Yleistä

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen ja tuottamisen valvonnasta (jäljempänä valvontalaki), jossa säädetään yksityisen ja julkisen palveluntuottajan toimintaedellytyksistä, rekisteröinnistä, omavalvonnasta ja viranomaisvalvonnasta.  

Esityksen tavoitteena on yhtenäistää nykyistä sääntelyä ja vahvistaa palvelujen laatua sekä asiakas- ja potilasturvallisuutta ottaen huomioon uudistuvat palvelujen tuottamistavat. Lisäksi tavoitteena on edistää palveluntuottajan ja valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä. Esitys liittyy kiinteästi vuoden 2023 alusta voimaan tulleeseen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen.  

Valiokunta pitää esityksen tavoitteita perusteluina ja kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä. Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 96/2022 vp) ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisen johdosta eräitä muutoksia 1. ja 3. lakiehdotukseen. 

Soveltamisala

Valvontalaissa ehdotetaan säädettäväksi valtion, hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen valvonnasta sekä julkisesti ja yksityisoikeudellisessa muodossa tuotettujen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen valvonnasta. 

Valvontalakiehdotuksen 2 §:n mukaan laki ei koske vastikkeettomia palveluja lukuun ottamatta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jotka ovat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) tai sen nojalla annettujen päätösten perusteella maksuttomia tai valtion järjestämisvastuulla olevia vastikkeettomia sosiaali- ja terveyspalveluja. Ehdotettua lakia ei myöskään sovelleta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä välittäviin yrityksiin eli henkilöstövuokrausyrityksiin. 

Lain soveltamisalan osalta valiokunnan asiantuntijakuulemisessa nostettiin esille kysymys perhehoidon ja omaishoidon valvonnasta, joita kumpaakin toteutetaan kunnan ja hoitajan välisen toimeksiantosopimuksen perusteella. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella omaishoito ja toimeksiantosopimuksella tehtävä perhehoito on rajattu soveltamisalan ulkopuolelle sen vuoksi, että niissä usein omaiset tai läheiset toteuttavat palvelua asiakkaan, omaisen tai läheisen yksityisessä asunnossa. Perhehoitolain (263/2015) 22 §:n mukaan hyvinvointialueen kuuluu valvoa toimeksiantosopimuksella sopimaansa omaishoitoa ja perhehoitoa. Säännöksen mukaan sekä sijoituksen tehnyt hyvinvointialue että se hyvinvointialue, jonka alueelle sijoitus on tehty, voi tarkastaa perhehoitopaikan perhehoitolaissa tarkoitetun toiminnan järjestämisessä käytettävät toimintayksiköt ja toimitilat silloin, kun tarkastuksen tekemiseen on perusteltu syy. Omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) 11 §:n mukaan omaishoidon tuen järjestämisestä vastaa se hyvinvointialue, joka on velvollinen järjestämään hoidettavalle sosiaalipalveluja ja omaishoitolain 9 § mahdollistaa omaishoitosopimuksen irtisanomisen ja purkamisen. Tätä hyvinvointialueen järjestämistehtävään kuuluvan ensisijaisen valvonnan ja omavalvonnan tehtävien toteutumista valvovat laillisuusvalvontaviranomaiset. 

Rekisteröintimenettely

Ehdotetulla valvontalailla otetaan käyttöön uusi valtakunnallinen rekisteri, johon sisältyvät sekä julkisen että yksityisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajat, palveluyksiköt ja palvelut. Valvontalakiehdotuksen 5 §:n perusteella toiminnan aloittaminen edellyttää, että sekä palveluntuottaja että palveluyksikkö on rekisteröity palveluntuottajien rekisteriin ja että rekisteröinnistä on annettu päätös. Rekisterin tavoitteena on vahvistaa ja koota kansallista tietopohjaa sekä edistää väestön tiedonsaantia.  

