Yleistä
Sivistysvaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että ehdotetulla uudella varhaiskasvatuslailla saatetaan loppuun varhaiskasvatuksen hallinnonalasiirto sosiaali- ja terveysministeriöltä opetus- ja kulttuuriministeriölle. Asiakasta koskeneet useassa sosiaalitoimen laissa olleet säännökset on tarpeellisin muutoksin koottu varhaiskasvatuslakiin, ja tämä on valiokunnan mielestä selkeä parannus sekavaan ja vanhentuneeseen sosiaalihuollollista perua olevaan säädöskokoelmaan.
Esitys kytkee varhaiskasvatuksen kiinteästi koulutusjärjestelmän osaksi ja muodostaa pohjan lasten koulutuksellisen tasa-arvon turvaamiselle korostaen varhaiskasvatuksen pedagogisesti laadukkaita toimintatapoja ja niitä tukevaa osaamista. Valiokunta korostaa, että laadukas varhaiskasvatus pystyy tehokkaasti pysäyttämään huono-osaisuuden kierteen ja parantaa lapsen oppimismahdollisuuksia koulutiellä.
Hallituksen esitys korostaa lapsen edun ensisijaisuutta varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä. Ehdotetussa uudessa varhaiskasvatuslaissa lapsen etu tuodaan esiin sanamuodoltaan nykyistä vahvempana erillisessä pykälässä. Näin lapsen etu korostuu näkyvästi varhaiskasvatuksen järjestämistä sekä lain tulkintaa ohjaavana yleisenä periaatteena. Säännös turvaa Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen artiklan 3 toteutumista, jonka mukaan lapsen etu on huomioitava ensisijaisesti kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lasta.
Valiokunta korostaa sitä, että nykyinen useaan sosiaali- ja terveydenhuollon säädökseen sisältyvä monialainen yhteistyövelvoite lapsen palveluita suunniteltaessa ja toteutettaessa säädetään myös varhaiskasvatuslakiin. Yhteistyörakenteiden merkitys tulee valiokunnan arvion mukaan korostumaan tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut järjestää muu taho kuin varhaiskasvatuksen järjestäjä. Valiokunta korostaa, että lasten kasvuoloissa on suuria eroja, jotka vaikuttavat lapsen tulevaisuuteen. Siksi laadukas ja tavoitteellinen varhaiskasvatus ja toimiva monialainen yhteistyö tulee turvata kaikille.
Uudistukseen sisältyvä ehdotus varhaiskasvatuksen eri ammattiryhmien työtehtävien ja tehtävänimikkeiden selkiyttämisestä on noussut uudistuksen suurimmaksi kiistakysymykseksi. Valiokunta korostaa, että kyse on henkilöstön osaamisen pitkän aikavälin kehittämissuunnasta ja -velvoitteesta. Entistä laadukkaampi varhaiskasvatus on lasten edun mukaista, ja tutkimusten mukaan koulutus lisää laatua. Uudistus ei heikennä sen pitkällä siirtymäkaudella eikä sen jälkeenkään nykyisen henkilökunnan kelpoisuutta työhönsä. Myös opiskelijoiden asema turvataan. Valiokunta painottaa, että laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttaminen vaatii nyt ja tulevaisuudessa kaikkien ammattiryhmien osallistumista ja saumatonta ja monialaista yhteistyötä lasten hyväksi. Uudistuksen käytännön toteuttamisessa keskeistä tulee olemaan lasten hyväksi tehtävää yhteistä työtä korostava ja työyhteisön hyvinvointia edistävä johtaminen.
Salassapitoa koskeva sääntely lähentyy perusopetusta koskevaa sääntelyä, eikä varhaiskasvatuksen asiakkuus ole enää lähtökohtaisesti salassa pidettävä tieto. Tavoitteena on parantaa tiedonkulkua sekä varhaiskasvatuksen ja esi- ja perusopetuksen välillä että lapsen ja perheen muiden palvelujen välillä. Muutos mahdollistaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tietojärjestelmien yhdenmukaistamisen.
Hallituksen esitys sisältää säännökset varhaiskasvatuksen tietovarannosta, johon tallennettaisiin varhaiskasvatuksenjärjestäjiä, henkilöstöä, perhettä ja lasta koskevia tietoja, joita eri viranomaiset tarvitsevat toteuttaessaan lakisääteisiä viranomaistehtäviään. Tavoitteena on uuden varhaiskasvatuksen tietovarannon avulla sähköisesti kerätä ja tallentaa tietoja varhaiskasvatuksesta viranomaisten ja asianomaisten kansalaisten käyttöön. Sivistysvaliokunta korostaa, että ehdotetulla varhaiskasvatuksen tietovarannolla vastattaisiin Lasten oikeuksien sopimuksen ja EU:n tavoitteiden mukaiseen tarpeeseen kehittää tietotuotantoa ja seurantaa lasten oikeuksien toteuttamiseksi.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella sivistysvaliokunta pitää hallituksen esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Perustuslakivaliokunnan lausunto
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan sivistysvaliokunnalle (PeVL 17/2018 vp — HE 40/2018 vp) todennut, että varhaiskasvatusta koskevaa sääntelyä on ensisijaisesti arvioitava perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettuna sosiaalipalveluna. Tämä lähtökohta ei ole muuttunut, vaikka lainsäädännössä varhaiskasvatusta käsitellään terminologisesti päivähoidon asemesta varhaiskasvatuksena ja se on hallinnollisesti siirretty sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Perustuslain terminologia on autonominen suhteessa tavallisessa lainsäädännössä tehtäviin luokitteluihin (PeVL 12/2015 vp, s. 3). Varhaiskasvatus toteuttaa täten perustuslain 19 §:n 3 momentissa asetettua velvollisuutta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistää väestön terveyttä sekä tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu (PeVL 21/2016 vp, s. 2). Kuten hallituksen esityksessä todetaan, varhaiskasvatuksen kannalta huomioitavia perusoikeuksia ovat myös muun muassa yhdenvertaisuus, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, oikeusturva ja perusoikeuksien turvaaminen.
Perustuslakivaliokunta on seikkaperäisesti käsitellyt henkilötietojen suojaa koskevaa ehdotusta. Valiokunta painottaa sitä hallituksen esityksessäkin omaksuttua sääntelyratkaisua, jonka mukaan lapsen tuen tarvetta, tukitoimia ja niiden toteuttamista koskevat tiedot sekä lapsen henkilökohtaisten ominaisuuksien arviointia koskevat tiedot sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ovat salassa pidettäviä. Valiokunnan mielestä mainittujen tietojen käsittelyyn voi sisältyä sellaisia riskejä, että niitä on arvioitava lähtökohtaisesti arkaluonteisina tietoina. Terveydentilatietojen ja muiden arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyä ehdotetussa tietovarannossa koskevan sääntelyn on oltava tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa puitteissa yksityiskohtaista ja kattavaa. Valiokunnan mielestä varhaiskasvatuslakiehdotusta on olennaisesti täydennettävä, että se täyttää nämä vaatimukset. Vaihtoehtoisesti tietovarantoa koskevaa sääntelyä on muutettava siten, että tietovarannossa ei käsitellä terveydentilatietoja tai muita arkaluonteisia tietoja.
