Yleistä

Esityksen taustalla on erityisesti tavoite suojata perustuslaillista oikeutta terveyteen ja elämään ehkäisemällä tartuntoja, edistämällä väestön terveyttä sekä turvaamalla jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön. 

Esityksen sisältyy kaksi sääntelykokonaisuutta. Tartuntatautilakiin ehdotetaan lisättäviksi väliaikaisesti voimassa olevat säännökset EU:n digitaalisen koronatodistuksen kansallisesta käyttämisestä (jäljempänä myös koronapassi). Koronapassia koskevan sääntelyn tavoitteena on mahdollistaa palvelujen turvallinen käyttö ja siten edistää elinkeinovapautta sekä sivistyksellisiä oikeuksia avaamalla yhteiskunnan toimintoja ja pitämällä niitä auki tiukempien rajoitusten vaihtoehtona. Esityksen mukaan koronapassia voidaan edellyttää muun muassa yleisötilaisuuksissa, urheiluun tai liikuntaan käytettävissä sisäliikuntatiloissa, ryhmäharrastustoimintaan käytettävissä tiloissa, sisäleikkipaikoissa sekä museoissa, näyttelytiloissa ja muissa vastaavissa kulttuuritiloissa. 

Lisäksi ehdotetaan jatkettavaksi eräin muutoksin väliaikaisesti voimassa olevan maahantulon terveysturvallisuutta koskevan sääntelyn voimassaoloa. Tältä osin sääntelyn tavoitteena on vähentää Suomeen rajat ylittävän liikenteen kautta leviäviä covid-19-tartuntoja sekä ehkäistä uusien covid-19-virusmuunnosten leviämistä Suomeen.  

Esityksessä ehdotetut muutokset ovat pääosin määräaikaisia (lukuun ottamatta virka-apua koskevaa sääntelyä), ja väliaikainen sääntely on tarkoitettu olemaan voimassa 31.12.2021 saakka. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita perusteltuina ja kannatettavina. Koronapassin käyttöönotto mahdollistaa valiokunnan näkemyksen mukaan rajoituksille vaihtoehtoisen, mutta laajaa toimintaa mahdollistavan riskinhallintakeinon, mikäli rajoitusten käyttö osoittautuisi jatkossa välttämättömäksi. Valiokunta pitää myös ehdotettuja maahantulorajoituksia perusteltuina, koska Suomen väestön rokotuskattavuus on yhä puutteellinen tuomaan laumasuojaa varsinkin tehokkaammin leviäviltä muuntuneilta viruskannoilta. 

Koronapassia koskeva sääntely

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi tartuntatautilakiin väliaikaisesti uusi 58 i §, jossa säädetään koronapassin kansallisesta käytöstä. Säännös mahdollistaa toiminnanharjoittajalle vaihtoehdon järjestää toimintansa terveysturvallisesti kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaavan viranomaisen tai aluehallintoviraston 58 §:n ja 58 d §:n nojalla tekemässä päätöksessä edellytettyjen rajoitustoimenpiteiden taikka valtioneuvoston 58 a §:n 2 ja 3 momentin nojalla säätämien velvoitteiden sijasta edellyttämällä asiakkailta ja toimintaan osallistuvilta koronapassia. 

Koronapassilla säännöksessä tarkoitettuun toimintaan tai tilaisuuteen osallistuva henkilö osoittaisi, että on saanut tartuntatautilain 16 g §:n 1 momentissa tarkoitetun täyden rokotussarjan vähintään seitsemän vuorokautta aiemmin, negatiivisen koronatestituloksen enintään 72 tuntia aiemmin tai sairastanut covid-19-taudin enintään kuusi kuukautta aiemmin. 

Esityksen mukaan (s. 22 ja 37) koronapassin käyttöönotto on toiminnanharjoittajalle vapaaehtoista ja siten mahdollistava, ei velvoittava. Jos tapahtuman järjestäjä ei ota käyttöön koronapassin esittämisen edellytystä, sen tulee noudattaa voimassa olevia rajoituksia. 

Valiokunta pitää koronapassia koskevaa sääntelyä tärkeänä. Sen avulla on mahdollista pitää rajoitusten voimassaoloaikana yhteiskunnan eri toimintoja käynnissä. Erilaisten taiteeseen, kulttuuriin ja urheiluun sekä muuhun harrastus- ja vapaa-ajantoimintaan liittyvien palvelujen ja tapahtumien mahdollistamisella on valiokunnan näkemyksen mukaan olennainen merkitys väestön terveydelle ja hyvinvoinnille. Sääntelyllä myös turvataan nykyistä paremmin sekä rajoituksen kohteena olevien toimintojen parissa työskentelevien työn jatkuvuutta sekä hyvinvointia. 

