Ehdotuksen tausta ja tavoitteet
Ehdotuksessa on kyse tavaramerkkilain kokonaisuudistuksesta. Uudistuksen tavoitteet voidaan jaotella kolmeen ryhmään: 1. tavaramerkkidirektiivin (EU) 2015/2436 täytäntöönpano, 2. Singaporen sopimuksen kansallinen voimaansaattaminen ja 3. kansallisen tavaramerkkilain modernisointi.
Tavaramerkki on keskeinen osa immateriaalioikeuksien suojajärjestelmää. Tavaramerkki mahdollistaa yritysten tuotteiden ja palveluiden erottamisen toisistaan ja palvelee sekä yritysten että kuluttajien tarpeita. Yritykset voivat suojata tavaramerkin kautta yrityksensä brändiä, ja kuluttajaa tavaramerkki palvelee antamalla tietoa tuotteen alkuperästä ja mahdollistamalla tuotteiden vertailun. Tavaramerkkeihin kytkeytyy myös merkittäviä taloudellisia arvoja.
Voimassa oleva tavaramerkkilaki on tullut alun perin voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1964, ja siihen on tehty lukuisia osittaisuudistuksia, joiden taustalla ovat olleet ennen muuta Suomen liittymiset kansainvälisiin sopimuksiin ja EU:n lainsäädäntö. Lukuisat uudistukset ovat johtaneet osin tilkkutäkkimäiseen rakenteeseen, ja lain kokonaisuudistusta voidaan pitää perusteltuna sekä sisällöllisesti että sääntelyteknisesti. Kokonaisuudistus mahdollistaa osittaisuudistusta paremmin myös uuden tavaramerkkidirektiivin edellyttämien muutosten toteuttamisen.
Talousvaliokunta pitää ehdotusta keskeisiltä osin perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien ehdotusten hyväksymistä seuraavassa esitetyin perusteluin ja muutoksin. Talousvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy tavaramerkkioikeudesta tehdyn Singaporen sopimuksen.
Keskeiset ehdotukset
Tavaramerkkidirektiiviin liittyviä muutoksia.
EU-sääntelystä johtuva keskeinen tavaramerkkisuojan sisältöä koskeva muutos on merkkien graafisen esittämisen vaatimuksen poistuminen. Merkin tulee kuitenkin olla edelleen esitettävissä Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) tavaramerkkirekisterissä. Suoja-aikaa koskeva sääntely muuttuisi siten, että 10 vuoden suoja-aika alkaisi kulua hakemuksesta eikä rekisteröinnistä. Direktiivistä seuraa myös tarkempaa sääntelyä tavaroiden ja palvelujen luokituksesta sekä yhteisö- ja tarkastusmerkeistä. Lisäksi olisi säädettävä tavaramerkin loukkausta valmistelevien toimien kiellosta. Samoin direktiivistä seuraa tarve säätää eräistä lisensseihin ja lisenssinhaltijoiden oikeuksiin liittyvistä seikoista.
Keskeinen osa direktiivin täytäntöönpanoa on tavaramerkin hallinnollisen menettämis- ja mitätöintimenettelyn perustaminen Patentti- ja rekisterihallitukseen. EU:n tavaramerkkidirektiivin 45 artikla edellyttää, että jäsenvaltiot säätävät tehokkaasta ja nopeasta hallinnollisesta menettelystä, jota noudatetaan niiden keskusvirastoissa vaadittaessa tavaramerkin menettämistä tai julistamista mitättömäksi. Esityksessä ehdotetaan myös, että laissa säädettäisiin hallinnollisen menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn välisestä suhteesta ja korostettaisiin tuomioistuinmenettelyn ensisijaisuutta. Esitetty prosessien suhdetta sääntelevä 61 § ei perustu EU:n tavaramerkkidirektiiviin, mutta menettelyiden välisen suhteen selventäminen on tarpeen, jottei samaa asiaa käsitellä rinnakkain eri prosesseissa.
Direktiiviin täytäntöönpano edellyttää kokonaisuudessaan melko laajoja uudistuksia voimassa olevaan tavaramerkkilakiin, ja lain rakennetta on tarkoituksenmukaista muuttaa esitetyllä tavalla vastaamaan paremmin nykyistä direktiiviä. Talousvaliokunta pitää hallituksen esityksen mukaisia keskeisiä direktiivin täytäntöönpanoratkaisuja tarkoituksenmukaisina.