Perustuslakivaliokunta päätyy lausunnossaan siihen, että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, mikäli valiokunnan sen vammaisia lapsia koskevan sääntelyn täydentämisestä, varhaiskasvatuksen tietovarantoa koskevan sääntelyn täydentämisestä ja 44, 62 sekä 66 §:stä tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon. Sivistysvaliokunta ehdottaa 1. lakiehdotukseen mietinnön yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevällä tavalla muutokset, jotka ottavat huomioon perustuslakivaliokunnan kannan.
Perustuslakivaliokunta on esittänyt eräitä muita kuin säätämisjärjestykseen liittyviä huomioita, joita sivistysvaliokunta on mietinnössään kannattanut. Niitä käsitellään erikseen mietinnön yleis- ja yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Lapsen edun ensisijaisuus
Sivistysvaliokunta arvioi, että hallituksen esitys moneltakin osin korostaa lapsen etua siten kuin sitovassa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa (SopS 59 ja 60/1991) velvoitetaan. Tärkeä edellytys lapsen oikeuksien toteutumiselle on koko varhaiskasvatushenkilöstön ihmisoikeusosaaminen.
Valiokunta pitää erittäin perusteltuna, että varhaiskasvatuksen tavoitteisiin (3 §) sisältyy yhdenvertaisuuden edistäminen. Yhdenvertaisuutta koskeva vaatimus onkin yksi yleissopimuksen läpileikkaavista periaatteista (2 artikla). Sopimus edellyttää, että lasta ei syrjitä millään tavoin häneen itseensä tai hänen vanhempiinsa tai huoltajiinsa liittyvän ominaisuuden tai muun syyn perusteella. Varhaiskasvatuslailla on tärkeää edistää esimerkiksi positiivista suhtautumista lasten moninaisiin perhemuotoihin ja -taustoihin. Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että yhdenvertaisuuden toteutuminen on sidoksissa myös yhteiskunnan muuhun lainsäädäntöön ja sen kehittymiseen. Puutteet muualla lainsäädännössä voivat joidenkin lasten kohdalla johtaa epäselviin käytäntöihin, mikä voi mahdollisesti heikentää näiden lasten yhdenvertaisuutta.
Sivistysvaliokunta korostaa varhaiskasvatuspalveluiden yhdenvertaista turvaamista ja lapsen edun yhtäläistä huomioon ottamista kaikkialla maassa ja ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus 1)
Varhaiskasvatuslakiehdotus korostaa lapsen edun ensisijaisuutta varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä (4 §). Lapsen edun ensisijaisuus on kirjattu myös vuonna 2015 voimaan tulleeseen varhaiskasvatuslakiin, mutta lapsen etu tuodaan nyt esille sanamuodoltaan vahvempana. Näin lapsen etu korostuu entistä näkyvämmin varhaiskasvatuksen tavoitteiden mukaista järjestämistä sekä lain tulkintaa ohjaavana yleisenä periaatteena. Lapsen edun määrittelyssä tulee entistä selvemmin ottaa huomioon myös lapsen mielipide.
Valiokunta uudistaa aikaisemmassa lausunnossaan (SiVL 17/2017 vp) toteamansa, että varhaiskasvatuksen osallistumisasteeseen vaikuttavat myös sen laatu ja saavutettavuus. Osaava henkilökunta ja riittävän pienet ryhmäkoot ovat keskiössä lasten saaman varhaiskasvatuksen laadun ja vanhempien luottamuksen kannalta. Valiokunta tähdentää, että kaikessa toiminnassa ja henkilöstömitoituksessa on lapsen edun mukaisesti otettava huomioon lapsen ikä ja sen mukainen tarve hoivaan, kasvatukseen ja opetukseen. Asiantuntijalausunnoissa on korostettu pienimpien osalta hoivan merkitystä turvallisuuden tunteelle ja kiintymyssuhteen rakentamista lapsen ja henkilökunnan kesken.
Lakiehdotuksen 5 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että kunnan on pyrittävä järjestämään varhaiskasvatusta lähellä palvelun käyttäjiä ottaen huomioon asutuksen sijainti sekä liikennejärjestelyt. Tämän tarkoituksena on vaikuttaa kuntien palvelusuunnitteluun siten, että lapsen mahdollisuudet saada varhaiskasvatuspaikka läheltä kotia paranevat ja päivittäiset matka-ajat mahdollistavat lapselle ja hänen perheelleen enemmän yhteistä vapaa-aikaa.
Sivistysvaliokunta korostaa varhaiskasvatuspalvelujen saavutettavuuden suurta merkitystä perheen arjessa ja esimerkiksi riittävän ja sujuvan vuorohoidon tarjoamisen merkitystä sekä lapselle että koko perheelle. Varhaiskasvatusta järjestettäessä on hyvä kiinnittää huomiota myös siihen, että se mahdollistaa joustavan siirtymisen esiopetukseen ja edelleen perusopetukseen. Niin sanottu lähikoulupolku on tärkeä lapsille ja perheille.
Toisaalta erityisesti suurissa kunnissa ja toisaalta esimerkiksi ruotsin ja saamen kielisten palvelujen osalta on ilmennyt saavutettavuusongelmia, joihin on jatkossa suhtauduttava entistä vakavammin. Uuden varhaiskasvatuslain myötä varhaiskasvatuspäätöksen tekijältä voidaan edellyttää entistä tarkempaa tapauskohtaista selvittämistä ja päätösten parempaa perustelua.
Ehdotuksen 7 §:ssä korostetaan monialaista yhteistyötä ja kehittämistä. Se velvoittaa erilaisten asiantuntijoiden avun ja keskinäisen yhteistyön käyttöön esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee tukea kehityksensä, oppimisensa ja hyvinvointinsa edistämiseen. Yksittäinen lapsi hyötyy siitä, että varhaiskasvatuksen järjestäjän on tarpeen mukaan toimittava yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavien tahojen kanssa lapsen tarvitseman tuen ja eri palvelujen kokonaisuuden arvioimiseksi, suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Laajan sote-uudistuksen toteutumisen myötä tämä yhteistyövelvoite tulee entistä tärkeämmäksi ja keskeinen yhteistyötaho tulee olemaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuussa oleva maakunta.
