Lain tarkoitus
Ehdotetun alkoholilain tarkoituksena on 1 §:n mukaan vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeinotoimintaa alkoholin käyttäjille, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa perustuslakivaliokunnan tavoin, että hallituksen esityksen tavoitteet voidaan kytkeä perustuslain 19 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan julkisen vallan on, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, edistettävä väestön terveyttä. Ehdotuksella on liityntä myös perustuslain 19 §:n 3 momentin jälkimmäisessä virkkeessä mainittuun julkisen vallan velvollisuuteen tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu (ks. PeVL 21/2010 vp, s. 4/II) samoin kuin perustuslain 20 §:n vaatimukseen siitä, että julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön (ks. PeVL 19/2006 vp, s. 2). Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää siten ehdotetun alkoholilain 1 §:ssä mainittuja tavoitteita yhteiskunnallisesti erittäin merkittävinä ja toteaa, että lainsäätäjällä on velvollisuus ehdotettua lakia hyväksyessään huolehtia, että lain tavoitteet toteutuvat, ja punnita huolella lain säännösten vaikutuksia suhteessa näihin tavoitteisiin.
Alkoholilain kokonaisuudistuksella pyritään lisäksi vähentämään paikoin vanhentuneen alkoholilainsäädännön aiheuttamaa sääntelytaakkaa erityisesti ravintolaelinkeinolle siten, että yritystoiminnan aloittaminen helpottuu ja toimivan kilpailun edellytykset turvataan. Tätä sääntelyä korvataan lisäämällä ja tukemalla elinkeinonharjoittajien omavalvontaa. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia puolestaan tuetaan lisäämällä lupahallinnossa lähiympäristön kuulemista ja kunnan itsehallintoa. Uudistuksen tarkoitus on myös saattaa sääntely vastaamaan lakiteknisesti perustuslain vaatimuksia.
Alkoholin aiheuttamat haitat
Kansanterveyshaitat ja sosiaaliset ongelmat. Alkoholi on Suomessa ja myös maailmanlaajuisesti huomattava sosiaalisten ongelmien ja terveysongelmien sekä tautitaakan aiheuttaja. Vaikka alkoholin vähäinen kulutus ei nykytietämyksen mukaan aiheuta merkittäviä terveyshaittoja, ovat alkoholin terveydelliset haitat kiinteässä yhteydessä alkoholin kokonaiskulutukseen väestössä. Runsas alkoholin käyttö aiheuttaa varsinaisten alkoholisairauksien lisäksi muun muassa neurologisia sairauksia, syöpää, verisairauksia, aivoverenvuotoja sekä sydänlihaksen rappeutumista. Kokonaiskulutus korreloi alkoholista aiheutuvien sairauksien, kuolemien ja muiden haittojen yleisyyteen.
Keskeisiä mielenterveysalanongelmia Suomessa ovat masennus ja itsemurhat. Alkoholi on yksi masennuksen ja muun psyykkisen pahoinvoinnin keskeisiä taustatekijöitä. Myös psyykkisten sairauksien osalta alkoholihaitoilla on voimakas yhteys alkoholin saatavuuteen ja kokonaiskulutukseen. Esimerkiksi mitä suurempi tilastoitu myynti alueella on, sitä enemmän alueella käytetään psykiatrian sairaansijoja.
Alkoholi aiheuttaa merkittävän osan ennenaikaisista kuolemista Suomessa. Alkoholin takia menetettyjen elinvuosien määrä on Suomessa selvästi suurempi kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa. Alkoholikulutuksen määrän on Suomessa todettu olevan haitallisesti yhteydessä myös itsemurhakuolleisuuden määrään.
Huomattavaa on lisäksi, että alkoholin käytön haitat eivät keskity pelkästään alkoholisteille ja suurkuluttajille. Koska väestöstä suurin osa on alkoholin kohtuukäyttäjiä, aiheutuu suuri määrä alkoholin aiheuttamia haittoja ja sairauksia myös heille. Kokonaiskulutuksen kasvu edesauttaa monien kohtuukäyttäjien liukumista suurkuluttajiksi. Alkoholin kulutuksen lisääntymisen myötä aiheutetaan merkittävää sosiaalista haittaa myös läheisille ja perheenjäsenille. Tämä heikentää lasten ja perheiden hyvinvointia. Alkoholin kokonaiskulutuksen kasvulla on vakavia suoria ja välillisiä vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja terveyteen. Alkoholi liittyy suureen osaan perheväkivallasta. Jos vanhempien alkoholin käyttö perheissä lisääntyy, se lisää samalla niin lasten kuin aikuisten turvattomuutta perheissä. Äidin päihteiden käyttö on yleisin syy pienten lasten huostaanottoihin Suomessa. Raskauden aikainen alkoholinkäyttö vaarantaa vakavasti sikiön ja lapsen kehitystä. Vuosittain 3 600—6 000 sikiön kehitys on vaarassa päihteiden takia. Pelkästään alkoholin eriasteisesti vaurioittamia lapsia syntyy vuodessa noin 600. Kulutuksen kasvaessa on suuri riski, että esimerkiksi alkoholin vaurioittamia FASD-lapsia syntyy yhä enemmän.
Kasvavana huolen aiheena on viime vuosina ollut myös ikääntyvien ihmisten lisääntyvä alkoholin käyttö. Kolmas osa riskikuluttajista alkoholisoituu eläkeiässä. Etenkin ikääntyvillä ihmisillä, joilla on toimintakyvyn rajoittumisesta johtuvia vaikeuksia, alkoholin ongelmakäyttö lisää tapaturmien riskiä. Lisäksi yli 65-vuotiaiden suhteellinen kuolleisuus alkoholiin on noussut.
Turvallisuushaitat. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan ehdotetut säännökset, muutkin kuin alkoholijuomien saatavuuden laajennus, lisäävät ihmisten turvallisuuteen liittyviä haittoja. Turvallisuuteen vaikuttavat haitat liittyvät muun muassa rikollisuuden, väkivallan ja onnettomuuksien lisääntymiseen sekä liikenneturvallisuuden heikkenemiseen.