Valvontaviranomaisina toimivat esityksen mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ja aluehallintovirastot. Palveluntuottaja antaa rekisteröintiä koskevat tiedot sähköisesti Valviralle, josta ne siirretään automaattisesti toimivaltaisen aluehallintoviraston käsiteltäviksi. Asian käsittelee se aluehallintovirasto, jonka toimialueella palveluja tuotetaan. Jos palveluja tuotetaan useamman kuin yhden aluehallintoviraston toimialueella, asian käsittelee Valvira. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää hyvänä, että valvontalaissa ehdotetaan säädettäviksi kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajille asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistamiseen tähtäävät yhtenäiset edellytykset ja että rekisteröintimenettely koskee sekä yksityisiä että julkisia palveluntuottajia niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta. Rekisteröinnin edellytyksenä on, että palveluntuottaja ja palveluyksikkö täyttävät niille säädetyt taloudelliset, toiminnalliset ja hallinnolliset edellytykset, joista ehdotetaan säädettäväksi valvontalain 6—10 §:ssä.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa nostettiin esille useita yksityiskohtaisia kysymyksiä liittyen rekisteröinnin edellytyksiin ja rekisteröintiä varten annettaviin tietoihin. Valiokunta toteaa, että vaikka lailla säädetyt tietosisällöt ovat kaikille tuottajille yhteisiä, ne on aina mukautettava siihen, millaista palvelutoiminta tosiasiassa on. Valiokunta pitää tärkeänä, että osana lain toimeenpanon ohjausta ja valvontaa kiinnitetään huomiota tietojen ilmoittamisen tapaan, tasoon ja mukauttamiseen kulloiseenkin palvelutoiminnan muotoon.  

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan (kappaleet 6—8) huomiota rekisteröinnin edellytyksiä ja rekisteröintimenettelyä koskevien säännösten muutostarpeisiin. Perustuslakivaliokunnan lausunnon (kappale 6) mukaan perustuslain 18 §:stä johtuvista syistä lakiehdotusta on välttämätöntä täydentää säännöksellä siitä, että rekisteriin merkitään palveluntuottaja ja palveluyksikkö, jotka täyttävät laissa säädetyt edellytykset. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.  

Perustuslakivaliokunta toteaa myös lausunnossaan (kappale 7), että valvontaviranomainen voi valvontalakiehdotuksen 21 §:n mukaan tarvittaessa asettaa rekisteröintipäätöksessä asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistamiseksi välttämättömiä ehtoja, jotka koskevat palvelutuotantoon käytettäviä tiloja, välineitä, henkilöstöä, omavalvontaa, valvovalle viranomaiselle toimitettavia tietoja, rekisteröinnin määräaikaisuutta taikka palvelun sisältöä ja menettelytapoja. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan tällaista ehtoja koskevaa toimivaltaa on syytä rajata säädösperusteisesti esimerkiksi niin, että se voi koskea vain laissa säädettyjä velvoitteita täsmentäviä ehtoja.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa täydennettäväksi valvontalakiehdotuksen 21 §:ää perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin kuvatulla tavalla niin, että rekisteriin merkitään laissa säädetyt edellytykset täyttävä palveluntuottaja ja palveluyksikkö ja että rekisteröintipäätöksessä voidaan asettaa vain valvontalaissa tai muussa sosiaali- ja terveydenhuollon laissa säädettyjä velvoitteita täsmentäviä ehtoja. 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (kappale 8) mukaan laista on lisäksi syytä käydä nyt ehdotettua selkeämmin ilmi, että rekisteröintiä koskeva asia tulee vireille hakemuksesta ja että 22 §:n sääntely yhteisestä palveluyksiköstä tarkoittaa mahdollisuutta hakea yhteisen palveluyksikön rekisteröimistä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa täsmennettäväksi 16 §:n 1, 2, 4 ja 5 kohtia. 