Asiantuntijakuulemisessa on painotettu päiväkodin henkilöstön mitoituksesta poikkeamista koskevan säännösehdotuksen (36 §) toimivuuden merkitystä lasten kannalta. Säännöksen tarkoittama tilapäiseen poikkeamiseen oikeuttava tilanne voi olla esimerkiksi se, että päiväkodissa samaa paikkaa käyttävät lapset ovat satunnaisesti ja lyhytaikaisesti samanaikaisesti paikalla esimerkiksi vanhempien työvuoron yllättävän muuttumisen vuoksi. Lapsia, jotka osallistuvat varhaiskasvatukseen samoina aikoina, ei voida sijoittaa samalle paikalle. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan säädetystä suhdeluvusta poikkeaminen pykälässä tarkoitetulla tavalla ei voi olla jatkuvaa eikä päivittäistä eikä se voi kestää koko toimintapäivän ajan, vaan sen tulee olla luonteeltaan lyhytaikaista ja satunnaista. Varhaiskasvatuksen järjestäjän tulee huolehtia riittävästä sijaisjärjestelmästä, jonka avulla pystytään huolehtimaan siitä, että lain edellyttämä henkilöstömitoitus pystytään nopeasti saavuttamaan myös vaikeasti ennakoitavissa tilanteissa.
Asiantuntijakuulemisessa on korostettu, että päiväkodin mitoituksesta poikkeaminen osaltaan estää laadukkaan ja turvallisen varhaiskasvatuksen toteuttamista. Poikkeamissäännöstä tulkitaan hallitsemattomasti ministeriön ohjeistuksesta huolimatta. Lausuntojen mukaan nykyinen toimintatapa heikentää varhaiskasvatuksen laatua, ei mahdollista varhaiskasvatuksen tavoitteiden saavuttamista, uuvuttaa henkilökuntaa ja on selkeä turvallisuusriski. Asiantuntijalausunnoissa ei nähdä, että lakiehdotuksen 36 § toisi asiaan parannusta. Sivistysvaliokunta yhtyy esitettyyn arvioon siitä, että sijaisten puute varhaiskasvatuksessa vaarantaa laadukkaan ja turvallisen varhaiskasvatuksen toteuttamisen. Valiokunta edellyttää, että jatkossa seurataan ja arvioidaan päiväkodin henkilöstön mitoituksesta poikkeamista koskevan säännöksen toimivuutta ja vaikuttavuutta ja ryhdytään tarvittaessa pikaisesti lasten edun takaaviin riittäviin lainsäädäntötoimiin. (Valiokunnan lausumaehdotus 2)
Varhaiskasvatuksen ympäristöä koskevan pykäläehdotuksen (10 §) mukaan lasta tulee suojata väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä. Vaikka kiusaamisen tunnistamisen, ehkäisyn ja kiusaamiseen puuttumisen on katsottu sisältyneen turvalliseen varhaiskasvatusympäristöön, lisäyksellä pyritään korostamaan lapsen oikeutta koskemattomuuteen ja sen voidaan arvioida vaikuttavan siten, että kiusaamisen, häirinnän ja väkivallan ehkäisy tiedostetaan aiempaa paremmin ja niihin puuttuminen on varhaiskasvatuksessa aiempaa suunnitelmallisempaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että turvallisen varhaiskasvatusympäristön toteutumista edistetään erityisesti lasten näkökulmasta, heidän näkemyksiään kuunnellen ja huomioon ottaen.
Lain 11 §:n tarkentunut sanamuoto edesauttaa valiokunnan arvion mukaan sitä, että lapsi saa yhtäläisesti osallistua ruokailuun muiden lasten kanssa ollessaan läsnä päiväkodissa tai perhepäivähoidossa huolimatta siitä millaista varhaiskasvatusaikaa lapsi käyttää. Säädös myös turvaa sen, ettei esimerkiksi muussa kuin kokopäiväisessä varhaiskasvatuksessa olevaa lasta siirretä muualle muiden lasten ruokaillessa. Varhaiskasvatuksessa lapsen ravitsemukseen liittyviä ratkaisuja on tehtävä ensisijaisesti lapsen edun ja hyvinvoinnin edistämisen ja turvaamisen näkökulmasta.
Kehittämistarpeita.
Lapsen edun kannalta keskeisin puute hallituksen esityksessä on se, että siitä puuttuu erityiset säännökset lapsen tuen järjestämisestä varhaiskasvatuksessa. Valiokunnan saamissa useissa lausunnoissa on toivottu lapsen tukeen ja erityiseen tukeen liittyvien säännösten pikaista uudistamista ja perusopetusta vastaavaan niin sanottuun kolmiportaisen tuen malliin siirtymistä. Tähän yhteyteen liittyy kysymys psykologi- ja kuraattoripalvelujen tuomisesta lakiin perustuvaksi osaksi varhaiskasvatuksen tukea ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan antaman tuen tarkemmasta järjestämisestä. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan nostanut esiin puuttuvat säännökset mahdollisista lapsen itsemääräämisoikeuden rajoituksista. Sivistysvaliokunta kytkee myös tätä koskevat jatkopohdinnat lasten iän ja varhaiskasvatuksen luonteen vuoksi osaksi samaa lapsen tuen ja kasvatuksen sekä siihen liittyvien käytännön toimien kehittämistä. Hallituksen esityksessä ilmoitetaan, että tuen kokonaisuudesta varhaiskasvatuksessa aloitetaan erillinen valmistelutyö. Sivistysvaliokunta pitää tätä aivan välttämättömänä ja ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus 3)
Valiokunta toteaa, että sairaalavarhaiskasvatus ja varhaiskasvatuksessa järjestettävän tuen eri muodot liittyvät yhteen. Varhaiskasvatuksen turvaaminen on yhtä lailla tärkeää kuin perusopetuksen saatavuuden turvaaminen sairaalakouluissa. Oikeus varhaiskasvatukseen on lapsen subjektiivinen oikeus, joten tämän oikeuden toteutuminen on varmistettava myös sairaalaolosuhteissa silloin, kun lapsi ja hänen huoltajansa haluavat lapsen siihen osallistuvan ja lapsen terveydentila sen sallii. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että hallituksen esityksessä tiedostetaan tätä koskevan lainsäädäntövalmistelun tarve edellä todetun tuen kokonaisuutta koskevan valmistelun yhteydessä.
