Hallituksen esityksessä ehdotetaan jatkettavaksi covid-19-epidemian leviämisen ehkäisemiseksi säädettyjen väliaikaisten säännösten voimassaoloa. Säännökset koskevat ravitsemisliikkeissä, henkilöliikenteessä ja muissa palveluissa noudatettavia erityisiä hygieniavelvoitteita ja toiminnan rajoittamista epidemiatilanteen sitä vaatiessa. Myös kyseisten velvoitteiden valvontaa sekä muutoksenhakua koskevien säännösten voimassaoloa ehdotetaan jatkettavaksi.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi asiakkaille ja osallistujille tarkoitettujen tilojen käytön edellytyksiä koskevan säännöksen lähikontaktin määritelmää siten, että määritelmässä huomioitaisiin sisä- ja ulkotiloihin liittyvät erot tartuntariskin suhteen.
Hallituksen esityksen keskeisenä tarkoituksena on vahvistaa paikallisten ja alueellisten viranomaisten mahdollisuuksia ennakoivalla ja nopealla tavalla ryhtyä koronaviruksen leviämisen estämiseksi ja siten väestön terveyden suojelemiseksi covid-19-taudilta välttämättömiin ja oikeasuhtaisiin toimiin tilanteessa, jossa covid-19-tartuntojen määrä lähtisi uudelleen nousuun. Tavoitteena on tällöin myös turvata sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kantokyky.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sääntelyä perusteltuna väestön terveyden suojelemisen ja terveydenhuoltojärjestelmän kantokyvyn turvaamiseksi. Myös perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että sääntelylle on selvästi hyväksyttävät perusteet.
Lähikontaktin määritelmä
Esityksessä ehdotetaan, että tartuntatautilain väliaikaisesti voimassa olevaa 58 d §:n 4 momentin lähikontaktin määritelmää muutetaan (1. lakiehdotus) siten, että lähikontaktilla tarkoitettaisiin jatkossa ihmisten oleskelua kasvotusten tai samassa sisätilassa alle kahden metrin etäisyydellä toisistaan yli 15 minuutin ajan. Muutoksen myötä kahden metrin etäisyyttä toisiin henkilöihin ei edellytettäisi alueellisesti tai toiminnallisesti rajatuissa ulkotiloissa. Kahden metrin turvaväli koskisi siten vain sisätiloissa tapahtuvaa toimintaa. Esityksen mukaan ulkotiloissa tartuntariski laskee merkittävästi verrattuna sisätiloihin, joissa ilmanvaihto on puutteellista ja oleskellaan tiiviisti (s. 12).
Valiokunta pitää esitystä tältä osin perusteltuna. Esitys mahdollistaa tapahtumien ja palvelujen toteuttamisen ulkotiloissa tarkoituksenmukaisella tavalla perustuen pienempään tartuntariskiin.
Valiokunta toteaa, että kategorinen kahden metrin etäisyysvaatimus sisätiloissa tekee käytännössä monien toimintojen järjestämisen vaikeaksi. Esimerkiksi elokuvateattereiden tai konserttisalien toiminta on käytännössä lähes mahdotonta, kun asiakkaiden välillä edellytetään kahden metrin etäisyyttä joka suuntaan. Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että tartuntariskin kannalta etäisyyden lisäksi merkitystä on tilan koolla, ilmastoinnilla ja sillä, ovatko henkilöt kasvokkain, rinnakkain vai peräkkäin. Valiokunta toteaa, että vastaavaa kahden metrin vaatimusta ei ole esimerkiksi ravintoloissa tai liikennevälineissä. Valiokunnan mielestä hallituksen tulee jatkovalmistelussa ja sääntelyn soveltamisessa arvioida, voidaanko kategorista kahden metrin turvavaatimusta keventää kullekin osoitettujen istuinpaikkojen tarkoituksenmukaisella sijoittamisella, riittävällä ilmanvaihdolla, kasvosuojainten käytöllä ja muilla hygieniatoimilla.
