonnaisesti.
Perusopetuslain 47 a §:n mukaan oppilaille tulee järjestää mahdollisuus osallistua koulun järjestyssäännön valmisteluun. Sivistysvaliokunta katsoo, että koulun opettajien ja muun henkilökunnan sekä oppilaiden ja heidän huoltajiensa osallistaminen järjestyssääntöjen laatimiseen on erittäin tärkeää. Tällöin mobiililaitteiden käyttörajoitukset muun koulupäivän kuin oppituntien osalta sekä mobiililaitteiden säilyttämistä koskevat linjaukset voidaan määrittää koulukohtaisesti tarkoituksenmukaisimmaksi katsotulla tavalla. Samalla prosessi mahdollistaa kaikkien osapuolten vahvemman sitoutumisen sääntöjen noudattamiseen. On myös tärkeää, että järjestyssääntöjen laatimisen yhteydessä oppilaille, huoltajille ja opettajille annetaan tietoa mobiililaitteiden käytön hyödyistä ja haitoista.
Koulun aikuisten, oppilaiden ja kotien kanssa tehtävä yhteistyö digihyvinvoinnin edistämiseksi on tärkeää. Valiokunnan näkemyksen mukaan on myös olennaista kiinnittää huomiota lasten ja nuorten vapaa-ajalla tapahtuvaan digitaalisten laitteiden käyttöön koulupäivän aikana tapahtuvan käytön lisäksi. Tämän vuoksi on kannatettavaa, että Opetushallitus edistää lasten ja nuorten digitaalista hyvinvointia ja turvallisuutta yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa kokoamalla yhteen verkoston, joka etsii tasapainoisia keinoja digilaitteiden ja -sisältöjen haittojen ehkäisemiseksi ja laatii vapaa-ajalle suosituksia, jotka huomioivat hyvinvoinnin ja turvallisuuden näkökulmat.
Oppilaiden kuuleminen
Valiokunta on valtioneuvoston koulutuspoliittisen selonteon (VNS 1/2021 vp) käsittelyn yhteydessä kiinnittänyt huomiota lapsivaikutusten arvioinnin toteuttamisen tärkeään merkitykseen sekä lasten ja nuorten osallistamiseen osana koulutuspoliittista päätöksentekoa sekä konkreettisten toimenpidesuunnitelmien laadintaa ja niiden seurantaa (SiVM 19/2021 vp).
Hallituksen esityksen valmisteluvaiheessa on kuultu oppilaita toteuttamalla kysely, jonka tavoitteena oli kerätä lasten ja nuorten ajatuksia puhelimen käytön vaikutuksista hyvinvointiin ja oppimiseen sekä puhelimien käytön rajaamisesta koulussa. Lisäksi aiheesta järjestettiin kaksi Digiraatia (oikeusministeriön ylläpitämä verkkopalvelu, joka tarjoaa lapsille ja nuorille tavan saada äänensä kuuluviin yhteiskunnallisissa kysymyksissä). Hallituksen esitykseen on kirjattu oppilaiden mielipiteitä puhelimen käytön säännöistä mm. seuraavasti: ”Moni piti hyvänä sääntönä, ettei puhelimia käytettäisi oppitunneilla, jotta oppilaat voisivat keskittyä opetukseen ja oppimiseen ilman häiriötekijöitä. Vastaajat toivoivat, että välitunnin aikana puhelimen käytön olisi sallittua, koska sen ei koettu häiritsevän opiskelua. Moni kokee tarvitsevansa taukoa opiskelusta ja haluaa käyttää puhelimia rentoutumiseen ja yhteydenpitoon kavereiden kanssa. Jotkut ehdottivat, että voisi olla tiettyjä välitunteja, jolloin puhelinta saa käyttää.”
