Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työsopimuslain (55/2001) henkilöön perustuvia irtisanomisperusteita koskevaa säännöstä. Voimassa olevan työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukaan työntekijän irtisanomissyyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Esityksessä ehdotetaan säännöksen muuttamista siten, että jatkossa irtisanomissyytä koskevassa kokonaisharkinnassa on otettava uutena vaikuttavana tekijänä huomioon työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä sekä kuten nykyäänkin työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Tavoitteena on varmistaa, että pienten työnantajien erityiset olosuhteet otetaan riittävällä tavalla huomioon henkilöön perustuvaa irtisanomisperustetta arvioitaessa. Esityksen tavoitteena on irtisanomisen helpottamisella madaltaa pienten työnantajien työllistämiskynnystä.
Työttömyysturvalakia ehdotetaan muuttavaksi siten, että työsuhteen päättymisen perusteella asetettavaa korvauksetonta määräaikaa lyhennetään nykyisestä 90 päivästä 60 päivään tilanteissa, joissa työnantaja on päättänyt työsuhteen työntekijästä johtuvasta syystä.
Työllistäminen ja työsuhdeturva
Pääministeri Juha Sipilän hallitus on sitoutunut toteuttamaan erityisesti pk-yritysten työllistämishalukkuutta lisääviä uudistuksia uusien työpaikkojen luomiseksi. Tässä tarkoituksessa hallitus on toteuttanut useita työlainsäädäntöön kohdistuvia toimenpiteitä, kuten pidentänyt koeaikaa, lyhentänyt työntekijän takaisinottovelvollisuutta ja mahdollistanut määräaikaisen työsopimuksen tekemisen pitkäaikaistyöttömän kanssa ilman perustellun syyn vaatimusta.
Huhtikuussa 2018 hallitus päätti kehysriihessään työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevan sääntelyn muuttamisesta. Tarkoituksena oli alentaa työllistämisen kynnystä alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä. Myöhemmin valmistelun kuluessa irtisanomiskynnyksen alentaminen päätettiin kohdentaa työnantajiin, jotka työllistävät säännöllisesti alle 10 työntekijää. Lokakuussa hallitus päätti luopua henkilöstön lukumäärää koskevasta tarkasta rajauksesta ja toteuttaa säännösmuutokset, jotka edellyttäisivät pienten työnantajien erityispiirteiden huomioon ottamisen irtisanomisperustetta koskevan kokonaisharkinnan yhteydessä.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan irtisanomissuojan heikentämisen työllisyysvaikutusta ei olemassa olevan tutkimustiedon perusteella voida luotettavasti arvioida. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan työsuhdeturvan taso vaikuttaa sekä irtisanomisiin että rekrytointeihin, ja tämän vuoksi sen nettovaikutus työllisyyteen on teoreettisesti epäselvä. Luotettavimpien empiiristen tutkimusten mukaan vaikutus on mahdollisesti positiivinen mutta todennäköisesti pieni. Yrityskentältä saadun palautteen perusteella henkilöperusteinen irtisanominen on keskeinen tekijä siinä, uskaltaako yritys palkata uuden työntekijän.
Irtisanomisen helpottamisen myötä sekä irtisanomiset että työllistäminen yrityksissä lisääntyvät ja työntekijöiden vaihtuvuus kasvaa. Vaikka tämän vaikutus kokonaistyöllisyyteen jäisi pieneksi, tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että matalampi työsuhdeturvan taso lisää työvoiman liikkuvuutta ja parantaa sitä kautta yritysten työn tuottavuutta. Vilkkaamman vaihtuvuuden ansiosta palkansaaja päätyy todennäköisesti lopulta sellaiseen työtehtävään, jossa hänen taitonsa ovat tehokkaassa käytössä. Tuottavuuskasvu on omiaan ajan mittaan nostamaan myös palkkoja. On myös jonkinlaista tutkimusnäyttöä siitä, että uudistus voi edistää tasa-arvoa, koska työsuhteiden suurempi vaihtuvuus nostaa vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevien ryhmien työllistymisen todennäköisyyttä.
