Hallituksen esityksen keskeinen sisältö ja tavoitteet.
Ehdotetulla lainsäädännöllä pantaisiin täytäntöön Euroopan unionin osakkeenomistajan oikeudet -muutosdirektiivi (2017/828), jonka yhtenä päätavoitteena on edistää avoimuutta pörssiyhtiöiden ja sijoittajien välillä. Ehdotukseen sisältyy myös uudistuksia koskien johdon palkitsemista, omistajaohjausta ja lähipiiritoimia. Sääntelyn tarkoituksena on helpottaa osakkeenomistajien oikeuksien käyttöä ja vaikuttamista yhtiössä.
Talousvaliokunta puoltaa ehdotetun sääntelyn hyväksymistä pääosin muuttamattomana. Valiokunnan muutosehdotukset ovat valtaosin teknisluontoisia, lainsäädännön muusta muuttumisesta johtuneita päivityksiä.
Voimassa olevan sääntelyn herättämiä kysymyksiä.
Arvopaperimarkkinoilla sijoitusvarallisuutta hallinnoidaan valtioiden rajojen yli moniportaisesti niin, että lopullisten sijoittajien ja liikkeeseenlaskijoiden välissä toimii mahdollisesti useita säilyttäjiä ja alisäilyttäjiä. Moniportaisuus vaikeuttaa osakkeenomistajien tunnistamista sekä osakkeeseen liittyvien oikeuksien käyttämistä. Näiden ongelmien vähentämiseksi esitetään uutta sääntelyä liittyen osakkeenomistajien tunnistetietojen toimittamiseen sekä osakkeenomistajien oikeuksien käyttöön.
Osakkeenomistajien tunnistaminen, osakasluettelot ja omistuksen julkisuus.
Direktiivi on minimiharmonisoiva, eli se mahdollistaa kansalliset lainsäädäntöratkaisut, jotka menevät direktiivin vaatimuksia pidemmälle. Talousvaliokunta muistuttaa, että myös komission asetus (EU) 2018/1212, joka koskee osakkeenomistajien tunnistamista, tietojen toimittamista ja osakkeenomistajien oikeuksien käytön helpottamista koskevien säännösten täytäntöönpanoa, asettaa vain vähimmäisvaatimuksia ja nimenomaisesti kannustaa välittäjiä ja muita markkinatoimijoita muokkaamaan itse edelleen asetuksen mukaisia esitysmuotoja eri markkinoiden tarpeiden mukaisesti.
Suomen arvo-osuusjärjestelmässä suoraan omistettujen osakkeiden omistajia koskevat tiedot ovat reaaliaikaisesti jokaisen saatavilla arvopaperikeskuksen ylläpitämistä osakasluetteloista. Talousvaliokunta toteaa, että näiden luetteloiden tiedot ovat direktiivin minimisäännöksiä yksityiskohtaisemmat eikä direktiivin säilyttäjiä koskevien säännösten ulottaminen Suomen arvo-osuusjärjestelmän suoran hallinnan järjestelmään toisi oletettavasti uutta hyötyä pörssiyhtiöille.
Viranomaisten asema.
Direktiivi ei koske viranomaisten tai yleisön tiedonsaantia todellisista osakkeenomistajista, mutta antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää osakkeenomistajien henkilötietojen käsittelystä myös muihin tarkoituksiin. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on keskusteltu siitä, voitaisiinko osakastietoja käyttää täydentämään julkisen osakasluettelon tietoja hallintarekisteröidyn omistuksen osalta tai velvoittaa yhtiö ilmoittamaan viranomaisille, jos hallintarekisteröidyistä osakkeenomistajista tulee esille suomalaisia osakkeenomistajia.
Hallituksen esityksessä direktiivin optiota ei ehdoteta otettavan käyttöön, koska on katsottu, että muut yhteiskunnalliset tarpeet saada tietoa yhtiön omistajista on toteutettu voimassa olevan lain säännöksillä, joiden mukaan osakasluettelotiedot ovat yleisöjulkisia ja yhtiökokoukseen osallistuminen edellyttää ilmoittautumista yleisöjulkiselle tilapäiselle osakasluettelolle, sekä viranomaisten tiedonsaantia koskevilla säännöksillä.
Talousvaliokunta pitää tätä ratkaisua perusteltuna. Käsillä oleva lainsäädäntö olisi epätarkoituksenmukainen väline yleisö- tai viranomaisjulkisuuden parantamiseksi. Kyselyoikeuden tarkoitus on parantaa ennen kaikkea yhtiön oikeutta tuntea osakkeenomistajansa. Tässä punninnassa talousvaliokunta on huomioinut muiden seikkojen ohella erityisesti sen, että kun yhtiö itse vastaa kyselyn kustannuksista, tätä oikeutta käytettäneen vain silloin, kun tarve tulee yhtiön omista lähtökohdista.
