Valtioneuvosto antoi Agenda2030-selonteon (VNS 3/2020 vp) eduskunnalle syysistuntokaudella 2020. Lausuntovaliokuntien asiantuntijakuulemiset jatkuivat kevätistuntokauden 2021 loppuun asti. Lausuntojen valmistumisaikatauluun vaikuttivat eduskunnan käyttöön ottamat koro-narajoitukset. Varsinkin kevätistuntokaudella 2021 eduskunta rajoitti käsiteltäviä asioita niin kutsuttuihin koronalakeihin, mikä hidasti kaikkien muiden asioiden käsittelyä. PitkäN käsittelyajaN vuoksi monet Agenda2030-selonteossa tavoitteena mainitut toimenpiteet ovat ehtineet jo käynnistyä tai edetä pitkälle ja myös maailmantilanne on voinut joidenkin painotusten osalta muuttua. Tulevaisuusvaliokunta pyrkii ottamaan tämän viiveen vaikutukset huomioon mietinnössään.  

Valtioneuvoston Agenda2030-selonteko

Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda2030:sta, Kohti hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa (VNS 3/2020 vp) sisältää katsauksen Suomen tilanteeseen Agenda 2030 -toimenpideohjelman toimeenpanossa sekä kuvauksen siitä, miten hallitusohjelman strategiset kokonaisuudet edistävät Suomen kestävän kehityksen tavoitteita.  

Tilannekuva perustuu kansainvälisiin Agenda2030-indikaattoreihin, kansalliseen kestävän kehityksen politiikan Polku2030-kokonaisarvioon (2019), kansallisiin kestävän kehityksen indikaattoreihin (kymmenen seurantakoria ja noin neljänkymmentä indikaattoria) sekä myös hallitusohjelman toteutumisen seurantamittareihin. Agenda2030-toimenpideohjelman edistymistä ja suunnitelmia ovat arvioineet myös Kestävän kehityksen kansalaisraati ja Kestävyyspaneeli.  

Selonteossa käydään järjestelmällisesti läpi kaikki Agenda2030:n 17 tavoitetta niin, että jokaisen tavoitteen kohdalla kuvataan:  

1. Suomen nykytilanne,  

2. hallituksen tavoitteet ja toimet, 

3. globaalivastuun toteuttaminen. 

Selonteon lopussa kuvataan lyhyesti Agenda2030-toimenpideohjelman kansallisen toteutuksen organisointia sekä ylivaalikautista kestävän kehityksen politiikkaa.  

Asiantuntijoiden luonnehdinnat selonteosta

Mietintöä valmistellessaan tulevaisuusvaliokunta kuuli asiantuntijoita: 

• politiikkajohdonmukaisuudesta ja Agenda 2030-toimenpideohjelman tavoitteiden välisistä synergioista ja jännitteistä, 

• kestävyysmurroksen kansainvälisestä kontekstista, 

• kestävyysmurroksen seurannasta, 

• alueiden ja väestön roolista kestävyysmurroksessa, 

• taloudesta, teknologiasta ja kasvuyrityksistä kestävyysmurroksessa, 

• kestävyysmurroksen arjesta ja osallistumisesta sekä  

• kestävyysmurroksen edellyttämästä osaamisesta. 

Lausunnon tulevaisuusvaliokunnalle Agenda2030-selonteosta antoivat myös hallintovaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, talousvaliokunta, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, ulkoasiainvaliokunta sekä ympäristövaliokunta. 

Lausunnoissaan valiokunnat käsittelivät muun muassa rakenteellisia ja systeemisiä muutoksia esimerkiksi maataloudessa, energiassa, liikenteessä ja kiertotaloudessa; julkisen talouden tasapainoa ja julkisia hankintoja; kestävän kasvun mahdollisuuksia; kulttuuri- ja hyvinvointipalveluita; osaamista, tutkimusta, kehittämistä ja innovaatioita; tasa-arvoa ja oikeudenmukaista siirtymää; suomalaisen tuotannon ja kulutuksen globaaleja vaikutuksia; tavoitteiden keskinäisriippuvuuksia ja ilmiölähtöistä toimintamallia; mittareita ja arviointia; tavoitteisiin liittyviä tiekarttoja ja osallistamista; yritysten roolia; kuntien roolia; maaseudun elinvoimaisuutta; covid-19-pandemian vaikutuksia; metsäkatoa sekä Itämeren ja muiden vesistöjen tilaa.  

Selonteosta lausuneet valiokunnat yhtyivät selontekoon siinä, että Suomi on maavertailuissa kestävän kehityksen kärkimaita ja onnistunut yleisesti ottaen hyvin Agenda2030:n päätavoitteiden toteuttamisessa. Suomen erityisinä vahvuuksina lausunnoissa mainitaan muun muassa yhteiskunnan eri toimijoiden laaja-alainen osallistaminen, demokratian sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, yhteiskuntarauha ja arjen turvallisuus. Suomessa myös luotetaan viranomaisiin ja oikeusjärjestelmään. 

Tulevaisuusvaliokunnan kuulemat asiantuntijat puolestaan kiittivät selontekoa selkeydestä ja kattavuudesta; aiemmin luotujen politiikkaperiaatteiden, kansainvälisen näkökulman ja kansalaisten osallistumisen huomioimisesta; kaikkiin 17 kestävyystavoitteeseen sitoutumisesta; luonnon kantokyvyn ylittymisen ja ylikulutuksen ongelmallisuuden tunnustamisesta; verotuksen reiluuden käsittelystä; yksityisen rahoituksen, teknologian ja innovaatioiden ja kansainvälisen viennin merkityksen esillä pitämisestä; tiekartan valmistelusta; ja kestävän kehityksen raportoimisesta selonteon muodossa. 

Kritiikkinä asiantuntijat toivoivat selonteolta selkeämpää näkemystä kestävyysmurroksen systeemisestä luonteesta ja tähän liittyvistä tuotannon rakenteiden ongelmista sekä murroksen avaamista mahdollisuuksista. Asiantuntijat kritisoivat myös selonteon vähäistä pyrkimystä arvioida kestävän kehityksen tavoitteiden ristiriitaisuuksia tai positiivisia yhteisvaikutuksia, toimien riittävyyttä ja taloudellista toteutettavuutta, alue- ja väestönkehitystä ja niiden muutostekijöitä, pitkän aikavälin riskejä ja talouskasvun ja kestävyyden välistä ristiriitaa. 

Selonteosta todettiin myös puuttuvan yhteiskunnan hiljaisimpien näkökulma, toimien taloudellisten vaikutusten arviointi, tavoitteet rajojen ulkopuolelle ulottuvien negatiivisten ympäristövaikutuksien vähentämisestä ja näkemys sääntelystä, jolla edistettäisiin systeemistä kestävyysmurrosta tukevia teknologioita.  

Lisäksi selonteon tulisi asiantuntijoiden mukaan ulottua ajassa eteen- ja taaksepäin yli hallituskausien. Tähän liittyen tulisi pyrkiä muun muassa selventämään selonteon ja hallituksen tiekartan roolia ja merkitystä eri hallinnonalojen toiminnan ohjauksessa. Jatkossa selonteon toivottiin kuvaavan kattavasti ja kriittisesti nykytilaa sekä esittävän, mitä toimia on tehty verrattuna edelliseen selontekoon, kuinka hyvin toimeenpano on tehonnut ja missä ei ole onnistuttu.  

Suomen suurimmiksi haasteiksi toimintaohjelman toteutuksessa selonteossa itsessään mainitaan ilmastotoimet, kestämättömät kulutus- ja tuotantotavat, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen, merien ja vesistöjen tila sekä kehitysyhteistyörahoituksen matala taso.  

Kestävän kehityksen kansallisen toimeenpanon institutionaalinen rakenne

Hallituksen kestävän kehityksen työtä ohjaavat hallitusohjelma, hallitusohjelman toimeenpanosuunnitelma ja valtioneuvoston Agenda2030-selonteko. Selonteon mukaan tärkeimmät hallinnon osallistumisen ja toteuttamisen foorumit ovat säännöllisesti kokoontuvat kansliapäällikkökokous, kestävän kehityksen koordinaatioverkosto, kansallinen kestävän kehityksen seurantaverkosto sekä esikuntaverkosto. Kaikki ministeriöt ovat edustettuina näissä verkostoissa.  

Edellisen vaalikauden lopussa, vuosina 2018—2019, toteutettiin myös kokonaisvaltainen kestävän kehityksen politiikka-arviointi (Polku2030). Arvioinnin tarkoituksena oli vahvistaa tulevan hallituksen tietopohjaa Suomen kestävän kehityksen keskeisistä haasteista ja vaikuttavista politiikkatoimista. Arviointi toteutettiin VN TEAS -rahoituksella selvityshankkeena. Arvioinnilla ei ole pysyvää rahoitusta.  

Agenda2030-selonteon jälkeen hallitus on jo laatinut keväällä 2020 oman kestävyystiekarttansa ja käynnistänyt siihen liittyvän jatkovalmistelun. 

Agenda2030-selonteko on YK:n globaalin Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteisiin liittyvien Suomen kansallisten toimenpiteiden toimeenpanosuunnitelma, jonka eduskunta käsittelee. Mietintövaliokuntana eduskunnassa toimii tulevaisuusvaliokunta, jolle muut valiokunnat voivat halutessaan antaa lausunnon. Eduskunnan mietinnössä esittämät lausumat tuovat jatkuvuutta kestävän kehityksen työhön, sillä niiden toteutumista tarkastellaan vuosittain hallituksen vuosikertomuksen käsittelyn yhteydessä, ja ne ohjaavat myös seuraavan hallituksen Agenda2030-selonteon laatimista. 

Eduskunnan ohella toinen ylivaalikautisen jatkuvuuden kannalta keskeinen elin on Kestävän kehityksen toimikunta, jonka päätehtävänä on osallistaa suomalaista yhteiskuntaa laajasti kestävän kehityksen edistämiseen. Kestävän kehityksen toimikunta kokoaa yhteiskunnan toimijat vuoropuheluun keskenään ja hallituksen kanssa kestävän kehityksen kannalta keskeisistä kysymyksistä sekä siitä, miten niitä voidaan edistää eri toimijoiden toimilla.  

