Yleistä
Esityksessä ehdotetaan, että yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014) mukaiseen asumistukeen vaikuttavien tulojen vaikutusta kiristetään, tukiprosenttia lasketaan 80 prosentista 70 prosenttiin ja ansiotulovähennyksestä luovutaan. Asumistuen kuntaryhmitystä ehdotetaan muutettavaksi pääkaupunkiseudulla. Lisäksi yleinen asumistuki omistusasuntoihin ehdotetaan lakkautettavaksi.
Esityksen tavoitteena on toteuttaa osa pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmassa linjatuista yleistä asumistukea koskevista valtiontaloutta tasapainottavista toimista sekä hillitä asumistukimenojen kasvua. Omistusasuntoihin kohdistuvan asumistuen lakkauttamisen tavoitteena on kohdentaa tukea kaikkein pienituloisimmille ja vähävaraisimmille tuensaajille. Ansiotulovähennyksen poiston tavoitteena puolestaan on kokoaikatyön vastaanottamisen kannusteiden parantaminen. Esityksen (s. 23) mukaan ehdotetuilla muutoksilla on sekä työnteon kannustimia heikentäviä että niitä parantavia vaikutuksia. Kokonaisvaikutukset työllisyyteen ovat esityksen mukaan vähäisiä.
Yleisen asumistuen menot olivat vuoden 2022 lopussa 1 565 milj. euroa. Kesäkuussa 2023 asumistukea maksettiin 383 361 ruokakunnalle, joista 366 501 (yli 95 %) ruokakuntaa asui vuokra-asunnossa ja 16 860 ruokakuntaa omistusasunnossa. Yleiset asumismenot ovat kasvaneet vuodesta 2015 lähtien yleisestä asumistuesta annetun lain kokonaisuudistuksen jälkeen ja opiskelijoiden siirtyessä yleisen asumistuen piiriin vuoden 2017 alusta. Asumistuen menojen kasvun taustalla ovat siten olleet eri hallituskausilla tehdyt lainmuutokset. Viime vuosina yleisen asumistuen menot ovat kuitenkin korona-ajan poikkeusaikoja lukuun ottamatta laskeneet maltillisesti ja asumistukea saavien ruokakuntien määrä kääntyi lievään laskuun vuonna 2021. Ympäristövaliokunnan lausunnon (YmVL 20/2023 vp) mukaan taustalla on viime vuosien vahva työllisyysaste ja voimakas asuntorakentaminen kasvukeskuksissa.
Esityksen arvioidaan vähentävän asumistukimenoja 385 milj. euroa vuodessa ja lisäävän toimeentulotukimenoja vuositasolla 77,2 milj. euroa. Kunnat rahoittavat puolet toimeentulotuen kustannuksista. Asumistuen säästöt toteutuvat vaiheittain, koska tuen määrää tarkistetaan tuensaajilla 12 kuukauden välein. Esityksessä arvioidaan, että vuonna 2024 vaikutuksista toteutuu noin puolet ja vuonna 2025 valtaosa. Omistusasumisen tuen poistaminen vaikuttaa täysimääräisesti 1.9.2024 alkaen.
Esitetyt muutokset pienentävät yleistä asumistukea saavien ruokakuntien käytettävissä olevia tuloja, koska ruokakuntien tulee kattaa aiempaa suurempi osuus asumismenoista muista tuloistaan. Se, kuinka paljon ruokakuntien tulot pienenevät, riippuu kotitalouden koosta, asuinpaikasta, tulotasosta ja asumismenoista. Tuen piiriin jäävien kohdalla uudistus vähentää tukea keskimäärin 60—110 euroa kuukaudessa. Tuen piiristä poistuu kokonaan noin 50 000 tuensaajaa. Toimeentulotuen saajien määrän on arvioitu lisääntyvän esitettyjen muutosten johdosta 15 000 kotitaloudella. Esityksellä ei arvioida olevan vaikutuksia vuokratasoon.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 14/2023 vp, kappale 2) mukaan ehdotettu sääntely on merkityksellistä ensisijaisesti perustuslain 19 §:n 4 momentin kannalta. Kyseisen säännöksen mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Säännös ei turvaa tätä oikeutta subjektiivisena oikeutena. Asumiseen liittyvän sosiaaliturvan muodot, eli yleinen asumistuki ja eläkkeensaajan asumistuki, ovat tapoja, joilla julkinen valta toimeenpanee tätä perustuslain mukaista toimintavelvoitetta. Lausunnon (kappale 3) kyseinen säännös sisältää viittauksen asumisen omatoimiseen järjestämiseen. Perus-oikeusuudistuksen esitöiden (HE 309/1993 vp, s 72/II) mukaan sosiaaliset perusoikeudet eivät voi olla yksinomaan julkisen vallan vastuulla. Pikemminkin ehdotettujen perusoikeussäännösten kokonaisuus korostaa yhteiskunnan jäsenten omaa aktiivista toimintaa perusoikeuksien toteuttamisessa. Myös asumisen oikeuden tulee pääosin toteutua yksilöiden omatoimisuuden kautta.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon (kappale 4) mukaan asumisen tukemisen tarvetta ei ole lueteltu perustuslain 19 §:n 2 momentissa sosiaalisena riskitilanteena. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin katsonut, että asumistuella on yhteys ja asumistuki on merkityksellinen myös perustuslain 19 §:n 2 momentin tarkoittaman perustoimeentulon turvan ja 19 §:n 1 momentin mukaisen välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon kannalta (PeVL 59/2016 vp, s. 2, PeVL 17/2014 vp, s. 2/I, PeVL 10/2011 vp).