Samalla tavoin valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että erikseen selvitetään niiden kunnassa oleskelevien lasten oikeus varhaiskasvatukseen, joilla ei ole kotikuntaa ja joilla ei ole kyse tilapäisestä hyvin lyhytaikaisesta oleskelusta. Voimassa olevan sääntelyn perusteella on näiden lasten oikeutta varhaiskasvatukseen pidetty tulkinnanvaraisena, eikä käsiteltävänä oleva lakiehdotus tuo selvyyttä asiaan. Tämä koskee esimerkiksi lapsia, joiden osalta turvapaikanhaku- tai oleskelulupaprosessi on syystä tai toisesta kesken, sekä muita erityisen haavoittuvassa asemassa olevia lapsia.
Sivistysvaliokunta viittaa edellä todetun osalta perustuslakivaliokunnan kehotukseen sivistysvaliokunnalle tarkastella erikseen, miten lakiehdotuksen mukaiset oikeudet toteutuvat erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten varhaiskasvatuksen osalta.
Valiokunta korostaa viittomakielisten lasten oikeutta palveluun omalla äidinkielellään, joko suomalaisella tai suomenruotsalaisella viittomakielellä, viittomakielisten perheiden lasten tarpeita ja vastaavassa asemassa olevien muiden näkö- ja kuulovammaisten mahdollisuutta saavuttaa tasavertaiset palvelut. Viittomakielilain säätämisen yhteydessä vuonna 2015 sivistysvaliokunta korosti lausunnossaan (SiVL 16/2014 vp) oman kielen oppimisen merkitystä mm. lapsen kehitykselle, koulunkäynnille, ammatin saamiselle ja koko elämälle ja piti tärkeänä, että oikeus omaan kieleen turvataan etenkin varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa. Tähän liittyen valiokunnan ehdotuksesta perustuslakivaliokunta liitti mietintöönsä (PeVM 10/2014 vp) lausumaehdotuksen, jonka mukaan hallituksen edellytettiin ryhtyvän toimenpiteisiin sen turvaamiseksi, että viittomakieltä käyttävien oikeudet toteutuvat koko maassa siten kuin heidän kielellisiä oikeuksiaan koskevaa lainsäädäntöä laadittaessa on tarkoitettu. Eduskunta myös hyväksyi lausuman (EV 346/2014 vp). Sivistysvaliokunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy toimiin siten, että viittomakielisten oikeus saada varhaiskasvatusta omalla äidinkielellään, joko suomalaisella tai suomenruotsalaisella viittomakielellä, turvataan. (Valiokunnan lausumaehdotus 4)
Asiantuntijalausunnoissa on huomautettu, että yksityisiä palvelujentuottajia koskevat säädökset jäävät lähinnä hallinnolliselle tasolle eivätkä kosketa yksityisten palveluntuottajien pedagogisia tai tuen ratkaisuja. Lausunnonantajat korostavat, että yksityisille palveluntuottajille tulee osoittaa sama velvollisuus järjestää lapselle tämän tarvitsema tuki ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelut kuin kunnallisen palvelun osalta säädetään. Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että yksityisten palveluntuottajien tarjoamassa varhaiskasvatuksessa lapset saavat yhtä hyvät ja kattavat palvelut kuin kunnallisessa varhaiskasvatuksessa, jotta yhdenvertaisuus lasten kesken toteutuu. Sivistysvaliokunta korostaa, että julkisen ja yksityisen palvelun tuottajan yhtäläinen velvollisuus järjestää lapselle tämän tarvitsema tuki tulee käsitellä myös siinä yhteydessä, kun ryhdytään erilliseen valmistelutyöhön tuen kokonaisuudesta varhaiskasvatuksessa.
Asiantuntijakuulemisissa on huomautettu, että ehdotetun lain säädökset eivät määrittele riittävällä tarkkuudella eri varhaiskasvatusmuotoja. Valiokunta pitää tärkeänä, että eri varhaiskasvatusmuodot ja niiden tavoitteet tullaan jatkossa määrittelemään. Sivistysvaliokunta korostaa, että ehdotetun lakimuutoksen myötä myös Opetushallituksen laatimat varhaiskasvatussuunnitelman perusteet tulee päivittää ja laajentaa koskemaan eri varhaiskasvatusmuotoja mukaan lukien myös perhepäivähoito. Asiantuntijakuulemisissa on tullut esille myös tarve laatia varhaiskasvatuksen laatukriteerit. Kriteereillä tavoiteltaisiin palveluiden tasalaatuisuutta ja minimitason täyttymistä jokaisessa yksikössä ja lapsiryhmässä koko päivän ajan. Valiokunta pitää tärkeänä, että laatukriteerit tullaan jatkossa määrittelemään.
Varhaiskasvatuksen henkilöstö
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi henkilökunnan kelpoisuuksista ja henkilöstön mitoituksesta. Esityksen mukaan varhaiskasvatuksen uudet tehtävänimekkeet olisivat varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, varhaiskasvatuksen sosionomi, varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, perhepäivähoitaja ja päiväkodin johtaja.
Voimassa olevassa laissa ei tehtävänimikkeissä huomioida erilaista koulutustaustaa. Lastentarhanopettajan kelpoisuuden voi nykyään saavuttaa joko suorittamalla yliopistossa kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon, johon sisältyy lastentarhanopettajan koulutus, tai suorittamalla ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon sisältyy 60 opintopisteen laajuiset varhaiskasvatustieteen ja sosiaalipedagogiikan opinnot.
Asiantuntijakuulemisessa on ehkä eniten herättänyt kritiikkiä varhaiskasvatuksen sosionomien ja yleensä ammattikorkeakoulututkinnon asema uudistuksen jälkeen. Esitys varhaiskasvatuslaiksi on kritiikin mukaan syrjivä, sillä koulutuksensa perusteella sosionomi (AMK) ei voi edetä urallaan ja käyttää ammatillista osaamistaan ja kapasiteettiaan työssä. Eriarvoisuus syntyy, kun ehdotus varhaiskasvatuslaiksi luo selkeät rakenteet vain kasvatustieteen kandidaatille edetä ammatillisesti ja urallaan. Uudistus synnyttää näin koulutuksellisia umpiperiä. Kriittisten lausuntojen mukaan uudistus ei tunnista ammattikorkeakouluista saatavaa pedagogista osaamista ja johtamisvalmiutta, kun siinä rajataan sekä alempi että ylempi ammattikorkeakoulututkinto pois varhaiskasvatuksen opettajan ja johtajan tehtävien kelpoisuusvaatimuksista.
Valiokunta kannattaa tehtyä ehdotusta, sillä päiväkotien henkilöstön koulutustason nostaminen ja pedagogisen osaamisen laajentaminen on esityksen keskeinen varhaiskasvatuksen laatua edistävä uudistus. Kaikkien ammattiryhmien oikeus omaan ammattinimikkeeseen vahvistaa moniammatillista työotetta ja edistää näin laissa asetettujen vaativien tavoitteiden sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden toteutumista. Koulutukseen perustuvat ammattinimikkeet auttavat myös lasten huoltajia hahmottamaan nykyistä paremmin päiväkodeissa tehtävän työn moniulotteisuutta ja vaativuutta. Valiokunta pitää asian edistymisen seurantaa ja arviointia välttämättömänä ja ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus 5)
Henkilöstörakenne.