Ehdotuksen valiokuntakäsittelyn yhteydessä arvioinnin kohteeksi on noussut ehdotetun lain väitemenettelyä koskevan 31 §:n suhde tavaramerkkidirektiivin 43 artiklan sääntelyyn. Vaikka esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että säännöksellä saatetaan voimaan tavaramerkkidirektiivin 43 artikla, ehdotettu sääntely on direktiiviä kattavampi. Ehdotetun lain 31 § mahdollistaisi väitteen tekemisen sekä ehdottomin että suostumuksenvaraisin hylkäys- ja mitätöintiperustein. Tavaramerkkidirektiivin 43 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaasta ja nopeasta hallinnollisesta menettelystä, jota noudatetaan niiden keskusvirastoissa esitettäessä väitteitä tavaramerkkihakemuksen rekisteröintiä vastaan 5 artiklassa säädetyin eli suostumuksenvaraisin perustein.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä on esitetty eriäviä käsityksiä siitä, mahdollistaako direktiivi väiteperusteeksi vain 5 artiklassa tarkoitetut suostumuksenvaraiset hylkäys- ja mitätöintiperusteet. Suomen voimassa oleva tavaramerkkilaki on mahdollistanut minkä tahansa ehdottoman tai suostumuksenvaraisen rekisteröintiesteen käytön väiteperusteena. Tätä voidaan pitää prosessiekonomisesti järkevänä, jotta asia tulee arvioitua väiteaikana ilman, että asiassa tulisi käynnistää hallinnollinen mitätöintiä koskeva hakemus tai nostaa kanne.
Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan direktiivin tulkinnasta ei vallitse tältä osin yhtenäistä käsitystä, ja asiaa koskevat sääntelyratkaisut jäsenvaltioissa vaihtelevat. Talousvaliokunta pitää perusteltuna tulkintaa, jonka mukaan direktiivin 43 artiklassa edellytetään kansallisesti säädettäväksi vähintään sellaisesta väitemenettelystä, jossa direktiivissä tarkoitetut tahot ovat oikeutettuja vetoamaan suostumuksenvaraisiin väiteperusteisiin. Vaikka direktiivin 43 artiklassa tarkoitetun menettelyn arvioitaisiin koskevan vain suostumuksenvaraisia hylkäysperusteita ja vaikka artiklan 2 kohdan voidaan katsoa viittaavan vain niihin tahoihin, joilla ainakin on oltava oikeus väitteen tekemiseen eikä väiteperusteisiin, talousvaliokunta pitää perusteltuna arvioita siitä, ettei tämä sääntely kuitenkaan estä säätämästä kansallisesti väitemenettelystä myös muiden eli ehdottomien hylkäys- ja mitätöintiperusteiden osalta. Tätä tukee myös direktiivin johdanto-osan 9 kohta, jonka mukaan kansallisten lainsäädännön mukaisten menettelyjen osalta riittää, kun vahvistetaan yleiset periaatteet, jolloin jäsenvaltiot voivat vapaasti antaa tarkempia sääntöjä. Talousvaliokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että direktiivi jättää tältä osin kansallista liikkumavaraa ja sen 43 artiklassa säädetään niistä vähimmäisasioista, jotka jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön. Talousvaliokunta pitää siten perusteltuna hallituksen esityksen perustelujen mukaista arviota siitä, ettei direktiivi estä säätämästä erikseen kansallisesti hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla. Sääntelyratkaisua voidaan pitää edellä todetun mukaisesti myös prosessin toimivuuden kannalta tarkoituksenmukaisena.
Kansallisia uudistuksia.
Esitykseen sisältyvät kansalliset uudistukset ovat keskeisiltä osin luonteeltaan menettelyllisiä ja lainsäädännön rakennetta ja systematiikkaa ajantasaistavia. Lailla kumottaisiin yhteismerkkilaki (795/1980), ja asiaa koskeva sääntely tuotaisiin osaksi tavaramerkkilakia. Menettelysäännöksillä pyrittäisiin tukemaan sähköistä asiointia: sähköinen asiointi olisi pääsääntöisesti pakollista tavaramerkkiä haettaessa ja uudistettaessa. Samoin Patentti- ja rekisterihallituksen julkaisut ja yleistiedoksiannot olisivat saatavilla verkkosivuilla tai muulla yleisesti saatavilla olevalla tavalla.
