Esityksessä HE 53/2023 vp ehdotetaan muutettavaksi uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annettua lakia. Ehdotuksen taustalla on pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman kirjaukset jakeluvelvoitteesta sekä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämistä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin täytäntöönpano.  

Esityksen mukaan vuoden 2024 jakeluvelvoitetta alennettaisiin 13,5 prosenttiin. Lisäksi vuoden 2024 lisävelvoitetta alennettaisiin 2 prosenttiyksikköön ja vuoden 2025 lisävelvoitetta alennettaisiin 3 prosenttiyksikköön. Ehdotetuilla muutoksilla pyritään hillitsemään liikennepolttoaineiden hintojen nousua. 

Vuonna 2022 sovittiin uusiutuvan polttoaineen jakeluvelvoitteen tilapäisestä alentamisesta vuosina 2022—2023. Samalla jakeluvelvoitetta päätettiin kiristää yli alkuperäisen velvoitepolun vuosina 2024—2030 niin, että velvoitteen tilapäisestä alentamisesta aiheutuva päästöjen kasvu saadaan kompensoitua. Uusi jakeluvelvoitelaki tuli voimaan 1.1.2023. Voimassa olevan lain mukaan jakeluvelvoite nousisi 28 prosenttiin vuonna 2024 ja 34 prosenttiin vuonna 2030. Jakeluvelvoite on keskeinen toimi liikenteen ja koko taakanjakosektorin päästöjen vähentämiseksi ja EU:n taakanjakoasetuksen mukaisen velvoitteen saavuttamiseksi. 

Suomi on osana EU-velvoitteita sitoutunut puolittamaan liikenteen päästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Jakeluvelvoitteen kasvattamisella on merkittävä rooli liikenteen päästövähennystoimissa. Jakeluvelvoitteen tärkeys johtuu ensisijaisesti sen tehokkuudesta tuottaa varmoja päästövähennyksiä. Jakeluvelvoitteen alentaminen vaarantaa vakavasti Suomen ilmastotavoitteet. Jakeluvelvoitteen alentaminen lisää fossiilisen polttoaineen kulutusta liikenteessä noin 20 %. Todellisuudessa vaikutus on tätäkin suurempi, koska aleneva polttoaineen hinta toisaalta kasvattaa kysyntää eli lisää liikennesuoritetta, sekä toisaalta vähentää ajureita siirtyä vähäpäästöisempiin ajoneuvoihin ja tehokkaampaan ajojen järjestelyyn kuljetuksissa. Hallituksen esityksen mukaan jakeluvelvoitteen laskeminen vuonna 2024 28 prosentista 13,5 prosenttiin lisää liikenteen päästöjä laskennallisesti 1,6 miljoonaa tonnia. Vaikutus on toisin sanoen hyvin huomattava, kun otetaan huomioon, että liikennesektorin päästöt ovat n. 10 miljoona tonnia vuodessa. VTT:n vuosina 2022—2023 tuottamien mallinnusten pohjalta voidaan arvioida, että jakeluvelvoitteen yhden prosenttiyksikön muutos tarkoittaa noin 0,1 Mt suuruista muutosta liikenteen päästöissä.  

Suomen Ilmastopaneeli on talousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa arvioinut, että jakeluvelvoitteen jarruttaminen lisää päästöjä 4,5 Mt vuosina 2024—2027 suhteessa voimassa olevaan lainsäädäntöön. Yhdessä hallituksen muiden esitysten kanssa taakanjakosektorin päästöt vuonna 2030 uhkaavat olla 3 Mt suuremmat kuin Suomen tavoite edellyttää. Ilmastopaneeli suosittaa jakeluvelvoitteen maltillista nostoa vuodesta 2024 lähtien, erityisesti 2030 taakanjakosektorin tavoitteen toteutumisen turvaamiseksi.  