Perustuslakivaliokunnan lausunnon (kappale 13) mukaan ehdotettuja muutoksia voidaan pitää merkittävinä, mutta ne eivät kuitenkaan muodostu perustuslain 19 §:n kannalta ongelmallisiksi säätämisjärjestyksen osalta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kannattaa esityksen tavoitteita julkisen talouden tasapainottamisesta ja asumistukimenojen kasvun hillitsemisestä ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä. Valiokunta ehdottaa kuitenkin siirrettäväksi omistusasujien asumistuen lakkauttamisen vuoden 2025 alkuun, jotta omistusasujilla olisi aikaa sopeuttaa tilannettaan ennen tuen poistumista. Ympäristövaliokunta pitää tavoitetta tasapainottaa julkista taloutta ja edistää työllisyyttä painavana perusteluna sosiaaliturvan muutoksille.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että ehdotetuilla muutoksilla on merkittäviä vaikutuksia asumistuen tasoon ja asumistuen piirissä olevien henkilöiden määrään. Ehdotetut muutokset kohdistuvat pienituloisiin kotitalouksiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa perustuslakivaliokunnan tavoin muutosten seurannan tärkeyttä.
Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotettujen muutosten seurauksena asumisen tuen painopiste voi siirtyä osittain ensisijaisista etuuksista viimesijaiseen toimeentulotukeen. Valiokunta toistaa näkemyksensä siitä, että sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuuden ja työn teon kannusteiden näkökulmasta ei ole tarkoituksenmukaista ensisijaisia etuuksia pienentämällä lisätä viimesijaisen toimeentulotuen tarvetta (StVM 8/2019 vp, StVM 30/2022 vp, StVM 13/2023 vp). Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitusohjelmassa mainittu toimeentulotuen kokonaisuudistus toteutetaan.
Keskeiset muutokset ja niiden vaikutukset
Korvausprosentin alentaminen 80 prosentista 70 prosenttiin
Yleisestä asumistuesta annetun lain 7 §:n mukaan asumistukea maksetaan vuokra-, asumisoikeus- ja omistusasuntoihin. Tuen määrä on 80 prosenttia perusomavastuun ylittävistä, enintään laissa määritellyistä enimmäismääräisistä asumismenoista. Perusomavastuu on 42 prosenttia asumistuessa huomioon otettavista tuloista, joista on vähennetty täysimääräiseen tukeen oikeuttavan tulon määrä.
Hallituksen esityksessä asumistuen korvausprosentti ehdotetaan laskettavaksi 70 prosenttiin todellisten, enintään enimmäismääräisten, asumismenojen ja perusomavastuun erotuksesta. Ehdotettu muutos pienentää tuen tasoa kaikilla yleisen asumistuen saajilla. Tuki pienenee muutoksen myötä useimmissa tapauksissa 12,5 prosenttia. Euromääräisesti vaikutus on sitä suurempi, mitä enemmän ruokakunta saa yleistä asumistukea.
Perusomavastuun muuttaminen
Asumistuen määrää laskettaessa määritellään perusomavastuu, johon vaikuttavat ruokakunnan yhteenlasketut tulot. Kaikkein pienituloisimmilla perusomavastuuta ei muodostu lainkaan ja tämä alaraja riippuu ruokakunnan aikuisten ja lasten lukumäärästä. Lähtökohtana on ollut, että yksin asuvalle työmarkkinatuen saajalle ei tulisi muodostua tuen määrään vaikuttavaa perusomavastuuta. Yksin asuvan saamaa työmarkkinatukea on siis pidetty rajana sille, minkä suuruista tuloa tuensaaja voi saada ilman että se vaikuttaa yleisen asumistuen määrään.
Perusomavastuun korottaminen 42 prosentista 50 prosenttiin pienentää tuen tasoa niillä tuensaajilla, joilla tulot ylittävät perusomavastuun rajan. Perusomavastuun muutos kohdentaa asumistukea nykyistäkin selvemmin kaikkein pienituloisimmille. Perusomavastuuseen esitettävien muutosten myötä myös yksin asuvalle työmarkkinatuen saajalle muodostuu jatkossa perusomavastuuta, joka pienentää maksettavan asumistuen määrää. Muutoksen arvioidaan vaikeuttavan pienipalkkaisten työntekijöiden toimeentuloa erityisesti suurissa kaupungeissa.