Tavara- ja palveluluokituksen osalta esitetään luokituksen täsmentämistä EU-tavaramerkkien kohdalla toteutettua täsmentämisprosessia vastaavasti. Täsmentämismahdollisuus koskisi ennen 1.10.2012 haettuja tavaramerkkejä, ja tietyiltä osin 1.10.2012—31.12.2013 haettuja merkkejä. Tavoitteena on helpottaa tavaramerkkien tavara- ja palveluluetteloiden tulkintaa ja selkeyttää tavaramerkkirekisteriä. Tavoitteena on tavara- ja palveluluetteloiden yhdenmukainen, täsmällinen ja sanamerkityksen mukainen tulkinta. Talousvaliokunta pitää täsmentämismenettelyä suojaa selkeyttävänä ja rekisterin tehokkuutta edistävänä, mutta korostaa, että menettelyn toteuttaminen edellyttää riittävän laajaa etukäteistiedottamista ja neuvontaa, jotta mahdollisilta oikeudenmenetyksiltä vältytään.
Tavaramerkin ohella toiminimisuoja on erityisesti kansallisilla markkinoilla toimivien pk-sektorin yritysten näkökulmasta tärkeä immateriaalioikeudellisen suojan muoto. Uudistus mahdollistaisi toiminimen osittaisen kumoamisen ja kumoamismenettelyn Patentti- ja rekisterihallituksessa. Toiminimen hallinnollinen kumoaminen olisi uusi menettely. Ehdotuksen taustalla ovat erityisesti muutostarpeet, jotka aiheutuvat toiminimen rekisteröinnistä ns. yleistoimialana, yritysten kaupparekisteriin merkittyjen toimialojen laajoista määrittelyistä ja tästä uusien tavaramerkkien ja toiminimien rekisteröinneille aiheutuvista esteistä. Nykyisellään toiminimi voi muodostua uusien tavaramerkkien ja toiminimien rekisteröinnin esteeksi laajemmin kuin olisi perusteltua, vaikkei sitä tosiasiallisesti käytettäisi kaikilla toimialoilla, joihin se on rekisteröity. Talousvaliokunta pitää perusteltuna mahdollistaa toiminimen hallinnollinen kumoaminen. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tullut esille osin eriäviä käsityksiä nyt esitettyjen sääntelyratkaisujen riittävyydestä toiminimen yleistoimialana rekisteröintiä koskevan ongelman ratkaisemiseksi. Talousvaliokunta pitää tärkeänä selvittää jatkossa lainsäädännön uudistamistarpeita, jotka liittyvät toiminimen rekisteröintiin yleistoimialana ja sen yhtiöoikeudelliseen käyttöön.
Rikoslain sääntelyn osalta EU-tavaramerkit ja yhteisömallit sisällytettäisiin nimenomaisesti rikoslain teollisoikeusrikossäännökseen. Vastaavasti tarkennettaisiin tavaramerkki- ja mallioikeusrikkomussäännöksiä. Talousvaliokunta pitää ehdotuksia perusteltuina. On keskeistä, että rikosoikeudellinen sääntely kattaa yhtäläisesti kansalliset ja EU:n laajuiset tavaramerkki- ja mallioikeudet. Talousvaliokunta viittaa tältä osin myös aiemmin tavaramerkkilain osittaisuudistuksen yhteydessä lausumaansa (TaVM 9/2016 vp — HE 24/2016 vp), jolloin valiokunta korosti tarvetta uudistaa teollisoikeusrikoksia koskevaa sääntelyä tältä osin lain kokonaisuudistuksen yhteydessä.
Talousvaliokunta pitää esitykseen sisältyviä kansallisista lähtökohdista toteutettuja sääntelyratkaisuja keskeisiltä osin perusteltuina ja tavaramerkkisuojaan liittyviä menettelyjä tehostavina. Uudistus on tarpeen myös oikeuskäytännön kehityksen, lain systematiikan ja terminologiaan liittyvien uudistamistarpeiden vuoksi. Valiokunta esittää yksityiskohtaisia huomioita ja muutoksia erityisesti perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan lausunnoissaan esittämään perustuen. Muutostarpeet liittyvät erityisesti ehdotettuun raukeamismenettelyyn ja rikosoikeudellisia seuraamuksia koskeviin säännöksiin.