Ehdotus lisää poliisin hälytystehtäviä sekä näin ollen myös poliisin resurssitarvetta. Hallintovaliokunta toteaa lausunnossaan, että poliisin toimintaympäristön nopean muutoksen vuoksi poliisi on joutunut keskittymään yhä selkeämmin ydintehtäviinsä ja tehtäviä on jouduttu priorisoimaan. Tämän johdosta muun muassa poliisin ennalta estävään valvontaan, kuten alkoholivalvontaan, käytettyjä resursseja on jouduttu kohdentamaan muihin tehtäviin, usein kiireellisiin hälytystehtäviin, joihin liittyvät hyvin usein myös alkoholista aiheutuvat ongelmat. Hälytystehtävistä hyvin suuri osa ajoittuu viikonloppujen ilta- ja yöaikaan, jolloin alkoholinkäyttö on runsasta. Tämä vaikuttaa jaksotyötä tekevien poliisimiesten työvuoroihin ja aiheuttaa haitta- ja ylityökustannuksia.
Anniskelupaikkojen jatkoaikojen lisääntyminen ja myöhentyminen tulee poliisin käsityksen mukaan lisäämään järjestyshäiriöitä. Kustannuksia syntyy myös esimerkiksi kiinniotettujen päihtyneiden kuljetuksista ja vartioinnista, mikä on pois poliisin ennalta estävästä työstä, esimerkiksi päihde- ja liikennevalvonnasta.
Sisäministeriö on arvioinut, että hallituksen esityksen mukaisen alkoholilain kokonaisuudistuksen johdosta poliisimiesten henkilötyövuosimäärään tulisi saada yhteensä 170 henkilötyövuotta lisää hälytys-, liikenneturvallisuus- ja rikostorjuntatason säilyttämiseksi nykyisellä tasolla. Uudistuksen johdosta poliisin lisäresurssitarve on noin 10—15 miljoonaa euroa.
Alkoholin vaikutukset näkyvät poliisin lisäksi myös pelastus- ja ensihoidon tehtävissä, kuten esimerkiksi onnettomuuksissa, tulipaloissa, tapaturmissa ja hukkumisissa. Alkoholi on eräs merkittävimmistä tapaturmia aiheuttavista tekijöistä. Myös erilaiset alkoholin käytön seurauksena syntyneet onnettomuudet ja onnettomuuksien uhkat työllistävät viranomaisia.
Mikäli vahvempien alkoholijuomien myynti kaupoista, kioskeista ja huoltamoilta sallittaisiin, lisäisi se väistämättä myös rikoksia ja tapaturmia tieliikenteessä. Juomien mahdollinen halpeneminen ja saatavuuden lisääntyminen altistaa erityisesti nuoria herkemmin alkoholin käyttöön. Nuorilla kuljettajilla on muita suurempi liikennevahinkoriski jo alhaisilla veren alkoholipitoisuuksilla.
Rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleiden määrää tarkasteltaessa korostuvat nuorten henkilöautolla liikkuneiden kuolemat. Vuonna 2016 kuolleista ja loukkaantuneista yli kolmannes oli 15—24-vuotiaita.
Vaikutukset kansantalouteen. Kansantaloudellisten vaikutusten osalta valiokunta toteaa, että alkoholin kulutuksen lisääntyminen vaikuttaa kestävyysvajeeseen kahdella tavalla. Kulutuksen kasvu lisää edellä todettuja kansanterveydellisiä, sosiaalisia sekä turvallisuuteen liittyviä haittoja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmälle sekä poliisille ja pelastustoimelle aiheutuvia kustannuksia. Samalla alkoholin kulutuksen kasvu vähentää kustannusten maksajien määrää, kun sairastavuus ja kuolleisuus lisääntyvät sekä työkyky ja työteho heikkenevät.
Alkoholin aiheuttamat haitat näkyvät työelämän poissaoloina ja tuottavuuden laskuna. Työterveyslaitoksen viimeaikaiset suomalaisiin väestöaineistoihin perustuvat tutkimukset osoittavat, että liiallinen alkoholin käyttö vähentää työhön osallistumista sairauslomien, työkyvyttömyyseläkkeiden, työttömyyden ja ennenaikaisten kuolemien kautta. Hallituksen esityksessä (s. 54—55) todetaan, että kokonaistaloudellisen tarkastelun osana OECD on keväällä 2015 julkaistussa raportissa arvioinut, että alkoholin vaikutus työpaikoilla tuotannon menetyksinä on noin yksi prosentti bruttokansantuotteesta. Suomen bruttokansantuote on noin 204 miljardia euroa. OECD:n arvion mukainen yksi prosentti merkitsee siten Suomessa noin kahden miljardin euron vuotuista tuotannon menetystä. Hallituksen esityksen mukaan alkoholin aiheuttamat välilliset kustannukset olisivat yksityiskohtaisemman arvion perusteella vähintään noin miljardi euroa vuodessa. Kummassakin vaihtoehdossa muutamankin prosentin lisäys nykyisiin alkoholin aiheuttamiin menetyksiin merkitsisi useiden kymmenien miljoonien eurojen tuotannon menetyksiä. Alkoholikulutuksen lisääntyminen myös kasvattaa sosioekonomisia terveyseroja.
Sääntelykeinot haittojen ehkäisemiseksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että tutkimusten mukaan alkoholin kulutuksen kasvu johtaa edellä kuvatulla tavalla alkoholista aiheutuvien haittojen ja kustannusten lisääntymiseen. Alkoholin kulutuksen määrään vaikuttavat keskeisimmin hinta ja saatavuus. Tämän lisäksi merkitystä on myös markkinoinnilla sekä kulttuurisilla seikoilla ja asenteilla. Lakiehdotuksen 1 §:ssä mainittuihin tavoitteisiin alkoholihaittojen vähentämiseksi pyritään ehdotetussa laissa toimenpiteillä, joilla vaikutetaan erityisesti alkoholin saatavuuteen, hintaan ja markkinointiin. Valiokunta pitää edellä todettujen sosiaalisten, kansanterveydellisten ja kansantaloudellisten sekä turvallisuuteen liittyvien syiden vuoksi ehdotetussa alkoholilaissa valittuja sääntelykeinoja lähtökohtaisesti perusteltuina. Kyse on alkoholin käytöstä aiheutuvien yhteiskunnallisten haittojen vähentämiseen tähtäävien rajoitussäännösten oikeasuhtaisesta yhteensovittamisesta suhteessa muihin näkökohtiin, kuten elinkeinon harjoittamisen vapauteen. Hinnan sääntelyyn vaikutetaan valtion taholta lisäksi verotuksellisin keinoin.
