I JOHDANTO

(1) Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle EU-selonteon "Vahva ja yhtenäinen EU — kohti kestävämpää Euroopan unionia", jossa käsitellään keskeisiä EU:n kehittämistä sekä Suomen asemaa EU:ssa koskevia monivuotisia linjauksia, mukaan lukien osallistuminen Euroopan tulevaisuuskonferenssiin. Selonteon lähtökohtina ovat hallitusohjelman EU-poliittiset painopisteet, ja sen tärkeimpänä teemana on EU:n toimintakyvyn ja kriisinkestävyyden vahvistaminen. Selonteko yhdistää EU:n toimet globaaleihin kysymyksiin, joista keskeisimmiksi nostetaan suurvaltojen muuttuvat suhteet, ilmastonmuutoksen torjunta ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda 2030) saavuttaminen. Suomen tavoitteena on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä EU, joka on maailman kilpailukykyisin ilmastoneutraali talous. 

1 Selonteon merkitys

(2) Suuri valiokunta pitää myönteisenä, että valtioneuvosto on palannut käytäntöön, jossa EU-selonteko annetaan vaalikausittain.Edellisen kerran EU-poliittinen selonteko annettiin eduskunnalle vuonna 2013. Vaalikaudella 2015—2019 eduskunta käsitteli Suomen EU-vaikuttamisen kannalta keskeisiä hankkeita vuosittaisten perustuslain 97 §:n mukaisina E-kirjeinä toimitettujen EU-vaikuttamisstrategioiden pohjalta. Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että eduskunnalla on kerran vaalikaudessa tilaisuus käsitellä Suomen EU-politiikkaa laajana kokonaisuutena. Suuri valiokunta uudistaa arvionsa (SuVM 1/2014 vp) siitä, että otollisimmat ajankohdat EU-poliittiselle selonteolle ovat hallituskauden ensimmäinen puolisko, ennen siirtymistä Euroopan parlamentin vaalien jälkeen alkavaan uuteen EU:n institutionaaliseen sykliin tai kun EU:n toiminnassa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Suuri valiokunta toteaa, että hyväksyessään selontekoa koskevan suuren valiokunnan mietinnön eduskunta vahvistaa Suomen EU-politiikan useampivuotiset strategiset tavoitteet. Suuren valiokunnan mietintö ohjaa Suomen vaikuttamista EU:n päätöksentekoon asioiden priorisoinnin kautta, tarjoaa Suomen eurooppalaisille kumppaneille tietoa Suomen EU-politiikasta ja vahvistaa valtioneuvoston ja eduskunnan vuoropuhelua EU-asioissa. Suuri valiokunta yhtyy lakivaliokunnan arvioon (LaVL 6/2021 vp) siitä, että selonteossa esitettyjä kantoja on tarpeen mukaan täydennettävä sektori- ja hankekohtaisilla vuosittaisilla EU-vaikuttamisstrategioilla, jotka tuodaan eduskuntaan perustuslain 97 §:n mukaisina E-kirjeinä. Olennaista on, että eduskunnan mahdollisuus Suomen EU-politiikan aktiiviseen ohjaamiseen säilyy kaikissa olosuhteissa.  

2 Suhde Euroopan unionin tulevaisuuskonferenssiin

(3) Suuri valiokunta pitää perusteltuna, että selonteko on kytketty keväällä 2021 käynnistyneeseen Euroopan tulevaisuuskonferenssiin, jossa käydään keskustelua Euroopan prioriteeteista. Tulevaisuuskonferenssin keskeisenä tavoitteena on kuulla kansalaisten mielipiteitä muun muassa terveysasioista, ilmastonmuutoksesta ja muista ympäristöhaasteista, taloudesta, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja työllisyyden vahvistamisesta, tasa-arvosta, sukupolvien välisestä solidaarisuudesta, digitaalisesta siirtymästä, yhteisistä arvoista ja oikeusvaltioperiaatteesta, muuttoliikkeestä ja turvallisuudesta sekä koulutuksesta, kulttuurista, nuorisokysymyksistä ja urheilusta. Konferenssin johtopäätöksistä raportoidaan keväällä 2022 Ranskan EU-puheenjohtajakaudella. Suuri valiokunta toteaa, että tulevaisuuskonferenssi antaa hyvän tilaisuuden vahvistaa EU:ta koskevaa kansalaiskeskustelua ja lisätä kansalaisten osallisuutta EU-politiikassa. Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto osallistuu aktiivisesti keskusteluun EU:n tulevaisuudesta ja toteuttaa omalta osaltaan tulevaisuuskonferenssin kansalaiskeskeistä toimintamallia. Tämä on myös eduskunnan tehtävänä. 

(4) Suuren valiokunnan tässä mietinnössä esittämät kannat ovat osa tulevaisuuskonferenssia koskevaa kannanmuodostusta. Suuri valiokunta ottaa jatkossa tulevaisuuskonferenssissa esille tuleviin kysymyksiin kantaa pääsääntöisesti perustuslain 96 ja 97 §:n mukaisissa menettelyissä. Suuri valiokunta toteaa, että se osallistuu tulevaisuuskonferenssin toimintaan myös kansallisten parlamenttien EU-valiokuntien ja Euroopan parlamentin edustajien konferenssin (COSAC) rakenteissa. Lisäksi tulevaisuuskonferenssiin nimetyt eduskunnan valtuuskunnan jäsenet on velvoitettu käymään suuren valiokunnan tai sen jaoston kanssa keskusteluja ennen tulevaisuuskonferenssin täysistuntoja ja niiden jälkeen (PmNP 55/2021 vp, 28.5.2021). 

3 Ahvenanmaan maakunnan hallituksen kanta

(5) Suuri valiokunta on kuullut selonteosta Ahvenanmaan maakunnan hallitusta ja saanut asiasta kirjallisen lausunnon. Ahvenanmaan maakunnan hallitus katsoo, että selonteossa käsitellään monia sille tärkeitä aiheita. Ahvenanmaan maakunnan hallitus kiinnittää huomiota siihen, että EU-ohjelmien toimeenpanossa ja varojenkäytössä on varmistettava se, että niitä voidaan tehokkaasti käyttää myös Ahvenanmaan kaltaisilla pienillä itsehallintoalueilla. Euroopan tulevaisuuskonferenssin osalta Ahvenanmaan maakunnan hallitus katsoo, että tulevaisuuskonferenssin täysistunnossa tulisi olla sellaisten alueellisten parlamenttien edustus, jotka panevat täytäntöön EU-lainsäädäntöä. Lisäksi EU:n vaalisäädöksen mahdollisen uudistamisen yhteydessä tulisi palata kysymykseen Ahvenanmaan maakunnan omasta edustajasta Euroopan parlamentissa. Oma edustaja on tarpeen, jotta maakunta voi turvata intressinsä.  

(6) Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että Ahvenanmaan maakuntaa kuullaan kattavasti EU:n kehittämisestä, sen valtiosääntöoikeudellinen asema huomioidaan ja myös muutoin Ahvenanmaan vaikutusmahdollisuudet turvataan Suomen EU-politiikan toteuttamisessa niin, että maakunta voi tuoda kantansa esille kansallisen valmistelun varhaisessa vaiheessa. Suuri valiokunta toteaa, että Suomesta valittavien Euroopan parlamentin jäsenten vaalipiiristä säädetään yhtenäisen eurooppalaisen vaalisäännön puuttuessa kansallisesti vaalilaissa (714/1998) eikä kysymys kansallisen lainsäädännön muutoksista kuulu suuren valiokunnan toimivaltaan.  

4 Mietinnön rakenne

(7) Suuri valiokunta keskittyy mietinnössä arvioimaan selonteossa esitettyjä kansallisen EU-politiikan tavoitteita (V luku). Tätä ennen valiokunta käsittelee EU-jäsenyyden merkitystä ja sen kehitystä (II luku) sekä sitä ulkoista tilannekuvaa ja niitä EU:n sisäisiä kehityskulkuja, jotka ovat olleet mietinnön lähtökohtina (III ja IV luvut). Lopuksi suuri valiokunta tarkastelee Suomen EU-vaikuttamista (VI luku) ja eduskunnan asemaa Suomen EU-politiikan määrittäjänä (VII luku). 

II SUOMI EUROOPAN UNIONIN JÄSENENÄ

(8) Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että EU-jäsenyys on ankkuroinut Suomen siihen eurooppalaiseen arvoyhteisöön, johon Suomi yhteiskunnallisen rakenteensa, historiallisen perinteensä ja arvomaailmansa puolesta kuuluu, ja lujittanut maamme paikkaa osana globaalisti vaikuttavaa EU:ta.  

1 Jäsenyyden perusta

(9) Suuri valiokunta katsoo, että EU-jäsenyys on keskeisin Suomen kansainvälistä asemaa määrittelevä poliittinen valinta. Eurooppalaisen yhdentymiskehityksen lähtökohtia ovat kansainvälisen rauhan ja yhteistyön edistäminen sekä Euroopan kansojen välinen yhä tiiviimpi yhteys (HE 135/1994 vp Suomen liittymisestä Euroopan unioniin). EU on rauhanprojekti ja arvoyhteisö, jonka perustavanlaatuisiin arvoihin kuuluvat demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate. 

(10) Suuri valiokunta toteaa, että EU-jäsenyys on kirjattu valtiosääntömme ja valtiojärjestyksemme perusteisiin yhdeksi valtiollisista perusratkaisuistamme. Perustuslain 1 §:n mukaan Suomi on täysivaltainen tasavalta, joka osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi ja on Euroopan unionin jäsen. Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että EU-jäsenyys on muodostunut vakiintuneeksi perustuslain tulkinnan lähtökohdaksi. Erityisesti tämä koskee Suomen täysivaltaisuuden tulkintaa. EU-jäsenyys on Suomelle tärkeä ja vakiintunut valtioiden välisen yhteistyön muoto. Perustuslakivaliokunta on luonnehtinut EU-jäsenyyden merkitystä täysivaltaisuuden kannalta siten, että EU:n jäsenenä Suomi käyttää osaa suvereniteetistaan yhdessä muiden täysivaltaisten jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisen yhteistoiminnan hyväksi (PeVL 14/1994 vp, PeVL 36/2006 vp, PeVL 9/2006 vp, PeVL 38/2001 vp, PeVL 13/2008 vp). EU-jäsenyyden kautta Suomessa tehtiin kansallinen ratkaisu hoitaa osaa Suomen asioista EU-yhteistyön muotoja hyväksi käyttäen, yhteisvastuullisesti yhdessä sovittuja tavoitteita edistäen ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4(3) artiklan mukaista vilpittömän yhteistyön periaatetta kunnioittaen.  

2 Jäsenyyden merkitys

(11) Suuri valiokunta toistaa pitkäaikaisen näkemyksensä (SuVM 1/2009 vp, SuVM 1/2014 vp) siitä, että EU on Suomelle, kuten muillekin jäsenvaltioille, merkittävä yhteisen toiminnan taso sekä vaurauden, vakauden ja turvallisuuden tuottaja. EU on Suomen talouden sekä turvallisuus- ja kauppapolitiikan keskeinen elementti.  

(12) Suuri valiokunta toteaa, että avoimena yhteiskuntana ja pienenä viennistä ja investoinneista riippuvaisena taloutena Suomi on aina joutunut sopeutumaan merkittävällä tavalla rajojensa ulkopuolella tapahtuneisiin kehityskulkuihin toimintaansa mukauttamalla. Käytettävissä olevista vaihtoehdoista mikään muu järjestely kuin EU-jäsenyys ei tarjoa maallemme yhtä tehokkaita keinoja turvata kansallisia etuja, järjestää maamme suhteet ympäröivään maailmaan ja kehittää euroop-palaista yhteistyötä. EU-jäsenyys mahdollistaa sen, että Suomi voi edistää kantojaan ja osallistua sellaisiin neuvotteluihin, joissa päätetyt toimet joka tapauksessa vaikuttaisivat maahamme suorasti tai epäsuorasti. EU-jäsenenä Suomella on enemmän vaikutusvaltaa ja parempi tiedonsaanti myös kansainvälisissä kysymyksissä. EU on yksi suurimmista talousalueista ja merkittävä globaali toimija, joka pystyy vaikuttamaan yksittäistä jäsenvaltiota paremmin globaaleihin kysymyksiin ja turvaamaan yhteisiä intressejä. EU on laaja-alaisen turvallisuuden edistäjänä myös turvallisuuspoliittinen yhteisö. Suomen etu on olla mukana EU:ssa vahvistamassa tätä turvallisuutta.  

(13) Suuri valiokunta katsoo, että Suomen EU-jäsenyyden perusta kytkeytyy kiinteästi sen Suomelle tuottamaan kokonaishyötyyn, jota ei arvioida maamme EU:n budjettiin maksaman nettomaksuosuuden kautta, vaan reaalitalouden toteutuman ja laajemmin sellaisten EU-jäsenyyden tarjoamien julkishyödykkeiden perusteella, joita ei kansallisilla toimilla tai varainkäytöllä ole mahdollista yhtä tehokkaasti saavuttaa (SuVM 1/2009 vp, SuVM 1/2014 vp, SuVL 3/2016 vp, SuVL 2/2017 vp, SuVL 9/2017 vp, SuVL 6/2020 vp, SuVL 8/2020 vp).  

(14) Suuri valiokunta arvioi, että EU-jäsenyys on vahvistanut Suomen elintasoa, kansalaisten hyvinvointia ja tukenut Suomen talouden kasvua tavalla, joka ylittää EU-jäsenmaksusta johtuvat kustannukset. EU:n jäsenenä Suomi hyötyy pääsystä yli 500 miljoonan kuluttajan sisämark-kinoille sekä kaupan ja investointien esteiden purkamisesta jäsenvaltioiden väliltä. Noin 60 prosenttia viennistämme suuntautuu EU-maihin, ja Suomen ja muiden jäsenvaltioiden taloudet arvo- ja hankintaketjuineen ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa. EU hoitaa myös kauppapoliittista edunvalvontaamme. Toimivien sisämarkkinoiden ja yhteisen kauppapolitiikan kautta EU tuo Suomeen vakautta ja lisää bruttokansantuotettamme 16—47 miljardia euroa vuodessa ja kokonaiskauppaa 9—26 prosenttia (HE 260/2020 vp omien varojen järjestelmästä annetun neuvoston päätöksen 2020/2053 hyväksymisestä). Yhtenäinen EU:n sääntely takaa myös vakaan toimintaympäristön ja tasapuoliset toimintaolosuhteet EU-kansalaisille, elinkeinonharjoittajille, viranomaisille ja muille tahoille maiden erillisten lainsäädäntöjen ja kansainvälisoikeudellisten kauppa- ja yhteistyösopimusten sijaan. 

(15) EU-jäsenyys on merkinnyt suomalaisille lisäksi muun muassa matalaa korkotasoa, vapautta EU-kansalaisina matkustaa ja tehdä työtä sekä opiskella Erasmus-ohjelman avulla EU:n alueella sekä merkittävää rahoitusta kansallisiin tutkimus- ja innovaatiohankkeisiin. EU:n Copernicus-avaruusohjelman kautta Suomi on saanut myös riippumattoman pääsyn strategisiin paikkatietoihin, joilla tuetaan monia kansallisen ja aluetason politiikkoja. 

3 Yhdentymiskehitys

(16) Suuri valiokunta toteaa, että Suomi ja EU ovat nykyään monella tapaa erilaisia kuin jäsenyytemme alussa. Jäsenyyden hakeminen vuonna 1992 ajoittui Suomen historian vakavimpaan lamaan. Nykyään Suomi on EU:n vauraimpia maita ja yksi EU-budjetin nettomaksajista. EU on puolestaan kehittynyt useilla sektoreilla entistä tiiviimmäksi yhteisöksi. Tämä kehitys ei ole ollut Suomesta riippumatonta, vaan EU-jäsenenä Suomi on aktiivisesti osallistunut EU:ta koskevaan päätöksentekoon. Eduskunta on osallistunut keskeisesti Suomen tavoitteiden määrittelyyn koko EU-jäsenyytemme ajan valtiosääntömme edellyttämin muodoin. Keskeisesti suuren valiokunnan toiminnan kautta Suomea on edustanut EU:ssa eduskunnalle vastuunalainen valtioneuvosto.  

(17) Institutionaaliset muutokset. Suomen EU-jäsenyyden ensimmäiseen 15 vuoteen Lissabonin sopimuksen voimaantuloon (v. 2009) asti sisältyi EU:n päätöksentekoa ja institutionaalisia rakenteita koskeva uudistusten sarja. Euroopan unionin perusoikeuskirjan oikeudellisesta sitovuudesta päättämisen, Euroopan parlamentin aseman vahvistamisen, yhteisen ulkosuhdehallinnon perustamisen sekä määräenemmistöpäätöksenteon lisäämisen ja EU:n toimintakentän laajentumisen voidaan pääasiallisesti katsoa vastanneen Suomen tavoitteita. Lissabonin sopimus vahvisti myös jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehistä koostuvan Eurooppa-neuvoston asemaa EU-politiikan strategisten suuntaviivojen asettajana.  

(18) Liittyminen Schengen-alueeseen. Suomi allekirjoitti Schengenin liittymissopimuksen joulukuussa 1996, ja sen säännöstöä alettiin soveltaa Suomessa maaliskuussa 2001. EU:n perussopimuksiin sittemmin integroidun Schengenin säännöstön myötä ihmiset voivat ylittää Schengen-maiden rajat ilman tarkastuksia maarajoilla, lentokentillä ja satamissa.  

(19) Yhteisvaluutta euro. Suomi liittyi talous- ja rahaliiton (EMU) kolmanteen vaiheeseen ensimmäisten maiden joukossa 1.1.1999, jolloin siihen osallistuvien maiden keskinäiset valuuttakurssit kiinnitettiin. Yhteisvaluutta euro otettiin käyttöön Suomessa vuonna 2002. Tällä hetkellä euro on virallisena rahayksikkönä 19:ssä EU:n jäsenvaltiossa. Se on maailman toiseksi käytetyin valuutta. Päivittäin sitä käyttää noin 340 miljoonaa ihmistä.  

