4 a §. Lapsen oikeus tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin.

Hallituksen esityksen pykälän perustelujen mukaan säännöksellä pyritään selkeyttämään tavanomaisen kasvatuksen ja perusoikeuksiin kajoavien rajoitusten välistä eroa. Hallituksen esityksen mukaisen 1 momentin mukaan lastensuojelun on edistettävä lapsen oikeutta tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:ssä säädetään. Säännöksen mukaan lastensuojelun on tuettava lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tavanomaisen kasvatuksen toteutumista, joka sisältää lapsen iän, kehitystason, kulttuuritaustan sekä muiden yksilöllisten tarpeiden mukaisen huolenpidon ja siihen liittyvien objektiivisesti hyväksyttävien rajojen asettamisen. Pykälän 2 momentin mukaan lapsen tavanomaiseen kasvatukseen ja huolenpitoon ei saa sisältyä alistamista, ruumiillista kurittamista eikä lasta muulla tavoin loukkaavaa kohtelua. Lapsen tavanomainen kasvatus ei saa sisältää jäljempänä 11 luvussa tarkoitettuja rajoituksia. Pykälän 3 momentin mukaan rajoitusten käytön edellytyksistä ja päätöksentekovelvollisuudesta säädetään erikseen 11 luvussa.  

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt säännöksen tavoitetta perusteltuna. Perustuslakivaliokunta kuitenkin toteaa, että lakiehdotuksessa säännöksessä käytetyt ilmaisut "tavanomainen kasvatus" ja "objektiivisesti hyväksyttävien rajojen asettaminen" yhdessä säännöksen monitulkintaisten perustelujen kanssa voivat kuitenkin johtaa myös siihen, että raja rajoitustoimenpiteisiin nähden muuttuu epäselvemmäksi ja että lapsen perusoikeuksiin puuttuvia toimenpiteitä oikeutetaan tavanomaiseen kasvatukseen vetoamalla. Perustuslakivaliokunta pitää välttämättömänä, että säännöstä täsmennetään olennaisesti. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että pykälän tarkoituksena on selkeyttää hoidon, kasvatuksen, valvonnan ja huolenpidon sekä perusoikeuksiin kajoavien rajoitusten välistä eroa sekä vahvistaa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten oikeutta tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin. Valiokunta ehdottaa säännöstä täsmennettäväksi perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta niin, että pykälän 1 momentista poistetaan käsitteet "tavanomainen kasvatus" ja "objektiivisesti hyväksyttävien rajojen asettaminen". Pykälässä tarkoitettu lapsen oikeus hyvään hoitoon ja kasvatukseen, lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeelliseen valvontaan ja huolenpitoon sekä tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin määräytyy säännöksen perusteella lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (lapsenhuoltolaki) 1 §:n perusteella. Uusi säännös koskee kaikkea lastensuojelun toimintaa, niin avohuollossa, perhehoidossa kuin laitoshoidossakin.  

Säännöksessä viitatun lapsenhuoltolain 1 §:n 1 momentin perusteella lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Vuoden 2019 joulukuussa voimaantulevan lapsenhuoltolain muutoksen myötä lapsen huollon tavoitteena on myös vaalia muita lapselle tärkeitä ihmissuhteita. Tällaisia lapselle tärkeitä ihmissuhteita voivat olla esimerkiksi lapsen suhde sisaruksiinsa tai isovanhempiinsa. Ihmissuhteiden tärkeyttä on arvioitava lapsen näkökulmasta.  

Lapsenhuoltolain 1 §:n 2 momentin perusteella lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. Vuoden 2019 joulukuussa voimaan tulevan lapsenhuoltolain 1 §:n 2 momentin muutoksen perusteella lasta on myös suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Uusi säännös pohjautuu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan 1 kappaleeseen.  

Lapsenhuoltolain 1 §:n 3 momentin perusteella lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Säännöksen perusteella lasten kasvatuksessa ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Voimassaolevan rikoslain nojalla lapsi nauttii samanlaista ruumiillista ja henkistä koskemattomuutta kuin aikuinenkin. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää. 

