Yleistä

Pidämme hallituksen esityksen tavoitteita työllisyyden lisäämisestä, työttömien kannustamisesta aktiivisuuteen ja omatoimisuuteen sinänsä kannatettavina. Emme kuitenkaan näe, että hallituksen esittämä ns. työttömyysturvan aktiivimalli olisi toimiva tai oikeudenmukainen keino työllisyyden tai aktiivisuuden lisäämiseen. Esitetty malli on ongelmallinen monella tavalla, kuten perustuslakivaliokunnan ja työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnoissa sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä on kuvattu. Lakiehdotuksesta on kuultu kattavasti lukuisia eri asiantuntijoita, joista suuri osa on suhtautunut esitykseen vähintäänkin kriittisesti. Kuulemisten perusteella katsomme, ettei hallituksen esittämää mallia tule hyväksyä.  

Aktiivimalli on sanktiomalli

Hallituksen esittämän mallin ajatuksena on, ettei työttömyyden pitkittyessä täyteen työttömyysturvan tasoon riitä enää pelkästään työttömän aktiivinen työnhaku, vaan aktiivisuuden tulee johtaa myös työllistymiseen tai palveluihin osallistumiseen. Työttömyyden alussa olevia omavastuupäiviä vähennetään nykyisestä 7 päivästä 5 päivään. Työttömyyden pitkittyessä omavastuuta lisätään. Aktiivisuusehto täyttyy, jos henkilö on 65 etuuspäivän (kolmen kuukauden) tarkastelujakson aikana ollut palkkatyössä tai yritystoiminnassa niin, että se yhden kalenteriviikon aikana riittäisi kerryttämään työssäoloehtoa (tunneissa) tai yrittäjän työssäoloehtoa (euroissa). Aktiivisuusehto täyttyy myös, mikäli henkilö on tarkastelujakson aikana vähintään 5 päivää työllistymistä edistävissä palveluissa tai rekrytointikokeilussa tai -koulutuksessa.  

Jos aktiivisuuskriteerit eivät täyty, seurauksena on 4,65 prosentin leikkaus työttömyysturvan tasoon. Toisin kuin esim. Tanskassa vuonna 2015 tehty työttömyysturvan uudistus, jossa yhtä työllisyyspäivää kohti työttömyysturvalla oleva voi pidentää kahdella päivällä työttömyysturvakautensa kestoa, Suomen malli perustuu pelkästään sanktioon. Aktiivimalli uhkaa leikata työttömiltä työttömyysturvaa riippumatta heidän omista toimistaan. Malli johtaa työttömien lisääntyvään köyhyyteen ja toimeentulotuen käyttöön, mikä taas osaltaan nostaa työllistymiskynnystä.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on esitetty runsaasti kritiikkiä mallia kohtaan monista eri näkökulmista. On vaikeaa ymmärtää ajatusta, jonka mukaan työttömyysturvaa leikataan, jos työtön ei onnistu löytämään työtä. Haluamme edistää aktiivisuuteen kannustavaa työvoimapolitiikkaa, mutta emme voi hyväksyä työttömyysturvan leikkauksia. Pidämme myös tärkeänä sitä, että muutokset työttömyysturvaan valmistellaan hyvässä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa toisin kuin nyt on tehty.  

Aktiivimallin vaikutukset ovat epävarmat

Hallituksen esityksen arvioidaan lisäävään työllisyyttä 5 000—12 000 henkilötyövuoden välillä. Vaikutukset riippuvat ennen kaikkea siitä, millainen vaikutus sillä on työttömien käyttäytymiseen. Aktiivimallin käyttäytymisvaikutuksiin liittyy kuitenkin suurta epävarmuutta, ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mukaan osa vaikutuksista saattaa olla myös hallituksen tavoitteiden vastaisia. Muutokset tulevat voimaan vuoden 2018 alusta samaan aikaan eräiden muiden työttömiä koskevien muutosten kanssa. Tämä vaikeuttaa aktiivimallin vaikutusten arviointia. Toisin sanoen uudistusten hyötyjä tai haittoja ja esimerkiksi hallinnollisia vaikutuksia ei pystytä luotettavasti selvittämään. Pidämme tätä erittäin valitettavana, etenkin kun sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössään painottaa ja on tehnyt lausuman uudistuksen vaikutusten tarkasta seurannasta ja tarpeen mukaan tehtävistä muutoksista. On vaikea arvioida, mikä uudistuksista tulee vaikuttamaan mihinkin suuntaan.  