Tehtävänimikkeiden ja kelpoisuuksien täsmentämiseen liittyy kiinteästi ehdotetun varhaiskasvatuslain 37 §:n henkilöstörakennesääntö, jonka mukaan päiväkodissa kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä toimivasta 35 §:ssä tarkoitetusta henkilöstöstä vähintään kahdella kolmasosalla tulee olla varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin kelpoisuus, josta vähintään puolella varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuus. Muilla tulee olla vähintään varhaiskasvatuksen lastenhoitajan kelpoisuus. Tämä henkilöstörakennesääntö tulee ehdotuksen mukaan voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2030.
Valiokunta toteaa, että keskustelua henkilöstörakennepykälästä on osaltaan lisännyt hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen epäonnistunut muotoilu. Siinä on sinänsä esitetty pykälän perustelut oikein, mutta unohdettu tyystin viitata lain siirtymäsäännökseen ja kelpoisuuksien säilymisen merkitykseen henkilörakenteelle eri koulutustaustojen osalta. Tämä on tarpeettomasti antanut kuvan paljon jyrkemmästä muutoksesta olemassa olevan henkilöstön osalta kuin mihin lakiehdotus kokonaisuudessaan johtaa.
Sivistysvaliokunta korostaa painokkaasti, että henkilöstörakennesäännöksen perustelujen sanamuodoista huolimatta lakiehdotuksen siirtymäsäännös (75 §) takaa sen, että voimassa olevan lain mukaisen lastentarhanopettajan kelpoisuuden saavuttanut henkilö, oli hän sitten kasvatustieteen kandidaatti- tai sosionomitaustainen, on kelpoinen toimimaan jatkossakin, myös 1.1.2030 jälkeen, sekä varhaiskasvatuksen opettajan (26 §) että varhaiskasvatuksen sosionomin (27 §) tehtävässä. Tällainen henkilö olisi kelpoinen myös tehtäviin, joissa edellytetään kelpoisuutta 26 §:ssä säädettyyn tehtävään. Tällaisia olisivat päiväkodin johtajan tehtävä vuoteen 2030 asti ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan tehtävä.
Hallituksen esityksen mukaan kelpoisia varhaiskasvatuksen opettajia ja sosionomeja on arviolta noin 14 000 henkilöä. Henkilöstörakenteen muutoksen vaatima kelpoisten varhaiskasvatuksen opettajien ja sosionomien tarvittava kokonaismäärä on 18 000 henkilöä. Osaamistason noston saavuttamiseksi yliopistojen kasvatustieteen kandidaattikoulutuksen sisäänottomääriä nostetaan nykyisestä vuoden 2017 658 opiskelijan aloituspaikkamäärästä tuhannella lisäaloituspaikalla vuosina 2018—2021. Sosionomikoulutuksen osalta esitys ei vaikuta suoraan koulutettavien nykymäärään.
Nykyisten kelpoisuuksien säilyminen pysyvästi sekä varhaiskasvatuksen opettajan että sosionomin tehtäviin yhdessä sen kanssa, että varhaiskasvatuksen opettajan ja sosionomin kelpoisuuden omaavien kokonaismäärä alittaa selvästi uudistuksessa linjatun kokonaismäärän (18 000), valiokunnan arvion mukaan tulee johtamaan siihen, että esityksen mukainen "joustava 1+1+1-malli toteutuu sananmukaisessa muodossaan vasta hyvin pitkän (2—-30 vuotta) ajan kuluessa. Tämän lisäksi ongelma on myös se, että monet alalle kouluttautuneista siirtyvät työskentelemään muille aloille. Henkilöstön keskuudessa tehtyjen selvitysten mukaan monet varhaiskasvatuksen työntekijöistä pohtivat alan vaihtoa raskaan työn ja suhteellisen heikon palkkatason takia. Jotta tavoitteeseen henkilöstön koulutustason nostamisesta päästään, on keskeistä, että varhaiskasvatuksen resurssit ovat riittävät.
Edellä todettuun liittyen valiokunta nostaa esiin myös kysymyksen kuntien tarpeesta ja mahdollisuuksista välittömästi muuttaa rekrytointiperusteitaan esimerkiksi siten, että rekrytointi-ilmoituksessa haetaan vain kasvatustieteen kandidaattia joko nykyiseen lastentarhanopettajan tehtävään tai uudistuksen tultua voimaan varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin tehtävään. Valiokunta tiedostaa kuntien toimivallan tässä asiassa, mutta korostaa varhaiskasvatuslakiehdotuksen 75 §:n 1 momentin siirtymäsäännöstä kelpoisuuksien säilymisestä molempiin tehtäviin tasapuolisesti. Tämä siirtymäsäännös tulee koskemaan hyvin suurta hakijajoukkoa siirtymääkautena ja sen jälkeen. Valiokunta korostaa kelpoisuusehdot täyttävien hakijoiden ansioiden kokonaisvaltaista arviointia. Siinä arvioinnissa otetaan tietysti yhtenä osana huomioon hakijoiden koulutustausta. Valiokunta korostaa parhaan mahdollisen osaamisen rekrytoimista varhaiskasvatukseen, eikä hakijakuntaa pidä valiokunnan mielestä rajata jo rekrytointi-ilmoituksessa.
Sivistysvaliokunta korostaa uudelleen, että laadukkaassa varhaiskasvatuksessa tarvitaan vahvaa moniammatillisuutta eli vahvaa ja laaja-alaista pedagogista asiantuntemusta, hyvinvointi-, hoiva-, palvelu- ja verkosto-osaamista sekä lastensuojelun, vanhemmuuden ja perhenäkökulman osaamista. Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen laadukas yhdistelmä toteuttaa tulevaisuudessakin varhaiskasvatuksen Educare-mallia.
Lastenhoitajien määrän kehitys.
Sivistysvaliokunta on erikseen pyytänyt selvityksen lastenhoitajien määrän kehityksestä uudistuksen siirtymäkaudella. Esityksen tavoitteena on koulutustason merkittävä nosto, ja pitkällä aikavälillä se vähentää lastenhoitajien osuutta päiväkodin henkilöstöstä. Uudistuksen eräs peruslähtökohta on kuitenkin se, että pitkän siirtymäajan, kelpoisuuksien pysyvyyden ja joustavien lisä- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksien myötä uudistus ei johda minkään henkilöstöryhmän osalta työttömyyteen.