Lapsiperheisiin kohdistuvat huojennukset
Valiokunta pitää myönteisenä, että muutosten vaikutuksia lapsiperheisiin pyritään lieventämään muuttamalla lasten ja aikuisten kertoimia perusomavastuun laskennassa. Tällöin lapsiperheiden perusomavastuu muodostuu hieman pienemmäksi, ja asumistuen lasku kohdistuu hiukan enemmän muihin kuin lapsiperheisiin.
Ansiotulovähennyksen poistaminen
Esityksessä ehdotetaan, että yleisestä asumistuesta poistetaan 300 euron suuruinen ansiotulovähennys. Ansiotulovähennys on tarkoittanut sitä, että työtuloja ei oteta huomioon tuen laskennassa 300 euroon asti. Ansiotulovähennyksen poisto pienentää tuen tasoa kaikilla tuensaajilla, joilla on työtuloja perusomavastuun alarajan ylittävä määrä. Muutoksen myötä tuki pienenee työtuloja saavilla tuensaajilla keskimäärin noin 100 euroa kuukaudessa. Kaikkein pieni- ja suurituloisimmilla tuensaajilla vaikutus on pienempi.
Ansiotulovähennyksestä luopumisen tavoitteena on kokoaikatyön vastaanottamisen kannusteiden parantaminen. Samalla kuitenkin kannusteet ottaa vastaan osa-aikatyötä, keikkatyötä tai pienipalkkaista kokoaikatyötä voivat heikentyä. Eri suuntaan vaikuttavien kannusteiden johdosta esityksellä ei ole arvioitu olevan työllisyysvaikutuksia.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että kaikilla aloilla ei ole tarjolla kokoaikatyötä tai kokoaikatyötä, josta saatava palkka kompensoisi ansiotulovähennyksen poiston vaikutukset. Kaikkien tuensaajien työ- ja toimintakyky ei myöskään mahdollista kokoaikaista työskentelyä tai lisätöitä ei ole tarjolla. Suojaosan poisto heikentää tilannetta esimerkiksi vammaisilla ihmisillä tai tosiasiallisesti työkyvyttömillä työttömillä, jotka voivat tehdä toimintakykynsä rajoissa vain vähäisiä tuntimääriä tai joiden työkyky vaihtelee. Lisäksi huomiota on kiinnitetty siihen, että ansiotulovähennyksen poistaminen voi vaikeuttaa työvoimansaantia joillain pienipalkkaisilla etenkin suurten asumiskustannusten kaupungeissa.
Helsingin yhdistäminen kuntaryhmään 2
Esityksessä ehdotetaan, että Helsinki yhdistetään kuntaryhmään 2, minkä seurauksena yleisen asumistuen hyväksyttävät asumismenot Helsingissä laskevat muun pääkaupunkiseudun tasolle. Esimerkiksi yksinasuvalla enimmäisasumismeno laskee Helsingissä 582 eurosta 563 euroon vuoden 2023 tasossa. Tuen tasossa tämä tarkoittaa yksinasuvalle enimmäisasumismenot ylittävälle noin 15 euron kuukausittaista laskua. Useamman henkilön ruokakunnissa tuki pienenee euromääräisesti tätä enemmän. Lähes kaikki Helsingissä yleistä asumistukea saavat ylittävät jo nykyiset enimmäisasumismenot.
Esityksen mukaan yleistä asumistukeen saavien ruokakuntien keskimääräiset asumismenot eivät Helsingissä poikkea merkittävällä tavalla muusta pääkaupunkiseudusta, vaikka yleisesti ottaen asuntojen vuokrat ja osakeasuntojen ja kiinteistöjen hinnat ovat Helsingissä muuta pääkaupunkiseutua kalliimmat. Valiokunta pitää tärkeänä, että enimmäisasumismenojen riittävyyttä pääkaupunkiseudulla seurataan.
Tuen poistaminen omistusasumisesta
Esityksen mukaan omistusasunnon asumismenoihin maksettiin elokuussa 2023 asumistukea 17 000 ruokakunnalle. Keskimäärin tukea maksettiin tuolloin noin 242 euroa. Yleisen asumistuen piirissä olevien omistusasujien ja omistusasuntoihin maksettavan asumistuen määrä on kasvanut viime aikoina nopeasti todennäköisesti korkotason nousun vuoksi.
Omistusasuntoihin kohdistuvan asumistuen lakkauttamisen tavoitteena on kohdentaa tukea kaikkein pienituloisimmille ja vähävaraisimmille tuensaajille. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että myös omistusasunnoissa asuvien tuensaajien piirissä on pienituloisia ruokakuntia. Omistusasuntoon liittyvän varallisuuden realisointi ei välttämättä ole mahdollista, erityisesti jos on kyse vanhemmasta asunnosta muuttotappioalueilla. Kaikilla alueilla ei ole myöskään yhtäläisiä mahdollisuuksia omia tarpeita vastaavan vuokra-asunnon löytämiseen, sillä erityisesti pienemmillä paikkakunnilla vuokra-asuntomarkkinat ovat huomattavasti suppeammat.
Valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota omistusasunnoissa asuvien lapsiperheiden asemaan, koska heiltä loppuu asumisen tuki kokonaan. Omistusasunnoissa asuvista yleisen asumistuen saajista 40 prosenttia on lapsiperheitä. Osa omistusasunnossa asuvista lapsiperheistä voi ensisijaisen tuen lakkaamisen jälkeen olla oikeutettuja viimesijaiseen toimeentulotukeen. Valiokunta edellyttää, että esityksen vaikutuksia omistusasunnoissa asuvien lapsiperheiden asemaan seurataan.
Ehdotettujen muutosten kokonaisvaikutukset
Eniten muutokset vaikuttavat esityksen mukaan työssäkäyviin ruokakuntiin, joista yli kolmasosan arvioidaan menettävän kokonaan asumistuen. Keskimäärin tuki alenee työssäkäyvällä ruokakunnalla 133 euroa kuukaudessa. Opiskelijaruokakunnista tuen menettäisi arviolta 6,5 prosenttia ruokakunnista ja työttömistä arviolta 8 prosenttia ruokakunnista. Vastaavasti yleinen asumistuki pienenee opiskelijaruokakunnalla keskimäärin 76 euroa ja työttömällä ruokakunnalla 73 euroa kuukaudessa.
Perhetyypeistä muutokset vaikuttavat ruokakunnittain tarkasteltuna eniten kahden vanhemman lapsiperheisiin, joista yli 23 prosenttia menettää tuen kokonaan ja tuen muutos on keskimäärin 140 euroa kuukaudessa. Myös lapsettomiin pareihin muutokset ovat samankaltaisia: 25,5 prosenttia menettää tuen kokonaan ja tuki pienenee keskimäärin 127 euroa kuukaudessa. Yksinasuvista tuen menettää kokonaan 11 prosenttia, ja tuki pienenee keskimäärin 70 euroa kuukaudessa. Yksinhuoltajista vastaavat luvut ovat 15 prosenttia ja 111 euroa. Luvut ovat ruokakuntakohtaisia, joten yksinasuvilla muutos on kuitenkin euromääräisesti suurin henkilöä kohden.
Vaikutukset lapsiperheiden asemaan
Lapsiperheisiin kohdistuvista huojennuksista huolimatta esitys pienentää lapsiperheiden käytettävissä olevia tuloja. Yhteensä muutokset vaikuttavat noin 167 000 lapseen, joista noin 107 000 asuu yksinhuoltajatalouksissa. Valiokunta kiinnittää huomiota, että asumistuen muutokset kohdistuvat jo valmiiksi pienituloisiin lapsiperheisiin, joten esityksellä on lapsiperheköyhyyttä lisäävä vaikutus. Köyhyysriskissä ovat erityisesti pienten lasten perheet, monilapsiset perheet ja yhden aikuisen kotitaloudet. Lapsiperheköyhyyden eri mittarit yhdistyvät usein vanhempien vajaatyöllisyyteen, joten lapsiperheköyhyyttä voidaan vähentää vanhempien työllisyyttä tukemalla.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää perustuslakivaliokunnan tavoin huomiota myös siihen, että hallituksen esityksessä ei ole asianmukaisesti tehty selkoa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksesta ja sen valvontaelimen, YK:n lapsen oikeuksien komitean, Suomea koskevista kannanotoista ja muusta tulkintakäytännöstä, vaikka esityksessä (s. 28) mainitaankin siinä ehdotettavan sääntelyn olevan merkityksellistä muun ohella lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta. YK:n lapsen oikeuksien komitea on loppupäätelmissään (Concluding observations) Suomen valtiolle aiemmin (2.6.2023) kehottanut muun muassa, että Suomi välttää sosiaaliturvaetuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin.
Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan muutokset pienentäisivät merkittävästi pienituloisten lapsiperheiden tukea, ja siten lisäisi lapsiperheiden pienituloisuutta. Kaikkein pienituloisimmat lapsiperheet, etenkin yksinhuoltajat, saavat jo nykyään yleisesti toimeentulotukea, jolloin toimeentulotuen merkitys näiden kotitalouksien taloudessa kasvaa, mutta toisaalta käytettävissä olevat tulot eivät muutu.
Esityksen perusteluissa lapsiperheiden tilannetta todetaan parannettavan lapsilisien korotuksilla. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää lapsilisien korotusta sinänsä kannatettavana, mutta toteaa, että lapsilisien korotukset eivät kohdennu vain niille, joihin nyt ehdotetut asumistuen muutokset kohdentuvat. Valiokunta edellyttää, että asumistuen muutosten leikkausten vaikutuksia lapsiperheiden toimeentuloon seurataan ja tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin, jos lapsiperheköyhyys uhkaa ehdotettujen säännösten myötä lisääntyä. Valiokunta painottaa lisäksi, että vanhempien työllisyyttä tukemalla voidaan vähentää lapsiperheköyhyyttä.