Rekisteröinnin poistaminen

Palvelutuottajan rekisteristä poistamisesta ehdotetaan säädettäväksi valvontalain 40 §:ssä ja palveluyksikköä koskevan rekisteröinnin poistamisesta 41 §:ssä. Ehdotetun sääntelyn mukaan valvontaviranomainen poistaa palveluntuottajan rekisteristä, jos palveluntuottaja ei enää täytä lakiehdotuksen 6—10 §:ssä säädettyjä edellytyksiä ja puute on olennainen. Palveluyksikköä koskeva rekisteröinti on poistettava, jos palveluyksiköstä vastaavan palveluntuottajan rekisteröinti poistetaan tai palveluntuottaja ilmoittaa palveluyksikön toiminnan tai sen osan päättymisestä tai jos palvelun tuottaminen on lopetettu. Lisäksi palveluyksikköä koskeva rekisteröinti voidaan poistaa, jos rekisteriin merkitseminen on perustunut palveluntuottajan antamiin harhaanjohtaviin tai vääriin tietoihin tai jos palvelu ei täytä olennaisilta osin säädettyjä toimintaedellytyksiä. 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (kappale 9—10) mukaan rekisteristä poistaminen vertautuu nyt käsillä olevassa sääntely-yhteydessä elinkeinoluvan peruuttamiseen eikä perustuslakivaliokunnalla ole elinkeinovapauden osalta huomautettavaa esitykseen.  

Perustuslakivaliokunta (kappale 11) kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että rekisteristä poistaminen voi koskea myös esimerkiksi hyvinvointialueen palveluntuottajaa, jolloin keskeisiksi muodostuvat perustuslain 19 §:n 3 momentissa julkiselle vallalle osoitettu velvollisuus turvata, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut, ja perustuslain 22 §:n mukainen yleinen perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuus. Perustuslakivaliokunnan (kappale 13) mukaan rekisteristä poistaminen ja siihen kytkeytyvä kielto tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluita on huonosti yhteensovitettavissa julkiselle vallalle perustuslain 19 §:n mukaan kuuluvien velvoitteiden kanssa ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan tulee vielä harkita, miten sääntelyä voitaisiin tältä osin muuttaa.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan rekisteristä poistaminen on viimesijainen toimenpide, joka tulee kyseeseen vain sellaisissa tapauksissa, joissa palvelutoiminta on niin perustavanlaatuisella tavalla menettänyt asiakas- ja potilasturvallisuutensa, ettei toiminnan jatkaminen ole mahdollista olennaisesti loukkaamatta asiakkaiden ja potilaiden perustuslaissa säädettyjä oikeuksia. Valvontaviranomainen on velvollinen seuraamusharkinnassa käyttämään tarkoitussidonnaisuus- ja suhteellisuusharkintaa tavalla, jossa arvioidaan seuraamuksen vaikutuksia asiakkaan ja potilaan oikeuksien toteutumiselle. Lievemmät seuraamukset ovat aina ensisijaisia, ja seuraamukset tulee kohdentaa aina siihen osaan palvelutoiminnasta, jossa ongelmat ilmenevät. Korjaaville toimenpiteille on myös aina varattava riittävä aika, ja korjausten tulee suhteellisuusperiaatteen mukaisesti olla tosiasiallisesti mahdollisia. Selvityksen mukaan kynnys järjestämisvastuullisen toiminnan lopettamiseen on korkea, ja viranomaisella on mahdollisuus siirtymäjärjestelyin turvata asiakkaiden ja potilaiden oikeus palveluihin esimerkiksi perustuen määräaikaan, jossa palvelut järjestetään yhteistoiminnalla ja hankinnalla.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että lakisääteisessä palvelujen järjestämisvastuussa olevia julkisia toimijoita ei voida asettaa rekisteristä poistamisen suhteen samaan asemaan yksityisten palveluntuottajien kanssa. Julkisilla palvelujen järjestäjillä on laissa säädetyt velvoitteet huolehtia väestön palvelujen saatavuudesta. Lisäksi hyvinvointialueilta edellytetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 12 §:n 1 momentissa riittävää omaa palvelutuotantoa, jotta hyvinvointialue pystyy kaikissa tilanteissa huolehtimaan järjestämisvastuunsa toteutumisesta. Kyseessä on siten tehtävä, joka julkisen vallan on lakisääteisesti turvattava. Hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 122 ja 123 §:ssä säädetty arviointimenettely voi johtaa hyvinvointialueiden yhdistämiseen, jos hyvinvointialueen kyky järjestää palveluja on vaarantunut muutoin kuin tilapäisesti. Yhdistämisen kautta turvataan viime kädessä se, ettei millään alueella muodostu tilannetta, jossa mikään taho ei olisi palveluista järjestämisvastuussa.  