Lasten asema suhteessa koronapassiin

Hallituksen esityksen mukaan toiminnanharjoittaja saisi koronapassin ollessa käytössä edellyttää sen esittämistä 12-vuotiaalta tai sitä vanhemmalta asiakkaalta ja toimintaan osallistuvalta (58 i §:n 1 momentti). Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 48) todetaan, että jos toiminnanharjoittaja olisi ottanut todistuksen esittämisvelvoitteen käyttöön, se ei saisi päästää yleisötilaisuuteen tai tilaan asiakasta tai toimintaan osallistuvaa ilman todistusta lukuun ottamatta alle 12-vuotiasta lasta, jota todistuksen esittämisvelvoite ei koskisi. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä (kappale 25) sääntelyssä on sille esitetyt epidemiologiset perustelut huomioiden turvattava yhdenvertaisesti nyt ehdotettua paremmin alle 16-vuotiaiden mahdollisuudet osallistua 58 i §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tiloissa järjestettävään toimintaan. Sääntelyä on siinä tarkoituksessa muutettava. Sosiaali- ja terveysvaliokunta voi perustuslakivaliokunnan mukaan muuttaa sääntelyä esimerkiksi nostamalla lakiehdotuksen 58 i §:n 1 momentissa säädettävän ikärajan kahdestatoista kuuteentoista vuoteen. Lisäksi perustuslakivaliokunnan mukaan on huolehdittava siitä, että koronapassin esittämisvelvollisuuden piiriin jääville alaikäisille taataan säännösperustaisesti tosiasiallinen mahdollisuus koronatestiin koronapassia varten. Valiokunta painottaa myös testien tosiasiallisen saavutettavuuden merkitystä.  

Myös sivistysvaliokunta esittää (s. 4), että sosiaali- ja terveysvaliokunta harkitsee koronatodistusta koskevan ikärajan nostamista 16 ikävuoteen. Myös talousvaliokunta (s. 3) piti koronapassin ja maahantuloa koskevan sääntelyn ikärajan epäsymmetriaa ongelmallisena.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa lasten oikeutta ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin. Koronapassin edellyttäminen yli 12-vuotiailta lapsilta voi tuottaa käytännössä merkittäviäkin tosiasiallisia esteitä lasten harrastustoiminnalle sekä virkistäytymiselle. Monella 12-vuotiaalla ei vielä välttämättä ole sujuvaa mahdollisuutta koronapassin edellyttämään sähköiseen tunnistautumiseen. Valiokunta ehdottaa, että 58 i §:n 1 momentissa säädettävä ikäraja nostetaan 16 vuoteen. Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että sähköisen henkilökortin saaminen aiheuttaa kustannuksia nuorelle ja hänen perheelleen ja sen saaminen kestää myös poliisinlupapalvelussa kauan. Lisäksi sähköisen henkilökortin käyttö tunnistautumiseen vaatii tietokoneen ja lukulaitteen. 

Jotta koronapassin esittämisvelvollisuuden piiriin jääville alaikäisille taataan säännösperustaisesti tosiasiallinen mahdollisuus koronatestiin koronapassia varten, valiokunta ehdottaa uutta 58 k §:ää. Sen mukaan kunnan tulee järjestää kunnassa asuville 16- ja 17-vuotiaille lapsille, jotka eivät ole saaneet 16 f §:n 1 momentissa tarkoitettua täyttä rokotussarjaa, maksutta heidän 58 i §:n 1 momentissa tarkoitetun koronatodistuksen saamiseksi tarvitsemansa covid-19-testaus. 

Valiokunta toteaa, että ikärajan nostoa koskeva muutos laajentaa sitä joukkoa, joka pääsee tapahtumiin ilman rokotusta. Valiokunta pitää tätä kuitenkin perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta tarpeellisena muutoksena. Valiokunta korostaa kuitenkin rokotuskattavuuden merkitystä epidemian torjunnassa ja painottaa kaikkien sitä lisäävien toimien ensisijaisuutta. Vaikka lapset ja nuoret hyvin harvoin sairastuvat vakavaan covid-19-tautimuotoon, on pitkäkestoinen covid-19 eli niin sanottu long covid lääketieteelliselle tutkimukselle ja terveydenhuollolle uusi haaste, josta tietoa karttuu tutkimuksen myötä. Myös tästä näkökulmasta rokotuskattavuutta lisäävät toimet ovat valiokunnan näkemyksen mukaan tärkeitä. 

Terveydellinen este rokotteen ottamiselle

EU-koronatodistusta sääntelevä EU-asetus 953/2021 ei tunnista vaihtoehtoista todistusta henkilöille, joilla ei lääketieteellisistä syistä ole mahdollista ottaa covid-19-rokotusta. EU-asetuksen lähtökohtana on sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan, että asetuksen mukaisella kolmella erilaisella vaihtoehtoisella todistuksella (todistus rokotuksesta, todistus negatiivisesta testistä, todistus sairastetusta taudista) voidaan taata kansalaisten yhdenvertaisuus myös tilanteessa, jossa henkilö ei syystä tai toisesta voi saada rokotuksia. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan alle yksi prosentti rokottamattomuudesta johtuu lääketieteellisistä syistä, joskin osuus voi vaihdella eri ikäryhmissä. Vaikka kyse on siten lukumäärällisesti hyvin pienestä ihmisryhmästä, on valiokunnan näkemyksen mukaan tärkeää turvata myös heidän tosiasialliset mahdollisuutensa koronapassiin. Valiokunta ehdottaa, että edellä todetussa uudessa 58 k §:ssä säädetään 16- ja 17-vuotiaiden kanssa vastaavasti oikeudesta maksuttomaan covid-19-testiin. 