Valiokunta toteaa, että ehdotetun muutoksen myötä määritelmä jättää aiempaa suuremman epäselvyyden siitä, kuinka kasvotusten olemisen edellytystä tulee tulkita toiminnan järjestämisen yhteydessä. Kasvotusten olemisen edellytyksen voidaan tulkita tarkoittavan sitä, että sisä- tai ulkotiloissa ei saisi kahta metriä pidemmälläkään etäisyydellä tai hyvin lyhyellä ajallisella kestolla olla vastakkain. Valiokunta toteaa, että vaikka sinänsä merkityksellistä turvavälin kohdalla on myös sillä, ollaanko kasvokkain, rinnakkain vai esimerkiksi peräkkäin, on kasvotusten olemisen edellytys lähikontaktin määritelmänä varsin epämääräinen ja voi tarkoittaa käytännössä epätarkoituksenmukaista vaatimusta tapahtumien ja palvelujen toteutukselle. Tästä syystä valiokunta ehdottaa, että määritelmästä poistetaan kasvotusten olemisen edellytys. Valiokunta toteaa samalla viitaten hallituksen esitykseen (s. 12), että joka tapauksessa tapahtumissa ja palveluissa tulee noudattaa 58 c §:ssä säädettyjä yleisiä hygieniasäännöksiä, jolloin asiakkaiden ja osallistujien oleskelu tulee järjestää sillä tavoin väljästi kuin se kyseisen toiminnan erityispiirteet huomioon ottaen on mahdollista ja sijoittaa mahdolliset asiakaspaikat riittävän etäälle toisistaan.
Säännösten voimassaolon jatkaminen
Hallituksen esityksessä ehdotetaan tartuntatautilain 58 a—h §:n, 59 a—e §:n sekä 91 §:n 1 momentin voimassaoloa jatkettavaksi pienin muutoksin säätämällä uusi väliaikainen laki, joka olisi voimassa 1.7.—31.12.2021 (2. lakiehdotus). Ehdotuksen taustalla on sosiaali- ja terveysministeriön sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvitys epidemian nykyisestä ja ennakoitavissa olevasta tilanteesta.
Hallituksen esityksen mukaan (s. 18) loppuvuoden epidemiatilannetta ei voida tässä vaiheessa ennustaa riittävän tarkasti, jotta rajoituksia koskevien säännösten voimassaolon jatkamisen välttämättömyys olisi täysin aukottomasti osoitettavissa vielä joulukuussa 2021. Esityksessä todetaan, että on kuitenkin otettava huomioon, että voimakkaammin perusoikeuksiin puuttuvien säännösten soveltamiskynnys on korkea, jolloin säännösten voimassaolo ei itsessään merkitse rajoitustoimenpiteiden käyttöönottoa. Mikäli epidemiatilanne pysyisi syksyllä ja talvella 2021 maltillisena, ei voimakkaasti rajoittavia toimenpiteitä voitaisi hallituksen esityksen mukaan ottaa käyttöön.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että Suomessa uusien covid-19-tapausten määrä on kääntynyt maaliskuun puolenvälin jälkeen selvästi laskuun ja epidemia on toistaiseksi rauhoittumassa. Annetut suositukset ja rajoitukset sekä ravitsemisliikkeiden sulku ovat valiokunnan saaman arvion mukaan vähentäneen ihmisten välisten kontaktien määrää ja näin estäneet epidemian leviämistä. Kevään edetessä myös rokotusten eteneminen ja kausivaihtelu tukevat epidemiatilanteen helpottumista.
Maailmalla ja myös Suomessa yleistyneet virusmuunnokset aiheuttavat kuitenkin epävarmuutta epidemian kehittymiseen liittyviin positiivisiin näkymiin. Muuntoviruksia esiintyy kaikissa maakunnissa. Herkemmin tarttuva niin sanottu brittivariantti (B.1.1.7) on levinnyt Suomessa laajalti. Tämän lisäksi maailmalla on havaittu kokonaan uusia virusmuunnoksia, jotka voivat olla herkästi tarttuvia. On myös mahdollista, että jotkin virusmuunnokset kykenevät väistämään rokotteiden antamaa suojaa. Jos tällaisia virusmuunnoksia ilmaantuu ja ne pääsevät esimerkiksi matkustamisen avautumisen myötä leviämään Suomeen, kesän ja syksyn positiiviset ennusteet voivat vielä muuttua.
Valiokunta toteaa, että epidemian kulkuun liittyy väistämättä ennakoimattomuutta. Lyhyeksi määräajaksi säädettyjä rajoituksia mahdollistavien säännösten voimassaoloa on jouduttu useasti jatkamaan epidemian pitkittyessä, eikä epidemian keston pituutta voida vieläkään määrittää, joten valtioneuvostolla ja toimivaltaisilla viranomaisilla tulee valiokunnan näkemyksen mukaan edelleen säilyttää mahdollisuus reagoida rajoituksin epidemian mahdolliseen pahenemiseen. Valiokunta pitää siten ehdotettujen säännösten voimassaolon jatkamista perusteltuna väestön terveyden suojelemisen sekä terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttämisen näkökulmasta. Valiokunta katsoo, että valtioneuvoston tulee sääntelyä sovellettaessa huomioida asianmukaisesti rokotusten eteneminen ja ilmaantuvuuden lasku sekä arvioida, onko rajoitusten voimassaolon jatkamiselle perusteita rokotustilanne sekä rajoituksista aiheutuvat taloudelliset haitat huomioiden.
