Yleistä
Esityksen tavoitteena on lisätä hedelmöityshoitoja sairautensa perusteella tarvitsevien henkilöiden taloudellisia mahdollisuuksia hakeutua hoitoihin yksityiseen terveydenhuoltoon ja edistää syntyvyyttä palauttamalla sairausperusteiset hedelmöityshoidot korvattavaksi sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksesta. Sairausvakuutuslain 3 luvun 3 §:ään ehdotetaan lisättäväksi korvattavana tutkimuksena ja hoitona naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin määräämä hedelmöityshoitoon kuuluva tutkimus- ja hoitotoimenpide sekä tällaisen erikoislääkärin määräämä tutkimus- ja hoitotoimenpide silloinkin, kun toimenpiteen on tehnyt sairausvakuutuslaissa tarkoitettu muu terveydenhuollon ammattihenkilö. Myös hedelmöityshoidossa tarvittavat lääkkeet ja yksityiseen terveydenhuoltoon tehdyt matkat tulevat korvattavaksi, kun kyse on korvattavasta hedelmöityshoidosta.
Esityksen taustalla on pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmakirjaus, jonka mukaan hallitus pyrkii toimillaan keventämään hyvinvointialueiden taakkaa ja purkamaan perusterveydenhuollon hoitojonoja. Ohjelman mukaan hallituksen tavoitteena on myös vahvistaa yhteiskunnan lapsi- ja perhemyönteisyyttä sekä etsiä toimenpiteitä, jotka voisivat vaikuttaa positiivisesti syntyvyyteen. Hallitus on kesällä 2024 asettanut väestöpoliittisen ohjelman valmistelua varten työryhmän, jonka tehtävänä on koota lyhyen ja pitkän tähtäimen toimenpiteitä, joilla voitaisiin tukea halutun lapsiluvun saavuttamista ja kohentaa syntyvyyttä.
Yksityisen hoidon ja tutkimuksen sairausvakuutuskorvauksia supistettiin merkittävästi vuoden 2023 alusta voimaan tulleella lailla ja osa syntyneestä 64 milj. euron säästöstä kohdennettiin hyvinvointialueiden yleiskatteellisen rahoitukseen vanhuspalvelujen henkilöstömitoituksen aiheuttamien kustannusten kattamiseksi (HE 127/2021 vp). Myöskään hedelmöityshoitoja ei ole korvattu sairausvakuutuksesta vuoden 2022 jälkeen. Nyt käsiteltävänä olevan esityksen tarkoituksena on palauttaa hedelmöityshoidot sairausvakuutuskorvausten piiriin vastaavin edellytyksin kuin ennen korvattavuuden lakkauttamista vuoden 2023 alusta.
Esityksessä ehdotetaan, että hedelmöityshoitojen korvaamiseen suunnataan 2,5 milj. euron lisärahoitus, mikä mahdollistaa korvaustason nostamisen vuoden 2022 tasosta. Kokonaisrahoituksesta valtion osuutta on 1,3 miljoonaa euroa ja vakuutettujen osuutta 1,2 milj. euroa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää syntyvyyden edistämisen kannalta perusteltuna, että sairausvakuutuskorvauksiin käytettävissä olevia varoja suunnataan hedelmöityshoitojen korvausten palauttamiseen ja kannattaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana tässä mietinnössä esitetyin huomioin. Syntyvyys on tällä hetkellä Suomessa Pohjoismaiden alhaisin, 1,26 lasta naista kohti. Sairausvakuutuskorvauksilla voidaan lisätä nykyistä useamman vakuutetun mahdollisuuksia hakeutua hedelmöityshoitoihin yksityiseen terveydenhuoltoon. Valiokunta kuitenkin korostaa, että samalla tulee edistää hedelmöityshoitojen yhdenvertaista saatavuutta julkisessa terveydenhuollossa eri hyvinvointialueilla sekä lisätä hedelmällisyystietoisuutta ja -neuvontaa osana koulujen kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta ja sosiaali- ja terveydenhuollon seksuaali- ja lisääntymisterveystyötä. Myös yhteiskunnan lapsi- ja perhemyönteisyyden edistämisellä ja perheitä tukemalla voidaan saavuttaa myönteisiä vaikutuksia syntyvyyteen.