Tietojen ajantasaisuus ja luotettavuus.
Säilytysketjusta toimitettujen omistajatietojen luotettavuuteen ja ajantasaisuuteen on tunnistettu liittyvän ongelmia. Säilyttäjiltä voi mennä useita päiviä omistajien selvittämisessä ja tietojen lähettämisessä ketjussa eteenpäin, minkä vuoksi omistajatiedot eivät välttämättä ole ajantasaisia. Talousvaliokunta toteaa, että vaikka direktiivi ja sen nojalla annettava sääntely tulevat standardoimaan ja nopeuttamaan tietojenvaihtoa, tietojen täsmällisyydestä tuskin voidaan jatkossakaan varmistua aukottomasti. Talousvaliokunta huomauttaa, että ehdotetusta sääntelystä huolimatta jää edelleen avoimeksi useita kysymyksiä, kuten esimerkiksi, kuinka yhtiö voisi saada tietoonsa, milloin yhtiön osakkeenomistaja lakkaa olemasta osakkeenomistaja, kuinka tiedot käytännössä toimitettaisiin ja miten salassapitovelvoitteiden toteutuminen varmistetaan.
Nämä seikat huomioiden osakeyhtiölain osakasluetteloita sekä tilapäisiä osakasluetteloita koskeva sääntely on tarkoituksenmukaista pitää erillään nyt käsillä olevan lainsäädännön tarkoittamasta osakastietojen saamisoikeudesta. Omistajatietojen luotettavuuteen ja ajantasaisuuteen liittyvien kysymysten vuoksi yhtiön saamille tiedoille ei voida antaa sellaisia oikeusvaikutuksia, jotka vastaisivat nykyisille osakeluetteloille ja arvo-osuusjärjestelmässä ylläpidetyille rekistereille annettuja oikeusvaikutuksia. Jälkimmäisten luotettavuus on varmistettu arvopaperikeskusasetuksen (EU) No. 909/2014 omistustietojen päivittäistä täsmäyttämistä koskevalla sääntelyllä.
Tietojen käyttötarkoitus.
Talousvaliokunta huomauttaa, että ehdotetun lainsäädännön mukaiseen tietojen sallitun käyttötarkoituksen käsitteeseen liittyy myös uusi tieto- ja yksityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö. Henkilötietojen käsittely jossain muussa kuin siinä tarkoituksessa, johon kyseiset tiedot on alun perin kerätty, on toteutettava tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti. Mikäli Suomessa velvoitettaisiin yhtiöt julkistamaan saadut osakastiedot yleisölle, olisi samalla osoitettava, että toimenpide on paitsi tarpeellinen myös oikeassa suhteessa kansallisessa lainsäädännössä määriteltyihin, oikeutettuihin tavoitteisiin.
Osakeomistuksen läpinäkyvyyttä koskevassa eurooppalaisessa keskustelussa on nähtävillä vastakkaisia kehityssuuntia omistuksen julkisuuden ja henkilötietojen suojan välillä. Talousvaliokunta arvioi erilaisten rekistereiden mahdollisuuksia ja vaikutuksia myös mietinnöissään, jotka koskevat tietosuojasääntelyn tuomista kansalliseen luottolaitoksia koskevaan lainsäädäntöön (HE 100/2018 vp) ja rahanpesun estämistä tehostavaa pankki- ja maksutilien valvontaa (HE 167/2018 vp).
Johdon palkitseminen.
Talousvaliokunta toteaa, että johdon palkitsemiseen ja lähipiirisääntelyyn liittyvät velvoitteet ovat Suomessa varsin hyvin hoidossa listayhtiöitä velvoittavan itsesääntelyn kautta. Ehdotettu lainsäädäntö nostaa näitä velvoitteita lain tasolle, osin muutettuna: palkitsemisraportin ja -politiikan julkisuus lisääntyy nykytilaan nähden ja niistä tulee osa yhtiökokouksessa käsiteltävää materiaalia. Talousvaliokunta pitää ehdotettuja muutoksia tarkoituksenmukaisina painottaen erityisesti, että kansallista lisäsääntelyä on pyritty välttämään.
Noudata tai selitä -periaate.