Samalla valiokunta kuitenkin korostaa rajoitusten käyttöönoton korkeaa kynnystä. Säännösten voimassaolo ei itsessään merkitse rajoitustoimien käyttöönottoa, vaan valtioneuvostolla sekä toimivaltaisilla viranomaisilla on velvollisuus perustaa rajoitusten mahdollista käyttöönottoa koskevat päätöksensä epidemiatilanteeseen kytkeytyvään välttämättömyyspunnintaan.
Valiokunta toistaa aiemman kantansa (StVM 9/2021 vp, s. 10) siitä, että ruokaravintoloiden sulkeminen ennen klo 21:tä tarkoittaa tosiasiassa useiden ruokaravintoloiden sulkemista. Ruokaravintoloiden osalta sulkemisen asetuksella ennen klo 21:tä tulee olla erityisen korkean kynnyksen takana. Mikäli epidemiatilanne on niin vaikea, että sulkeminen olisi niiden osalta välttämätöntä ennen klo 21:tä, tulisi valiokunnan mielestä valtioneuvoston mieluummin harkita ravintoloiden kokonaissulun säätämistä erillisen lain nojalla. Tällöin ravintolat saisivat korvauksen menetyksistään selkeämmällä mekanismilla.
Rajoitusten kohdentaminen eri toimialoihin oikeudenmukaisesti ja johdonmukaisesti
Tartuntatautilain palvelujen rajoituksia koskevia väliaikaisia säännöksiä on annettu epidemian jatkuessa pirstalaisesti eri hallituksen esityksillä. Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että säännökset ovat muodostuneet sekä sääntelymekanismeiltaan että rajoitusten sisältöjen osalta epäyhtenäisiksi. Ravitsemisliikkeiden rajoituksista säädetään valtioneuvoston asetuksella, kuljetuspalveluissa toimivalta rajoituspäätöksistä on Liikenne- ja viestintävirastolla, kun taas muissa palvelussa toimivaltainen viranomainen on lähtökohtaisesti aluehallintovirasto. Myös eri toimialoja koskevat rajoitusten käyttöönoton edellytykset on säännelty eri tavoin. Rajoitukset ovat epidemian eri vaiheissa kohdistuneet eri toimialoihin vaihdellen. Erityisesti kulttuuri- ja tapahtuma-alaan sekä urheilutilaisuuksiin on hyvin pitkäkestoisesti kohdistunut merkittävästi tiukempia rajoituksia kuin ravitsemistoimintaan ja liikennepalveluihin.
Tartuntatautilain covid-19-epidemian torjumiseen liittyvät väliaikaiset säännökset eivät myöskään ole johdonmukaisia suhteessa tartuntatautilain toistaiseksi voimassa olevien säännösten kanssa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että rajoituksia koskevista säännöksistä ja myös niiden soveltamiskäytännöstä on muodostunut eri toimialojen välillä sekä myös toimialojen sisällä epidemian leviämisen estämisen näkökulmasta epäjohdonmukainen kokonaisuus. Myös talousvaliokunta on kiinnittänyt huomiota eri toimialojen epäjohdonmukaiseen kohteluun (TaVL 15/2021 vp, s. 4).
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa kuitenkin, että edellä todetuista sääntelymekanismien ja säännösten sisältöjen eroavuuksista huolimatta kaikkia väliaikaisia rajoituksia yhdistävä säädöspohjainen edellytys on, että toimivaltaisella päätöksentekijällä ei ole oikeutta tehdä rajoituspäätöstä ennen välttämättömyyspunnintaa. Rajoitusten erilaiset soveltamisedellytykset luovat vasta perustan sille, että rajoitukset on mahdollista ottaa käyttöön. Rajoituspäätöksiä minkään toimialan osalta ei kuitenkaan ole oikeutta tehdä, jolleivat ne ole välttämättömiä epidemian leviämisen estämiseksi.