Hedelmöityshoidoista
Hedelmöityshoidoista annetussa laissa (1237/2006) säädetään hedelmöityshoitojen antamisen edellytyksistä ja asiaan liittyvistä menettelyistä niin julkisessa kuin yksityisessä terveydenhuollossa. Siinä ei kuitenkaan säädetä hedelmöityshoitojen korvattavuudesta tai hyvinvointialueen järjestämisvastuusta. Terveydenhuoltolaissa (1326/2010) säädetään julkisen terveydenhuollon palveluista ja palvelujen yhdenvertaista saatavuutta ja sisältöä ohjaa myös yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet (Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet 2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:2).
Sosiaali- ja terveysministeriön väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchiltä tilaaman Suomen syntyvyyden laskua koskevan selvityksen (20 ehdotusta lapsitoiveiden tukemiseksi. Selvitys syntyvyyden laskusta Suomessa. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:22) mukaan vuonna 2023 syntyi 2 127 hedelmöityshoitojen avulla alkunsa saanutta lasta, mikä on 4,8 prosenttia kaikista sinä vuonna syntyneistä lapsista. Ilman hedelmöityshoitoja Suomen syntyvyys olisi ollut vuonna 2023 alle 1,20 nykyisen 1,26 sijasta.
Selvityksen mukaan yli puolet (58 %) hedelmöityshoidoista annetaan julkisessa terveydenhuollossa ja loput yksityisessä terveydenhuollossa. Noin neljä viidestä hoidoista tehdään puolisoiden omilla sukusoluilla. Luovutetuilla sukusoluilla tehtyjen hoitojen osuus kaikista hedelmöityshoidoista on vakiintunut viime vuosien aikana noin neljännekseen. Luovutetuilla sukusoluilla tehdään noin 3 500 hoitoa vuositasolla ja niillä sai vuonna 2022 alkunsa 718 lasta.
Hallituksen esityksen mukaan hoitojonot eivät aiheuta syytä aloittaa hoidot yksityisessä terveydenhuollossa, koska julkisessa terveydenhuollossa ei ole hoitojonoja muihin hedelmöityshoitoihin kuin lahjasoluilla tehtäviin hoitoihin, jotka eivät ole hoitoon pääsyn enimmäisaikoja koskevan sääntelyn piirissä ja joiden saatavuuteen vaikuttaa luovuttajien määrä. Julkisessa terveydenhuollossa annettavalle hoidolle on kuitenkin rajoituksia, kuten naisen ikä, lasten lukumäärä ja tuloksettomien hoitokertojen määrä, mitkä voivat aiheuttaa siirtymistä yksityisen terveydenhuollon asiakkaaksi.
Syntyvyyden laskun syitä koskevan selvityksen yhtenä ehdotuksena lapsitoiveiden toteutumisen edistämiseksi on lastensaannin aikaistamisen tukeminen niin, että lapsettomuushoitojen tarve vähenisi eikä kasvaisi. Selvityksen mukaan samalla on kuitenkin panostettava lapsettomuushoitoihin turvaamalla julkisen terveydenhuollon resurssit ja takaamalla hoitojen mahdollisimman hyvä vaikuttavuus. Selvityksen mukaan sairausvakuutuskorvausten tulee taata, että lasta toivovien taloudellinen tilanne ei estä hoitoihin pääsyä.
Sairausvakuutuksen korvausperusteet
Sairausvakuutuslain 1 luvun 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on korvata vakuutetulle tarpeellisia sairauden aiheuttamia kustannuksia ja lain 2 luvun 2 §:n mukaan vakuutetulla on oikeus saada laissa erikseen säädetyn omavastuuosuuden ylittävältä osalta korvausta tarpeellisista sairaanhoidon kustannuksista. Tarpeellisena sairaanhoitona pidetään yleisesti hyväksytyn, hyvän hoitokäytännön mukaista hoitoa. Hoito- ja tutkimuskorvausten tarkoituksena on toimia julkisen terveydenhuollon palveluja täydentävänä järjestelmänä eikä niiden tehtävänä ole ollut luoda vakuutetuille oikeuksia julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimaa laajempaan palveluvalikoimaan. Sairausvakuutuslain 2 luvun 3 §:n nojalla ei korvata sairaanhoidon kustannuksia, jos kustannukset ovat syntyneet hoidosta, joka ei kuulu terveydenhuoltolain 7 a §:ssä tarkoitettuun terveydenhuollon palveluvalikoimaan.
