VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Talouden näkymät
Suomen talous kasvoi 3,5 prosenttia vuonna 2021, ja se oli toipumassa hyvää vauhtia koronapandemian aiheuttamista talousvaikutuksista. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan synkentää kuitenkin talouden näkymiä ja hidastaa talouskasvua.
Julkisen talouden suunnitelman pohjana on valtiovarainministeriön ennusteTaloudellinen katsaus, kevät 2022. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2022:31. (13.4.2022), jossa talouskasvun arvioidaan alenevan 1,5 prosenttiin vuonna 2022, olevan 1,7 prosenttia vuonna 2023 ja hieman yli yksi prosenttia vuosina 2024 sekä 2025. Ennusteessa oletetaan, että raaka-aineiden ja energian saatavuus Venäjältä häiriintyy, mutta ei täysin keskeydy. Vaihtoehtoisessa skenaariossa Venäjään kohdistuvia pakotteita edelleen laajennetaan ja energiahyödykkeiden kauppa Venäjän kanssa loppuu, jolloin talouskasvun ennustetaan hiipuvan 0,5 prosenttiin. Sodan päättymisellä arvioidaan olevan lyhyellä aikavälillä vain pieniä positiivisia talousvaikutuksia (kasvu tällöin 1,7 prosenttia), koska pakotteista ei välttämättä voida luopua välittömästi ja vallitsevaa syvää epäluottamusta Venäjää kohtaan on vaikea poistaa. Talousennustetta pidettiin valiokunnan asiantuntijakuulemisissa realistisena. Myös Euroopan komission toukokuun ennuste (16.5.2022) on samansuuntainen (kasvu 1,6 prosenttia vuonna 2022 ja 1,7 prosenttia vuonna 2023). OECD kuitenkin varoittaa maailmanlaajuisesta talouden hiipumisesta kesäkuun ennusteessaan (8.6.2022) ja arvioi Suomen talouskasvun jäävän 1,1 prosenttiin vuonna 2022.
Vallitsevassa tilanteessa inflaatio on kiihtynyt maailmanlaajuisesti energian hinnannousun ja raaka-ainepulan seurauksena. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan inflaatio nousi toukokuussa Suomessa 7,0 prosenttiin (helmikuussa 4,4 prosenttia) ja euroalueella 8,1 prosenttiin edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Valtiovarainministeriö arvioi koko vuoden inflaatioksi Suomessa keskimäärin 4 prosenttia.
Julkisen velkasuhteen kasvu taittui hetkellisesti vuonna 2021 (65,8 prosenttia) vahvan BKT:n kasvun seurauksena. Eurostatin tilastojen mukaan vuoden 2021 viimeisellä neljänneksellä Suomen velkataso (65,8 prosenttia) oli myös huomattavasti euroalueen keskimääräisen velkatason (95,6 prosenttia) alapuolella. Suomen velkasuhde alkaa kuitenkin uudelleen kasvaa vuonna 2022 (66,2 prosenttia), ja se on jäämässä kehyskaudella korkeammalle tasolle kuin ennen koronaviruspandemiaa (69,9 prosenttia BKT:sta vuonna 2026).
Valtion hallinto on edelleen julkisen talouden alasektoreista alijäämäisin, kun alijäämän arvioidaan olevan keskimäärin 7,2 mrd. euroa kehyskauden aikana. Valtion velan ennustetaan kasvavan noin 144 milj. euroon vuonna 2023 ja 165 milj. euroon vuonna 2026. Vuodesta 2023 lähtien Suomen julkisyhteisöjen rakenne muuttuu, kun sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirretään kunnilta hyvinvointialueille. Tämä helpottaa kuntien rakenteellisia, väestön ikääntymisestä johtuvia menopaineita, mutta silti paikallishallinnon arvioidaan jäävän alijäämäiseksi. Hyvinvointialueet aloittavat toimintansa lievästi alijäämäisinä, mikä johtuu mittavista investoinneista. Työeläkelaitosten ja muiden sosiaalirahastojen arvioidaan puolestaan pysyvän hieman ylijäämäisinä tulevan kehyskauden.
Venäjän hyökkäyksen vaikutukset maailmantalouteen arvioidaan pitkäaikaisiksi, mutta siitä huolimatta valiokunnan asiantuntijakuulemisessa riskiä euroalueen ja Suomen ajautumisesta taantumaan pidettiin vielä kohtuullisen pienenä. Esiin nostettiin kuitenkin kasvava stagflaation uhka, jossa alhainen talouskasvu yhdistyy korkeaan inflaatioon.
Valiokunta korostaa, että talouskehitykseen liittyy merkittäviä epävarmuuksia, kuten sodan kesto, pakotteiden ja konfliktin laajuus sekä inflaation ja korkotason nousu. Myös koronaviruksen mahdolliset uudet aallot voivat edelleen rasittaa julkista taloutta. Lisäksi julkinen talous kohtaa entistä velkaantuneempana jo aiemmin olemassa olleet haasteet, kuten väestön ikääntymisen tuomat menopaineet ja samanaikaisen verotulojen alenemisen työikäisen väestön vähentyessä.
Finanssipolitiikan linja
Koropandemian ja Venäjän aloittaman hyökkäyssodan jälkeen Suomen talouden ja finanssipoliittisten tarpeiden kokonaiskuva poikkeaa huomattavasti siitä, mikä tilanne oli syksyllä 2019 vaalikauden kehystä asetettaessa. Valiokunta pitää hyvänä, että hallitus on toteuttanut muuttuneissa tilanteissa aktiivista ja vastuullista finanssipolitiikkaa, minkä seurauksena Suomen talouskasvu hidastui koronapandemiassa ennustettua vähemmän.