Lapsenhuoltolaissa säädettyä lapsen oikeutta hyvään hoitoon ja kasvatukseen sekä tarpeelliseen valvontaan ja huolenpitoon voidaan arvioida ja verrata siihen, mikä on yleisesti yhteiskunnassa hyväksyttyä, ja arvioida siihen nähden, mikä tukee lapsen yksilöllistä kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Kasvatus on aikaan sidottu, ja määritelmä elää lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvän tutkimustiedon myötä. Myös lainsäädäntö ja tekojen kriminalisointi elää ajassa, ja se, mikä on lainvastaista, ei voi koskaan olla hyväksyttyä toimintaa.  

Kasvatukseen tai valvontaan liittyvät säännöt eivät saa olla koskaan mielivaltaisia tai liiallisia. Niiden käytössä tulee aina huomioida lapsen ikä ja kehitystaso sekä muut lapsen yksilölliset tarpeet ja olosuhteet, kuten esimerkiksi lapsen uskonto, vakaumus ja kulttuuritausta. Myös lapsen vamma tai sairaus on huomioitava. Esimerkiksi lasten kotiintuloajat, nukkumaanmenoajat tai yhteisiin arjen toimintoihin osallistuminen muuttuvat lapsen iän, kasvun ja kehityksen mukaan. Lapsen aistiherkkyydet, sairauden hoito tai neurologiset haasteet saattavat vaikuttaa siihen, millaisia hyvään hoitoon ja kasvatukseen liittyviä toimintatapoja tulisi käyttää. Lasta ei voi rankaista sillä perusteella, että joku toinen sijoituspaikassa oleva lapsi on toiminut sääntöjen vastaisesti, eivätkä ryhmärangaistukset ole hyväksyttäviä. Lasta ei saa rangaista jättämällä tämä ilman ruokaa, jos hän esimerkiksi on käyttäytynyt huonosti tai aistiherkkyyksistä johtuen ei kykene syömään tarjolla olevaa ruokaa ryhmässä.  

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun (6.11.2013, dnro 2777/4/12) mukaan lapsella on sijaishuollon aikana oikeus hyviin ja lämpimiin ihmissuhteisiin, omien tunteiden osoittamiseen, hyvään hoitoon ja huolenpitoon, ruumiilliseen koskemattomuuteen sekä fyysisen ja henkisen itsemääräämisoikeuden loukkaamattomuuteen. Sijaishuoltopaikan tulee hoitoa ja huolenpitoa järjestäessään asettaa lapselle tarvittaessa myös hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisia tavanomaisia kasvatuksellisia rajoja. Sääntöjen tarkoituksena on opettaa lasta ymmärtämään ympäröivän yhteiskunnan vaatimuksia sekä edesauttaa lasta tekemään ikäkautensa ja kehitystasonsa mukaisia omia valintoja ja ratkaisuja. Kasvatuksen tavoitteena on edistää lapsen hyvinvointia sijaishuoltopaikassa ja toteuttaa lapsen oikeutta hyvään hoitoon ja huolenpitoon. 

Lapsenhuoltolakia laadittaessa oli nimenomaisena tarkoituksena myös samalla vahvistaa, että lapsen huoltajalla ei säännöksen tultua voimaan enää ollut lapseen nähden kuritusvaltaa sekä että myös rikoslain 21 luvun 7 §:n lievää pahoinpitelyä koskevaa säännöstä voidaan soveltaa myös silloin, kun vanhempi tai muu lapsen huoltaja syyllistyy säännöksessä tarkoitettuun pahoinpitelyyn, vaikkakin tämä tapahtuisi kasvattamisen tarkoituksessa. Vastaavasti kuritusvaltaa ei ole myöskään esimerkiksi hoito- ja kasvatushenkilökunnalla tai perhehoitajalla, kun lapsi on sijoitettu asumaan muualle kuin oman perheensä kanssa. Esimerkiksi lapsen nöyryyttäminen, ruoalla rankaisu, ryhmärangaistukset, rajoitustoimenpiteellä uhkaaminen, psyykkinen alistaminen tai fyysinen kurittaminen eivät ole lapsenhuoltolain eivätkä esitetyn säännöksen mukaan hyväksyttäviä toimintakäytäntöjä, koska ne alistavat ja loukkaavat lasta. Lasta ei saa rankaista tai nöyryyttää esimerkiksi riisuttamalla, takavarikoimalla ikätasoista vaatetusta, meikkejä tai muutakaan tavaraa, josta ei ole lapselle vaaraa, lukemalla lapsen päiväkirja tai asettamalla tämä kotiarestiin niin, että koulunkäynti estyy.  