Esityksen mukaan hedelmöityshoidot palautetaan korvattavaksi sairausvakuutuksesta vastaavin perustein kuin ne olivat korvattavina vuoden 2022 loppuun saakka. Koska sairausvakuutuksesta korvataan vain sairauden hoidon aiheuttamia kustannuksia, korvausoikeus hedelmöityshoidoista edellyttää lääketieteellistä syytä hedelmöityshoitojen aloittamiseksi. Korvattavuuden rajaaminen sairausperusteeseen jättää korvausten ulkopuolelle samaa sukupuolta olevat pariskunnat ja itselliset naiset siltä osin, kuin lapsettomuuden syyksi ei ole osoitettavissa sairautta eli sairausvakuutuslain perusteella ei korvata niin sanotuista sosiaalisista syistä johtuvaa lapsettomuutta. Perhemuodolla tai seksuaalisella suuntautumisella ei kuitenkaan ole esityksen mukaan vaikutusta lääketieteellisen hedelmättömyyden arviointiin. Valiokunta kuitenkin toteaa, että käytännössä samaa sukupuolta olevien parien sekä itsellisten naisten mahdollisuudet osoittaa hedelmättömyyden johtuvan lääketieteellisestä syystä voivat olla nais-miespareja rajatummat silloin kun hedelmättömyyden taustalla on sairausluokitukseen kuuluva määrittelemätön hedelmättömyys.
Julkisessa terveydenhuollossa hedelmöityshoidoissa ei ole enää vuodesta 2019 lähtien eroteltu lääketieteellistä ja sosiaalista syytä, mikä on mahdollistanut lahjasoluhoidot myös nais-naispareille ja yksin lasta toivoville naisille. Hoitokäytäntöjen taustalla on ollut yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ja hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntö, jonka mukaan hedelmöityshoitojen piiriin kuuluvia ryhmiä rajattaessa ei voida menetellä yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla syrjivästi rajaamalla naisparit seksuaalisen suuntautumisensa perusteella kokonaan hedelmöityshoitojen ulkopuolelle. Tällä hetkellä suurin osa julkisen terveydenhuollon lahjasoluhoitoihin hakeutuvista on itsellisesti lasta toivovia naisia (noin 70 %) ja toiseksi suurin ryhmä on ei-heterosuhteessa elävät parit (noin 25 %). Yhtenäisten kiireettömän hoidon perusteiden mukaan hedelmöityshoitoa voidaan toteuttaa, vaikka taustalla ei ole varsinainen hedelmättömyys, jos siihen on peruste, mutta lahjasoluhoidot eivät vielä olleet julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimassa kiireettömän hoidon perusteita laadittaessa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvostossa on parhaillaan valmisteilla lisääntymisterveyden suosituskokonaisuus ja lääketieteellisin perustein tehtäviä hedelmöityshoitoja koskeva suosituksen on tarkoitus valmistua vuoden 2025 aikana.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa nostettiin esille, että sairausvakuutuslakiin ehdotettu näennäisesti yhdenvertainen sääntely saattaa naisparit ja yksin hoitoon hakeutuvat naiset heteroseksuaalisessa parisuhteessa eläviä henkilöitä epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella ilman hyväksyttävää perustetta, koska syy naisparin tai yksin hoitoon hakeutuvan naisen lapsettomuuteen on usein muu kuin lääketieteellinen. Lisäksi korvausoikeuden sitominen lääketieteelliseen syyhyn voi merkitä niiden henkilöiden välillistä syrjintää, joiden hedelmättömyyden syy jää lääketieteellisesti tuntemattomaksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pyysi eduskunnan työjärjestyksen 38 §:n 2 momentin mukaisesti perustuslakivaliokunnalta lausuntoa sääntelyn suhteesta perustuslakiin.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 2/2025 vp) tarkastellut lakiehdotusta perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon kannalta. Lausunnon mukaan lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetussa sääntelyssä oikeutta korvaukseen ei erotella seksuaaliseen suuntautumisen perusteella. Yksityisessä terveydenhuollossa toteutettujen hedelmöityshoitojen korvattavuuden rajaamista ehdotetulla tavalla voidaan perustuslakivaliokunnan mielestä perustella korvauksen sairausperusteisuuteen kytkeytyvillä hyväksyttävillä perusteilla erityisesti, kun otetaan huomioon perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen soveltamistapauksissa lainsäätäjälle kuuluva harkintamarginaali. Yksityisten hoitojen korvattavuutta koskevassa asiayhteydessä ei tutkimusten ja hoitojen korvattavuuden liittäminen sairausperusteisuuteen myöskään ole mielivaltaista eivätkä erot muodostu kohtuuttomiksi. Lakiehdotus ei perustuslakivaliokunnan mukaan vaikuta esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parien ja itsellisten naisten mahdollisuuteen saada hedelmöityshoitoja julkisesta terveydenhuollosta eikä myöskään yksityisen terveydenhuollon piiristä, joskin jälkimmäisessä tilanteessa heille hedelmöityshoidosta maksettavaksi jäävät kustannukset ovat suuremmat kuin sairausperusteisia hoitoja saavilla.