Naiset ja yksinhuoltajat
Hallituksen esityksen mukaan ehdotetut muutokset kohdistuvat sekä saajamäärien että tuen tason osalta muita ryhmiä voimakkaammin työssäkäyviin ja yksinhuoltajiin. Tuensaajien selvä enemmistö näissä ryhmissä on naisia. Muutokset pienentävät tukea miehillä keskimäärin 76 euroa kuukaudessa ja naisilla 93 euroa kuukaudessa. Tämä johtuu siitä, että osa-aikatöiden tekeminen on yleistä naisilla, matalapalkkaiset alat ovat naisvaltaisia ja myös asumistukea saavista opiskelijoista selvä enemmistön on naisia. Sen sijaan esimerkiksi työmarkkinatukea saavista pitkäaikaistyöttömistä enemmistö on miehiä. Koska esityksessä ehdotetut muutokset kohdistuvat lievemmin kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa oleviin työttömiin kuin jonkin verran työtuloa saaviin ruokakuntiin, kohdistuvat muutokset voimakkaammin juuri naisiin ja erityisesti yksinhuoltajiin, joista enemmistö on naisia.
Myös valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on nostettu esiin huoli siitä, että esitetyillä muutoksilla on työmarkkinoiden rakenteista johtuen sukupuolittuneita vaikutuksia. Naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla ei ole välttämättä tarjolla kokopäivätyötä tai sen tekeminen yksinhuoltajaperheissä voi olla käytännössä mahdotonta. Esimerkiksi ympärivuorokautista varhaiskasvatusta on tarjolla rajallisesti vain suurissa kaupungeissa, eikä sitä ole pienille koululaisille tarjolla ollenkaan. Pienten lasten kohdalla vanhemman osa-aikainen työnteko voi olla tapauskohtaisesti lapsen edun että perheen arjen sujuvuuden kannalta paras ratkaisu.
Valiokunta pitää hallituksen tavoitteena olevia työllisyysvaikutuksia keskeisinä myös naisten ja lasten köyhyyden vähentämiseksi. Samalla valiokunta korostaa, että valtioneuvoston tulee tämän tavoitteen saavuttamiseksi erilaisin toimin edistää työelämän tasa-arvoa etenkin palkkauksessa ja työsuhteen ehdoissa. Valiokunta painottaa lisäksi työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi tehtävien toimien keskeistä merkitystä erityisesti yksinhuoltajien aseman parantamiseksi.
Opiskelijat
Opiskelijat ovat suurin asumistuen saajaryhmä. Vuonna 2022 asumistukea sai 162 527 opiskelijaruokakuntaa, mikä on 43 prosenttia asumistukea saavista ruokakunnista.
Opiskelijoiden siirtyminen yleisen asumistuen piiriin vuoden 2017 alusta, jolloin samanaikaisesti pienennetiin opintorahaa ja lisättiin opintotuen lainapainotteisuutta, on lisännyt asumistuen merkitystä opiskelijoiden toimeentuloturvan kokonaisuudessa. Toimeentulotuki ei kompensoi opiskelijoilla asumistuen menetystä, koska pääsääntöisesti opiskelijoilla ei ole oikeutta toimeentulotukeen, koska nostamatonkin opintolaina katsotaan osaksi opiskelijan tuloja. Lähtökohtaisesti opiskelijoita ei ole tarkoituksenmukaista kannustaa kokoaikatyöhön, vaan pikemminkin opiskelijoita tulisi kannustaa edistämään opintoja ja lisäämään toimeentuloaan opintojen rinnalla mahdollisesti tehtävällä osa-aikatyöllä.
Nykyinen etuusjärjestelmä on opiskelijoiden näkökulmasta pirstaleinen. Hallitusohjelman mukaan hallituskauden aikana on tarkoitus toteuttaa opintotuen kokonaisuudistus. hallituskauden aikana on tarkoitus toteuttaa opintotuen kokonaisuudistus. Uudistuksen tavoitteena on opiskelijan näkökulmasta selkeämpi kokonaisuus, jotta opiskelija voi helpommin seurata omaa tulotasoaan ja sen kehitystä. Hallitus nostaa opintolainan valtiontakausta ensi vuonna. Tällä hallitus haluaa tukea kokoaikaista opiskelua. Valiokunta edellyttää, että hallitus selvittää opiskelijoiden etuuksien ja toimeentulon kokonaisuutta opintotuen kokonaisuudistuksen yhteydessä ja valmistelee sen perusteella tarvittaessa parannukset päätoimisen opiskelun turvaamiseksi ja opiskelijoiden velkaantumisen pitämiseksi kohtuullisella tasolla.
Ympäristövaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että opiskelijat asuvat entistä useammin yksin eikä soluasunnossa asuminen tai kimppa-asuminen ole enää suosittua. Opiskelijoiden siirtyminen yleisen asumistuen piiriin ja erityisesti pienten asuntojen tarjonnan kasvu ovat mahdollistaneet yksinasumisen yleistymisen. Asumistaso on noussut koko yhteiskunnassa ja myös opiskelijat priorisoivat yksinasumista.
Valiokunta toteaa, että yleinen asumistuki ei ole opiskelijoille kaikista toimivin asumistuen muoto, koska yleisessä asumistuessa asumistuen maksaminen esimerkiksi yhteisasumisessa edellyttää erillisiä vuokrasopimuksia, joissa ei ole yhteisvastuulauseketta vuokranmaksusta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy ympäristövaliokunnan jo vuosina 2016 (YmVM 19/2016 vp) ja 2017 (YmVM 15/2017 vp, HE 161/2017 vp) esittämään näkemykseen siitä, että tukijärjestelmän rakenteiden muuttamisessa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota selkeään ohjeistukseen, miten ns. kimppa-asunnossa voi asua menettämättä asumistukeaan, sekä pohtia mahdollisuuksia selkeästi kannustaa esimerkiksi opiskelijoita kimppa-asumisratkaisuihin.
Hallitusohjelman mukaan yleisen asumistuen rinnalle on tarkoitus kehittää opiskelijoille yhteisasumista suosiva ja taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta yhteisöasumisen lisäämisestä on vaikeaa toteuttaa sellaisenaan nykyisellä opiskelija-asuntokannalla. Opiskelija-asuntokannan laajentaminen vaatii uudisrakentamista, jota tuetaan erityisryhmien investointiavustusten kautta. Hallitusohjelmassa esitetyt leikkaukset erityisryhmien investointiavustuksiin kuitenkin hidastavat ARA-rahoitteisten hankkeiden etenemistä.
Työllisyysvaikutukset
Esityksellä ei ole arvioitu olevan merkittäviä työllisyysvaikutuksia. Esityksen mukaan yleisellä tasolla tukitason aleneminen parantaa kokoaikatyön taloudellisia kannustimia, kun tuensaajan käytettävissä olevat tulot pienenevät suhteessa kokoaikatyöstä saatavaan palkkaan. Osa-aikatyön tekemisen ja kannustimet työllistyä hyvin pienipalkkaisiin kokoaikatöihin kuitenkin heikkenevät, kun tuen saannin tuloraja pienenee. Perusomavastuun korottaminen 50 prosenttiin pienentää työnteosta käteen jäävää tuloa, ja ansiotulovähennyksen poistaminen heikentää merkittävästi kannustimia ottaa vastaan työtä etenkin pienillä kuukausittaisilla työtunneilla.
Ympäristövaliokunta kuitenkin toteaa lausunnossaan, että osana sosiaaliturvaa asumistuki heikentää työnteon kannustimia, koska työnteon kannustin määritellään palkan ja sosiaaliturvan erotuksena. Korkeampi asumistuki mahdollistaa korkeamman asumisen tason myös ilman työtuloja, ja asumistuki tulosidonnaisena etuutena heikentää työn vastaanottamisen kannustavuutta, koska kasvavat tulot vähentävät maksettavan asumistuen määrää. Lisäksi ympäristövaliokunta korostaa, että kannustinloukkujen lieventämisen näkökulmasta eri tukijärjestelmiä on tarkasteltava kokonaisuutena. Asumistuki ei yksinään heikennä työn teon kannustimia, vaan kannustinongelmat syntyvät paitsi asumistukijärjestelmän, myös korkeiden asumiskustannusten, työttömyysturvan, verotuksen ja muiden tulosidonnaisten järjestelmien, kuten toimeentulotuen yhteisvaikutuksena.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että yleisen asumistuen muutosten vaikutuksia työn teon kannusteisiin ja työvoiman saatavuuteen seurataan.
Vaikutukset asuntomarkkinoihin
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että yleinen asumistuki kohdistuu yhdenvertaisesti taloudellista tukea tarvitseville vuokralaisille. Yleinen asumistuki joustaa tukea saavan tulojen mukaan, ja kohdentuu siten paremmin tukea tarvitseville, kuin julkisesti tuettu asuntokanta.