Valiokunnan saamassa asiantuntijalausunnossa on pidetty tärkeänä, että lapsia ja nuoria kuullaan heitä koskevan lainsäädännön valmisteluvaiheessa. Lausunnossa todetaan toisaalta myös, ettei kuulemisen pidä tarkoittaa sitä, että johtopäätökset tehtäisiin automaattisesti lasten ja nuorten vastausten perusteella. Viimeisimpien kouluterveyskyselyiden mukaan yli kolmannes nuorista kokee, että heidän pitäisi viettää vähemmän aikaa netissä, mutta eivät ole siinä yrityksestään huolimatta onnistuneet.
Valiokunta on perusopetuslain muutosta koskevan käsittelyn aikana kuullut Polvijärven koulun 9. luokan ja Helsingin Vuoniityn peruskoulun 8. luokan oppilaita. Molemmissa kouluissa on jo tällä hetkellä rajoitettu kännykän käyttöä järjestyssäännöillä. Polvijärven koulussa kännyköitä ei saa käyttää oppitunneilla muutoin kuin opettajan luvalla ja kännykät säilytetään repuissa. Lisäksi kännykän käyttö on kiellettyä välituntien aikana sisätiloissa. Vuoniityn koulussa on vuosiluokilla 5—9 puolestaan käytössä kännykkäparkit oppituntien aikana. Sen sijaan muutoin kuin oppituntien osalta kännykän käyttöä ei ole rajoitettu 7.—9.-luokkalaisilta. Molempien koulujen oppilaat pitivät voimassa olevia sääntöjä selkeinä ja toimivina.
Oppilaat toivat kuulemisessa esiin kännykän hyötyinä mm. seuraavia käyttötarkoituksia: helppo tiedonhakuväline, sosiaalisten suhteiden hoitaminen sekä perheen että ystävien kanssa, pelit oppimisen välineenä, kielten opiskelu, musiikin kuuntelu, koulutehtävien tekeminen, videoiden kuvaaminen, kuvien ottaminen ja muokkaaminen, turva koulumatkoilla ja yksinäisyyden tunteen karkottaja. Kännykän käytön haittapuolina nähtiin puolestaan keskittymisen häiriintyminen, sovellusten koukuttavuus ja sitä kautta laitteen liiallinen käyttö, vaikutukset unen laatuun ja määrään, sosiaalisen median tuomat ulkonäköpaineet, kännykän käyttö kiusaamisen välineenä viesteillä ja sosiaalisessa mediassa sekä mahdollisuudet salakuvaamiseen ja rikollisten tietojenkalasteluun.
Oppilaat pitivät kännykän käyttöön liittyvien rajoitusten asettamista hyväksyttävänä ja voimassa olevia järjestyssääntöihin perustuvia rajoituksia hyvinä. Oppilaat nostivat kuulemisessa esiin myös kännykän käytön hallinnan ja itsesäätelyn opettelun tärkeän merkityksen. Oppilaat tunnistivat liiallisen ruutuajan vaikutuksina mm. väsymyksen ja päänsäryn sekä ylikuormittuneen olon. Toisaalta oppilaat totesivat, että nuorten elämä on osittain digitaalista ja että ilman kännykkää jäisi paljosta paitsi. Välituntien viettäminen ilman kännyköitä on oppilaiden kokemuksen mukaan lisännyt sosiaalista kanssakäymistä. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että välitunneilla on puhelimen käytön vaihtoehtona tarjolla muuta kiinnostavaa tekemistä ja esimerkiksi riittävästi mahdollisuuksia liikkua ja urheilla.
Perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 6/2025 vp
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että sen mielestä ehdotetussa sääntelyssä ei ole kyse perusoikeuksia rajoittavasta tai niihin puuttuvasta sääntelystä, vaan ensisijaisesti kysymys on perustuslain 16 §:ssä turvattujen sivistyksellisten oikeuksien toteuttamisesta perustuslain 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi valiokunnan mielestä on selvää, ettei perusoikeussuojaa edes nauti sellainen oppimistarkoitukseen tai terveydenhoitoon liittymätön mobiililaitteiden käyttö, joka häiritsee opetusta tai oppimista. Myöskään sääntely mobiililaitteiden käytön rajoittamisesta työpäivän aikana muulloin kuin oppitunneilla ei muodostu ongelmalliseksi.