Sairauden määrittely on lääketieteellinen kysymys, joka selvitetään hedelmöityshoitoa edeltävän lääketieteellisen tutkimuksen yhteydessä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan jaottelu sairausperusteiseen ja muusta syystä johtuvaan lapsettomuuteen ei aina ole yksiselitteistä. Raskausyritys ei saadun selvityksen mukaan vaadi naisen ja miehen yhdyntää, vaan myös esimerkiksi koti-inseminaatiot tai hedelmöityshoidot katsotaan raskausyrityksiksi. Nais-naisparien naiset tai itselliset naiset ovat voineet yrittää raskautta taikka nais-naispareilla ja itsellisillä naisilla saatetaan todeta samoja hedelmättömyyttä aiheuttavia löydöksiä kuin nais-miesparien naisilla.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan korvattavuuden edellytyksiin ei esitetä muutoksia tai tiukennuksia verrattuna vuoden 2022 tilanteeseen. Aikaisemmassa Kansaneläkelaitoksen korvauskäytännössä ei tehty eroa henkilön perhemuodon perusteella, vaan samoja korvausedellytyksiä sovellettiin nais-miesparien, nais-naisparien sekä itsellisten naisten hedelmöityshoitojen korvaamisessa. Hoitava lääkäri arvioi hedelmöityshoidon tarpeellisuutta ja kirjoitti asiakkaalle tarvittavat lausunnot sairausvakuutuskorvauksen hakemiseksi. Kansaneläkelaitos arvioi lääkärin lausunnon perusteella, täyttyvätkö sairausvakuutuslain mukaisen korvattavuuden edellytykset.
Korvauskäytännön mukaan sairausvakuutuslain mukainen sairausperuste hedelmöityshoidon korvaamiseksi täyttyi, kun kansainvälinen tahattoman lapsettomuuden määritelmä toteutui tai kun naisella tai miehellä oli todettu lapsettomuutta aiheuttava perussairaus. Jos edellä esitetyt tilanteet eivät täyttyneet, sairauteen verrattavaksi tahattomaksi lapsettomuudeksi voitiin katsota myös tilanne, jossa raskaus ei ollut alkanut siitä huolimatta, että naiselle oli tehty 12 kuukautiskierron aikana ovulaatioihin ajoittuvaa inseminaatiota tai 12 alkionsiirtoa terveydenhuollossa. Korvauskäytäntöä kuitenkin lievennettiin lääketieteelliseen tutkimustietoon perustuen vuonna 2020 niin, että lapsettomuus voitiin katsoa sairauteen rinnastettavaksi tahattomaksi lapsettomuudeksi myös terveydenhuollossa tehdyn neljän tuloksettoman inseminaatiokerran perusteella. Terveydenhuollossa tehtyjen lapsettomuushoitojen lisäksi myös riittävän pitkään (12 kuukautta) jatkuneet raskausyritykset tulkittiin riittäväksi näytöksi ja raskausyrityksiksi katsottiin myös koti-inseminaatiot, jotka oli varmennettu ovulaatiotestein, jos näitä oli tehty 12 kuukautiskierron aikana. Lisäksi tilanne voitiin rinnastaa hedelmättömyyteen ilman raskausyritystäkin, jos hoitoja edeltävissä arvioinneissa tai tutkimuksissa löytyi hedelmällisyyttä alentavia seikkoja, joiden perusteella raskauden ei oletettu alkavan spontaanilla yrityksellä.