Tärkeänä kasvatustavoitteena on lapsenhuoltolaissa nimenomaisesti mainittu lapsen itsenäistymisen sekä vastuullisuuteen ja aikuisuuteen kasvamisen tukeminen. Tämän tavoitteen mukaisesti on toisaalta korostettu sitä, että lapsen huoltajan tulee aina kuulla lapsen mielipidettä, jos se lapsen ikään ja kehitystasoon nähden on mahdollista. Päätöstä tehdessään huoltajan on kiinnitettävä huomiota lapsen mielipiteeseen ja lapsen mahdollisesti ilmaisemiin toivomuksiin. Tosin lapsen huoltajalla on viime kädessä oikeus tehdä päätös lapsen henkilöä koskevassa asiassa, jollei toisin nimenomaan ole säädetty. Tätä päätöstä tehdessään on huoltajan kuitenkin toimittava lapsen huoltoa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden asettamissa rajoissa, pitäen silmällä ennen muuta lapsen parasta ja kunnioittaen lasta itsenäisenä persoonallisuutena. Esitetyn säännöksen mukaan vastaavien tavoitteiden, kuten lapsen kuulemisen, itsenäistymisen tukemisen ja lapsen kohtelemisen itsenäisenä persoonana, tulee toteutua, kun lapsi on sijoitettu asumaan muualle kuin oman perheensä kanssa. Tällöin viimekädessä sijoituksen valmistellut kunnan lastensuojeluviranomainen ja sijoituspaikka vastaavat, että lapsen huoltoa koskevat periaatteet ja tavoitteet toteutuvat myös sijoituspaikan hoito- ja kasvatushenkilöiden toiminnassa. 

Hallituksen esityksen mukaisen säännöksen 2 momentin mukaan lapsen tavanomaiseen kasvatukseen ja huolenpitoon ei saa sisältyä alistamista, ruumiillista kurittamista eikä lasta muulla tavoin loukkaavaa kohtelua. Lisäksi 2 momentin mukaan lapsen tavanomainen kasvatus ei saa sisältää 11 luvussa tarkoitettuja rajoituksia. Pykälän 3 momentin mukaan rajoitusten käytön edellytyksistä ja päätöksentekovelvollisuudesta säädetään erikseen 11 luvussa. 

Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttia muutettavaksi siten, että siinä säädetään kasvatuksen ja huolenpidon ja lapsen perusoikeuksiin kajoavien rajoitusten välisestä suhteesta. Alistamisen, ruumiillisen kurittamisen ja lapsen muulla tavoin loukkaavan kohtelun kielto seuraa jo lapsenhuoltolain 1 §:n perusteella, joten sitä ei ole tarpeen toistaa. Valiokunta ehdottaa, että hallituksen esityksen mukaiset 2 momentti ja 3 momentti yhdistetään niin, että 2 momentin perusteella lapsen perusoikeuksiin kajoavia rajoituksia voidaan tehdä vain lastensuojelulain 11 luvun säännösten nojalla eikä pykälän 1 momentissa tarkoitettu lapsen hoito, kasvatus, valvonta tai huolenpito saa sisältää 11 luvussa tarkoitettuja rajoituksia. 