Valiokunta pitää järjestämisvastuuta koskevan sääntelyn kanssa ristiriitaisena ehdotettua sääntelyä, jonka nojalla valvovan viranomaisen päätöksellä voitaisiin poistaa julkiselta palvelujen järjestäjältä mahdollisuudet huolehtia lakisääteisestä tehtävästään. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy siten perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja ehdottaa valvontalakiehdotuksen 40 §:n muuttamista siten, että rekisteristä poistamista koskevia säännöksiä ei sovelleta valtion mielisairaaloiden, Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Vankiterveydenhuollon yksikön, valtion liikelaitoksen, hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin, HUS-yhtymän tai itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen toimiessa palveluntuottajana. 

Henkilötietojen suoja

Valvontalakiehdotukseen sisältyy useita henkilötietojen käsittelyyn liittyviä säännöksiä, kuten säännösehdotukset palveluntuottajan vastuuhenkilön tiedonsaantioikeudesta (10 §:n 5 mom.), palveluntuottajien rekisteristä (11 §), rekisterissä käsiteltävistä tiedoista (12 ja 16 §), tietojen säilytysajoista (12 §), yhteisrekisterinpitäjistä (11 §), rikosrekisteritietojen käsittelystä (28 §), valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeudesta (45 §) sekä tietojen luovuttamisesta (46 ja 47 §). Edellä mainitut säännökset sisältävät välttämättömiä tietoja tai tietojen vaihtoa, jotta valvontaviranomaiset voisivat laadukkaasti tehtäviensä mukaisesti varmistaa asiakkaiden ja potilaiden palvelujen laadun ja turvallisuuden. 

Valvira on valvontalakiehdotuksen 11 §:n mukaan valtakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien ja palveluyksikköjen rekisterin ylläpitäjä. Rekisteriin tallennettavista tiedoista ehdotetaan säädettäväksi 12 §:ssä. Rekisteriin sisältyy myös henkilötietoja. Valvontalakiehdotuksen 14 §:n mukaan palveluntuottajien rekisteristä voidaan julkaista yleisen tietoverkon kautta henkilötunnusta lukuun ottamatta tiedot Suomessa toimivista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajista sekä palveluyksiköistä ja niiden palveluista, vastuuhenkilöistä, palvelun asiakas- ja potilaskohderyhmästä sekä tiedot tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja kieltojen rikkomisesta ja valvontaviranomaisen määräämistä seuraamuksista (julkinen tietopalvelu). 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (kappale 18) mukaan henkilötietojen suoja tulee turvata ensisijaisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee siten suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 4—5). Perustuslakivaliokunnan (kappale 19) mukaan on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä suurempi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 5). 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (kappale 20) mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan on syytä varmistua huolellisesti sääntelyn yhteensopivuudesta EU:n tietosuoja-asetuksen kanssa erityisesti valvontalakiin ehdotettujen yhteisrekisterinpitäjyyttä koskevien säännösten ja rekisterin käyttöoikeusääntelyn (13 §) ja tiedonluovutussääntelyn (46 ja 47 §) välisen suhteen osalta.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valvontalakiehdotuksessa henkilötietojen käsittely perustuu tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtiin, eli tilanteisiin, joissa henkilötietojen käsittely perustuu rekisterinpitäjän lakisääteiseen tehtävään (c alakohta) tai se on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi (e alakohta). Valvontaviranomaisen lakisääteisenä velvoitteena on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen ja tuottamisen sekä asiakkaiden ja potilaiden perusoikeuksien toteutumisen valvonta. Kun henkilötietojen käsittely perustuu 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtiin, jäsenvaltiot voivat 6 artiklan 2 kohdan mukaan pitää voimassa tai ottaa käyttöön yksityiskohtaisempia säännöksiä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen soveltamisen mukauttamiseksi sellaisessa käsittelyssä. Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan kansallinen lainsäädäntö voi sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan asetuksen sääntöjen soveltamista. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotetut säännökset sisältyvät tähän kansalliseen liikkumavaraan. 

Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että ehdotukseen on sisällytetty vain sellaiset tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia (1050/2018) täydentävät erityissäännökset, joiden arvioidaan olevan välttämättömiä. Lakiehdotuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota erityisiin henkilötietoryhmiin ja arvioitu sääntelyn riittävyyttä siltä osin. Arkaluonteisten tietojen osalta rekisteröidyn henkilötietojen suojan on arvioitu edellyttävän yksityiskohtaisempaa sääntelyä viranomaisen rekisterinpitotehtävän ja henkilötietojen luovuttamisen osalta. 

Perustuslakivaliokunta (kappale 21) kiinnittää henkilötietojen suojan kannalta huomiota myös valvontalakiehdotuksen 12 ja 14 §:n sääntelyyn lain tai sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja kieltojen rikkomista koskevien tietojen rekisteriin tallentamisesta ja julkisessa tietopalvelussa julkaisemisesta. Lausunnon (kappale 22) mukaan tällaisten rangaistuksia koskevien seuraamustietojen julkistamista koskevassa sääntelyssä on otettava huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artikla ja sitä koskeva oikeuskäytäntö (ks. C-439/19, Latvijas Republikas Saeima), joiden mukaan rikostuomioihin ja rikkomuksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyvien henkilötietojen käsittely 6 artiklan 1 kohdan perusteella suoritetaan vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan tulee vielä varmistua riittävien ja asianmukaisten suojatoimien olemassaolosta.  

Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella sosiaali- ja terveysministeriö ehdottaa, että tiedot valvontalain ja sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja kieltojen rikkomisesta ja valvontaviranomaisen määräämistä seuraamuksista poistetaan julkista tietopalvelua sääntelevästä 14 §:stä, vaikka julkisessa tietopalvelussa ilmoitettavat seuraamukset koskevat palveluntuottajaa tai palveluyksikköä eivätkä suoraan yksittäistä ammattihenkilöä. Lisäksi valiokunta ehdottaa 14 §:ää muutettavaksi niin, että palveluntuottajan lisäksi myös vastuuhenkilöllä on mahdollisuus kieltää itseään koskevan osoite- tai muun yhteystiedon julkaiseminen. Valiokunta toteaa kuitenkin, että julkisen tietopalvelun tietosisällön toimivuutta ja tarpeita erityisesti palvelujen avoimuuden ja luotettavuuden näkökulmasta on ehdotetun lainsäädännön toimeenpanossa seurattava ja arvioitava sekä tarvittaessa muutettava sääntelyä yleisen tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa rajoissa.  