Valiokunta toteaa, että eri perhemuodoissa elävien henkilöiden hedelmättömyyden lääketieteellinen arviointi tehdään yhdenvertaisesti erottelematta henkilöitä seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Valiokunta korostaa, että sairausvakuutuslain mukaista tarpeellista sairaanhoitoa tarkastellaan lähtökohtaisesti samoilla periaatteilla kuin julkisessa terveydenhuollossa ja soveltaen yleisesti hyväksyttyjä hoitokäytäntöjä. Korvauskäytännön tulee seurata alan tutkimusnäyttöä ja hoitosuosituksia.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että syntyvyyden edistämisen ja eri perhemuotojen yhdenvertaisen kohtelun kannalta sairausvakuutuslakia olisi perusteltua muuttaa siten, että hedelmöittyminen lisättäisiin sairausvakuutuslaissa korvausperusteeksi sairauden, raskauden ja synnytyksen rinnalle, jolloin sairausvakuutuskorvausta voisi saada myös muusta syystä kuin sairaudesta johtuvista hedelmöityshoidoista.
Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan kustannusarvio sairausvakuutuslain mukaisten korvausten ulottamisesta myös muihin kuin sairausperusteisiin hedelmöityshoitoihin olisi varsin maltillinen. Vuoden 2022 lahjasiittiöillä tehdyillä hoitomäärillä sekä arvioitujen sairausperusteisten hedelmöityshoitoja koskevien korvaustaksojen perusteella kokonaiskustannusten arvioidaan olevan 800 000 euroa. Osa lahjasiittiöillä tehdyistä hoidoista on sairausperusteisia, joten ne tulevat jo ehdotetun lainmuutoksen myötä korvattavaksi sairausvakuutuksesta. Näin ollen sosiaalisin syin tehtävien hoitojen osuus olisi vain osa 800 000 euron korvausmenosta.
Hallituksen esityksen ja valiokunnan saaman selvityksen mukaan yksityisen sairaanhoidon korvausten laajentaminen muihin kuin sairausperusteisiin hedelmöityshoitoihin edellyttäisi kuitenkin laajempaa valmistelua, jossa selvitettäisiin, voidaanko sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksesta rahoittaa muita kuin sairausperusteisia hedelmöityshoitoja, miten sairausvakuutuslain kokonaisuutta tulisi tältä osin muuttaa ja olisiko se mahdollista sairausvakuutuslain perusperiaatteet huomioiden. Lainsäädäntöön tulisi myös valmistella myöntämisedellytykset, koska kyse olisi henkilön oikeudesta etuuteen.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotiin myös esille, että julkisessa terveydenhuollossa hedelmöityshoitojen 40 vuoden ikäraja on matalampi kuin Kansaneläkelaitoksen vuoden 2022 hedelmöityshoitojen korvauskäytännössä, jossa suorakorvaus oli mahdollista alle 43-vuotiaille ja tämän jälkeen Kansaneläkelaitos arvioi iän vaikutusta hedelmällisyyteen yksilöllisesti lääkärinlausunnon perusteella. Valiokunta korostaa, että korvauskäytännön tulee perustua yleisesti hyväksyttyyn lääketieteellisen tutkimusnäyttöön ja hoitokäytäntöihin. Sairausvakuutuslain mukaisena tarpeellisena sairaanhoitona ei voida pitää ikääntymiseen liittyvän munasolujen määrän vähenemisen vuoksi annettuja hedelmöityshoitoja.