Valiokunta pitää tärkeänä, että saatavuuden, hinnan ja markkinoinnin sääntelyn lisäksi alkoholin kulutusta ja siitä aiheutuvia haittoja tulee pyrkiä vähentämään myös ennaltaehkäisevillä keinoilla, kuten esimerkiksi terveyskasvatuksella ja informoinnilla. Valiokunta toteaa lisäksi, että työelämälle alkoholista aiheutuvien haittojen ehkäisyyn tulee panostaa aiempaa enemmän.
Vaikutukset yrityksiin
Alkoholijuomien vähittäismyyntiin liittyvät ehdotetut muutokset lisäävät erityisesti panimotuotteiden vähittäismyyntiä kaupoissa, kioskeissa ja huoltamoilla ja vähentävät Alkon myyntiä. Uudistuksella arvioidaan olevan positiivisia taloudellisia vaikutuksia panimotuotteiden valmistajille ja päivittäistavarakaupalle. Kuten esityksen perusteluissa todetaan, ovat uudistuksen kokonaisvaikutukset työllisyyteen alkoholijuomien valmistuksessa, myynnissä ja anniskelussa edellä mainituista syistä epävarmat (HE:n s. 8).
Ravintoloiden osuus alkoholisidonnaisesta työllisyydestä on esityksen perustelujen mukaan noin 63 prosenttia. Ravintola-alan toimintaedellytyksiä parannetaan muun muassa kumoamalla ravitsemisliikkeiden aukioloaikaa koskeva sääntely, mahdollistamalla alkoholijuomien vähittäismyyntilupa ravintoloille, vähentämällä tilapäisten anniskelulupien tarvetta sekä keventämällä henkilökunnan pätevyys- ja ikävaatimuksia.
Sääntelytaakan keveneminen parantaa välillisesti yritystoiminnan toimintaedellytyksiä. Erityisesti määräaikaisista jatkoaikaluvista luopuminen ja tilapäisten anniskelulupien tarpeen väheneminen tuottavat ravintoloille säästöä lupamaksujen poistuessa. Sääntelyn purkamisen vastapainoksi luvanhaltijoille ehdotetaan omavalvontavelvoitetta, jossa toimijoiden tulisi itse suunnitella ja päättää omista toimenpiteistään, joilla varmistetaan lain noudattaminen. Omavalvonnan toteuttaminen voi aiheuttaa jonkin verran kustannuksia varsinkin sen käyttöönoton yhteydessä. Lisäksi esimerkiksi anniskelun jatkoajan käyttöönottamiseen liittyisi järjestyksenvalvontaan liittyviä velvoitteita, jotka lisäisivät toiminnan kustannuksia. Myös kunta voisi rajoittaa aamuyön tuntien anniskelua omalla päätöksellään, ja tämä voi johtaa kyseisten alueiden ravintoloiden alkoholimyynnin pienentymiseen.
Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen
Uudistuksella voidaan tukea paikallisia vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi siten, että kunta ja poliisi antavat lausuntoja alkoholilupahallinnolle uusien anniskelulupien mahdollisesti aiheuttamista haitoista. Anniskelupaikkojen läheisyydessä asuvat naapurit voivat myös nykyistä paremmin ottaa kantaa mahdollisesti syntyviin melu- ja muihin häiriöihin. Osana kunnallista itsehallintoa uudistus mahdollistaa kunnan määrittelevän esimerkiksi alueittain, halutaanko alkoholijuomien jatkoaika-anniskelua rajoittaa asukkaille aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Paikallisia näkökohtia voidaan ottaa huomioon myös aluehallintovirastojen ja poliisin suorittaman valvonnan kohdentamiseksi valvontatarpeiden mukaisesti.
Vaikutukset matkustajatuontiin
Vaikka alkoholijuomien matkustajatuonti on pysynyt viime vuosina melko vakaana, se muodostaa lähes 20 prosenttia väestön alkoholin kulutuksesta. Alkoholin tilastoimaton kulutus ja matkustajatuonti eivät kuitenkaan Suomen toteuttamien veronkorotusten yhteydessä ole lisääntyneet, vaan ne ovat edelleen suunnilleen vuoden 2006 tasolla. Virosta tuodun oluen osuus oluen kokonaiskulutuksesta Suomessa on noin 6 %. Erityisesti Viron toteuttamat oluen ja muiden panimotuotteiden alkoholiverojen merkittävät korotukset ovat jo kuluvan vuoden aikana vähentäneet matkustajatuontia huomattavasti. Esityksessä on arvioitu etenkin oluen matkustajatuonnin vähenevän todennäköisesti jo ennen alkoholilain uudistuksen voimaantuloa vähintään neljänneksen nykyisestä. Viron veropäätösten todetaan merkitsevän sitä, että suunniteltu alkoholijuomien saatavuuden lisääminen ei enää juuri vähennä matkustajatuontia suhteellisesti enempää kuin Viron veronkorotukset jo tekevät. Hallituksen alkoholiveroesityksen (HE 169/2017 vp) yhteydessä saadun selvityksen mukaan lokakuun matkustajatuonti on laskenut 7 miljoonaan litraan (100 %:sena alkoholina), mikä on pienin määrä vuoden 2007 jälkeen.
Hallituksen esityksen mukainen oluiden ja juomasekoitusten keskivahvuuden nouseminen ja litramääräisen kulutuksen lisääntyminen (n. 5 %) johtaisivat siihen, että matkustajatuonnin lievä väheneminen ei vähentäisi alkoholin kokonaiskulutusta. Nykyisin Alkossa myytävien vahvojen oluiden ja juomasekoitusten hintojen on arvioitu laskevan jopa 40 % vähittäiskaupoissa. Suomen aiemmat alkoholiveron korotukset ovat esityksen perustelujen mukaan vähentäneet erityisesti panimoiden ja päivittäistavarakaupan alkoholijuomien myyntiä, mikä on voinut vaikeuttaa pienten kauppojen toimintaa. Esityksen mukaan lisäämällä alkoholin vähittäismyyntiä voitaisiin tukea sekä panimoteollisuutta että päivittäistavarakauppaa elinkeinolle hankalassa tilanteessa. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei mahdollinen elinkeinon tukeminen lisää alkoholin kokonaiskulutusta ja siitä aiheutuvia kansanterveydellisiä ja muita yhteiskunnallisia haittoja.