Poikkeus täydestä rokotesarjasta

Rokotesarjan rokoteannosten lukumäärä on määritelty rokotteen valmisteyhteenvedossa, joka on lääkevalvontaviranomaisen (Euroopan lääkevirasto, EMA) hyväksymä. Tällä hetkellä kaikkien Suomessa käytössä olevien covid-19-rokotteiden rokotesarjat muodostuvat kahdesta annoksesta. Kansalliset viranomaiset voivat antaa suosituksia rokotteiden valmisteyhteenvedosta poikkeavasta käytöstä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittelee tällä hetkellä, että PCR-testillä varmistetun koronataudin sairastaneille voidaan antaa kahden sijasta vain yksi koronarokoteannos. Jos yhden rokoteannoksen saanut henkilö sairastuu rokotteen saamisen jälkeen koronavirustautiin, ei ole enää tarvetta antaa toista rokoteannosta. 

Valiokunta pitää koronapassia koskevan sääntelyn ja toiminnallisuuden näkökulmasta puutteena, että Omakanta-palvelusta ei tällä hetkellä ole saatavissa todistusta täydestä rokotesarjasta henkilölle, joka on sairastanut covid-19-taudin ja siksi saanut vain osan rokotesarjan rokotteista. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan malli, jossa yli kuusi kuukautta sitten sairastettu covid-19-tauti ja yksi rokoteannos tuottaisi hyväksytyn koronapassin tietosisällön, on mahdollinen, mutta edellyttää tietoteknistä kehitystyötä, joka on haastavaa saada valmiiksi hallituksen esityksen voimassaoloajan puitteissa. Valiokunta korostaa tämän kehitystyön merkitystä ja kiirehtii sen tekemistä. (Valiokunnan lausumaehdotus) 

EU:n ulkopuolelta Suomeen matkustavat henkilöt

Ehdotettu lainsäädäntöratkaisu merkitsee, että kansallisesti käytössä oleva koronapassi tarkoittaa vain EU:n digitaalista todistusta. Talousvaliokunta pitää tärkeänä (s. 4), että sosiaali- ja terveysvaliokunta täsmentäisi mietinnössään, että — yhdenmukaisesti ehdotetun lain 16 g §:n kanssa — 58 i §:n mukainen menettely on sovellettavissa myös silloin, kun todistus on muu kuin nimenomaan EU:n digitaalinen todistus. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan EU:n ulkopuolella covid-19-rokotuksia saaneiden henkilöiden digitaaliset rokotustodistukset voidaan lukea THL:n hyväksymällä lukijaohjelmalla, jos EU on sopinut digitaalisten covid-19-todistusten yhteentoimivuudesta ko. kolmannen maan kanssa. Muiden kuin EU:n digitaalisen koronatodistuksen lukeminen ei ole teknisesti mahdollista THL:n lukijaohjelmalla, koska näissä todistuksissa ei ole EU-määrittelyiden mukaista QR-koodia, joka mahdollistaa Digi- ja väestötietoviraston myöntämien kansallisen yhteyspisteen digitaalisten allekirjoitusvarmenteiden käytön.  

EU:n ulkopuolisissa maissa myönnettyjen covid-19-todistusten tarkastaminen ilman lukijasovellusta on käytännössä haastavaa, sillä se edellyttää tarkastavalta henkilöltä muun kuin suomen tai ruotsin kielen hallintaa, todistusten oikeellisuuden arviointia sekä tietämystä hyväksyttävistä rokotevalmisteista ja näiden rokotesarjojen rokotemääristä. Vaarana on, että syntyisi epäyhtenäisiä tulkintoja ja henkilöitä kohdeltaisiin epäyhtenäisellä tavalla ja väärinkäytösten riski kasvaisi. Tällöin myös sisäänpääsy tapahtumiin hidastuisi ja lisähenkilöstön tarve kasvaisi. 

Saadun selvityksen mukaan voisi sinällään olla mahdollista, että maahan saapuville annettaisiin rajanylityspisteillä toimivien terveys- ja virka-apuviranomaisten toimesta, heidän ensin arvioituaan kolmannen maan myöntämän covid-19-todistuksen sisällön, todistus, joka toimisi osoituksena sisäänpääsyn edellytysten täyttymisestä.  

Valiokunta pitää valitettavana, että hallituksen esitys ei mahdollista EU:n ulkopuolelta tulevien osallistumista tilaisuuksiin, joihin pääsyn koronapassi oikeuttaa, jos EU ei ole sopinut digitaalisten covid-19-todistusten yhteentoimivuudesta kyseisen maan kanssa. Jos henkilö pääsee terveysturvallisesti maahan tartuntatautilain mukaisilla todistuksilla, ei valiokunnan näkemyksen mukaan ole epidemian torjunnan näkökulmasta estettä sille, etteikö hän voisi päästä tapahtumiin ja tiloihin, joihin koronapassi oikeuttaa. Valiokunnan näkemyksen mukaan valtioneuvoston on viipymättä valmisteltava lainsäädännön muutokset sekä tekninen toteutus, joka mahdollistaa sellaisten EU:n ulkopuolisten henkilöiden, jotka ovat päässeet maahan maahantulon yhteydessä tarkastettavilla terveystodistuksilla, pääsyn vastaaviin tapahtumiin ja tiloihin kuin koronapassilla, jos koronapassia koskevan sääntelyn voimassaoloa jatketaan. 