Singaporen sopimus
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi tavaramerkkioikeudesta tehdyn Singaporen sopimuksen. Sopimus on kansainvälisesti voimassa, ja Suomi on allekirjoittanut sopimuksen jo vuonna 2006. Esityksessä ehdotetaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamista. Sopimus yhdenmukaistaa kansallisia tavaramerkin rekisteröintimenettelyjä erityisesti tavaramerkin hakemiseen liittyen. Se sisältää esimerkiksi vähimmäismääräaikoja hakemuksen puutteen korjaamiseksi. Sopimukseen ei sisälly aineellisia tavaramerkkioikeutta koskevia määräyksiä.
Perustuslakivaliokunnan lausunto
Talousvaliokunta on 9.1.2019 päättänyt pyytää perustuslakivaliokunnan lausunnon hallituksen esityksestä. Perustuslakivaliokunta on arvioinut lausunnossaan (PeVL 53/2018 vp) kahta sääntelykokonaisuuden osaa, tavaramerkkihakemuksen raukeamista koskevaa sääntelyä ja rangaistussäännöksiä.
Perustuslakivaliokunta on arvioinut ehdotettua tavaramerkkilain 21 §:n mukaista raukeamismenettelyä. Perustuslakivaliokunta on pitänyt esitettyä sääntelyä merkityksellisenä perustuslain 21 §:n kannalta ja katsonut, että ehdotettua sääntelyä on välttämätöntä muuttaa niin, että hakemuksen raukeamisen edellytyksenä on hakijan nimenomainen tahdonilmaisu asian sillensä jättämisestä, tai niin, että Patentti- ja rekisterihallitus tekee valituskelpoisen päätöksen hakemuksen raukeamisen johdosta. Tällainen muutos on edellytys tavaramerkkilakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Rangaistussääntelyn osalta perustuslakivaliokunta on todennut, että tavaramerkkirikkomusta, mallioikeusrikkomusta ja teollisoikeusrikosta koskevaa sääntelyä tulee täsmentää viittauksilla niihin lakien säännöksiin, joiden rikkomisesta on kyse, ja kuvaamalla laissa rikkomuksen tai rikoksen tunnusmerkistötekijöitä ehdotettua tarkemmin. Tällaiset muutokset ovat edellytyksenä 1., 4. ja 8. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Lakivaliokunnan lausunto ja muutosehdotukset
Lakivaliokunta on lausunnossaan (LaVL 34/2018 vp — HE 201/2018 vp) tarkastellut ehdotusta toimialansa osalta erityisesti liittyen tuomioistuinmenettelyyn ja sen suhteeseen hallintomenettelyyn sekä rangaistussäännöksiin. Lakivaliokunta on esittänyt näihin liittyviä ja osin edellä viitattuun perustuslakivaliokunnan lausuntoon perustuvia muutosehdotuksia hallituksen esitykseen. Keskeiset muutostarpeet liittyvät erityisesti tavaramerkin hallinnollista kumoamista ja mitätöintiä koskevaan menettelyyn sekä toiminimen kumoamismenettelyyn, tavaramerkkihakemuksen raukeamista koskevaan ehdotukseen, rangaistussäännöksiin, siirtymäsäännöksiin ja valitusasioihin. Talousvaliokunta pitää lakivaliokunnan esittämiä muutosehdotuksia perusteltuina, ja yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyt muutosehdotukset perustuvat edellä viitatussa perustuslakivaliokunnan lausunnoissa esittämiin huomioihin ja lakivaliokunnan tekemiin muutosehdotuksiin.
Hallinnollinen tavaramerkin menettämistä ja mitätöintiä koskeva menettely sekä toiminimen kumoamismenettely.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan tavaramerkkirekisteröinnin mitättömäksi julistamisesta ja tavaramerkin menettämisestä päättää tuomioistuin eikä tavaramerkin menettämistä tai mitätöintiä ole mahdollista vaatia hallinnollisessa menettelyssä. Esityksen taustalla olevan tavaramerkkidirektiivin 45 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaasta ja nopeasta hallinnollisesta menettelystä, jota noudatetaan niiden keskusvirastoissa vaadittaessa tavaramerkin menettämistä tai julistamista mitättömäksi. Lakivaliokunta on pitänyt ehdotettua ratkaisua hyväksyttävänä mutta ehdottanut säännöstä täsmennettäväksi jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyllä tavalla. Koska hallinnollisen toiminimen kumoamista koskevan menettelyn ja samaa toiminimeä koskevan tuomioistuimenettelyn välisestä suhteesta on ehdotettu säädettäväksi vastaavasti, lakivaliokunta on ehdottanut täsmennettäväksi myös toiminimilakia.