Hallitus perusti Kestävän kehityksen toimikunnan vuonna 1993. Perustamisen taustalla oli Suomen kestävän kehityksen politiikan muotoilu ja koordinaatio muun muassa YK-vetoiseen Rio-prosessiin liittyen. Kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeristö siirrettiin vuonna 2016 ympäristöministeriöstä valtioneuvoston kansliaan. Ajatuksena oli, että valtioneuvoston kansliasta koordinoituna kestävä kehitys ei identifioituisi niin vahvasti vain ympäristöasiaksi ja valtioneuvoston kanslialla olisi asemaansa perustuen ympäristöministeriötä vahvempi vipuvoima suhteessa muihin hallinnonaloihin.  

Vuoden 2021 aikana Kestävän kehityksen toimikunnassa valmistellaan kansallista Agenda2030-tiekarttaa, joka on koko yhteiskunnan tasolla tehty suunnitelma Agenda2030:n tavoitteiden saavuttamiseksi. Kestävän kehityksen toimikunta on kevään 2021 aikana tunnistanut kuusi muutosaluetta, jotka vaikuttavat samanaikaisesti useisiin Agenda2030 tavoitteisiin ja joiden ympärille toimikunnan työ tulevina vuosina jäsentyy. Nämä kuusi muutosaluetta muodostavat tulevan tiekartan ytimen: 

1. Hyvinvointia edistävä ruokajärjestelmä 

2. Kestävä energiajärjestelmä 

3. Monimuotoisuutta ja hiilineutraaliutta vahvistava metsien, vesien ja maan käyttö 

4. Sivistys, oppiminen ja kestävät elämäntavat 

5. Terveys, hyvinvointi ja yhteiskunnallinen osallisuus 

6. Hyvinvointia edistävä talous ja työ sekä kestävä kulutus 

Kestävän kehityksen toimikunnan rinnalla toinen merkittävä yhteiskunnallisen osallisuuden foorumi on Kehityspoliittinen toimikunta. Kehityspoliittisesta toimikunnasta on tällä hallituskaudella annettu asetus, joka tekee toimikunnasta pysyvän, parlamentaarisesti ja yhteiskunnallisesti edustavan neuvoa antavan elimen. Kehityspoliittisen toimikunnan päätehtäviä ovat muun muassa kestävään kehitykseen liittyvästä globaali vastuu ja kehityspoliittisen vaikuttavuuden vahvistaminen. 

Kestävän kehityksen ja varsinkin Agenda2030-toimenpideohjelman institutionaalisia rakenteita koordinoidaan valtioneuvoston kansliasta: päääministeri johtaa Kestävän kehityksen toimikuntaa, ja valtioneuvoston kanslian strategiaosaston kestävän kehityksen pääsihteeristö tukee sekä Kestävän kehityksen toimikunnan että valtioneuvoston Agenda2030-työtä valmisteluun, raportointiin ja seurantaan liittyvin toimin. Kestävän kehityksen pääsihteeristö koostuu parhaillaan kahdesta senioritason asiantuntijasta, määräaikaisesta asiantuntijasta sekä korkeakouluharjoittelijoista.  

Tulevaisuusvaliokunnan edellisessä Agenda2030-mietinnössä (TuVM 1/2018 vp — VNS 1/2017 vp) oli lausuma, jossa edellytettiin, että Agenda2030-toimenpideohjelman kannalta oleellisia valtioneuvoston kanslian henkilöstöresursseja koordinaatiossa vahvistetaan. Näin myös tapahtui. Lausuman poistamisen jälkeen (TuVL 4/2020 vp — K 1/2020 vp) kestävän kehityksen pääsihteeristön henkilöstöresursseja on kuitenkin vähennetty.  

Kestävän kehityksen tietopohjan kokoamisessa tukena ovat myös tiedepaneelit, kuten Kestävyyspaneeli, Ilmastopaneeli ja Luontopaneeli. Näiden lisäksi kestävän kehityksen työtä tekevät Nuorten Agenda2030-ryhmä, Ilmastopolitiikan pyöreä pöytä ja Kansalaisraati. Kansalliseen kokonaisuuteen kytkeytyy myös niin kutsuttu sitoumustyökalu. Yhteiskuntasitoumuksessa kansalaiset, yritykset, kunnat ja muut toimijat voivat sitoutua edistämään kestävää kehitystä kaikessa työssään ja toiminnassaan konkreettisin teoin. Sitoumus2050-sivulta löytyvät myös ympäristöministeriön hallinnoimat Green dealit, joissa toimialat sitoutuvat vapaaehtoisin toimin ratkaisemaan ongelmia, jotka muuten edellyttäisivät uutta sääntelyä. 

Monet yllä mainituista toimijoista toimivat itsenäisesti. Ilmastopolitiikan pyöreä pöytä on perustettu hallitusohjelmaan liittyen vain täksi vaalikaudeksi, toiset ovat pysyvämpiä. Osa toimijoista on pääministerivetoisia, toiset esimerkiksi jonkin ministeriön, kuten ympäristöministeriön, perustamia. Kestävyyspaneeli on alun perin Sitran (2013) käynnistämä (Kestävän kehityksen asiantuntijapaneeli), mutta vuodesta 2018 lähtien sitä on koordinoinut Sitran ja valtioneuvoston kanslian avulla Syken, Luken ja Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutin (Helsus) asiantuntijoista koostuva sihteeristö.  

Myös esimerkiksi Talousneuvostolla, Talouspolitiikan arviointineuvostolla, Lainsäädännön ar-viointineuvostolla ja Teknologianeuvottelukunnalla voidaan katsoa olevan kestävän kehityksen edistämiseen sekä myös Agenda2030-toimenpideohjelmaan liittyviä tehtäviä. Kestävän kehityksen ja kestävän kasvun tietopohjaa rakennetaan myös Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen ohjelmilla ja hankkeilla sekä valtioneuvoston VN TEAS -rahoituksella toteutettavilla hankkeilla.  

Ministerityöryhmät ovat hallituksen luoma uusi väline poikkihallinnollisten asioiden käsittelyyn ja päätöksentekoon. Ministerityöryhmät valmistelevat asioita poikkihallinnollisesti ja politiikkajohdonmukaisesti ennen kuin ne menevät valtioneuvoston yleisistuntoon päätettäviksi. Parhaillaan on 8 ministerityöryhmää, joista esimerkiksi ilmasto- ja energiapoliittinen työryhmä hyödyntää työssään Ilmastopaneelin arvioita.  

Systeemisen kestävyysmurroksen johtaminen

Tarve systeemisen kestävyysmurroksen aikaansaamiselle näkyy läpileikkaavana teemana niin selonteossa kuin lausuntovaliokuntien ja asiantuntijoiden lausunnoissakin. Siksi tulevaisuusvaliokunta keskittyy lausunnossaan erityisesti systeemisen kestävyysmurroksen johtamiseen.  

Asiantuntijakuulemisten sekä lausuntovaliokuntien lausuntojen perusteella systeemisen kestävyysmurroksen johtaminen edellyttää:  

• strategista visiota,  

• tavoitteiden priorisointia,  

• politiikkajohdonmukaisuutta,  

• ohjaavaa mittaristoa, 

• koulutusta ja tutkimusta,  

• osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden varmistamista,  

• teknologian hyödyntämistä,  

• strategisten liiketoimintaekosysteemien kehittämistä sekä 

• Suomen profiloitumista kansainvälisenä toimijana.  

Omana kokonaisuutenaan valiokunta käsittelee lisäksi toivon sanoittamista. Kestävän kehityksen viestinnässä on pyrittävä tuomaan esiin myös kestävyysmurrokseen liittyviä positiivisia ja merkityksellisyyden kokemusta tukevia asioita. Tällä on suuri merkitys kansalaisten turvallisuuden tunteelle, sitoutumiselle sekä henkiselle ja fyysiselle jaksamiselle. Tämän tunnejohtamisen merkitys ja tarve tuli esille myös asiantuntijalausunnoissa.  

Tulevaisuusvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa korostui ympäristön nopeasti huononeva tila planeetallamme. Maailman talousfoorumin mukaan ilmastonmuutoksen torjunnan epäonnistuminen ja luonnon monimuotoisuuden romahdus ovat nousseet kuuden vakavimman ihmiskuntaa uhkaavan riskin joukkoon. Tulevaisuusvaliokunnalle ekologisesta kestävyydestä lausuneiden asiantuntijoiden perusviestin voi tiivistää jopa niin jyrkästi, että järjestelmämurros tapahtuu väistämättä. Voimme valita vain sen, annammeko murroksen tapahtua ekologisena ja yhteiskunnallisena romahduksena vai pyrimmekö hallitsemaan sitä kestävyysmurroksena, joka vie kohti uudenlaista, uusiutuvien resurssien varassa kiertotaloudellisesti järjestettyä työtä, teollisuutta, kulutusta ja arkea. 

Vaikka useita asiantuntijalausuntoja sekä ympäristövaliokunnan, maa- ja metsätalousvaliokunnan, sivistysvaliokunnan, ulkoasiainvaliokunnan ja talousvaliokunnan lausuntoja yhdistää näkemys esimerkiksi liikenteessä, energiantuotannossa, ruokajärjestelmässä ja kiertotalouden edistämisessä tarvittavien systeemisten muutosten raskaudesta, useimmat toteavat muutosten olevan samalla myös merkittävä taloudellinen mahdollisuus ja tulevaisuusinvestointi kestävään työllistävään kasvuun. 

Kestävän kehityksen kansalaisraati on priorisoinut erityisesti ympäristön tilaan liittyviä kysymyksiä, mutta nostanut samalla esiin nuorten heikkenevän lukutaidon sekä sosiaaliseen eriarvoisuuteen liittyviä huolia. Useat tulevaisuusvaliokunnan kuulemat asiantuntijat totesivat sosiaalisesta kestävyydestä ja murroksen oikeudenmukaisuudesta huolehtimisen olevan yhteiskunnallisesti hallinnassa pysyvän kestävyysmurroksen edellytys. Tätä painotti lausunnossaan myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta.  

