Yleistä
Hallituksen esitys on osa pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman tavoitetta julkisen talouden vahvistamisesta ja Suomen velkakehityksen kääntämisestä. Esityksessä ehdotetaan muutoksia sairausvakuutusrahaston rahoitukseen ja sairauspäivärahan laskusääntöön. Esityksen tavoitteena on toteuttaa sosiaaliturvarahastoihin kohdistuvien säästöjen täysimääräinen kanavointi valtion ja kuntien talouteen vuosien 2025—2028 julkisen talouden suunnitelman mukaisesti. Lisäksi tavoitteena on toteuttaa sairauspäivärahaan kohdistuvat noin 60 milj. euron säästöt julkisen talouden suunnitelmassa päätetyllä tavalla.
Hallitusohjelman menosäästöistä ja keväällä 2024 päätetyistä uusista menosäästöistä yhteensä noin 1 130 milj. euroa vähentää lakisääteisillä vakuutusmaksuilla rahoitettavien sosiaaliturvarahastojen, työllisyysrahaston ja sairausvakuutusrahaston, menoja. Ilman säästöjen kanavointia sosiaalivakuutusmaksut laskisivat sosiaaliturvarahastojen menojen pienentyessä, mikä laskisi julkisen talouden tuloja, eikä valtion ja kuntien velkaantuminen vähentyisi tavoitellusti. Kanavoinnista noin 220 milj. euroa toteutettiin jo vuoden 2024 alusta lukien ansiotuloverotuksen muutosten yhteydessä. Nyt käsiteltävänä olevalla esityksellä on tarkoitus toteuttaa puuttuva osa kanavoinnista, eli noin 914 milj. euroa.
Sairausvakuutusrahasto jakautuu työtulovakuutukseen, joka rahoitetaan palkansaajien, yrittäjien, työnantajien ja valtion rahoitusosuuksilla, ja sairaanhoitovakuutukseen, joka rahoitetaan vakuutettujen ja valtion rahoitusosuuksilla. Sosiaaliturvarahastojen säästöjen kanavointi ehdotetaan toteutettavaksi muuttamalla sairausvakuutusrahaston sairaanhoitovakuutuksen ja työtulovakuutuksen menojen rahoittamiseen kohdistuvia valtion, vakuutettujen ja työnantajien rahoitusosuuksia niin, että valtion maksuosuus pienenee ja työnantajien sekä vakuutettujen maksuosuus kasvaa. Kanavointitarpeesta noin 625 milj. euroa toteutetaan alentamalla valtion osuutta sairausvakuutusrahastosta. Ansiotuloverotuksessa vähennyskelpoiset sosiaaliturvamaksut (työttömyysvakuutusmaksu ja palkansaajan päivärahamaksu) laskevat kanavointiratkaisun myötä, mikä kasvattaa valtion, kuntien, sekä seurakuntien veropohjia. Tämä kasvattaa ansiotuloverotuksen tuloja niin, että kanavointitarve, 914 milj. euroa, kokonaisuudessaan tulee katettua.
Sairausvakuutusrahastosta tehtävä kanavointi koostuu useasta kokonaisuudesta. Ensinnäkin työtulovakuutuksen valtion viiden prosentin perusosuudesta luovutaan. Vuonna 2025 perusosuus on noin 112 milj. euroa. Muutos vähentää työtulovakuutuksen valtion rahoitusta ja nostaa sekä palkansaajien että työnantajien rahoitusosuuksia. Toiseksi työnantajien rahoitusosuus työtulovakuutuksesta korotetaan 52 prosentista 68 prosenttiin ja palkansaajien ja yrittäjien rahoitusosuus alennetaan 48 prosentista 32 prosenttiin. Kolmanneksi sairaanhoitovakuutuksen vakuutettujen rahoitusosuutta korotetaan siten, että vakuutettujen osuus sairaanhoitovakuutuksen kuluista nousee 33 prosentista 48,6 prosenttiin ja valtion rahoitusosuus laskee 67 prosentista 51,4 prosenttiin.
