Yleistä
Esityksessä on kyse Euroopan vakausmekanismiin (EVM) tehtävistä muutoksista, jotka liittyvät pankkien yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelmän toteuttamiseen EVM:n yhteyteen. Muut keskeiset muutokset liittyvät ennalta varautuvan rahoitusavun kelpoisuuskriteerien muuttamiseen sekä velkakestävyyden arviointiin ja velkajärjestelymenettelyihin.
Hallitus ehdottaa, että eduskunta hyväksyisi muutossopimuksen, minkä lisäksi esitys sisältää ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan muutossopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Euromaat ovat jo kuluvan vuoden alussa (27.1. ja 8.2.2021) allekirjoittaneet sopimuksen EVM-sopimukseen tehtävistä muutoksista, ja ne tulevat voimaan päivänä, jona kaikki allekirjoittajat ovat tallettaneet ratifioimis- ja hyväksymisasiakirjat.
Esitys liittyy kiinteästi hallituksen esitykseen HE 100/2021 vp, jossa ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehdyn sopimuksen muuttamista koskevan sopimuksen. Esitykset muodostavat näin kokonaisuuden, joka jouduttaa pankkiunionin kehittämistä ja parantaa EVM:n toimintakykyä vastata erityisesti pankkikriisiin.
Valiokunta pitää hallituksen esitystä perusteltuna ja esittää sopimuksen sekä siihen liittyvän lakiehdotuksen hyväksymistä.
Taustaa
Euroopan vakausmekanismi on vuonna 2012 perustettu euromaiden välinen rahoituslaitos, jonka tehtävänä on turvata euroalueen rahoitusvakaus erityisesti äkillisten rahoituskriisien tilanteessa. Se korvasi syntyessään Euroopan rahoitusvakausväline ERVV:n sekä Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi ERVM:n. EVM syntyi vastauksena valtioiden velkakriisiin, minkä vuoksi sen toiminta-alue on rajoittunut ennen kaikkea tilanteisiin, joissa jokin maa ei saisi poikkeustilanteen vuoksi rahoitusta markkinoilta. EVM:n kautta maksettavaan tukeen on tästä syystä liittynyt vahva ehdollisuuden vaatimus, jolloin tukea saavan maan on sitouduttava julkistalouden tasapainottamistoimiin.
Euroopan komissio ehdotti jo vuonna 2017 EVM:n roolin vahvistamista myös muissa rahoituskriiseissä kuin valtioiden velkakriiseissä. Se vaati samalla myös EVM:n päätöksentekorakenteen selkeyttämistä ja yksinkertaistamista. Ehdotuksen mukaisesti EVM oli määrä reformoida eurooppalaiseksi valuuttarahastoksi, joka toimisi aidosti EU-rakenteiden sisällä ja joka pystyisi tarvittaessa viemään läpi myös valtioiden velkajärjestelyjä.
Komission ehdotus Euroopan valuuttarahaston perustamisesta ei kuitenkaan edennyt. Kun lisäksi EKP:n rooli euromaiden rahoittajana on kasvanut, EVM on siirtymässä selkeämmin instrumentiksi, jota tarvitaan mahdollisten pankkikriisien hoitamisessa. Myös nyt esillä olevat muutokset lisäävät EVM:n mahdollisuuksia vastata pankkikriiseihin. Samalla EVM kytkeytyy osaksi EU:n laajempaa finanssipoliittista rakennetta.
Keskeiset muutokset
Muutosten keskeisenä tarkoituksena on turvata pankkien kriisinratkaisurahaston rahoitus tilanteissa, joissa kriisinratkaisurahaston omat varat ovat ehtyneet tai ne eivät riitä sovittujen toimien toteuttamiseen. Siksi EVM:n yhteyteen perustetaan pankkien kriisinratkaisurahaston yhteinen varautumisjärjestely (ns. backstop). Mekanismi rakentuu periaatteelle, jonka mukaan kriisinratkaisun kustannuksista vastaavat ensisijaisesti pankkien omistajat ja sijoittajat. Sijoittajavastuun toteutumisen jälkeen käytetään kriisinratkaisurahaston nykyiset 42 mrd. euron varat tai vuoden 2023 loppuun mennessä kerättävät noin 70 mrd. euron varat. Vasta näiden varojen tultua käytetyiksi voidaan käyttää EVM:iin luotavaa varautumisjärjestelmää.