Selvityksen mukaan vuoteen 2030 mennessä noin 9 000 hoitajan vakanssia tulisi muuttaa varhaiskasvatuksen opettajan tai varhaiskasvatuksen sosionomin vakansseiksi. Kolmasosa henkilökunnasta olisi edelleen uudistuvassa henkilöstörakenteessa lastenhoitajia, eli varhaiskasvatuksessa olisi edelleen noin 9 000 lastenhoitajaa.
Merkittävä osa lastenhoitajien vähentymisestä tapahtuu eläköitymisen kautta. Kevan tietojen mukaan vuosina 2017—2031 päiväkodeissa toimivista lastenhoitajista jää vanhuuseläkkeelle 29,4 %. Keva ilmoittaa lastenhoitajien määräksi 23 164, mutta luvussa on mukana muitakin kuin päiväkodissa työskenteleviä lastenhoitajia eikä tilastosta selviä, onko mukana myös osa-aikaisesti työskenteleviä.
Lisäselvityksessä on käytetty lastenhoitajien määränä 18 150 lastenhoitajaa sillä olettamalla, että kyseessä ovat kokopäiväisesti työskentelevät ja että lasten varhaiskasvatusaika vastaa hoitajien työaikaa.
Lastenhoitajista (18 150) eläköityisi vuoteen 2031 mennessä 5 336 henkilöä (29,4 %, vuositasolla 356 hoitajaa) olettamalla, että joka vuosi eläkkeelle siirtyisi sama määrä lastenhoitajia. Työvoimaan jäisi 12 814 hoitajaa, joista tarvitaan työhön vähintään 9 080 kokoaikaista hoitajaa.
Jos selvityksen mukaan huomioidaan vanhuuseläköitymisen lisäksi myös Kevan ennuste työkyvyttömyyseläkkeelle jäävistä, eläköityviä lastenhoitajia vuosina 2017—2031 on 23 164 hoitajasta yhteensä 10 024 henkilöä eli 43,3 %. Saman prosenttiosuuden käyttäminen hallituksen esityksessä esitettyyn lastenhoitajien määrään tuottaa vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien lastenhoitajien yhteismääräksi siirtymäkauden loppuun mennessä 7 859 henkilöä. Työvoimaan jäisi tällöin vuonna 2031 yhteensä 10 291 lastenhoitajaa.
Asiantuntijakuulemisessa on varoitettu muun muassa siitä, että varhaiskasvatuksen opettajia ei tule olemaan siirtymäkaudella riittävästi, että voitaisiin korvata eläköityvät lastenhoitajat. Tämän vuoksi tullaan siirtymäkaudellakin rekrytoimaan eläköityvien lastenhoitajien tilalle uusia lastenhoitajia kunnalliseen varhaiskasvatukseen. Ehdotettu henkilöstön rakennemuutos voi muun muassa tämän vuoksi johtaa tuhansien lastenhoitajien irtisanomisiin siirtymäkauden lopulla. Lisäksi on esitetty, että tulevan sote- ja maakuntauudistuksen myötä kunnilla ei tule olemaan tarjolla lastenhoitajille muuta koulutusta, ammattitaitoa ja kokemusta vastaavaa työtä.
Sivistysvaliokunta toteaa, että tarkkojen eläköitymislukujen ja työssä olevien lastenhoitajien lukumäärän laskeminen vuoteen 2031 asti muodostaa verraten epävarman pohjan mille tahansa päätösprosessille. Suuruusluokaltaan lastenhoitajien eläköityminen muiden toimenpiteiden ohella kuitenkin mahdollistaa tässä uudistuksessa tarkoitetun osaamisen tason noston. Eläköitymisen lisäksi on huomioitava, että lastenhoitajista osa poistuu alalta muihin työtehtäviin ja yrittäjiksi. Osa lastenhoitajista hakeutuu myös siirtymäaikana kouluttautumaan uuteen ammattiin, esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajiksi tai sosionomeiksi. Toisaalta, jos siirtymäaikana lasten syntyvyys lähtee kasvuun tai osallistuminen varhaiskasvatukseen muusta syystä lisääntyy, tulee lastenhoitajien määrällinen tarve vastaavasti kasvamaan. Mikäli asetetut tavoitteet varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrän lisäämisestä tulevat toteutumaan, tulee henkilöstön tarve kasvamaan arvioidusta.
Sivistysvaliokunta toteaa lisäksi, että sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittaneella lähihoitajalla on laaja-alaiset perusvalmiudet ammattialan eri tehtäviin ja erikoistuneempi osaaminen ja työelämän edellyttämä ammattitaito vähintään yhdellä työelämän toimintakokonaisuuteen liittyvällä osa-alueella. Lähihoitaja voi työskennellä erilaisissa hoidon ja huolenpidon, vanhus- ja vammaispalvelujen, mielenterveys- ja päihdetyön, kotihoidon, varhaiskasvatuksen, lastensuojelun ja lapsiperheiden palveluissa sekä erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon avohoidon sekä laitoshoidon työtehtävissä. Työpaikkoja voi olla myös perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Työpaikat voivat olla julkisella, yksityisellä tai kolmannella sektorilla.
Valiokunta on kuitenkin hyvin huolissaan juuri varhaiskasvatuksen lastenhoitajien aseman kehittymisestä uudistuksen toteutumisen myötä ja viittaa myös tältä osin aiemmin esittämäänsä lausumaehdotukseen uudistuksen seurannasta. Valiokunta käsittelee jäljempänä myös varhaiskasvatuksen kehittämisfoorumin toimia lastenhoitajien osalta.
Toimenkuvat varhaiskasvatuksessa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on noussut esille toive tarkempien toimenkuvien sisällyttämisestä varhaiskasvatuslakiin. Tämä toive koskee erityisesti sosionomien toimenkuvaa ja kumpuaa pitkälti edellä käsitellystä varhaiskasvatuslakiehdotuksen 37 §:stä ja yleisestä huolesta sosionomien työtehtävien ja urakehityksen heikkenemisestä uudistuksen myötä.
Varhaiskasvatuksen henkilöstön toimenkuvista ei säädetä voimassa olevassa laissa muutoin, kuin että päiväkodeissa lapsen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden laatimisesta vastaa lastentarhanopettajan kelpoisuuden omaava henkilö. Työnantaja päättää toimenkuvista.
Tähän vallitsevaan pääsääntöön ei hallituksen esityksessä esitetä muutosta. Muuhun lainsäädäntöön verrattuna on hyvin poikkeuksellista, että varhaiskasvatuslakiehdotukseen sisältyy eräitä varhaiskasvatuksen sosionomien tehtävämäärittelyjä ja että perusteluissa on tietyiltä osin ohjattu laintulkitsijoita ohjamaan varhaiskasvatuksen sosionomeille tietynlaisia vastuualueita (23 ja 27 § perusteluineen).