Valtaosa uusista työtilaisuuksista syntyy pienissä yrityksissä, ja niiden halu ja kyky luoda uusia työpaikkoja on tärkeää koko kansantalouden kasvun kannalta. Pienissä yrityksissä virherekrytoinneista aiheutuvat kustannukset ovat suhteellisesti ottaen suurempia kuin isoissa yrityksissä, minkä vuoksi irtisanomissuojalla on niissä suurempi vaikutus työllistämishalukkuuteen kuin suurissa yrityksissä. Saadun selvityksen mukaan irtisanomisen helpottaminen lisää yritysten valmiutta uusien työpaikkojen luomiseen. Valiokunta pitää hallituksen tavoitetta ottaa työnantajan työntekijöiden lukumäärä uutena tekijänä huomioon irtisanomisen asiallisen ja painavan syyn kokonaisharkinnassa tarkoituksenmukaisena uudistuksena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina seuraavin huomioin.
Irtisanomisperusteet
Työntekijän irtisanomiseen on työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan oltava asiallinen ja painava syy. Työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan saman luvun 2 §:n mukaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on 2 §:n mukaan otettava huomioon työntekijän ja työnantajan olosuhteet kokonaisuudessaan.
Kokonaisarvioinnissa irtisanomisperusteen riittävyyttä tulee arvioida kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen perusteella. Lainkohdassa ei täsmennetä, minkälaiset seikat ovat merkityksellisiä irtisanomisperustetta arvioitaessa. Työsopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 157/2000 vp) todetaan tämän tarkoittavan sitä, että irtisanomisperusteen riittävyyttä olisi arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla. Yksilöperusteisessa irtisanomisessa arvioinnissa vaikuttavia seikkoja ovat esimerkiksi työntekijän rikkeen laatu ja vakavuus, työntekijän asema ja hänen suhtautumisensa tekoonsa tai käyttäytymiseensä, työn luonne, työn teettämiseen liittyvät erityispiirteet ja työnantajan asema. Harkinnassa on myös ratkaistava kysymys siitä, onko työsuhteen päättäminen kohtuullinen seuraus työntekijän moitittavasta menettelystä tai työntekoedellytysten heikkenemisestä. Samalla arvioidaan, onko työnantajalla edellytyksiä ratkaista tilanne jollakin muulla tavoin, kuten muun työn tarjoamisella tai työolosuhteita muuttamalla.
Hallituksen esityksessä ehdotetulla muutoksella lisätään 7 luvun 2 §:n toiseen virkkeeseen erillinen maininta, jonka mukaan kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä.
Valiokunta toteaa, että ehdotettu muutos ei muuta nykyisen säännöksen mukaisia työsuhteen irtisanomisperusteita eli asiallisen ja painavan syyn vaatimusta eikä sitä, mitä voidaan pitää työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena. Ehdotettu lisäys kohdistuu vain asiallisen ja painavan perusteen kokonaisarvioinnissa vaikuttavien seikkojen listaukseen, jossa uutena vaikuttavana tekijänä huomioidaan työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan lausunnossaan (PeVL 47/2018 vp) esittämään käsitykseen, että työnantajan palveluksessa oleva henkilömäärä voitaisiin ottaa huomioon kokonaisharkinnassa jo säännöksen nykyisen sanamuodon puitteissa ("työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan"). Ehdotetulla muutoksella työtekijöiden lukumäärän merkitystä kokonaisharkinnassa halutaan korostaa.