Esitämme, että jakeluvelvoitetta nostetaan 3 prosenttiyksikköä joka vuosi, jo vuodesta 2024 alkaen. Vuonna 2024 jakeluvelvoite olisi siten 16,5 %, vuonna 2025 19,5 %, vuonna 2026 22,5 % , vuonna 2027 25,5 %, vuonna 2028 28,5 %, vuonna 2029 31,5 % ja vuodesta 2030 eteenpäin 34,5 %. Lisävelvoitetta ei alennettaisi vaan se pysyisi nykyisen lain tasolla vuonna 2025, 4 prosenttia, ja vuodesta 2025 eteenpäin se olisi 6 prosenttia. (Vastalauseen muutosehdotukset) 

Petteri Orpon hallitusohjelmassa esitetään jakeluvelvoitetasot vain vuoteen 2027 saakka.  

SDP mallilla ilmastopäästöt vuonna 2030 olisivat noin 1 Mt:n alemmat kuin Orpon hallituksen esittämässä vaihtoehdossa, ja näkymä olisi pidemmälle. 

SDP:n mallilla vaikutus polttonesteiden hintoihin olisi tietopalvelun laskelman mukaan 3—4 snt/litra. Lisäksi lisävelvoitteen osuus hinnannoususta on noin 4 snt/litra työ- ja elinkeinoministeriön talousvaliokunnalle toimittaman vastineen mukaan. Näin ollen voidaan arvioida, että SDP:n malli nostaisi pumppuhintoja noin 7—8 snt/litra. Samaan aikaan se kuitenkin antaisi näköalan sekä investointiympäristön vakauteen että ilmastotavoitteiden realistisempaan saavuttamiseen. Hallituksen esitys tuo Bioenergia ry:n lausunnon mukaan keskiverto bensiiniautoilijalle noin 114 euron ja dieselautoilijalle noin 200 euron säästöt vuosittain. 

Hallituksen tulee esittää liikenteen päästövähennysten hidastumisen vaikutuksista päivitetty suunnitelma, jotta taakanjakosektorin ilmastotavoitteet saavutetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti tällä vuosikymmenellä. (lausuma 1) 

Jakeluvelvoitteen muutosten vaikutukset investointiympäristöön

Orpon hallitusohjelmassa luvataan, että "Kehittyneiden uusiutuvien ja synteettisten polttoaineiden sekä biokaasun investointiympäristöstä huolehditaan". Talousvaliokunnalle toimitetuissa asiantuntijalausunnoissa tulee vahvasti esiin huoli hallituksen politiikan vaikutuksista yritysten investointiympäristöön. Suomen menestyksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää houkutella talouskasvua, hyvinvointia ja työllisyyttä tukevia uuden vihreän teknologian yrityksiä Suomeen. Vakaa ja ennustettava investointiympäristö luo houkuttelevuutta yrityksille. Alkuvaiheen tuki tai kasvava kysyntänäkymä, esim. velvoittavan lainsäädännön muodossa, on yksi tärkeimpiä kriteereitä päätettäessä uusien teollisten investointien sijoittumispaikoista ja usein edellytys markkinoiden synnylle. Hallituksen politiikka toimii nyt tätä vastaan, kun se alentaa jakeluvelvoitetta vuodelle 2024 ja jättää jakeluvelvoitteen tason vuodesta 2025 tulevan lainvalmistelun varaan eikä esitä tasoja vuodesta 2027 eteenpäin. Erityisesti hallituksen esittämä lisävelvoitteen lasku on järjetön, sillä on vain pieni vaikutus hintaan, mutta se pienentää kehittyneiden jakeiden kysyntää. Lisävelvoitteen osuus hinnannoususta on noin 4 snt/litra.  

Maailmalla on kova kilpailu vihreän teollisuuden investointihankkeista. Suomen investointiympäristöstä on pidettävä nyt hyvä huoli, eikä hallituksen tule omalla politiikallaan lisätä epävarmuuksia. Suomeen on tällä hetkellä suunnitteilla huomattava määrä uutta tuulivoimakapasiteettia, mutta teollisuuden näkymä on sumuinen, ja suunnitelmien realisoitumisen varmistamiseksi tulisi edesauttaa myös uuden vihreän teollisuuden muodostumista Suomeen.  