Työttömyysturvarahaston rahoitukseen ei esitetä muutoksia, joten työttömyysvakuutusmaksut muuttuvat kanavointiratkaisusta huolimatta työttömyysturvaan kohdistuvien säästöpäätösten ja työttömyyttä koskevan ennusteen perusteella. Kanavointikokonaisuuteen liittyen poistetaan kuitenkin Työllisyysrahaston työttömyysvakuutusmaksutuotosta Kansaneläkelaitokselle peruspäivärahan rahoitukseen tilitettävä 50,3 milj. euron rahoitusosuus, jolloin valtion rahoitusosuus peruspäivärahan menoista kasvaa. Tämä ehdotus sisältyy eduskunnan käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen HE 150/2024 vp, jolla vahvistetaan vuoden 2025 työttömyysvakuutusmaksut.
Esityksessä ehdotetaan myös pienennettäväksi suurempia sairauspäivärahoja, osasairauspäivärahoja ja kuntoutusrahoja muuttamalla sairauspäivärahan laskusääntöä niin, että 70 prosentin korvaustasoon oikeuttavan vuositulon yläraja alennettaisiin nykyisestä 35 769 eurosta 27 633 euroon. Tulorajan ylittävältä osalta sairauspäivärahaa karttuu nykyisen 20 prosentin sijasta 15 prosenttia. Muutokset eivät kohdistu vakuutettuihin, joiden vuositulot ovat alle tämän ylärajan.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita julkisen talouden vahvistamisesta ja valtion sekä kuntien velkaantumisen vähentämisestä perusteltuina ja kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä. Valiokunta kuitenkin korostaa, että ansioperusteisten etuuksien rahoitukseen tarkoitettujen sosiaaliturvamaksujen ohjaaminen valtion ja kuntien talouden kohentamiseen muuttamalla pysyvästi sairausvakuutusrahaston rahoitusosuuksia on poikkeuksellinen toimenpide. Valiokunta pitää kokonaisuutta kuitenkin hyväksyttävänä julkisen talouden vaikean tilanteen vuoksi. Ehdotetun kokonaisuuden seurauksena työnantajien ja palkansaajien vakuutusmaksu- ja verorasitus ei kokonaisuutena olennaisesti muutu, kun vertaillaan vuotta 2023 vuoteen 2026 ja sen jälkeiseen aikaan. Valiokunta pitää myös myönteisenä, että sairauspäivärahan laskusäännön muuttaminen ei alenna pienempiä päivärahoja, jolloin myös vaikutukset asumistuki- ja toimeentulotukimenoihin jäävät maltillisiksi.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 42/2024 vp) mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain lainsäätämisjärjestyksessä. Lausunnon mukaan ainoastaan niin sanottuun ansio-osaan puuttuva sääntely sairauspäivärahan laskukaavan muuttamisesta ei vaikuta perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettuun perustoimeentulon turvaan eikä sääntely ole myöskään ongelmallista perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan kannalta (ks. myös PeVL 25/2013 vp, s. 2—3).
Esityksessä on lisäksi ehdotettu, että vuoden 2025 sairausvakuutusmaksujen maksuprosenteista säädetään poikkeuksellisesti lailla valtioneuvoston asetuksen sijasta, koska esityksessä ehdotettujen muutosten vuoksi valtioneuvoston asetusta sairausvakuutuksen maksuprosenteista ei ehditä antamaan laissa säädetyssä aikataulussa vuodelle 2025.
Kanavointiratkaisu
Ehdotetun kanavointimallin taustalla on kolmikantaisen työryhmän selvitys vero- ja maksutulojen sekä etuuksien rahoituksen jakautumisesta julkisen talouden eri sektoreiden kesken (valtiovarainministeriön julkaisuja 2024:15). Sairausvakuutuksen kautta tehtävä kanavointi noudattaa hallituksen esityksen mukaan työryhmän keskeisiä havaintoja, ja vakuutusmaksuvastuut mahtuvat sellaisen historiallisen vaihtelun sisään, jossa vakuutusmaksuvastuut ovat aiemminkin liikkuneet. Sairausvakuutusrahaston rahoitusvastuita on viimeksi muutettu vuonna 2016 solmitun kilpailukykysopimuksen seurauksena.