Pykälän 2 momentin perusteella rajoituksia koskevia edellytyksiä ja niihin liittyvää päätöksentekoa ei voida kiertää tekemällä tosiasiallinen rajoitus kasvatuksellisella, hoidollisella, valvontaan tai huolenpitoon liittyvällä perusteella. Perusoikeuden rajoituksesta on kysymys silloin, kun toimenpiteellä joudutaan puuttumaan johonkin perustuslain turvaamaan oikeuteen, kuten esimerkiksi liikkumisvapauteen tai henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Jos lapsen perusoikeuksia rajoitetaan lain nojalla, ei tämä voi kuitenkaan johtaa lapsen jonkin toisen perusoikeuden rajoitukseen. Esimerkiksi liikkumisvapauden rajoituspäätöksellä ei voida rajoittaa lapsen oikeutta perusopetukseen. Harkittaessa rajoituksen käyttöä on arvioitava, täyttyvätkö laissa asetetut edellytykset toimenpiteen käytölle sekä missä laajuudessa puuttuminen lapsen perusoikeuksiin on kulloinkin hyväksyttävää. Jos rajoitustoimenpide ei täytä lain vaatimia edellytyksiä, ei toimenpidettä voida tehdä hoitoon, kasvatukseen, valvontaan tai huolenpitoon liittyvälläkään perusteella. 

Lapselle asetetut valvontaan tai kasvatukseen liittyvät rajat eivät saa johtaa käytännössä lastensuojelulain rajoitusten käyttöön ilman päätöksentekoa ja lain edellytysten täyttymistä. Tämä tarkoittaa, että hoidon, kasvatuksen, valvonnan tai huolenpidon tarkoitus, kesto ja intensiteetti ei saa olla sama kuin lastensuojelulain tarkoittamien rajoitusten. Tästä syystä esimerkiksi kasvatukseen tai valvontaan liittyvien rajojen asettaminen ei voi missään tilanteessa rinnastua laissa säädettyihin rajoituksiin. Kysymys on aina sellaisista valinnoista, joita voidaan pitää perustellusti lapsen yksilölliseen ja tarpeenmukaiseen huolenpitoon liittyvänä toimena. Hoidolla tai kasvatuksellisilla rajoilla ei siis voida puuttua lapsen perusoikeuksiin, vaan kysymys on lapsen päivittäisen hoidon ja huolenpidon järjestämisestä ja kasvun ja kehityksen tukemisesta. Hyvään lasta yksilönä kunnioittavaan kasvatukseen luettavien sääntöjen tulee olla oikeassa suhteessa niiden tavoitteeseen. On myös huomioitava, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen 31 artikla turvaa lapsen oikeuden muun muassa vapaa-aikaan ja leikkimiseen. 

Kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen kohdalla voidaan kasvatuksellisilla ja hoidollisilla syillä sekä valvontaan liittyen perustella käytäntöä, jonka mukaan lapset keskustelevat poistumisensa tarkoituksesta henkilökunnan kanssa, vaikka henkilökunta ei voikaan estää poistumista. Sijoituspaikan on huolehdittava siitä, että muut kuin liikkumisvapauden rajoituksen piirissä olevat lapset voivat yhteiskunnassa yleisesti hyväksytyn vuorokausirytmin mukaisesti poistua yksiköstä itsenäisesti omasta tahdostaan sopien siitä henkilökunnan kanssa. Tällaisella menettelyllä voidaan varmistaa lasten turvallinen liikkuminen ja se, että lapsesta vastaavat aikuiset ovat tietoisia siitä, missä lapsi liikkuu.  

Ovien lukitsemista ei voi käyttää rangaistuksena. Lapsen oman huoneen ovea ei voi myöskään lukita eikä lapsen ulospääsyä huoneestaan estää. Lasta ei saa vierottaa muista laitoksen lapsista esimerkiksi kieltämällä yhteisiin tilaisuuksiin osallistuminen tai yhteisissä tiloissa oleskelu pitkiksi tai määräämättömiksi ajoiksi. Lapsen rauhoittuminen omassa huoneessa ei missään olosuhteissa saa rinnastua lapsen eristämiseen. 

30 §. Asiakassuunnitelma.

Pykälässä säädetään lapselle tehtävästä asiakassuunnitelmasta. Hallituksen esityksen mukainen pykälä vastaa pääosin voimassa olevan lain 30 §:ää.  

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että pykälän 3 momenttia täydennetään siten, että asiakassuunnitelmaan on kirjattava myös, miten lapsen terveydenhoito, varhaiskasvatus ja perusopetus järjestetään sijaishuollon aikana. Valiokunta ehdottaa, että pykälän 3 momenttia tarkistetaan siten, että huostaan otettua lasta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan perusopetuksen lisäksi myös, miten lapsen muu opetus, kuten perusopetuksen jälkeinen opetus, järjestetään.  