Muutossopimuksen mukaan pankkien suora pääomitusväline poistetaan rahoitustukivälineistöstä. Tämän arvioidaan vähentävän EVM:n kautta syntyvää tappioriskiä jäsenvaltioille, sillä varautumisjärjestely nähdään pääomitusvälinettä vähäriskisempänä, ja myös sen vaikutus EVM:n lainanantokyvyn määrään on huomattavasti pääomitusvälinettä vähäisempi.
Lisäksi euroalueen valtiot ottavat vuoden 2022 alusta käyttöön vahvistetut yhteistoimintalausekkeet. Tämä merkitsee, että velkojien enemmistö voi helpommin pakottaa vähemmistön hyväksymään velan uudelleenjärjestelyn. Muutossopimus täsmentää myös tuen edellytyksiä, sillä EVM voi jatkossa antaa rahoitustukea vain niille jäsenvaltioille, joiden velkaa pidetään kestävänä ja joiden takaisinmaksukyky on varmistettu. Velkakestävyysarvion tekevät komissio, EKP ja EVM yhdessä, tarvittaessa IMF:n tukemana. Sopimus tiukentaa myös ennalta varautuvan rahoitusavun välineisiin liittyviä ehtoja, joilla pyritään mm. nopeuttamaan tuen takaisinmaksua ja tehostamaan kriisin ennaltaehkäisyä. Hallituksen esityksen mukaan EVM:n ennalta varautuvaa rahoitusapua ei ole vielä koskaan käytetty ja myös jatkossa sen pääasiallisena tarkoituksena on rahoittaa markkinoita.
Valiokunta pitää muutoksia hyvinä ja kannatettavina; ne vahvistavat pankkiunionin toimintaedellytyksiä kriisitilanteissa ja parantavat näin EU:n rahoituskriisien hallintaa ja osaltaan myös ehkäisevät tulevia kriisejä. Yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelmän perustaminen parantaa rahoitusvakautta ja lisää kriisinratkaisun uskottavuutta. On myös tärkeää, että tuenhakijan julkisen velan kestävyyteen sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota ja että ennalta varautuvan rahoitustuen tehokkuutta parannetaan.
EVM:n kapasiteetti ja Suomen vastuut
Nyt esitetyt muutokset eivät lisää Suomen vastuita, koska EVM:n pääomaan ei tehdä tässä yhteydessä muutoksia. EVM:n maksettu pääoma on 80,55 mrd. euroa, josta Suomen osuus on 1,43 mrd. euroa. Vaadittaessa maksettava pääoma on puolestaan 624,3 mrd. euroa, josta Suomen osuus on 11,12 mrd. euroa. Näin EVM:n kokonaispääoma on 704,8 mrd. euroa, josta Suomen osuus yhteensä 12,55 mrd. euroa; tämä vastaa 1,7811:tä prosenttia EVM:n pääomasta.
Vaikka EVM:n kapasiteetti on mittava, se riittää kuitenkin vain rajallisten ongelmien ratkaisemiseen. Valtiovarainvaliokunta ja talousvaliokunta ovat arvioineet (VaVM 13/2012 vp — HE 34/2012 vp, TaVL 30/2021 vp), että kapasiteettia ei ole tarkoituksenmukaista eikä mahdollistakaan kasvattaa niin suureksi, että se voisi rahoittaa suurten euromaiden laajoja talousongelmia.
Mitä tulee Suomen vastuisiin, perustuslakivaliokunta on arvioinut, että EVM-muutossopimus ei sisällä sellaisia uusia taloudellisia vastuita Suomelle, jotka loukkaisivat eduskunnan budjettivaltaa vaarantamalla Suomen mahdollisuudet vastata perustuslaissa säädetyistä velvoitteistaan (PeVL 29/2021 vp). Perustuslakivaliokunta on näin katsonut, että muutossopimus voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä ja sen voimaansaattamislaki käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunta on kuitenkin pitänyt sopimusmuutosta merkittävänä ja kiinnittänyt valtioneuvoston huomiota siihen laajempaan oikeudelliseen ja taloudelliseen kokonaisuuteen, johon nyt käsiteltävä oleva EVM-sopimuksen muutos liittyy. Perustuslakivaliokunnan mielestä erityistä huomiota on syytä kiinnittää yleiseen Suomen taloudellisten riskien kasvuun EU:n kontekstissa ottaen huomioon taloudellisia vastuita ja riskejä kumulatiivisesti ja tarkastellen myös jo päätettyjä ja lähiaikoina päätettäviksi tulevia asioita.