Rahoitusmarkkinoilla ja itsesääntelyssä myös muilla sektoreilla yleisesti käytössä olevan noudata tai selitä -periaatteen kantavana ajatuksena on huomioida, että sääntelyllä luotava velvoite on uudentyyppinen ja että toimijoilla voi olla erilaisia käytänteitä, jotka heterogeenisyydestään huolimatta voivat olla varsin hyvin niille asetettuja tavoitteita palvelevia. Tällä mekanismilla toimijoille annettu liikkumavara mahdollistaa niiden toiminnan erityispiirteiden huomioimisen. Valvontaviranomaisella on joka tapauksessa valtuudet puuttua yrityksen toimintaan, jos tämä ei perustele säännösten noudattamatta jättämistä tai perusteet eivät ole hyväksyttäviä.
Lainsäädännön maantieteellinen ulottuvuus.
Yhä merkittävämmälle osalle EU-oikeudellista sääntelyä on ominaista sääntelyn vaikutusten tarkoituksellinen ulottaminen EU:n lainkäyttöalueen ulkopuolelle. Ehdotetun sääntelyn mukaan, mitä säädetään sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta toimittaa osakkeenomistajien tunnistetietoja ja myötävaikuttaa osakkeenomistajan oikeuksien käyttöön, ulotettaisiin ulkomaisiin sijoituspalveluyrityksiin sekä ETA-rahastoyhtiöihin tai ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajiin. Tällä pyrittäisiin varmistamaan suomalaisten ja ulkomaisten pörssiyhtiöiden mahdollisimman laaja tiedonsaanti osakkeenomistajista.
Direktiivin mukaan sen 1 a lukua sovelletaan myös ”välittäjiin”, joilla ei ole sääntömääräistä kotipaikkaa eikä päätoimipaikkaa unionissa, kun ne tarjoavat 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja palveluja. Jotta direktiivin tavoitteet saavutettaisiin, on varmistettava, että tiedot toimitetaan koko välittäjien muodostamalle ketjulle. Jos direktiiviä ei sovellettaisi kolmansien maiden välittäjiin, voisi tämä aiheuttaa häiriöitä tiedon kulkuun. Näin ollen sellaisten yhtiöiden osakkeisiin liittyviä palveluja tarjoavien kolmansien maiden välittäjien, joiden sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee jossain jäsenvaltiossa ja joiden osakkeet on otettu kaupankäynnin kohteeksi jäsenvaltiossa sijaitsevilla tai toimivilla säännellyillä markkinoilla, olisi kuuluttava osakkeenomistajien tunnistamista, tietojen toimittamista, osakkeenomistajien oikeuksien käytön helpottamista sekä kustannusten avoimuutta ja syrjimättömyyttä koskevien sääntöjen soveltamisalaan.
Tämän valossa sijoituspalvelulakiin ehdotettu normi, jolla sääntelyn vaikutukset ulotetaan osittain myös ulkomaisiin toimijoihin, on perusteltu. Lähtökohtana on kuitenkin pidettävä, että ilman vastaavaa EU-oikeudellista tukea Suomi ei voisi tehokkaasti velvoittaa ulkomaisia toimijoita luovuttamaan yhtiöiden omistustietoja. Vastaava lähtökohta omaksuttiin muun muassa arvopaperikeskusasetuksen täytäntöönpanossa.
Sääntelyn yksiselitteisyyden vaatimus.
Hallituksen esityksessä on kiinnitetty huomiota virheisiin direktiivin käännöksessä. Talousvaliokunta yhtyy tähän huoleen ja toteaa jo aiemminkin kiinnittäneensä huomiota (TaVM 27/2018 vp — HE 243/2018 vp) EU-säädösten käännöksiin liittyviin ongelmiin. Talousvaliokunta on tuossa yhteydessä ilmaissut huolensa sääntelyssä käytetyn terminologian vaihteluista; samasta asiasta käytetään eri säädöksissä eri termejä. Talousvaliokunta toteaa, että rahoitusmarkkinoiden sääntely on toimialan luonteen johdosta verraten vaikealukuista, minkä vuoksi on erityisen tärkeää, että normisto on kielellisesti mahdollisimman yksiselitteistä. Jos versiot eivät kaikilta osin vastaa muualla lainsäädännössä käytössä olevaa terminologiaa, on se omiaan aiheuttamaan tulkintaongelmia tai epävarmuutta velvoitteiden sisällöstä. Edellä mainittuun mietintöönsä viitaten talousvaliokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto ryhtyy toimiin terminologian johdonmukaistamiseksi.
Voimaantulo.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty erilaisia näkemyksiä ehdotetun lainsäädännön voimaantulosta. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että sääntelyn kohteena olevilla tahoilla on kohtuullinen aika sopeuttaa toimintansa uuteen sääntelyyn, ja ehdottaa sääntelyn voimaantuloajaksi aikaisintaan 10.6.2019, 1. lakiehdotuksen 15 ja 16 luvun eräät säännökset kuitenkin vasta 22.7.2019.