Työmarkkinajärjestöt jättivät työryhmän selvitykseen eriävän mielipiteen (liite 2), johon he viittasivat myös valiokunnan kuulemisessa. Järjestöjen mukaan julkinen talous vahvistuisi myös ilman ehdotettua kanavointia, kun otetaan huomioon työttömyysvakuutusmaksujen verovähennysoikeus, työn verotuksen keventymisen työllisyyttä vahvistava vaikutus ja julkisen sektorin työnantajien velvollisuus maksaa työnantajan työttömyysvakuutusmaksua.
Kanavointia selvittäneen työryhmän raporttiin sisältyvän laskelman mukaan sosiaaliturvamaksujen alenemisesta seuraavien verotulojen kasvun kautta palautuisi 37 prosenttia maksujen alentumisesta. Lisäksi sosiaalivakuutusmaksujen alentaminen lisäisi työn kysyntää ja tarjontaa. Työryhmän raportin mukaan 20 prosenttia maksujen alentumisesta palautuisi korkeamman työllisyyden kautta (Työryhmän raportti luku 5, s. 46—49). Näin ollen työmarkkinajärjestöjen mukaan sosiaaliturvarahastoihin kohdistuvasta 1 130 milj. euron säästöstä 57 prosenttia eli noin 640 milj. euroa palautuisi vahvistamaan julkista taloutta ilman kanavointitoimia, mutta valiokunta korostaa, että tässä arviossa ei ole otettu huomioon vuoden 2024 alusta tuloverotuksen muutoksilla tehtyä kanavointia.
Työmarkkinajärjestöjen mukaan mahdollisesti tarvittava julkisen talouden suora lisäsopeutus tulisi tehdä ehdotetun kanavointiratkaisun sijasta lisäsäästöillä, tuloja kasvattamalla tai niiden yhdistelmällä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa järjestöt pitivät ehdotettua kanavointia vakuutusperiaatteen vastaisena, koska ansioperusteisten etuuksien rahoittamiseen tarkoitettuja sosiaaliturvamaksuja ei pitäisi käyttää muun talouden vahvistamiseen.
Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä on (jakso 5.1.1) käsitelty kattavasti ja seikkaperäisesti työmarkkinajärjestöjen eriävässä mielipiteessä esitettyä vaihtoehtoja ja muita vaihtoehtoisia tapoja vahvistaa julkista taloutta sosiaaliturvarahastoihin kohdistuvilla säästöillä. Eri vaihtoehtoiset tavat eivät kuitenkaan täytä hallituksen kanavoinnille asettamaa suoraa säästötavoitetta julkiseen talouteen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ilman ehdotettua kanavointiratkaisua vakuutusmaksutulot ja kokonaisveroaste pienenisivät. Verotulot kasvaisivat hieman, mutta kokonaishyödyt eivät riittäisi kattamaan rahastojen menoille asetettuja säästötavoitteita. Esityksen mukainen kanavointiratkaisu vähentää suoraan valtion menoja, koska valtion osuus sairausvakuutuksen kustannuksista pienenee.
Valiokunta toteaa, että sosiaaliturvan rahoituksen kehittämisessä pyrkimyksenä on ollut vahvistaa vakuutusperiaatetta eli vakuutusmaksujen ja niillä rahoitettavien etuuksien välistä suhdetta. Vakuutusperiaatteen vahvistaminen turvaa osaltaan sosiaalivakuutuksen legitimiteettiä. Valiokunta pitää vakuutusperiaatteen kannalta tärkeänä, että kanavointi ehdotetaan tehtäväksi sairausvakuutusrahaston rahoitusosuuksien sisäisillä muutoksilla eikä varoja siirretä sosiaaliturvarahastoista valtion yleiskatteelliseen budjettirahoitukseen. Sosiaaliturvarahastojen varojen käyttötarkoituksia ei myöskään esitetä muutettavaksi. Työllisyysrahaston perimien työttömyysvakuutusmaksujen annetaan alentua, maksujen käyttötarkoitusta ei muuteta ja Työllisyysrahaston suhdannepuskuri kertyy muuttuneen työttömyysturvalainsäädännön ja työttömyyden kehityksen mukaisten ennusteiden perusteella. Sairausvakuutuksen osalta kanavointiratkaisussa muutetaan valtion, työantajien ja vakuutettujen rahoitusosuuksia maksujen käyttötarkoitusta muuttamatta.
