Yleistä

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.  

Esityksen tavoitteena on parantaa ennakonpidätysmenettelyn sujuvuutta ja verokorttien ymmärrettävyyttä verovelvollisille. Tavoitteena on myös vähentää verovelvollisen tarvetta asioida Verohallinnossa muutosverokortin tai verokorttia koskevan neuvon hakemiseksi sekä vähentää muutosverokorttien käsittelystä suorituksen maksajille ja Verohallinnolle aiheutuvaa työtä. Tavoitteena on myös parantaa ennakkoperinnän vastaavuutta.  

Esityksen mukaan verovuoden verokortit ja ennakonpidätysprosentit tulisivat voimaan 1. tammikuuta alkaen. Perusverokorttien voimaantulo vuoden alusta ja verokorttien tulorajan laskeminen koko kalenterivuodelle parantaisi veronkorttien ymmärrettävyyttä ja selkeyttäisi ennakonpidätysmenettelyä verovelvollisille. Myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa muutosta on kannatettu.  

Ehdotuksen mukaan Verohallinto voisi ottaa ennakonpidätysprosentin laskennassa huomioon myös yli 7 000 euron suuruiset ennakonkannon alaiset tulot, jos ne olisi huomioitu aiemmin verovelvollisen ennakonpidätysprosentin laskennassa. Hallituksen esityksessä tämän muutoksen on arvioitu lisäävän ennakkoperintämenettelyn johdonmukaisuutta ja parantavan verovelvollisen mahdollisuutta vaikuttaa verojen kertymistapaan ennakkoperinnässä. Myös tätä muutosta on kuulemisessa kannatettu. Tähän liittyen kuulemisessa on pidetty tärkeänä esityksessä todettua siitä, että aiempien vuosien kertaluonteisia tuloja ei oteta huomioon ennakonpidätysprosentin laskennassa.  

Vaikka esitystä pidettiin perusteltuna ja kannatettavana, asiantuntijakuulemisessa on nostettu esille mahdollisuus tapauskohtaisiin ongelmiin sen vuoksi, että pidätysprosenttia voitaisiin soveltaa ennen kuin suorituksen saaja on saanut sen tiedoksi. Tähän liittyen kuulemisessa tuotiin esille, että uudistuksen ei tule johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin ja että ongelmia tulisi seurata ja menettelyä tarvittaessa korjata jatkossa.  

Hallituksen esityksen mukaan Verohallinto lähettää perusverokortit postitse siten, että verovelvollinen saa ne aina tiedoksi hallintolain 59 §:n 2 momentin seitsemän päivän oletusmääräajan puitteissa ennen vuodenvaihdetta, jolloin perusverokortit tulisivat jatkossa voimaan. Esityksessä on arvioitu, että tilanne, jossa perusverokortti tulisi voimaan ja sitä olisi sovellettu ennen kuin suorituksen saaja on saanut sen tosiasiallisesti tiedoksi, olisi siten hyvin poikkeuksellinen. Verovelvollisen perusverokortti olisi joka tapauksessa nähtävillä Verohallinnon sähköisessä asiointipalvelussa OmaVerossa heti, kun verokortti on muodostettu. Jos verovelvollisen todelliset tulot poikkeavat merkittävästi Verohallinnon perusverokortin pidätysprosentin laskentaperusteista, verovelvollinen voi pyytää ennakonpidätysprosentin muuttamista eli hakea muutosverokorttia.  

Verovelvollisen perusverokortin pidätysprosentti voisi olla lähtökohtaisesti liian korkea verovelvollisen todellisiin tuloihin nähden vain silloin, kun verovelvollisen tulot ovat edellisenä vuonna pienentyneet merkittävästi eikä verovelvollinen ole hakenut tulojen muutoksen johdosta muutosverokorttia tai tulot ovat pienentyneet merkittävästi sen jälkeen, kun perusverokortit on muodostettu Verohallinnossa. Tällöin tieto tulojen muuttumisesta olisi verovelvollisella itsellään, eikä Verohallinto olisi voinut olla tästä tietoinen. Ennakonpidätysprosentin muuttaminen edellyttäisi tällaisessa tilanteessa kuitenkin verovelvollisen reagointia eli muutosverokortin hakemista todellisten tulojen mukaan. Muutosverokortti voidaan pyytää jo ennen vuodenvaihdetta.  

Saadun selvityksen mukana pääosa 1. tammikuuta maksettavista suorituksista on etuuksia kuten eläkkeitä. Eläkkeiden osalta Verohallinto saa eläkkeen maksajilta tiedot tulevana vuonna maksettavista eläkkeistä ja ne on otettu huomioon verokortin ennakonpidätysprosentissa automaattisesti oikean suuruisena.  

Hallituksen esityksestä ilmenevien seikkojen ja saadun selvityksen perusteella valiokunta pitää ehdotettuja muutoksi tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Valiokunta korostaa kuitenkin tarvetta Verohallinnon riittävälle ohjeistukselle ja viestinnälle muutoksista ja niiden vaikutuksista. Ehdotettu muutos koskee laajaa joukkoa verovelvollisia.  

Ennakkoperintälain 3 §:n 3 momentti

Ehdotetun ennakkoperintälain 3 §:n 3 momentin mukaan suorituksen maksajan tulisi käyttää suorituksen saajan edellisen vuoden päättyessä voimassa ollutta ennakonpidätysprosenttia, jos maksajalla ei ole tiedossa suorituksen saajan maksuvuoden ennakonpidätysprosenttia. Tämä poikkeus koskisi tammikuussa maksettavia suorituksia. Vain siinä tapauksessa, että suorituksen maksajalla ei ole tietoa suorituksen saajan edellisvuoden ennakonpidätysprosentista, tulisi ennakonpidätys toimittaa ennakkoperintäasetuksen 3 §:n mukaisesti 60 prosentin suuruisena tai Verohallinnon ennakonpidätyksen toimittamistavoista ja määrästä antaman päätöksen mukaisesti. Kansaneläkelaitos on tältä osin ehdottanut lainkohtaa muutettavaksi siten, että maksaja voisi edellisvuoden ennakonpidätysprosentin rinnalla käyttää edellä mainitussa Verohallinnon päätöksessä tarkoitettuja pidätysprosentteja.  

Tältä osin valiokunta toteaa, että mahdollisuus toimittaa ennakonpidätys vaihtoehtoisilla tavoilla heikentäisi oikeustilan selkeyttä ja jättäisi epäselvyyttä siitä, mitä ennakonpidätysprosenttia maksajan tulisi käyttää kulloisessakin tilanteessa. Sen lisäksi, että ehdotus olisi vastoin esityksessä tarkoitettua ennakonpidätysprosentin käyttöjärjestystä, olisi se myös heikennys nykytilaan verrattuna, jossa tammikuun etuuksien ennakonpidätyksiin käytetään ensisijaisesti edellisen vuoden päättyessä voimassa ollutta verokorttia ja vasta toissijaisesti ennakonpidätys lasketaan tapa- ja määräpäätöksen mukaan. Erityisesti pienituloisilla etuudensaajilla tämä voisi johtaa tammikuussa liian korkeaan ennakonpidätykseen. Edellä otettu huomioon ottaen valiokunta ei pidä kuulemisessa ehdotettua muutosta perusteltuna.