Valiokunta kuitenkin toteaa, että EU:n ulkopuolelta saapuvilla henkilöillä, joilla ei ole yhteentoimivuutta EU:n digitaalisen koronatodistuksen kanssa, on mahdollisuus hakeutua Suomessa omalla kustannuksellaan yksityisen terveydenhuollon järjestämään covid-19-testiin, ja niiden tulokset kirjautuvat Kanta-palveluun, josta ne ovat haettavissa Omakanta-palvelun EU-koronatestitodistukselle. Jos henkilöllä ei ole mahdollisuutta käyttää Omakanta-palvelua, voidaan EU-koronatestitodistus tulostaa esimerkiksi testin järjestäneen yksityisen terveydenhuollon palveluntuottajan toimesta mahdollisuuksien mukaan jopa liikkuvan testauspisteen yhteydessä. Testitulosten välittymisessä Kanta-palveluun voi olla viiveitä terveydenhuollon potilastietojärjestelmästä riippuen. 

Niin halutessaan etenkin suurempien tapahtumien järjestäjillä olisi sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan myös mahdollisuus ilman lainsäädännön muutoksia organisoida esimerkiksi tapahtuman yhteyteen antigeenitestaukseen perustuva pikatestauspalvelu, jonka toimiluvallinen laboratorio toteuttaa. Tilaisuuteen osallistujat, joilla ei olisi hyväksyttävää koronatodistusta voitaisiin testata ja kirjata tiedot tietojärjestelmään esimerkiksi mobiiliyksikössä tilaisuuden järjestämispaikan läheisyydessä. Asiakas voisi saada suoraan toimivat tietoyhteydet omaavalta testauksen järjestäjältä negatiiviseen testitulokseen perustuvan EU:n digitaalisen koronatodistuksen tulostettuna ja voisi tällä tulosteella osallistua tapahtumaan.  

Maahantuloa koskeva sääntely

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ulkomaista alkuperää olevien covid-19-tartuntojen Suomeen leviämisen ehkäisemiseksi säädettyjen tartuntatautilain väliaikaisesti voimassa olevien säännösten voimassaolo jatkuu 31.12.2021 saakka. Ehdotetut 16 a—g §:n säännökset liittyen velvollisuuteen esittää Suomen saavuttaessa covid-19-tautia koskevaa todistus sekä osallistua covid-19-testiin vastaavat eräitä täsmennyksiä lukuun ottamatta voimassa olevaa sääntelyä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että asiantuntijakuulemisten perusteella epidemiologinen tilanne on huomattavasti muuttunut sekä Suomessa ja Euroopassa. Suuressa osassa EU-maita tapausmäärät ovat olleet kesän jälkeen laskusuunnassa, ja tätäkin tärkeämpänä seikkana sekä sairaalakuormitus että kuolleisuus ovat pysyneet huomattavasti aikaisempaa matalammalla tasolla. Täyden sarjan rokotuskattavuus on koko EU:n alueella lähes 72 % ja monessa maassa jo yli 80 %. Muutamassa maassa kattavuus on jäänyt matalaksi. 

Epidemiatilanne Suomessa on kuitenkin lokakuun 2021 alussa huonontunut. Uusien tartuntojen määrä on noussut syyskuun puolivälistä alkaen, vaikka tartunnoista havaitaan pienempi osuus kuin aiemmin. Tartunnat leviävät etenkin rokottamattoman väestön keskuudessa. 

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota (s. 8) siihen, että nyt käsillä oleva arviointitilanne poikkeaa osin merkittävästikin tilanteesta, jossa valiokunta arvioi nyt voimassa olevaa sääntelyä kesäkuussa 2021. Tuolloin hallituksen esityksessä pidettiin rajat ylittävän henkilöliikenteen aiheuttamaa riskiä epidemian kiihtymiselle ja uusien muuntuneiden viruskantojen leviämiselle merkittävänä covid-19-ilmaantuvuuden ollessa matala ja virusvarianttien määrän vähäinen, mutta osan väestöstä ollessa yhä ilman sairastetun taudin tai rokotteen tuomaa suojaa. Sittemmin rokotuskattavuus on merkittävästi kasvanut ja epidemiatilanne myös muuttunut huomattavasti. Perustuslakivaliokunnan mielestä nyt ehdotetulle sääntelyn voimassaolon jatkamiselle on kuitenkin edelleen hyväksyttävät perusteet. Sääntelyä maahan saavuttaessa esitettävästä todistuksesta ja testiin osallistumisesta (16 a ja 16 b §) voidaan valiokunnan mielestä pitää välttämättömänä nykytilanteessa ottaen huomioon, että rajat ylittävän henkilöliikenteen aiheuttama riski epidemian kiihtymiselle ja uusien muuntuneiden viruskantojen leviämiselle on yhä merkittävä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen ja toteaa, että ulkomaista alkuperää olevien tartuntojen torjuminen on edelleen välttämätöntä ja esitetyillä toimilla voidaan tehokkaasti ja oikeasuhtaisesti torjua tartuntojen leviämisen riskiä. Valiokunta pitää siten sääntelyn voimassaolon jatkamista vuoden 2021 loppuun perusteltuna. 