Ympäristövaliokunnan, maa- ja metsätalousvaliokunnan, sivistysvaliokunnan, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sekä liikenne- ja viestintävaliokunnan lausuntoihin liittyi eriävä mielipide työllisyyspolitiikasta sekä ilmasto- ja energiapolitiikasta. Työllisyyspolitiikan osalta eriävissä mielipiteissä epäiltiin EU:n ja Suomen ilmastotavoitteiden vaarantavan Suomen teollisuuden toimintakykyä ja sitä kautta työpaikkoja ja muistutettiin, että käynnissä on ilman kestävyysmurrostakin merkittävä työn muutos. Energia- ja ilmastopolitiikassa eriävän mielipiteen esittäjät edellyttivät yli vaalikausien kestävää johdonmukaisuutta, vakautta ja ennustettavuutta, korkeaa omavaraisuusastetta, huoltovarmuutta sekä hinnaltaan edullista energiaa. Myös ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon liittyi eriävä mielipide, jossa arvosteltiin kehitysyhteistyörahoituksen lisäämistä huonon talouskehityksen aikana sekä vaadittiin tiukempien reunaehtojen asettamista kehittyvien maiden hankkeisiin kohdistetulle rahoitukselle. Lisäksi Suomen globaaliin ilmastojohtajuuden katsottiin edellyttävän aktiivisia toimia väestönkasvua vastaan, koska maapallon lisääntyvä väestö yhdistettynä elintason jatkuvaan nousupyrkimykseen on omiaan lisäämään päästöjä ja ympäristön rasitusta.  

Hallintovaliokunta tarkasteli vastaavasti lausunnossaan myös maahanmuuton kielteisiä seurauksia, kuten esimerkiksi laitonta maahantuloa, ihmissalakuljetusta, rajat ylittävää huume- ja asekauppaa sekä terrorismia ja väkivaltaista ekstremismiä. 

Tulevaisuusvaliokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa nousi esiin kaksi pullonkaulaa ja viisi merkittävää tulevaisuuskysymystä, jotka on huomioitava kestävää kehitystä toimeenpantaessa ja kestävyysmurrosta johdettaessa.  

Ensimmäinen pullonkaula on lukuisissa asiantuntijalausunnoissa sekä myös maa- ja metsävaliokunnan, ympäristövaliokunnan sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnoissa esiin nostettu ekologinen velka.  

Vaikka Suomi on ollut Agenda2030-toimenpideohjelman YK:n vuosittaisissa Sustainable Development Report -arvioissa kolmen parhaan maan joukossa ja tänä vuonna (2021) jopa paras, Suomen sijoitus 193 maan kestävyysvertailussa tipahtaa sijalle 135, kun mitataan sitä, millainen vaikutus omilla toimillamme on muiden valtioiden kykyyn saavuttaa kestävyystavoitteet. Tämä johtuu osittain pohjoisessa maassa tarvittavasta lämmitysenergiasta sekä pitkistä välimatkoista, mutta myös elämäntapamme kytkeytymisestä globaaliin massakulutuskulttuuriin, johon liittyen suomalainenkin kulutus synnyttää ulkomailla huomattavia päästöjä ja massiivista luonnonvarojen, kuten esimerkiksi veden, käyttöä.  

Suomen ekologisen velkaantumisasteen eli Suomen maapallon luonnonvaroista käyttämän osuuden todettiin olevan vuoden 2021 luvuilla laskettuna 265 %. Globaalin tilanteen kestämättömyyden takia ilmastokriisi sekä luontopääoman väheneminen tulisi useiden asiantuntijalausuntojen mukaan ottaa talouspolitiikan mallien osaksi samalla vakavuudella kuin talouskasvu, kulutus ja työllisyys.  

Tulevaisuusvaliokunnalle ekologisesta velasta lausuneet asiantuntijat katsoivat kestävän elämäntavan edellyttävän luonnonvarojen käytön kääntämistä velkaantumisuralta laskuun vuoteen 2035 mennessä ja ilmastopäästöjen vähentämistä yli 90 % vuoteen 2050 mennessä. Osa asiantuntijoista paikallisti ongelman siihen, ettei talouden rakenteissa luonnonresurssien tunnusteta asettavan rajaa talouskasvulle, minkä takia asiantuntijoiden mukaan on suhtauduttava kriittisesti oletukseen, jonka mukaan luonnonvarojen käyttö ja talouskasvu olisivat kestävällä tavalla yhdistettävissä.  

Myös talousvaliokunta totesi lausunnossaan siirtymän hiilineutraaliin hyvinvointiyhteiskuntaan edellyttävän systeemistä muutosta luonnonvarojen ylikulutuksen talousjärjestelmästä kohti materiaalien kierrätyksen taloutta. 

Toinen pullonkaula on asiantuntijalausunnoissa ja myös talousvaliokunnan lausunnossa korostettu julkisen talouden rakenteellinen alijäämä ja siihen liittyvät julkisen velan kasvu, väestön ikääntymisen ja lasten määrän vähenemisen aiheuttama huoltosuhteen heikkeneminen, väestön keskittyminen kaupunkiseuduille sekä väestön alueellinen eriytyminen esimerkiksi koulutustason ja sukupuolten mukaan. Asiaa käsitelleistä lausunnoista heijastui yksimielisyys siitä, että näihin trendeihin liittyvä kehitys haastaa tulevaisuudessa sekä julkisten palveluiden rahoituspohjan että saavutettavuuden.  

Keskeisenä tulevaisuuskysymyksenä asiantuntijalausunnoista nousi esiin, miten kaupunkiseutujen ja muun maan suhde ymmärretään nyt ja jatkossa. Muutamat asiantuntijat huomauttivat selonteon olevan hyvin kaupunkikeskeinen. Maaseutumaisten alueiden, joita enemmistö Suomen pinta-alasta kuitenkin on, todettiin selonteossa näyttäytyvän pikemminkin raaka-aineiden varastoina ja kestävyyshaasteiden aiheuttajina kuin paikkoina, joissa kestävyysratkaisuja tuotetaan. Myös maa- ja metsätalousvaliokunta korosti lausunnossaan maaseudun elinvoimaisuuden merkitystä Agenda2030-tavoitteiden saavuttamisessa ja näki sähkö-, liikenne- ja tietoliikenneverkosta huolehtimisen sille keskeisenä edellytyksenä. Eräänä ehdotuksena kaupunki/maaseutu -jännitteiden vähentämiseksi asiantuntijalausunnossa peräänkuulutettiin avointa keskustelua Suomen luonnonvarojen roolista globaalissa kestävyysmurroksessa.  

Toisena tulevaisuuskysymyksenä useissa asiantuntijalausunnoissa sekä sivistysvaliokunnan ja hallintovaliokunnan lausunnoissa muistutettiin kuntien muodostavan sen tason, jolla on riittävästi resursoituna mahdollista toimeenpanna kestävyysmurrosta paikallisiin oloihin poikkihallinnollisesti räätälöiden niin kansalaisten arkeen kuin julkisiin hankintoihin kytkeytyvänä. SOTE-uudistus todettiin asiantuntijalausunnossa mahdollisuuksien ikkunaksi kuntien kansallisen tehtävän uudelleenmäärittelylle kestävän kehityksen jalkauttajina. 

Kolmanneksi tulevaisuuskysymykseksi asiantuntijalausunnoista hahmottui yhteiskunnan lapsiystävällisyys ja lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen. Sivistysvaliokunta sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta muistuttavat lausunnoissaan, että kyse ei ole pelkästään lapsiystävällisyydestä, vaan laajemminkin ikäystävällisyydestä kestävyysmurroksessa ja yhteiskunnassa yleisemminkin. 

Neljäntenä tulevaisuuskysymyksenä lausunnoissa näkyi teknologian rooli kestävässä kehityksessä. Useat asiantuntijat totesivat teknologisilla ratkaisuilla olevan kestävässä kehityksessä välttämätön ja Suomen kannalta tärkeä rooli. 

Viidentenä tulevaisuuskysymyksenä asiantuntijalausunnoissa vedottiin kulttuurisen näkökulman nostamiseksi ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden rinnalle, sillä murrokselliset ratkaisut edellyttävät huomion kiinnittämistä niihin tapoihin, arvoihin ja merkityksiin, joiden varassa elämäntapamme rakentuu. Esimerkiksi kulutuksen eetos on sulautunut kulttuuriimme, ja koska kulutuskulttuuria olisi kestävyysmurroksessa suunnattava kiertotalouteen, muutoksen on tapahduttava myös yksilöiden identiteetissä ja toimintakyvyssä, joihin puolestaan vaikuttavat yhteisöllisessä toiminnassa ilmenevät kulttuuriset tavat, tottumukset ja arvostukset. 

Kestävyysmurroksen kulttuurin tukemiseksi olisi joidenkin asiantuntijoiden mukaan syytä vahvistaa tieteidenvälistä kestävyystutkimusta etenkin ihmistieteiden piirissä. Uusien merkitysten ja yhteyksien etsimisessä myös luovan alan toimijoilla voi olla monenlaista annettavaa. Kulttuurisia merkityksiä ja malleja luovan alan keinoin yhteisesti käsittelemällä voidaan esimerkiksi avartaa hyvinvointikäsitystä ja hakea synergioita eri kestävyystavoitteiden ratkaisemisen välillä.  

Kestävyyden kulttuuriseen puoleen viitanneet osallisuuden ja oppimisen asiantuntijat pitivät tärkeänä luoda ihmisille mahdollisuuksia ja kyvykkyyttä käydä yhteistä arvokeskustelua siitä, mitä tarvitaan arvokkaaksi ja merkitykselliseksi koettuun elämään. Mitkä asiat ovat luovuttamattomia eli niin arvokkaita, ettei niiden voida antaa tuhoutua?  