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ongelma nykykäytännössä on ollut se, että joissain yksiköissä määrittelemätön työnjako on johtanut kaikki tekevät kaikkea -ajatteluun, riippumatta henkilön koulutuksesta ja osaamisen vahvuusalueista. On kuitenkin selvää, että eri koulutukset tuottavat tehtäviin tarvittavaa yhteistä, mutta myös keskenään erilaista osaamista.
Sivistysvaliokunnan käsityksen mukaan hallituksen esityksessä ei ole syytä avata tarkemmin varhaiskasvatuksen henkilöstön toimenkuvia. Sosionomien toimenkuvaa on jo nykyisessä muodossaan avattu, mikä on perusteltavissa uuden tehtävänimikkeen vuoksi. Tarkempi lakitasoinen määrittely johtaisi valiokunnan arvion mukaan muihin aloihin nähden poikkeuksellisen tarkkaan ja toimintaa jäykistävään sääntelyyn. Laissa ehdotetut tehtävänimikkeet antavat pohjan työnantajan toimesta laadittaville toimenkuville. Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä hyvän johtamisen merkitystä työn ja tehtävien organisoinnille ja toimivalle yhteistyölle henkilöstöryhmien kesken.
Erityiskysymyksenä, joka osaltaan on liitetty toimenkuviin, on noussut esiin lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa määrittelevä ehdotetun varhaiskasvatuslain 23 §, jonka 2 momentti sisältää säännöksiä suunnitelman laatimisesta. Valiokunnan saamissa eräissä asiantuntijalausunnoissa on koettu, että suunnitelman laatiminen keskitetään pelkästään varhaiskasvatuksen opettajalle ja että varhaiskasvatuksen sosionomien ja lastenhoitajien osaamista ja tietoa ei osata eikä haluta hyödyntää. Sivistysvaliokunta pitää tällaista käsitystä virheellisenä ja korostaa, että vaikka päiväkodeissa suunnitelman laatimisesta vastaa varhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoinen henkilö, niin suunnitelma laaditaan pykälän nimenomaisen sanamuodon mukaan yhteistyössä henkilöstön ja lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa. Valiokunnan saamien lausuntojen mukaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on käytännössä lapsen varhaiskasvatusaikana kehittyvä ja täydentyvä asiakirja, johon lapsesta huolehtiva henkilökunta kokonaisuudessaan omalla osaamisellaan, havainnoillaan ja näkemyksillään vaikuttaa. Sivistysvaliokunta ei tämän vuoksi näe tarvetta muuttaa varhaiskasvatussuunnitelman sääntelyehdotusta.
Uudistuksen rahoitus
Hallituksen esityksen mukaan uudistus ei sisällä kehyskaudella uusia tehtäviä kunnille, kuntayhtymille tai yksityisille varhaiskasvatuksen järjestäjille, paitsi varhaiskasvatuksen tietovarantoon liittyen, jota käsitellään jäljempänä. Muilta osin esitetyt säännösmuutokset selkiyttävät tiettyjä lakisääteisiä velvoitteita, mutta eivät lisää eri toimijoiden kustannuksia. Lasten tukea koskeviin säännöksiin ei esitetä kustannuksia aiheuttavia muutoksia. Niitä koskevia muutoksia varten tullaan perustamaan oma hankkeensa. Kustannusvaikutuksia ei ole lukuun ottamatta tietovarantoa ja henkilöstömitoituksen muuttumista.
Henkilöstömitoituksen muutoksen osalta kustannuslaskelmia on saadussa asiantuntijalausunnossa pidetty haastavina. Kustannuskehitystä siirtymäajan loppuun asti on esimerkiksi palkkojen osalta mahdoton arvioida. Kunnat joutuvat kuitenkin heti lain voimaan tulessa tekemään henkilöstösuunnitelmansa silmällä pitäen siirtymäajan loppua. Asiantuntijalausunnossa on myös huomautettu, että lakimuutoksesta aiheutuu kunnille aina hallinnollista työtä ja henkilöstön koulutustarpeita. Myös toimintakäytäntöjä tulee tarkentaa ja uudistaa lain hengen mukaisiksi. Näitä kustannuksia on kuitenkin vaikea etukäteen arvioida.
Kuntien edustajat ovat esittäneet, että säädettäisiin vailla kotikuntaa olevien lasten varhaiskasvatuksen järjestämisen kustannuskorvauksista, sillä kunta saa peruspalvelujen valtionosuuden vain kunnassa asuvien perusteella. Lisäksi on vaadittu valtionosuuslakiin lisättäväksi säännöstä siitä, miten kuntien väliset korvaukset toteutetaan tilanteessa, jossa kunta joutuu järjestämään varhaiskasvatusta toisessa kunnassa asuvalle lapselle.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat kulut vaikuttavat peruspalveluiden kustannuspohjiin ja kustannusten jaon tarkastuksen jälkeen ne korvataan kunnille normaalissa lainmukaisessa kunta-valtiosuhteessa. Ehdotetut muutokset edellyttäisivät kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) muutosta ja uusia säännöksiä.
Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että uudistuksen kustannusvaikutuksia kunnille ja muille varhaiskasvatuksen järjestäjille seurataan riittävin välitarkasteluin, erityisesti uudistukseen liittyvän pitkän siirtymäajan ja siinä tavoiteltujen merkittävien henkilöstörakenteen muutosten ja niistä mahdollisesti aiheutuvien arvioitua suurempien kustannusten vuoksi.
Uudistuksen vaikutus koulutusjärjestelmään
Uudistuksen tavoitteena oleva koulutustason nosto varhaiskasvatuksessa edellyttää korkeakoulujen koulutusmäärien lisäämistä ja uudelleen kohdentamista. Ensimmäisinä vuosina tämä toteutetaan siihen varatun määrärahan puitteissa ja vuodesta 2022 alkaen uudelleen kohdentamalla olemassa olevia resursseja. Opetus- ja kulttuuriministeriö on sopinut tuhannen aloituspaikan lisäyksestä varhaiskasvatuksen opettajien koulutukseen yliopistoissa.
Sivistysvaliokunta toteaa, että esityksen mukaiset lisäykset kasvatustieteen kandidaattikoulutukseen merkitsisivät huomattavaa kasvatustieteellisen alan koulutuksen lisäystä. Kasvatustieteellisellä alalla koulutetaan myös luokanopettajia, erityisopettajia, opinto-ohjaajia sekä kasvatustieteen ja erityispedagogiikan asiantuntijoita, eikä näiden alojen tutkintotavoitteita ole tarkoituksenmukaista vähentää. Kasvatustieteellisen koulutuksen resurssien kokonaismäärää vuodesta 2022 lähtien tulee sen vuoksi vielä arvioida uudelleen, kun koulutustarvearvioita jatkossa päivitetään.