Asetuksenantovaltuus

Ehdotetussa 16 c §:n 2 momentissa on voimassa olevan lain tapaan asetuksenantovaltuus, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan vapauttaa matalan riskin maista saapuvat tartuntatautilain rajaterveysturvallisuustoimista. 

Perustuslakivaliokunta piti aikaisemmassa lausunnossaan perusoikeusrajoitusten oikeasuhtaisuuden kannalta jossakin määrin ongelmallisena tuolloin ehdotettua sääntelyä, jonka mukaan covid-19-todistusta ja -testausta koskeva sääntely olisi koskenut Suomeen saapuvia riippumatta siitä, mistä maasta he tulevat. Perustuslakivaliokunnan mukaan sääntelyä tuli muuttaa niin, että voimakkaimmin perusoikeuksiin puuttuvat velvollisuudet kohdistuvat sellaisiin maahan tuleviin henkilöihin, joiden voidaan arvioida muodostavan suurimman riskin covid-19-tartuntojen leviämisen kannalta. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan sääntelyn oikeasuhtaisuutta voitiin parantaa esimerkiksi säätämällä laissa perussäännökset sellaisista lähtömaista, joista tuleviin matkustajiin todistus- tai testausvaatimuksia ei sovelleta. Tarkemmat säännökset tällaisista maista voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella (PeVL 26/2021 vp, kappale 12). 

Eduskuntakäsittelyn aikana lakia täydennettiinkin lisäämällä 16 c §:ään 2 momentti, jonka mukaan velvollisuus esittää todistus ja osallistua testiin ei koske henkilöitä, jotka saapuvat Suomeen sellaisesta maasta tai sellaiselta alueelta, jossa covid-19-taudin ilmaantuvuus tai muuntuneen viruksen yleisyys ei aiheuta erityistä epidemian leviämisen riskiä. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset tällaisista maista ja alueista (ks. StVM 18/2021 vp). Asiallisesti samankaltaista, mutta osin täsmennettyä poikkeussäännöstä ehdotetaan myös nyt 16 c §:ään. 

Perustuslakivaliokunta kiinnittää nyt käsillä olevan esityksen yhteydessä (kappale 35) vakavaa huomiota siihen, että nyt voimassa olevaa poikkeussäännöstä 16 c §:ssä on sovellettu hyvin tiukasti asiaa koskevia valtioneuvoston asetuksia annettaessa (ks. esim. asetuksen 804/2021 perustelumuistio 31.8.2021). Poikkeuksen piiriin kuuluu enimmäkseen vain sellaisia maita ja alueita, joissa covid-19-tapausten ilmaantuvuus on huomattavasti pienempi kuin Suomessa epidemian nykytilanteessa. Kuitenkin poikkeuksien piiriin kuuluu myös Pohjois-Norjan ja Pohjois-Ruotsin kuntia, joita on muun muassa tapausmäärien vähäisyyden vuoksi perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan arvioitu osin muilla kriteereillä kuin tapausten ilmaantuvuuden perusteella. 

Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan (kappale 36) ehdotettu 16 c §:n poikkeussäännös ei nykyisellä tavalla tulkittuna ja sovellettuna täytä hyvin oikeasuhtaisuusvaatimusta. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on syytä harkita säännöksen muuttamista. Perustuslakivaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että pohjoisia raja-alueita koskevien poikkeuksien kaltaisesti on syytä tarkastella myös Ahvenanmaan ja Ruotsin välistä rajaliikennettä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen (kappale 36) siitä, että 16 c §:n poikkeussäännös ei nykyisellä tavalla tulkittuna ja sovellettuna täytä hyvin oikeasuhtaisuusvaatimusta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää huolensa myös terveydenhuollon voimavarojen oikeasuhtaisesta ja vaikuttavasta kohdentamisesta rajalla tapahtuvaan valvontaan. Valiokunnan asiantuntijakuulemisten perusteella maahantuloon liittyvään koronavirustestaukseen liittyy tehottomuutta ja terveystarkastustoiminnasta aiheutuvat kustannukset ovat kohtuuttomia saavutettavaan hyötyyn nähden. Valiokunta toteaa, että jos asetuksella asetetaan erittäin laajaan matkustajajoukkoon kohdistuvat tarkastusvaatimukset, joudutaan herkästi turvautumaan pistokoemaiseen tarkastukseen. Käytettävissä olevat henkilöresurssit kohdentuvat valiokunnan näkemyksen mukaan epidemian torjunnan kannalta tehokkaammin, jos niukkoja voimavaroja ei tarvitse kohdentaa sellaisten maiden ja alueiden matkustajiin, joissa tautitilanne on suhteessa Suomen tilanteeseen parempi. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että 16 c §:n 2 momenttiin sisältyvää asetuksenantovaltuutta ohjaavaa säännöstä täsmennetään lisäämällä siihen maininta säännöksessä tarkoitetun maan tai alueen covid-19-taudin ilmaantuvuudesta suhteessa Suomen covid-19-taudin ilmaantuvuuteen tai muuntuneen viruksen yleisyyteen. Tällä lisäyksellä täsmennetään valiokunnan näkemyksen mukaan perustuslakivaliokunnan tarkoittamalla tavalla säännöksen oikeasuhtaisuutta siten, että säännöstä ei saa soveltaa niin tiukasti kuin sitä on nyt sovellettu, kun asetuksen piirissä on ollut ainoastaan sellaisia maita tai alueita, joiden ilmaantuvuus on huomattavasti pienempi kuin Suomessa ja sen eri alueilla. Valiokunnan näkemyksen mukaan asetuksen tulee perustua kokonaisarvioon, jossa huomioidaan maan eri alueiden erot. Pykälän sanamuoto ei siten tarkoita rajata maita ja alueita suoraan Suomen ilmaantuvuusluvun mukaan, vaan säännös mahdollistaa sen, että ilmaantuvuuden raja voidaan asettaa Suomen ilmaantuvuuslukua alhaisemmaksi. Epäsuhta ei kuitenkaan saa olla merkittävän suuri. Valtioneuvoston on valiokunnan näkemyksen mukaan annettava välittömästi uusi asetus. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa lisäksi, että valtioneuvosto huomioi asetusta antaessa perustuslakivaliokunnan esittämät näkökohdat suhteessa Ahvenanmaan ja Ruotsin väliseen rajaliikenteeseen.  

Toisen testin vaatimus

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin, että Suomeen saapumisen jälkeen tietyissä tilanteissa edellytetty 16 d §:n mukainen toinen testi 72—120 tuntia maahantulosta ei olisi enää nykyisessä epidemiatilanteessa välttämätön. Perusteluna tälle tuotiin esiin muun muassa, että hallituksen esityksen perusteluissa kuvattu maahantulotestin vaikuttavuus pätee tilanteessa, jossa väestöllä ei vielä ole laajaa immunologista suojaa covid-19-tautia vastaan. Perustelu olisi siten väestön rokotuskattavuuden noustua vanhentunut.  

Perustuslakivaliokunnan mielestä (kappale 30 ja 31) maahantulorajoitusten voimassaolon jatkamiselle on rokotuskattavuuden kasvusta huolimatta edelleen hyväksyttävät perusteet. Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota (kappale 32) ehdotetun 16 d §:n sääntelyyn velvollisuudesta osallistua toiseen covid-19-testiin maahan saapumisen jälkeen. Säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen ja muun saamansa selvityksen valossa perustuslakivaliokunta kehottaa sosiaali- ja terveysvaliokuntaa vielä huolellisesti tarkastelemaan ehdotetun sääntelyn tarvetta. 

Myös talousvaliokunta kiinnittää huomiota (s. 4) toisen testin vaatimukseen todeten, että toisen testin vaatimus maahantulon yhteydessä voi vaikuttaa kielteisesti Suomen houkuttelevuuteen matkailumaana ja sitä kautta matkailuelinkeinonharjoittajien toimintaedellytyksiin. 

Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan toisen testi vaikuttavuus pitää edelleen paikkansa tarkasteltaessa rokottamattoman henkilön tartuttavuuden riskiä ja sen suhteellista vähenemistä ennakkotestauksen, välittömästi maahan saapuessa tehtävän testauksen sekä myöhemmin maahan saapumisen jälkeen tehtävän testauksen avulla. Sen mukaan esimerkiksi rokottamattoman henkilön ennakkotesti laskee tartuttavuutta 10—20 % ja ennakkotesti yhdistettynä myöhempään testiin 50—100 % riippuen siitä, vältetäänkö testien välissä lähikontakteja. Ulkomaista alkuperää olevien tartuntojen aiheuttama jatkotartuntojen riski väestön rokotuskattavuuden nousun myötä on kuitenkin pienentynyt, vaikka epidemian kiihtymisen riski on saadun selvityksen mukaan edelleen olemassa. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää rokottamattomien tai osittain rokotettujen Suomeen riskimaista saapuvien henkilöiden, jotka eivät ole sairastaneet covid-19-tautia viimeisten kuuden kuukauden aikana, velvollisuutta osallistua testiin 72—120 tuntia maahan saapumisen jälkeen edelleen välttämättömänä ja oikeasuhtaisena sääntelyn tavoitteisiin nähden, vaikka väestön rokotuskattavuus onkin noussut. Covid-19-tartunnat leviävät Suomessa etenkin rokottamattomassa väestössä laajalti, ja rokottamattoman väestön korkea sairastuvuus heijastuu sairaala- ja tehohoidon kuormituksen kasvuna. Väestön rokotussuoja näyttää heikentyvän ajan myötä, minkä vuoksi riski epidemian kiihtymiselle on mahdollinen, vaikka väestön rokotuskattavuus on korkea. Valiokunta toteaa, että maahan saapumisen jälkeen tehtävä toinen testi mahdollistaa erityisesti esimerkiksi kausityöntekijöiden tai riskimaista saapuvien matkustajaryhmien maahantulon jälkeisen järjestelmällisen testaamisen, jonka avulla voidaan havaita koronatartuntoja, joita ei ole havaittu ennen maahantuloa tehdyissä testeissä.  