Agenda2030-selontekoprosessissa politiikkajohdonmukaisuus on käsitelty linjakkuutena Suomessa tehtävän työn ja Suomen globaalivastuun toteuttamisen välillä sekä valtioneuvoston suunnittelu-, budjetointi- ja raportointiprosessien keskinäisen synergian ja johdonmukaisuuden lisäämisenä. Työkaluina tässä ovat ministerityöryhmät, lainsäädännön ar-viointineuvosto sekä tutkimus- ja selvitystoiminta. Johdonmukaisuutta ja jatkuvuutta on lisätty sitomalla toimet vuosi- ja hallituskausisykleihin, kehittämällä seurantaa tukevia indikaattoreita sekä vahvistamalla laajempaa yhteiskunnallista osallistumista ja vastuunkantoa tukevia institu-tionaalisia järjestelmiä. Välttämättömänä kehittämistarpeena tulevaisuusvaliokunnan kuulemat asiantuntijat näkivät eri kestävän kehityksen tavoitteiden keskinäisten kytkentöjen ja järjestelmätason politiikkakysymysten tarkastelun, jotta voitaisiin ehkäistä negatiivisia ristivaikutuksia ja edistää samanaikaisesti useita kestävyystavoitteita.  

Myös useat lausuntovaliokunnat nostivat suurella painoarvolla esiin poikkisektoraalisen politiikkajohdonmukaisuuden tärkeyden. Esimerkiksi talousvaliokunnan mukaan selonteko ei juurikaan tarkastele sektorikohtaisten politiikkatoimien koherenssia eikä kansallisten, EU:n tason ja globaalin tason toimien liityntää toisiinsa. Siksi talousvaliokunta ehdotti lausunnossaan, että suunniteltujen toimenpiteiden keskinäisten suhteiden ja painotusten tarkastelu selkeyttäisi systeemisen muutoksen ja uudistumisen tarpeen arviointia. Myös ympäristövaliokunta muistutti, että johdonmukaisuus tulee ulottaa kansainväliseen sääntely-ympäristöön asti. Talousvaliokunnan mukaan eri tasot voivat parhaimmillaan muodostaa toisiaan tukevan ja johdonmukaisen kokonaisuuden. EU:n ajankohtaisten toimenpiteiden osalta talousvaliokunta kiinnitti erityistä huomiota EU:n elpymisvälineeseen. EU:n elpymisvälineen keskeisenä ajatuksena on varojen kohdistaminen kestävään kasvuun laajasti ymmärrettynä. Maa- ja metsätalousvaliokunta puolestaan edellytti, että tulee myös huolehtia politiikkajohdonmukaisuutta tukevan tutkimustiedon tuottamisesta. 

Politiikkajohdonmukaisuuden varmistamisessa monet lausuntovaliokunnat näkivät erityisen tärkeänä huomioida Agenda2030 -toimenpideohjelman tavoitteiden keskinäisriippuvuudet, yhteisvaikutukset ja näistä syntyvän eri osa-alueiden integrointitarpeen. Esimerkiksi ympäristövaliokunta katsoi hallitusohjelman ilmiölähtöisen lähestymistavan tukevan kokonaisnäkemystä, monen kestävän kehityksen tavoitteen samanaikaista toteuttamista sekä yhteis-, ristikkäis- ja ulkoisvaikutusten tunnistamista. Sosiaali- ja terveysvaliokunta puolestaan kiinnitti huomiota siihen, että keskinäisriippuvuuksien tunnistamisesta huolimatta selonteossa käsitellään eri tavoitealueita toisistaan irrallisina eikä eri tavoitealueiden yhteyksiä eritellä, ja painotti tarvetta panostaa keskinäisriippuvuuksien tutkimukseen, jotta kokonaisvaikutuksia voidaan hallita ja tavoitteiden onnistumista arvioida. Ulkoasiainvaliokunta esitti, että tulevissa selonteoissa jokaisen tavoitteen osalta voisi kirjata selkeästi yhteydet muihin tavoitteisiin, mikä auttaisi tunnistamaan keskeisimmät yhteydet sekä havaitsemaan potentiaaliset tilanteet, joissa jonkin tavoitteen saavuttamiseksi tehtävät toimet vaikuttaisivat toisen tavoitteen saavuttamiseen kielteisesti. Maa- ja metsätalousvaliokunta piti tärkeänä, että selonteossa tarkastellaan kokonaiskestävyyttä eli samanaikaisesti sosiaalista, ekologista ja taloudellista kestävyyttä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mukaan taloudellisen ja ekologisen kestävyyden rinnalla käytetyn sosiaalisen kestävyyden käsite sisältöineen jää vielä selonteossa määrittelemättä ja sitä tulisi täsmentää. 

Ympäristövaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta sekä liikenne- ja viestintävaliokunta kannattivat ylivaalikautisen Agenda 2030 -tiekartan tekoa pitkäjänteisyyden edistämiseksi ja hyväksyttävyyden vahvistamiseksi. Liikenne- ja viestintävaliokunta painotti lausunnossaan, että tiekartan valmistelussa ja muussa jatkotyössä tulee ottaa kattavasti huomioon myös digitalisaation tuomat hyödyt ja mahdollisuudet. Ulkoasiainvaliokunta kannatti yleisesti ottaen ylivaalikautisen perspektiivin omaksumista, ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan muistutti sidosryhmäyhteistyön tärkeydestä ylivaalikautisia tavoitteita ja niiden toteutusta suunniteltaessa. 

Murrostoimien ennakoitava ja selkeä signalointi talouden toimijoille on talousvaliokunnan lausunnon mukaan tärkeää, jotta toimijat voivat luottaa siihen, että investointeja kestävyysmurrokseen kannattaa tehdä. Myös tulevaisuusvaliokunnalle annetuissa asiantuntijalausunnoissa tuotiin vahvasti esiin signaloinnin merkitys erityisesti kiertotaloudellistamisen kaltaisessa monivuosikymmenisessä, vaalikausien yli jatkuvassa prosessissa. Aihetta tutkineen asiantuntijaryhmän mukaan tällaista prosessia on erityisen tärkeää tukea pitkäjänteisellä koordinaatiolla, jossa muutoksen suuntaa viestitään ja kysyntää terävöitetään muun muassa regulaation ja julkisten hankintojen avulla. Talousvaliokunta piti tärkeänä arvioida laajemmin myös yksityisen rahoituksen roolia. Talousvaliokunnan mukaan sijoittajien ohjaamisessa erityisen merkityksellinen on etenkin Euroopan kestävän rahoituksen taksonomia, joka määrittää kriteerit sille, millaista taloudellista toimintaa voidaan kutsua kestäväksi.  

Johdonmukaisuuden toteutuminen edellyttää asiantuntijoiden mukaan myös informaatio-ohjausta. Lainvalmistelijoiden osalta tämä tarkoittaa tukimateriaalia ristivaikutusten ja pitkäaikaisten vaikutusten tunnistamiseen. Lakeja toimeenpanevat virkahenkilöt tarvitsevat tukea lainsäädännön tulkintaan. Yrityksille asiantuntijat ehdottivat mallimuotoja oikeanlaisille hakemuksille. Kunnat puolestaan hyötyisivät asiantuntijoiden mukaan työvälineistä, jotka auttavat kestävän kehityksen tavoitteiden huomioimisessa julkisissa hankinnoissa.  

Johdonmukaisuuteen kuuluu asiantuntijan mukaan myös käsitteellinen johdonmukaisuus: nykyistä keskustelua hämärtävät esimerkiksi ”biotalouteen” ja ”uusiutuvaan energiaan” liitetyt positiiviset oletukset, vaikka biotaloutta voidaan toteuttaa ja uusiutuvaa energiaa tuottaa ja käyttää joko kestävästi tai kestämättömästi. Myös talousvaliokunta muistutti lausunnossaan, ettei kaikki uusiutuva energia ole samanarvoista eikä kaikki päästötön energia uusiutuvaa. 

Eduskunnalla on asiantuntijoiden mukaan merkittävä rooli toimeenpanotyön johdonmukaisuudesta huolehtimisessa. Murroksen jatkuvuuden vahvistamiseksi kiertotalouden asiantuntija ehdotti kaikkien ministeriöiden näkökulmia yhdistävää organisaatiota, joka varmistaisi tiedonkulun ja yhteisen tavoitteen edistämisen yli organisatoristen siilojen ja yli hallituskausien. Asiantuntijalausunnoissa ehdotettiin myös eri tieteenaloja integroivan kestävyystieteen näkökulman tuomista osaksi päätöksenteon taustoitusta, mikä voisi tapahtua esimerkiksi sijoittamalla tieteen Kestävyyspaneeli toimimaan valtiovarainministeriön, valtioneuvoston kanslian tai eduskunnan yhteyteen.  

Oli kyseessä sitten talouden, lainvalmistelun ja -arvioinnin tai kansalaisten osallistumisen näkökulma, asiantuntijalausunnot olivat varsin yksimielisiä siitä, että kestävän kehityksen ratkaisuiden määrittely, toimeenpano ja edistymisen mittaaminen vaativat julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin rakentavaa ja tiivistä yhteistyötä. Tämä puolestaan edellyttää ministeriötasolta lähtevää määrätietoista ohjausta ja kannustusta. Valtionhallinnossa alkaneiden ilmiöpohjaisten budjetointien ja muiden ilmiöpohjaisten työskentelytapojen jatkaminen ja laajentaminen näyttäytyivät asiantuntijalausuntojen mukaan erittäin kannatettavina, ja kestävän kehityksen ilmiöpohjainen budjetointi mainittiin tervetulleena myös ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa.  

Toimialat ovat laatineet omia vähähiilisyystiekarttojaan, ja vaikka näiden vaikuttavuudessa ja toimeenpanossa on vielä vaihtelevuutta, asiantuntijat näkivät hyödyllisenä kannustaa toimialoja myös kiertotalousteemaiseen tiekarttatyöskentelyyn. 

Kestävyysmurroksen seuranta on oleellista, jotta tiedetään, miten strategisen vision toteutuminen etenee. Asiantuntijat painottivat mittaamisen ja johtamisen kiinteää yhteyttä: sitä tehdään ja johdetaan, mitä mitataan. Mittareilla on siksi tärkeä rooli poliittisten prioriteettien tunnistamisessa ja päätöksenteon kehittämisessä. Tämä näkemys oli myös laajalti selonteosta lausuneiden valiokuntien jakama. 

Tulevaisuusvaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan YK:n Agenda 2030 -toimenpideohjelmassa keskitytään erillisiin indikaattoreihin, mikä hämärtää kokonaiskuvaa siitä, että yhteiskunnan ja talouden pohjalla toimivien luonnonjärjestelmien kantokyky on ylittymässä. Akuuttina johtamis- ja mittaustarpeena asiantuntijalausunnoissa esitettiin luontopääoman tason ja tilan mittaamista osana talouden menestyksen arviointia. Käynnissä oleva luonnon ja sen monimuotoisuuden hupeneminen vähentää ihmiskunnan saamien luontopalvelujen määrää. Britannian valtiovarainministeriön tilaaman ja Cambridgen yliopiston professorin Dasguptan laatiman raportin (The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review, 2021) mukaan tästä on syntymässä mittavat taloudelliset tappiot, mitä ei kuitenkaan pystytä bkt-pohjaisella mittarilla havaitsemaan. Mittarin puutteessa johtaminenkaan ei pääse kohdistumaan luontopääoman tilaan ja luontopalveluiden tasoon.  

Toiseksi talouden menestyksen kriteeriksi asiantuntijat esittivät kykyä kasvattaa inhimillistä pääomaa ja hyvinvointia. Eräs asiantuntija kiteytti, ettei tulisi pyrkiä pelkkään hyvinvoinnin mittaamiseen, vaan keskeisille hyvinvoinnin ja kestävyyden indikaattoreille tulisi myös määritellä tavoitetasot ja käyttää saatua tietoa suunnitteluun ja seurantaan kaikilla hallinnonaloilla.  

Kestävän kehityksen aito tavoittelu vaati asiantuntijoiden mukaan myös suomalaisen kulutuksen ulkoisvaikutusten mittausmenetelmiä. Lausunnossa viitattiin YK:n Sustainable Development Rankingiin, jossa laskettava niin kutsuttu spillover score kertoo, kuinka paljon enemmän positiivisia kuin negatiivisia ulkoisvaikutuksia maa tuottaa. Suomi on vertailussa sijalla 135/193 (pistemäärällä 69,84, kun maksimi on 100). Asiantuntijalausunnon mukaan Suomessa kannattaisi käyttää indeksilukua kuvaamaan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista joko sellaisenaan tai esimerkiksi seuraamalla erityisesti niitä SDG-tavoitteita, joiden suhteen Suomi menestyy heikosti.  

Useissa asiantuntijoiden sekä ympäristövaliokunnan ja talousvaliokunnan lausunnoissa kannustettiin tuomaan esiin Suomen positiivista kädenjälkeä eli kestävää kehitystä edistäviä vaikutuksia ja näihin liittyvää mittaustietoa. Ulkoasiainvaliokunta totesi lausunnossaan, että kansainvälisen monenkeskisen sääntöpohjaisen järjestelmän ylläpitokin on osa kestävää kehitystä, ja tätä voisi mitata esimerkiksi johtokuntapaikoilla, koalitioiden ja aloitteiden tekemisellä ja niissä toimimisella, suomalaisten asiantuntijoiden rekrytoinneilla ja tehtävillä YK-järjestöissä sekä kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten parantamisella globaalisti. 

Kehitysyhteistyötä olisi asiantuntijan mukaan järkevää mitata vaikuttavuuden eikä vain käytetyn rahan osalta. Ulkoasiainvaliokuntakin totesi, että kestävän kehityksen seurantajärjestelmä pystyy sen globaalilta osin tuottamaan tällä hetkellä tietoa lähinnä kehitysrahoituksen tasosta sekä siviilikriisinhallinnan operaatioihin osallistuvien määrästä.  

Erässä asiantuntijalausunnossa varoitettiin siitä, että kestävyysmurros ei välttämättä näy tavanomaisissa mittareissa lineaarisena etenemisenä kohti tavoitteita, sillä murroksille tyypillistä ovat hyppäykselliset muutokset ja epäjatkuvuudet. Väärien mittareiden valinta voi luoda puutteellisen kuvan siitä, mitä systeemissä on tapahtumassa. Eräs asiantuntija huomautti, että selonteossa käytetyt indikaattorit kuvasivat esimerkiksi ilmiöiden alueellista jakautumista vain harvoin.  

Ulkoasiainvaliokunta muistutti, että kauppapolitiikkaan, verotukseen, maatalouteen ja ympäristöön liittyvillä päätöksillä on merkittäviä suoria tai epäsuoria kehitysvaikutuksia, joille olisi myös hyvä kehittää seurannan välineitä. Samankaltaista huolta kantoi asiantuntija, joka totesi sektorirajat ylittävän yhteistyön olevan mittauskysymyksissä välttämätöntä, jotta osataan tunnistaa mittaritiedon taustalla olevat vaikutusketjut, näiden edellyttämät toimenpiteet ja niille omistajuus: mitä tehdä, jos mittarit esimerkiksi paljastavat rahajärjestelmien nousevan merkittäväksi ener-giankuluttajaksi tai jos ennen kokemattomasta, pandemiankaltaisesta katastrofista on aikaisia merkkejä, joihin reagointi ei osu kenenkään vastuulle? Tästä näkökulmasta itse mittaritietoa tärkeämmäksi saattaa asiantuntijan mukaan tulla sen tulkinta muutoksiin liittyvistä riskeistä ja mahdollisuuksista. Myös laadullisella täydentävällä tiedolla on asiantuntijalausuntojen mukaan paikkansa kehityksen ja riskien seurannassa, indikaattorien taustatekijöiden avaamisessa sekä toimien vaikuttavuuden arvioinnissa. 

Erityisesti ympäristövaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että bruttokansantuote on rahamääräinen mittari, joka ei ota riittävästi huomioon monia tärkeitä osa-alueita, kuten ympäristön kehityksen kestävyyttä tai sosiaalista osallisuutta. Eduskunnan edelliseen Agenda2030-mietintöön (TuVM 1/2017 vp — VNS 1/2017 vp) ja tulevaisuusvaliokunnan julkaisuun Hyvinvoinnin mittareiden käyttökelpoisuuden arvioiminen päätöksenteon tukena (TuVJ 8/2018) viitaten ympäristövaliokunta toteaa lausunnossaan, että bkt:tä täydentäviä, kestävää kehitystä ja hyvinvointia paremmin kuvaavia mittareita tarvitaan ja että tämän kehitystyön jatkaminen on tärkeää. Useat muutkin lausuntovaliokunnat peräänkuuluttivat lausunnoissaan politiikkajohdonmukaisuuteen liittyen mittareita eri tavoitteiden ja hallinonalojen välisten vaikutusten ja jännitteiden arvioimiseen sekä pitkällä aikavälillä edistymisen arvioimiseen. 

Tulevaisuusvaliokunnan saamissa, osaamista koskevissa asiantuntijalausunnoissa tuotiin yksimielisesti esiin laaja-alaisen ja hyvin resursoidun koulutuksen ja tutkimuksen sekä osaamistason noston välttämättömyys kestävyysratkaisuiden edellytyksenä. Tutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet peruskoulun oppimistulosten heikentymistä ja polarisaatiota koulujen, asuinalueiden ja kuntien välillä ja suurissa kaupungeissa jopa koulujen erikois- ja muiden luokkien välillä. Tämän todettiin vaarantavan tasa-arvoisen pääsyn kestävän kehityksen edellyttämän osaamisen piiriin. Myös sivistysvaliokunta nosti lausunnossaan esiin koulutuksen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisen tärkeyden kaikilla koulutusasteilla. Tiedonlukutaidon asiantuntija ehdotti opettajien yliopistotasoista täydennyskouluttautumista keinoksi varmistaa ajantasaiset valmiudet muuttuvassa maailmassa. 

Maaseutututkijoiden mukaan koko maan talous voitaisiin kytkeä paremmin kestävyysmurrokseen arvioimalla korkeakoulujen toiminnan vaikuttavuutta ja saavutettavuutta sekä tulosohjauksella, joka kannustaisi aktiivisuuteen yliopistottomillakin alueilla. Kiertotaloussiirtymän tutkija peräsi alan koulutusta kaikille tasoille ja erityisen akuutisti täydennyskoulutukseen. Kestävän kehityksen ratkaisuiden edellyttämän laaja-alaisen tutkimuksen resursoinnin puolesta esitettiin useita puheenvuoroja. Sivistysvaliokunta ja talousvaliokunta edellyttävät kummatkin lausunnoisaan tutkimus- ja kehityspanostusten nostamista 4 %:iin bkt:stä. 

Asiantuntijoiden mukaan koulutusjärjestelmän tulisi voimistaa ekososiaalisen sivistyksen paradigmaa, jossa kriittisen ajattelun, yhteisöllisen oppimisen ja rakentavan vuorovaikutuksen taitojen yhdistyminen mahdollistavat sekä kestävyysratkaisuiden kehittämisen että arvopohjan uudistamisen ekologisuutta, ihmistenvälisyyttä ja merkityksellistä elämää korkeammalle arvostavaan suuntaan.  

Myös sivistysvaliokunta korosti lausunnossaan ekososiaalista sivistystä. Sivistysvaliokunnan mukaan selonteossa kuitenkin korostuu tietopohjainen osaaminen, joka jossakin määrin peittää alleen tavoitteen tukea kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Selonteossa tuodaan sivistysvaliokunnan mukaan ansiokkaasti esiin lukutaidon ja lukemisen edistäminen varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa sekä muussa koulutuksessa huomioiden eri kieliryhmät ja monikieliset oppijat. Sen sijaan matemaattisten taitojen ja matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen kehittämiseen ei selonteossa sivistysvaliokunnan mukaan kiinnitetä riittävästi huomiota. Kestävän kehityksen keskeiset kysymykset, kuten ilmastonmuutoksen hillintä, kiertotalousratkaisut ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen, asettavat sivistysvaliokunnan mukaan tarpeita myös opettajien ja kasvattajien tietojen ja taitojen sekä pedagogisten valmiuksien ja käytännön toiminnan jatkuvaan päivittämiseen. Sivistysvaliokunta muistutti lausunnossaan myös nonformaalien oppimisympäristöjen ja vapaan sivistystyön merkityksestä elinikäisessä oppimisessa ja siitä, että koulutuksen rahoituksen tulee mahdollistaa eri koulutusmuotojen ja koulutusasteiden, kuntien ja koulutuksen järjestäjien ja muiden toimijoiden välinen yhteistyö.  