Tavaramerkkihakemuksen raukeaminen.
Tavaramerkkilakiehdotuksen 4 luvussa esitetään säädettäväksi tavaramerkkihakemuksen rekisteröinnistä ja sitä koskevasta hakemusmenettelystä. Esityksessä on ehdotettu, että tähän liittyisi ns. raukeamismenettely, jossa puutteellisen hakemuksen katsottaisiin rauenneen niiltä osin kuin hakija ei ole täydentänyt sitä viranomaisen edellyttämällä tavalla. Raukeamista koskeva ilmoitus ei olisi valituskelpoinen päätös. Edellä on käsitelty perustuslakivaliokunnan lausuntoa (PeVL 53/2018 vp), jossa on todettu, että säännöstä on välttämätöntä muuttaa perustuslain 21 §:stä johtuvista syistä. Lakivaliokunta on tämän perusteella esittänyt, että lakiehdotuksen 21 ja 22 §:n sääntelyä täsmennetään niin, että hakija saa tällaisissa tilanteissa valituskelpoisen päätöksen. Muualta laista poistettaisiin viittaukset raukeamismenettelyyn.
Rangaistussäännökset.
Tavaramerkkilakiehdotuksen 74 §:ssä säädetään tavaramerkkirikkomuksesta. Esityksessä ehdotetaan lisäksi muutettaviksi rikoslain teollisoikeusrikosta koskevaa 49 luvun 2 §:ää ja mallioikeuslain mallioikeusrikkomusta koskevaa sääntelyä. Säännökset kattaisivat jatkossa myös Euroopan unionin laajuiset tavaramerkki- ja mallioikeudet. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää rikosten tunnusmerkistöjen määrittelyä riittävän täsmällisesti. Ehdotetut rangaistussäännökset ovat ns. blankorangaistussäännöksiä, joissa viitataan yleisesti tavaramerkkilain mukaisen yksinoikeuden loukkaamiseen tai mallioikeuslain mukaisen mallin loukkaamiseen rangaistavaa menettelyä ja rangaistavia tekotapoja säännöksessä tarkemmin kuvaamatta. Edellä on selvitetty perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytettyjä rangaistussäännöksiä koskevia muutoksia. Lakivaliokunta on perustuslakivaliokunnan lausunnon ja saamansa selvityksen perusteella esittänyt sääntelyn täsmentämistä viittauksilla niihin lakien säännöksiin, joiden rikkomisesta on kyse, ja luonnehdinnoilla rangaistaviksi säädetyistä teoista.
Talousvaliokunta pitää rangaistussäännöksiä koskevia täsmennysehdotuksia perusteltuina. Valiokunta korostaa, ettei tavaramerkkilakiin, rikoslakiin ja mallioikeuslakiin sisältyviin rangaistussäännöksiin esitetyillä, hallituksen esityksessä ehdotettua tarkemmilla luonnehdinnoilla rangaistaviksi tarkoitetuista teoista ole tarkoitus muuttaa rangaistavan toiminnan alaa siitä, mikä se olisi ollut hallituksen esityksen perusteella. Talousvaliokunta katsoo myös, ettei rikosoikeudellisen suojan tule muodostua laajemmaksi kuin tavaramerkin tai mallioikeuden haltijan siviilioikeudellinen suoja. Talousvaliokunta viittaa esitettyjen täsmennysten osalta myös lakivaliokunnan lausunnossaan esittämiin yksityiskohtaisempiin arvioihin ja esimerkkeihin rangaistavan ja sallitun toiminnan välisestä rajanvedosta.
Siirtymäsäännökset.
Tavaramerkkilakiehdotuksen 107 § sisältää siirtymäsäännökset. Lakivaliokunta on esittänyt säännöksiä täsmennettäviksi niin, että huomioidaan tilanteet, jossa PRH:n päätös on tehty vanhan lain nojalla mutta valitus markkinaoikeudessa tulee vireille vasta uuden lain aikana.
Valitusasiat.
Markkinaoikeuden toimivaltaa koskevassa ehdotetussa 75 §:ssä viitataan oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annettuun lakiin vain riita- ja hakemusasioiden osalta eikä valitusasioiden osalta. Lakivaliokunta on tästä syystä esittänyt viittausta oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa säädettyyn lakiin.