Muut vaikutukset valtiontalouteen

Jakeluvelvoitteen alentamiseen liittyy valtiontaloudellisia riskejä ja vaikeasti ennakoitavia kustannuksia. TEMin arvion mukaan ilman kompensoivia päästövähennystoimenpiteitä vuoden 2024 päästöjen nousu voi tulevina vuosina lisätä valtion menoja taakanjakosektorin päästöyksiköiden hankinnasta tai vähentää päästöyksiköiden myynnistä saatavia tuloja 50—480 milj. euroa kertaluonteisesti. Lisäksi talousvaliokunnalle toimitetuissa asiantuntija-arvioissa on esitetty huoli, että Suomi saattaa joutua maksamaan takaisin EU:n elpymis- ja palautumistukivälineeseen liittyviä RRF-tukia, jos sovittujen välitavoitteiden saavuttaminen vaarantuu, sillä liikenteen päästöjen puolittamiseen vuonna 2030 johtava päästövähennyspolku on myös yksi Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelmaan (RRP) kuuluvista uudistuksista, joiden toteuttamisesta raportoidaan komissiolle RRF-rahoituksen maksatuspyynnöissä.  

Lisää ilmastotoimia taakanjako- ja maankäyttösektorille tarvitaan

Biopolttoöljyn jakeluvelvoitteen nosto

Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan (Valtioneuvoston selonteko: Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma — kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa 2035, VNS 4/2022 vp sekä kansalliseen ilmasto- ja energiastrategiaan (Valtioneuvoston selonteko: Hiilineutraali Suomi 2035 — kansallinen ilmasto- ja energiastrategia, VNS 6/2022 vp) on kirjattu kevyen polttoöljyn biopolttoöljyn jakeluvelvoitteen nostosta 30 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Työkoneiden kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2022 olivat 2,5 Mt CO2-ekv., joka vastaa noin 9 % taakanjakosektorin päästöistä ja on samalla tasolla aikaisempien vuosien kanssa. Päästöjen odotetaan jatkossa vähentyvän kevyen polttoöljyn bio-osuuden jakeluvelvoitteen kasvun ja sähköistymisen seurauksena. Lisäksi käyttötavoilla voidaan vaikuttaa päästöihin. Biopolttoöljyn jakeluvelvoitteen korottaminen 3 prosentista 30 prosenttiin voisi tämän hetken arvioiden perusteella nostaa kevyen polttoöljyn hintaa noin 27 prosenttia. Nostolla tavoitellaan arviolta 0,5 miljoonan tonnin (Mt) päästövähennystä. 

Vuonna 2019 voimaan astuneen lain (418/2019) mukaisesti kevyen polttoöljyn bio-osuuden jakeluvelvoite on 3 prosenttia vuonna 2021 ja nousee 10 prosenttiin vuoteen 2028 mennessä, jolloin vaikutus vuosipäästöihin on noin 0,2 Mt CO2-ekv. SDP:n mielestä kevyen polttoöljyn bio-osuus on nostettava asteittain 30 %:n vuoteen 2030 mennessä ja hallituksen on aloitettava tästä valmistelu pikaisesti. (lausuma 2) 

Otetaan käyttöön liikenteen kansallinen päästökauppa

Myös Euroopan unioni on korostanut liikenteen päästöjen vähentämisen tärkeyttä ilmastotavoitteidensa saavuttamiseksi ja päättyvällä parlamenttikaudella on neuvoteltu siitä, perustetaanko EU:n laajuinen päästökauppa tieliikenteessä ja rakennusten erillislämmityksessä käytettäville polttoaineille. Ehdotettu järjestelmä kohdistuisi polttoaineen jakelijoihin ja päästökattoa kiristettäisiin ajan kuluessa. Järjestelmä korvaisi jakeluvelvoitteen.  

