Yleistä
Merimiespalveluista ja palveluita järjestävästä merimiespalvelutoimistosta säädetään merimiespalvelulaissa (447/2007). Lain tarkoituksena on edistää merimiesten hyvinvointia järjestämällä merimiespalvelutoimintaa. Laissa säädetään merimiespalvelutoimiston tehtävistä, merimiespalveluiden rahoittamisesta sekä merimiespalvelutoimiston hallinnosta.
Merityötä koskee kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuoden 2006 yleissopimus (SopS 52/2013), jäljempänä merityöyleissopimus. Merityöyleissopimuksen mukaan jäsenvaltion on varmistettava, että merenkulkijoiden sosiaaliset oikeudet pannaan täytäntöön yleissopimuksen mukaisesti.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi merimiespalvelulakia. Esityksen mukaan valtion rahoitusosuus merimiespalveluista lakkautetaan. Esityksen tavoitteena on vähentää valtion menoja. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana jäljempänä esitettävin huomioin.
Kansainväliset velvoitteet
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa hallituksen esitystä pidettiin ongelmallisena merityöyleissopimuksen edellyttämien kansainvälisten sopimusvelvoitteiden riittävän toteutumisen kannalta. Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että merityöyleissopimuksen säännöt ja ohjeiston A-osan määräykset (sitovat normit) ovat sopimuksen ratifioineita jäsenvaltioita velvoittavia. Ohjeiston B-osan määräykset (suositukset) eivät ole velvoittavia. Säännön 4.4 mukaan kunkin jäsenvaltion tulee huolehtia siitä, että maissa mahdollisesti olevat merimiespalvelut sijaitsevat helppokulkuisessa paikassa. Jäsenvaltion tulee myös tukea ohjeiston mukaisten merimiespalveluiden järjestämistä tiettyihin satamiin siellä olevilla aluksilla työskenteleviä merenkulkijoita varten. Lisäksi kunkin jäsenvaltion vastuu maissa olevista kulttuuriin, virkistykseen ja tiedotukseen liittyvistä merimiespalveluista määritellään ohjeistossa. Säännön 4.4 alla on normi A4.4, jonka mukaan jäsenvaltion vastuulla on edellyttää, että merimiespalvelut ovat yhdenvertaisesti kaikkien merenkulkijoiden käytettävissä. Lisäksi jäsenvaltion on edistettävä merimiespalveluiden ja merimiespalvelulautakuntien perustamista.
Esityksen mukaan merityöyleissopimuksessa jäsenvaltioille jätetään laaja harkintavalta siitä, miten sopimuksen velvoitteet toteutetaan kansallisesti. Lisäksi merimiespalveluiden rahoitus jätetään kansallisten olosuhteiden ja käytännön mukaisesti ratkaistavaksi. Jäsenvaltion ei tarvitse järjestää merimiespalveluita itse eikä sopimuksessa edellytetä varsinaista palveluiden kehittämistä jäsenvaltion toimesta. Saamansa selvityksen ja edellä todetun perusteella valiokunta katsoo, että esityksessä ehdotetut muutokset ovat merityöyleissopimuksen puitteissa mahdollista säätää kansallisessa lainsäädännössä hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla.
Rahoitus
Esityksen mukaan valtion rahoitusosuus merimiespalveluista lakkautetaan. Valtion osuus rahoituksesta on ollut vuosina 2023 ja 2024 arviolta noin 1 072 000 euroa vuodessa, joten vuosittainen säästö valtiolle on tämän suuruinen siirtymäajan jälkeen. Merimiespalvelutoimiston rahoituksen turvaamiseksi esityksessä ehdotetaan merimiespalvelumaksun määräaikaista korottamista puolitoistakertaiseksi kolmen vuoden ajaksi (1.1.2025—31.12.2027). Maksun korotus puolitoistakertaiseksi tuo merimiespalvelutoimistolle noin 315 000 euroa lisärahoitusta, joka vastaa noin 30:tä prosenttia valtion nykyisin rahoittamasta määrästä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille, että valtion rahoitusosuuden lakkauttaminen aiheuttaa merimiespalvelutoimistolle ongelmia suoriutua lakisääteisistä tehtävistään. Lisäksi siirtymäajan puutetta pidettiin ongelmallisena mm. kiinteiden kulujen ja sopimusten sekä omaisuuden realisoinnin kannalta.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan merimiespalvelutoimiston taloudellisen tilan seuraamiseksi työ- ja elinkeinoministeriölle selkeämpää valvontaroolia suhteessa merimiespalvelutoimistoon. Merimiespalvelutoimiston uuteen hallintojärjestelmään ilman valtion edustajia on haettu mallia Työllisyysrahaston hallinnosta, jonka muodostavat työmarkkinaosapuolet. Työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa (555/1998) sosiaali- ja terveysministeriölle on säädetty oikeus saada tietoja ja tarkastaa Työllisyysrahaston toimintaa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan merimiespalvelutoimiston valvonnalla ja työ- ja elinkeinoministeriön tiedonsaantioikeudella on tarkoitus seurata merimiespalvelutoimiston taloudellista tilannetta ja merimiespalvelutoimiston edellytyksiä selviytyä lakisääteisistä tehtävistään, jolloin valtio pystyy tarvittaessa reagoimaan merimiespalvelutoimiston toimintaan.