Valiokunta korostaa, että sääntelymekanismien ja soveltamisedellytysten eroista huolimatta eri viranomaisten on käytettävä välttämättömyyttä arvioidessaan oikeudenmukaisia ja oikeasuhtaisia perusteita toimialasta riippumatta siten, että rajoitukset kohdistuvat epidemian torjunnan näkökulmasta eri toimialoihin johdonmukaisella tavalla. Kaikkia rajoituksia yhdistävän välttämättömyyspunninnan kautta tulee rajoitukset suhteuttaa toisiinsa siten, että niistä muodostuu epidemian leviämisen estämiseksi perusteltu ja oikeasuhtainen kokonaisuus.
Myös perustuslakivaliokunta on covid-19-epidemian torjuntaan liittyvistä esityksistä antamissaan lausunnoissa edellyttänyt rajoituksilta välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta. Oikeasuhtaisuuteen sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan kuuluu, että rajoitukset ovat oikeassa suhteessa tartuntariskiin. Sen lisäksi oikeasuhtaisuus tarkoittaa, että eri toimialoja sekä erityyppisiä tapahtumia, palveluja tai tiloja koskevat rajoitukset ovat keskenään johdonmukaisia.
Perustuslakivaliokunta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat aiemmin ravintolarajoitusten kohdalla edellyttäneet valtioneuvostolta välttämättömyyspunninnassa alueellisesti maakuntaa hienosyisempää tarkastelua, koska maakunta-, sairaanhoitopiiri- ja kuntakohtaiset vaihtelut ovat viruksen esiintymisessä suuria (PeVL 6/2021 vp, kappale 18, PeVM 3/2021 vp, kappale 4, StVM 9/2021 vp, s. 8). Perustuslakivaliokunta on myös nyt käsillä olevasta esityksestä antamassaan lausunnossa kehottanut valtioneuvostoa harkitsemaan mahdollisuutta rajata esimerkiksi alueellista soveltamisalaa maakuntajakoa hienosyisemmin (PeVL 16/2021 vp, kappale 8).
Aluehallintovirastojen rajoituspäätökset ovat koskeneet usein koko aluehallintoviraston toimialuetta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa, että eri toimialojen oikeudenmukainen kohtelu tarkoittaa, että valtioneuvoston lisäksi myös kunkin aluehallintoviraston sekä Liikenne- ja viestintäviraston tulee ennen rajoituksia koskevia päätöksiä tehdä alueellisesti riittävän hienosyinen punninta rajoitusten välttämättömyydestä ja oikeasuhtaisuudesta. Erityisesti pinta-alaltaan suurissa maakunnissa maakuntakohtainen tai edes sairaanhoitopiirikohtainen rajoitus ei välttämättä ole perusteltu tilanteessa, jossa tartuntoja ilmenee muista väestökeskittymistä pitkien etäisyyksien päässä.
Ravitsemisliikkeitä koskevien rajoitusten kohdalla on lisäksi edellytetty, että erityyppisiä ravitsemisliikkeitä tulee eriyttää siten, että rajoitukset kohdistuvat eri tavoin epidemian torjunnan näkökulmasta erityyppisiin ravitsemisliikkeisiin (PeVL 31/2020 vp, s. 5, StVM 27/2020 vp, s. 4 sekä StVM 9/2021 vp, s. 6—10). Valiokunta korostaa, että myös muita toimialoja koskevat rajoituspäätökset tulee kohdentaa välttämättömyys- ja oikeasuhtaisuuspunninnalla erityyppisiin toimijoihin eriytetysti nimenomaisesti epidemian torjunnan näkökulmasta. Rajoitusten kohdentuminen on epidemian aikana vaihdellut. Rajoitukset ovat kuitenkin kohdistuneet esimerkiksi tapahtuma- ja kulttuurialaan sekä urheilutapahtumiin epäjohdonmukaisesti suhteessa ravitsemisliikkeisiin. Myöskään sallittujen yleisö- tai asiakasmäärien rajoitukset eivät ole olleet johdonmukaisia suhteessa esimerkiksi tapahtumapaikan tai palvelunantajan tilan kokoon. Rajoitukset eivät siten valiokunnan näkemyksen mukaan ole kohdentuneet epidemian leviämisen estämisen näkökulmasta oikeudenmukaisella ja johdonmukaisella tavalla toimialojen kesken tai toimialojen sisällä. Valtioneuvoston lisäksi aluehallintovirastojen sekä Liikenne- ja viestintäviraston tulee käyttää harkintavaltaansa siten, että rajoitukset muodostuvat epidemian torjunnan kannalta johdonmukaisiksi suhteessa eri toimialoihin sekä toimialojen sisällä erityyppisiin toimijoihin.