Ilmastopaneeli on pohtinut selvityksessään liikenteen kansallisen päästökaupan käyttöönottoa ja sen vaihtoehtoja. SDP:n mielestä kansallista päästökauppaa tulisi valmistella Petteri Orpon hallituksen kaudella, jotta liikenteen päästövähennystavoitteet saavutettaisiin vuonna 2030. Mikäli EU:n liikenteen ja lämmityksen päästökaupan luominen viivästyy, se ei ehdi auttamaan Suomen kansallisten päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa. Ilmastopaneelin mukaan EU:n tasoinen järjestelmä on tuskin riittävästi mitoitettu auttamaan Suomea saavuttamaan vähennystavoitteitaan, joten lisätoimia tarvitaan joka tapauksessa. Tieliikenteen päästökauppaa on sovellettu maailmalla useissa maissa ja ohjelmissa, joten myös sen toimivuudesta on jo tietoa. 

SDP esittää, että hallitus kiirehtii liikenteen rahoituksen ja verotuksen kokonaisuudistusta, jonka yhteydessä turvataan kestävä rahoitustaso, että liikennesektorin päästövähennykset sekä yhteensä vaihtoehtona on selvitettävä myös liikenteen päästökaupan kansallisen toteuttamisen mahdollisuudet. (Lausuma 3) 

Muut päästövähennystoimet taakanjako- ja maankäyttösektorilla

Sanna Marinin hallituskaudella tuettiin taloyhtiöiden ja työpaikkojen latausinfran kehittämistä sekä täyssähköautojen, sähkö- ja kaasukäyttöisten pakettiautojen ja sähkö- ja kaasukuorma-autojen hankintaa sekä ajoneuvojen muuntamista etanoli- ja kaasukäyttöiseksi. Lisäksi toteutettiin päästöperustainen liikenteen työsuhde-etujen verotuksen uudistus, poistettiin täyssähköautojen autovero, toteutettiin romutuspalkkiokampanja, osoitettiin rahoitusta kuntien kävely- ja pyöräinfran investointihankkeisiin sekä toteutettiin joukkoliikenteen ilmastoperusteinen tuki. Näitä tukia tulisi jatkaa myös nykyisellä kaudella.  

Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen asuntojen lämmityksessä

Erillislämmityksen aiheuttamia päästöjä vähennetään ennen kaikkea luopumalla öljylämmityksestä ja siirtymällä vähäpäästöisiin ratkaisuihin. Siirtymää tuetaan investointiavustuksilla ja kotitalousvähennyksellä. Orpon hallitus ei jatka kotitalouksien lämmitystaparemontteihin kohdistuvia tukia eikä esitä vaihtoehtoisia toimia ja näin ollen asumisen hiilidioksidipäästöjen vähentyminen vaarantuu.  

Asuinrakennusten energia-avustusten vipuvaikutus on ollut 4,8 eli yhden miljoonan euron avustuksella on saatu aikaan 4,8 miljoonan euron energiaremontit ja työtä 56 henkilötyövuotta. Vuoden 2021 joulukuusta lähtien päästöoikeuden hinta on pysytellyt 80—90 euron tuntumassa. Valtion näkökulmasta asuinrakennusten energia-avustuksella vähennetyn CO2 tonnin hinnaksi tulee kerrostaloissa 15 euroa ja pientaloissa 20 euroa, kun remontin vaikutuksen oletetaan kestävän seuraavat 25 vuotta. Samoilla oletuksilla öljylämmityksestä luopumiseen kohdistetulla tuella vähennetyn CO2 tonnin hinnaksi tulee 28 euroa. 

Avustus on maksanut itsensä tuottamalla korjaushankkeista valtiolle takaisin itsensä verran välittömiä tuloveroja ja välillisiä arvonlisäveroja. SDP:n mielestä kotitalouksia tulisi tukea lämmitystapa- ja energiaremonteissa kuten Sanna Marinin hallituskaudella tehtiin. 