Jotkut asiantuntijat esittivät, että tuomalla yhteen taiteen ja tieteen lähestymistavat voidaan tukea innovatiivisten ratkaisuiden muotoilua ja kestävyysmurroksen oikeudenmukaisuuden määrittelyä tai luoda motivoivia tulevaisuuskuvia. Esimerkiksi nuorten osallistumista tutkivassa hankkeessa oli havaittu taiteen mahdollistavan työskentelymuotoja, joissa tiede, julkinen ja yksityinen sektori sekä kansalaisten monenlaiset näkökulmat omaan arkeensa voidaan tuoda kiinnostavasti saman pöydän ääreen. Eräässä lausunnossa tuotiin esiin myös, että sivistystoimen instituutioilla eli museoilla, kirjastoilla ja vapaan sivistystyön organisaatioilla on runsaasti tunnistamatonta potentiaalia kestävyysmurrosta tukevan osallistavan yhteisluomisen keinoiksi ja areenoiksi. 

Tulevaisuusvaliokunnan asiantuntijakuulemiset toivat esille osallisuuden, osallistumisen ja oikeudenmukaisuuden merkityksen kestävyysmurroksen onnistumiselle. Erään asiantuntijalausunnon mukaan selonteossa puhutaan paljon osallisuuden tukemisesta, mutta siitä kuitenkin puuttuu näkemys kestävien ratkaisujen konkreettisesta yhteisöllisestä tuottamisesta kaupungeissa ja maaseudulla, työpaikoilla, oppilaitoksissa, naapurustoissa ja vapaa-ajan yhteisöissä. Toinen tutkija muistutti, että mukaan tulee ottaa myös yhteiskunnan hiljaiset, kuten maahanmuuttajat ja vammaiset. Konkreettinen yhteistyö lisäisi työn ja arjen toimien mielekkyyttä ja luottamusta siihen, että kukaan ei jää jälkeen. Kaikkien on koettava saavansa mielipiteensä kuulluksi voidakseen hyväksyä yhteiskunnan murroksellisen kehittämisen.  

Kuulemisten perusteella Suomessa on runsaasti tutkimukseen perustuvaa osaamista eri näkökulmia yhteen tuovien prosessien suunnittelussa ja tukemisessa. Kuhunkin tilanteeseen tulisi valita sopivat menetelmät: kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksella tarjotaan yksittäisille organisaatioille strukturoitu tapa vahvistaa kestävää kehitystä omassa toiminnassaan murrosareenoilla, organisoidaan laajojen kestävyysmurrosten suunnitteluun liittyvää politiikan ja tieteen vuorovaikutusta, yhteistoiminnallisilla menetelmillä ratkaistaan rajattuja ympäristökonflikteja, puntaroivalla kansalaiskeskustelulla tuetaan poliittista osallistumista ja politiikan hyväksyttävyyttä ja digiraadeilla puolestaan on vahvistettu erityisesti nuorten poliittista osallistumisesta.  

Oikeudenmukaisuuden kokemuksen varmistaminen on asiantuntijoiden mukaan elintärkeää kestävyysmurroksen onnistumisen kannalta. Talouden kehityksen tuoman hyödyn ja aiheutuneiden kustannusten jakotapa vaikuttaa olennaisesti kestävyysmurroksen hyväksyntään ja eri toimijoiden motivaatioon. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta painottaa, että ekologisen siirtymän toteuttamisessa ja seurannassa tuleekin huomioida myös sosiaalinen kestävyys murroksen legitimiteetin varmistamiseksi.  

Sekä tutkijat että ammattijärjestöt että myös joihinkin lausuntovaliokuntien lausuntoihin jätetyt eriävät mielipiteet muistuttivat tarpeesta räätälöidä siirtymäsuunnitelmiin ja tiekarttoihin työllisyys- ja jatkokoulutustoimet kuullen niitä ryhmiä, jotka ovat vaarassa jäädä osattomiksi kestävyysmurroksen myötä muuttuvista elinkeinoista. Konkreettisina osaamisen kehittämisen keinoina työelämä- ja tasa-arvovaliokunta mainitsee lausunnossaan työvoimakoulutukset, elinikäisen ohjauksen, ennakoinnin kehittämisen eli suunnitelmat ja vaihtoehdot mahdollisesti katoavien tai voimakkaasti muuttuvien ammattien varalta, tiiviin yritys- ja oppilaitosyhteistyön sekä työpaikalla tapahtuvan työn kehittämisen ja työssä oppimisen.  

Sivistysvaliokunta sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta muistuttavat lausunnoissaan, että myös kestävyysmurroksen ikäystävällisyys tulee varmistaa. Asiantuntijoiden lausuntojen perusteella tämä edellyttää yhteiskuntaa, jossa lapsiin ja lasten saamiseen suhtaudutaan positiivisesti, jossa kestävyysratkaisut tukevat perheiden arjen sujumista, jossa nuoret näkevät aikuisten ja erityisesti päättäjien tekoja paremman tulevaisuuden eteen ja jossa nuorten omaehtoista osallistumista tuetaan mutta tarjotaan myös heitä kiinnostavia matalan kynnyksen mahdollisuuksia tehdä asioita yhdessä muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa. 

Asiantuntijoiden ehdottamissa ratkaisumalleissa painottui etenkin lasten ja nuorten omaehtoisen toiminnan, liikkumisen ja osallistumisen mahdollisuuksien tuominen helpoksi ja kutsuvaksi osaksi arkea. Esiin nostettiin myös psykologinen ja lääketieteellinen tuki itselleen toivottavan elämänkaaren räätälöimiseksi nuorille aikuisille. Tahattoman lapsettomuuden ehkäisemiseksi asiantuntija suositteli peruskoulujen ja toisen asteen oppikirjojen päivittämistä sekä vauvamyönteisiä kampanjoita, kannustimia, perhelupauksia tai bonuksia. 

Ikäystävällisessä kestävyysmurroksessa myös nykyiset ja tulevat ikäihmiset voivat halutessaan tuoda viisautensa ja työpanoksensa yhteiskuntaan esimerkiksi nuorten kanssa toimimalla. Ylisukupolvisessa toiminnassa ihmiset saavat vertaistukea ja pääsevät oppimaan toisiltaan uusia ajattelumalleja, perinteisiä ja digitaalisia taitoja ja ekologisesti kestävämmän elämäntavan käytänteitä. 

Kestävyysmurrokseen kuuluu myös osallisuus terveelliseen elämään. Asiantuntijat huomauttivat, että YK:n Agenda 2030 -ohjelmassa ei ole tässä suhteessa riittävästi huomioitu liikunnan keskeistä merkitystä terveydelle ja positiivista kytkentää muihinkin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Lausunnoissa mainittiin erityisen huolestuttavana lasten ja nuorten harrastamisen voimakas markkinoistuminen, jossa nousevat kulut kääntävät harrastamisen mahdollisuuden syrjäyttämisen mekanismiksi. Liikkumisen ja muidenkin kestävyysratkaisuiden tulisi asiantuntijoiden mukaan ensisijaisesti näyttäytyä houkuttelevana ratkaisuna arjen ongelmiin kaikkien ikäryhmien osalta.  

Liikunnan ohella toinen merkittävä hyvinvointikysymys on yksilöiden ja yhteiskunnan henkinen resilienssi, jota esimerkiksi ilmastoahdistus ja työuupumus heikentävät ja jota merkityksellisyyden ja yhteisöön kuulumisen tunteet vahvistavat. Terveyden asiantuntijat totesivat kestävyysmurroksen kannalta tärkeäksi selvittää kasvavien mielenterveysongelmien juurisyitä ja keinoja puuttua niihin. Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta muistutti lausunnossaan, että on tärkeää puuttua työelämän kasvavaan psykososiaaliseen kuormaan ja kehittää uusia menetelmiä ja tekniikoita työkuormituksen arviointiin ja mittaamiseen. 

Tulevaisuusvaliokunta on teettänyt kestävän kehityksen teknologioista arvioinnin Kohti parempaa tulevaisuutta - teknologian mahdollisuudet ja uhat kestävän kehityksen edistämisessä (TuVJ 5/2020), jonka tulosten mukaan radikaalit teknologiat ovat kehittymässä erityisen nopeasti aloilla, jotka kytkeytyvät köyhyyden poistamiseen, työllisyyteen ja säällisiin työpaikkoihin, oppimiseen, eriarvoisuuden vähentämiseen sekä kestäviin kaupunkeihin ja asuinyhdyskuntiin liittyviin Agenda 2030 -tavoitteisiin. Arvion mukaan vesi- ja maaekosysteemeihin liittyviä tavoitteita on puolestaan haastavinta saavuttaa yksin teknologian keinoin, ja siksi on välttämätöntä tehdä myös muunlaisia poliittisia päätöksiä ja rajoituksia. Radikaalit, maailmaa muuttavat teknologiat, joita suomalaiset kasvuyrityksetkin parhaillaan kehittävät, ovat silti tärkeitä ekosysteemeihin kohdistuvan paineen vähentämisessä. Myös ilmastonmuutoksissa selviämiselle välttämätön energiamurros rakentuu hyvin keskeisesti uusien teknologioiden varaan. 

Tulevaisuusvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa tuli esiin, että teknologiaan kytkeytyvä systeeminen murrosvaikutus jää usein hahmottamatta. Selonteon toimenpiteet edistävät teknologiamurroksia lähinnä energiateknologian ja uusien materiaalien osalta. Teknologian radikaalia poten-tiaalia esimerkiksi köyhyyden vähentämisessä, tasa-arvon lisäämisessä tai ravinnontuotannon kestävöittämisessä ei sen sijaan asiantuntijan mukaan selonteossa tunnisteta, vaikka Suomen positiivinen vaikutus globaaliin kehitykseen on viimeisten vuosikymmenten puitteissa toteutunut ulkoministeriön hallinnonalaa suurempana nimenomaan teknologiakehittäjän roolissa. Asiantuntijan mukaan näin voisi olla jatkossakin, mikäli kotimarkkina uudistetaan kehitystä suosivaksi ja poistetaan hallinnollisia esteitä ja luodaan toiminnan edellytyksiä sisämarkkinoihin kohdistuvilla kokeiluilla, koulutuspolitiikalla ja hallinnon asettumisella edelläkävijäasiakkaaksi.  

