Yleistä

Hallituksen esitys liittyy direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen yritysten ja sivuliikkeiden tuloverotietojen ilmoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2021/2101 eli ns. veroraportointidirektiivin kansalliseen täytäntöönpanoon. Direktiivi koskee maakohtaisten tuloverotietojen julkista raportointia, ja sääntelyn tavoitteena on lisätä avoimutta ja läpinäkyvyyttä. Talousvaliokunta on direktiiviehdotusta käsitellessään pitänyt toimenpiteitä yritystoiminnan avoimuuden lisäämiseksi kannatettavina tähdentäen samalla, että yritysten hallinnollinen taakka ei saa tarpeettomasti lisääntyä (TaVL 22/2016 vp). 

Tuloveroja koskeva julkistamisvelvollisuus koskee konserneja ja yrityksiä, joiden liikevaihto ylittää 750 miljoonaa euroa. Hallituksen esityksen mukaan Suomessa on noin 50 yritystä tai konsernia, jotka yltävät tuloverojensa maakohtaiseen raportointiin velvoittavaan 750 miljoonan euron liikevaihtoon. Veroraportointidirektiivi on luonteeltaan minimisäädös, ja sääntelyä on mahdollista täydentää kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä mm. laajentamalla raportointivelvollisten piiriä direktiivissä säädetyn liikevaihdon alittaviin yrityksiin ja lisäämällä raportoinnin sisältövaatimuksia. Hallituksen esitys ei sisällä mainittuihin seikkoihin liittyvää kansallista lisäsääntelyä. 

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella talousvaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja kannatettavana. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin. 

Väliaikainen poikkeus tuloverokertomukseen sisältyvän tiedon julkistamisesta

Kirjanpitolain 7 b luvun 8 §:ssä säädetään väliaikaisesta poikkeuksesta tuloverokertomukseen sisältyvän tiedon julkistamisen osalta. Veroraportointidirektiivi mahdollistaa sen, että tietyt tiedot saadaan jättää väliaikaisesti julkistamatta, jos julkistaminen voisi aiheuttaa vakavaa taloudellista haittaa tuloverokertomuksen tarkoittamille yrityksille. Kertomuksessa on selkeästi ilmoitettava julkistamatta jättämisestä ja esitettävä perusteltu selitys tälle menettelylle. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan väliaikaisesti julkistamatta jätetty tieto tulee esittää myöhemmässä tuloverokertomuksessa viimeistään kahden vuoden kuluttua julkistamatta jättämisestä. Tämän jälkeen kirjanpitolautakunta voi erityisestä syystä pidentää määräaikaa julkistamatta jättämiselle enintään kolmella vuodella. 

Eräät kuultavat ovat pitäneet ehdotettua kahden vuoden yritysaloitteista määräaikaa liian lyhyenä ja esittäneet, että lakiin otettaisiin suoraan direktiivin mahdollistama viiden vuoden määräaika ilman hallinnollista menettelyä kirjanpitolautakunnassa. Toisaalta kuulemisessa on esitetty myös, että väliaikaisesta poikkeuksesta tulisi luopua kokonaan tai ainakin pitäytyä hallituksen esitykseen sisältyvässä 2+3 -mallissa. Valtiovarainvaliokunta on pitänyt hallituksen esityksessä ehdotettua sääntelymallia perusteltuna (VaVL 1/2024 vp). 

Veroraportointidirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki antamatta jätetyt tiedot julkaistaan myöhemmässä tuloverotietoja koskevassa kertomuksessa viimeistään viiden vuoden kuluessa tietojen alkuperäisestä antamatta jättämisestä. Kirjanpitolautakunta on todennut lausunnossaan, että olisi selkeämpää, jos väliaikaisesti julkaisematta jätetty tieto tulisi esittää direktiivissä säädetyn mukaisesti. Myös talousvaliokunta pitää perusteltuna pitäytyä direktiivin mahdollistamassa yritysaloitteisessa viiden vuoden poikkeusajassa. Tällöin voidaan välttää turhaa byrokratiaa ja suomalaisille yrityksille mahdollisesti aiheutuvaa kilpailuhaittaa. Näin ollen valiokunta ehdottaa muutoksia 7 b luvun 8 §:n 2 momenttiin. 

Hallituksen esityksessä todetaan, että väärinkäytösmahdollisuuden estämiseksi poikkeamisille tulee olla objektiivisesti todennettava syy, joka on pöytäkirjattava. Poikkeamisen laillisuuden arviointi kuuluu tilintarkastajalle osana hallinnon tarkastusta. Valiokunnan asiantuntijalausunnossa on tuotu esiin, että tilintarkastajan tekemään laillisuuden arviointiin ei voi kuulua poikkeamiselle edellytettävä objektiivisen syyn arviointia eikä tiedon julkaisemisesta mahdollisesti aiheutuvan kaupallisen haitan arviointia. Valiokunta korostaa, että kyse on yksinomaan laillisuuden valvonnasta kuten muussakin hallinnon tarkastuksessa. Näin ollen tilintarkastajan tehtävänä on hallinnon tarkastuksessaan varmistaa, että lykkäämiselle on esitetty syy, joka on hallituksessa asianmukaisesti käsitelty ja pöytäkirjattu. 