Maankäyttösektorin ilmastotoimet

EU:n ilmastolainsäädännössä päästötoimia tehdään kolmella sektorilla; taakanjakosektorilla (ml. liikenne), päästökauppasektorilla ja maankäyttösektorilla (ns. LULUCF -sektori.) Suomen maankäyttösektori on tuottanut vuodesta 1990 lähtien merkittävän nettonielun. Vuonna 2021 selvisi, että Suomen maaperän ja metsien hiilidioksidin sitomiskyky eli hiilinielu oli alentunut niin, että mikäli hiilinielua ei kasvateta, vaarantuu Suomen 2025 tavoite. Tämä tieto asetti Suomen ilmastopolitiikan täysin uuteen tilanteeseen, koska vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite nojaa vahvasti päästöjen ja nielujen tasapainoon. Maankäyttösektorin nielun pieneneminen tarkoittaa, että hiilineutraaliutta ilman merkittäviä lisätoimia ei ole mahdollista saavuttaa. Lisäksi näyttää varsin epätodennäköiseltä, että maankäyttösektorilta saatava jousto olisi käytettävissä KAISUn toimeenpanossa taakanjakosektorilla. 

Kosteikkoviljely ja joutoalueiden metsitystuen jatko

Joutoalueiden metsitystukijärjestelmä tuli voimaan vuoden 2021 alusta ja yksityiset maanomistajat ovat voineet hakea tukea Suomen metsäkeskuksesta maaliskuusta 2021 alkaen. Metsäkeskuksesta saatujen tietojen mukaan 16.10.2023 mennessä on tehty 2534 metsitystukipäätöstä ja hyväksyttyjen metsitystukihakemusten pinta-ala on yhteensä 5 320 hehtaaria. Jos vuosittainen joutoalueiden metsityspinta-ala Suomessa olisi 3 000 hehtaaria vuodessa alkaen vuodesta 2021 seuraavien 15 vuoden ajan eli yhteensä 45 000 hehtaaria, kasvihuonekaasupäästöt pienenisivät aiempaan maankäyttöön verrattuna keskimäärin 0,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa vuoteen 2035 saakka. Tukijärjestelmä on määräaikainen eli metsitystukilaki on voimassa vuoden 2023 loppuun saakka. Hallitusohjelman liitteen kirjausten mukaisesti tukijärjestelmälle ei valmistella jatkoa vuoden 2024 alusta lähtien, vaan metsitystukijärjestelmä lakkautetaan. Kustannusvaikuttavista toimista luopuminen maankäyttösektorilla antaa väärän signaalin ilmastotavoitteisiin sitoutumisesta, varsinkin kun korvaavista toimista ei ole sovittu hallitusohjelmassa. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman toteuttaminen edellyttää metsitystuen jatkamista. SDP:n mielestä joutoalueiden metsitystukea on syytä jatkaa ja hallituksen on valmisteltava määräaikaiselle laille jatko pikaisesti. 

Päästövähennystoimet turvemailla voidaan toteuttaa ruokaturvaa vaarantamatta ja toimet ovat hyvin kustannustehokkaita. Esimerkiksi kosteikkoviljely, jossa vedenpintaa nostetaan ja näin estetään turpeen hajoaminen ja siten ilmastopäästöt on yksi tehokas toimi. Suomessa on viljelemättömiä turvepeltoja noin 30 000 hehtaaria. Tätä alaa olisikin järkevä hyödyntää biomassantuotantoon ja päästövähennysten saavuttamiseen. Lisäksi metsäkatoa ja etenkin pellonraivausta turvemailla tulisi vähentää. SDP esittää vaihtoehtobudjetissaan maankäytön muutosmaksun käyttöönottoa pikaisesti sekä kosteikkoviljelyn tuen palauttamista. Jo maltillisella maankäytön muutosmaksulla olisi arvioiden mukaan merkittävä vaikutus esimerkiksi pellonraivaukseen turvemailla. Metsäkadon kasvihuonekaasupäästöt ovat vuosittain noin 3 Mt.  