(20) Talouskriisin hoito. Vuosien 2009—2010 maailmanlaajuisen finanssikriisin johdettua euroalueen pankki- ja velkakriisiin EU:ssa kehitettiin jäsenvaltioiden talouspolitiikan koordinaa-tiota ja euroalueen rahoitusvakautta tukevia mekanismeja (erityisesti Euroopan vakausmekanismi EVM), kun EMU:n käytössä olleet välineet ongelmien ratkaisemiseksi osoittautuivat riittämättömiksi. Sijoittajavastuulle pohjautuvan pankkiunionin ja siihen liittyvän pääomamarkkinaunionin kehittäminen on vielä kesken. Pankkiunionia ja pääomamarkkinoita kehittämällä pyritään tehostamaan pankkien valvontaa ja kriisinhallintaa, eristämään yksittäisen maan pankkisektorin ja julkisen sektorin ongelmat toisistaan, luomaan yhteinen talletussuojajärjestelmä ja parantamaan pääoman saatavuutta. Kaikkia edellä mainittuja toimenpiteitä ovat tukeneet Euroopan keskuspankin (EKP) itsenäiset rahoitusmarkkinaoperaatiot ja muut toimet. Kriisinratkaisutoimia on pidetty onnistuneina euroalueen vakauden tukemisen kannalta, mutta ne ovat tuoneet esille jakolinjoja jäsenvaltioiden välille, ja niillä on ollut kielteisiä sosiaalisia seurannaisvaikutuksia eri jäsenvaltioissa. 

(21) Ison-Britannian EU-ero. EU laajentui Suomen jäsenyyden aikana 28 jäsenvaltion yhteisöksi. Nykyisin jäsenvaltioita on 27 Ison-Britannian erottua EU:sta 31.1.2020. Erosopimus ja toukokuussa 2021 voimaan tullut kauppa- ja yhteistyösopimus määrittävät EU:n ja Ison-Britannian väliset uudet suhteet. Suhde on selvästi etäisempi kuin se oli Ison-Britannian ollessa EU:n jäsen. Jäsenvaltiot osoittivat yksituumaisuutta eroneuvotteluissa: jäsenyyden etuja ei voi saada EU:n ulkopuolella. Kaikkia eroon liittyviä kysymyksiä ei ole vielä ratkaistu, ja arviona on, että jatkoneuvotteluja käydään vielä pitkään. Suuri valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisissa esitettyyn arvioon siitä, ettei Ison-Britannian EU-ero ollut Suomen etujen mukainen. Ison-Britannian EU-ero heikensi EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisia vahvuuksia. Suomi menetti myös yhden keskeisistä kumppaneistaan sisämarkkina- ja kauppapolitiikan kysymyksissä, mikä on lisännyt tarvetta aiempaa aktiivisempaan yhteydenpitoon uusien kumppanimaiden kanssa.  

(22) Elpymispaketti. Elpymisväline siihen liittyvine lainsäädäntöineen neuvoteltiin kesällä 2020 tilanteessa, jossa koronaviruspandemia oli ajanut talouden maailmanlaajuiseen taantumaan. Tällaista järjestelyä ei aikaisemmin EU:ssa ole toteutettu. Asiantuntijakuulemisissa elpymispakettia ja siihen kytkeytyvää EU:n monivuotista rahoituskehysratkaisua on pidetty jäsenvaltioiden välisenä solidaarisuuden ilmaisuna ja osoituksena ratkaisukyvykkyydestä ja halukkuudesta vahvistaa EU:ta vakavan kriisin keskellä. Asiantuntijakuulemisissa on arvioitu, että jo suunnitelmat elpymisvälineestä auttoivat useita jäsenvaltioita toteuttamaan kansallisella velkarahalla toteutettuja mittavia tukitoimia, jotka eivät olisi olleet mahdollisia pelkän keskuspankkituen turvin. Mikäli yhteisiin toimiin ei olisi ryhdytty, EU:n talouden epävakaus olisi saattanut kasvaa. Riski finanssimarkkinoiden kriisiytymiseen oli ilmeinen. Asiantuntijakuulemisissa on myös katsottu, että elpymispaketti tukee EU-alueen talouden elpymistä vauhdittamalla siirtymistä uuteen vaiheeseen, jossa EU:n talouskehitys ja kilpailukyky perustuvat vihreään kestävään kasvuun ja digitaaliseen talouteen. Jos elpymispakettiin perustuva rahoitus käytetään tehokkaasti talouden modernisoimiseen ja varojen käyttöön liittyy myös muita uudistuksia, rahoitusta saavien maiden kehitysnäkymät voivat parantua merkittävästi.  

III TILANNEKUVA

(23) Suuri valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston lähtökohtaa siitä, että Suomen EU-politiikan tavoitteet kytketään EU:n sisäistä kehitystä laajempiin kysymyksiin. EU:n lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimien on perustuttava pidemmän aikavälin näkymiin sekä strategiseen ja tosiasiat tunnistavaan analyysiin (TuVL 3/2021 vp — E 130/2020 vp). EU:n on pystyttävä vastaamaan myös tulevaisuuden haasteisiin.  

1 Ilmastonmuutos ja luontokato

(24) Kansainvälinen tiedeyhteisö (hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC ja hallitustenvälinen luonnon monimuotoisuus- ja ekosysteemipalvelupaneeli IPBES) korostaa kansainvälisten ilmastotoimien ja ekosysteemien ennallistamisen kiireellisyyttä ja välttämättömyyttä. IPCC:n mukaan ilmaston lämpeneminen on jo huolestuttavan pitkällä ja ennakoitua nopeampaa. Se toteaa, että maailmanlaajuisten hiilidioksidipäästöjen nollataso on saavutettava vuoden 2050 tienoilla ja neutraaliuus kaikkien muiden kasvihuonekaasujen osalta myöhemmin mutta mahdollisimman pian tällä vuosisadalla. Ilmasto on lämmennyt keskimäärin reilun asteen esiteollisesta ajasta, mutta arktisella alueella lämpeneminen on kaksi kertaa tätä nopeampaa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden mukaan Suomi kuuluu maailman nopeimmin lämpeneviin alueisiin. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat lämpötilan muutokset vaikuttavat kielteisesti eri luonnonjärjestelmien toimintaan ketjureaktion tavoin. Biodiversiteetin väheneminen eli luontokato ja ilmastonmuutos liittyvät kiinteästi toisiinsa: kun toinen heikkenee, toinenkin pahenee. Luontokadolla ja saastumisella on peruuttamattomia haitallisia vaikutuksia ruokaturvaan, puhtaan veden saantiin, terveyteen ja elämänlaatuun. Lämpötilojen nousu, sääilmiöiden voimistuminen ja luontokato aiheuttavat myös valtavia taloudellisia kustannuksia EU:lle. Maailman talousfoorumi luokittelee ilmastonmuutoksen ja luontokadon ihmiskunnan vakavimpien riskien joukkoon. Muutokset vaikuttavat talouden rakenteisiin, kansainväliseen kauppaan sekä tuotantoketjuihin ja tekevät talouden ennustamisesta vaikeaa. 

2 Turvallisuusympäristö

(25) Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että kansainvälisessä politiikassa ja maailmantaloudessa on meneillään laaja-alainen muutosprosessi, joka heikentää monenkeskistä ja sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä ja kiristää turvallisuuspoliittista tilannetta. Toimintaympäristön epävakauteen vaikuttavat erityisesti suurvaltojen voimistuva geoekonominen kilpailu ja geopoliittinen vastakkainasettelu sekä valtapolitiikan moninapaistuminen. Valtapolitiikan keskiössä on Yhdysvaltain ja Kiinan keskinäinen kilpailu globaalista poliittisesta ja taloudellisesta johtoasemasta, mikä pakottaa EU:n pohtimaan asemoitumistaan uudestaan suhteessa suurvaltoihin. Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspoliittinen huomio on Kiinassa ja laajemminkin Aasiassa, vaikka presidentti Bidenin hallinto pyrkiikin tiivistämään transatlanttisia kauppasuhteitaan EU:hun. Kiina pyrkii puolestaan kasvattamaan poliittista vaikutusvaltaansa ja määrittämään yhteistyön pelisääntöjä omien intressiensä mukaisesti investoimalla ja lainoittamalla voimakkaasti ympäri maailmaa. Tämä on heikentänyt EU:n kykyä vaikuttaa globaaleissa yhteyksissä. Samanaikaisesti EU:n ja Venäjän väliset suhteet ovat heikentyneet ja Kiinan ja Venäjän osin tiivistyneet. Kiina on EU:lle sekä yhteistyökumppani että sen kilpailija. EU ei ole pysynyt Kiinan ja Yhdysvaltojen vauhdissa, vaan on jäänyt joidenkin teknologioiden kehityksessä ja teknologisessa kilpailukyvyssä niistä jälkeen.  

(26) EU:n asemaa haastavat myös terrorismi, kyberuhat sekä voimistuva hybridivaikuttaminen muun muassa siten, että muuttoliike on välineellistetty painostuskeinoksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita kohtaan. Lisäksi epävakautta lisäävät globalisaation hyötyjen epätasainen jakautuminen, yhteiskuntien epävakaus ja konfliktit esimerkiksi Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja itäisessä Euroopassa, kuten Ukrainassa, sekä Afganistanissa Talibanin noustua jälleen valtaan elokuussa 2021. Afganistanin tilanteen nopea kärjistyminen Yhdysvaltain nopean ja lähes yksipuolisen vetäytymisen seurauksena tuli EU-maille yllätyksenä, eikä eurooppalainen yhteistoiminta tilanteen hallitsemiseksi ollut riittävää.  

3 Koronapandemia

(27) Koronapandemialla on edelleen merkittäviä terveydellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia EU:n alueella ja maailmalla. Koronapandemia on lisännyt yhteiskunnallista epävakautta, taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta sekä köyhyyttä. Ongelmana on ollut myös rokotteiden epätasainen jakautuminen maiden ja maanosien välillä. Koronapandemia on joissain maissa vaikuttanut heikentävästi myös sisäiseen vakauteen ja turvallisuuteen, ihmisoikeuksien toteutumiseen, demokratiakehitykseen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Koronapandemiasta aiheutuneet kielteiset taloudelliset vaikutukset ovat olleet laaja-alaisia. Koronapandemia on ollut IMF:n mukaan maailmantalouden pahin isku sitten 1930-luvun suuren laman. Toipuminen on epätasaista eri puolilla EU:ta, mutta kaikkien jäsenvaltioiden talouksien ennustetaan palaavan kriisiä edeltäneelle tasolle vuonna 2022. Viimeisimpien arvioiden mukaan euroalueen talouden elpyminen on jatkunut vahvana. OECD:n mukaan Suomi on koronakriisistä nopeimmin toipuvien maiden joukossa.  

(28) Koronapandemia on edistänyt EU:n digitaalista kehitystä ja uusien teknologioiden hyödyntämistä. Samalla se on tuonut näkyviin EU:n digitaalisen ympäristön haavoittuvuudet, kuten riippuvuuden Euroopan ulkopuolella kehitetyistä teknologioista sekä disinformaation kielteiset vaikutukset demokraattisille yhteiskunnille. Koronapandemia on myös häirinnyt globaaleja tuotantoketjuja esimerkiksi lääkkeiden, lääkinnällisten tuotteiden sekä mikrosirujen ja puolijohteiden saatavuudessa ja tuonut esille tarpeen monipuolistaa tuotantoketjuja ja vahvistaa strategista tuotantokapasiteettia ja strategisia varastoja. EU:n sisä- ja ulkorajoilla terveysturvallisuuden perusteella käyttöön otetut rajoitustoimenpiteet ovat myös aiheuttaneet vakavia häiriöitä sisämarkkinoiden ja Schengen-alueen toimintaan.  

4 Muuttoliike

(29) Muuttoliike on edelleen globaalisti merkittävä ja moniulotteinen ilmiö, johon sisältyy yksilöiden ja yhteiskuntien hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Osa muuttoliikkeestä on säänneltyä ja ennakoitavaa kohdemaan tarpeista lähtevää maahanmuuttoa, joka voi vaikuttaa lähtö- ja kohdemaiden tilanteeseen ja kehitykseen myönteisesti. Osaavan työvoiman työperäinen maahanmuutto voi esimerkiksi olla osa ratkaisua ikääntyvien yhteiskuntien huoltosuhteen ylläpitämiseen. Osa muuttoliikkeestä on puolestaan olosuhteisiin liittyvää sääntelemätöntä muuttoliikettä, joka voi aiheuttaa epävakautta valtioiden sisällä ja välillä. Edellä kuvatut keskeiset haasteet ja kriisit, kuten ilmastonmuutos, epävakaus ja konfliktit sekä eriarvoisuus, köyhyys sekä ihmisoikeusloukkaukset ja vaino, vaikuttavat kaikki muuttoliikkeeseen. Pakolaisten määrä maailmassa on nyt suurempi kuin koskaan aikaisemmin, ja humanitaariset tarpeet ovat kasvaneet nopeasti. Asiantuntijakuulemisissa on arvioitu, että Afganistanin viimeaikainen kehitys ja turvallisuustilanteen heikkeneminen vaikuttavat todennäköisesti myös Eurooppaan kohdistuvaan muuttoliikkeeseen.  

IV EU:N SISÄISET KEHITYSKULUT

(30) Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta katsoo, että EU-toimielinten tosiasialliset valtasuhteet ja toimintatavat ovat olleet muutostilassa Lissabonin sopimuksen voimaantulosta lähtien. Suuri valiokunta toteaa, että nämä muutokset on huomioitava kansallisen EU-politiikan strategisessa suunnittelussa. EU:n on myös kyettävä vastaamaan kansalaisten tarpeisiin ja odotuksiin.  

1 Eurooppa-neuvosto

(31) Suuri valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisissa esitettyyn arvioon siitä, että Lissabonin sopimus sekä edellä kuvatut kriisinratkaisutoimet ovat korostaneet Eurooppa-neuvoston asemaa ja merkitystä EU:n merkittävimpänä valtakeskittymänä ja EU-politiikan suunnannäyttäjänä. Vaikka Saksa—Ranska-yhteistyön merkitystä ei voida väheksyä, kompromissien rakentaminen kaikkien jäsenvaltioiden kesken on edelleen päätöksenteon keskiössä. Eurooppa-neuvosto toimii pitkälti konsensuaalisen päätöksenteon periaatteiden mukaisesti. Tämän seurauksena yksittäisillä mailla, myös Suomella, on päätöksenteossa vahva asema. Tämän on katsottu lisänneen EU:n hallitustenvälisyyttä Euroopan komission aloiteoikeuteen perustuvan yhteisömenetelmän sijaan. Asiantuntijakuulemisissa on arvioitu, että Eurooppa-neuvoston kasvanut rooli on tehostanut EU:n päätöksentekokykyä tilanteissa, joissa jäsenvaltioiden kantojen yhteensovittaminen ei olisi edennyt ilman päämiesten välisiä neuvotteluja. Samanaikaisesti hallitustenvälisyyden lisääntyminen on lisännyt ennakoimattomuutta, koska EU:n puitteissa tehtävät päätökset ovat aikaisempaa riippuvaisempia yksittäisten EU-maiden sisäpolitiikasta.  

2 Strateginen Euroopan komissio

(32) Euroopan komissio, jonka tehtävänä on edustaa riippumattomasti EU:n etua, on vastannut Eurooppa-neuvoston aseman vahvistumiseen mukauttamalla toimintatapojaan. Komissio on käyttänyt aloiteoikeuttaan aikaisempaa harkitummin keskittämällä ehdotuksensa niihin strategisiin kysymyksiin, jotka se arvioi olennaisimmiksi työohjelmansa toteuttamisen kannalta ja joiden se katsoo tuottavan eniten lisäarvoa kansallisiin toimiin nähden. Muun muassa komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin Euroopan parlamentille esittämästä unionin tilaa 2021 koskevasta puheesta käy ilmi, että vihreä siirtymä ilmastoneutraaliin yhteiskuntaan ja kestävä kasvu, digitaalinen murros sekä EU:n kriisinkestävyyden ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistaminen ovat entistä vahvemmin komission toiminnan keskiössä eri politiikkasektorit läpileikkaavina horisontaalisina teemoina. 

3 Euroopan parlamentin asema

(33) Euroopan parlamentti käyttää sille Lissabonin sopimuksessa annettuja valtuuksia täysimääräisesti ja on yhä merkittävämpi tekijä EU-lainsäädännön sisällön määrittäjänä ja yhdentymiskehityksen edistäjänä. Asiantuntijakuulemisissa on painotettu, että vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaalien jälkeen komission toiminta ei enää voi nojata vain parlamentin kahden suurimman ryhmän — EPP:n ja S&D:n — tukeen, vaan myös muiden poliittisten ryhmien painoarvo on kasvanut. 

4 Euroopan unionin neuvosto ja jäsenvaltioiden yhtenäisyys

(34) Euroopan unionin neuvosto eli ministerineuvosto, jossa jäsenvaltioita edustavat hallitusten jäsenet, on edelleen EU:n keskeinen päätöksentekijä. Se päättää EU-lainsäädännöstä useimmiten tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä yhdessä Euroopan parlamentin kanssa. Päätöksenteko etenee jäsenvaltioiden kesken neuvostossa eri politiikkasektoreilla pääsääntöisesti hyvin. Pääasiallisena päätöksentekomuotona oleva määräenemmistöpäätöksenteko takaa asioiden etenemisen vaikeissakin kysymyksissä. Jäsenvaltioiden kantojen yhteensovittamisessa on kuitenkin haasteita erityisesti muuttoliike-, talous- ja ilmastokysymyksissä, eivätkä kaikki aloitteet etene ripeästi. Suuri valiokunta pitää huolestuttavana, että osa jäsenvaltioita jakavista kysymyksistä koskee EU:n perusarvoihin sitoutumista, kuten ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittamista, demokratian perusperiaatteita sekä oikeusvaltio- ja tasa-arvokysymyksiä ja vähemmistöjen kohtelua. Asiantuntijakuulemisissa on todettu, ettei myöskään EU:n ulkoinen toiminta ole ollut johdonmukaista ja arvoperusteista. EU:n kykyä vastata ulkoa tuleviin haasteisiin on vaikeuttanut se, että EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) kysymyksissä vaaditun yksimielisyyden vuoksi neuvoston on paikoin vaikea päästä yhteisymmärrykseen tietyissä kysymyksissä. Arviona on, että yksimielisyysvaatimus on lisännyt kolmansien maiden pyrkimyksiä vaikuttaa yksittäisten jäsenvaltioiden kautta EU:n päätöksentekoon. Haasteita esiintyy myös kauppapolitiikassa sopimusten voimaansaattamisvaiheessa, vaikka EU:lla on kauppapolitiikassa yksinomaisesta toimivallasta johtuen vahvempi institutionaalinen autonomia.  