Ei ole myöskään selvää, mikä vaikutus lyhyellä työllistymisellä on työttömyyden kokonaiskestoon. Lyhytkestoisen työn etsiminen ja tekeminen sekä erilaisiin toimenpiteisiin osallistuminen sitoo työttömän työnhakijan ajankäyttöä ja vähentää hänen mahdollisuuksiaan etsiä parempaa ja sopivampaa työtä avoimilta työmarkkinoilta. Hyvä työttömyysturva mahdollistaa omaa osaamista paremmin vastaavien työpaikkojen etsinnän. Tutkimusten mukaan pidempi ansioturva johtaa parempiin työttömyyden jälkeisiin työsuhteisiin. Työttömyysturvan aktiivimallin vaikutusten arviointi henkilöiden myöhempiin työmarkkinatulemiin ja taloudelliseen hyvinvointiin olisi erittäin tärkeä tehdä — kuten edellä on todettu, sitä on kuitenkin vaikea käytännössä toteuttaa.  

Aktiivimalli on eriarvoistava

Aktiivimallin suuri ongelma on se, että malli asettaa työttömät työnhakijat eriarvoiseen asemaan. Alueiden välillä on merkittäviä eroja siinä, onko lyhytkestoisintakaan työkeikkaa saatavilla tai työllisyyttä edistäviä palveluita tarjolla. Työttömien työllistymismahdollisuuksissa on muitakin kuin asuinpaikkaan liittyviä eroja. Ihmisen ikä, koulutustaso ja työttömyyden kesto vaikuttavat myös olennaisesti aktiivisuuteen. Malli rankaisee enemmän heitä, joilla on heikommat työllistymismahdollisuudet ja pääsy palveluihin. Jos työtön ei onnistu osoittamaan aktiivisuuttaan, malli tarkoittaa työttömyysturvan leikkausta. Suomessa työttömien perusturva on jo tällä hetkellä heikko, ja sen tasosta on mm. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea antanut Suomelle huomautuksen. Ensisijaisen etuuden leikkaaminen ajaa ihmisiä viimesijaisen toimeentulotuen piiriin.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää, että palveluihin luetaan laajempi joukko palveluita kuin mitä hallitus aluksi on esittänyt. Tämä on tärkeää, mutta ei poista sitä ongelmaa, ettei tarkoituksenmukaisia palveluita ole jokaisen työttömän saavutettavissa. Palveluita on yksinkertaisesti liian vähän hallituksen tavoitteisiin nähden. Tällöin työttömyysturvan leikkaaminen on väärin.  

Ei voi käydä niin, että työtön tekee aktiivisuuden osoittamiseksi kaiken vaadittavan, mutta ei pysty hänestä riippumattomista syistä täyttämään lain aktiivisuuskriteereitä. Olisikin pystyttävä varmistamaan, että tällöin työttömyysturvaa ei leikata. Työttömillä tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet täyttää aktiivisuusedellytykset. Tätä sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta että perustuslakivaliokunta ovat painottaneet lausunnoissaan.  

Aktiivimalli on ongelmallinen perustuslain kannalta

Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa korostetaan, että työnhakija voi vaikuttaa siihen, aleneeko hänen päivärahansa. Perusteluissa korostetaan myös, ettei ehdotuksessa ole kyse myöskään työttömyysetuuden epäämisestä, vaan sen määrää koskevasta "kaavamaisesta laskusäännöksestä". Lisäksi esityksen perustuslainmukaisuutta perustellaan sillä, ettei aktiivisuusedellytystä sovellettaisi henkilöön, joka saa työkyvyttömyyden tai vamman perusteella etuutta, eikä sitä sovellettaisi aikana, jona henkilöllä on vireillä työkyvyttömyyseläkehakemus eläkelaitoksessa.  