Hallituksen esityksen ja ympäristövaliokunnan lausunnon mukaan aikaisemman tutkimustiedon perusteella ehdotetuilla muutoksilla ei ole todennäköisesti vaikutusta vuokratasoon. Ympäristövaliokunta kiinnittää kuitenkin lausunnossaan huomiota korkojen nousun ja yleisen hintakehityksen vuoksi muuttuneisiin asuntomarkkinoihin. Ympäristövaliokunnan mukaan hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset yhdessä elin- ja asuinkustannusten nousun kanssa voivat lisätä tarvetta hakeutua nykyistä edullisempaan vuokra-asuntoon tai siirtyä omistusasumisesta vuokra-asumiseen.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy ympäristövaliokunnan esille nostamaan huoleen kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuudesta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on myös kiinnitetty huomiota siihen, että hallitusohjelman mukaan ARA-asuntotuotantoa on hallitusohjelman (s. 122) mukaan tarkoitus vähentää. Valiokunta toteaa, että ARA-tuotannon väheneminen voi heikentää tulevina vuosina entisestään kohtuuhintaisten asuntojen saatavuutta. Toisaalta hallitusohjelman mukaan ARA-asunnoissa on tarkoitus ottaa käyttöön tulorajat, jotka voivat entistä paremmin kohdentaa sosiaalisesti tuetun asuntokannan pienituloisimmille kotitalouksille. Lisäksi yleiseen asumistukeen kohdistuvat leikkaukset yhdessä toimeentulotuen asumismenoja koskevan sääntelyn kiristämisen kanssa voi lisätä pienituloisuuden alueellista keskittymistä eli voimistaa tulotason mukaista väestörakenteen alueellista eriytymistä, erityisesti suurissa kaupungeissa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää ympäristövaliokunnan tavoin huomiota siihen, että ehdotetut asumistuen leikkaukset voivat yhdessä yleisen kustannustason nousun kanssa lisätä riskiä asukkaiden ajautumisesta maksuvaikeuksiin, vuokravelkoihin ja sitä kautta jopa häätöihin. Ympäristövaliokunta korostaa asumisneuvonnan merkitystä tällaisten seurausten ehkäisemisessä. Myös toimeentulotukeen ehdotetut muutokset (HE 58/2023 vp) lisäävät asumisneuvonnan tarvetta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa kuntien asumisneuvonnan riittävän resurssoinnin merkitystä.
Voimaantulo
Asumistukeen kohdistuvat muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.4.2024. Muutokset tulisivat voimaan pääsääntöisesti vaiheittain, eli sitä mukaa, kun kyseinen asumistuki tarkistetaan, joko määräaikaistarkistuksessa tai tuensaajan olosuhteiden muuttuessa. Asumistuen lakkauttamista omistusasuntoihin koskevat 7 ja 9 §, 12 § 6 momentti ja 52 § tulevat voimaan 1.9.2024.
Hallituksen esityksen (s. 29) mukaan lain voimaantuloa on lykätty ja porrastettu, jotta tukea saavilla on enemmän aikaa sopeutua muutoksiin. Muutoksien ehdotetaan tulevan voimaan pääosin 1.4.2024 vaiheittain sitä mukaa, kun kyseinen tuki tarkistetaan. Omistusasuntoihin maksettavat asumistuet lakkautetaan kuitenkin kerralla 1.9.2024
Perustuslakivaliokunta pitää lausunnossaan tuensaajien kannalta kohtuuttomien tilanteiden välttämiseksi tärkeänä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta vielä selvittää, olisiko siirtymäsäännösten avulla mahdollista porrastaa muutosten voimaantuloa siten, että niille ruokakunnille, joita merkittävät tuen alentumiset koskevat, jäisi enemmän aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen voimaantulosäännöstä muutettavaksi niin, että omistusasujia koskevat muutosten voimaantulo siirretään esityksessä ehdotetusta 1.9.2024 vuoden 2025 alkuun, jotta omistusasujilla on hieman pidempi aika sopeutua muutokseen. Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan omistusasujiin kohdistuvat suurimmat enimmäisvaikutukset. Omistusasujia koskevien muutosten voimaantulon siirtäminen vuoden 2025 alkuun vähentää yleisen asumistukeen kohdistuvia säästöjä 11 milj. eurolla vuonna 2024 ja arvioitua toimeentulotukimenojen kasvua 1,5 milj. eurolla. Näin ollen voimaantulosäännöksen muuttamisen nettovaikutus valtion talouteen on 9,5 milj. euroa vuonna 2024, mikä tulee ottaa huomioon vuoden 2024 talousarvioesityksen valmistelussa ja valtion talouden kehyksissä.
Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman tiedon mukaan esitettyä suurempi porrastus esimerkiksi tuen alenemisen euromäärän perusteella vaatisi huomattavaa lisävalmistelua, koska muutos aiheuttaisi muutoksia asumistuen käsittelyjärjestelmiin ja muutosten toimeenpanoon. Toimeenpanon kannalta aikataulu on jo nyt poikkeuksellisen kireä ja tuen pienenemisen huomioon ottavan porrastuksen tai suojasäännöksen valmistelu ja toteuttaminen näin kireässä aikataulussa vaarantaa muutosten hallitun toimeenpanon.