5 EU-kansalaisten odotukset

(35) Eurobarometrin (2021) mukaan enemmistö eurooppalaisista kaikissa jäsenvaltioissa haluaa, että kansalaisten näkemykset otetaan paremmin huomioon EU:n tulevaisuudesta tehtävissä päätöksissä. EU:n suurimpina vahvuuksina eurooppalaiset näkevät demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittamisen sekä sen taloudellisen, teollisen ja kaupallisen valta-aseman. Ilmastonmuutosta pidetään suurimpana EU:n tulevaisuuteen vaikuttavana globaalina haasteena. Myös turvallisuus- ja terveyskysymyksiä pidetään tärkeinä. EU-kansalaiset odottavat EU:lta johtajuutta globaalien ongelmien ratkaisemiseksi.  

V SUOMEN EU-POLITIIKAN TAVOITTEET

(36) Suuri valiokunta toteaa, että kansallisessa tavoitteenasettelussa on huomioitava kolme näkökulmaa: Suomen kansallinen edunvalvonta ja se, millaisia eurooppalaisia tavoitteita ja arvoja Suomi haluaa edistää EU:n jäsenenä, sekä se, miten Suomi haluaa EU:n vaikuttavan globaaliin kehitykseen. Suuri valiokunta pitää selontekoa tältä osin onnistuneena, mutta pitää tarpeellisena syventää ja laajentaa kansallista tavoitteenasettelua alaluvuissa 1—14.  

1 Lähtökohdat

(37) Suuri valiokunta toteaa, että EU:n on vastattava edellä III luvussa kuvattuun toimintaympäristön muutokseen vahvistamalla strategista toimintakykyään, tukeutumalla yhteisiin arvoihinsa ja edistämällä määrätietoisesti tavoitteitaan. Vakaa, uskottava sekä sisäisesti ja ulkoisesti yhtenäinen ja toimintakykyinen EU on Suomen etu. Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta katsoo, että EU:ta on kehitettävä, sen toimintakykyä tehostettava ja yhtenäisyyttä vaalittava ensisijaisesti nykyisten EU:n perussopimusten määräysten puitteissa niin, että hyödynnetään kaikkia perussopimusten tarjoamia mahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden tasavertaisuuden varmistaminen ja toimielinten välinen tasapaino ovat edelleen keskeisiä periaatteita EU:n kehittämisessä. Pienen jäsenvaltion etuna on, että komissiossa on jatkossakin jäsen kustakin jäsenvaltiosta. Myös Eurooppa-neuvoston aseman ja harkintavallan säilyttäminen komission puheenjohtajaehdokasta valittaessa on tärkeää Suomen vaikutusvallan näkökulmasta. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan on nautittava sekä Euroopan parlamentin että jäsenvaltioiden luottamusta.  

(38) Suuri valiokunta katsoo, että EU:n on keskityttävä sellaisiin kysymyksiin, joissa EU-jäsenmaiden rajat ylittävä yhteistyö tuottaa lisäarvoa kansallisiin toimiin verrattuna. EU:n toimintaa rajaa myös toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate: EU:n ei pidä ryhtyä toimenpiteisiin, jotka ovat tehokkaammin hoidettavissa jäsenvaltiotasolla, eikä EU:n toiminnan pidä ylittää sitä, mikä on tarpeellista EU-perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi. Suuri valiokunta katsoo, että EU:n on rakennettava toimintaansa omien vahvuuksiensa varaan, joita ovat muun muassa avoimet sisämarkkinat, sääntöperustainen ja vastuullinen kauppapolitiikka sekä edelläkävijän asema ilmastotoimissa. EU:n on vahvistettava myös omaa kriisinsietokykyään, mihin liittyy keskeisesti tavoite EU:n strategisesta autonomiasta eli EU:n kyvykkyydestä hallita keskinäisriippuvuuksia kolmansien maiden kanssa. Suuri valiokunta tukee EU:n strategisen autonomian vahvistamista horisontaalisesti EU:n eri politiikkasektoreilla, kunhan sen toimeenpano ei tarkoita protektionismia eikä vaaranna avoimien sisämarkkinoiden toimintaa. Strategisen autonomian tavoitteeksi on asetettava yhteistyökykyinen ja sääntöperustaisuuteen nojaava EU, joka kriisitilanteessa pysyy toimintakykyisenä myös yksin. Kyse on yhdentymiskehityksen ja sisämarkkinaprojektin rinnalla kulkevasta tavoitteesta EU:sta vahvana globaalina toimijana, joka kykenee vastaamaan kansainvälisiin haasteisiin ja edistämään vakautta ja vaurautta kestävällä tavalla.  

2 Arvopohja

(39) Suuri valiokunta katsoo, että EU:n toiminnan vaikuttavuus ja sen hyväksyttävyys perustuvat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa määriteltyihin yhteisiin arvoihin, joita ovat vapaus, demokratia, oikeusvaltio, tasa-arvo sekä ihmisarvon ja perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Suuri valiokunta toteaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden toiminnan on oltava näiden perusarvojen mukaisia. Puutteet niiden toteutumisessa lisäävät eurooppalaisten yhteiskuntien ja EU:n haavoittuvuutta sekä heikentävät EU:n uskottavuutta ja vaikutusvaltaa globaalina toimijana. Suuri valiokunta painottaa, että Suomen on aktiivisesti vahvistettava arvojen toteutumista EU:n toiminnassa.  

(40) Demokratia ja avoimuus. Suuri valiokunta toteaa, että EU:n toiminta perustuu edustukselliseen ja osallistavaan demokratiaan. Siksi kaikilla EU-kansalaisilla tulee olla oikeus ja keinot osallistua turvallisesti EU:n demokraattiseen päätöksentekoon. Heille on taattava mahdollisuus vaikuttaa EU:n toimintaan omien hallitustensa ja kansallisten parlamenttiensa kautta ja myös Euroopan parlamentin välityksellä. Tämä kaksinapainen — kansallisen ja EU-tason — edustuksellisuus antaa vahvan perustan EU:n toimille. Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta ei näe tarvetta muuttaa Euroopan parlamentin vaalitapaa ja ottaa käyttöön ylikansallisia listoja. Euroopan parlamentin hyväksyttävyyttä edistäisi se, että parlamentti työskentelisi vain yhdessä toimipaikassa. Suuri valiokunta yhtyy myös valtioneuvoston arvioon siitä, että EU:n päätöksenteon ja lainsäädäntötyön avoimuus vahvistavat demokratiaa, lisäävät kansalaisten luottamusta ja edistävät hyvää hallintoa. Samanaikaisesti on kiinnitettävä huomiota selkeään viestintään ja laadukkaaseen virkakieleen. Näin toimimalla voidaan avata EU:n päätösten perusteita ja käytännön vaikutuksia kansalaisille sekä torjua disinformaatiota. Hyvää hallintoa ja avoimuutta on tarvittaessa edistettävä EU-lainsäädännön kautta (HaVL 21/2021 vp). 

(41) Oikeusvaltioperiaate. Suuri valiokunta katsoo lausunnossa SuVL 1/2019 vp esitetyn mukaisesti, että oikeusvaltioperiaate on EU:n ja sen jäsenvaltioiden välisen yhteistyön olennainen perusta. Toimivaa demokraattista oikeusvaltiota ei voi olla ilman perus- ja ihmisoikeuksia, ja toisaalta perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen edellyttää kansanvaltaa ja oikeusvaltiota. Ilman oikeusvaltiota ei ole takeita sille, että Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja samalla Suomen valtiosääntöisiä arvoratkaisuja ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusteita suojataan ja turvataan tehokkaasti.  

(42) Suuri valiokunta suhtautuu huolestuneesti ja vakavasti oikeusvaltioperiaatteen loukkaamiseen tai sen vaaraan jäsenvaltioissa, erityisesti Puolassa ja Unkarissa. Kielteinen oikeusvaltiokehitys rapauttaa sitä arvopohjaa, jonka päälle EU on rakennettu. Tällainen kehitys vaarantaa myös EU-jäsenmaiden keskinäisen luottamuksen, joka on keskeinen edellytys muun muassa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen varmistamiseksi. Suuri valiokunta pitää välttämättömänä, että EU:ssa pystytään reagoimaan ajoissa ja oikeasuhtaisesti tilanteissa, joissa kansalliset mekanismit pettävät ja oikeusvaltioon kohdistuvat uhat aktualisoituvat. Oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi ja suojaamiseksi tarvitaan kattava valikoima toimenpiteitä. Uusi mekanismi, jolla EU:n varojen käyttöä voidaan suojata oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen liittyviltä ongelmilta, tulee hyödyntää ja toimeenpanna täysimääräisesti. Lakivaliokunnan (LaVL 6/2021 vp) tapaan suuri valiokunta pitää tärkeänä myös EU:n toimia korruption torjumiseksi. Suuri valiokunta toteaa, että olennaista on, että kaikki EU:n välineet ja toiminta tukevat toisiaan, kun eri foorumeilla ja politiikkasektoreilla vahvistetaan oikeusvaltioperiaatetta.  

(43) Perus- ja ihmisoikeudet. Suuri valiokunta katsoo, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan oikeudellinen sitovuus on merkittävästi vahvistanut perusoikeuksien merkitystä EU:n toiminnassa ja mahdollistanut sen, että EU:n oikeusjärjestyksestä on kehittynyt suunnannäyttäjä perusoikeuksien suojelussa. Perusoikeuskirjan toimeenpanoa on tehostettava edelleen EU:ssa ja jäsenvaltioissa ja säännöksien rikkomuksista tulee olla asianmukaiset seuraukset. EU:n ulkoisen uskottavuuden vuoksi on keskeistä, että EU:n sisäiset ja ulkoiset toimet perusoikeuksien edistämiseksi ovat johdonmukaisia ja vahvistavat toisiaan. Suuri valiokunta toistaa näkemyksensä (SuVL 2/2019 vp) siitä, että EU:n sisäisiin perusoikeushaasteisiin, kuten romanien ja muiden erittäin haavoittuvassa asemassa olevien tahojen suojelemiseen, on puututtava nykyistä tehokkaammin. Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) asemaa EU:n päätöksenteossa vahvistetaan ja EU:n liittymistä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen edistetään.  

(44) Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Suuri valiokunta jakaa selonteossa esiin nostetun huolen siitä, että sukupuolten tasa-arvoa ja seksuaali- ja muiden vähemmistöjen oikeuksia kyseenalaistetaan aikaisempaa enemmän. Suomen ja EU:n on määrätietoisesti tuettava toimia, joilla oikeudenloukkauksiin puututaan globaalisti ja jäsenvaltioissa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan (TyVL 6/2021 vp) tavoin suuri valiokunta katsoo, että sukupuolten tasa-arvon edistäminen on Suomelle keskeinen EU-politiikan linjaa koskeva prioriteetti. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää hyvänä Suomen sitoutumista aktiiviseen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspolitiikkaan ja korostaa, että sukupuolten tasa-arvon edistämisen tulee kattaa myös sukupuolten moninaisuuteen liittyvät kysymykset (TyVL 6/2021 vp). Suuri valiokunta pitää tärkeänä välttää syrjiviä ja eriarvoistavia vaikutuksia ja niiden kasautumista eri ryhmiin. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan (TyVL 6/2021 vp) tavoin suuri valiokunta tukee tavoitetta EU:n liittymisestä Istanbulin sopimukseen eli naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehtyyn Euroopan neuvoston yleissopimukseen. Myös EU:n tasa-arvostrategian toimeenpanoon ja Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) toiminnan vahvistamiseen on kiinnitettävä huomiota. Asiantuntijakuulemisissa on lisäksi katsottu, että EU:n toimissa tulisi huomioida nykyistä paremmin vammaisten ihmisten oikeudet ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen määräykset.  

3 Päätöksenteon tehokkuus

(45) Suuri valiokunta katsoo, että EU:n yhtenäisyyden, toimintakyvyn ja hyväksyttävyyden kannalta on olennaista, että EU pystyy tehokkaaseen päätöksentekoon ja yhdessä sovitut asiat pannaan toimeen. Myös EU:n globaalin vaikutusvallan kannalta on tärkeää, että EU toimii tehokkaasti. 

(46) Yhteisömenetelmä. Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että komission aloiteoikeuteen sekä neuvoston ja Euroopan parlamentin yhteiseen lainsäädäntötyöhön perustuvalla yhteisömenetelmällä on keskeinen asema päätöksenteon tehokkuuden varmistamisessa. Yhteisömenetelmää on kunnioitettava myös silloin, kun Eurooppa-neuvosto käsittelee yksittäisiä politiikkakysymyksiä. Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta katsoo, että yhteisömenetelmällä varmistetaan parhaiten EU:n vakaa ja tasapuolinen toiminta sekä jäsenvaltioiden yhdenvertaisuus. Yhteisömenetelmän keskeisenä elementtinä on riippumaton ja toimintakykyinen komissio, joka valvoo myös EU-oikeuden noudattamista jäsenvaltioissa.  

(47) Laadukas sääntely. Suuren valiokunnan vakiintuneen kannan mukaan (SuVL 1/2018 vp) kaikessa EU-sääntelyssä on varmistettava sen selkeys, oikeasuhtaisuus ja johdonmukaisuus. Tarpeettoman hallinnollisen taakan välttäminen on myös tärkeää. Kaiken EU-sääntelyn on perustuttava luotettavaan tieteelliseen tietoon sekä perusteellisiin vaikutusarviointeihin.  

(48) Määräenemmistöpäätöksenteko. Selonteossa esitetyllä tavalla suuri valiokunta katsoo, että EU-toimielinten on kyettävä tehokkaaseen päätöksentekoon. Siksi ministerineuvoston jo käytettävissä olevat mahdollisuudet määräenemmistöpäätöksentekoon tulee hyödyntää. Määräenemmistöpäätöksenteon laajentamista ministerineuvostossa tulee kuitenkin arvioida aina tapauskohtaisesti yhteisten tavoitteiden edistämiseksi. Siirtyminen määräenemmistöpäätöksiin tietyllä alalla tai tietyissä tapauksissa edellyttää Eurooppa-neuvoston yksimielistä päätöstä. 

(49) Valtiovarainvaliokunta (VaVL 4/2021 vp) katsoo, että määräenemmistöpäätöksenteon käyttöönottoa on mahdollista harkita harmaan talouden, haitallisen verokilpailun, veronkierron ja veropetosten torjumiseksi rajatuissa kokonaisuuksissa, esimerkiksi koskien jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa ja muuta hallinnollista yhteistyötä. Varsinaisessa verolainsäädännön harmonisoinnissa on edelleen syytä noudattaa yksimielistä päätöksentekoa, koska tällaiset harmonisointitoimet vaikuttavat keskeisestä jäsenvaltioiden budjettisuvereniteettiin. Suuri valiokunta arvioi, että EU-alueen yhteistyötä verotuksessa ja sen kattavuuden varmistamisessa on syytä tiivistää erityisesti niillä verotuksen alueilla, joilla EU-tason päätöksillä saavutetaan suurempi lisäarvo verrattuna pelkkiin kansallisen tason päätöksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi veronkierron estäminen ja kestävän kehityksen edistäminen. 

(50) Ulkoasiainvaliokunta (UaVL 4/2021 vp) puolestaan toteaa, että määräenemmistöpäätösten ja rakentavan pidättäytymisen käytön lisäämisellä ja EU:n korkean edustajan tehtävien delegoimisella tapauskohtaisesti jäsenvaltioiden ulkoministereille voidaan vahvistaa EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tehokkuutta ja uskottavuutta sekä suojata EU:ta ulkopuolisilta vaikutusyrityksiltä. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä, että EU:ssa varaudutaan nykyistä paremmin tilanteisiin, joissa yksi jäsenvaltio estää EU:n yhteisten kantojen hyväksymisen. Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että kiristynyt suurvaltapoliittinen kilpailuasetelma ja epävakaa ulkoinen toimintaympäristö alleviivaavat tarvetta lisätä YUTP:n nopeutta ja uskottavuutta (UaVL 4/2021 vp).  

(51) EU-tuomioistuimen toiminta. Suuri valiokunta painottaa EU-tuomioistuimen merkitystä ja sen aseman ymmärtämistä EU:n yhtenäisyyden ja toimintakyvyn kannalta. Suuren valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat korostaneet, että vain EU-tuomioistuin voi jäsenvaltioita sitovasti ratkaista kysymyksen EU-oikeuden tulkinnasta tai siitä, onko jokin päätös EU-perussopimusten mukainen. Jäsenvaltiot ja toimielimet ovat sitoutuneet siihen, että viime kädessä tulkintaepäselvyydet ratkaisee EU:n tuomioistuin. Vain näin voidaan turvata EU-oikeuden yhtäläinen ja tehokas toteutuminen kaikissa jäsenvaltioissa. Järjestelmä on vuosikymmenien kuluessa nähty toimivaksi, eikä sen keskeisiin periaatteisiin ole kajottu, kun EU-perussopimuksia on muutoin muutettu.  

4 Kaksoissiirtymä kasvustrategiana

(52) Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston tavoitteeseen sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävästä ja oikeudenmukaisesta EU:sta, joka on sitoutunut Pariisin ilmastosopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda 2030) toimeenpanoon. EU:sta voidaan rakentaa maailman kilpailukykyisin ja sosiaalisesti ehein ilmastoneutraali talous, joka käyttää luonnonvaroja kestävästi sovittamalla yhteen taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmat.  

(53) Suuri valiokunta toistaa näkemyksensä (SuVL 3/2020 vp) siitä, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan perustuvan hiilineutraalin yhteiskunnan tavoitteen on oltava lähes kaikkien EU-politiikkasektorien lähtökohtana. Suuri valiokunta toteaa, että ohjelmalla voidaan vastata ilmastohaasteeseen, vahvistaa resurssitehokkuutta, luoda uusia työpaikkoja ja luonnonvarojen kestävyyden huomioivaa kasvua sekä edistää uutta innovatiivista teollisuutta ja investointeja. Suuri valiokunta katsoo, että siirtymä vähähiiliseen yhteiskuntaan tulee toteuttaa sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla. Oikeudenmukaista siirtymää on tuettava EU-budjetilla, ja siinä on tärkeätä varmistaa alueelliset ja paikalliset olosuhteet sekä elinkeinojen, työllisyyden ja alkutuotannon toimintaedellytykset (YmVL 9/2021 vp, SuVL 3/2020 vp).  