Tietojensaantioikeus ja salassapito

Valvontalakiehdotuksen 45 §:ssä säädetään sosiaali- ja terveysministeriölle, Valviralle ja aluehallintovirastoille laajat tiedonsaantioikeudet eri viranomaisilta ja julkisoikeudellisilta yhteisöiltä. Tietojensaantioikeus koskee erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen sekä muutoin arkaluonteisiksi katsottavien henkilötietojen käsittelyä. Henkilötietojen käsittely tarkoittaisi tietokantoja, joihin voidaan myös arvioida liittyvän erityisiä riskejä rekisteröityjen henkilötietojen suojan kannalta. 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (kappale 16) mukaan ehdotetun sääntelyn ulottuminen lähtökohtaisesti kaikkiin viranomaisiin ja muihin julkisoikeudellisiin yhteisöihin laajentaa tiedonsaantioikeuden välttämättömyyskriteeristä huolimatta ongelmallisen laajaksi. Lausunnon mukaan säännöksestä tulee poistaa maininta muista viranomaisista ja muista julkisoikeudellisista yhteisöistä tai sitä tulee muuten täsmentää olennaisesti. Tällainen muutos on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotetun 45 §:n tiedonsaantia koskevat ehdotukset vastaavat asiallisesti sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 49 §:n sääntelyä. Valvonnassa välttämättömien tietojen käyttötarkoituksena on selvittää, onko palvelujen järjestämisessä, tuottamisessa tai toteuttamisessa menetelty lainmukaisesti. Kyse voi olla organisaation tai sen henkilöstön valvonnasta, jossa pyritään selvittämään mahdollinen väärinkäytös tarkistamalla ristiin valvojalle ilmoitettuja ja tosiasiallisia tietoja eri organisaatioista. Valvonnassa välttämättömät tiedot määräytyvät tapauskohtaisen harkinnan mukaan siten, että ne kiinnittyvät valvottavaksi valittuun asiaan joko yksittäisen potilaan tai asiakkaan kannalta taikka laajemmin toiminnasta vastuussa olevan organisaation, sen toimintayksikön tai sen järjestämän palvelukokonaisuuden kannalta. Yksittäisen valvonta-asian perusteella määräytyy se, millaiset ja mistä lähteistä saatavat tiedot ovat välttämättömiä valvonnan tehokkaaksi toteuttamiseksi.  

Valvontatehtävän yhteydessä hankittuja arkaluonteisia henkilötietoja saa käsitellä vain siltä osin ja siinä laajuudessa kuin ne ovat välttämättömiä kyseessä olevan valvontatehtävän kannalta. Valvovan viranomaisen tulee tietojen pyytämisen ja käytön välttämättömyyttä sekä oikeasuhtaisuutta harkitessaan rajata tietojen käsittelyä sen mukaisesti kuin kyseinen valvonta-asia edellyttää. Valvontaviranomaisen toiminnan kannalta on kuitenkin olennaista, että se saa mahdollisimman paljon erilaista tietoa, jotta myös ennakollisesti olisi mahdollisuus ohjata palveluntuottajaa toimimaan oikein, ja toisaalta viranomainen tarvitsee erilaista tietoa, jotta voitaisiin varmistaa erityisesti asiakas- ja potilasturvallisuus sekä kohdentaa valvontaa riskiperusteisesti laadultaan ja laajuudeltaan lain tarkoituksen kannalta keskeisimpään toimintaan. Näiden henkilötietojen käsittely sekä henkilötietojen luovuttamiskynnys rajataan lisäksi siihen, mikä on välttämätöntä.  

Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että valvontalakiehdotuksen 45 §:stä poistetaan maininta muista viranomaisista ja muista julkisoikeudellisista yhteisöistä ja lisätään säännökseen nimeltä viranomaiset ja julkisoikeudelliset yhteisöt, joiden tiedot valvontaviranomaisen toiminnassa ovat tapauskohtaisesti olennaisia ja välttämättömiä. 

Omavalvonta

Esityksen tavoitteena on vahvistaa palvelunjärjestäjien ja palveluntuottajien omavalvontaa. Omavalvonnan tavoitteena on ehkäistä palvelutoiminnassa ilmeneviä epäkohtia, korjata puutteita sujuvasti ja vähentää valvontaviranomaisten tarvetta puuttua niihin jälkikäteisen valvonnan keinoin. 