Valiokunta toteaa, että asiantuntijakuulemisen perusteella toisen testin vaatimuksen toteutumista on käytännössä mahdotonta valvoa. Valiokunta on aiemmin maahantuloa koskevien rajoitusten säätämisen yhteydessä (StVM 18/2021 vp, s. 13 ja 14) kiinnittänyt huomiota toisen testin valvontaa ja henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn riittämättömyyteen ja edellyttänyt, että mikäli ehdotettujen säännösten voimassaoloa on jatkettava, on valvonnasta annettava tarvittaessa samassa yhteydessä tarkemmat säännökset. Valiokunta pitää sinänsä erittäin valitettavana, että valiokunnan edellyttämiä säännöksiä ei sisälly myöskään nyt käsillä olevaan hallituksen esitykseen. Sääntelyn puutteellisuuden vuoksi todistuksetta maahan saapuneiden henkilötietojen käsittely jää edelleen ilman laissa säädettyä käsittelyperustaa ja todistuksetta maahan saapuvia koskevien velvoitteiden toteutumisen valvonta rajalla välittömästi tapahtuvan testauksen jälkeen yksilön oman vastuun varaan.  

Virka-apu

Tartuntatautilain 89 §:n mukaan kunnan tartuntataudeista vastaava toimielin ja kunnan tai sairaanhoitopiirien tartuntataudeista vastaava lääkäri voivat pyytää tarvittaessa virka-apua poliisilta, pelastusviranomaiselta, Puolustusvoimilta, Rajavartiolaitokselta tai Tullilta. 

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi virka-apua koskevaan tartuntatautilain 89 §:n 2 momenttiin säännökset Tullin toimivaltuuksista sen antaessa virka-apua. Säännöksen mukaan Tullilla olisi oikeus pysäyttää kulkuneuvo ja ohjata liikennettä noudattaen, mitä tullilain (304/2016) 12 §:ssä säädetään. Lisäksi Tullilla olisi oikeus käsitellä välttämättömiä terveystietoja noudattaen, mitä henkilötietojen käsittelystä on yleisessä tietosuoja-asetuksessa, tietosuojalaissa sekä myös henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetussa laissa (650/2019) säädetty. Vastaava oikeus kulkuneuvon pysäyttämiseen ja liikenteen ohjaamiseen sekä terveystietojen käsittelyyn virka-aputehtävässä on voimassa olevan lainsäädännön perusteella Rajavartiolaitoksella. 

Tullin toimivaltuuksia koskeva säännös on ehdotettu toistaiseksi voimassa olevaksi, vaikka muutosta on ehdotuksessa perusteltu väliaikaisesti voimassa olevan matkustusterveysturvallisuutta koskevan sääntelyn toimeenpanolla. Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan (kappale 37), että säännöksen tarve ja merkitys matkustusterveysturvallisuutta koskevien säännösten voimassaolon päättymisen jälkeen jäävät epäselviksi. Perustuslakivaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että ehdotetussa sääntelyssä jää epäselväksi virka-avun suhde ehdotettuun 16 a §:n 4 momenttiin todistuksen esittämisvelvollisuudesta. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että tulli on ainoa viranomainen, joka toimii vakituisesti sekä EU:n että myös Schengen-alueen sisärajoilla. Tullin päätehtävät sisärajoilla liittyvät matkustaja- ja tavaraliikenteessä Suomen rajan ylittävien tavaroiden ja matkustajien valvontatehtäviin. Tullilla on sitä koskevan substanssilainsäädännön perusteella oikeus tieliikenteen ohjaamiseen ja henkilötietojen käsittelyyn muun muassa rajatarkastustehtävissä sekä virka-aputehtävän suorittamista varten. Lainsäädännön selkeyttämiseksi ja epäselvyyksien välttämiseksi valiokunta pitää tarpeellisena, että Tullin toimivaltuudet käsitellä tartuntatautilain mukaisissa virka-aputehtävissä välttämättömiä terveystietoja on säädetty samansisältöisesti kuin Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet. Tämä mahdollistaa Tullin resurssien paremman hyödyntämisen rajaturvallisuutta koskevissa toimissa ja sitä kautta eri viranomaisten resurssien paremman kohdentamisen.  

Valiokunta korostaa, että Tullin virka-avun ja siihen liittyvien toimivaltuuksien hyödyntäminen ei liity vain väliaikaisina voimassa olevien matkustusterveysturvallisuutta koskevan sääntelyn toimeenpanoon, vaan yleisesti yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen estämiseksi annettavaan virka-apuun. Virka-avusta ja sen edellytyksistä covid-19-tautia koskevien todistusten tarkastamisessa 16 a §:n 4 momentin tarkoittamissa tapauksissa säädetään tartuntatautilain väliaikaisesti voimassa olevassa 89 a §:n 1 momentissa.  