(54) Suuri valiokunta toteaa, että selonteossa esitelty horisontaalinen tavoite kunnianhimoisesta digitalisaation kehittämisestä on kiinteästi kytköksissä vihreään siirtymään. Samalla kun vihreä siirtymä tukee talouden rakennemuutosta ja hiilineutraalin hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista, digitaalista siirtymää on pidettävä EU:n keskeisenä kilpailukykytekijänä ja kasvun moottorina. Digitaalista siirtymää tulee edistää niin, että investoidaan innovatiiviseen teknologiaan ja digitaaliseen osaamiseen. Tavoitteeksi on asetettava se, että jokaisella on yhdenvertainen mahdollisuus osallistua digitaaliseen muutokseen.  

(55) Suuri valiokunta painottaa, että kaikilla yhteiskunnan ja talouden osa-alueilla on merkitystä, jotta vihreä ja digitaalinen siirtymä saadaan aikaan. Politiikkojen johdonmukaisuus sekä sääntelyn vakaus ja sen ennustettavuus ovat onnistuneen kaksoissiirtymän edellytyksiä. Toimissa on pyrittävä teknologianeutraalisuuteen, kustannustehokkuuteen, johdonmukaisuuteen ja pitkäjänteisyyteen sekä suotuisan investointiympäristön luomiseen. Kyse on erityisesti siitä, että sovitetaan yhteen ilmasto-, ympäristö-, maatalous-, teollisuus- ja kauppapolitiikan sekä innovaatio-, tutkimus- ja koulutustoiminnan sekä data- ja digitalouden tavoitteet tavalla, joka tukee kaksoissiirtymää. Kaksoissiirtymän saavuttamiseksi tarvitaan myös laaja-alaisia talouden rakenteita uudistavia toimia. Elpymispaketilla on näissä toimissa tärkeä merkitys.  

(56) Suuri valiokunta arvioi, että selonteossa on hyvin tunnistettu muutostarpeita, jotka liittyvät kaksoissiirtymän toteutukseen eri politiikkasektoreilla. Näitä kysymyksiä käsitellään jäljempänä alaluvuissa 5—12. 

5 Ilmastoneutraali EU

(57) Suuri valiokunta katsoo, että ilmastoneutraali EU vuoteen 2050 mennessä on tavoite, jonka on ohjattava kaikkea päätöksentekoa EU:ssa. Tässä vältetään vahinkoa -periaate on keskeinen ohjenuora. Jotta ilmastonmuutokseen voidaan vastata, EU:n on säilytettävä asemansa maailmanlaajuisen ilmastopolitiikan suunnannäyttäjänä sekä edistettävä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita, etenkin lämpenemisen rajoittamista 1,5 asteeseen. Tämä vaatii kunnianhimoisia, johdonmukaisia ja kaikki talouden sektorit kattavia politiikkatoimia. Kuten ympäristövaliokunta (YmVL 9/2021 vp) toteaa, Suomella on tässä työssä kokoaan suurempi rooli, koska kansallinen tavoitteemme hiilineutraalisuudesta vuonna 2035 on yksi kunnianhimoisimmista.  

(58) 55-valmiuspaketti. Suuri valiokunta katsoo, että selonteon ja mietinnön osuudet, jotka koskevat ilmastoneutraalia EU:ta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä, liittyvät kysymyksiin, joista Euroopan komissio on heinäkuussa 2021 antanut 55-valmiuspaketin. Valmiuspaketin päätavoitteena on panna toimeen EU:n ilmastolain velvoitteet, ja siihen sisältyy useita ilmasto-, energia- ja liikennelainsäädännön tarkistuksia ja uusia ehdotuksia. Suuri valiokunta ottaa ehdotuksiin kantaa niitä koskevien U- ja E-kirjeiden perusteella. Yleisenä arvionaan suuri valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että Suomen ensisijainen tavoite tulee olla se, että fossiilisia päästöjä vähennetään kunnianhimoisesti ja kustannustehokkaasti erityisesti energiantuotannossa. Kokonaisuuden kannalta on tärkeätä, että pitkän aikavälin ilmastotoimet toteutetaan siten, että EU:sta tehdään hiilineutraali ennen vuotta 2050 ja saavutetaan vuodelle 2030 asetettu 55 prosentin ilmastotavoite, joka voidaan myös ylittää (E 97/2021 vp 55-valmiuspaketti). 

(59) Päästökauppa. Päästökauppa on yksi 55-valmiuspaketissa käsiteltävistä kysymyksistä, joita suuri valiokunta tulee käsittelemään erikseen valmiuspakettia koskevassa lausunnossaan. Yleisesti suuri valiokunta toteaa, että se yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että tärkein väline vähähiilisten ratkaisujen edistämiseen on päästökauppa. Yhtenäinen ja riittävän korkea päästöjen hinnoittelu on kustannustehokkain tapa saavuttaa päästövähennystavoitteet (TaVL 19/2021 vp, LiVL 14/2021 vp). Samalla tulee huolehtia eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvystä.  

(60) Uusiutuvat käyttövoimat ja liikenne. Suuri valiokunta yhtyy selonteossa esitettyyn arvioon siitä, että liikenteen päästöjen vähentämiseksi EU:ssa on edistettävä sähköistymistä sekä kestävien vaihtoehtoisten polttoaineiden ja käyttövoimien tuotantoa. Lisäksi on kehitettävä jakeluinfrastruktuuria kaikissa liikennemuodoissa. Liikenne- ja viestintävaliokunta (LiVL 14/2021 vp) arvioi, että tieliikenteen sähköistyminen etenee henkilöautoliikenteen osalta, mutta teiden tavaraliikenteessä sekä lento- ja meriliikenteessä käytetään nestemäisiä polttoaineita vielä pitkään. On tärkeää, että EU:n toimin ohjataan tehokkaasti uusiutuvia sekä uusiutuvalla energialla tuotettuja synteettisiä polttoaineita erityisesti lento- ja meriliikenteen sekä raskaan liikenteen käyttöön. Lisäksi on parannettava vähäpäästöisten ja päästöttömien ajoneuvojen saatavuutta ja lisättävä lentoliikenteen uusiutuvien polttoaineiden tuotantoa ja käyttöä. Sähköisiä joukkoliikennemuotoja, kevyttä liikennettä sekä raideliikennettä pitää edistää koko EU:n alueella.  

(61) Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta katsoo, että kestävään ja älykkääseen liikenteeseen siirtyminen on tärkeä tavoite. Kuten selonteossa todetaan, vedyllä voi olla keskeinen rooli tulevaisuudessa esimerkiksi teollisuusprosessien ja liikenteen päästöjen vähentäjänä. Liikenne- ja viestintävaliokunnan (LiVL 14/2021 vp) tavoin suuri valiokunta katsoo, että EU:n tulee edistää sellaisten teknologioiden kehittämistä, joilla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita ja tuotteita puhtaasta sähköstä tuotetulla vedyllä tai synteettisillä polttoaineilla (sähköstä tuotteiksi- eli Power-to-X-ratkaisut). EU:n toimilla on edistettävä myös eurooppalaista akkuteollisuutta.  

(62) Edelläkävijyys. Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että puhtaiden ratkaisujen markkinat kasvavat maailmalla kiihtyvää tahtia, koska päästöjä vähentävä teknologia kehittyy ja hinta laskee. Siirtymä ilmastoneutraaliin yhteiskuntaan tarjoaa eurooppalaiselle teollisuudelle runsaasti mahdollisuuksia siihen, että se voi kehittää puhtaiden uusien teknologioiden ja tuotteiden markkinoita. Suuri valiokunta toteaa, että EU:n on kyettävä hyödyntämään siirtymä ilmastoneutraaliin talouteen keskeisenä kilpailukykytekijänä, joka avaa liiketoiminta- ja vientimahdollisuuksia. Tämä edellyttää nykytasoa merkittävämpää panostamista tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin. Elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä huolehtiminen on tärkeää, sillä ilmastonmuutosta ei voida torjua pelkästään julkisin varoin, vaan se edellyttää mittavia yksityisiä investointeja vähähiilisiin teknologioihin. Mahdollisten taloudellisten ohjauskeinojen lisäksi voidaan tarvita kannusteita, kuten tukia vähähiilisiin investointeihin. Suuri valiokunta arvioi, että tulevaisuudessa vähähiilinen teknologia on suomalaisille yrityksille merkittävä kilpailuetu. Samalla voidaan vahvistaa hiilikädenjälkeä. Suomalaisten vientiyritysten ratkaisujen positiiviset ilmastovaikutukset voivat olla paljon kansallista hiilijalanjälkeämme suuremmat, koska yritysten ratkaisuilla voidaan vähentää niiden asiakkaiden päästöjä maailmalla.  

(63) Ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Suuri valiokunta katsoo, että ilmastonmuutoksen hillinnän ohella EU:n on panostettava siihen sopeutumiseen varautumalla sellaisiin vaikutuksiin, joita ei enää voida ehkäistä. Jos sopeutumistoimet tehdään riittävän ajoissa, niillä voidaan vähentää ilmastonmuutoksesta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia ja kustannuksia. Asiantuntijakuulemisissa on esitetty, että ilmastonmuutokseen sopeutumisen olisi tullut näkyä selkeämmin selonteossa. Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että ilmastokestävyys ja häiriöiden sietokyvyn kehittäminen sekä haavoittuvuuksien tunnistaminen ja tietopohjan parantaminen otetaan johdonmukaisesti osaksi eri sektoripolitiikkoja. Kaikkien toimien on oltava linjassa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda 2030) ja Pariisin ilmastosopimuksen kanssa, ja niissä on huomioitava kansalliset erityispiirteet.  

6 Luonnonvarojen kestävä käyttö

(64) Selonteon mukaisesti suuri valiokunta katsoo, että Suomen EU-politiikan tavoitteena tulee olla luonnonvarojen ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä käyttö tavalla, joka turvaa paitsi luonnon monimuotoisuuden säilymisen myös tähän perustuvat elinkeinot. Ekologisen kestävyyden varmistaminen on asetettava EU-politiikkasektoreiden yhteiseksi tavoitteeksi. 

(65) Luonnon monimuotoisuus. Valtioneuvoston ja ympäristövaliokunnan (YmVL 9/2021 vp) tavoin suuri valiokunta katsoo, että Euroopan luontopääoman säilyttäminen, ennallistaminen ja vahvistaminen on otettava keskeiseksi osaksi niitä EU-toimia, joilla tavoitellaan kestävää kasvua ja pyritään lisäämään EU:n kriisinsietokykyä. Euroopan luonnon monimuotoisuuden on oltava riittävän elpymisen tiellä vuoteen 2030 mennessä. EU:n biodiversiteettistrategia on tärkeä väline tämän tavoitteen saavuttamisessa. Suuri valiokunta yhtyy ympäristövaliokunnan näkemykseen (YmvL 9/2021 vp) siitä, että EU:n toimien lisäksi tarvitaan sitova globaali sopimus. Kansainvälisessä sääntely-ympäristössä on tärkeää löytää keinoja, jotka tukevat sekä luonnon monimuotoisuuden suojelua että ilmastonmuutoksen hillintää ja ilmastonmuutokseen sopeutumista.  

(66) Kiertotalous. Suuri valiokunta katsoo ympäristövaliokunnan (YmVL 9/2021 vp) tavoin, että EU:ssa on vauhditettava kiertotalouteen siirtymistä, koska tällä tavoin voidaan tehostaa ilmastonmuutoksen hillintää ja luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä vähentää riippuvuutta kriittisistä materiaaleista. Erityisesti rakentamisalan merkittävä kiertotalouden potentiaali on hyödynnettävä nykyistä paremmin.  

(67) Kestävä maatalous. Suuri valiokunta yhtyy maa- ja metsätalousvaliokunnan (MmVL 9/2021 vp) arvioon siitä, että maatalous on metsätalouden ohella tärkeässä asemassa, kun pyritään saavuttamaan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) lähtökohtana on oltava se, että tuottajien asema arvoketjussa paranee ja ruoantuotanto jatkuu kannattavana koko EU-alueella. Ympäristövaliokunta (YmVL 9/2021 vp) katsoo, että YMP:n tukijärjestelmien tulee turvata se, että maanviljelijöillä on parhaimmat edellytykset ottaa käyttöön uusia ympäristöystävällisempiä tuotantotapoja. Politiikkatoimet on kohdennettava niin, että niillä on suurin vaikuttavuus ympäristön tilaan. Maa- ja metsätalousvaliokunta (MmVL 9/2021 vp) korostaa puolestaan tarvetta yksinkertaistaa tukijärjestelmiä ja vähentää hallinnollista taakkaa sekä vahvistaa ruokaturvan ja ruoantuotantoketjujen kriisinsietokykyä, kun EU:n huoltovarmuutta kehitetään.  

(68) Suuri valiokunta pitää maa- ja metsätalousvaliokunnan (MmVL 9/2021 vp) ja ympäristövaliokunnan (YmVL 9/2021 vp) tavoin myönteisenä, että EU:ssa on käynnissä siirtymä perinteisestä maataloustuotantoon ja markkinoihin keskittyvästä politiikasta kohti koko ruokaketjun kattavaa ruokapolitiikkaa. Tässä siirtymässä on huomioitava tasapainoisella ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla näkökulmat, jotka liittyvät ruoantuottajien tulotasoon ja asemaan elintarvikeketjussa, ympäristö- ja ilmastokysymyksiin, ruoan turvallisuus- ja terveellisyysnäkökohtiin sekä eläinten hyvinvointiin. On tärkeää, että EU:n ruokajärjestelmää kehitetään entistä kestävämpään suuntaan. Maatalouden päästöjen vähentämisen, kestävän maankäytön ja hiilinielujen kasvattamisen, tuotantoeläinten hyvän kohtelun ja antibioottiresistenssin torjunnan merkitys kasvaa, ja näihin tavoitteisiin tulee pyrkiä tehokkaalla keinovalikoimalla. EU:n elintarvikealan yhtenäiset lainsäädäntövaatimukset ovat tärkeitä suomalaisten elintarvikeyritysten vientimahdollisuuksille. Korkean laadun ja uusien innovaatioiden lisäksi Suomen vahvuuksia ovat mikrobilääkkeiden vähäinen käyttö ja eläinten hyvinvoinnin korkea taso. Myös kasvispainotteisen ruokavalion yleistyminen tarjoaa uusia taloudellisia mahdollisuuksia suomalaisille tuottajille ja yrityksille (YmVL 9/2021 vp). 

(69) Metsäasiat ja EU. Suuri valiokunta toteaa, ettei EU:n perussopimuksiin sisälly yhteistä metsäpolitiikkaa. Metsäpolitiikan tulee jatkossakin olla kansallisen päätäntävallan piirissä. Monilla EU-toimilla erityisesti maatalous-, ympäristö- sekä ilmasto- ja energiapolitiikan alalla on kuitenkin vaikutuksia suoraan tai välillisesti myös metsätalouteen ja -teollisuuteen. On tärkeätä, että Suomi vaikuttaa aktiivisesti yhdessä muiden metsäisten jäsenvaltioiden kanssa näiden toimien valmisteluun ja metsien taloudellisen käytön, hiilensidonnan ja ilmastotoimien sekä monimuotoisuuden näkökulmien yhteensovittamiseen, jotta politiikkatoimet kokonaisuutena ovat onnistuneita (MmVL 9/2021 vp). EU:ssa tarvitaan lisää metsiä koskevaa tieteellistä tietoa päätöksenteon tueksi. Metsien käytössä on huomioitava myös luontokadon torjunta (YmVL 9/2021 vp).  

(70) Nielut ja maankäyttö. Maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsiä koskeva LULUCF-asetus on yksi 55-valmiuspaketissa käsiteltävistä kysymyksistä, joita suuri valiokunta tulee käsittelemään erikseen valmiuspakettia koskevassa lausunnossaan. Yleisesti suuri valiokunta toteaa, että asetuksessa tulisi kannustaa varastojen ja nielujen vahvistamiseen nykyistä paremmin sekä mahdollistaa niiden ottaminen huomioon taakanjakosektorilla joustoina kuten nykyisessä järjestelmässä.  

7 Sisämarkkinat ja teknologinen kilpailukyky

(71) Suuri valiokunta yhtyy selonteossa esitettyyn arvioon siitä, että sisämarkkinat ovat keskeinen EU:n tuottavuuskasvun, vaurauden ja hyvinvoinnin lähde. Toimivat sisämarkkinat ovat Euroopan kilpailukyvyn ja kestävän kasvun kulmakiviä ja edellytys sille, että yritykset ja kansalaiset voivat hyödyntää myös uusien teknologioiden ja palveluiden tarjoamia mahdollisuuksia.  

(72) Sisämarkkinoiden toiminta. Suuri valiokunta katsoo, että sisämarkkinoiden häiriötön toiminta on yksi keskeisimmistä kansallisen EU-politiikan tavoitteista. Asiantuntijakuulemisissa on korostettu, että EU:n kilpailukyvyn takaamiseksi ei ole riittävää, että sisämarkkinoiden toiminta palautetaan koronapandemiaa edeltävään tilaan, vaan sen toimintaa on tehostettava merkittävästi. Tämä koskee erityisesti palvelumarkkinoita ja digitaalisia sisämarkkinoita. Suuri valiokunta toteaa, että sisämarkkinoiden on oltava avoimet ja perustuttava reiluun kilpailuun. Kaiken kokoisilla yrityksillä on oltava tasavertaiset toimintaedellytykset ja mahdollisuudet markkinoille pääsyyn. Samanaikaisesti sisämarkkinoilla toimivien kolmansien maiden yritysten on noudatettava samoja sääntöjä, joita eurooppalaisilta yrityksiltä ja teollisuudelta edellytetään kotimarkkinoillaan. EU:n sisämarkkinapolitiikka, mukaan lukien kilpailu- ja valtiontukipolitiikka, ei voi lähteä vain EU:n sisäisistä tarpeista käsin, vaan sitä on sopeutettava kiristyvään geotaloudelliseen kilpailuun.  