Oikeusvarmuus
Perustuslain 18 §:n 3 momentin mukaan ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä. Tämä edellyttää, että laissa on mainittava työsopimuksen irtisanomisen, purkamisen tai purkautumisen mahdollistavat syyt. Perustuslakivaliokunta korostaa lausunnossaan (PeVL 47/2018 vp), että perusoikeuksia rajoittavan sääntelyn on riittävän ennustettavuuden lisäksi täytettävä myös täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset. Ehdotetun muutoksen vaikutus irtisanomisperusteiden tulkintaan jää perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan lakitekstissä kuitenkin epäselväksi.
Esityksen perusteluissa todetaan (s. 16), että ehdotettu sääntely voi aiheuttaa ensi vaiheessa oikeudellista epävarmuutta ja että se, miten laajalle ja kuinka suuriin yrityksiin muutoksella tulee olemaan vaikutusta, riippuu viime kädessä tulevasta oikeuskäytännöstä. Perustuslakivaliokunta huomauttaa (PeVL 47/2018 vp), että muutoksen merkityksen jättäminen merkittäviltä osin myöhemmän oikeuskäytännön varaan vähentää työntekijän henkilöön liittyvien irtisanomisperusteiden ennakoitavuutta. Perustuslakivaliokunta ei pidä asianmukaisena, että irtisanomista koskeva sääntely jää olennaisesti vain perusteluissa esitettyjen käsitysten ja myöhemmän, vasta ehkä useiden vuosien jälkeen täsmentyvän oikeuskäytännön varaan. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta huomauttaa, että mahdollinen oikeudellinen epävarmuus koskee kuitenkin vain siirtymävaihetta ja irtisanomisperusteiden arviointi edellyttää sekä nykyisen että nyt säädettävän lainsäädännön mukaan kokonaisharkintaa.
Perustuslakivaliokunta pitää lausunnossaan perusteluissa esitettyjä pienen työnantajan työyhteisön toimivuuteen, taloudellisiin menetyksiin ja luottamuspulaan liittyviä näkökohtia merkityksellisinä arvioitaessa irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta. Perustuslakivaliokunnan mielestä säännöstä on kuitenkin tarpeen täsmentää nimenomaisella viittauksella työnantajan edellytyksiin kantaa työntekijän moitittavan menettelyn tai työntekoedellytysten heikentymisen seurauksia. Tällainen sääntely olisi perustuslakivaliokunnan mielestä myös paremmin sovitettavissa yhteen esityksen perustelujen kanssa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että perustuslakivaliokunnan esittämän täsmennyksen lisääminen säännökseen saattaisi johtaa irtisanomiskynnyksen tiukentumiseen suurissa yrityksissä, mikä ei ole ehdotetun lakimuutoksen tarkoitus. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että vaikka työnantaja pystyisi toimintansa laaja-alaisuuden ja taloudellisten resurssien puolesta kestämään yksittäisen työntekijän lain tai sopimuksen vastaisen menettelyn seurauksia, työnantajalla on oltava oikeus irtisanoa työntekijä irtisanomisen edellytysten kokonaisuudessaan muutoin täyttyessä.
Säännöksen sanamuoto ja perustelut
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan lainmuutoksen tavoitteena on, että irtisanomisperustetta koskevassa harkinnassa otettaisiin huomioon erityisesti pienten yritysten erityispiirteet. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että 1. lakiehdotuksessa oleva lisäys työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärästä ei kuitenkaan nimenomaisesti viittaa juuri pieniin yrityksiin. Valiokunta tähdentää, että säännöksen sanamuodon mukaan työntekijöiden lukumäärä on yksi kriteeri kokonaisarvioinnissa kaikenkokoisten yritysten kohdalla. Ehdotetun muutoksen merkityksen ja sen lakisääteisyyden ja tarkkarajaisuuden täsmentämiseksi valiokunta on tarkentanut säännöksen perusteluja yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevällä tavalla.