Pykälän 4 momentin osalta valiokunta toteaa, että jo voimassa oleva pykälä sisältää säännöksen vanhemmille tehtävästä asiakassuunnitelmasta. Huostaan otetun lapsen vanhemmille on säännöksen mukaan laadittava vanhemmuuden tukemiseksi erillinen asiakassuunnitelma, jos sen laatimista ei ole pidettävä tarpeettomana. Vanhemmille tehtävä asiakassuunnitelma tehdään sosiaalihuoltolain mukaisesti, koska vanhempi ei ole itse lastensuojelun asiakas. Esityksessä ehdotetaan tarkennettavaksi 4 momenttia niin, että vanhemmille tehtävässä asiakassuunnitelmassa olisi arvioitava, millä tavoin vanhemmille järjestettävän erityisen tuen avulla voidaan edistää perheen jälleen yhdistämistä. Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että niin vanhempien tapaamisten kuin perheen yhdistämisen edistämisenkin tulee aina lähteä lapsen edun näkökulmasta. 

30 a §. Hoito- ja kasvatussuunnitelma.

Hallituksen esityksen mukaan pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevan lain 30 §:n 5 momenttia lisättynä hoito- ja kasvatussuunnitelman tarkoituksella. Pykälän perustelujen mukaan lapsen asiakassuunnitelmaa tulee tarvittaessa tälläkin hetkellä täydentää hoito- ja kasvatussuunnitelmalla, mutta suunnitelman tarkoitus ehdotetaan kirjattavaksi lain tasolle. Hoito- ja kasvatussuunnitelman tarkoituksena on havainnollistaa asiakassuunnitelmaan kirjatut tavoitteet ja kuvata yksityiskohtaisesti, miten lapsen tarpeisiin vastataan turvaten lapsen hyvä kohtelu. Valiokunta korostaa, että suunnitelman tekeminen ei painotu vain rajoitusten käyttöön, vaan sen tarkoituksena on tarkentaa asiakassuunnitelmaa ja turvata lapsen hyvä kohtelu. Toisaalta on tarpeen, että lapselle tehdään aina hoito- ja kasvatussuunnitelma hyvän kohtelun turvaamiseksi, kun on käytetty rajoituksia. Tämän vuoksi lapsen asiakassuunnitelmaa on uuden säännöksen perusteella aina täydennettävä lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelmalla, jos lapseen kohdistetaan tai oletetaan kohdistettavan sijaishuollossa rajoituksia.  

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momenttia täsmennetään siten, että sijaishuoltopaikan tulee täydentää lapsen asiakassuunnitelmaa hoito- ja kasvatussuunnitelmalla yhteistyössä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa.  

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälän otsikkoa muutetaan vastaamaan paremmin pykälän sisältöä. 

32 a §. Tieto käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista.

Hallituksen esityksen mukaan uuden pykälän tarkoituksena on vahvistaa sekä lapsen että hänen huoltajansa oikeusturvaa. 

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että säännöksessä tulee mainita myös tiedon antaminen oikeusavusta lapsen oikeuksien sopimuksen 37 artiklan d kohdan mukaisesti. Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin niin, että lapselle ja hänen huoltajalleen on viipymättä annettava tietoa myös mahdollisuuksista oikeusavun saamiseen.  

52 a §. Sivistykselliset oikeudet sijaishuollon aikana.

Pykälän tarkoituksena on selkeyttää lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen myös sijaishuollon aikana. Valiokunta ehdottaa pykälän 1—3 momenttia täydennettäväksi siten, että varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen lisäksi pykälässä selkeytettäisiin sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta myös muuhun opetukseen, kuten toisen asteen opintoihin. Perustuslain 16 § velvoittaa julkisen vallan turvaamaan, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Myös tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu. Näin ollen myös kodin ulkopuolelle sijoitetuilla lapsilla on yhdenvertainen oikeus vastaavaan muuhun opetukseen.  

61 a §. Rajoitusten käytön yleiset edellytykset.