(73) Talouden digitaalinen muutos. Suuri valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisissa esitettyyn arvioon siitä, että EU:n on kurottava kiinni Kiinan ja Yhdysvaltain teknologista etumatkaa innovatiivisten teknologioiden kehityksessä, vahvistettava EU:n kilpailukyvyn kannalta merkittäviä toimitus- ja arvoketjuja ja kehitettävä EU:n digitaalista ja teknologista riippumattomuutta. Innovatiiviset teknologiat, kuten tekoäly, kvanttiteknologia sekä 5G- ja 6G-teknologiat, mahdollistavat kestävän kasvun, liiketoiminnan uudistumisen ja edistävät digitaalista siirtymää. Asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota erityisesti siihen, että sisämarkkinoilta ovat puuttuneet alustatalouden, niiden maksujärjestelmien ja datan hyödyntämisen standardit. Tämän lisäksi EU-lainsäädäntö ei ole riittävällä tavalla edistänyt sellaista liiketoimintaympäristöä, joka tukisi eurooppalaisten pilvipalvelujen kehittämistä. Myös kasvun verkostovaikutukset ovat jääneet saavuttamatta. Uusien innovatiivisten yritysten markkinoille tulo ja kasvu on ollut hidasta. T&K-panostusta kohdistetaan edelleen liikaa vanhojen hyödykkeiden kehittämiseen eikä uusien hyödykkeiden luomiseen. Kuten talousvaliokunta (TaVL 19/2021 vp) ja sivistysvaliokunta (SiVL 6/2021 vp) toteavat, EU:lta edellytetäänkin vahvaa kilpailu-, innovaatio- ja teollisuuspoliittista otetta sekä vahvaa tutkimuspohjaa ja kattavaa EU:n tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusohjelmaa edellä kuvattujen ongelmien ratkaisemiseksi. 

(74) Suuri valiokunta katsoo, että EU:n tulee olla globaali edelläkävijä ihmiskeskeisen datatalouden kehittämisessä sekä edistää datan saatavuutta ja yhteiskäyttöä. Onnistunut digitaalinen siirtymä edellyttää vahvaa eurooppalaista datataloutta ja innovaatioita tukevaa datan hajautettua jakamista. Eurooppalaisilla yrityksillä ja kansalaisilla tulee olla mahdollisuus määrätä oman datansa hallinnasta ja oikeus valita palveluntoimittajansa avoimilta kilpailluilta markkinoilta. Julkiset ja yksityiset palvelut hyödyntävät usein samaa dataa. Siksi näiden sektorien toimet tiedon hyödyntämisessä on sovitettava yhteen. Suuri valiokunta korostaa, että EU:n kaikkien digitaalista ja datataloutta koskevien toimien tulee olla riittävän joustavia, jotta ne mukautuvat teknologian kehittymiseen. Toimien tulee myös kunnioittaa yhteisiä eurooppalaisia arvoja ja perusoikeuksia (SuVL 2/2021 vp). Sivistysvaliokunta katsoo (SiVL 6/2021 vp) lisäksi, että uusien teknologioiden kasvava merkitys edellyttää todennäköisesti myös aineettoman omaisuuden suojan nykyaikaistamista.  

8 Avoin ja vastuullinen kauppapolitiikka

(75) Suuri valiokunta toteaa, että sisämarkkinoiden ohella EU:n yhteisellä kauppapolitiikalla sekä avoimella ja sääntöperustaisella kansainvälisellä kaupalla on keskeinen merkitys EU:n vakaudelle ja vauraudelle. Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että EU:n on lisättävä kykyään käyttää kauppapolitiikkaa omien tavoitteidensa ja arvojensa edistämiseen sekä etujensa puolustamiseen.  

(76) Kauppasuhteet. Suuri valiokunta katsoo, että EU:n on kehitettävä kunnianhimoisesti kauppasuhteitaan ja vahvistettava kansainvälisten ja alueellisten kauppasopimusten verkostoa arvo- ja hankintaketjujen monipuolistamiseksi. Kauppapoliittisia resursseja on suunnattava keskeisille globaaleille kasvumarkkinoille, erityisesti Aasiaan. Tavoitteeksi on asetettava kaupan esteiden poistaminen, tasapuolisten kilpailuolosuhteiden varmistaminen, suomalaisten ja eurooppalaisten yritysten globaaleihin arvo- ja hankintaketjuihin kytkeytymisen helpottaminen sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda 2030) edistäminen. Samalla on vahvistettava kauppapoliittisten toimien toimeenpanoa EU:ssa. EU:n uskottavuuden kannalta on välttämätöntä, että neuvotellut sopimukset saadaan voimaan EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa. Kauppasopimusten voimaansaattaminen ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että kolmansien maiden yritykset voivat riitauttaa työ-, ympäristö- ja kuluttajansuojanormien kehittämisen EU-alueella.  

(77) Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että EU:ssa on perusteltua tavoitella kauppapoliittista strategista autonomiaa, kunhan sen toimeenpano ei tarkoita protektionismia. Tämä ei olisi Suomen etu, koska olemme pieni, avoin, ulkomaankaupasta riippuvainen valtio. EU:n on kyettävä tekemään kauppapolitiikassaan ratkaisuja omista lähtökohdistaan ja suojautumaan epäreilulta tai ei-toivotulta kilpailulta kolmansien maiden kanssa, mutta samalla säilymään avoimena kaupalle ja investoinneille. Suomen kannalta on tärkeätä, että strategisen autonomian määrittelyssä varmistetaan sisämarkkinoiden avoimuus, reilu kilpailu ja vapaakauppa sekä pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytykset.  

(78) Sääntelyvoima. Suuri valiokunta korostaa EU:n sääntelyvoiman merkitystä EU:n globaalin vaikutusvallan kannalta. EU:lla on geoekonomista valtaa, koska se säätelee pääsyä sisämarkkinoille ja on yksi maailman johtavista kauppamahdeista. Asemansa vuoksi EU pystyy kehittämään globaaleja sääntöjä, mikä on EU-alueen yrityksille kilpailuetu. Talousvaliokunnan tavoin (TaVL 19/2021 vp) suuri valiokunta pitää 55-valmiuspaketin esitystä hiilidioksidipäästöjen rajamekanismista (CBAM) kunnianhimoisena esimerkkinä EU:n pyrkimyksestä asettaa ilmastotavoitteidensa saavuttamiseksi ja kilpailukykynsä varmistamiseksi kansainvälinen standardi, jolla estetään hiilivuotoa, vaikutetaan ilmastonmuutosratkaisuihin myös EU:n ulkopuolella ja tasapuolistetaan kilpailuedellytyksiä kompensoimalla jäsenvaltioiden puhtaiden teknologioiden ja ei-fossiilisiin raaka-aineisiin siirtymisestä aiheutuvia korkeampia kustannuksia. EU:n on toimittava globaalisti aktiivisesti myös digitaalisen kaupan, datan hallinnan ja uusien teknologioiden sääntöjen asettajana. Nyt määritellyillä säännöillä voi olla pitkäaikainen vaikutus maailmantalouden digitalisaatiokehitykseen ja taloudelliseen toimintaympäristöön. 

(79) WTO-järjestelmän uudistus. Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että EU:n tulee vahvistaa monenvälistä avointa ja sääntöperusteista kauppajärjestelmää ja uudistaa Maailman kauppajärjestö WTO:ta. Kaksiportaisen riitojenratkaisujärjestelmän toimintakyvyn palauttaminen ja transatlanttisen yhteistyön vahvistaminen ovat tärkeitä prioriteetteja. Asiantuntijakuulemisissa on myös pidetty tärkeänä, että EU pyrkii WTO:ssa vapauttamaan ympäristöteknologian sekä päästöjä vähentävien tuotteiden ja palveluiden kauppaa.  

9 Sosiaalisesti kestävä EU ja kansalaisten hyvinvointi

(80) Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että EU:n on toiminnallaan tuettava hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä ja kansalaisten hyvinvoinnin vahvistamista.  

(81) Sosiaalinen ulottuvuus ja hyvinvointitalous. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan (StVL 11/2021 vp) ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan (TyVL 6/2021 vp) tavoin suuri valiokunta pitää myönteisenä, että selonteossa nostetaan sosiaalisen ulottuvuuden kehittäminen ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin vahvistaminen tärkeäksi EU:n painopistealueeksi. Tätä kautta voidaan kehittää hyvinvointia ja vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaalisen ulottuvuuden lähtökohtana on jatkossakin jäsenvaltioiden järjestelmien monimuotoisuus. Työllisyyspolitiikan kansallisista erityispiirteistä, kuten sopimiseen perustuvasta työmarkkinajärjestelmästä, tulee pitää kiinni.  

(82) Suuri valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston tavoitetta, jonka mukaan sosiaalisen ulottuvuuden aloitteiden tulee tukea pohjoismaisen hyvinvointimallin kehittämistä. Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että myös hyvinvointitalousnäkökulma otetaan EU-yhteistyössä vahvasti huomioon. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan (StVL 11/2021 vp) tavoin suuri valiokunta katsoo, että Suomen on edistettävä sitä, että panostukset kansalaisten hyvinvointiin tukevat kestävää talouskasvua ja kilpailukykyä. Sivistysvaliokunta katsoo, että liikunta ja urheilu sekä kulttuuri ja luovat alat on nähtävä tärkeänä osana hyvinvointitaloutta (SiVL 6/2021 vp).  

(83) Terveysuhkiin varautuminen. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan (StVL 11/2021 vp) tavoin suuri valiokunta pitää välttämättömänä, että EU:n kykyä vastata ja varautua rajat ylittäviin terveysuhkiin vahvistetaan Euroopan terveysunionin toteutuksessa. EU:n on vahvistettava erityisesti Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskuksen (ECDC) ja Euroopan lääkeviraston (EMA) kriisivalmiuksia. Jäsenvaltioiden välisellä terveydenhuoltoalan yhteistyöllä voidaan vahvistaa Euroopan terveydenhuollon toimintakykyä ja terveysturvallisuutta. Vaikka terveysuhkien torjuntaan tarvitaankin EU-tason koordinaatiota, terveyspalvelujen järjestämisen tulee säilyä jatkossakin jäsenvaltioiden toimivallassa. EU:n terveyspolitiikan tulee tukea ja täydentää kansallisia toimia.  

(84) Suuri valiokunta arvioi, että koronapandemian aikana on korostunut, miten tärkeätä on kehittää EU-tason huoltovarmuutta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta (StVL 11/2021 vp) katsoo, että EU:n on seurattava kriittisten lääkkeiden sekä lääkinnällisten laitteiden ja tarvikkeiden saatavuutta myös kriisiaikojen ulkopuolella. EU:n yhteishankintamekanismia tulee kehittää, jotta jäsenvaltiot eivät kilpaile keskenään samoista resursseista. Jäsenvaltioilla tulee kuitenkin säilyä mahdollisuus kansallisiin kriittisiin hankintoihin. 

(85) Lapset ja nuoret. Kuten selonteossa korostetaan, EU-politiikalla pyritään parantamaan nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvointia. Tästä seuraa, että EU:n toiminnassa on otettava huomioon lasten ja nuorten näkökulma. Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että koronapandemia on osaltaan kärjistänyt nuorisotyöttömyyttä sekä lasten ja nuorten mielenterveysongelmia. Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että EU:n rahoitusohjelmissa ja muissa toimissa vahvistetaan lasten ja nuorten osallisuutta, tuetaan nuorisotyötä ja huomioidaan erittäin haavoittuvassa asemassa olevien nuorten tuki. Nuorten moninaisuus on otettava huomioon nuoria koskevassa päätöksenteossa. Kuten sivistysvaliokunta toteaa (SiVL 6/2021 vp), Suomen on myös hyödynnettävä EU:n rahoitusinstrumentteja nuorten liikkuvuuden edistämiseksi korkeakouluissa, ammatillisessa koulutuksessa ja vapaaehtoistoiminnassa. Suuri valiokunta pitää komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin vuotuisessa unionin tilaa koskevassa puheessaan esille nostamaa ajatusta uudesta nuorten kansainvälisen työvaihdon Alma-ohjelmasta kiinnostavana avauksena, koska se täydentää nuorten mahdollisuuksia liikkua ja hakea kokemuksia EU:n alueella. 

(86) Koulutus ja osaaminen. Sivistysvaliokunnan (SiVL 6/2021 vp) tavoin suuri valiokunta pitää tärkeänä, että koulutukseen liittyvien koordinoitujen EU-toimien tarve tunnistetaan EU:ssa. Suuri valiokunta muistuttaa, että EU:n globaali kilpailukyky ja kaksoissiirtymään perustuvan kasvustrategian toteutus ovat riippuvaisia korkeasta osaamistasosta ja osaavan työvoiman saatavuudesta. EU:ssa on vahvistettava osaamisen tasoa työn ja työmarkkinoiden murroksen, koulutuksen ja työn digitalisaation vuoksi. Sivistysvaliokunnan lausuntoon (SiVL 6/2021 vp) viitaten suuri valiokunta katsoo, että Suomen on osallistuttava aktiivisesti eurooppalaisen koulutusalueen ja eurooppalaisen koulutusyhteistyön valmisteluihin. Koulutusta ja osaamista on kehitettävä yhdessä tutkimus- ja innovaatiopolitiikan kanssa. Varsinainen päätöksenteko koulutuspolitiikasta tulee jatkossakin pitää jäsenvaltioissa. 

10 Elpymistä ja kaksoissiirtymää tukeva rahoitus

(87) Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta katsoo, että talouden elpymistä tukeva rahoitus vauhdittaa osaltaan siirtymistä uuteen vaiheeseen, jossa EU-alueen talouden ja kilpailukyvyn kehitys ankkuroituu vihreään kasvuun ja digitaaliseen talouteen.  

(88) Elpymisvälineen täytäntöönpano. Elpymisvälineen tavoitteena on edistää EU:n taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhtenäisyyttä, parantaa jäsenvaltioiden palautumiskykyä koronakriisistä ja tukea vihreää ja digitaalista siirtymää. Suuri valiokunta painottaa, että elpymisväline on pantava täytäntöön tehokkaasti. Asiantuntijakuulemisissa on katsottu, että elpymisväline antaa hyvän mahdollisuuden tukea talouden pidemmän aikavälin kasvumahdollisuuksia sekä ilmastopolitiikkaa ja digitalisaation hyödyntämistä. Jotta nämä tavoitteet toteutuvat, elpymisvälineeseen liittyvät varat tulee suunnata tehokkaasti tavoitteiden mukaisiin kohteisiin, myös tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä osaamistason nostamiseen. On myös tärkeää huomioida eurooppalaisen ohjausjakson suositukset sekä pitää EU-rahoitus ehdollisena ja kytkeä se oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen.  

(89) Kuten valtiovarainvaliokunta toteaa (VaVL 4/2021 vp), elpymisväline on poikkeuksellinen ja kertaluonteinen ratkaisu, joka ei toimi ennakkotapauksena. Valtiovarainvaliokunta katsoo, ettei Suomen tule hyväksyä vastaavan järjestelyn toistamista eikä myöskään hyväksyä järjestelyjä, jotka heikentävät jäsenvaltioiden kannustimia julkistalouksiensa tervehdyttämiseen ja kasvattavat rahoitus- ja makrovakausriskejä EU:ssa.  

(90) Kestävä rahoitus. Suuri valiokunta pitää tärkeänä edistää kestävää rahoitusta osana oikeudenmukaista siirtymää. Tarvittavat hiilineutraaliutta edistävät investoinnit ovat kokonaisuutena mittaluokaltaan julkiselle taloudelle suuria, ja siksi rahoituskokonaisuuden tehokas, teknologianeutraali ja läpinäkyvä kohdentaminen mahdollistaisivat tavoitteiden kannalta parhaan mahdollisen lopputuloksen.  

(91) Omat varat. Suuri valiokunta katsoo, että Suomen on osallistuttava aktiivisesti ja etupainotteisesti EU:n uusien omien varojen kehittämiseen ja arvioitava niitä koskevia ehdotuksia, kuten digitaalivero ja hiilidioksidipäästöjen rajamekanismia kansallisen ja eurooppalaisen kokonaisedun kannalta ottaen huomioon myös budjettisuvereniteetin näkökulmat ja jäsenvaltioiden tasapuolisen kohtelun vaatimukset. Mahdollisista rahoituslähteistä mainittiin myös mm. rahoitustransaktiovero (SuVL 8/2020 vp). Uudistustyössä tulisi tarkastella, voisivatko EU:n omat varat aiempaa enemmän nojata sellaisiin tulolähteisiin, joiden käyttöönotto tukisi nykyistä tehokkaammin EU-politiikkoja ja joiden kerääminen voitaisiin toteuttaa tehokkaammin EU-tasolla. Uusilla omilla varoilla voitaisiin edistää esimerkiksi ilmasto- ja ympäristötavoitteita ja EU:n kilpailukykyä. Uusilla omilla varoilla voitaisiin pienentää elpymisvälineen takaisinmaksusta aiheutuvaa maksuosuutta (VaVL 4/2021 vp) ja vastaavasti myös jäsenvaltioiden BKTL-perusteisia jäsenmaksuja sekä vahvistaa EU:n toimin julkisen sektorin rahoitusasemaa (SuVL 8/2020 vp). 

(92) Alue- ja rakennepolitiikka. Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta katsoo, että Suomelle on tärkeätä, että alue- ja rakennepolitiikassa painotetaan kilpailukykyä, sosiaalista osallisuutta sekä vihreää ja digitaalista siirtymää tukevia uudistuksia. Tavoitteeksi on asetettava työpaikkojen luominen, yritysten kilpailukyvyn lisääminen, kestävä kasvu ja kehitys sekä kansalaisten elämänlaadun parantaminen. Hallintovaliokunta (HaVL 21/2021 vp) toteaa, että alue- ja rakennepolitiikan tulee kannustaa jäsenvaltioita tekemään rakenteellisia uudistuksia sekä tukemaan rakennemuutosten kohteena olevia sektoreita. Vähiten kehittyneiden alueiden tuelle on EU:ssa erityinen tarve. Suomen keskeinen erityiskysymys on Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asuttujen alueiden tukeminen.  