Lakiehdotuksessa ehdotetaan täsmennettäväksi voimassa olevaan lainsäädäntöön nähden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunjärjestäjien omavalvontaa ja valvontaa koskevia säännöksiä. Valvontalakiehdotuksen 4 luku sisältää säännökset palvelunjärjestäjän omavalvonnasta (23 §), ohjaus- ja valvontavelvollisuudesta (24 §), menettelystä omavalvonnassa ilmenneiden epäkohtien ja puutteiden johdosta (25 §), omavalvontaohjelmasta (26 §), palveluntuottajan omavalvonnasta (27 §) sekä palveluntuottajan ja henkilökunnan ilmoitusvelvollisuudesta (29 §). Erikseen ehdotetaan säädettäväksi toiminnan johtamista sekä vastuuhenkilöä koskevista edellytyksistä. 

Valiokunta toteaa, että omavalvonta on palvelujen tuottamiseen kuuluvaa ennakoivaa, toiminnanaikaista ja jälkikäteistä laadun- ja riskienhallintaa sekä jatkuvuuden varmistamista, jolla osaltaan varmistetaan asiakas- ja potilasturvallisuuden toteutuminen. Valiokunta korostaa, että palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan ennakkovalvonta ja omavalvonta sekä viranomaisvalvonnan laillisuusvalvonta muodostavat kokonaisuuden. Omavalvonta ei voi korvata viranomaisvalvontaa, eikä viranomaisten laillisuusvalvonta pystyisi toimimaan ilman palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan omavalvontaa. Valiokunta painottaa, että omavalvonnan lisääntyvästä roolista huolimatta valvontaviranomaisille on turvattava riittävät resurssit valvontatehtävien toteuttamiseksi. 

Rikosrekisteriotteen tarkistaminen henkilökohtaisena avustajana työskentelevältä

Omavalvontaan sisältyy myös valvontalakiehdotuksen 28 §:ssä säädetty palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan velvollisuus tarkistaa työntekijöiden rikosrekisteriote iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluissa. Säännöksen tarkoituksena on suojella iäkkäiden tai vammaisten henkilöiden henkilökohtaista koskemattomuutta ja turvallisuutta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että lakiehdotuksen 28 §:n mukainen oikeus rikosrekisteriotteen tarkistamiseen tulee antaa myös henkilökohtaisen avun työnantajamallissa työnantajana toimivalle henkilölle eli vammaiselle henkilölle itselleen tai esimerkiksi työnantajana toimivalle alaikäisen vammaisen lapsen huoltajalle. Toimenpidealoitteessa TPA 160/2022 vp ehdotetaan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, jotta rikosrekisteriotteen tarkistaminen olisi mahdollista myös henkilökohtaisena avustajana työskentelevältä työnantajamallia käytettäessä.  

Valiokunta toteaa, että palveluntuottajan velvollisuus tarkistaa iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden kanssa työskentelevien työntekijöiden rikosrekisteriote on ennalta ehkäisevä toimenpide, jonka myötä voidaan varmistaa, ettei iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden kanssa työskentelevillä ole sellaisia aikaisempia rikoksia, jotka voisivat vaarantaa iäkkäiden tai vammaisten henkilöiden koskemattomuuden tai turvallisuuden. 

Valvontalakiehdotuksen 2 §:n mukaan henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimiva henkilö ei ole ehdotetussa laissa tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottaja, joten valvontalakiehdotus ei siten myöskään tulisi sovellettavaksi miltään osin henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimiviin henkilöihin. Valiokunta toteaa, että henkilökohtaisen avustajan työskentely työnantajana toimivan vammaisen henkilön kanssa edellyttää korostetusti luottamusta ja valiokunta pitää perusteltuna, että rikosrekisteriotteen tarkistaminen olisi mahdollista myös henkilökohtaisena avustajana työskentelevältä työnantajamallia käytettäessä. Valiokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin kuvatulla tavalla muutettavaksi valvontalakiehdotuksen 2 §:n 3 momenttia, 28 §:ää ja 32 §:n 2 momenttia niin, että henkilökohtaisen avustajan työantajamallin mukaan toimivalla henkilöllä olisi oikeus tarkistaa työntekijän rikosrekisteriote.  