Pykälässä määritetään rajoitusten käytön yleiset edellytykset. Säännöksellä vahvistetaan sijaishuollossa olevien lasten oikeusturvaa sekä kaikkien rajoitusten käytön viimesijaisuutta. Valiokunta korostaa, että rajoitusten käyttö on aina lapsikohtaista eli yksilölliset rajoitukset eivät saa vaikuttaa muihin sijoituspaikassa oleviin lapsiin. 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan säännöksessä on mainittava erikseen se, ettei rajoitustoimenpiteitä saa käyttää rangaistuksina. Lisäksi perustuslakivaliokunta pitää välttämättömänä, että lapsen etu lisättäisiin säännökseen harkinnassa huomioon otettavaksi seikaksi. Lisäksi perustuslakivaliokunta pitää tarpeellisena, että säännöksen sanamuotoa täsmennetään niin, että on selvää, että rajoitustoimenpiteiden kaikkien edellytysten tulee täyttyä, jotta rajoitustoimenpiteitä voidaan soveltaa. Lisäksi valiokunta pitää perusteltuna, että säännöksessä mainittaisiin myös lapsen ikä harkintakriteerinä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa pykälää täsmennettäväksi perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti. Pykälän 1 momentin uuden 1 kohdan mukaan rajoituksen on aina oltava kyseessä olevan lapsen edun mukainen huomioiden hänen ikänsä ja kehitystasonsa. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelinten velvollisuutena on aina ensisijaisesti huomioida lapsen etu kaikissa lasta koskevissa asioissa. Hallituksen esityksen mukaiset 1—5 kohta siirtyvät 2—6 kohdiksi. Lisäksi 1 momenttia täsmennetään niin, että rajoitustoimenpiteiden kaikkien edellytysten tulee täyttyä, jotta rajoitustoimenpiteitä voidaan soveltaa.  

Valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään uusi 2 momentti, jossa säädetään yhteydenpidon rajoittamisen mahdollisuudesta silloin, kun lapsi vastustaa yhteydenpitoa.  

Hallituksen esityksen mukainen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi. Valiokunta ehdottaa 3 momenttia täydennettäväksi niin, että siinä säädetään rajoituksen turvallisesta ja lasta kunnioittavasta toteuttamistavasta. Tämä edellyttää, että rajoituksen toteutuksessa on huomioitava lapsen yksilölliset ominaisuudet ja tilanne. Rajoituksen aikana on myös huolehdittava lapsen yksilöllisistä tarpeista ja perustarpeista. 

61 b §. Hyvää kohtelua koskeva suunnitelma.

Pykälässä säädetään palveluntuottajan laatimasta hyvää kohtelua koskevasta suunnitelmasta. Valiokunta ehdottaa pykälää ja sen otsikkoa muutettavaksi siten, että yleisen hyvää kohtelua koskevan suunnitelman käsite muutetaan hyvää kohtelua koskevaksi suunnitelmaksi. 

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momentin 2 kohdan sanamuoto muutetaan vastaamaan valiokunnan ehdotuksen mukaista 4 a §:ää. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että hyvää kohtelua koskeva suunnitelma tulee lähettää tiedoksi lapsen sijoituksesta vastaavalle kunnalle, yksikköön sijoitetun lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.  

66 §. Henkilöntarkastus.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että voimassa olevan 66 §:n henkilöntarkastusta ja henkilönkatsastusta koskeva pykälä erotetaan kahdeksi eri pykäläksi. Lisäksi henkilöntarkastusta koskevaan 66 §:ään ehdotetaan lisättäväksi, että henkilöntarkastus voitaisiin tehdä myös, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapsella on vaatteissaan tai muutoin yllään 65 §:n 3 momentissa tarkoitettuja muita aineita tai esineitä, jotka todennäköisesti vakavasti haittaisivat lapsen oman tai toisten lasten sijaishuollon järjestämistä tai laitoksen yleistä järjestystä. 

Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että tulee harkita, onko henkilöntarkastus ylipäätään tarpeen 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Perustuslakivaliokunta katsoo, että lain 65 §:n 1 momentissa ja 3 momentissa tarkoitetut aineet ja esineet sekä niiden haltuunotto ja tarkastuksen tavoitteet eivät ole perusoikeuksien turvaamisen kannalta yhteismitallisia. Joka tapauksessa 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa henkilöntarkastuksen edellytysten tulee perustuslakivaliokunnan mukaan olla tiukemmat kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. 