Esityksen perusteluissa jätetään vähälle huomiolle se, miten työntekijöiden lukumäärä vaikuttaa isoissa yrityksissä. Perusteluissa (s. 8) kuitenkin korostetaan, että ehdotetulla muutoksella ei ole tarkoitus vaikuttaa sellaisen työnantajan irtisanomiskynnykseen, jonka henkilöstömäärä on suuri.
Valiokunta toteaa, että kokonaisharkinnassa kiinnitetään huomiota irtisanomisperusteen arvioimisen kannalta merkityksellisiin seikkoihin. Kysymys on siis seikoista, joilla voidaan katsoa olevan asiallinen yhteys työsuhteen jatkamisedellytyksiin. Tämän vuoksi työnantajan henkilöstömäärä voi käytännössä tulla irtisanomisperustetta arvioitaessa merkitykselliseksi vain silloin, kun irtisanomisen taustalla olevalla työntekijän moitittavalla menettelyllä tai työntekoedellytysten muuttumisella on ollut työnantajan pienen koon vuoksi suhteellisesti tuntuvia vaikutuksia. Työnantajan ollessa suurempi henkilöstökokoa koskevalla kriteerillä ei voida katsoa olevan niin suurta painoarvoa kokonaisharkinnassa, koska seuraukset ovat suhteellisesti vähäisempiä. Tällöin irtisanomisperusteen kokonaisharkinnassa korostuvat muut seikat.
Valiokunta toteaa, että työntekijän moitittavalla käyttäytymisellä tai puutteellisella toiminnalla saattaa olla pienessä yrityksessä suuria yrityksiä vakavampia seurauksia yritykselle, sen kannattavuudelle ja työilmapiirille. Valiokunta pitää pienten yritysten erityisten olosuhteiden huomioon ottamista irtisanomisperusteen kokonaisharkinnassa tärkeänä ja tarkoituksenmukaisena.
Muuta huomioitavaa
Valiokunta korostaa, että henkilöön liittyvän sääntelyn peruslähtökohdat pysyvät uudistuksessa ennallaan ja ehdotettu muutos on maltillinen. Irtisanomiselta edellytetään vastedeskin asiallista ja painavaa perustetta. Valiokunta pitää tärkeänä, että julkisuudessa ja erityisesti pienyrittäjille kohdistettavassa tiedottamisessa annetaan asianmukainen kuva käsiteltävänä olevan työsopimuslain merkityksestä ja tulkinnasta niin, ettei se johda harkitsemattomiin ja kevein perustein tehtäviin irtisanomisiin.
Työttömyysturva
Esityksessä ehdotetaan, että työttömyysturvalaissa (1290/2002) säädettyä työsuhteen päättymisen perusteella asetettavaa korvauksetonta määräaikaa lyhennetään nykyisestä 90 päivästä 60 päivään tilanteissa, joissa työnantaja on päättänyt työsuhteen työntekijästä johtuvasta syystä. Korvaukseton määräaika asetetaan vain silloin, kun työsuhde on päättynyt työnhakijan sellaisen menettelyn takia, jota on pidettävä työvoimapoliittisesti arvioituna moitittavana. Ehdotettu 60 päivän korvaukseton määräaika koskee kaikkia työntekijöitä riippumatta työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrästä.
Korvaukseton määräaika säilyy esityksen mukaan 90 päivässä niissä tilanteissa, joissa työntekijä on itse irtisanoutunut. Näin ollen työntekijän irtisanoutumista pidetään työttömyysturvajärjestelmän seuraamusjärjestelmän kannalta moitittavampana kuin työnantajalähtöistä irtisanomista tai työsuhteen purkamista. Seuraamusjärjestelmän tehtävänä on osaltaan ohjata työntekijää pysymään työssään. Työntekijä voi edelleen irtisanoutua työstä ilman korvauksetonta määräaikaa, jos työstä eroamiselle on ollut työttömyysturvalaissa tarkoitettu pätevä syy. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää sosiaali- ja terveysvaliokunnan (StVL 8/2018 vp) tavoin tätä tarkoituksenmukaisena.