Lausuntovaliokunnista erityisesti talousvaliokunta kiinnitti huomiota teknologian keskeiseen rooliin kestävässä kehityksessä. Talousvaliokunnan mukaan kiertotalous ja ilmastoratkaisut eivät toteudu ilman uusien teknologioiden hyödyntämistä. Uuden teknologian hyödyntäminen on keskeistä myös Suomen teollisen rakenteen uudistamisen ja korkean arvonlisän tuotannon kannalta. Talousvaliokunnan mukaan suomalaiset yritykset ovat edelläkävijöitä monien puhtaiden, kestävien ja kiertotalouden ratkaisujen luojina, ja Suomella on onnistuessaan mahdollisuus nousta kokoaan suuremmaksi toimijaksi näiden alojen globaaleilla markkinoilla. Talousvaliokunnan mukaan resurssitehokkaiden kiertotalousratkaisujen viennin merkitys ja tähän liittyvä globaali kädenjälkipotentiaali on tunnistettu myös selonteossa: ratkaisujen päästövähenemien on arvioitu voivan olla parhaimmillaan moninkertaisia Suomen omiin päästöihin verrattuna. 

Joissakin asiantuntijalausunnoissa sivuttiin sitä, että covid-19-pandemia nosti esiin etenkin digitalisaation merkityksen yhteiskunnalliselle resilienssille. Esimerkiksi opetukseen ja etätyöhön on teknologiaa ollut saatavilla jo pitkään, mutta vasta koronashokki tuotti tarvittavan kulttuurimuutoksen, jolloin digitalisaation potentiaali työn, opiskelun ja julkisten palveluiden hajautetussa virtuaalisessa toteuttamisessa pääsi esiin. Samalla pandemia osoitti, että digitalisaatio ja nopeat tietoliikenneyhteydet edustavat kehityksestä syrjään jäämässä olleille kunnille ja alueille mahdollisuutta tarttua ihmisten lisääntyneeseen monipaikkaisuuteen.  

Tulevaisuusvaliokunta on teettänyt tarkemman selvityksen myös pandemian vaikutuksista teknologian kehitykseen ja teknologian roolista pandemian torjunnassa: Pandemiateknologiat: teknologian rooli koronapandemian aikana ja koronapandemian vaikutus teknologian kehitykseen (TuVJ 4/2020). 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä osa tulevaisuusvaliokunnan kuulemista asiantuntijoista muistuttivat yhteiskunnassa olevan ryhmiä, joita lisääntyvä digitalisaatio pikemminkin eriarvoistaa. Siksi asiantuntijat edellyttivät ihmisten moninaisuuteen liittyvää harkintaa esimerkiksi sähköisten palveluiden esteettömyyteen sekä etätöihin liittyviin toimenpiteisiin. Nyt tehtävät ratkaisut digitalisaatiosääntelyssä ja teknologioiden käyttöönotossa määrittävät vastaista kehitystä vuosikymmenten ajan.  

Useissa asiantuntijalausunnoissa kannustettiin hallitusta pyrkimään kestävyystavoitteiden täyttämiseen investoimalla rohkeasti osaamiseen, tutkimukseen, innovaatioihin, kotimaiseen toimintaympäristöön ja yhteiskunnan digitalisointiin, jotta myös elinkeinoelämä investoisi ilmastoneutraaleihin ja kestäviin ratkaisuisuhin. Tämän todettiin mahdollistavan kansainväliset miljardiluokan ekosysteemit, positiiviset kädenjäljet, elinkeinorakenteen uudistumisen ja monipuolistumisen sekä uusien työpaikkojen synnyn.  

Energiamurroksen asiantuntijoiden mukaan pitkäjänteinen toimintaympäristön muokkaus vero-ohjauksen, päästökauppamekanismin sekä muiden fossiilisista polttoaineista luopumiseen kannustavin politiikkakeinoin on jo viitoittanut suomalaisille energiatoimijoille kehityksen suuntaa ja luonut toimintaympäristön, jossa keskeisten toimijoiden on ollut mielekästä toteuttaa pitkäjänteisiä investointeja esimerkiksi sähköistymiseen ja uusiin päästöttömiin tuotantoteknologioihin. Kehitys näkyy myös yritysten ja alan järjestöjen omissa suunnitelmissa ja tiekartoissa. Vaikutus alkaa asiantuntijalausunnon mukaan lähivuosina näkyä koko yhteiskuntaa läpäisevänä uusien käytäntöjen yleistymisenä.  

Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että hallituskaudella valmistellaan kestävän kehityksen verotusuudistus, jonka tavoitteena on edistää siirtymistä kohti hiilineutraalisuutta. Uudistukseen kuuluvat energiaverotuksen uudistus, liikenteen verotuksen uudistus, kiertotalouden edistäminen sekä päästöihin perustuvan kulutusverotuksen selvittäminen. Liikenne- ja viestintävaliokunta piti hyvänä, että tähän kokonaisuuteen kuuluu myös liikenteen verotuksen uudistus.  

Ympäristövaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta sekä talousvaliokunta painottivat lausunnoissaan kiertotalouden edistämistä kestävän kasvun edellyttämänä rakenteellisena muutoksena. 

Tulevaisuusvaliokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa kuitenkin todetaan, että siinä missä energiamurros on jo vauhdissa, kiertotalouden edelläkävijäyritysten yrittäjät tai asiantuntijat ovat raportoineet kokevansa olevansa yksin muutoksen äärellä. Kiertotalous on sektoreita poikkileikkaavaa toimintaa, jolle kaivataan toimialakohtaisia tiekarttoja jo tehtyjen vähähiilisyyskarttojen tapaan.  

Tulevaisuusvaliokunnan kuulemat asiantuntijat kaipasivat selkeitä sääntelykannusteita esimerkiksi tuotteiden ja rakennusten suunnittelemiseen kierrätettäviksi, uudelleenkäytettäviksi tai korjattaviksi.  

Useissa asiantuntija- ja valiokuntalausunnoissa todettiin suomalaisen innovaatioketjun tyypillisesti katkeavan pilotoinnin tai sen skaalaamisen rahoitukseen. Tulevaisuusvaliokunnan kuulemat asiantuntijat muistuttivat koronakriisin avaavan mahdollisuuden ottaa elvytysrahoituksen suuntaamisessa jopa konkreettisemmin kestävyysmurrokseen ohjaavan linjan kuin mitä EU edellyttää. Myös talousvaliokunta korosti elpymisvälineen käyttöä hiilineutraalin siirtymän mahdollistamiseen ja talouden rakenteiden uudistamiseen. Eräässä asiantuntijalausunnossa ehdotettiin toimialojen tiekarttojen pohjalta laadittavaksi hiilineutraali kiertotalouden investointiohjelma, jolla edistetään uusia kumppanuuksia, laitoksia, innovaatioita ja niille kotimaisia referenssejä sekä EU-rahoituksen hakemista. Samankaltaisia tavoitteita esittivät lausunnoissaan myös sivistysvaliokunta ja talousvaliokunta.  

Tulevaisuusvaliokunnan kuulemat asiantuntijat toivoivat valtiovallalta yksimielisesti lisää mekanismeja yhteistyöhön erikokoisten yritysten kesken ja tutkimuslaitosten, yliopistojen ja muiden toimijoiden kanssa. Ekosysteemitoimijoiden kokoamista pyysivät niin kiertotalouden, kvanttialan, uusien ruuantuotantoteknologioiden, luovien alojen kuin liike-elämän edunvalvojienkin edustajat. Suomalaiset ja eurooppalaiset yhteishankkeet nähtiin mahdollisuutena tuoda kotimaisia toimijoita paremmin yhteen.  

Sivistysvaliokunnan mukaan globaalisti kilpailukykyiset liiketoimintaekosysteemit ja tutkimusinfrastruktuurit sekä niihin liittyvät yhteistyörakenteet myös houkuttelevat parhaita tutkijoita, opiskelijoita sekä tutkijakoulutettavia, joita tarvitaan Suomen menestyksen takaamiseksi. Etenkin pk-yrityksille tärkeä joukkovoimaa tuottava ratkaisu olisi asiantuntijan mukaan kiertotalouden ”maabrändin” vahvistaminen.  

Sivistysvaliokunta muistutti lausunnossaan, että myös luovilla aloilla ja tapahtumateollisuudella on mahdollisuus luoda aineetonta arvonlisää tuomalla kasvua ja hyvinvointia turhaa aineellista kulutusta välttäen.  

Vaikuttavuusasiantuntija muistutti, että uusia liiketoimintaekosysteemejä kehitettäessä tulisi systeemille määritellä vaikuttavuustavoitteet. Näin päästään keskustelemaan liiketoimintaekosysteemin keskinäisistä vaikutuksista ja vältetään eri toimintasektoreiden osaoptimointi.  

Tulevaisuusvaliokunnalle Agenda2030-selonteosta lausuneet asiantuntijat ja lausuntovaliokunnat tarkastelivat kansainvälistä ulottuvuutta monesta eri näkökulmasta.  

Yleisellä tasolla Suomen toivottiin jatkossa siirtyvän ulkopolitiikassaan kohti planetaarista ajattelua ja globaalin vastuun politiikkaa. Asiantuntijoiden ja myös ulkoasiainvaliokunnan mukaan tulisi arvioida entistä paremmin kotimaassa tapahtuvan toiminnan ulkomaisia vaikutuksia sisällyttäen arviointiin myös kulutuksen päästöt ja kansainvälinen liikenne. Lukuisissa lausunnoissa toivottiin Suomelta eri politiikkasektoreiden, mukaan lukien ulko-, turvallisuus-, terveys-, väestö- sekä kauppa- ja kehityspolitiikka, johdonmukaisuutta suhteessa kestävän kehityksen tavoitteisiin ja määrätietoisia toimia vastaavan politiikkajohdonmukaisuuden edistämiseksi myös EU-politiikassa.  