Ehdotettu kanavointi toteutetaan täysimääräisesti vuonna 2025, vaikka säästöt toteutuvat asteittain vuosina 2024—2026. Esityksen mukaan täysimääräisellä ja työnantajien, palkansaajien ja muiden etuudensaajien näkökulmasta osittain etupainotteisella kanavoinnilla valtion ja kuntien velkaantumista voidaan vähentää täysimääräisesti heti vuoden 2025 alusta lukien.
Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksen luvussa 5.1.1.9. on arvioitu työmarkkinajärjestöjen esille tuomia kertatilitystä ja asteittaista voimaantuloa koskevia vaihtoehtoja. Asteittainen kanavointi edellyttäisi, että rahoitusosuuksia muutettaisiin asteittain vuosille 2025 ja 2026. Asteittaiseen kanavointiin verrattuna kerralla toteutettava kanavointiratkaisu on esityksen mukaan läpinäkyvyyden, selkeyden ja ennustettavuuden kannalta tarkoituksenmukaisempi vaihtoehto. Valtion ylimääräinen 200 milj. euron kertatilitys on puolestaan esityksen mukaan ylimitoitettu eikä yksinomaisena keinona myöskään ratkaisisi palkansaajia koskevaa etupainotteisuutta. Valtion ylimääräisen rahoitusosuuden kohdentaminen yksinomaan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun alentamiseen yhden vuoden ajaksi on puolestaan raskas väline, joka edellyttäisi väliaikaisesti voimassa olevaa muutosta työttömyysetuuksien rahoituksesta annettuun lakiin. Lisäksi esityksessä on arvioitu, että tällainen siirto ei ole mahdollinen, kun otetaan huomioon valtiontalouden tiukka kehystilanne.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotiin myös esille, että ehdotettu kanavointiratkaisu ei kohtele palkansaajia ja työnantajia tasapuolisesti. Hallituksen esityksessä on (kappale 4.2.1) kuvattu kanavoinnin vaikutuksia palkansaajien maksuihin ja verotukseen (taulukko 7) sekä työnantajien maksuihin ja yhteisöverotukseen (taulukko 8). Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan ehdotettu kanavointiratkaisu kokonaisuutena kiristää hyvin lievästi palkansaajien vero- ja maksurasitusta ja toisaalta keventää hyvin lievästi työnantajien vero- ja maksurasitusta. Tämä johtuu muun muassa siitä, että eri tahojen rahoitusosuuksia ja vakuutusmaksuja on pyöristetty. Kun otetaan huomioon koko kanavoinnin mittaluokka 1,13 mrd. euroa, ehdotettu ratkaisu kokonaisuutena kuitenkin kohtelee työnantajia ja palkansaajia tasapuolisesti.
Sairauspäivärahan laskukaavan muutos
Sairauspäivärahan laskusäännön muutos kohdistuu noin 196 000 (64 %) saajaan, joista lähes 60 prosenttia on naisia. Esityksen mukaan laskusäännön muuttaminen pienentää päivärahaa keskimäärin noin 12,51 euroa päivältä. Miehillä keskimääräinen leikkaus on hieman suurempi kuin naisilla. Sairauspäivärahan laskukaavan muutos pienentää sairauspäivärahan kuluja noin 120 milj. euroa. Kun huomioidaan julkisen sektorin työnantajille maksettavien etuuksien, yhteisöverotulojen ja ansiotuloverotulojen pienentyminen sekä yleisen asumistuen ja perustoimeentulotuen kulujen kasvu, laskusäännön muutos vähentää julkisen talouden menoja noin 59 milj. eurolla.