Hallituksen esityksen perusteluissa on viitattu siihen, että perusopetuslain 31 §:n nojalla vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät erityiset apuvälineet. Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että ehdotetun 29 §:n 4 momentin ja voimassa olevan perusopetuslain 31 §:n sääntelyn välinen suhde jää esityksen perusteella varsin epäselväksi. Perustuslakivaliokunta toteaa, että sivistysvaliokunnan on syytä selventää ehdotettua sääntelyä siten, että oppilaan oikeus käyttää toimintakykyä ylläpitäviä digitaalisia laitteita säädettäväksi ehdotettavasta puhelimen tai muun mobiililaitteen käytön kiellosta huolimatta toteutuu esityksen perusteluissa todetuin tavoin. Sivistysvaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella, että 29 §:n 4 momenttia täsmennetään yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevällä tavalla.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa viitataan lisäksi hallituksen esityksen perusteluihin, jossa on todettu: ”Jos puhelimen tai muun mobiililaitteen käyttö olisi välttämätöntä oppilaan henkilökohtaiseen terveydenhoitoon, olisi opettajan tai rehtorin mahdollista saada nämä tiedot lapsen sairaudesta ja sen vaatimista toimista vanhemmilta, erikoissairaanhoidosta ja kouluterveydenhuollosta.” Perustuslakivaliokunta toteaa, ettei esityksestä ja sen perusteluista käy ilmi, mihin tämän mahdollisuus perustuisi. Näin ollen perustuslakivaliokunta katsoo, että ehdotettua sääntelyä on syytä täsmentää, jollei kyseisestä tiedonsaantioikeudesta säädetä muualla lainsäädännössä.
Opetus- ja kulttuuriministeriöltä saadun selvityksen mukaan hallituksen esityksen s. 38 perustelut ovat jääneet puutteelliseksi. Terveystilatietojen saaminen perustuu suostumukseen, eli perustelutekstin tulisi kuulua seuraavasti: ”Jos puhelimen tai muun mobiililaitteen käyttö olisi välttämätöntä oppilaan henkilökohtaiseen terveydenhoitoon, olisi opettajan tai rehtorin mahdollista saada oppilaan tai tämän laillisen edustajan luvalla nämä tiedot lapsen sairaudesta ja sen vaatimista toimista vanhemmilta, erikoissairaanhoidosta ja kouluterveydenhuollosta.” Oppilaan terveydentilatietoja ei näin ollen ole tarkoitus käsitellä ehdotetun lainsäädännön soveltamisen yhteydessä ilman suostumusta, vaan käytännössä kaikkien terveystietojen tietojenluovutus opetuksen järjestäjälle perustuu vapaaehtoisuuteen. Sivistysvaliokunnan näkemyksen mukaan ehdotettua sääntelyä ei siten ole tarpeen täsmentää tiedonsaantioikeuden osalta.
Toimenpidealoitteet
Toimenpidealoite TPA 47/2024 vp koskee välituntien lisäämistä kännykkäkiellon piiriin, TPA 4/2024 vp kännyköiden käytön kieltämistä koulupäivän aikana peruskoulussa ja TPA 2/2023 vp opettajien mahdollisuutta ottaa haltuun opiskelijoiden mobiililaitteet opetuksen ajaksi. Hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus vastaa pitkälti aloitteissa esiin tuotuihin näkökulmiin ja mahdollistaa mobiililaitteiden käytön rajoittamisen toimenpidealoitteissa esitetyllä tavalla. Tämän vuoksi sivistysvaliokunta ehdottaa toimenpidealoitteiden hylkäämistä.