Hallituksen esityksessä kuitenkin todetaan ristiriitaisesti edellä kuvatun kanssa, ettei työtön välttämättä itse voi aktiivisuudellaan vaikuttaa siihen, että etuuksien taso säilyy muuttumattomana. Siihen voi esityksen perustelujen mukaan "vaikuttaa työttömän työnhakijan oman aktiivisuuden lisäksi tarjolla olevien työpaikkojen määrä ja niiden laatu. Jos paikkakunnalla on tarjolla lyhytkestoisia työnhakijalle soveltuvia työpaikkoja, on työllistyminen luonnollisesti helpompaa kuin seudulla, jossa niitä ei ole. Myös TE-toimistojen mahdollisuudet tarjota palkkatuettua työtä tai työllistymistä edistäviä palveluja vaihtelevat eri puolilla maata."  

Perustuslakivaliokunta on omassa lausunnossaan todennut, että aiemmissa vastaavantyyppisissä esityksissä etuuksien taso on kytketty työnhakijan vaikutuspiirissä oleviin ehtoihin. Hyväksyttävät ehdot ovat olleet asiallisesti perustellussa suhteessa siihen, minkälaisia työllistymisen edistämistä tarkoittavia toimintoja on ollut tarjolla ja mitä työttömänä olevan henkilön syyksi voidaan lukea. Aktiivimallissa on kuitenkin "perusteluidenkin mukaan kyse 'kaavamaisesta laskusäännöksestä' vailla yksilöllistä harkintaa", todetaan perustuslakivaliokunnan lausunnossa. Valiokunta päätyy toteamaan, että koska "työttömillä ei edellä todetuista ja erilaisista yksilöllisistä syistä ole yrityksistään huolimatta välttämättä mahdollista täyttää lain tarkoittamaa aktiivisuusvaatimusta, ehdotusta ei voida pitää perustuslain kannalta ongelmattomana".  

Perustuslakivaliokunnan mukaan ongelmia voisi lieventää kahdella tavalla: ensinnäkin turvaamalla se, että ihminen aina pääsee palveluihin, joilla aktiivisuuden voi osoittaa, tai jos tämä ei ole mahdollista, tulee varmistaa, että henkilö, joka tekee kaiken kohtuudella vaadittavan, ei joudu alennuksen kohteeksi. Toinen tapa olisi, että työnhakijalla olisi mahdollisuus osoittaa aktiivisuuttaan myös muulla tavalla, joka osoittaa hänen pyrkineen aktiivisesti työllistymään tai hakeutumaan työllistymistä edistävään palveluun tarkastelujakson aikana. 

Kuitenkin sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että palvelut ovat harkinnanvaraisia eivätkä käytettävissä olevat määrärahat takaa palveluita kaikille. Edelleen mietinnössä todetaan, että esityksen johdosta "on entistä tärkeämpää tarkastella määrärahojen oikea-aikaista jakamista alueiden erilaisten tarpeiden mukaisesti". Perustuslakivaliokunnan toisesta ehdotuksesta mietintö toteaa, että esitykseen liittyy kuvattuja "yleisiä ongelmia", mutta työttömällä työnhakijalla on kuitenkin aktiivisuuden osoittamiseen monipuoliset mahdollisuudet. Katsomme, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistön kanta on mietinnössä hyvin hatarasti perusteltu, etenkin kun kyse on perusoikeuksien toteutumisesta, josta perustuslakivaliokunta esittää vakavan huolensa. Mietinnössä asiaa paikkaamaan on esitetty lausumaa, joka on mielestämme täysin riittämätön.  