Alkoholijuomien vähittäismyyntilupaan liittyvä enimmäistilavuusprosentti
Hallitus esittää alkoholilain 17 §:ssä, että alkoholijuomien vähittäismyyntilupaa koskeva enimmäistilavuusprosentti nostettaisiin 4,7 tilavuusprosentista 5,5 tilavuusprosenttiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan kyseinen muutos vaikuttaa merkittävästi alkoholin saatavuuteen ja kulutuksen kasvuun. Koska suomalaiset juovat kaikesta nauttimastaan alkoholista yli puolet panimotuotteina, vaikuttaa niiden vahvuus ratkaisevasti haittojen määrään. Kulutuksen siirtyminen vahvempaan olueen vaikuttaisi merkittävästi kansanterveyteen ja -talouteen, vaikka kyseessä olisivatkin vain prosenttiyksikön osat. Muutos laajentaisi esityksen mukaiset vahvemmat alkoholijuomat nykyisestä noin 350 myymälästä yli 5 000 päivittäistavarakauppaan ja yli 8 000 potentiaaliselle anniskeluluvan haltijalle. Tämä lisäisi olennaisesti suomalaisten alkoholinkulutusta ja siitä johtuvia edellä todettuja kansanterveyteen ja -talouteen sekä turvallisuuteen liittyvä haittoja ja sosiaalisia ongelmia.
Tilavuusprosentin nosto kasvattaisi valiokunnan näkemyksen mukaan alkoholin vähittäismyyntiä siten, että se heikentäisi alkoholihaittojen torjuntaan ja ravintola-alan työllisyyden lisääntymiseen liittyvää tavoitetta siirtää alkoholin kulutuksen painopistettä ravintoloihin. Kuten hallituksen esityksessäkin sivulla 53 todetaan: "Alkoholijuomien vähittäismyynnin kasvattaminen näyttäisi silti edistävän kaupan kilpailuasemaa verrattuna ravintoloiden anniskeluun. Nykyistä paremmat mahdollisuudet ostaa entistä vahvempia alkoholijuomia halvemmin hinnoin kaupoista eivät ohjaa alkoholijuomien kulutusta ravintoloihin vaan muihin käyttöympäristöihin. Lakiuudistus voi siten jopa vähentää anniskelumyyntiä ja työllisyyttä alalla. Toisaalta ravintoloille positiiviset muutokset voivat johtaa siihen, että ravintoloiden kannalta uudistus olisi parhaassa tapauksessa neutraali eli työllisyyskään ei vähenisi eikä lisääntyisi." Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää, että alkoholijuomien vähittäismyyntilupaa koskevaa enimmäistilavuusprosenttia ei nosteta, vaan se säilytetään 4,7 tilavuusprosentissa nykysääntelyn mukaisesti.
Valmistustaparajoituksen poisto ja ravintoloiden vähittäismyyntilupa
Toinen haittojen lisääntymiseen vaikuttava muutos, jota hallitus esittää, on vähittäismyynnin valmistustaparajoituksen poisto, mikä sallisi käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien lisäksi myös tislatusta alkoholista valmistettujen juomasekoitusten myynnin vähittäiskaupoissa. Valmistustaparajoituksesta luopuminen tuo markkinoille uudentyyppisiä alkoholijuomia, joiden markkinointi tulee todennäköisesti kohdistumaan erityisesti nuoriin ja naisiin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nämä uudet tuotteet mitä todennäköisimmin sekä lisäävät kokonaiskulutusta että madaltavat alkoholin käytön aloittamisen kynnystä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että valmistustaparajoituksen poiston haitalliset vaikutukset kytkeytyvät osaltaan vähittäismyynnin tilavuusprosenttirajaan. Valmistustaparajoituksen poiston myötä kauppoihin tuleviin uuden tyyppisiin alkoholijuomiin rinnastuvia erityisesti nuorille ja naisille markkinoitavia alkoholijuomia on jo nyt vähittäismyynnissä. Koska valiokunta ei esitä tilavuusprosenttirajan nostoa nykyisestä, ei valiokunta pidä valmistustaparajoituksen poistoa yhdistettynä nykyiseen tilavuusprosenttirajaan niin olennaisena haittoja lisäävänä tekijänä, että esitystä tulisi tältä osin muuttaa. Tilanne haittojen osalta olisi siten toinen, jos tilavuusprosenttia nostettaisiin hallituksen erityksen mukaisesti 5,5 prosenttiin. Valmistustaparajoituksen poistosta mahdollisesti johtuvien haittojen vaikutusten hillintä edellyttää joka tapauksessa kuitenkin sitä, että kyseisten tuotteiden hinnanmuodostuskehitykseen sekä markkinointiin suhtaudutaan vähittäismyynnissä vastuullisesti.
Useissa asiantuntijalausunnoissa kiinnitettiin lisääntyvien haittojen näkökulmasta huomiota siihen, että vähittäismyyntilupa voidaan ehdotettujen säännösten mukaan myöntää myös anniskeluravintoloille. Vaikka tämä lisää potentiaalisten myyntipisteiden määrää, toteaa valiokunta myös tästä säännöksestä, että sen merkitys haittojen lisääntymisen näkökulmasta jää varsin vähäiseksi, kun säännös kytkeytyy valiokunnan esitykseen vähittäismyyntilupaan liittyvän tilavuusprosentin säilymisestä ennallaan. Lisäksi ravintoloiden vähittäismyyntiajat ovat samat kuin muussa vähittäismyynnissä.
Valiokunta edellyttää, että edellä todettujen sääntelyn rajoitusten purkamisen vaikutuksia seurataan tarkoin ja valtioneuvosto ryhtyy tarvittaessa toimiin haittojen ehkäisemiseksi. Erityisesti valmistustaparajoituksen poiston osalta on tarpeen seurata hinnanmuodostuksen ja markkinoiden kehitystä.
Lupa- ja valvontajärjestelmä
Esityksessä kehitetään lupajärjestelmää koskevia säännöksiä siten, että yritystoiminnan aloittaminen helpottuu ja sääntelytaakka vähenee. Alkoholijuomien anniskelun osalta merkittävin lupajärjestelmän uudistus on jatkoaikojen muuttaminen luvanvaraisesta ilmoituksenvaraiseksi. Jatkossa alkoholijuomien anniskelua saisi jatkaa nykyisen kello 1.30:n jälkeen luvanhaltijan ilmoituksella kello 4.00:ään saakka. Lupajärjestelmää yksinkertaistettaisiin myös siten, että anniskelulupien jakamisesta A-, B- ja C-lupiin luovuttaisiin ja anniskelupaikan vastaavilta hoitajilta ei enää vaadittaisi erityistä koulutusta tai työkokemusta. Käytännössä kaikki anniskeluluvan haltijat saisivat anniskella kaikkia alkoholijuomia, ja lisäksi anniskelupaikat saisivat anniskeluluvan yhteyteen anniskelussa olevien alkoholien vähittäismyyntiluvan siten kuin lain 17 §:ssä säädetään.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää lähtökohtaisesti hyvänä tavoitteena sitä, että lupajärjestelmää selkeytetään ja yksinkertaistetaan siten, että puretaan tarpeetonta hallinnollista taakkaa aiheuttavia normeja ja helpotetaan yritysten toimintaa. Lupajärjestelmällä on kuitenkin keskeinen merkitys sekä alkoholin käytöstä aiheutuvien haittojen että harmaan talouden torjumiseksi. Näin ollen valiokunta edellyttää, että lupajärjestelmän keventämisen toimivuutta seurataan sekä lupajärjestelmän ja omavalvonnan toimivuuden että alkoholista aiheutuvien haittojen ja harmaan talouden torjumisen näkökulmasta.