Lastensuojelulain 65 §n 1 momentissa säädetään päihtymistarkoituksessa käytettävän aineen tai tällaisen aineen käyttöön erityisesti soveltuvan aineen, lapsen itsensä tai toisen henkilön vahingoittamiseen tarkoitetun aineen tai esineen haltuun otosta. Haltuunottoon voidaan 66 §:n perusteella käyttää henkilöntarkastusta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella, että henkilöntarkastusta ei tule ulottaa 65 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin tilanteisiin, joissa epäillään, että lapsella on vaatteissaan tai muutoin yllä muita kuin 65 §:n 1 momentissa tarkoitettuja aineita tai esineitä, jotka todennäköisesti vakavasti haittaisivat lapsen oman tai toisten lasten sijaishuollon järjestämistä tai laitoksen yleistä järjestystä. Tämän vuoksi pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus 65 §:n 3 momenttiin. Lisäksi valiokunta korostaa, että lain 74 a §:n perusteella rajoitustoimenpide on käytävä lapsen kanssa läpi tilanteen jälkeen.  

69 a §. Luvatta laitoksesta poistuneen lapsen palauttaminen.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan lakiin uutta säännöstä laitoksesta luvatta poistuneen tai sinne palaamatta jääneen lapsen kuljettamisesta takaisin laitokseen. Säännöksen tarkoituksena on selkeyttää sääntelemätöntä nykytilaa. 

Perustuslakivaliokunta pitää lausunnossaan säännöstä tarpeellisena. Valiokunta katsoo, että sääntelyn täsmällisyyden vuoksi 69 a §:n 4 momentista tulee käydä ilmi se, että kiinnipitämiseen ei voida turvautua kulkuneuvon ulkopuolella. Valiokunnan mukaan lakiin on perusteltua lisätä myös säännös kuljettamisen toteuttamisesta turvallisesti ja lapsen yksilöllinen tilanne huomioon ottaen. Lisäksi sääntelyä tulee valiokunnan mukaan täydentää säännöksin lapsen palauttamisen toimeenpanosta tehtävästä päätöksestä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa pykälän täsmentämistä perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla. Lisäksi valiokunta ehdottaa pykälän otsikkoa muutettavaksi vastaamaan paremmin pykälän sisältöä eli lapsen palauttamista takaisin laitokseen.  

Pykälän 1 momentin osalta valiokunta toteaa, että laitoksesta luvatta poistuneen lapsen palauttamista koskevan säännöksen ei ole tarkoitus estää lasta palaamasta itse tai toisen henkilön avustamana vapaaehtoisesti sijaishuoltopaikkaan. Lapsi tai esimerkiksi hänen vanhempansa tai tuttavansa voi sopia lastensuojelulaitoksen työntekijän tai sosiaalityöntekijän kanssa siitä, kuinka lapsi palaa itsenäisesti tai tutun aikuisen tukemana takaisin laitokseen. Tämän vuoksi pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi niin, että lapsen kuljettamisesta takaisin laitokseen tulee sopia, ellei lapsi palaa laitokseen vapaaehtoisesti.  

Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että pykälään lisätään uusi 2 momentti, jossa säädetään lapsen palauttamisesta ja siihen liittyvästä kuljettamisesta koskevasta päätöksestä. Lapsen kuljettamisen turvallisesta järjestämistavasta päättää lapsen sosiaalityöntekijä. Kuljettamisessa on otettava huomioon liikenneturvallisuus. Sosiaalityöntekijän on perusteltava päätöstään ja ratkaisuaan paitsi palauttamisesta myös siitä, miten lapsi palautetaan (esimerkiksi saatettuna junassa tai lentokoneessa), kuka toimii saattajana tai pitääkö lapsi hakea ja palauttaa laitokseen autolla. Sosiaalityöntekijän on arvioitava, onko todennäköistä tai mahdollista, että lapsi voisi vahingoittaa itseään palautuksen aikana tai karata.  

Kiireellisissä tilanteissa lapsen palauttamisesta ja siihen liittyvästä kuljettamisesta ja sen turvallisesta järjestämistavasta päättää laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Arvio lapsen palauttamisesta ja muista siihen edellä mainituista seikoista tulee sisältyä päätöksentekoon. 