EU-lainsäädännön mukaan maankäyttösektorin nielutavoitteesta jääminen tarkoittaa, että päästövähennystoimia siirretään taakanjakosektorille sakkokertoimella. Jos ja kun nyt myös taakanjakosektorin päästövähennykset ovat vaakalaudalla, on erityisen tärkeää aloittaa toimet maankäyttösektorin nielun vahvistamiseksi ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma on päivitettävä pikaisesti. (Lausuma 4) 

Maatalouden päästöt laskuun

Maatalouden päästövähennystoimia tehdään sekä taakanjakosektorilla (työkoneet) että maankäyttösektorilla (maaperäpäästöt). SDP esittää, että maatalouden päästövähennystoimissa kunnianhimon tasoa nostetaan tuntuvasti. Palautetaan Marinin hallituksen maatalouden 29 %:n päästövähennystavoite ja osoitetaan maataloussektorin ilmastotoimille suunta ja rahoitus pikaisesti. (Lausuma 5) 

Hiiliosinko eli hiileen perustuvien verotuottojen palauttaminen

Hiiliosinkojärjestelmän avulla energia- ja hiiliverojen epätasaista kohdentumista eri tuloluokkiin ja eri alueilla asuviin ihmisiin voidaan tasata. Järjestelmä on käytössä esimerkiksi Sveitsissä ja Itävallassa. Hiiliosinko on siis tulonsiirtomalli, jonka avulla on mahdollista vähentää regressiivisten haittaverojen tuloeroja kasvattavaa vaikutusta. Sen avulla voidaan myös taata julkisen talouden kestävyys tilanteessa, jossa hiilisisältöön kytketyt verotulot laskevat päästöjen vähentyessä. Hiiliosingon tai veronpalautuksen määrä voi vaihdella esimerkiksi asuinpaikkakunnan, perheen koon tai tulotason mukaan. SDP esittää, että käynnistetään selvitys, kuinka hiileen perustuvien verotuottojen palautusjärjestelmä voitaisiin toteuttaa Suomessa. (Lausuma 6) 

Keskusta tukee hallituksen linjaa, että jakeluvelvoitteen taso säilytetään vuonna 2024 samalla alennetulla 13,5 prosentin tasolla, jolla se on ollut myös vuonna 2023, koska polttoaineiden hinnat ovat yhä korkealla.  

Suomessa päädyttiin perustellusti jakeluvelvoitteen laskemiseen, kun Venäjän hyökkäyssota nosti nopeasti polttoaineiden hintoja. Edellisen hallituksen päätökset jakeluvelvoitteen alentamiseksi ovat koskeneet vuosia 2022 ja 2023.  

Hallituksen edistettävä biokaasun tuotantoa ja käyttöä ohjelmansa mukaisesti

Hallitusohjelmassa luvataan monessa kohtaa edistää biokaasutuotannon kehittämistä ja käynnistämistä sekä biokaasun monipuolista käyttöä, mutta käytännön lainsäädäntömuutoksilla hallitus toimii päinvastoin. Kysynnän heikentyminen ajaa biokaasutoimialan vireillä olevat hankkeet jäihin ja tulevat biokaasuinvestoinnit ulkomaille. Ohjelmassaan hallitus kirjoittaa muun muassa seuraavasti: 

Keskusta edellyttää, että hallitus ryhtyy toteuttamaan ohjelmaansa biokaasutuotannon kehittämiseksi. 

Jakeluvelvoitteen toisen vaiheen valmistelussa arvioitava kattavammin vaikutus julkiseen talouteen

Tällä kertaa hallitus on esittämässä jakeluvelvoitteen alentamiseen muutosta vain vuodelle 2024, mutta hallitus on toisessa vaiheessa ohjelmansa mukaan valmistelemassa muutoksia myös tuleville vuosille. Hallituksen on jatkovuosia koskevan esityksensä valmistelun yhteydessä arvioitava tarkemmin, millaiseksi muodostuu valtion kustannus jakeluvelvoitteen alentamisesta, jos myytäviä päästöyksiköitä on alentamisen myötä vähemmän käytössä tai Suomi joutuu jopa ostamaan muilta mailta lisää päästöoikeuksia. 

Yksinomaan hallituksen vuotta 2024 koskevassa esityksessä arvioidaan, että ilman kompensoivia päästövähennystoimenpiteitä taakanjakosektorin päästöjen nousu voisi lisätä valtion menoja tai vähentää valtion tuloja kertaluonteisesti arviolta noin 50—480 miljoonaa riippuen päästöyksiköiden hinnasta. Keskusta on huolestunut siitä, että valtiontaloudellisia vaikutuksia koskevat laskelmat ovat näin ylimalkaisia. 