Ehdotetun alkoholilain 9 §:n 2 momentin mukaan laissa tarkoitettuihin lupiin ei sovelleta palvelujen tarjoamisesta annetun lain (1166/2009) 13 §:ää, jonka mukaan lupa tulee automaattisesti myönnetyksi tilanteessa, jossa viranomainen ei ole itse arvioimansa ja saapumisilmoituksessa mainitun käsittelyajan kuluessa ratkaissut hakemusta eikä määräaikaa ole jatkettu. Talousvaliokunta katsoi lausunnossaan, että palvelujen tarjoamisesta annetun lain 11—13 §:n säännöksiä tulee soveltaa myös alkoholilaissa tarkoitettuihin lupamenettelyihin, eikä niistä voida poiketa erityislaissa. Talousvaliokunta katsoi, että lakiehdotuksen 9 §:n 2 momentti tulee poistaa.
Palvelujen tarjoamisesta annetun lain 3 §:n mukaan, jos muussa laissa on siitä poikkeavia säännöksiä, poikkeavia säännöksiä sovelletaan palvelulain asemasta. Mainittu laki perustuu palveludirektiiviin, jonka 13 artiklan 4 kohdan nojalla automaattisesta hyväksymisestä poikkeavia järjestelyjä voidaan ottaa käyttöön, kun se on perusteltua yleistä etua koskevin pakottavin syin, kolmansien osapuolien oikeutettu etu mukaan luettuna.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että alkoholilain mukaiset luvat tulevat voimaan vasta, kun myöntämisen edellytykset on huolellisesti tutkittu ja luvan hakija täyttää ne. Sekä lupajärjestelmä että vaatimus luvan tulemisesta voimaan sen edellytysten tutkimisen jälkeen perustuu muun muassa kansanterveyden suojeluun, joka on myös palveludirektiivin mahdollistama syy poiketa direktiivin säännöksistä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää lakivaliokunnan tavoin myönteisenä ehdotetun sääntelyn ilmentämää tavoitetta yhtenäistää ja selkeyttää alkoholilain hallinnollista seuraamusjärjestelmää. Myös uuden sanktion, seuraamusmaksun, käyttöönotto on perusteltu, sillä tällaisen väliportaan luomisella voidaan edistää suhteellisuusperiaatteen toteuttamista alkoholilain hallinnollisessa seuraamusjärjestelmässä. On asianmukaista, että hallinnollisessa valvonnassa ja ohjauksessa ei hyödynnetä ankarampia keinoja kuin mitä rikkomuksen vakavuus ja muut asiaan vaikuttavat seikat kussakin tapauksessa välttämättä edellyttävät. Tämä merkitsee sitä, että säännösten mukaiseen toimintaan pyritään ensi sijassa ohjauksella ja epäkohdista huomauttamalla.
Lakiehdotuksen mukaan alkoholilain mukaisina lupa- ja valvontaviranomaisina toimivat Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira valtakunnan tasolla ja aluehallintovirastot omilla toimialueillaan. Käytännössä suurin osa päätöksistä tehdään aluehallintovirastoissa vähittäismyyntiin ja anniskeluun liittyen. Ehdotettu malli vastaa nykytilaa, eikä viranomaisorganisaatio siten lakiehdotuksen hyväksymisen myötä muutu. Parhaillaan valmisteilla olevassa sote- ja maakuntauudistuksessa on kysymys myös aluehallinnon uudistuksesta, jonka tavoitteena on sovittaa yhteen valtion aluehallinto ja maakuntahallinto. Nyt käsiteltävänä olevan alkoholilain uudistamista koskevan esityksen perustelujen mukaan ainakin alueellinen alkoholihallinto siirrettäisiin tuleville maakunnille. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen yhteydessä ei käsitellä sote- ja maakuntauudistukseen kuuluvia organisaatiokysymyksiä. Siltä osin kuin sote- ja maakuntauudistuksessa tehtävät ratkaisut merkitsevät muutoksia valtion aluehallinnon organisointiin, asiat käsitellään erikseen valmisteltavien hallituksen esitysten pohjalta.
Kunnan oikeus rajoitustoimiin
Järjestyslain 4 §:n mukaan päihdyttävän aineen nauttiminen on kiellettyä muun muassa yleisellä paikalla taajamassa. Kielto ei kuitenkaan koske alkoholijuoman nauttimista puistossa tai muulla siihen verrattavalla yleisellä paikalla siten, että nauttiminen sekä siihen liittyvä oleskelu ja käyttäytyminen ei estä tai kohtuuttomasti vaikeuta muiden oikeutta käyttää paikkaa varsinaiseen tarkoitukseensa. Tupakkalain 74 §:n mukaan tupakointi on kielletty päiväkotien taikka esi- tai perusopetusta, ammatillista koulutusta tai lukio-opetusta antavien oppilaitosten ulkotiloissa. Valiokunta katsoo, että jatkossa tulisi arvioida, tulisiko kunnalle säätää oikeus rajoittaa alkoholijuomien nauttimista puistoissa ja niihin rinnastettavilla yleisillä paikoilla, kuten lasten leikkipuistoissa ja hautausmailla. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus)
Anniskelu yksityistilaisuuksissa
Maa- ja metsätalousvaliokunta piti tärkeänä, että säädettävässä laissa selväsanaisesti todetaan, miten suljetuissa yksityistilaisuuksissa voidaan tarjoilla alkoholia, kun alkoholin välittämisestä ja luovuttamisesta ei peritä palkkiota. Lisäksi valiokunta piti tärkeänä, että säännökset muodostuvat joustaviksi. Valiokunta mainitsi, että esimerkiksi sellaisen pienimuotoista maaseutumatkailutoimintaa harjoittavan yrityksen tiloissa, joka omaa Y-tunnuksen, mutta jolla ei ole anniskeluoikeutta, tulee olla mahdollista nauttia asiakkaan hankkimaa alkoholijuomaa, vaikka yrittäjä toimittaa tilaisuuteen ruuan ja vastaa myös alkoholijuomien tarjoilusta.