Korvauksen määrä
Käsiteltävänä olevassa esityksessä ei määritellä yksittäisiä korvattavia toimenpiteitä eikä korvaustaksojen tasoa. Vastaavasti kuten muutkin sairausvakuutuslain perusteella korvattavat sairaanhoitokorvaukset, hedelmöityshoitoja koskevat korvaustaksojen perusteet ja enimmäismäärät asetetaan valtioneuvoston asetuksella (VNA 1336/2004). Korvaustaksojen perusteiden ja enimmäismäärien perusteella Kansaneläkelaitos vahvistaa luettelon korvattavista tutkimus- ja hoitotoimenpiteistä sekä niiden korvaustaksoista. Korvaustaksojen perusteet ja vahvistettavat korvaustaksat perustuvat sairausvakuutuslain 3 luvun 6 §:n mukaisesti tutkimus- ja hoitotoimenpiteen laatuun, sen vaatimaan työhön ja aiheuttamaan kustannukseen, korvattavan palvelun hoidolliseen arvoon ja korvauksiin käytettävissä oleviin varoihin.
Esityksen mukaan vuonna 2022 hedelmöityshoitojen korvausprosentti oli noin 12,8 prosenttia korvauksen perusteena olevista kustannuksista. Esityksen mukaan hedelmöityshoitoihin kuitenkin suunnataan vuositasolla 2,5 milj. euroa, jolloin korvausprosentiksi tulee arviolta noin 40 korvauksen perusteena olevista kustannuksista. Valiokunta korostaa, että arvioitu korvausprosentti ei kuvaa asiakkaan saamaa korvausta palveluntuottajan perimästä hoitokokonaisuuden kustannuksesta. Yksityisten palvelujen tuottajien hedelmöityshoitojen hoitokokonaisuuden hinta vaihtelee ja hoitokokonaisuuteen sisältyy myös sellaisia osuuksia, jotka eivät ole sairausvakuutuslain perusteella korvattavia.
Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan inseminaatiohoitojen kustannukset yksityisessä terveydenhuollossa ovat hoitokierrolta noin 600—700 euroa. Koeputkihedelmöityshoidon kustannukset ovat hoitokierrolta noin 4 200—5 500 euroa. Jos hoidossa tarvitaan luovutettuja siittiöitä, nousevat kustannukset vielä noin 600—800 eurolla hoitokierrolta. Mainitut hinnat sisältävät yhteen hoitokiertoon liittyvät käynnit, toimenpiteet ja laboratoriotyöt. Asiakkaan maksettavaksi tulevat lisäksi valmistelut ennen hoitoa ja seurannat hoidon jälkeen, toimistomaksut ja reseptimaksut. Lisäksi asiakkaan maksettavaksi tulevat apteekista ostettavat lääkkeet, joiden kustannuksiin vaikuttavat käytetty lääke ja sen annostus sekä mahdolliset sairausvakuutuksen lääkekorvaukset.
Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saamien esimerkkilaskelmien mukaan ehdotettujen muutosten jälkeen sairausvakuutuskorvaus esimerkiksi 500 euron inseminaatiohoidosta olisi noin 183 euroa, kun korvaus vuonna 2022 oli yhteensä 52,50 euroa. Noin 4 000 euron koeputkihedelmöityksen osalta korvaus olisi arviolta yhteensä 782 euroa kun korvaus vuonna 2022 vastaavasta kokonaisuudesta oli 287 euroa. Korvausten arvioinnissa on otettu huomioon eduskunnan käsiteltävänä olevaan toiseen esitykseen (HE 195/2024 vp) sisältyvä ehdotus naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin antaman hoidon korvaamisesta erikoistaksan perusteella.