Esityksen tavoitteena on kohdistaa säästöt ylempiin päivärahoihin. Ehdotettu taitteen alentaminen taitteen alentaminen 35 769 eurosta 27 633 euroon kohdistaa sairauspäivärahan leikkauksen noin 2 400 euroa kuukaudessa ansaitseviin. Tulorajan ylittävistä sairauspäivärahan saajista noin 31 prosentilla on huollettavia lapsia. Leikkauksen merkitys korostuu erityisesti pidemmissä sairauspoissaoloissa. Keskimääräistä enemmän vaikutus heijastuu yli 55-vuotiaisiin, joiden keskimääräiset päivärahakaudet ovat muihin ikäluokkiin verrattuna pidempiä. Sairauspoissaolojen pitkittyessä usein myös muut sairauteen liittyvät kulut, kuten lääkekustannukset ja hoitoihin liittyvät maksut, nousevat.
Valiokunta toteaa, että vakuutusperiaatteen näkökulmasta sairauspäivärahan laskukaavan muutos ei ole täysin ongelmaton, koska yksittäisen palkansaajan rahoitusvastuun ja etuuden karttuman välinen suhde heikkenee ylemmissä tuloluokissa. Kuten esityksessä (s. 41) todetaan, ylempiin tuloluokkiin mentäessä maksettujen päivärahamaksujen ja saatujen etuuksien välinen suhde pienenee nykyisinkin, ja esityksessä ehdotetut muutokset pienentävät entisestään maksettujen päivärahamaksujen ja saatujen etuuksien suhdetta erityisesti ylemmissä tuloluokissa. Valiokunta kuitenkin katsoo, että säästöjen kohdentaminen ylempiin päivärahoihin on sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisempi vaihtoehto kuin leikkauksen kohdentaminen myös pienempiin päivärahoihin, jolloin myös toimeentulotuki- ja asumismenot kasvaisivat. Nyt ehdotetulla laskusäännön muutoksella arvioidaan olevan vain vähäinen vaikutus toimeentulotukimenoihin (0,5 milj. euroa) ja asumistukimenoihin (0,6 milj. euroa).
Korkeampien sairauspäivärahojen leikkaus vaikuttaa myös työnantajan palkkakustannuksiin vakuutetun sairausajalta. Sairauspäivärahaa voidaan maksaa työnantajalle siltä osin kuin vakuutetulla on työsuhteen perusteella oikeus palkan tai sitä vastaavan korvauksen saamiseen sairauspoissaolon ajalta ja kun työsuhteen ehdoissa on sovittu päivärahaetuuden taikka sen osan suorittamisesta vakuutetun sijasta työnantajalle. Sairauspäiväraha ei korvaa ansionmenetystä täysimääräisesti ja esitettyjen säästöjen seurauksena korvauksen taso laskee, mikä tarkoittaa, että työnantajien palkkakustannukset vakuutetun sairausajalta kasvavat. Tämän vaikutuksen on arvioitu olevan noin 58 milj. euroa. Tämä voi esityksen vaikutusarviointienkin (s. 38) perusteella johtaa työn kysynnän heikkenemiseen. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille erityisesti huoli sairauspäivärahan leikkauksen vaikutuksista työnantajan halukkuuteen palkata osatyökykyinen tai vammainen työntekijä.
Esityksessä (s. 36) sairauspäivärahan laskusäännön muutoksella ei tavoitella työllisyysvaikutuksia, mutta muutoksen arvioidaan kuitenkin lisäävän työllisyyttä 5 300 työllisellä. Tämän oletetaan johtuvan kannustinvaikutuksista, kun päivärahan taso alenee ja ihmiset palaavat nopeammin töihin. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että matalampi sairauspäivärahan korvausaste voi kannustaa työntekijöitä palaamaan töihin liian ajoissa, mikä voi vaarantaa toipumista ja vähentää työn tuottavuutta sekä johtaa pidemmällä aikavälillä työkyvyttömyyden pitkittymiseen sekä etuusmenojen kasvuun. Myös työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutuminen voi lisääntyä. Toisaalta varhaisempi työhön paluu terveydelle sopivaan työhön voi myös tukea terveyttä ja toipumista, mikä ehkäisee pitkittyviin sairauspoissaoloihin liittyvää työstä syrjäytymistä. Valiokunta korostaa työterveyshuollon roolia sairauspoissaolotarpeen ja sen vaihtoehtojen arvioinnissa.