Tarkemman arvioinnin merkitys korostuu seuraavan vaiheen ratkaisun ollessa monivuotinen, jolloin myös kertaluonteinen kustannus kertaantuu. Mikäli hallitus aikoo puolestaan toteuttaa kompensoivia toimia, niin myös näiden vaikutus on arvioitava huolella. 

Lisäksi Keskusta edellyttää, että hallitus jatkossa ottaa päätöksenteossa huomioon esitystensä vaikutukset investointiympäristöön ja sitä kautta työpaikkoihin. Suomella ei ole varaa menettää investointeja hallituksen toiminnan vuoksi. 

Energia-ala on keskellä suurta murrosta ja vihreä siirtymä tarjoaa ilmastohyötyjen lisäksi huomattavan mahdollisuuden kasvattaa investointeja, parantaa kansainvälistä kilpailukykyä ja siten vahvistaa kansantalouden edellytyksiä luoda hyvinvointia pidemmällä aikavälillä, mutta tämä ei toteudu itsestään. Esimerkiksi hallitusohjelman tavoite, että Suomi tähtää 10 prosentin osuuteen EU:n puhtaan vedyn tuotannosta ja vähintään samaan osuuteen vedyn jatkokäytöstä, ei toteudu, jos vedylle ei ole kysyntää. Muun muassa sähköpolttoaineiden tuotannossa hyödynnetään tätä vihreää vetyä. 

Riskinä on, että hallituksen epävarmuutta investointiympäristöön luova toiminta vaarantaa biopolttoaineiden, biokaasun ja sähköpolttoaineiden kotimaiset investoinnit ja tulee pitämään tämän vuoksi myös tulevaisuudessa näiden uusiutuvien polttoaineiden hinnat korkealla. Hallituksen on muissa päätöksissään otettava nämä riskit huomioon ja tehtävä korjaavia toimenpiteitä. 

Jakeluvelvoitteen laskun lisäksi tarvitaan myös ammattidiesel

Hallituksen esityksessä todetaan, että kuljetusyritykset hyötyisivät jakeluvelvoitteen alentamisesta polttoainekustannuksissaan ja esitys parantaisi myös yritysten kilpailukykyä. Keskustan mielestä on hienoa, että hallitus huomioi yritysten kuljetuskustannusten merkityksen, mutta pitää ihmeellisenä sitä, että hallitus ei ole toteuttamassa kuljetusalan ammattidieseliä, joka suoraan keventäisi raskaan liikenteen kustannuksia 9,5 sentillä litraa kohden. Tämä helpottaisi vientiteollisuuden kuljetuskustannuksia koko Suomessa. Asiasta on kaiken lisäksi hallituksen pöydällä valmis esitysluonnos odottamassa, joten se olisi nopeasti toteuttavissa. Valtiovarainministeri Riikka Purran tuleekin viipymättä laittaa esitys ammattidieselistä lausuntokierrokselle ja sen jälkeen antaa lakiesitys eduskunnan käsiteltäväksi. 

Lopuksi Keskusta huomauttaa, että hallituspuolue Perussuomalaiset lupasivat eduskuntavaalien alla luopua kokonaan biopolttoaineiden jakeluvelvoitteesta, mutta tätä ei toteutettu. Sen sijaan Perussuomalaiset ovat hallituksessa korottamassa tavallisten työmatkailijoiden kustannuksia nostamalla matkavähennyksen omavastuuta 150 eurolla ja antamalla vähennysoikeuden enimmäismäärän laskea 1400 eurolla vuoden 2023 tasosta. Tästä ei ollut vaaleissa puhetta. Tällainen toiminta nakertaa ihmisten luottamusta demokratiaan. 

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annettua lakia. Ehdotuksen taustalla on pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman kirjaukset jakeluvelvoitteesta sekä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämistä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin täytäntöönpano.  