Uuden 2 momentin johdosta hallituksen esityksen 2—4 momentti siirtyvät 3—5 momentiksi.  

Pykälän 4 momenttia (HE:n 3 mom.) ehdotetaan täsmennettäväksi niin, että lasta kuljettava henkilö saa tehdä henkilöntarkastuksen vain kuljetukseen käytettävässä autossa. Henkilöntarkastusta ei siten voida tehdä kuljetuksen aikana esimerkiksi julkisessa liikenteessä. Lisäksi momentissa oleva viittaus 65 §:n 3 momenttiin ehdotetaan poistettavaksi.  

Pykälän 5 momenttia (HE:n 4 mom.) ehdotetaan täsmennettäväksi perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti niin, että lapsen kiinnipitoon saa turvautua vain kuljetukseen käytettävässä autossa. Säännös ei oikeuta ottamaan lasta kiinni laitoksen ja sen piha-alueen ulkopuolella tai pitämään lasta kiinni esimerkiksi juna- tai lentomatkalla, bussissa tai taksissa eli julkisessa liikenteessä. Lisäksi 5 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi niin, että kiinnipito on aina toteutettava lapselle turvallisella tavalla ja kiinnipidossa on otettava huomioon lapsen ikä, sukupuoli, kulttuuri- ja uskonnollinen tausta sekä yksilöllinen tilanne. Lisäksi kiinnipito on lopetettava heti, kun se ei ole enää välttämätöntä.  

74 §. Rajoitustoimenpiteiden kirjaaminen.

Valiokunta ehdottaa täydennettäväksi pykälän 2 momenttia niin, että eristämisen lopettamiseen johtaneet ja perusteet ja syyt on kirjattava.  

74 a §. Rajoitusten lapsikohtainen arviointi.

Pykälän tarkoituksena on tarkentaa yksittäisen lapsen kohdalla tapahtuneen rajoituksen yksilökohtaista arviointia jälkikäteen. 

Valiokunta ehdottaa täydennettäväksi pykälän 2 momenttia niin, että sijaishuoltopaikan tulee toimittaa lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle lapseen kohdistuneita rajoituksia koskevien tietojen lisäksi selvitys rajoitusten lapsikohtaisesta arvioinnista.  

Pykälän 3 momentissa säädetään sijoituspaikan sopivuuden arvioinnista. Valiokunta toteaa, että sijoituspaikan sopivuus on kaikissa tilanteissa arvioitava kokonaisuutena. Valiokunta korostaa, että perusoikeuksien rajoitukset ovat aina viimesijaisia keinoja. Toistuvat rajoitukset voivat olla myös osoitus vääränlaisesta tuesta tai sijoituspaikan epäsopivuudesta tai molemmista.  

75 §. Lapsen ja nuoren oikeus jälkihuoltoon.

Pykälässä säädetään lapsen ja nuoren oikeudesta jälkihuoltoon. Pykälän 3 momentin perusteella kunnan velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy viimeistään, kun nuori täyttää 21 vuotta. Valiokunta ehdottaa, että pykälän 3 momenttia muutetaan siten, että velvollisuus järjestää jälkihuoltoa päättyy viimeistään, kun nuori täyttää 25 vuotta. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaavat voimassa olevan säännöksen 1 ja 2 momenttia.  

Voimaantulo.

Hallituksen esityksen mukaan ehdotettujen muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.4.2019. Hyvää kohtelua koskeva suunnitelma ehdotetaan kuitenkin tulemaan voimaan 1.1.2020. Eduskuntakäsittelyn ja lain vahvistamisen vaatiman ajan vuoksi valiokunta edellyttää, että lain voimaantuloa myöhennetään ehdotetusta. Voimaantuloajankohta on asetettava siten, että lain toimeenpanon vaatima riittävä koulutus ja ohjeistus voidaan toteuttaa. Valiokunta katsoo myös, että hyvää kohtelua koskeva suunnitelma on otettava käyttöön samanaikaisesti kuin muut esityksen sisältämät lainmuutokset tulevat voimaan.