(93) Reilu verotus. Suuri valiokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan (VaVL 4/2021 vp) tavoin selonteossa esitettyihin tavoitteisiin oikeudenmukaisesta, tehokkaasta ja kestävästä verotuksesta. Suomen on osallistuttava aktiivisesti verotuksen kehittämistyöhön, jonka tarkoituksena on rajoittaa aggressiivisesta veronsuunnittelusta sekä valtioiden välisestä verokilpailusta johtuvaa yhteisöveron rapautumista. Myös korruption, veronkierron ja harmaan talouden torjunnan toimia tulee jatkaa määrätietoisesti. Suomen tulee tukea sellaisia ratkaisuja, jotka turvaavat ja vahvistavat Suomen ja koko EU-alueen veropohjaa globaalisti kestävällä tavalla sekä edistävät yritysten välistä reilua kilpailua puuttumalla haitalliseen verovälttelyyn. Suuri valiokunta arvioi, että Suomessa on varauduttava keskustelemaan EU:ssa kansainvälisen yhteisöveron minimitasosta, jota on esitetty kansainvälisissä yhteyksissä (VaVL 4/2021 vp), ja arvioitava asiaa kansallisen edun ja budjettisuvereniteetin näkökulmasta.  

11 Talous- ja rahaliitto EMU

(94) Suuri valiokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan (VaVL 4/2021 vp) arvioon siitä, että muuttuvassa globaalissa ympäristössä toimivalla talous- ja rahaliitolla (EMU) on tärkeä merkitys EU:n yhteisille arvoille, kriisinkestävyydelle, poliittiselle koheesiolle sekä EU:n ja Suomen kokonaisturvallisuudelle. Suuri valiokunta toteaa, että keskustelu EMU:n uudistustarpeista on jo käynnistynyt, vaikka varsinaisia esityksiä ei vielä ole pöydällä. Suuri valiokunta pitää välttämättömänä, että kansalliset EMU:n muutostarpeita koskevat kannat valmistellaan etupainotteisesti yhdessä eduskunnan kanssa perustuslain 96 ja 97 §:ien mukaisesti.  

(95) Finanssipoliittinen sääntökehikko. On selvää, että EMU:ssa vastuu talouspolitiikasta kuuluu jäsenvaltioille. Valtiovarainvaliokunnan (VaVL 4/2021 vp) tavoin suuri valiokunta katsoo, että EMU:n kehittäminen on Suomen etujen mukaista, sillä taloutemme on riippuvainen ulkomaankaupasta sekä muusta kansainvälisestä taloudellisesta kanssakäymisestä. EMU:n rakenteiden pitää olla sellaiset, etteivät erilaiset ulkoiset häiriöt vakavasti vaikeuta yleistä talouskehitystä ja vaaranna julkista taloutta. Jos euroalueen talous menestyy, se tukee myös Suomen talouskasvua, työllisyyttä ja rahoitusjärjestelmän vakautta. Suuri valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisissa esitettyyn arvioon siitä, että EMU:n ja euroalueen toimintakykyä on parannettava myös kriisiaikojen ulkopuolella. Kehitystyössä pitää katsoa akuuttia kriisinhoitoa laajemmalle ja ennakoida myös tulevaa.  

(96) Asiantuntijakuulemisissa on painotettu, että EMU:n menestyksen kannalta on keskeistä kehittää finanssipoliittisia sääntöjä aikaisempaa toimivampaan suuntaan. Valtiovarainvaliokunnan (VaVL 4/2021 vp) tavoin suuri valiokunta katsoo, että Suomen on toimittava aktiivisesti monimutkaiseksi muodostuneen finanssipolitiikan sääntökehikon uudistamisessa, yksinkertaistamisessa ja uskottavuuden vahvistamisessa. Jäsenvaltioiden velkakestävyyteen ja vaihtotaseiden epätasapainoihin on keskityttävä entistä painokkaammin. Lisäksi on tärkeätä, että sääntökehikko antaa jatkossa mahdollisuuden harjoittaa suhdannetilanteeseen nähden oikein mitoitettua finanssipolitiikkaa. Poikkeuksellisissa tilanteissa sääntöjen täytyy joustaa, mutta ennalta sovitusti ja yhdenmukaisin kriteerein. Säännöstön on oltava yksinkertainen ja yhteismitallinen, ja sen tulee kannustaa puskureiden luomiseen noususuhdanteissa, mutta ei kuitenkaan rajoittaa liiaksi finanssipoliittista liikkumavaraa laskusuhdanteissa.  

(97) Asiantuntijakuulemisissa on myös korostettu, että uusien finanssipolitiikan sääntöjen lisäksi EU tarvitsisi uskottavan valtioiden velkajärjestelymekanismin varmistamaan, että jokainen jäsenvaltio vastaa itse omista veloistaan ja markkinakuri toimii, kunhan mekanismi toteutetaan siten, ettei se lisää maksuvalmiuskriisin riskiä eikä vaaranna julkista taloutta. Valtioiden velkajärjestely loisi paremmat edellytykset markkinakurin tuomalle ohjausvaikutukselle, joka kannustaisi jäsenvaltioita vastuulliseen taloudenhoitoon. Samanaikaisesti jäsenvaltioiden talouspolitiikan koordinoinnissa keskeisessä roolissa olevaa eurooppalaista ohjausjaksoa on uudistettava, jotta se huomioi paremmin taloudellisten, sosiaalisten, työllisyys- ja ympäristötoimenpiteiden ja -politiikkojen vaikutukset toisiinsa sekä edistää samalla ekologista jälleenrakentamista. Asiantuntijakuulemisissa on katsottu, että näin toimien voidaan edistää ja tukea hyvinvointitalousajattelua EU:ssa ja vaikuttaa siihen, että talouden rakenteet muuttuvat kestävämpään suuntaa.  

(98) Euroopan keskuspankin toimet. Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille Euroopan keskuspankin (EKP) merkittävä rooli EMU:n viimekätisenä lainoittajana. Suuri valiokunta pitää valitettavana, että tämä näkökulma on jäänyt selonteossa huomioimatta. Suuri valiokunta katsoo, että myös Suomessa on varauduttava keskusteluun rahapolitiikan ja finanssipolitiikan välisestä yhteydestä. Myös valtiovarainvaliokunta (VaVL 4/2021 vp) nostaa esille finanssi- ja rahapolitiikan riittämättömän koordinaation sekä EKP:n rahapoliittisten vastuiden kasvun, minkä myötä euromaiden rahoitus on entistä riippuvaisempaa EKP:n tukitoimista. Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että Suomen EU-poliittista linjaa muodostettaessa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota euromaiden ja EKP:n keskinäisriippuvuuteen.  

(99) Pankkiunioni ja sijoittajavastuu. Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että pankkiunionin loppuunsaattaminen on tärkeätä rahoitusjärjestelmän integroitumisen edistämiseksi ja pankkijärjestelmän vakauden parantamiseksi. Kun pankkiunionissa edetään, pienenee uhka siitä, että yksittäisen pankin ongelmat leviävät rahoitusjärjestelmään laajemmin useita maita koskevaksi kriisiksi. Kuten valtiovarainvaliokunta (VaL 4/2021 vp) toteaa, on perusteltua, että selonteossa painotetaan laajaa ja tehokasta sijoittajavastuuta, jotta pankkikriiseissä kyetään minimoimaan veronmaksajien kustannukset. Sijoittajavastuu on ensisijainen kriisinhoitotoimien rahoituslähde, ja yhteinen pankkikriisirahasto on vaihtoehdoista viimeinen.  

(100) Suuri valiokunta arvioi, että yhteinen talletussuoja voisi oikein toteutettuna lisätä rahoitusvakautta, mikäli se perustuu reiluun, vakuutustyyppiseen järjestelyyn, jossa yhteisen talletussuojan maksut jakautuvat kulloistenkin riskien mukaisesti. Edellytyksenä yhteiseen talletussuojaan siirtymiselle on järjestämättömien saatavien väheneminen ensisijaisesti markkinaehtoisilla ratkaisuilla. Valtiovarainvaliokunta (VaVL 4/2021 vp) katsoo, että ennen yhteisvastuun syventämistä on tärkeää vähentää riskejä ja korjata eri maiden pankkien nykyiset ongelmat. Selonteon linjauksen mukaisesti ylivelkaantuneiden jäsenvaltioiden ja pankkien ongelmia on kyettävä hoitamaan ilman merkittäviä kielteisiä vaikutuksia EU:n rahoitus- ja pääomamarkkinoille. Valtioiden ja pankkien välistä kohtalon yhteyttä, kuin myös pankkien altistumisia kotivaltioidensa riskeille, pitää pystyä edelleen vähentämään. Myöskään mittavat keskuspankkien sijoitukset valtioiden joukkovelkakirjalainoihin eivät saisi estää hallittuja velkajärjestelyitä, minkä vuoksi valtioiden joukkovelkakirjalainojen yhteistoimintalausekkeita tulee edelleen vahvistaa. Mitkään toimenpiteet eivät saa lisätä finanssikriisin riskiä euroalueella tai heikentää EKP:n kykyä turvata euroalueen vakautta.  

(101) Pääomamarkkinaunioni. Suuri valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisissa esitettyyn arvioon siitä, että pääomamarkkinaunionin kehittäminen on EMU:n kehittämistyössä tärkeää. Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta katsoo, että pääomamarkkinaunioni on tarpeellinen, jotta EU:hun kyetään luomaan kilpailukykyiset ja tehokkaat rahoitusmarkkinat, joilla markkinariskit on hinnoiteltu oikein ja sijoittajavastuu toteutuu.  

(102) Euroopan vakausmekanismi. Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, ettei Euroopan vakausmekanismia (EVM) koskevaa sääntelyä ole tarpeen tällä hetkellä uudistaa. Valtiovarainvaliokunnan tavoin suuri valiokunta kuitenkin pitää tärkeänä, että EVM:n kehittämistä ja paikkaa EMU:n osana arvioidaan säännöllisesti (VaVL 4/2021 vp), erityisesti ottaen huomioon edellä valtioiden velkajärjestelystä ja pankkiunionin kehittämisestä esitetyt näkökohdat.  

12 EU:n globaali rooli

(103) Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että globaalit haasteet korostavat kansainvälisen yhteistyön merkitystä ja tarvetta vahvistaa EU:n ulkoista toimintakykyä, jotta EU voi reagoida nopeasti toimintaympäristön muutoksiin ja hallita suurvaltakilpailusta, valtioiden välisistä keskinäisriippuvuuksista, ilmastonmuutoksesta ja pandemian kaltaisista uhkista johtuvia riskejä.  

(104) Monenkeskinen yhteistyö. Ulkoasiainvaliokunnan (UaVL 4/2021 vp) lailla suuri valiokunta katsoo, että EU:n vaikutusvallan kannalta on strategisesti tärkeää lujittaa kansainvälisiä monenkeskisiä järjestelmiä, mikä edellyttää aktiivista ulkopoliittista toimintaa sekä EU:lta että jäsenvaltioilta. Oikeudenmukaisen ja sääntöihin perustuvan monenkeskisen yhteistyöjärjestelmän kunnioittaminen ja järjestelmän vahvistaminen ovat tehokkaimpia tapoja ratkoa kasvavan keskinäisriippuvuuden maailmassa globaaleja ongelmia. YK-pohjaista sääntöihin perustuvaa monenvälistä järjestelmää on vahvistettava, tuettava ja uudistettava. Suomelle on EU-jäsenvaltiona tärkeää, että EU on sitoutunut järjestelmän ylläpitoon ja sen vahvistamiseen. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun järjestelmää haastetaan yhä avoimemmin ja suurvaltojen nopeasti muuttuneet keskinäiset suhteet vaikeuttavat yhteistyön tekemistä.  

(105) Arvoperustaisuus. Suuri valiokunta tukee valtioneuvoston tavoin nykyistä arvopohjaisempaa ulkosuhdetoimintaa, jotta EU kykenee edistämään omia tavoitteitaan muuttuneessa toimintaympäristössä (UaVL 4/2021 vp). EU:n kansainvälisessä toiminnassa on keskityttävä YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin (Agenda 2030), ilmastonmuutoksen ja luontokadon vastaisiin toimiin, luonnonvarojen hallintaan liittyviin kysymyksiin sekä yritysten yhteiskuntavastuuseen. Lisäksi EU:n kansainvälisessä toiminnassa on edistettävä universaaleja arvoja, kuten ihmis- ja perusoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta sekä rauhaa ja vapautta. Selonteon linjausten mukaisesti myös työoikeudelliset kysymykset sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden, sukupuolten välisen tasa-arvon sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien edistäminen ovat tärkeitä kysymyksiä, joissa EU:n on hyvä tiivistää yhteistyötä samanmielisten maiden kanssa. 

(106) Pakotepolitiikka. Ulkoasiainvaliokunta (UaVL 4/2021 vp) katsoo, että EU:n pakotepolitiikan on oltava vaikuttavaa, oikeasuhtaista ja johdonmukaista. Pakotteita asetettaessa tulisi miettiä ennakolta myös sitä, millä ehdoilla niistä voidaan luopua. Pakotteiden vaikuttavuutta parantavat toimiva vuoropuhelu kumppaneiden kanssa ja pakotteiden yhdensuuntaisuus. Suojautuminen kolmansien maiden pakotteiden haitallisilta vaikutuksilta edellyttää myös EU-tason toimia, jotta EU:n häiriönsietokyky paranee. 

(107) Kehityspolitiikka. Kuten ulkoasiainvaliokunta toteaa (UaVL 4/2021 vp), EU on kehitysyhteistyön merkittävin toimija maailmalla. Osallistumalla aktiivisesti EU:n kehityspolitiikan päätöksentekoon Suomella on mahdollisuus vaikuttaa kansainväliseen kehitysyhteistyöpolitiikkaan ja edistää omia tavoitteitaan, joita ovat muun muassa ihmisoikeuksien, demokratian ja hyvän hallinnon edistäminen sekä kehitysyhteistyön suuntaaminen enenevässä määrin vähiten kehittyneille ja hauraille valtioille.  

(108) Afrikka-politiikka. Asiantuntijakuulemisissa on painotettu, että EU:n tavoitteeksi on asetettava tiiviimmät suhteet lähialueiden ja Afrikan maiden kanssa. EU:n ja Afrikan maiden suhteiden on pohjauduttava entistä vahvemmin poliittiseen vuoropuheluun, vastavuoroisuuteen ja kaupankäyntiin. Suuri valiokunta yhtyy näihin arvioihin. 

(109) Arktinen politiikka. Selonteossa painotetaan EU:n arktisen politiikan vahvistamisen tärkeyttä. Suuri valiokunta pitää linjausta perusteltuna. Arktinen alue on jo pitkään ollut geopolitiikan keskiössä. Samanaikaisesti alueen herkkä luonto on koetuksella, kun kilpailu luonnonvaroista kiihtyy. Kuten ulkoasiainvaliokunta (UaVL 4/2021 vp) toteaa, EU:n on edistettävä arktisen alueen vakautta ja kestävää kehitystä. EU:n arktisen politiikan keskeisimpiä kysymyksiä ovat ilmastonmuutoksen hillintä, alkuperäiskansojen oikeuksien turvaaminen ja yhteisöjen hyvinvointi sekä riittävä EU-rahoitus. Alueen tärkeimmän yhteistyöfoorumin Arktisen neuvoston toimintaedellytyksiä ei saa vaarantaa.  

(110) Hallittu laajentuminen. Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että EU:n laajentumispolitiikalla ja naapuruuspolitiikalla edistetään rauhaa, hyvinvointia ja vakautta Euroopassa. Jäsenyysperspektiivi on yksi vahvimmista EU:n käytössä olevista instrumenteista, jolla se voi vaikuttaa lähialueen valtioiden politiikan kehitykseen. Länsi-Balkan on EU:lle strategisesti keskeinen alue, ja on tärkeää edelleen vahvistaa sen eurooppalaista perspektiiviä.  

(111) Suhteet Yhdysvaltoihin. Suuri valiokunta katsoo selonteossa esitetyin tavoin että EU:n ja Yhdysvaltojen kumppanuuden edistäminen on tärkeää etenkin sääntöpohjaisen järjestelmän, taloudellisten suhteiden ja Euroopan turvallisuuden kannalta. 

(112) EU:n Venäjä-politiikan yhtenäisyys. Selonteon mukaisesti suuri valiokunta katsoo, että EU:n Venäjä-politiikan yhtenäisyys on tärkeää Suomelle. Toimintaa ohjaavat ulkoasiainneuvoston vahvistamat periaatteet. Samalla EU:n tulee käydä vuoropuhelua ja tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa esimerkiksi ilmasto- ja ympäristökysymyksissä.  

(113) Kiinan vaikutusvaltaan vastaaminen. Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että Kiinan määrätietoiset pyrkimykset vahvistaa globaalia asemaansa edellyttävät EU:lta johdonmukaista politiikkaa. Euroopan arvoja ja etuja on puolustettava aiempaa vahvemmin.  

(114) Suhteet Isoon-Britanniaan. Suuri valiokunta katsoo selonteossa esitetyin tavoin, että Ison-Britannian EU-eroa koskevien jo neuvoteltujen sopimusten asianmukaiseen täytäntöönpanoon ja soveltamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Irlantia ja Pohjois-Irlantia koskeva pöytäkirja on erosopimuksen erottamaton osa, eikä sitä tule enää avata. Jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa on tärkeää, että Suomi rakentaa hyvät ja toimivat kahdenväliset suhteet Ison-Britannian kanssa. Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että Ison-Britannian EU-ero on lisännyt EU-rakenteiden ulkopuolella tapahtuvaa ulko- ja turvallisuuspoliittista koordinaatiota suurimpien EU:n jäsenvaltioiden ja Ison-Britannian välillä. Ulkoasiainvaliokunnan mukaan Suomen tulisi aktiivisesti pyrkiä edistämään erilaisten EU:n ulkopuolisten yhteistyörakenteiden tuomista EU:n piiriin, koska EU-rakenteiden ulkopuolinen toiminta heikentää Suomen ja muiden pienten jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuuksia. (UaVL 4/2021 vp)  

(115) EU ja Turkki. EU:n Turkki-politiikan on oltava pitkäjänteistä ja johdonmukaista suhteen kaikilla osa-alueilla. Ongelmiin on pyrittävä löytämään diplomatian keinoin kestäviä ratkaisuja. Vastakkainasettelua ja epävakautta vahvistavaan toimintaan on vastattava yhtenäisesti ja vahvasti. 