Sivistysvaliokunta korostaa voimakkaasti lisääntyvän kasvatustieteiden kandidaattikoulutuksen ja muun esitykseen liittyvän lisä- ja täydennyskoulutuksen tarvetta ja alueellista ulottuvuutta. Opiskelupaikka korreloi alueellisesti usein varsinaisen työllistymisen kanssa. Uudistuksella tavoiteltu merkittävä osaamisen nosto siirtymäkauden aikana ei saa koulutuspaikkojen keskittymisen vuoksi johtaa siihen, että osassa Suomea uudistuksen tavoitetaso ei voi toteutua. Asiantuntijakuulemisen mukaan osalla alueista tarjottava varhaiskasvatuksen opettajien täydennyskoulutus on lisäksi vain väliaikainen ratkaisu jatkuvaan osaajatarpeeseen tarjottavaan pysyvään tutkintokoulutukseen verrattuna. Valiokunta korostaa tässä opetus- ja kulttuuriministeriön ohjaavia toimia alueellisten tarpeiden huomioon ottamisen varmistamiseksi.Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus 6)
Uudistuksen toteutuminen ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen osalta edellyttää myös riittäviä panostuksia, sillä valiokunnan saamien lausuntojen mukaan kelpoisuusvaatimukset täyttävien lastentarhanopettajien osuus kaikista ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen lastentarhanopettajista on koko 2000-luvun vaihdellut vain noin 60 %:n ja 80 %:n välillä. Sama vajaus koskee myös lastenhoitajia. Erityisen vaikeaa on ollut palkata kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon suorittaneita ruotsinkieliseen varhaiskasvatukseen. Syyskuussa 2017 jopa 36 % ruotsinkielisistä lastentarhanopettajista pääkaupunkiseudun neljässä kunnassa ei täyttänyt kelpoisuusvaatimuksia.
Hallituksen esitys ei suoraan vaikuta sosionomikoulutuksen koulutettavien kokonaismäärään. Uudistus kuitenkin korostaa tarvetta tarkastella sosionomikoulutuksen tavoitteita ja sisältöjä vastaamaan uuden varhaiskasvatuslain henkilöstölinjauksia. Hallituksen esityksessä ei myöskään esitetä muutoksia lastenhoitajan tehtävään pätevöittävään koulutukseen.
Hallituksen esityksessä tunnistetaan tarve kelpoisuuden täydentäviin opintoihin yhtenä ratkaisuna varmistaa riittävän kelpoisuuden omaava henkilöstömäärä varhaiskasvatuksessa. Esitys vastaa hallituksen linjausta siitä, että kelpoisuuden tuottavia opintoja tulisi voida suorittaa nykyistä joustavammin.
Esityksen mukaan tarjotaan esimerkiksi niille kasvatustieteen kandidaatin, maisterin, lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon suorittaneille, joiden opintoihin ei sisälly varhaiskasvatukseen vaadittavia opintoja, mahdollisuus varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tehtäviin ammatillisia valmiuksia antaviin opintoihin .
Myös ammattikorkeakoulusta sosiaali- ja terveydenhuollon sosionomin tutkinnon tai ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut, jolla ei ole vaadittavia varhaiskasvatuksen opintoja, voisi suorittaa 60 opintopisteen laajuiset kyseiset opinnot ja saada kelpoisuuden varhaiskasvatukseen.
Esitykseen sisältyy myös mahdollisuus perhepäivähoidon ammattitutkinnon tai 1.1.2019 alkaen kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkinnon ja osana sitä perhepäivähoitajan osaamisalan suorittaneelle perhepäivähoitajalle täydentää kelpoisuuttaan varhaiskasvatuksen lastenhoitajaksi.
Sivistysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on voimakkaasti noussut esiin uudenlaisten joustavien koulutusratkaisujen tarve sen varmistamiseksi, että uudistus ei aiheuta varhaiskasvatuksen eri henkilöstöryhmille urakehitykseen tai kouluttautumiseen liittyviä ns. umpiperiä tai työttömyyttä. Asiantuntijakuulemisessa on kritisoitu myös sitä, että uudistus ei johtajan kelpoisuuden määrittelyn osalta ota huomion duaalimallin mukaista kahden eri väylän tasavertaista korkeakoulutusta, mallissa unohdetaan sosionomikoulutuksen kasvatuksellisten ja johtamisopintojen merkitys eikä tunnisteta lainkaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa johtamiseen pätevöittävänä ylempänä korkeakoulututkintona.
Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että kaikille henkilöstöryhmille tarjotaan mahdollisuudet tiukentuviin kelpoisuusvaatimuksiin vastaavaan joustavaan lisä- ja täydennyskoulutukseen, tunnistaen ja tunnustaen jo hankitun osaamisen taso. Koulutuksella tulee varmistaa, että eri henkilöryhmien edustajilla edelleen säilyvät realistiset mahdollisuudet edetä urallaan varhaiskasvatuksessa.
Koulutuksen kehittämisfoorumi.
Valiokunta korostaa hallituksen esitykseen sisältyvää ilmoitusta siitä, että ministeriössä valmistellaan varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumin perustamista sovittamaan yhteen varhaiskasvatuksen ammatillista, ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutusta. Sivistysvaliokunta korostaa, että foorumin tehtävänä olisi muun muassa kehittää ja uudistaa koulutus- ja urapolkuja kaikkien ammattiryhmien edustajille varhaiskasvatuksessa. Valiokunta pitää tätä erittäin tärkeänä ja ehdottaa asiasta myös lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus 7) Valiokunta kehottaa foorumia esimerkiksi arvioimaan, miten ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut saisi mahdollisimman joustavasti riittävän pedagogisen lisäosaamisen suorittaakseen maisterin opinnot yliopistossa ja voisi siten toimia varhaiskasvatuksen johtajana. Samoin tulee sosionomin tutkinnon suorittaneella olla käytettävissään joustavia opintopolkuja yliopistollisten kasvatustieteellisten tutkintojen suorittamiseen niin, että aiemmin hankittu osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan.
Sivistysvaliokunta painottaa foorumin työn merkitystä ei ainoastaan tähän uudistukseen liittyen vaan laajemminkin esimerkkinä aktiivisesta reagoinnista työn murroksen eri tavoin ja eri toimialoilla aiheuttamiin koulutuskapeikkoihin ja uudelleenkoulutustarpeisiin.
Lakialoitteet
Sivistysvaliokunta kannattaa hallituksen esityksen hyväksymistä muutoksin ja ehdottaa lakialoitteiden hylkäämistä.