Esityksen mukaan vuoden 2024 jakeluvelvoitetta alennettaisiin 13,5 prosenttiin. Lisäksi vuoden 2024 lisävelvoitetta alennettaisiin 2 prosenttiyksikköön ja vuoden 2025 lisävelvoitetta alennettaisiin 3 prosenttiyksikköön. Ehdotetuilla muutoksilla pyritään hillitsemään liikennepolttoaineiden hintojen nousua. Tällä hetkellä voimassa olevan lain mukaan jakeluvelvoite nousisi ensi vuonna 28 prosenttiin ja edelleen 34 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Edellinen hallitus alensi jakeluvelvoitetta väliaikaisesti vuosille 2022 ja 2023 vastauksena Venäjän hyökkäyssodasta aiheutuvaan energian hintojen rajuun nousuun. Lakiin sisältyy väliaikaisesta alennuksesta aiheutuvia lisäpäästöjä vastaava kiristys vuodesta 2024 eteenpäin. 

Jakeluvelvoite on verotuksen ohella tärkein yksittäinen keino paitsi liikenteen, myös koko taakanjakosektorin päästövähennysten saavuttamiseksi. Myös esitykseen sisältyvä lisävelvoitteen alentaminen heikentää asiantuntijalausuntojen mukaan biokaasun ja RNFBO-polttoaineiden investointinäkymiä.  

Hallituksen esityksen päästöjä lisäävä vaikutus on arvioiden mukaan 1,6 megatonnia. Tämä on yhdelle hallituksen esitykselle erittäin merkittävä saavutus, ja täysin väärään suuntaan. Hallitus ei ole indikoinut, että se aikoisi edes yrittää korvata näitä lisäpäästöjä muilla toimilla.  

Taakanjakoasetuksen mukaan Suomen taakanjakosektorin päästövähennysvelvoite vuodelle 2030 on 50 prosenttia verrattuna vuoteen 2005. Taakanjakoasetus sitoo Suomea oikeudellisesti, eikä toistaiseksi ole tiedossa, miten tuo tavoite aiotaan saavuttaa. Jo ennen tätä hallituksen esitystä on ollut tiedossa, että tavoitteen saavuttaminen on vaikeaa. Vuoden 2022 ilmastovuosikertomuksen mukaan liikenteen päästöjen vähentyminen on pysähtynyt. Suomen tavoitteena on, että liikenteen päästöt vuonna 2030 olisivat 6,25 megatonnia. Vuonna 2022 päästöt olivat 9,8 megatonnia. Tämä päästövähennys ei toteudu ilman uskottavia lisätoimia, varsinkaan tämän hallituksen esityksen jälkeen. 

Ilmastopaneeli arvioi, että Orpon hallituksen päätösten myötä Suomi jää kolme megatonnia taakanjakosektorin tavoitteestaan vuonna 2030. Suomi siis ei tee omaa osuuttaan EU:n ilmastotoimista. Hallituksen linja vaarantaa myös Suomen oman, ilmastolakiin kirjatun 2035-hiilineutraaliustavoitteen sekä liikenteen ja taakanjakosektorin päästövähennystavoitteiden saavuttamisen.  

Jakeluvelvoitteen laskeminen on paitsi ilmaston kannalta katastrofaalisen huonoa politikkaa, myös hintavaikutuksiltaan epävarmaa sekä yleisemmin epäjohdonmukaista politiikkaa. Tämän ovat myös alan toimijat nostaneet esille. 

Jakeluvelvoitteen lisävelvoitteen laskua kritisoivat laajasti eri sidosryhmät sekä valiokunnan kuulemat asiantuntijat. Lisävelvoitteen lasku vähentää kannusteita kehittää vaihtoehtoisista raaka-aineista ja lähteistä, kuten teollisuuden sivuvirroista tuotettavia uusiutuvia polttoaineita, heikentäen esimerkiksi biokaasun toimintaedellytyksiä. Tämä siitä huolimatta, että hallituksen tavoitteena on edistää biokaasun käyttöä Suomessa.