(116) Afganistanin tilanne. Suuri valiokunta pitää Afganistanin tilannetta huolestuttavana sen mahdolliset humanitaariset, muuttoliike- ja turvallisuusvaikutukset huomioon ottaen. EU:n tulee löytää yhteinen lähestymistapa tilanteeseen vastaamiseksi. Sen tulee tehdä laajaa poliittista ja taloudellista yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa ja pyrkiä estämään alueen humanitaarinen katastrofi. Afganistanista ei saa muodostua hallitsematonta muuttoliikkeen lähdettä tai kansainvälisen terrorismin alustaa. EU:n on jatkossakin pyrittävä olemaan merkittäviä toimija Afganistaniin liittyvissä kysymyksissä, joihin kuuluvat myös ihmisoikeudet, erityisesti naisten, tyttöjen ja vähemmistöjen oikeudet. Suuri valiokunta painottaa, että EU-yhteistyö ja jäsenvaltioiden välinen koordinaatio sekä kyky nopeaan toimintaan ovat keskeisiä kysymyksiä Afganistanin kaltaisissa tilanteissa. On tärkeätä, että EU ja sen jäsenvaltiot kykenisivät vastaavanlaisissa tilanteissa toimimaan nykyistä tehokkaammin ja yhtenäisemmin.  

13 Lähestymistapa muuttoliikkeeseen

(117) Selonteossa esitetyllä tavalla suuri valiokunta katsoo, että muuttoliike moniulotteisena globaalina ilmiönä edellyttää EU:n sisäisen ja ulkoisen toiminnan yhdistäviä ratkaisuja. Näiden ratkaisujen on oltava sellaisia, joihin kaikki jäsenvaltiot sitoutuvat ja joilla voidaan vastata sekä EU:n sisäisiin tarpeisiin että muuttoliikkeen perimmäisiin syihin.  

(118) Muuttoliikkeen hallinta. Suuri valiokunta katsoo, että maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa on tehtävä kokonaisvaltaisesti ajantasaisen tilannekuvan perusteella. Suuri valiokunta toistaa näkemyksensä siitä, että muuttoliikettä on tarkasteltava usean politiikka-alan kokonaisuutena. Tämä kokonaisuus kattaa yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistamisen, paluupolitiikan, yhteistyön kolmansien maiden kanssa sekä laillisten väylien kehittämisen. Myös Schengen-alueen toimivuus ja uskottava ulkorajojen valvonta ja rajaturvallisuus edellyttävät nykyistä toimivampaa ja koordinoidumpaa muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikkaa EU:ssa. (SuVL 9/2020 vp) Asiantuntijakuulemisissa on lisäksi katsottu, että uutena näkökulmana on tullut tarve löytää EU-tason ratkaisuja ja käydä globaalin tason keskusteluja tilanteista, joissa muuttoliikettä hyödynnetään hybridivaikuttamisen välineenä ja painostuskeinona toista valtiota vastaan.  

(119) Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot pääsevät sopuun yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistuksesta (SuVL 9/2020 vp). Suuri valiokunta arvioi, että kehitys Afganistanissa lisää painetta ratkaisujen löytämiseen. EU tarvitsee nykyistä toimivammat turvapaikka- ja paluumenettelyt, joilla voidaan varmistaa kansainvälisen oikeuden velvoitteita noudattaen, että suojelua tarjotaan nopeasti sitä tarvitseville ja että paluumenettelyyn ohjataan viipymättä ne, jotka eivät ole suojelun tarpeessa. Sujuvat ja laadukkaat menettelyt alkuvaiheen seulonnasta lähtien takaavat, että hakija voi luottaa asiansa asianmukaiseen käsittelyyn ja siihen, että häntä koskeva ratkaisu tehdään kohtuullisessa ajassa. Kaikessa toiminnassa on kunnioitettava kansainvälisen oikeuden velvoitteita ja perus- ja ihmisoikeussopimuksia ja turvattava kansainvälistä suojelua tarvitsevien ja lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien oikeudet. 

(120) Järjestelmän perustana tulee vastaisuudessakin olla oikeus hakea turvapaikkaa EU:ssa. On Suomen etu ulkorajavaltiona, että EU:lle luodaan kaikkia jäsenvaltioita sitova yhteisvastuumekanismi. Suomelle on myös tärkeätä, että yhteisen turvapaikkajärjestelmän toimivuus varmistetaan niin normaalioloissa kuin muuttoliikepaineessa ja kriiseissä. Samalla on varmistettava, että menettelyt takaavat perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen, mukaan lukien hakijoiden oikeusturvan toteutumisen, asioiden yksilöllisen käsittelyn ja palautuskiellon (non-refoulment) periaatteen noudattamisen. Asiassa on huomioitava myös Istanbulin sopimuksen 60 artiklan määräykset sukupuolen huomioon ottamisesta turvapaikkamenettelyissä. 

(121) Maahanmuuttopaineessa on keskeistä, että EU ja sen jäsenvaltiot jatkavat työtään juurisyihin puuttumiseksi lähtömaissa. Vastaavasti on toteutettava toimia EU:hun suuntautuvien säänneltyjen ja turvallisten väylien, kuten opiskelun ja työnteon polkujen, lisäämiseksi ja niiden saavutettavuuden kehittämiseksi. Työperäisen maahanmuuton edistämisellä on tärkeä merkitys EU:n työvoima- ja osaamisvajeen vähentämisessä. Tämän tavoitteen kannalta olisi tärkeätä edistää myös EU-kansalaisten oikeutta liikkua vapaasti työntekijöinä jäsenvaltioiden välillä.  

(122) Hallintovaliokunnan (HaVL 21/2021 vp) lausuntoon viitaten suuri valiokunta katsoo, että olennainen osa kokonaisratkaisua on luoda sellaiset tehokkaat ja kestävät palautusjärjestelmät, jotka tosiasiallisesti toimivat ja täyttävät kansainvälisen oikeuden velvoitteet. On tärkeää panna toimeen olemassa olevia takaisinottojärjestelyitä sekä solmia uusia. Vastaavasti vapaaehtoisen paluun järjestelyjä tulisi tehostaa nykyisestä. Tasaveroiset ja kestävät kumppanuudet lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa ovat keskeisiä. Tärkeitä ovat myös pakolaisten suojelu ja yhteistyö ihmiskaupan ja salakuljetusten ehkäisemiseksi.  

(123) Suuri valiokunta toistaa näkemyksensä siitä, että on tärkeätä myös käydä EU-tasolla keskustelua jäsenvaltioiden kotouttamiskysymyksistä. Vaikka kotouttaminen kuuluukin jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan, EU-yhteistyöllä ja EU-rahoitusta hyödyntämällä voidaan saavuttaa maahanmuuttajien kotouttamisessa merkittäviä hyötyjä. (SuVL 9/2020 vp)  

(124) Schengen-alueen kehittäminen. Suuri valiokunta tukee valtioneuvoston tavoitetta vahvistaa Schengen-aluetta tavalla, joka kattaa Schengen-alueen sisällä, ulkorajoilla ja kolmansissa maissa tehtävät toimet, teknologian hyväksikäytön sekä yhteistyön naapurimaiden kanssa, jotta sisärajoilta puuttuvat tarkastukset voidaan tehokkaasti kompensoida. Säännöstöä on kehitettävä niin, että sitä voidaan hyödyntää globaalien terveysuhkien torjunnassa ja niin, että tavarat ja olennaiset palvelut liikkuvat sisämarkkinoilla myös kriisitilanteissa.  

14 Kokonaisturvallisuuden syventäminen

(125) Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että muuttuva turvallisuusympäristö edellyttää ennakoivaa ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden turvallisuuden vahvistamiseksi. Laaja, ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden näkökohdat yhdistävä kokonaisturvallisuuden käsite on EU:lle merkittävä voimavara.  

(126) Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka YTPP. Ulkoasiainvaliokunta (UaVL 4/2021 vp) ja puolustusvaliokunta (PuVL 3/2021 vp) tukevat selonteon linjauksia EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) vahvistamisesta ja kehittämisestä. EU:n on pystyttävä kantamaan vastuuta omasta ja lähialueidensa turvallisuudesta esimerkiksi EU:n kriisinhallinnan keinoin. Ulkoasiainvaliokunta ja puolustusvaliokunta pitävät tärkeänä, että Suomi osallistuu aktiivisesti keskusteluun Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklan mukaisen yhteisvastuulausekkeen ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42(7) artiklan mukaisen keskinäisen avunannon lausekkeen soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä ja korostaa niissä laajan turvallisuuskäsityksen merkitystä.  

(127) Puolustusvaliokunnan (PuVL 3/2021 vp) mukaan EU-puolustusyhteistyön kehittämiseen on suhtauduttava ennakkoluulottomasti. Yhteistyöhankkeet lähentävät jäsenvaltioita sotilaallisesti keskenään ja lisäävät maiden keskinäistä solidaarisuutta, millä on Suomelle vahva turvallisuuspoliittinen merkitys. Kansallinen puolustussuunnittelu on kuitenkin aina tehtävä Suomen omiin tarpeisiin perustuen. Yhteistyötä tulee myös tehdä tavalla, joka takaa suomalaiselle puolustusteollisuudelle mahdollisuuden osallistua tasavertaisena kumppanina EU:n puolustusteolliseen yhteistyöhön. 

(128) Puolustusvaliokunta katsoo (PuVL 3/2021 vp) lisäksi, että vaikka pääosa jäsenvaltioista hoitaa alueensa puolustuksen Nato-jäsenyyden kautta, EU tarvitsee myös tietyn Natosta riippumattoman sotilaallisen suorituskyvyn. Ison-Britannian EU-eron myötä keskustelut strategisesta autonomiasta voivat merkittävästikin vauhdittua tavalla, joka edellyttää Suomelta nykyistä suurempaa aktiivisuutta. EU:n kehitystä sotilaallisena toimijana vauhdittaa myös se, että Yhdysvallat katsoo yhä enemmän Aasiaan Euroopan sijaan ja kokee Kiinan — ei niinkään Venäjän — o-levan sen pääasiallinen haastaja. EU joutuu siis joka tapauksessa aiempaa enemmän vastaamaan itse maanosan turvallisuudesta erityisesti hybridiuhkien osalta, jotka eivät laukaise Naton kollektiivisen puolustuksen viidettä artiklaa. Vastaavasti Suomen on edistettävä EU-huoltovarmuuden sotilaallisen ulottuvuuden kehittämistä. Puolustusvaliokunta korostaa EU:n yhtenäistä uhka-arviota määrittelevän strategisen kompassin ja EU:n ja Naton toimivan yhteistyön merkitystä Suomelle. Erityisen hyödyllistä yhteistyö on hybridivaikuttamisen torjunnassa ja kyberpuolustuksen kehittämisessä ja digitalisaatioon ja uusiin teknologioihin, kuten tekoälyyn, liittyvissä kysymyksissä sekä sotilaallisen liikkuvuuden edistämisessä. (PuVL 3/2021 vp) 

(129) Modernit turvallisuusuhat. Suuri valiokunta tukee selonteon tavoitetta siitä, että hybridiuhkien torjuminen ja kyberturvallisuuden edistäminen vakiinnutetaan osaksi EU:n varautumista turvallisuusuhkiin. Kuten ulkoasiainvaliokunta (UaVL 4/2021 vp) ja puolustusvaliokunta (PuVL 3/2021 vp) toteavat, Helsingissä sijaitseva Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus on keskeinen työkalu, jolla voidaan kehittää jäsenvaltioiden yhteistyötä ja vahvistaa niiden toimintakykyä. Kyky tunnistaa ja ehkäistä disinformaatiota, epäasiallista vaalivaikuttamista ja muuta informaatiovaikuttamista on olennainen osa hybridiuhkien torjuntaa. Myös kyberturvallisuuteen kohdistuvia uhkia on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti ja kehitettävä siihen toimivat työkalut (LiVL 14/2021 vp, UaVL 4/2021 vp). Tavoitteeksi on asetettava vapaa, avoin ja turvallinen kybertoimintaympäristö, jossa demokratiaperiaatetta, ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta kunnioitetaan.  

(130) Sisäinen turvallisuus ja oikeudellinen yhteistyö. Suuri valiokunta katsoo, että sisäisen turvallisuuden ja oikeudellisen yhteistyön alalla on kehitettävä viranomaisten toimintaedellytyksiä. Jäsenvaltiot tarvitsevat tehokkaita EU-tason yhteistyömuotoja, jotta ne kykenevät vastaamaan muuttuviin turvallisuusuhkiin ja torjumaan terrorismia, ehkäisemään väkivaltaista radikalisoitumista ja estämään rajat ylittävää rikollisuutta, kuten ihmiskauppaa ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Oikeudellisessa yhteistyössä tulee kiinnittää erityistä huomiota rikosten ennaltaehkäisyyn, uhrin asemaan ja siihen, että rikolliset saatetaan rikosoikeudelliseen vastuuseen myös verkkoympäristössä ja teknologian kehittyessä. EU:n jäsenvaltioiden välisen yhteistyön perustana tulee olla se, että tuomiot ja päätökset tunnustetaan vastavuoroisesti niin rikos- kuin siviiliasioissa. Jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisen on oltava vastavuoroiseen tunnustamiseen nähden toissijaista. Tällä tavoin kunnioitetaan jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien ja perinteiden eroja, jotka voivat olla huomattavia erityisesti rikos- ja siviilioikeuden alalla. (LaVL 6/2021 vp) 

VI SUOMI EU-VAIKUTTAJANA

(131) Selonteon mukaisesti suuri valiokunta katsoo, että EU-vaikuttamisessa saavutetaan parhaita tuloksia ratkaisuhakuisella ja EU:n toimintakykyä tukevalla toiminnalla ja aktiivisella vaikuttamisella, jossa huomioidaan edellä IV luvussa kuvatun EU-tason toiminnan muuttuminen. 

1 Perusperiaatteet

(132) Suuri valiokunta toteaa, että Suomen EU-vaikuttamisen keskeinen perusta on kokonaisvaltainen, huolellisesti yhteensovitettu kansallinen EU-politiikka ja ennakolta laaditut strategiset linjaukset tärkeissä kysymyksissä. Erityisesti komission laaja-alaiset ja eri politiikkasektorit ylittävät hankkeet vaativat kattavaa ennakoivaa poikkihallinnollista valmistelua ja perusteellisia vaikutusarviointeja. Sellaista tilannetta, jossa Suomen vaikuttaminen heikkenee kansallisen kannanmuodostuksen viiveiden vuoksi, ei saa syntyä. Myös eduskunnalla on velvollisuus ajoittaa toimintansa siten, että eduskunnan kannat ovat valmistelijoiden käytössä riittävän aikaisin ja vaikuttamisen kannalta otolliseen aikaan. Suomen neuvottelutavoitteita on edistettävä EU:ssa myös eduskuntakäsittelyn aikana, kunhan neuvottelukumppaneille annetaan tieto siitä, että asian kansallinen käsittely on kesken. 

(133) Suuri valiokunta katsoo, että pienenä jäsenvaltiona Suomi voi saavuttaa EU:ssa äänimääräänsä suuremman painoarvon vain toimimalla aktiivisesti, ennustettavasti ja yhteistyökykyisesti tuomalla esille sekä kansallisia kantojaan että näkemyksiään eurooppalaisesta kokonaisedusta. On tärkeätä, että Suomen kantoja edistetään valmistelun jokaisessa vaiheessa ja kaikilla tasoilla virkamiehistä ministereihin asti. Tuloksellisen EU-vaikuttamisen edellytyksenä on aina hyvä asiaosaaminen ja neuvottelutaidot. Sisältökysymysten lisäksi Suomen kantoja ajavien tahojen on hallittava EU-toimielinten käytänteet sekä pystyvät hyödyntämään myös epävirallisia vaikuttamiskanavia. 

2 EU-vaikuttamisen kehittäminen

(134) Suuri valiokunta painottaa, että EU-vaikuttamisen on oltava varhaista ja tulevaa ennakoivaa. Asiantuntijakuulemisissa on korostettu, että Suomen ennakkovaikuttamista on tehostettava nykyisestä. Muiden jäsenvaltioiden ja toimijoiden käytänteet osoittavat, että vaikuttamalla varhaisessa vaiheessa ja esittämällä omia kansallisia aloitteita voidaan parhaiten suunnata komission ja muiden EU-toimielinten toimintaa omien intressiensä mukaisesti. Vain tällaisella aloitteellisuudella ja strategisella ennakoinnilla voidaan vaikuttaa niin, että Suomen aloitteet etenevät osaksi EU:n agendaa ja Suomen näkemykset ja kansalliset erityiskysymykset tulevat huomioiduiksi jo ennakolta pohjaesityksissä. Vaikuttaminen on aina sitä vaikeampaa, mitä pidemmälle EU-toimien valmistelu etenee. Suuri valiokunta katsoo, että Suomen etujen ajaminen ja EU-asioiden strateginen ohjaaminen edellyttävät toimintatapojen kehittämistä ja vaativat riittäviä resursseja valtioneuvostossa. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi kannanottoa, jonka mukaan 

eduskunta edellyttää, että valtioneuvostolla on valmiudet ennakollisesti vaikuttaa erityisesti Euroopan komission tulevien lainsäädäntöaloitteiden sisältöön ja tähän työhön on ohjattava riittävät resurssit. 

(135) Suuri valiokunta korostaa aktiivista yhteydenpitoa kaikkiin keskeisiin EU-toimielimiin, jäsenvaltioihin ja muihin toimijoihin. Yhteistyökumppaneita on haettava ennakkoluulottomasti ja tilannekohtaisesti. Euroopan komission lisäksi vaikuttamista on suunnattava Euroopan parlamentin, sen avainhenkilöiden ja eurooppalaisten poliittisten ryhmien toimintaan, ja kantoja on edistettävä myös jäsenvaltioiden kahdenvälisissä suhteissa. Suomen tulee myös osallistua tuomioistuinasioiden käsittelyyn EU-tuomioistuimessa. Menestys tuomioistuimissa riippuu oikeudellisten argumenttien painavuudesta, eikä jäsenvaltion äänimäärällä ole siellä vastaavaa merkitystä kuin neuvostossa. Toiminta EU-tuomioistuimissa on nähtävä poliittista vaikuttamista tukevana toimintana, ja se on sovitettava strategisesti yhteen muun vaikuttamistyön kanssa.  