Valiokunta pitää sosiaaliturvajärjestelmän selkeyden ja johdonmukaisuuden kannalta perusteltuna, että esityksen mukainen laskukaavan muutos koskee myös kuntoutusrahaa. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että kuntoutuksen aikaisen toimeentulon heikentymisellä voi olla vaikutusta asiakkaan motivaatioon osallistua ja sitoutua erityisesti pitkäkestoisempaan ammatilliseen kuntoutukseen. Ammatillisen kuntoutuksen ajalta maksettavaa kuntoutusrahaa on jo pienennetty vuoden 2024 alusta voimaantulleella lailla (1240/2023, HE 60/2023 vp), minkä vaikutuksia ei ole vielä pystytty arvioimaan. Valiokunta pitää tärkeänä, että kuntoutusrahan muutosten vaikutuksia kuntoutukseen osallistumiseen seurataan.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen lisäksi sairastamisen kustannuksiin vaikuttavat muun muassa asiakasmaksujen korotukset, lääkkeiden alkuomavastuun ja lääkkeiden arvonlisäveron korotukset. Sosiaali- ja terveysministeriön vuosien 2024—2025 sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutuksia koskevan selvityksen (Vuosien 2024 ja 2025 sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutukset kotitalouksien taloudelliseen asemaan, STM 2024) mukaan tuloihin suhteutettuna terveysmenot kasvavat eniten kolmessa pienituloisimmassa tulokymmenyksessä. Terveysmenojen vaikutukset tuloihin ovat kuitenkin maltillisia verrattuna toimeentuloturvan muutosten vaikutuksiin. Valiokunta painottaa, että työkyvyttömien henkilöiden mahdollisuudet parantaa omaa toimeentuloaan omaa aktiivisuutta lisäämällä ovat rajalliset ja korostaa eri muutosten yhteisvaikutusten seurannan tärkeyttä.
Sairauspäivärahan laskukaavan muutos koskee myös luovutuspäivärahaa. Esityksen mukaan luovutuspäivärahaan sovelletaan kuitenkin nykyistä laskukaavaa vuoden 2025 loppuun saakka, koska hallituksen tavoitteena on muuttaa luovutuspäivärahan taso vastaamaan sairausvakuutuslain mukaisen tartuntatautipäivärahan tasoa vuoden 2026 alusta lukien. Valiokunta pitää tärkeänä, että luovutuspäivärahan tason muutos valmistellaan suunnitellussa aikataulussa.
Vaikutukset työnantajiin, kuntiin ja hyvinvointialueisiin
Esityksen (s. 35) mukaan ehdotettu kokonaisuus on kuntataloutta vahvistava. Sairauspäivärahan laskukaavan muutos nostaa kuntien työnantajakustannuksia, mutta työttömyysvakuutusmaksujen alenemisen myötä työnantajakustannukset kokonaisuutena alenevat. Lisäksi kanavoinnin aiheuttamat muutokset verotukseen kasvattavat myös kuntien ansiotuloverotuloja. Ehdotettu kanavointiratkaisu vahvistaa kuntataloutta vuositasolla noin 75 milj. eurolla. Yhteensä kuntatalouden arvioidaan vahvistuvan yli 90 milj. eurolla, kun huomioidaan myös vuoden 2024 alusta toteutettu kanavointiratkaisu.