Lausunnossa tarkoitettu alkoholijuomien nauttimiskielto koskee ravitsemisliikkeitä, joilla ei ole anniskelulupaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää kuitenkin lakiehdotuksen 85 §:n rajoitusta tarpeellisena muun muassa matkustajatuontina maahan tuotujen valmisteverottamattomien alkoholijuomien anniskelu- ja ravitsemistoiminnassa käyttämisen estämiseksi. Anniskeluluvan haltijoiden alkoholihankintojen rekisteröiminen tukee verovalvonnassa harmaan talouden torjuntaa ja tehostaa anniskelulupavalvontaa. Rajoituksella on huomattava merkitys myös majoitus- ja ravintolapalveluiden yhdenvertaisten kilpailumahdollisuuksien käytännön toteutumisen kannalta.
Etämyynti
Uusi alkoholilaki perustuu edelleen alkoholijuomien vähittäismyynnin yksinoikeusjärjestelmään. Alkoholiyhtiön yksinoikeudesta on rajoitettuja poikkeuksia lakiehdotuksen 6 §:ssä (mm. ulkomaanliikenne) ja 17 §:ssä, jonka mukaan vähittäismyynti on valiokunnan ehdotuksen mukaan sallittua enintään 4,7 %:n vahvuisille alkoholijuomille sekä nk. käsityöläisoluille asianmukaisella vähittäismyyntiluvalla. Alkoholiyhtiön monopolin piiriin kuuluvien alkoholijuomien vähittäismyyntiin ei näin ollen voida myöntää lupaa.
Lakiehdotuksen 32 §:n mukaan alkoholijuomia saa tuoda maahan ilman erillistä maahantuontilupaa omaa käyttöä varten sekä kaupalliseen tai muuhun elinkeinotarkoitukseen. Kaupallisessa tai muussa elinkeinotarkoituksessa enemmän kuin 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia käyttävä tarvitsee kuitenkin maahan tuotavan alkoholijuoman osalta toimintaansa varten myönnettyä erillistä lupaa. Ehdotettu 32 § vastaa sisällöllisesti nykyistä alkoholilain 8 §:n 1 momenttia, joka on lähes sellaisenaan siirretty hallituksen esitykseen. Ehdotetun pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan alkoholijuomien maahantuonti on sallittua, mutta sen sijaan alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti, jossa ulkomailla sijaitseva myyjä tarjoaa alkoholijuomia suomalaisten kuluttajien ostettavaksi ja vastaanotettavaksi Suomessa, on kiellettyä, sillä alkoholijuomien edelleen luovuttaminen tai käyttäminen luvanvaraisessa tarkoituksessa edellyttää asianomaista lupaa. Säännös merkitsee perustelujen mukaan sitä, että alkoholijuomia ei saa ulkomailta myydä etämyynnillä suomalaisille kuluttajille ilman asianomaista vähittäismyyntilupaa. Hallituksen esityksen yleisperusteluissa puolestaan todetaan edellä mainitun tarkoittavan sitä, että rajat ylittävä etämyynti Suomeen on nykyisin kielletty, mutta kuluttaja saa itse tuoda maahan ulkomailta ostamansa alkoholijuomat (s. 34).
Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustus- ja lakivaliokunnan toteamukseen, ettei rajat ylittävän etämyynnin kielto selkeästi ilmene ehdotetuista säännöksistä samalla tavoin kuin se on esitetty perusteluissa. Ehdotuksen 90 §:n mukaan rangaistus alkoholirikoksesta säädetään rikoslain 50 a luvun 1—3 §:ssä. Alkoholilain vastainen myynti, maahantuonti, hallussapito, kuljetus myyntitarkoituksessa sekä luovuttaminen ovat rangaistavia tekoja. Rikoslain 50 a luvun 1 §:n mukaan alkoholirikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka alkoholilain vastaisesti tuo maahan alkoholijuomaa, myy, välittää tai muutoin toiselle luovuttaa alkoholijuomaa taikka pitää hallussaan tai kuljettaa alkoholijuomaa myyntitarkoituksessa. Henkilö, jolla ei ole asianmukaista lupaa toimintaansa, voi syyllistyä alkoholirikokseen.
Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotetun 32 ja 90 §:n sekä rikoslain 50 a luvun 1 §:n muodostama kokonaisuus ei kiellä perustuslain 8 §:n edellyttämällä tavalla perusteluissa esitetyn mukaisesti etämyyntiä yksityiseen käyttöön. Rangaistavuus on rikoslaissa kytketty alkoholin lainvastaiseen maahantuontiin, ei sitä vastoin "etämyyntiin". Ehdotetut säännökset ja niiden perustelut ovat näin ollen epäselvässä suhteessa ja osin jopa ristiriidassa keskenään. Kuten lakivaliokunta toteaa, tämä on valitettavaa ottaen huomioon, että hallituksen esityksenkin mukaan voimassa olevat alkoholijuomien etämyyntiin liittyvät säännökset ovat osoittautuneet vaikeaselkoisiksi ja tulkinnanvaraisiksi (s. 34).
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ydinsisällön mukaan rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Perustuslakivaliokunta toteaa, että jos tarkoituksena on saattaa etämyynti rangaistavaksi, tulee siitä säätää perustuslain 8 §:n laillisuusperiaatteen täyttävällä rangaistussäännöksellä. Myös lakivaliokunta korostaa, että aineellisen sääntelyn selkeydellä on merkitystä rikosoikeudellisen sääntelyn kannalta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että lausuntovaliokuntien kannanotot 32 §:n täsmentämistarpeesta perustuvat siihen, että pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa kategorisena esitetty etämyynnin kielto ei ilmene nimenomaisesti lakiehdotuksesta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa, ettei perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan lausunnoista ilmenevä vaatimus ehdotettua selkeämmästä säännöksestä sisällä kannanottoa siitä, voiko tietty etämyyntiin liittyvä tapahtumainkulku tulla voimassa olevan sääntelyn tunnusmerkistötekijöiden täyttyessä rangaistavaksi. Rangaistavuuden arviointi kussakin yksittäistapauksessa on kuitenkin tuomioistuinten tehtävä.