(136) Suuri valiokunta arvioi valtioneuvoston tavoin, että myös EU-rekrytoinnit liittyvät keskeisesti Suomen EU-vaikuttamisen kokonaisuuteen. Suomalaisten virkamiesten suhteellinen osuus EU-toimielimissä uhkaa vähentyä, kun nykyiset suomalaiset virkamiehet jäävät eläkkeelle. Suomen etuna on se, että EU:n virkamiehistössä on sellaisia asiantuntijoita, jotka ymmärtävät Suomen erityispiirteitä. Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto kehittää tapoja, joilla EU-toimielimiin saadaan enemmän suomalaisia virkamiehiä. Kuten Ahvenanmaan maakunnan hallitus katsoo, tässä työssä on tärkeätä edistää myös Ahvenanmaan itsehallinnon tuntevien suomalaisten rekrytointeja.  

3 Edunvalvonta kansallisissa erityiskysymyksissä

(137) Suuri valiokunta toteaa, että Suomen on ylläpidettävä korkeaa kunnianhimon tasoa EU-edunvalvonnassa ja kyettävä esittämään neuvottelukumppaneillemme perusteltua tietoa Suomen erityispiirteistä, sillä tarpeemme poikkeavat tietyissä kysymyksissä EU:n muista jäsenvaltioista. 

(138) Asumiseen perustuva sosiaaliturva. Suuri valiokunta yhtyy sosiaali- ja terveysvaliokunnan (StVL 11/2021 vp) arvioon siitä, että suomalaiselle sosiaaliturva- ja palvelujärjestelmälle keskeisin EU-politiikkaa koskeva kysymys on se, miten Suomen verorahoitteinen asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä pystytään säilyttämään ja sen kestävyys turvaamaan, kun muutokset siihen joudutaan tekemään yksittäisinä, sisämarkkinalainsäädännön kehitykseen liittyvinä ratkaisuina. EU-neuvotteluissa on tuotava selkeästi esille se, että suomalaisella sosiaaliturvajärjestelmällä on tärkeä tehtävä yhteiskunnan sosiaalisen koheesion ja tasa-arvon ylläpitämisessä. Vastaavasti on varmistettava, että sosiaali- ja terveyspolitiikka sekä -järjestelmät, kuten eläkejärjestelmä, ovat jatkossakin kansallisessa toimivallassa.  

(139) Suomen metsät. Maa- ja metsätalousvaliokunnan (MmVL 9/2021 vp) ja ympäristövaliokunnan (YmVL 9/2021 vp) tavoin suuri valiokunta katsoo, että Suomessa metsillä on keskeinen merkitys taloudelle, työllisyydelle, luonnon monimuotoisuudelle ja virkistyskäytölle. Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että metsäteollisuus on Suomelle tärkeä, ja sen merkitys voi edelleen vahvistua uusien fossiilisia korvaavien tuotteiden ja raaka-aineiden myötä. On tärkeää, että Suomi tuo EU:n päätöksenteossa esille kestävän metsätalouden perusteita ja sitä, että Suomelle merkittävänä ominaispiirteenä on puun tarjonnan nojautuminen perhemetsänomistajiin. Toimien valmistelussa on huomioitava tämän ryhmän oikeudenmukainen kohtelu ja varmistettava se, että kansallinen kestävä metsätalous ja biotalousinvestoinnit voivat jatkua. Kestävässä metsätaloudessa korostuu toiminnan pitkäjänteisyys, jotta voidaan varmistaa metsien taloudellinen elinkelpoisuus ja monimuotoisuus. 

(140) Harva-asutus ja pitkät etäisyydet. Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että EU-toimielimet ja muut jäsenvaltiot ovat tiedostaneet hyvin sen, että harvaan asutut alueet, pitkät etäisyydet ja pohjoinen sijainti ovat Suomen tärkeitä kansallisia erityiskysymyksiä erityisesti EU:n alue- ja rakennepolitiikassa ja maatalouspolitiikassa. Alue- ja rakennepolitiikassa Suomelle tärkeää on Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asuttujen alueiden erityistuki. Yhteisen maatalouspolitiikan tuilla ja nykytasoisen saannon turvaamisella on puolestaan keskeinen merkitys sille, että maataloutemme kilpailuedellytykset ja ruoantuotannon toimintaedellytykset pystytään varmistamaan ja tuotanto turvaamaan kaikkialla Suomessa.  

(141) Pohjoinen ulottuvuus ja Itämeri. Suuri valiokunta katsoo ulkoasiainvaliokunnan (UaVL 4/2021 vp) tavoin, että Suomelle on tärkeätä varmistaa EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikan jatkuvuus. Tähän politiikkaan perustuvat kumppanuussuhteet tarjoavat välineitä Suomen ja EU:n tavoitteiden edistämiseksi arktisella alueella, Itämeren alueella sekä EU:n ja Venäjän raja-alueilla esimerkiksi ilmasto- ja ympäristöyhteistyössä ja ydinturvallisuudessa.  

(142) Suuri valiokunta tukee maa- ja metsätalousvaliokunnan (MmVL 9/2021 vp) ja ympäristövaliokunnan (YmVL 9/2021 vp) tavoin valtioneuvoston tavoitetta nostaa Itämeren pelastaminen EU:n kärkihankkeeksi. Itämeren suojelutyö on tuottanut merkittäviä tuloksia, ja tätä työtä on tärkeää jatkaa. Itämeren suojelun kannalta keskeisessä asemassa ovat toimenpiteet maatalouden vesiensuojelun tehostamiseksi. Myös kalatalouden harjoittamista Itämerellä tulee edistää ekologisesti ja kestävästi yhteisen kalastuspolitiikan keinoin.  

VII EDUSKUNNAN OSALLISTUMINEN EU-ASIOIDEN VALMISTELUUN

(143) Eduskunnan osallistumisesta kansallisen EU-politiikan muotoiluun säädetään perustuslain 93, 96 ja 97 §:ssä. Näissä perustuslain säännöksissä osoitetaan valtioneuvostolle EU-asioiden kansallinen valmistelu- ja toimeenpanovalta ja säädetään eduskunnan oikeudesta osallistua ja myötävaikuttaa Suomen EU:ssa esittämien kantojen muotoiluun. Kuten valtioneuvosto toteaa, tavoitteena on varmistaa hyvä yhteistoiminta eduskunnan kanssa ja eduskunnan riittävä ja oikea-aikainen tiedonsaanti.  

1 Järjestelmän perusteet

(144) Suuri valiokunta toteaa, että perustuslain säännösten keskeisenä tarkoituksena on varmistaa, että valtiosäännön mukainen ylimpien valtioelinten toimivaltajako säilyy eheänä myös EU:ssa tehtävien päätösten kotimaisessa valmistelussa. Perustuslaki edellyttää, että valtioneuvosto hakee EU-asioissa ennakolta eduskunnan hyväksyntää toimintalinjalleen eduskunnan lainsäädäntö- tai budjettivallan piiriin kuuluvissa kysymyksissä (perustuslain 96 §, U-kirje). Perustuslaki antaa eduskunnalle myös rajoittamattoman oikeuden saada valtioneuvostolta tietoja asioiden valmistelusta EU:ssa. Tällöin EU-asia tulee eduskunnassa vireille silloin, kun suuri valiokunta pyytää tietoa tai valtioneuvosto katsoo tarpeelliseksi tuoda EU-asian eduskunnan tietoon sen merkityksellisyyden vuoksi (perustuslain 97 §, E-kirje). Viimeksi mainittuja ovat keskeisesti sellaiset EU-toiminnan kehittämistä ja kansallista EU-vaikuttamista koskevat kysymykset, joissa tehdään ennakolta sitoumuksia, jotka voivat myöhemmin supistaa eduskunnan liikkumatilaa.  

(145) Suuri valiokunta pitää eduskunnan myötävaikuttamis- ja tietojensaantioikeutta sääteleviä perustuslain säännöksiä keskeisinä tekijöinä Suomen EU-kannanmuodostuksen demokraattisen katteen kannalta. EU-asioiden käsittelyjärjestelmä rakentuu eduskunnalle vastuullisen valtioneuvoston varaan. Järjestelmä varmistaa Suomen näkemysten riittävän poliittisen tuen kotimaassa, tekee niistä kestäviä EU-tason neuvotteluissa ja on tärkeä osa Suomen EU-vaikuttamista.  

(146) Suuri valiokunta toteaa, että perustuslain 96 ja 97 §:n mukaisten U- ja E-kirjeiden kautta eduskunta ottaa kantaa EU-esitysten kaikkiin oikeudellisiin ja poliittisiin kysymyksiin toissijaisuusperiaate mukaan lukien. Tästä syystä valiokunta on pidättyvästi esittänyt täysistunnolle, että täysistunto tekisi EU-toimielimille toissijaisuusperiaatteen rikkomista koskevia muistutuksia. Perustuslakiin perustuvien eduskunnan valtaoikeuksien voidaan katsoa turvaavan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen pöytäkirja N:o 2:ssa kansallisille parlamenteille osoitettua toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvontaa koskevaa menettelyä (toissijaisuusmenettely) paremmin ja laajemmin eduskunnan vaikutusmahdollisuudet EU-asioiden käsittelyyn. Valiokunta ei myöskään pidä toissijaisuusmenettelyä tehokkaana keinona vaikuttaa EU-lainsäädäntöehdotusten sisältöön. Tässä menettelyssä arvioidaan komission alkuperäistä ehdotusta kapeasti toissijaisuusperiaatteen kannalta ajankohtana, jona lainsäädäntö on kokonaisuudessaan jo muutosten kohteena ministerineuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Edellä esitetty huomioiden menettelyn lisäarvo eduskunnan valtaoikeuksien näkökulmasta on vähäinen, vaikka sitä voidaankin pitää eduskunnan valtaoikeuksia jossain määrin täydentävänä menettelynä. (SuVL 1/2013 vp, SuVM 1/2014 vp, SuVL 11/2018 vp) Suuri valiokunta katsoo, että eduskunta voi tehokkaimmin vaikuttaa ehdotusten toissijaisuusperiaatteen mukaisuuteen ohjaamalla valtioneuvoston toimintaa EU-neuvotteluissa. 

2 Suuren valiokunnan asema

(147) Suuren valiokunnan keskeisenä tehtävänä on osallistua sellaisten EU-säädösten valmisteluun, joihin Suomi neuvottelujen päätteeksi sitoutuu. Toisin kuin muut valiokunnat, suuri valiokunta on päätöksiä tekevä, eikä täysistunnolle asioita valmisteleva toimielin.EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) kysymyksissä ulkoasiainvaliokunta ilmaisee eduskunnan kannan suuren valiokunnan sijaan. Kaikki muut EU-politiikan alat, mukaan lukien kauppapolitiikka, kehityspolitiikka, sisäisten politiikkojen ulkosuhdekysymykset ja laajentuminen, kuuluvat suuren valiokunnan toimivaltaan. Eduskunnan toimivaltaan kuuluvissa asioissa Suomen neuvottelutavoitteet syntyvät valtioneuvoston ja eduskunnan vuoropuhelun kautta siten, että suuren valiokunnan päätöksen mukainen eduskunnan kanta on valtioneuvostoa poliittisesti velvoittava toimintaohje ja "ohjeellinen lähtökohta" (EK—HE 318/1994 vp) sen neuvotellessa EU-tasolla. Suuri valiokunta ilmaisee eduskunnan kannan joko valiokunnan pöytäkirjaan kirjattavalla ponsimuotoisella lausumalla (SuVEK) tai perustelut sisältävällä lausunnolla. 

(148) Suuri valiokunta päättää eduskunnan kannasta pääsääntöisesti erikoisvaliokuntia kuultuaan, mutta se voi kiireellisissä tapauksissa toimia myös ilman erikoisvaliokuntavalmistelua (SuVTJ 15 §). Suuri valiokunta sovittaa tarvittaessa yhteen erikoisvaliokuntien ja valtioneuvoston kantoja. Näin turvataan sekä eduskunnan kannanmuodostuksen yhtenäisyys että asioiden riittävän laaja kansanvaltainen valmistelu. Suomella voi olla vain yksi kanta, jota edistetään EU-toimielimissä. Tilannetta, jossa neuvottelijoilla on epäselvyyttä Suomen kannasta, ei saa syntyä eduskunnan toiminnan johdosta. Valtioneuvostolla on puolestaan velvollisuus pitää eduskunta tietoisena neuvottelujen etenemisestä koko neuvotteluprosessin ajan U- ja E-jatkokirjein.  

(149) Suuri valiokunta toteaa, että perustuslain 97 §:n 3 momentin mukaan pääministerin tulee antaa eduskunnalle tai sen valiokunnalle, pääsääntöisesti suurelle valiokunnalle,Eurooppa-neuvoston käsitellessä YUTP-asioita pääministeriä kuullaan ulkoasiainvaliokunnassa. selvitys Eurooppa-neuvoston kokouksista ja muista päämiestason EU-neuvotteluista ennen niitä ja niiden jälkeen. Myös muita ministereitä kuullaan suuressa valiokunnassa ennen ministerineuvostojen kokouksia viime hetken neuvottelutilanteista, ja heillä on velvollisuus raportoida niiden tuloksista suurelle valiokunnalle myös jälkikäteen. Järjestelmään kuuluu se, että yllättävässä neuvottelutilanteessa, jossa päivitettyä eduskunnan kantaa ei ole mahdollista saada, ministerin tulee pyrkiä siihen neuvottelutulokseen, jonka hän arvioi parhaiten vastaavan eduskunnan tahtoa ja olevan Suomen kokonaisedun mukaista. Ministerin on tämän jälkeen tuotava viipymättä menettelyn perusteet suuren valiokunnan tietoon.  

3 Kehittämistarpeet

(150) Suuri valiokunta katsoo, että perustuslain 96 ja 97 §:ää on arvioitava normikokonaisuutena, jossa pääpaino on sen varmistamisessa, että eduskunnalla on tosiasialliset mahdollisuudet myötävaikuttaa kannanmuodostukseen eduskunnan toimivaltaan kuuluvissa asioissa (SuVL 10/2011 vp, SuVL 1/2012 vp). Eduskunnan valtaoikeuksien ja vaikutusmahdollisuuksien kannalta avainasemassa on se, että eduskunnalle U- ja E-kirjeissä kuvatut kansalliset neuvottelutavoitteet on sovitettu yhteen valtioneuvostossa. Eduskunnalle annetun informaation tulee myös olla kattavaa ja oikea-aikaista siten, että eduskunnalla on tosiasialliset mahdollisuudet vaikuttaa kansallisiin neuvottelutavoitteisiin ja sitä kautta neuvottelutulokseen. Vastaavasti ministerineuvostoasiakirjat on toimitettava eduskuntaan hyvissä ajoin ennen suuren valiokunnan kokousta, jotta suuren valiokunnan jäsenillä ja varajäsenillä on riittävä aika perehtyä kokouksessa esillä oleviin asioihin ennen päätöksentekoa. Näiden perusperiaatteiden tulee keskeisesti ohjata EU-asioiden valmistelijoita. Eduskuntaa ei koskaan saa asettaa jo tapahtuneiden tosiasioiden eteen.  

(151) Suuri valiokunta toteaa, että perustuslain 50 §:n 3 momentin mukaista valtioneuvoston pyynnöstä suuren valiokunnan tekemää kaikkia valiokuntia sitovaa vaitiolomääräystä on pidettävä poikkeuksena eduskunnan asiakirjajulkisuusperiaatteeseen (SuVL 4/2020 vp). Tämän vuoksi valtioneuvoston vaitiolopyyntö on aina tehtävä mahdollisimman tarkkarajaisesti ja asian julkisuutta vähiten rajoittavalla tavalla. Lisäksi valtioneuvoston on toimitettava eduskuntaan välittömästi tieto vaitiolomääräyksen perusteiden raukeamisesta, jotta asiakirja voidaan tämän jälkeen julkistaa. Hyväksyttävinä vaitiolopyynnön perusteina voidaan erityisesti pitää Suomen neuvottelutavoitteiden turvaamista ja muiden jäsenvaltioiden neuvottelukantojen luottamuksellisuuden varmistamista.  

(152) Edellä eduskunnan valtaoikeuksien turvaamisesta esitettyyn viitaten suuri valiokunta pitää perusteltuna, että valtioneuvosto toimittaa perustuslain 96 §:n mukaisesta asiasta E-kirjeen U-kirjeen sijaan, mikäli kyseessä on sellainen asia, joka tulee EU:ssa vireille poikkeuksellisen nopealla aikataululla ja myös sen käsittelyn arvioidaan etenevän ripeästi. Asian luonteen perustuslain 96 §:n mukaisena asiana on käytävä selkeästi ilmi valtioneuvoston E-kirjeestä. E-kirjeessä on perusteltava, miksi asiasta ei voitu laatia U-kirjettä. Suuri valiokunta toteaa, että se käsittelee tällaista E-kirjettä vastaavalla tavalla kuin U-kirjettä: E-kirje toimitetaan lausunnolle asianomaiseen erikoisvaliokuntaan, ja erikoisvaliokuntakäsittelyn jälkeen suuren valiokunnan muodostamaa eduskunnan kantaa on pidettävä valtioneuvostolle ohjeellisena lähtökohtana neuvotteluissa. EU-asioiden käsittelyjärjestelmän valtiosääntöoikeudellisista perusperiaatteista seuraa, että valtioneuvoston — ja myös Suomen kumppanimaiden — on voitava luottaa siihen, että Suomen neuvottelijat toimivat eduskunnan luottamuksen varassa eduskunnan kannan tultua kertaalleen hyväksytyksi. Mikäli valtioneuvosto toimittaa jälkikäteen samasta asiasta U-kirjeen, kun asian käsittely on tosiasiallisesti päättynyt EU:ssa, suuri valiokunta ei ota U-kirjettä enää sisällöllisesti käsiteltäväksi, vaan viittaa asiassa aikaisemmin antamaansa eduskunnan kantaan ja merkitsee selvityksen saaduksi. Suuri valiokunta esittää valtioneuvoston harkittavaksi valtioneuvoston toimintaa sääntelevien määräysten puitteissa, voisiko U-kirjeessä tällaisissa tilanteissa selkeästi todeta, ettei siinä esitetä uusia E-kirjeestä poikkeavia neuvottelutavoitteita. Tällainen toiminta selkeyttäisi U-kirjeen käsittelyä eduskunnassa asiana, joka ei enää edellytä suuren valiokunnan kannanmuodostusta.