Lopuksi

Kuten asiantuntijalausunnoissakin todetaan, malli asettaa ihmiset erittäin eriarvoiseen asemaan. Esityksen heikkoudet tiivistyvät siihen, että tavoitteet toteutuvat vain, mikäli työttömyysetuuden saajalla on tosiasialliset alueelliset, työkyvyn mukaiset ja osaamista vastaavat mahdollisuudet työllistyä tai osallistua palveluihin lyhytaikaisestikin. Jos mahdollisuudet puuttuvat, maksetaan työttömyysetuutta pitkäaikaisestikin alennettuna. Kyseessä on siis käytännössä leikkaus pitkäaikaistyöttömien työttömyysturvaan. Kannatamme työttömän tarpeista lähtevää aktiivista työvoimapolitiikkaa ja sitä, että lyhyiden työsuhteiden tekeminen tulee kannattavammaksi, mutta tämä esitys ei edistä näitä tavoitteita. Malli ei auta työllistymään, vaan päinvastoin rankaisee vaikeasti työllistyviä ja ajaa heitä köyhyyteen. Lisäksi korostamme sitä, että toimeentulotuessa on kaikkein heikoimmat kannusteet ottaa vastaan satunnaisia töitä, joten työhön kannustamisenkin näkökulmasta malli vie ojasta allikkoon.  

Nämä ongelmat ja mahdolliset ratkaisut on myös tuotu esiin perustuslakivaliokunnan lausunnossa. Valiokunnan käsittelyssä perustuslakivaliokunnan kanta on kuitenkin sivuutettu. Pidämme tällaista menettelytapaa erittäin huolestuttavana. Perustuslakivaliokunnan lausuntojen tulee olla eduskuntakäsittelyssä erityisasemassa. Vaikka perustuslakivaliokunnan muut kuin ponsiosaan yksilöidyt huomiot ovat velvoittavuudeltaan heikompia, tulee niiden mahdolliseen sivuuttamiseen kuitenkin mielestämme esittää mietinnössä perusteet. Katsomme, että nyt niin ei ole tehty riittävän huolellisesti, vaan aktiivimallia on haluttu ajaa eteenpäin sen merkittävistä puutteista huolimatta.  

Hallitus esittää myös työttömyyden alkuun säädettyä omavastuuaikaa lyhennettäväksi seitsemästä viiteen päivään. Tätä parannusta kannatamme.  

Muutoin mielestämme esitetty aktiivimalli on kaiken kaikkiaan kohtuuton ja epäoikeudenmukainen. Se loukkaa kansalaisten yhdenvertaisuutta, ja se on hylättävä. 

Esityksessä ehdotettu ns. aktiivimalli merkitsee työttömille etuuksien alennusta, jos aktiivisuutta ei ole ollut riittävää määrää. Perussuomalaiset pitää tätä ongelmallisena lähtien siitä, että esityksessäkin todetaan, että ehdotetun mallin työllisyysvaikutusten arviointi on erittäin vaikeaa. 

Ristiriitaisuutta ilmenee myös esityksen valmistelua koskevasta kohdasta ja esityksen tavoitteista. Suuri osa lausunnonantajista oli hallituksen esitykseen nähden eri mieltä siitä, millaisilla keinoilla työttömyysetuuden saajien aktiivisuutta tulisi tukea. Erityisesti kansalaisjärjestöjen lausunnoissa nousi esiin se, että työmarkkinatuen saajien joukossa on henkilöitä, joiden työllistymismahdollisuudet eivät ole kiinni yksinomaan työpaikkojen saatavuudesta, vaan työkykyyn ja työllistymismahdollisuuksiin voi vaikuttaa esimerkiksi työttömyyden pitkäkestoisuus, terveydentilaan liittyvät kysymykset ja mahdollinen syrjäytyminen työmarkkinoilta. 

Perussuomalaiset ei pidä hyvänä työttömyysturvaan liittyviä leikkauksia. Nyt ehdotetut toimet ovat epäonnistuneita myös niissä tapauksissa, joissa työtön ei onnistu löytämään työtä aktiivisuudesta huolimatta. Välttämättä pohdittavaksi tulevat tällöin lisäksi sellaiset kysymykset, kuin millaiset mahdollisuudet maaseudulla on tosiasiassa työllistyä ja miten lyhytaikaiset työsuhteet niveltyvät nyt ehdotettuun malliin. 