Lakivaliokunta on lausunnossaan käsitellyt Helsingin hovioikeuden vastikään nk. Alko-taxi- asiassa antamaa tuomiota, jossa hovioikeus on arvioinut alkoholijuomien rajat ylittävää etämyyntiä (24.4.2017, nro 503). Asiassa oli kyse myyjästä, joka ylläpiti internetissä sivustoa, jonka kautta Suomessa asuvilla henkilöillä oli mahdollisuus ostaa alkoholijuomia, ja myyjä järjesti osalle asiakkaista kotiinkuljetuksen Suomeen. Kyseisellä myyjällä ei ollut alkoholilaissa edellytettyä vähittäismyyntilupaa, minkä vuoksi häntä syytettiin alkoholirikoksesta. Helsingin hovioikeus pyysi EU-tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siitä, estääkö yhteisön oikeus Suomea asettamasta toiseen EU-valtioon sijoittuneelle myyjälle vähittäismyyntilupavaatimuksen maahan tuojalle silloin, kun myyjä huolehtii alkoholijuomien kuljetuksesta ostajalle.
EU-tuomioistuin erotti tuomiossaan toisistaan alkoholijuomat, jotka kuuluvat Alkon vähittäismyyntimonopolin piirin, sekä muut alkoholijuomat, joita koskee kansallinen vähittäismyyntilupajärjestelmä. Alkon yksinoikeuden piiriin kuuluvien alkoholijuomien osalta EU-tuomioistuin katsoi SEUT 37 artiklan edellyttävän, että monopoli on sellainen, että tavaroiden hankintaa tai myyntiä koskevissa ehdoissa ei syrjitä jäsenvaltioiden kansalaisia.
Kansallisen vähittäismyyntiluvan piiriin kuuluvien alkoholijuomien osalta EU-tuomioistuin vuorostaan katsoi, että jäsenvaltion säännöstöä, jonka mukaan toiseen jäsenvaltioon sijoittunut myyjä tarvitsee vähittäismyyntiluvan voidakseen tuoda alkoholijuomia vähittäismyyntiin ensin mainitussa jäsenvaltiossa asuville kuluttajille tilanteessa, jossa myyjä huolehtii kyseisten juomien kuljetuksesta tai antaa sen kolmannen tehtäväksi, on pidettävä SEUT 34 artiklassa tarkoitettuna tuonnin määrällistä rajoitusta vastaavana toimenpiteenä. SEUT 34 ja 36 artikla eivät kuitenkaan ole esteenä tällaiselle säännöstölle, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Tällaiset edellytykset liittyvät EU-tuomioistuimen tuomion mukaan siihen, että säännöstöllä voidaan taata tavoitellun päämäärän toteuttaminen eli tässä tapauksessa kansanterveyden ja yleisen järjestyksen suojelu, tätä päämäärää ei voida saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä vähintään yhtä tehokkaasti ja että kyseinen säännöstö ei ole mielivaltaisen syrjinnän keino tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peitelty rajoitus. EU-tuomioistuimen mukaan kansallisen tuomioistuimen asiana on selvittää, täyttävätkö kansalliset säännökset mainitut edellytykset.
Helsingin hovioikeus päätyi tuomiossaan siihen, että Alkon monopoliin yksinomaan kuuluvien alkoholijuomien osalta Alkon monopoli täyttää unionin oikeudessa monopolille asetetut edellytykset eikä siten ole ristiriidassa unionin oikeuden kanssa. Niin ikään hovioikeus katsoi, että alkoholilain 14 §:n 2 momentissa tarkoitettu tilaviinejä koskeva poikkeus Alkon yksinoikeuteen harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä ei ole muista jäsenvaltioista olevien tavaroiden syrjintää tai kotimaisen tuotannon välillistä suosintaa SEUT 36 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Näiltä osin alkoholirikoksesta tuomittiin rangaistus. Hovioikeuden ratkaisu ei ole lainvoimainen.
Kuten edellä selostetusta ratkaisusta ilmenee, se, miten etämyyntiä oikeudellisesti arvioidaan, riippuu monesta seikasta. Lakivaliokunta toteaa alkoholijuomien rajat ylittävään etämyyntiin liittyvän muun muassa edellä kuvattuja oikeudellisia tulkinnanvaraisuuksia sekä EU-oikeuden että rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta, minkä vuoksi etämyyntiä on tarpeen ja perusteltua säännellä nykyistä ja esityksessä ehdotettua selkeämmin. Myös talousvaliokunta toteaa lausunnossaan, että säädöstekstin ja perusteluiden välinen ristiriita on omiaan heikentämään oikeusvarmuutta, ja esittää, että sosiaali- ja terveysvaliokunta täsmentää mietinnössään lainsäätäjän tarkoitusta.
Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan ensin tulisi määrittää, mitä etämyynnillä ja etäostamisella alkoholilaissa tarkoitetaan, sekä selventää, millainen toiminta on sallittua ja millaisin edellytyksin. Aineellisen sääntelyn selventämisen jälkeen tulisi määritellä, millainen toiminta on kiellettyä ja milloin kiellon rikkominen on perusteltua säätää rangaistavaksi. Rangaistavaksi säätämisessä on otettava huomioon yleiset kriminalisointiperiaatteet ja rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimukset.
Lakivaliokunta katsoo samoin perustein kuin perustuslakivaliokunta, että oikeustilaa olisi asianmukaista selventää jo nyt käsillä olevan esityksen eduskuntakäsittelyssä. Lakivaliokunta esittää, että sosiaali- ja terveysvaliokunta arvioi, onko oikeustilaa mahdollista säännöstasolla selventää jo nyt käsillä olevan hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä vai tuleeko asia valmistella myöhemmin erikseen. Lakivaliokunnan mukaan keskeistä joka tapauksessa on, että sääntelyä selvennetään niin pian kuin mahdollista.