Esityksen (s. 35—36) mukaan ehdotetulla kanavointiratkaisulla ei ole juurikaan vaikutusta hyvinvointialueiden talouteen. Hyvinvointialueiden työnantajamaksut kevenevät kanavointiratkaisun myötä hieman vuoteen 2023 verrattuna, mutta tämä tulee huomioiduksi melkein samassa suhteessa niiden rahoituksen vähenemisenä hyvinvointialueindeksin kautta. Sairauspäivärahaan ehdotettu säästö vähentää hyvinvointialueiden saamia sairauspäivärahakorvauksia noin 19 milj. eurolla, mikä heikentää hyvinvointialueiden rahoitusta. Tämä vaikutus tulee kuitenkin huomioiduksi kahden vuoden viiveellä hyvinvointialueiden rahoituksen jälkikäteistarkistuksessa. Lisäksi hyvinvointialueet voivat jossain määrin omilla toimenpiteillään pyrkiä vaikuttamaan tilanteeseen esimerkiksi vähentämällä henkilöstönsä sairauspoissaoloja ennaltaehkäisevin toimin.
Esityksessä (s. 47) arvioidaan sairausvakuutuksen rahoitusvastuisiin ehdotettujen muutosten lisäävän työnantajien maksurasitusta, mutta kun tarkastellaan kanavointiratkaisua kokonaisuutena (mukaan lukien työnantajien työttömyysvakuutusmaksut, sairausvakuutuksen maksuvastuut ja verorasituksen muutokset), ei työnantajien maksurasitus keskimäärin muutu vuoteen 2023 verrattuna. Työnantajien kesken syntyy kuitenkin pieniä vero- ja maksurasituksen muutoksia yrityksen palkkasumman mukaan. Koska työnantajien työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu ja sairausvakuutusmaksua ei, ehdotus nostaa hieman pienien työnantajien työnantajamaksuja ja laskee hieman suurempien työnantajien maksuja.
Pienten työnantajien tavoin yrittäjän eläkelain (1272/2006) mukaan vakuutettujen yrittäjien vero- ja maksurasitus kiristyy kanavoinnin seurauksena hieman. Yrittäjät eivät maksa työttömyysvakuutusmaksua, eivätkä siten hyödy sen alenemisesta. Ehdotettujen muutosten voidaan arvioida kasvattavan keskimääräisen yrittäjän maksurasitusta noin 3 eurolla kuukaudessa. Lisäksi vuoden 2024 alussa toteutettu kanavointiratkaisu kiristi myös hieman yrittäjien ansiotulojen verotusta. Yrittäjiin kohdistuva maksurasituksen nousu on arviolta yhteensä noin 7 milj. euroa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa nostettiin esille erityisenä kysymyksenä itselleen palkkaa maksavan yrittäjän velvollisuus maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksua itselleen maksamansa palkan perusteella. Näiden yrittäjien verotus tulee asiantuntijakuulemisen perusteella kiristymään vielä muita yrittäjiä enemmän. Valiokunta pitää perusteltuna, että itselleen palkkaa maksavan yrittäjän työnantajan sairausvakuutusmaksuvelvollisuutta selvitetään, koska työnantajan sairausvakuutusmaksulla on tarkoitus rahoittaa työntekijäasemassa olevien etuuksia.
Sairausvakuutusmaksujen maksuprosenttien säätäminen lailla
Seuraavan vuoden sairausvakuutusmaksut säädetään normaalisti vuosittain valtioneuvoston asetuksella ennen 23. päivä marraskuuta. Jotta vuoden 2025 sairausvakuutusmaksuista voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää esityksessä ehdotettujen rahoitusvastuiden mukaisesti, esityksessä sairausvakuutuslakiin ehdotettujen rahoitusvastuiden muutosten tulisi olla voimassa ennen mainittua asetuksen viimeistä voimaantulopäivää, mikä ei ole esityksen eduskuntakäsittelyn vaatima aika huomioon ottaen mahdollista. Tämän vuoksi sairausvakuutusmaksuista ehdotetaan säädettäväksi poikkeuksellisesti lailla (2. lakiehdotus).