Valiokunta toteaa, että valvontalakiehdotuksen 28 §:n 6 momentissa on säädetty suojatoimista. Rikosrekisteriotteen nähtäväksi esittäneen henkilön henkilötietoihin saadaan säännöksen perusteella tehdä ainoastaan merkinnät rikosrekisteriotteen esittämisestä ja otteen päiväyksestä. Palveluntuottaja tai muu henkilö, joka on valvontalain mukaan saanut rikosrekisteriotteen nähtäväksi, ei saa ottaa siitä jäljennöstä. Rikosrekisteriote on palautettava otteen esittäneelle henkilölle viipymättä. Rikosrekisteriotteesta ilmeneviä tietoja ei saa ilmaista muille kuin sellaisille henkilöille, jotka välttämättä tarvitsevat niitä tehdessään päätöstä siitä, annetaanko henkilölle tehtäviä iäkkäiden tai vammaisten henkilöiden kanssa. Vaitiolovelvollisuuteen sisältyy, ettei tietoa saa paljastaa sivulliselle senkään jälkeen, kun henkilö ei enää hoida sitä tehtävää, jossa hän on tiedon saanut. 

Norminantovaltuudet

Valvontalakiehdotuksen 31 §:n 1 momentin perusteella sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa säännöksiä omavalvontaohjelman yleisestä sisällöstä, laatimisesta ja seurannasta. Saman pykälän 2 momentin mukaan Valvira voi antaa määräyksiä omavalvontasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja seurannasta.  

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan (kappale 24) huomiota siihen, että asetuksen- ja määräyksenantovaltuudet tulisi rajata koskemaan vain lakia tarkempien säännösten tai määräysten antamista. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta muutettavaksi valvontalakiehdotuksen 31 §:n 1 ja 2 momenttia.  

Toimenpidealoitteet

Valiokunta ehdottaa, että TPA 92/2021 vp Toimenpidealoite sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden valvonnasta sekä tarkastuskäynneistä hylätään. Toimenpidealoitteessa ehdotetaan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin muuttaakseen terveydenhuollon valvontaa koskevia säännöksiä, jotta toimintayksiköihin tehtävät tarkastuskäynnit eivät olisi koskaan ennalta ilmoitettuja.  

Valvontaviranomaisen tarkastusoikeudesta ehdotetaan säädettäväksi valvontalakiehdotuksen 36 §:ssä, jonka mukaan valvontaviranomainen voi tarkastaa palveluntuottajan palveluyksiköiden toiminnan, toimitilat ja välineet. Valvontaviranomaisen tarkastusoikeudella varmistetaan muun muassa asiakkaiden ja potilaiden perusoikeuksien toteutumista, riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista, asiakas- ja potilasturvallisuutta sekä palvelujen laatua. Hallintolain 39 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on ilmoitettava toimivaltaansa kuuluvan tarkastuksen aloittamisajankohdasta asianosaiselle, jota asia välittömästi koskee, jollei ilmoittaminen vaaranna tarkastuksen tarkoituksen toteutumista. Lakiehdotuksen 36 §:ään ehdotetaan otettavaksi nimenomainen maininta siitä, että tarkastus voidaan tehdä ennalta ilmoittamatta, koska sosiaali- ja terveydenhuollon tarkastustilanteet ovat usein luonteeltaan sellaisia, että etukäteen ilmoittaminen voisi vaarantaa tarkastuksen tarkoituksen toteutumisen. 

Valiokunta ehdottaa, että TPA 160/2022 vp Toimenpidealoite rikosrekisteriotteen tarkistamisesta henkilökohtaisena avustajana työskentelevältä hylätään. Toimenpidealoitteessa ehdotetaan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, jotta rikosrekisteriotteen tarkistaminen olisi mahdollista myös henkilökohtaisena avustajana työskentelevältä työnantajamallia käytettäessä. Valiokunta ehdottaa muutettavaksi valvontalakiehdotusta niin, että henkilökohtaisen avustajan työantajamallin mukaan toimivalla henkilöllä olisi oikeus tarkistaa työntekijän rikosrekisteriote.