Korvaustason nostamisesta huolimatta vakuutetun itsensä maksettavaksi jää suurin osa hedelmöityshoidon kokonaishinnasta, mikä vaikuttaa mahdollisuuksiin ja halukkuuteen hakeutua hedelmöityshoitoihin yksityiseen terveydenhuoltoon. Erityisesti pienituloisten mahdollisuudet käyttää yksityisiä palveluita ovat jatkossakin suurituloisia heikommat palveluista maksettavaksi jäävän omavastuuosuuden ja muiden ei-korvattavien kustannusten vuoksi. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on arvioitu, ettei hedelmöityshoitojen korvattavuuden palauttaminen tule vähentämään julkisten palvelujen kysyntää etenkin, kun ottaa huomioon, että korvattavuus koskee vain sairausperusteisia hedelmöityshoitoja.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että aikaisemman tutkimusnäytön (mm. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus 228/2011) mukaan sairaanhoitokorvausten korottaminen on nostanut myös yksityisestä terveydenhuollosta perittäviä maksuja, jolloin korvaustason nousu ei ole hyödyttänyt palvelun käyttäjiä täysimääräisesti. Myös tuoreempien tilastotietojen perusteella lääkärinpalkkioiden korvaustason noston jälkeen yksityislääkärivastaanottojen hinnat ovat nousseet yli kaksinkertaisesti kuluttajahintaindeksiin verrattuna tammi-kesäkuussa 2024, mutta hintojen nousu voi johtua monesta tekijästä, kuten kilpailutilanteesta, palveluntarjoajien kulurakenteesta, kysynnästä sekä sääntelystä (Kelan tutkimusblogi 4.2.2025). Tilastotietojen perusteella korvausten nostosta suurempi osuus on kohdentunut ennestään yksityisen terveydenhuollon palveluita käyttäville keski- ja suurituloisille, eikä korvaustason nosto ole juurikaan lisännyt palvelujen käyttöä (Kelan tutkimusblogi 3.9.2024).
Valiokunta pitää tärkeänä, että hedelmöityshoitojen korvattavuuden palauttamisen vaikutusta yksityisen terveydenhuollon hedelmöityshoitojen hintojen kehitykseen seurataan. Valiokunta pitää myönteisenä, että rakenteellisia uudistuksia sairausvakuutuskorvauksiin hintojen nousun hillitsemiseksi on saadun selvityksen mukaan tarkoitus selvittää sairausvakuutuskorvausten uudistamisen seuraavassa vaiheessa 65 vuotta täyttäneitä koskevan valinnanvapauskokeilun ja omalääkärimallikokeilun valmistelun yhteydessä.
Seuranta
Valiokunta korostaa, että palveluntuottajilla on velvollisuus tuottaa tietoa suoritetuista hedelmöityshoidoista Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämiin valtakunnallisiin terveydenhuollon rekistereihin kuten hoitoilmoitusrekisteriin ja tulevaan hedelmöityshoitorekisteriin. Valiokunta pitää tärkeänä, että hedelmöityshoitojen korvattavuuden vaikutuksia hedelmöityshoitoihin hakeutumiseen julkiseen ja yksityiseen terveydenhuoltoon, hedelmöityshoidoista perittäviin hintoihin sekä korvauksien kohdentumista yhdenvertaisesti eri väestöryhmiin seurataan ja arvioidaan sekä tarvittaessa ryhdytään toimiin lainsäädännön muuttamiseksi.
Voimaantulo
Esityksessä ehdotetaan, että laki tulee voimaan 1.1.2025. Esityksen eduskuntakäsittely on kuitenkin viivästynyt, koska esitys annettiin budjettilaeille annetun määräajan jälkeen ja lakiehdotuksen perustuslainmukaisuuden selvittäminen edellytti lausunnon pyytämistä perustuslakivaliokunnalta. Esitys irrotettiin tämän vuoksi vuoden 2025 talousarvioesityksestä ja siirrettiin käsiteltäväksi lisätalousarviomenettelyssä. Eduskunnan käsiteltävänä olevassa lisätalousarviossa (HE 8/2025 vp) lakiehdotuksen on oletettu tulevan voimaan 1.4.2025 ja hedelmöityshoitojen korvausmenon on arvioitu olevan vuonna 2025 1,75 milj euroa, josta valtionosuus on 0,9 milj. euroa. Valiokunta kuitenkin ehdottaa, että lakiehdotus tulee voimaan 1.5.2025, jolloin laki tulisi voimaan samaan aikaan kuin eduskunnan käsiteltävänä olevaan esitykseen HE 195/2024 vp sisältyvä lakiehdotus, jonka perusteella naistentautien ja synnytysten erikoislääkärien antama hoito korotetaan erikoistaksalla korvattavaksi, mikä vaikuttaa myös hedelmöityshoitojen korvauksiin. Voimaantulon siirto kuukaudella alentaa valtion osuutta 0,1 miljoonaa euroa suhteessa lisätalousarviossa esitettyyn.