Lisäksi ennakkoperintälakia on muutettu (499/2024) siten, että verovuoden ennakonpidätysprosentit tulevat voimaan 1. päivästä tammikuuta alkaen. Verohallinnon mukaan tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 2025 veroperusteiden on oltava tiedossa marraskuun puolivälissä, kun verokorttien laskenta aloitetaan.
Valiokunta ehdottaa 2. lakiehdotukseen sisältyviä maksuprosentteja tarkennettavaksi etuuksissa ja lainmuutoksissa tapahtuneen kehityksen perusteella sosiaali- ja terveysministeriön valiokunnalle toimittaman selvityksen pohjalta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vakuutusmaksuja laskettaessa maksut on määritelty siten, että ne toteuttavat hallituksen esityksessä olevan 1. lakiehdotuksen mukaiset työtulovakuutuksen ja sairaanhoitovakuutuksen rahoitusosuudet.
Työtulovakuutuksesta maksettavien sairauspäivärahojen ja vanhempainpäivärahojen kuluarvioita on lisäksi tarkennettu yhteensä -4,7 milj. eurolla. Sairaanhoitovakuutuksessa sairaanhoitokorvauksien ja vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kuluarvioita on tarkennettu yhteensä -27,6 milj. eurolla. Lisäksi sairausvakuutuksessa tuottoina huomioitavia lääkekorvausten palautusmaksuja on arvioitu tulevan 13,0 milj. euroa enemmän vuonna 2024 kuin mitä elokuussa arvioitiin. Tämä kasvattaa vuodelta 2024 syntyvää ylijäämää, joka puolestaan huomioidaan vuoden 2025 sairaanhoitovakuutuksen rahoitettavissa etuuskuluissa ja vaikuttaa siten vakuutusmaksuja alentavasti. Toisaalta vakuutusmaksujen perusteena olevaa maksupohjaa on tarkistettu hieman alaspäin verrattuna elokuun tilanteeseen.
Nämä muutokset vaikuttavat vuoden 2025 sairausvakuutusmaksujen tasoon siten, että 2. lakiehdotuksen 1 §:n mukainen sairaanhoitomaksu palkka- ja yrittäjän työtulosta on 1,06 prosenttia (0,01 prosenttiyksikköä alhaisempi verrattuna hallituksen esitykseen) ja etuus- ja eläketulosta perittävä maksu on 1,45 prosenttia (0,01 prosenttiyksikköä alhaisempi verrattuna hallituksen esitykseen) vuonna 2025. Lakiehdotuksen 2 §:n mukainen päivärahamaksu palkka- ja yrittäjätulosta on 0,84 prosenttia (0,01 prosenttiyksikköä korkeampi kuin hallituksen esityksessä), 3 §:n mukainen työnantajan sairausvakuutusmaksu 1,87 prosenttia (0,01 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin hallituksen esityksessä) ja 2 §:n mukainen yrittäjän lisärahoitusosuus 0,20 prosenttia (sama kuin hallituksen esityksessä) vuonna 2025.
Työtulovakuutuksessa maksuprosenttien määrittäminen sairausvakuutuslain 18 luvun 21 ja 22 §:n mukaisten uusien rahoitusosuuksien mukaan yhdessä pienten ennustemuutosten kanssa johtaa työtulovakuutuksen maksujen pieniin pyöristyseroihin hallituksen esitykseen verrattuna. Työtulovakuutuksen vakuutusmaksujen 0,01 prosenttiyksikön muutokset hieman kiristävät palkansaajien ja hieman keventävät työnantajien maksurasitusta. Palkka- ja yrittäjätulosta perittävän sairaanhoitomaksun 0,01 prosenttiyksikön alenema kompensoi kuitenkin palkansaajien osalta kiristyksen vaikutuksen.
Vuoden 2025 palkkakertoimen pisteluvun tarkentumisen myötä lopullinen tuloraja, jota pienemmistä palkka- ja yrittäjätulojen yhteismäärästä ei peritä päivärahamaksua on 16 862 euroa (10 euroa pienempi kuin hallituksen esityksessä).