Tuloverokertomuksen laatimisaika ja julkistaminen

Kirjanpitolakiin ehdotetun 7 b luvun 9 §:n 1 momentin mukaan tuloverokertomus on laadittava neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Saman pykälän 2 momentin mukaan tuloverokertomus on ilmoitettava rekisteröitäväksi 12 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Veroraportointidirektiivin mukaan raportti voidaan laatia, julkaista ja asettaa saataville 12 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. 

Muutamissa valiokunnan asiantuntijalausunnoissa on tuotu esiin, ettei ole mitään käytännön tarvetta ja syytä kiristää direktiivin mahdollistamia määräaikoja mm. tuloverokertomuksen laatimisen osalta. Toisaalta yhdessä asiantuntijalausunnossa on ehdotettu, että julkaisulle ja rekisteröinnille säädettyä määräaikaa voisi lyhentää 6 kuukauteen. 

Valtiovarainvaliokunta on todennut lausunnossaan, että verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 14 d §:n nojalla tehtävä verotuksen maakohtainen raportti on toimitettava Verohallinnolle 12 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Yhdenmukaisuus laatimisajoissa on omiaan vähentämään yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa. Ehdotetussa kirjanpitolain 7 b luvun 7 §:n 1 momentissa mahdollistetaan myös se, että esityksen tarkoittamassa julkisessa tuloverokertomuksessa tiedot määritetään verotuksen maakohtaisessa raportoinnissa noudatettavalla tavalla. Nämä seikat huomioon ottaen valtiovarainvaliokunta on pitänyt perusteltuna, että myös julkisen tuloveroraportin laatimisessa ja julkistamisessa noudatettaisiin 12 kuukauden määräaikaa. 

Talousvaliokunta toteaa, että kirjanpitolakiin ehdotettu 7 b luvun 9 §:n 1 momenttiin sisältyvä 4 kuukauden määräaika on kansallinen lisäedellytys, eikä veroraportointidirektiivi edellytä tällaista säännöstä. Talousvaliokunta katsoo valtiovarainvaliokunnan tavoin, että määräaikojen yhdenmukaistamisella voidaan osaltaan pyrkiä vähentämään yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa. Tarpeettoman kansallisen lisäsääntelyn välttämiseksi talousvaliokunta ehdottaa muutoksia tuloverokertomuksen laatimisaikaa, rekisteröitäväksi ilmoittamista ja julkistamista koskevaan säännökseen. 

Sääntelyn uudelleentarkastelu

Valiokunnan asiantuntijalausunnossa on kritisoitu sitä, että kansallisessa sääntelyehdotuksessa ei ole käytetty mahdollisuutta säätää raportointivaatimuksista minimisääntelyyn perustuvaa direktiiviä kattavammin. Direktiivi mahdollistaa muun muassa sen, että raportointivelvoitteet ulotetaan koskemaan kaikkia yrityksen toimintamaita, soveltamisalan määrittävä liikevaihtoraja asetetaan kansallisessa sääntelyssä direktiiviä matalammalle tasolle ja että yritykset velvoitetaan raportoimaan direktiivissä edellytettyjen tietojen lisäksi muitakin tietoja. 

Hallituksen esityksessä todetaan, että veroraportointikertomusten tietosisällöllinen yhdenmukaisuus ETA-alueella on ollut perustavanlainen tavoite direktiivin laadintaprosessissa, ja siksi kansallisten lisävaatimusten asettamiseen on suhtauduttava pidättyväisesti. Talousvaliokunta korostaa, että yritysten tasapuolisen kilpailuasetelman säilyttämisen näkökulmasta on perusteltua pidättäytyä tarpeettomasta kansallisesta lisäsääntelystä direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä.  

Talousvaliokunta katsoo, että mahdollinen soveltamisalan laajennus, liikevaihtorajan tarkastelu ja raportoitavien tietojen laajennustarpeet on tarkoituksenmukaista ottaa arvioitavaksi komission johdolla, jotta voidaan arvioida tilannetta suhteessa muihin EU- ja ETA-maihin. Myös valtiovarainvaliokunta on todennut lausunnossaan, että mahdollisia tarpeita sääntelyn soveltamisalan laajennuksiin on tarkoituksenmukaisinta arvioida EU-tasolla kansallisen sääntelyn sijaan. 

Valiokunta toteaa, että veroraportointidirektiivin 48 h artiklan mukaan komissio antaa viimeistään 22.6.2027 kertomuksen tuloverotietoja koskevien raportointivelvoitteiden noudattamisesta ja niiden vaikutuksesta ottaen huomioon tilanteen OECD:n tasolla, tarpeen varmistaa riittävä avoimuuden taso sekä säilyttää ja turvata kilpailukykyinen ympäristö yrityksille ja yksityisille investoinneille. Kertomuksessa tullaan tarkastelemaan ja arvioimaan erityisesti, olisiko kertomuksen antamisvelvoitetta asianmukaista laajentaa koskemaan suuria yrityksiä ja suuria konserneja sekä laajentaa tuloverotietoja koskevan kertomuksen sisältöä ottamalla mukaan muita tietoja. Komissio arvioi kertomuksessa myös, miten kolmansien maiden verotuksellisten lainkäyttöalueiden verotietojen esittäminen kootusti sekä tietojen väliaikainen antamatta jättäminen vaikuttavat veroraportointidirektiivin tehokkuuteen.  

Komissio toimittaa kesään 2027 mennessä uudelleentarkastelua koskevan kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että komissiolle on asetettu direktiivissä nimenomainen velvoite tarkastella EU-lainsäädännön toimivuutta ja sen mahdollisia muutostarpeita.