Seuranta
Hallituksen esityksessä todetaan, että mobiililaitteiden käyttöön liittyvien rajoitusten vaikutusta rauhallisen kouluympäristön turvaamiseksi peruskouluissa seurataan ja kiellon kattavuutta tullaan vielä tarvittaessa tarkastelemaan säädöstasolla. Sivistysvaliokunta korostaa lakiehdotuksen vaikutusten seurannan merkitystä ja tarpeellisuutta. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että hallituksen esityksessä selostettujen ulkomaiden lainsäädännössä toteutettujen rajoitusten vaikutuksista ja niistä tehdyistä johtopäätöksistä saadaan tarkempaa tietoa. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausuman, jossa edellytetään opetus- ja kulttuuriministeriön selvittävän mobiililaitteiden käyttöä koskevien rajoitusten vaikutuksia. (Valiokunnan lausumaehdotus)
Liikunnallisen elämäntavan edistäminen
Sivistysvaliokunnan saamassa asiantuntijalausunnossa todetaan, että väestön liian vähäinen liikkuminen on yksi keskeisistä suomalaisen yhteiskunnan haasteista ja että tutkimusten mukaan vain noin kolmannes lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Sivistysvaliokunta pitää huolestuttavana asiantuntijalausuntoon sisältyvää tietoa siitä, että vuoden 2024 Move!-tulosten (fyysisen toimintakyvyn valtakunnallinen mittaus- ja palautejärjestelmä) mukaan viidesluokkalaisista vajaa 36 % ja kahdeksasluokkalaisista yli 40 % on fyysiseltä toimintakyvyltään mahdollisesti terveyttä ja hyvinvointia kuluttavalla tai haittaavalla tasolla.
Pääministeri Orpon hallituksen tavoitteena on kääntää liikkuminen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä. Hallitusohjelman mukaan päiväkoti- ja koulupäivien sekä koulumatkojen liikunnallistamista sekä koulupäivien yhteydessä tapahtuvaa harrastamista vahvistetaan ja perusopetuslakiin lisätään liikunnallisen elämäntavan edistäminen.
Voimassa olevan perusopetuslain 2 §:ssä säädetään opetuksen tavoitteista. Esityksessä ehdotetaan pykälän 2 momenttiin lisättäväksi säännös, jonka mukaan esi- ja perusopetuksen tulee lisäksi edistää liikunnallista elämäntapaa. Esityksen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten liikkumista esiopetuksen ja koulupäivän aikana ja tätä kautta tukea ja parantaa heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Lakiehdotuksella halutaan vahvistaa liikunnan merkitystä esiopetuksen ja koulujen toimintakulttuurissa ja kokonaisvaltaisena elämäntaitona.
Hallituksen esityksessä todetaan, että esi- ja perusopetuksen tavoitteisiin lisättävä liikunnallinen elämäntapa voi lisätä lasten ja nuorten liikkumista koulujen arjessa esimerkiksi siten, että eri oppiaineiden sisälle rakennetaan liikunnallisia oppimisen tapoja ja kehitetään toiminnallisia opetusmenetelmiä. Myös koulupäivään liittyvissä siirtymisissä voidaan hyödyntää liikunnallisuutta edistäviä toimintatapoja. Asiantuntijalausunnossa nostetaan puolestaan esiin, että koulupäivän aikana tapahtuvaa liikkumista on mahdollista lisätä esimerkiksi välituntiliikunnalla tai kerhotoiminnalla. Hallituksen esityksessä todetun mukaisesti koulupäivän aikaisella liikunnalla voidaan vaikuttaa myönteisesti oppilaiden keskittymiseen, oppimiseen, käyttäytymiseen ja kouluviihtyvyyteen. Liikunnallisen elämäntavan vahvistamisessa esiopetuksen ja koulujen toimintakulttuuriin on keskeistä luoda mahdollisimman tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset liikkumisen mahdollisuudet.
Sivistysvaliokunta pitää erittäin kannatettavana, että liikunnallisen elämäntavan edistäminen lisätään osaksi perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen tavoitteita, sillä koulupäivän aikana tapahtuvan liikkumisen hyödyistä on vahvaa tutkimusnäyttöä. Asiantuntijalausunnossa todetun mukaisesti ehdotettu säännös antaa vahvan signaalin kasvattajille ja koko kouluyhteisölle ja mahdollistaa yhä vaikuttavampaa ja johdonmukaisempaa työtä liikkumisen lisäämiseksi koulujen arjessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että Opetushallitus tulee konkretisoimaan liikunnallisen elämäntavan tavoitteen toteutumista esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. On myös kannatettavaa, että opetussuunnitelman perusteiden lisäysten toimeenpanon tukemisessa voidaan hyödyntää olemassa olevia verkostoja ja toimintoja (esim. Liikkuva koulu).