Valtiovarainvaliokunta yhtyy tähän näkemykseen ja toteaa, että koronakriisi on lisännyt uusien tukimuotojen ja rahoitusinstrumenttien tarvetta. On myös vielä epäselvää, miten jäsenmaiden taloudet toipuvat kriisistä ja minkälaisia riskejä pankkisektorin tilaan sisältyy. Saadun selvityksen mukaan ongelmalainojen määrä on koronakriisistä huolimatta vähentynyt, mutta vasta myöhemmin selviää, missä määrin esim. laajat lyhennysvapaaohjelmat aiheuttavat luottotappioita.
Valiokunta painottaa pankkisektoriin liittyvien riskien aktiivista seurantaa. On myös tärkeää panostaa kriisien ennaltaehkäisyyn ja huolehtia pankkeja koskevan lainsäädännön sekä valvontakäytäntöjen yhdenmukaisuudesta sekä finanssivalvonnan tehokkuudesta. Talousvaliokunnan tavoin valtiovarainvaliokunta korostaa, että rahoitusmarkkinoiden yhdentyessä ja yhteisvastuun syventyessä pankkisektorin taseiden tulee olla valtaosin yhtäläisissä lähtöolosuhteissa ja että lähtötilanteiden erot tulee tasata jäsenvaltioiden ja pankkien omin voimin. Valiokunta painottaa myös valtioiden ja pankkien välisen kohtalonyhteyden vähentämistä, mikä on ollut eräs pankkiunionin keskeisistä tavoitteista sen perustamisesta lähtien.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota myös siihen, että nyt esillä olevien uudistusten merkitys euroalueen rahoitusvakauden turvaamisessa saattaa jäädä aiemmin arvioitua pienemmäksi, koska koronakriisin myötä toteutettu rahapolitiikka ja elvyttävä finanssipolitiikka ovat helpottaneet erityisesti korkeasti velkaantuneiden jäsenvaltioiden rahoitusta. Myös elpymisrahasto on merkinnyt tulonsiirtoja mm. korkeasti velkaantuneille jäsenmaille.
Hätätilamenettely
Muutossopimuksen uuden 18 a artiklan 6 kohdassa määrätään varautumisjärjestelyn puitteissa myönnettäviä lainoja ja niihin liittyviä maksuja koskevasta hätätilamenettelystä. Menettelyn soveltamisedellytysten perusteet vastaavat nykyisen rahoitustuen myöntämistä koskevan hätätilamenettelyn soveltamisedellytyksiä. Varautumisjärjestelyä koskevalla hätätilamenettelyllä ei ole jatkossakaan mahdollista kasvattaa Suomen rahoitusvastuuta EVM-sopimuksen enimmäismääristä.
Myös perustuslakivaliokunta on pitänyt oleellisena, että varautumisjärjestelyä koskevalla hätätilamenettelyllä ei voida kasvattaa Suomen rahoitusvastuuta sopimuksen enimmäismääristä ilman Suomen suostumusta ja siihen liittyvää Suomen perustuslain mukaista eduskunnan osallistumista (PeVL 29/2021 vp).
ERVV:n tukien siirto EVM:iin
Muutossopimuksen mukaan ERVV:n antamat tuet voidaan siirtää EVM:iin. Nykyisessä EVM-sopimuksessa ei ole määräyksiä tukien siirron vaikutuksesta EVM:n pääomaan, mutta muutossopimuksella helpotettaisiin siirtoa mahdollistamalla peruspääoman äänioikeudettoman, vaadittaessa maksettavan lisäerän luominen. Tämä edellyttää kuitenkin hallintoneuvoston erillistä ja yksimielistä päätöstä, minkä lisäksi hallintoneuvoston on hyväksyttävä yksimielisesti tukien siirtämiseen tarvittavat järjestelyt.
Sopimusmuutokset eivät lisää Suomen EVM:stä ja ERVV:stä tulevaa kokonaisvastuuta, eivätkä ne myöskään lisää riskiä vastuiden realisoitumisesta. Hallituksen esityksen mukaan ERVV-tukien mahdollinen siirto ERVV:stä EVM:ään voi jopa pienentää kokonaisvastuuta.
Valiokunta toteaa, että ERVV-tukien siirto EVM:iin edellyttäisi myös Kreikan ERVV-lainoja koskevan ja Suomen saatavia turvaavan vakuusjärjestelyn muuttamista. Kuten edellä on todettu, nyt esillä oleva sopimus mahdollistaa kyseisen siirron, mutta toteutuakseen se edellyttää erillistä ja yksimielistä EVM:n hallintoneuvoston päätöstä.