Kestävän kehityksen tavoitteita joudutaan edistämään maailmassa, jota määrittää myös kiihtyvä suurvaltakilpailu. Tulevaisuusvaliokunnan kuulema ulkopolitiikan asiantuntija viittasi geopoliittisen ekosysteemin käsitteeseen, joka tarkoittaa suhteellisen yhtenäisen poliittisen alueen muodostamaa resurssien, teknologian ja inhimillisen toiminnan kokonaisuutta. Erityisesti Yhdysvallat ja Kiina ovat muodostamassa omia geopoliittisia järjestelmiään, joiden välinen konflikti tapahtuu esimerkiksi vaalien sotkemisena, disinformaation levittämisenä, vakoiluna digitaalisilla alustoilla, geopoliittisesti korvamerkittyjen resurssivirtojen ohjailuna, merellisen ja maanpäällisen infrastruktuurin rakentamisena sekä sanktioina ja tulleina. Tässä ympäristössä myös ympäristönormit sekä kiertotalous saattavat kääntyä geopoliittisiksi suurvaltakilpailun välineiksi. 

Tulevaisuusvaliokunnan saamissa asiatuntijalausunnoissa todettiin myös, että koronavirus on monissa maissa heikentänyt sisäistä vakautta ja turvallisuutta, ihmisoikeuksien toteutumista ja demokratiakehitystä. Esimerkiksi ulkoasiainvaliokunta sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta katsovat lausunnossaan, että kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista on siksi kiihdytettävä, jotta niiden saavuttaminen vuoteen 2030 mennessä voisi olla mahdollista. Tämä edellyttää ulkoasiainvaliokunnan mukaan, että Suomi osana kansainvälistä yhteisöä aktiivisesti ja innovatiivisesti etsii keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi huolehtien samalla siitä, että koronakriisistä toipuminen tehdään kestävällä tavalla. 

Asiantuntijat esittivät lausunnoissaan monia tapoja ja osaamisalueita, joilla Suomi voi luoda globaalia kestävän kehityksen edelläkävijyyttä. Tällaisia ovat asiantuntijoiden mukaan esimerkiksi ongelmien hallintakyky sekä sellaiset ratkaisut ja toimintatavat, jotka parantavat normaaliajan arjen toimivuutta ja ehkäisevät siten jo ennakolta katastrofien syntyä. Tähän näkökulmaa liittyy keskeisesti myös toivon ja toimintamahdollisuuksien ilmapiirin ylläpito.  

Esimerkiksi osaamiskysymysten todettiin kytkeytyvän globaaleihin kestävyyshaasteisiin niin kiinteästi, että Suomen tulisi asiantuntijoiden mukaan tukea nimenomaan koulutusyhteistyötä ja korkeakoulujärjestelmiä kehittyvissä maissa. Sivistysvaliokunta totesi lausunnossaan, että erityisesti ammatillisella koulutuksella on paljon käyttämätöntä potentiaalia koulutusviennissä. Konkreettisina esimerkkeinä sivistysvaliokunta mainitsi osaamisperusteisuuden, ammatillisen opettajakoulutuksen ja yrittäjyyskoulutuksen.  

Asiantuntijat suosittelivat myös kehittämään sektorirajat ylittävää pohjoismaista yhteistyötä inspiroivaksi esimerkiksi keskinäisriippuvassa maailmassa toimimisesta.  

Globaaliin vastuunkantoon sisältyy ilmastoasiantuntijoiden ja ulkoasiainvaliokunnan mukaan keskeisesti kansainvälisen ilmastorahoituksen tason nosto, määrälliset ja laadulliset tavoitteet ja tuki hauraimmille maille. Ulkoasiainvaliokunta kuitenkin muistutti, että ilmastorahoituksen kasvattaminen ei saa syödä varoja muulta köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen tähtäävältä kehitysyhteistyöltä.  

Maa- ja metsätalousvaliokunta korosti lausunnossaan, että samat kestävyysvaatimukset tulee voida kohdistaa globaalille elintarviketuotannolle kuin kotimaiselle tuotannolle.  

Ulkoasiainvaliokunta nosti lausunnossaan esiin myös biodiversiteettikadon, pandemioiden ja ilmastonmuutoksen välisen tiiviin yhteyden ja niiden yhteiset ratkaisut teemana, jota EU:n tulee vahvistaa ulkosuhteissaan. Suomi voi ulkoasiainvaliokunnan näkemyksen mukaan pyrkiä vaikuttamaan unionissa siihen, että luonnon monimuotoisuuden suojeluun kohdennetaan rahaa myös EU:n kehitysrahoitusinstrumenttien kautta.  

Toivon viesti

Useissa asiantuntijalausunnoissa tutkijat peräänkuuluttivat tunnetason parempaa huomiointia viestinnässä. Ihmiset tarvitsevat mahdollisuuden ympäristösyyllisyyden, surun ja suuttumuksen tunteiden tunnustamiseen. Samaan aikaan yhteisöllinen tuki, myötätuntoinen kohtaaminen, myönteiset tulevaisuuskuvat, ylpeydenaiheet ja merkityksellisyyden ja toivon korostaminen ovat tärkeitä kaikille ja etenkin nuorille. Ne mahdollistavat tunteiden kanavoimisen kansalaisaktiivisuudeksi.  

Asiantuntijoiden mukaan tarvitaan entistä laajempaa viestintää siitä, että on monenlaisia toimia, valintoja ja kulutuspäätöksiä, joiden kautta itse kukin voi kantaa vastuuta kestävyysmurroksen edistämisestä. Esiin nostettuihin ratkaisuihin ja uudenlaisiin mahdollisuuksiin tarttumalla ihmiset voivat kokea motivoivaa sosiaalista hyväksyntää. Vastuuta kestävästä kehityksestä ei kuitenkaan saa vyöryttää ensisijaisesti yksilötasolle, vaan päättäjien on luotava kestävälle toiminnalle uskottavat ja toivoa antavat suuntaviivat ja edellytykset. Tämä näkökulma korostui varsinkin nuorison edustajilta saaduissa lausunnoissa.  

Tulevaisuusvaliokunta kuulee valtioneuvoston kansliaa ja asiantuntijoita vuosittain tulevaisuusmietinnössä ja Agenda2030-mietinnössä olevien ponsien toteutumisesta hallituksen vuosikertomusta käsittelevän lausunnon yhteydessä. Lausunnossa hallituksen vuosikertomuksesta 2017 (TuVL 2/2018 vp — K 11/2018 vp) valiokunta kuuli myös Nuorten Agenda2030-ryhmää, joka esitti valiokunnalle kaksi kysymystä: ”Toteatte mietinnössänne, että talouden rooli on määritettävä uudelleen, jotta kestävä kehitys on mahdollinen. Mitä tarkoitatte tällä?” Ja ”Haluamme kysyä teiltä, arvon tulevaisuusvaliokunta, ovatko teknologiset innovaatiot, kiertotalous tai lainsäädännön muutokset riittäviä keinoja ilmastonmuutoksen torjuntaan vai tarvitsemmeko radikaaleja yhteiskuntavisioita ja muutoksia talousjärjestelmäämme tai elämäntapaamme, jotta tasa-arvo toteutuu ja ilmastonmuutos saadaan pysäytettyä?” 

Tulevaisuusvaliokunta vastasi nuorille lausunnossaan seuraavasti: ”Talouden roolin uudelleen määrittelyllä tulevaisuusvaliokunta tarkoitti Agenda2030-mietinnössään sitä, että jotkin kasvun ja kestävän kehityksen tavoitteet voivat olla sovittamattomasti ristiriidassa keskenään.” Ja: ”Lisäksi on huomattava, että ihmisten hyvinvointi voi kasvaa myös ilman talouskasvua ja kaikki talouskasvu ei tarkoita ihmisten hyvinvoinnin kasvua. Juuri tästä syystä tulevaisuusvaliokunta edellytti Agenda2030-mietinnössään valtioneuvostoa kehittämään BKT-mittarille rinnakkaisia hyvinvointitalouden mittareita.” Ja vielä: ”Tästä näkökulmasta YK:n Agenda2030-toimintaohjelma kyllä riittää vipuvoimaksi ihmiskunnan kehityssuunnan kääntämiseen, jos tavoitteet vain konkretisoidaan todellisiksi toimenpiteiksi, jos pidetään huoli politiikkajohdonmukaisuudesta kaikilla politiikan osa-alueilla ja jos kaikki maailman maat toimivat kukin omilla tavoillaan yhteisten päämäärien toteuttamiseksi. Lisäksi Agenda2030-selonteon on ohjattava hallitusohjelmaa eikä päinvastoin. Tulevaisuusvaliokunta on Agenda2030-mietinnössään edellyttänyt Suomen toimivan tämän kehityksen suunnannäyttäjänä.” 

Tulevaisuusmietinnön toisessa osassa (TuVM 1/2018 vp — VNS 5/2018 vp) valiokunta totesi lopuksi, että: …”eräs tärkeimmistä, mutta ehkä sellaisenaan artikuloimatta jääneistä arvokysymyksistä on: Miten rakentaa tarinaa Suomesta ja suomalaisuudesta, joka perustuu monimuotoisuuteen ja jossa jokainen voisi kokea kuuluvansa mukaan? Työn sopeuttaminen meneillään olevaan murrokseen, mutta myös planeetan asettamiin rajoihin, edellyttää käytäntöjen ja narratiivien muutosta toivoa ylläpitäväksi, uudeksi jälleenrakennusprojektiksi. Kenenkään ei tule olla tässä tarinassa objekti - pelkkä toimenpiteiden kohde. Olemme kaikki subjekteja. Kukin omilla taidoillamme ja omalla tavallamme.” 

Lausunnossaan EU:n vihreän kehityksen ohjelmasta (TuVL 1/2020 vp — E 61/2019 vp) tulevaisuusvaliokunta totesi myös, että: ”Äärimmäisen haastavasta kokonaistilanteesta johtuen tulevaisuusvaliokunta keskittyy lausunnossaan erityisesti vihreän siirtymän toimeenpanon ja covid-19-pandemian seurauksista elpymisen rajapintaan, siihen, miten nämä kaksi suurta haastetta voidaan yhdistää niin, että samalla ratkaistaan myös kolmas haaste eli mahdollinen globaali lama ja velkakriisi. Valiokunnan lausunnon ydinviestinä on toivo: asiat tulevat tulevaisuudessa olemaan paremmin kuin ne olivat ennen covid-19-pandemiaa.”