Liikunnallisen elämäntavan edistäminen liittyy myös esimerkiksi kuntien ja kotien koulumatka- ja kuljetusratkaisuihin, liikuntatilojen käyttömahdollisuuksiin ja koulupäivän jälkeiseen liikuntatoimintaan. Ratkaisut koulujen piha-alueista vaikuttavat puolestaan merkittävästi koulupäivän aikana tapahtuvan liikunnan mahdollisuuksiin ja sitä kautta suoraan liikunnallisen elämäntavan kehittymiseen. On tärkeää, että esi- ja perusopetuksen toimintaympäristöä kehitetään aktiivisuutta tukevaksi esimerkiksi liikuntavälineiden saatavuuden ja monikäyttöisten tilojen avulla. Lisäksi aikuisten rooli ja merkitys ovat tärkeitä liikunnallisen elämäntavan luomisessa ja liikkumiseen kannustamisessa.
Aluehallintovirastojen toimivalta koulujen laillisuusvalvonnassa
Voimassa oleva perusopetuslaki ei sisällä aluehallintovirastolle osoitettuja valvontatehtäviä. Sen sijaan aluehallintovirasto voi sekä kuntalain että valtion ja yksityisen järjestämän koulutuksen hallinnosta annetun lain säännösten nojalla tutkia kantelun perusteella, onko esi- ja perusopetusta järjestettäessä toimittu säännösten ja määräysten mukaan. Aluehallintovirastoilla ei näin ollen ole nykyisin mahdollisuutta selvittää niiden tietoon tulleita epäilyjä lainvastaisesta toiminnasta muutoin kuin kanteluprosessin kautta. Valiokunta katsoo asiantuntijalausunnon tavoin, että lasten oikeuksien toteutumisen ei tule olla pelkästään huoltajien osaamiseen ja aktiivisuuteen pohjautuvan kantelumenettelyn varassa.
Pääministeri Orpon hallitusohjelmakirjauksen mukaan hallitus vahvistaa aluehallintovirastojen toimivaltuuksia koulujen laillisuusvalvonnassa. Esityksessä ehdotetaan perusopetuslakia muutettavaksi siten, että aluehallintovirastot voivat jatkossa ottaa myös oma-aloitteisesti tutkittavaksi, onko perusopetuslaissa tarkoitettu opetus järjestetty lain mukaisesti. Lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset aluehallintovirastojen käytettävissä olevista sanktioista. Esityksen tavoitteena on parantaa oppilaiden oikeusturvaa ja vahvistaa oppilaiden oikeutta saada esiopetusta ja perusopetusta lainsäädännön tarkoittamalla tavalla.
Lausunnonantajat ovat pääsääntöisesti kannattaneet ehdotettua aluehallintovirastoja koskevaa sääntelyä. Muutamat lausunnonantajat ovat kuitenkin todenneet pitävänsä aluehallintovirastojen informaatio-ohjauksen kehittämistä kannatettavampana ja vaikuttavampana toimenpiteenä nyt ehdotettavan valvontatoimivallan lisäämisen sijasta. Sivistysvaliokunta toteaa, että ehdotettu aluehallintovirastojen toimivallan laajentaminen ei jatkossakaan estä aluehallintovirastoja antamasta myös ohjausta ja neuvontaa nykyistä käytäntöä vastaavasti. Lainmuutoksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole muuttaa eri viranomaisten välistä toimivallan jakoa tai lisätä aluehallintovirastojen ohjaavaa roolia. Valiokunta ehdottaa hallituksen esitykseen sisältyvän aluehallintovirastojen valvontatoimivaltaa koskevan sääntelyn hyväksymistä muuttamattomana.