Valtioneuvoston sekä muiden toimivaltaisten viranomaisten tulee hyödyntää sairaanhoitopiirien alueellisten covid-19-epidemian torjunnan yhteistyöryhmien asiantuntemusta rajoitusten alueellisesta sekä toimialakohtaisesta välttämättömyydestä ja oikeasuhtaisuudesta.
Välttämättömyysarvioinnissa on valiokunnan näkemyksen mukaan huomioitava myös, että tuoreimpien tietojen valossa näyttää siltä, että rokotuskattavuudessa päästään varsin hyvälle tasolle jo kesän aikana. Uusimmat variantit näyttävät voivan levitä entistä tehokkaammin, mutta valiokunnan saaman selvityksen mukaan kahden rokotuksen jälkeen suoja niitäkin vastaan on hyvä. Rokotuskattavuuden joutuisa eteneminen asettaa arviot virustartuntojen luomasta terveydenhuoltojärjestelmän kuormituksesta erilaiseen valoon. Vaikka virusmuunnosten leviämistä on vaikea ennakoida, näyttäytyy rokotusten vaikutus ennen kaikkea vakavampien taudinkuvien vähenemisenä, mikä heijastuu myös sairaanhoidon ja tehohoidon kuormitukseen. Näin ollen valtioneuvoston sekä toimivaltaisten viranomaisten tulee valiokunnan näkemyksen mukaan jatkossa seurata ja uudelleenarvioida esimerkiksi ilmaantuvuuslukujen suhteellista merkitystä ja raja-arvoja rajoitusten välttämättömyydelle.
Koska rajoitukset aikaansaavat ammatin ja elinkeinonharjoittamisen estymisen ja toimeentulon menetysten johdosta inhimillistä kärsimystä sekä hyvinvointi- ja terveysongelmia, valiokunta pitää yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin sekä viranomaistoimintaan kohdistuvan luottamuksen näkökulmasta tärkeänä, että rajoitusten koetaan väestön keskuudessa olevan eri toimintojen näkökulmasta oikeudenmukaisia ja oikeasuhtaisia sekä epidemian leviämisen estämisen vuoksi välttämättömiä ja perusteltuja. Valiokunta painottaa, että nyt käsillä olevan epidemian päätyttyä mahdolliseen tulevaan epidemiaan varautuen sekä myös nykyisen koronaepidemian pitkittyessä valtioneuvoston tulee viipymättä valmistella rajoituksia koskevat säännökset siten, että niistä muodostuu eri toimialojen sisällä ja niiden välillä sisällöllisesti oikeudenmukainen sekä sääntelymekanismeiltaan johdonmukaisesti hallittavissa oleva yhtenäinen kokonaisuus. Valiokunta korostaa, että rajoitukset voivat — ja niiden tuleekin — kohdistua eri alueille sekä eri toimialoihin ja erilaisiin tapahtumiin tai palveluihin eri tavoin, kun sille on epidemian leviämisen estämisen näkökulmasta kestävät perusteet. Rajoitusten tulee kuitenkin muodostaa looginen kokonaisuus, jossa rajoitusten perusteltavuus kytkeytyy tartuntojen leviämiseen liittyviin riskeihin.Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus)
Tarkkarajaisuus ja täsmällisyys
Perustuslakivaliokunta on aiemmassa lausunnossaan katsonut, että tilojen väliaikaista sulkemista asiakkailta ja osallistujilta koskevassa 58 g §:ssä tarkoitettujen tilojen määrittelyssä laissa on jonkin verran väljyyttä. Täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta perusteltua olisi ollut, että tilat olisi tyhjentävästi määritelty laissa tai vähintään 58 g §:n nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa (PeVL 44/2020 vp, s. 9). Sosiaali- ja terveysvaliokunta on aiemmassa mietinnössään katsonut, että lain täsmentämisen asemesta 58 g §:ssä tarkoitetut tilat on syytä määritellä tyhjentävästi valioneuvoston asetuksessa (StVM 1/2021 vp, s. 11).
Perustuslakivaliokunta kiinnittää nyt kyseessä olevasta esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 16/2021 vp, kappale 9) valtioneuvoston vakavaa huomiota siihen, että tällaista eduskunnan ilmaiseman tahdon mukaista asetusta ei ole annettu. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan kantaan ja toteaa jo toistamiseen, että perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta 58 g §:ssä tarkoitetut tilat tulee määritellä tyhjentävästi valioneuvoston asetuksessa.