Tarve säännösten selkeyttämiselle

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan (kappale 9), että nyt ehdotettava sääntely koronapassista koskee ihmisten jokapäiväisen elämän perusteita. Perustuslakivaliokunnan mukaan sääntelyn selkeyteen on ollut syytä kiinnittää erityistä huomiota myös koronavirusepidemian aikana erityisesti perusoikeuskytkentäisessä sääntelyssä, joka koskee luonnollisia henkilöitä heidän tavanomaiseen elämäänsä kuuluvissa toiminnoissa, ja kiinnittää huomiota ehdotetun sääntelyn vaikeaselkoisuuteen. Perustuslakivaliokunta pitää erittäin valitettavana, että ehdotettu sääntely sellaisenaan ja erityisesti yhdessä siihen kiinteästi kytköksissä olevan tartuntatautilain mainitun kasuistisen sääntelyn kanssa muodostaa erittäin vaikeaselkoisen ja vaivalloisesti sovellettavan kokonaisuuden. Perustuslakivaliokunta toteaa, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan on syytä selkeyttää sääntelyä olennaisesti. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on perustuslakivaliokunnan tavoin kiinnittänyt aiemmin huomiota sekä tartuntatautilain väliaikaisten säännösten epäselvään suhteeseen kuin myös niiden epäselvään suhteeseen toistaiseksi voimassa olevaan tartuntatautilain sääntelyyn. Valiokunta ehdottaa jäljempänä eräitä selkeyttäviä muutoksia nyt ehdotettuun sääntelyyn, mutta toteaa, että sääntelyn selkeyteen ja yksiselitteisyyteen tulee kiinnittää huomiota jo valtioneuvoston valmisteluvaiheessa. Valiokunta toistaa edelleen huolen tartuntatautilain sääntelyn selkeyttämistarpeesta ja kiirehtii sen tekemistä. Etenkin väliaikaisia rajoituksia koskevien säännösten suhde 58 §:ään tulee selkeyttää pikaisesti, koska kyseisen pykälän tulkinta on aiheuttanut laajaa epäselvyyttä siitä, millaisia rajoituksia sen nojalla voidaan antaa. Säännöstä on saadun selvityksen perusteella sovellettu siten, että sen nojalla voidaan antaa myös muunlaisia rajoituksia kuin kieltoja ja tilojen sulkemisia, jotka säännöksessä nimenomaisesti mainitaan. Valiokunta pitää tällaisten syvälle toimintaa rajoittavien säännösten tarkkarajaisuutta tärkeänä, etenkin, kun kyseisen pykälän säätämisen yhteydessä siitä on poistettu toimivalta päättää sulkemisen ja kiellon lisäksi erityisistä torjuntatoimista. 

Sivistysvaliokunnan lausunnossa (s. 4—5) nostetaan asiantuntijakuulemisten pohjalta esiin nyt esitetyn koronatodistussääntelyn epäselvä suhde tartuntatautilain 58 c §:ään. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että lain 58 c §:ssä säädetyt velvoitteet ovat voimassa suoraan lain nojalla eikä niiden soveltaminen edellytä viranomaispäätöstä. Lain 58 c §:n 2 momentin mukaan toimijan tulee järjestää asiakkaiden ja osallistujien oleskelu sillä tavoin väljästi kuin se kyseisen toiminnan erityispiirteet huomioon ottaen on mahdollista ja sijoittaa mahdolliset asiakaspaikat riittävän etäälle toisistaan. Kyseisen säännöksen perusteella ei voi asettaa yleisökapasiteettia rajoittavia oikeudellisesti sitovia määräyksiä esimerkiksi siten, että yleisötilaisuuksiin olisi sallittu vain tietty osuus täydestä kapasiteetista, kuten sivistysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on todettu. Noudattaessaan 58 c §:n velvoitteita toiminnanharjoittajan tulisi pyrkiä lähikontaktien syntymisen estämiseen sellaisin keinoin, jotka kohtuudella ovat tämän käytettävissä siten, että kyseinen toiminta voi jatkua mahdollisimman häiriöttä, mutta turvallisesti. Varsinaiset asiakkaiden ja muiden toimintaan osallistuvien oleskelun järjestämistä koskevat rajoitukset sisältyvät lain 58 d §:ään, eikä 58 c §:stä voida johtaa sitovia rajoituksia esimerkiksi asiakaspaikkojen määrän rajoittamiseen (HE 245/2020 vp, s. 80). Näin ollen myöskään koronatodistuksen esittämisedellytystä ei ole perusteltua sitoa lain 58 c §:n velvoitteiden noudattamiseen. 

Toimenpidealoite

Valiokunta ehdottaa koronatodistuksesta säätämistä hallituksen esityksen pohjalta. Valiokunta ehdottaa toimenpidealoitteen hylkäämistä.