Lisäksi perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että omistusasunnossa asuvat voivat olla yhtä pienituloisia kuin vuokra-asunnossa asuvat, eikä vuokra-asunnossa asuvan tuensaajan muu varallisuus kuitenkaan vaikuta asumistukeen. Valiokunta ei pidä valittua sääntelyratkaisua tästä näkökulmasta johdonmukaisena tai tasapuolisena.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että hallitusohjelman mukaan yleiseen asumistukeen lisätään varallisuusharkinta. Sosiaali- ja terveysministeriön valiokunnalle toimittaman selvityksen mukaan muutoksen varallisuuden huomioon ottamista koskevat muutokset on tarkoitus saada voimaan vuoden 2025 aikana. Muutoksen voimaantullessa perustuslakivaliokunnan mainitsema ristiriita poistuu.
Yhteisvaikutukset ja seuranta
Yleisen asumistuen saajiin kohdistuu tässä esityksessä esitettyjen asumistuen muutosten lisäksi muita vuoden 2024 aikana suunniteltuja muutoksia, kuten työttömyysturvaan (HE 73/2023 vp) ehdotetut muutokset ja etuuksien indeksijäädytys (HE 75/2023 vp). Työttömyysturvaan ehdotetut muutokset ja etuuksien indeksijäädytys lisäävät yleisen asumistuen ja viimesijaisen toimeentulotuen tarvetta. Toimeentulotuen asumismenoja koskevan sääntelyn muuttaminen (HE 58/2023 vp) puolestaan kiristää asumismenojen huomioon ottamista toimeentulotuessa.
Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut asumistuen ja työttömyysturvan muutoksista ja etuuksien indeksijäädytysten yhteisvaikutuksista erillisen selvityksen. Selvityksen mukaan pienituloisuus tulee kasvamaan. Perhetyypeittäin tarkasteltaessa havaittiin, että selvästi suurimmat vaikutukset kohdistuvat nuoriin yhden hengen talouksiin ja nuoriin lapsettomiin pareihin. Lapsiperheisiin kohdistuvat vaikutukset ovat kokonaisuudessa pienempiä kuin työikäisiin lapsettomiin kotitalouksiin. Yksinhuoltajissa häviäjiä on myös suuri osuus, mutta käytettävissä olevien tulojen pieneneminen yli 10 prosentilla on harvinaisempaa kuin työikäisissä yhden hengen talouksissa. Selvityksessä ei oteta huomioon toimeentulotukeen ehdotettuja muutoksia.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää perustuslakivaliokunnan tavoin valtioneuvoston huomiota eduskunnan käsiteltävinä olevien esitysten yhteisvaikutusten arviointien puutteisiin erityisesti niiden perus- ja ihmisoikeusvaikutuksien osalta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen siitä, että valtioneuvoston on välttämätöntä seurata tarkasti esityksen vaikutuksia erityisesti perustuslain 19 §:ssä turvattujen oikeuksien kannalta ja ryhtyä tarvittaessa havaittujen ongelmien korjaamiseen. Lisäksi valtioneuvoston tulee seurata esityksen vaikutuksia lapsiperheiden asemaan, toimeentulotuen käyttöön, asuntomarkkinoihin ja työllisyyteen. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus)
Hallituksen esityksen mukaan ehdotettujen muutosten vaikutuksia sekä valtakunnallisesti että alueellisesti on tarpeellista seurata ja arvioida jälkikäteen. Esityksen mukaan erityisesti tullaan seuraamaan ehdotettujen muutosten vaikutuksia perustoimeentulotarpeeseen ja erityisesti asumismenojen aiheuttamaan toimeentulotukitarpeeseen, lapsiperheisiin, lapsiperheiden asemaan ja lapsiköyhyyteen sekä ansiotulovähennyksen vaikutuksia osa-aikatyön tekemiseen, lisätyötuntien vastaanottamiseen ja lisätulojen hankkimiseen sekä siirtymiin osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että tilastollisen seurannan lisäksi vaikutuksia selvitetään seurantatutkimuksella, koska esimerkiksi työllisyyden kannusteisiin vaikuttaa erityisesti talouden suhdannetilanne eikä muutosten vaikutuksia ole siten mahdollista suoraan arvioida tilastojen perusteella. Seurantatutkimukseen tulee yhdistää myös perustuslakivaliokunnan edellyttämä perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arviointi.
Lisäksi valiokunta korostaa, että perusturvan riittävyyttä arvioidaan neljän vuoden välein perusturvan riittävyyden arviointiraportissa kansaneläkeindeksistä annetun lain 4 a §:n mukaisesti. Perusturvan riittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon henkilön tai kotitalouden saamat Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemat etuudet sekä toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukainen toimeentulotuki.
Perusturvaa seurataan myös ihmisoikeussopimuksiin liittyvien määräaikaisraportointien yhteydessä. Suomi on sitoutunut sekä YK:n että Euroopan neuvoston (EN) piirissä tehtyihin ihmisoikeussopimuksiin. Näistä sosiaaliturvan kannalta tärkeimpiä ovat EN:n Uudistettu sosiaalinen peruskirja sekä YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus. Ihmisoikeussopimusten toimeenpanon valvontamekanismit määritellään sopimuksissa. Käytännössä valvonta tapahtuu valtioiden toimittamien määräaikaisraporttien kautta.