Tapahtumien ja palvelujen avaamista mahdollistavat toimet
Valiokunta ilmaisee huolensa erityisesti kulttuuri- ja tapahtuma-alaan kohdistuvista rajoituksista, jotka ovat vahingoittaneet näiden alojen elinkeinonharjoittamista ja palveluja voimakkaasti sekä hyvin pitkäkestoisesti. Kulttuuri- ja tapahtuma-alan palveluilla on myös keskeinen merkitys ihmisten hyvinvoinnille.
Valiokunta toteaa, että tiukkojen rajoitustoimien asemesta tulee säätää edellytyksiä terveysturvallisen toiminnan mahdollistamiseksi. Saatujen asiantuntijanäkemysten mukaan tapahtumia ja palveluja voitaisiin järjestää epidemian torjunnan näkökulmasta turvallisesti edellyttämällä osallistujilta hygieniavaatimusten lisäksi esimerkiksi koronatodistusta äskettäin sairastetusta taudista, negatiivisesta testitodistuksesta tai rokotuksesta. Myös talousvaliokunta piti lausunnossaan välttämättömänä (TaVL 15/2021 vp, s. 4), että rajoituksia säädettäessä on oltava myös näkymä siihen, kuinka yhteiskuntaa avataan, ja että olennaisena osana yhteiskunnan toimeliaisuuden palautumista voisi olla nk. koronapassin käyttöönotto. Vakiomuotoinen, eurooppalaisen vastineen kanssa yhteensovitettu todistus kertoisi kantajansa rokotussuojasta, negatiivisesta testituloksesta tai sairastetusta koronavirustaudista. Valiokunta kehottaa valtioneuvostoa kiirehtimään tällaisen todistuksen tai passin selvitystyötä ja käyttöönottoa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy talousvaliokunnan näkemykseen ja toteaa, että valtioneuvoston on osana strategista suunnitteluaan kiirehdittävä tämän kaltaisten todistusten sekä lisäksi pikatestauksen laajamittaista käyttöalaa tapahtumien turvallisessa järjestämisessä. Valiokunta toteaa lisäksi, että myös aluehallintovirastojen ja muiden toimivaltaisten viranomaisten tulee arvioida osana voimassa olevaan sääntelyyn perustuvaa päätöksentekoaan, kuinka rajoituspäätöksiä voidaan kohdentaa siten, että rajoitusten kohteena oleviin tapahtumiin osallistuminen ja palvelujen käyttäminen olisi rajoituksista huolimatta sallittua edellä mainittujen todistusten sekä riittävän luotettavan pikatestauksen avulla.
Asiantuntijakuulemisissa tuotiin koronatodistuksiin liittyen esiin lisäksi matkustamiseen ja rajojen ylittämiseen liittyvän tautiriskin hallinta. Valiokunta toistaa maahantuloon ja rajavalvontaan liittyvän aiemman kantansa ja toteaa, että tartuntatautilain säännökset eivät sisällä laajamittaista ja ajallisesti pitkäkestoista maahantuloon liittyvää ja rajavalvontaan kytkeytyvää tehtävää. Pakollisia terveystarkastuksia koskevat säännökset koskevat rajatusti yksittäisten toimipaikkojen ihmisille tai esimerkiksi yksittäisten lentokoneiden matkustajille tehtäviä terveystarkastuksia. Matkustajamäärien kasvaessa sekä mahdollisesti sisärajavalvonnan poistuessa on tarve luoda säädösperusteinen, selkeästi ohjeistettu menettely rajalla tapahtuvaa terveysturvallisuusvalvontaa varten ja samalla määritellä eri toimijoiden toimivalta ja vastuut tarkoituksenmukaisella tavalla sekä kohdistaa tähän toimintaan riittävät voimavarat. (StVM 6/2021 vp, s. 12)
Päätöksenteon ennakoitavuus ja viestintä
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toistaa aiemman kantansa (StVM 9/2021 vp, s. 13) siitä, että sekä valtioneuvoston että alueellisten viranomaisten tulee viestiä kulloinkin voimassa olevista rajoituksista ja määräyksistä selkeästi sekä mahdollisimman ennakoivasti, jotta sääntelyn kohteilla on mahdollisuus riittävällä varmuudella varautua oman toimintansa sopeuttamiseen.