Valiokuntavalmistelussa on tullut myös esiin perustuslaissa taattu jokaisen oikeus perustoimeentulon turvaan muun muassa työttömyyden perusteella. Säännös asettaa lainsäätäjälle velvoitteen taata jokaiselle perustoimeentuloturvaa tarvitsevalle subjektiivinen oikeus lailla säädettävään julkisen vallan järjestämään turvaan. Perustuslakivaliokunta perustelee tätä julkisen vallan velvoitetta verraten laajasti perusoikeusuudistuksen esitöihin ja aiempiin lausuntoihinsa viitaten. (ks. PeVL 45/2017 vp — HE 124/2017 vp, s. 3).  

Perustuslakivaliokunta toteaa: "koska työttömillä ei edellä todetuista ja erilaisista yksilöllisistä syistä ole yrityksistään huolimatta välttämättä mahdollista täyttää lain tarkoittamaa aktiivisuusvaatimusta, ehdotusta ei voida pitää perustuslain kannalta ongelmattomana. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti korostanut, että etuuden epäämisen pitää olla asiallisesti perustellussa suhteessa siihen, minkälaisia työllistymisen edistämistä tarkoittavia toimintoja on ollut tarjolla ja mitä työttömänä olevan henkilön syyksi voidaan lukea. (ks. PeVL 2/2012 vp, s. 2). Nyt arvioitavassa hallituksen esityksessä on sitä vastoin sen perusteluidenkin mukaan kyse "kaavamaisesta laskusäännöksestä" vailla yksilöllistä harkintaa." 

Edellä kerrotuin perustein katsomme, että hallitus kohtelee kohtuuttomalla tavalla näitä ihmisiä, eikä lakiesitystä voida tästä syystä hyväksyä. 

Kestävä talouskasvu ja korkea työllisyysaste, joka luo verotuloja, ovat ainoat keinot turvata hyvinvointiyhteiskuntamme pysyvyys pitkällä aikavälillä. Hallituksen tavoite luoda 110 000 uutta työpaikkaa ja nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin on oikea. Valitettavasti hallitus ei ole onnistunut muuttamaan sanoja teoiksi. Verrattuna muihin Pohjoismaihin, Suomen työllisyysaste on selvästi alempi. Pidänkin työnhakijoiden aktiivisuuden lisäämiseen sekä työllisyyden kasvun ja työttömyyden pitkittymisen ehkäisemiseen liittyviä toimenpiteitä tärkeinä mutta ehdotettu aktiivimalli ei ole oikea tie ja kohtelisi työttömiä eri tavoin asuinpaikasta ja työllisyyden kestosta riippuen. Vaarana on lisäksi byrokratian lisääntyminen ja työvoimatoimistojen resurssien riittämättömyys. Järjestelmä tulisi kalliiksi eikä esityksen aidoista työllisyysvaikutuksista ole takeita.  

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on luonut oman työllisyyspaketin, jossa on toimenpide-ehdotuksia työllisyyden parantamiseksi. Uskomme, että toimenpiteemme luovat tarpeeksi työpaikkoja hallituksen tavoitteen saavuttamiseksi ja pitkällä tähtäimellä voisivat johtaa jopa 80 %:n työllisyysasteeseen. Työpaikkoja ja työllisyyttä tulisi lisätä yrittäjyyttä helpottamalla, työnvälitystä tehostamalla ja paikallista sopimista edistämällä. Työhyvinvointia tulee edistää kansallisella työhyvinvointiohjelmalla ja uudistamalla perhevapaat. Panostaisimme myös nuorisotyöttömyyden alentamiseen ja nuorten mukaan saamiseen työelämään opintotuen tulonrajoja korottamalla ja nuorten palkkaamista helpottamalla, esimerkiksi pienempien työnantajamaksujen kautta.  

Tärkein tavoite on kuitenkin työpaikkojen lisääminen tarttumalla tulevaisuuden mahdollisuuksin. Suomen talouskasvu riippuu siis suurilta osin siitä, miten yritykset pystyvät hyödyntämään uusia innovaatioita ja uutta tutkimusta. Suomen tulisi olla proaktiivinen toimija ja uusia lainsäädäntöä, verotusta ja rakenteita, jotta uudet alat voisivat menestyä.