Valiokuntakäsittelyssä myös verohallinto on toivonut lakiin selkeämpää säännöstä etämyynnistä ja tulli puolestaan toivonut selkeää sääntelyä valmisteverovelvoitteiden hoitamisesta maahantuonnin edellytyksenä yksityishenkilöiden ostaessa alkoholijuomia verkkokaupasta. Verohallinnon ja tullin mukaan EU-alueelta tapahtuvassa alkoholijuomien verkkokaupassa yleisesti laiminlyödään sekä unioni- että kansallisessa lainsäädännössä edellytetyt valmiste- ja arvonlisäveroa koskevat maksuvelvoitteet sekä Suomeen että Verohallinnon tietojen mukaan myös muihin jäsenmaihin. Tulli ja verohallinto ovat jälkiverottaneet joitakin verovelvollisuutensa laiminlyöneitä alkoholin etämyyjiä. Etämyyntiä harjoittavia yrittäjiä on kuitenkin lukuisa joukko eri jäsenmaissa, joten jälkiverottaminen arvioverotuksena on hallinnollisesti työlästä. Lisäksi harmaan talouden ja järjestäytyneen rikollisuuden yhteyksiä alkoholin etämyyntiin on Verohallinnon mukaan havaittu Tullin rikostutkinnan suorittamissa selvityksissä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että ulkomailta tapahtuvan etämyynnin salliminen merkitsisi alkoholijuomien ostomahdollisuuksien laajentumista sekä mahdollisesti myös halvempia ostohintoja nykytilaan verrattuna. Kansanterveydellisten vaikutusten kannalta saatavuuden laajentamisella puolestaan olisi samanlaisia kielteisiä vaikutuksia kuin mietinnössä on edellä kuvattu. Alkoholin verkkokaupassa on mahdotonta valvoa alkoholin markkinointirajoituksia sekä vähittäismyyntiä koskevia lakisääteisiä rajoituksia, kuten alaikäisille myynnin kieltoa taikka luvattoman edelleen luovuttamisen kieltoa. Alkoholin vähittäismyyntiin liittyy myös merkittäviä fiskaalisia intressejä, koska etäkaupan mahdollinen yleistyminen vaikuttaa kotimaassa kerättävän alkoholiveron tuottoon. Lisäksi se merkitsisi muutosta Suomen alkoholijuomien vähittäismyynnin monopolijärjestelmään, johon liittyviin myynnin ja maahantuonnin rajoittamistoimiin Suomi on saanut Euroopan unionilta hyväksynnän kansanterveyden ja yleisen järjestyksen suojelun turvaamiseksi.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan hallituksen esitys on valmisteltu pääosin niiden linjausten mukaisesti, jotka ilmenevät edellä mainituista Euroopan unionin tuomioistuimen ja Helsingin hovioikeuden tuomioista. Alkoholilain Alkon yksinoikeuteen, alkoholijuomien vähittäismyyntilupiin ja alkoholijuomien maahantuontiin liittyvät säännökset edellyttäisivät etämyynnin osalta lainsäädännön selventämistä, mutta toisaalta kansallisen lainsäädännön liikkumavara riippuu vielä unionin oikeuden sisällön vahvistamisesta. EU- ja vero-oikeudellisia seikkoja huomioon ottava säännösten selkeyttäminen ei ole ollut mahdollista eduskuntakäsittelyssä käytettävissä olevalla ajalla. Kuten Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, ratkaisu riippuu kansallisen tuomioistuimen kaikkien asian kannalta merkityksellisten tosiseikkojen tai oikeudellisten seikkojen perusteella tekemästä arvioinnista. Helsingin hovioikeus on viitannut unionin tuomioistuimen jo aiemmin katsoneen, että alkoholijuomien vähittäismyyntiä koskeva kielto on luonnollinen seuraus monopolin olemassaolosta, ja jatkaa: "Jos Alkon vähittäismyyntimonopoliin kuuluvien tuotteiden etämyynti suomalaisille kuluttajille sallittaisiin toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneille toimijoille, tulisi se sallia myös Suomeen sijoittautuneille toimijoille. Käytännössä tämä tarkoittaisi olemassa olevan monopolin poistamista, mitä SEUT 37 artikla ei EUT:n oikeuskäytännön mukaan vaadi."(s. 9). Toisaalta hovioikeus on katsonut, että enintään 4,7 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien lupajärjestelmä ei kaikilta osin ole unionin oikeuden mukainen. Koska hovioikeuden tuomiosta on haettu korkeimmalta oikeudelta valituslupaa, sen päätös ei ole lainvoimainen.
Valiokunta ehdottaa, että etämyyntiä koskevat säännökset selvennetään ottaen huomioon unionin oikeuden vaatimukset sekä KKO:n tuleva ratkaisu Visnapuu-tapauksessa. Sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla olevassa valmistelussa tulee EU-oikeudellisten reunaehtojen ohella ottaa huomioon erityisesti se, että etämyyntiä koskevat ratkaisut eivät saa vaarantaa laissa säädetyn vahvuusrajan ylittävien alkoholijuomien vähittäismyynnin yksinoikeuden säilyttämistä. Valmistelussa tulee ottaa huomioon myös valmisteverojen sujuvalle perinnälle asetettavat vaatimukset.
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
Hallintovaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota lain toimeenpanon edellyttämiin toimiin. Ehdotettu alkoholilaki edellyttää lupa- ja valvontatoiminnan uudelleensuunnittelua, ohjeistuksen laatimista viranomaisille ja elinkeinonharjoittajille sekä tietoteknisiä muutoksia. Uuden lain voimaantuloon on hallintovaliokunnan mukaan sen vuoksi tärkeää varata riittävä valmistautumisaika. Esimerkiksi tietojärjestelmämuutosten tulisi olla toteutettuina ennen lain voimaan tuloa. Hallintovaliokunta toteaa, että lain toimeenpanon kannalta on erittäin tärkeää, että lain nojalla annettavat asetukset valmistellaan ajoissa niin, että ne voidaan antaa lain voimaantullessa. Hallintovaliokunta tähdentää lisäksi, että ehdotukseen sisältyy useita viranomaistoimintaan ja sen resursointiin liittyviä muutoksia, joiden vaikutuksia ei saadun selvityksen mukaan ole tässä vaiheessa pystytty riittävästi ennakoimaan esimerkiksi toiminnasta perittävien maksujen sekä valtion talousarvioesityksen valmistelussa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa lainsäädännön tulevan voimaan 1.3.2018. Jo ensi vuoden alusta voivat kuitenkin tulla sovellettaviksi sellaiset muutokset, jotka eivät edellytä tarkempaa sääntelyä. Tällaisia ovat vähittäismyynnin valmistustapamuutokset ja pienpanimoja koskeva poikkeuslupa samoin kuin väkevien alkoholijuomien vientimarkkinoinnin hinnastot ja tuoteluettelot sekä ravintoloiden alennushintojen ilmoittaminen niiden ulkopuolella. Valiokunta katsoo, että myös ravintoloiden aukioloajat voidaan vapauttaa vuoden alusta lukien.