Hallitus luopui menokehyksestä vuonna 2020, ja paluu kehysmenettelyyn 2021 sisälsi lukuisia poikkeamia. Lisäksi hallitus korotti vuoden 2022 kehystä 900 milj. eurolla ja vuoden 2023 kehystä 500 milj. eurolla. Myös koronaan liittyvät välittömät kustannukset katetaan kehyksen ulkopuolisina menoina edelleen vuonna 2023.
Valiokunta pitää niin ikään tarkoituksenmukaisena, että vallitsevassa muuttuneessa turvallisuustilanteessa hallitus tekee uuden kehyspoikkeuksen. Sen mukaan kehyksen ulkopuolisina menoina rahoitetaan tilanteeseen välittömästi liittyvät maanpuolustuksen, rajaturvallisuuden ja kyberturvallisuuden menolisäykset sekä Ukrainaan annettava apu, sotaa pakenevien ukrainalaisten auttaminen ja sotaan liittyvien pakotteiden välittömät vaikutukset valtion toiminnalle. Myös vuosien 2022—2023 määräaikaisia huoltovarmuuden kannalta välttämättömiä toimia katetaan kehyksen ulkopuolelta. Näitä ovat erityisesti investoinnit, jotka samanaikaisesti lisäävät kotimaista energiantuotantoa ja tukevat uuden fossiilista energiaa korvaavan teknologian hyödyntämistä.
Valiokunta pitää tärkeänä, että tehdyistä poikkeamista huolimatta valtiontalouden kehysjärjestelmä säilytetään keskeisenä kansallisena finanssipolitiikan sääntönä, jolla turvataan valtiontalouden vastuullinen, pitkäjänteinen ja taloudellista vakautta edistävä menopolitiikka. Sen uskottavuuden varmistamiseksi järjestelmää on kuitenkin uudistettava ja sovittava ennalta kehysmenettelystä poikkeamisen mekanismit, joilla voidaan varmistaa tarvittavat joustot tulevissa kriiseissä.
EU:n finanssipolitiikan sääntelyssä on ollut voimassa keväällä 2020 käyttöön otettu vakaus- ja kasvusopimuksen poikkeuslauseke, joka sallii poikkeaman julkista taloutta koskevista tavoitteista myös vuonna 2022. Selonteon liitteenä olevassa Suomen vakausohjelmassa (liite 6) todetaan, että tässä vaiheessa ei voida poissulkea poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaoloa edelleen vuonna 2023. Komissio onkin talouspolitiikan EU-ohjausjakson kevätpaketissa katsonut, että on olemassa edellytykset vakaus- ja kasvusopimuksen yleisen poikkeuslausekkeen soveltamisen jatkamiselle vuonna 2023 ja sen deaktivoinnille vuodesta 2024 alkaen.
Hallitusohjelman veropoliittisista toimenpiteistä on valtaosa jo toteutettu, mutta eräitä toimia toteutetaan vielä vuonna 2023. Verotusta koskevilla ratkaisuilla hallitus on pyrkinyt tiivistämään veropohjaa, korottamaan välillisiä veroja, edistämään ilmastotavoitteita sekä vahvistamaan talouskasvua. Valtion verotulot kasvavat vuosina 2023—2026 arviolta lähes 3 prosenttia vuodessa lukuun ottamatta hyvinvointialueiden perustamisen vaikutuksia.
Kuluttajahintojen kohoaminen
Valiokunta on huolissaan kuluttajahintojen voimakkaasta noususta, joka on seurausta varsinkin tuontienergian kallistumisesta sekä Venäjän aloittaman sodan ja koronan aiheuttamasta komponenttipulasta. Inflaation kiihtyminen pienentää suomalaisten kotitalouksien käytettävissä olevia reaalituloja, mikä puolestaan vähentää yksityistä kulutusta ja hidastaa talouskasvua.
Valiokunnan kuulemat asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että hallituksen päätökset sosiaaliturvan indeksikorotusten aikaistamisesta ja matkakuluvähennysten korotuksesta ovat hyviä täsmätoimia hintojen noususta eniten kärsivien kotitalouksien ostovoiman tukemiseksi. Jos inflaatio pysyy korkealla, on indeksikorotuksia syytä tarkastella jatkossakin nykyistä useammin. Yleisiä veronkevennyksiä ei sen sijaan kannatettu, vaikka ne lisäisivätkin kotitalouksien käytettävissä olevia nettotuloja, koska samalla inflaatio kiihtyisi entisestään. Arvonlisäveron ja polttoaineveron alentamiseen liittyy kohdentamisongelmia, mutta poikkeuksellisten hintapaineiden tilanteessa erilaisia kohdennettuja veronalennuksia tulee arvioida huolellisesti.
Talouden vakauttaminen
Koronakriisin ja turvallisuusympäristön muutoksen aiheuttaman velkaantumisen ohella julkisessa taloudessa vallitsee edelleen väestön ikääntymisestä aiheutuva mittava pitkän aikavälin kestävyysvaje, jonka valtiovarainministeriö arvioi olevan 2,5 prosenttia suhteessa BKT:hen eli noin 7 mrd. euroa vuoden 2026 tasossa. Kiihtyvän inflaation myötä myös korkotaso on lähtenyt nousuun, mikä lisää valtion velanhoitokuluja ja valtiontalouden riskejä. Lisäksi on varauduttava siihen, että talous kohtaa alijäämää lisääviä ulkoisia shokkeja myös jatkossa.
Valiokunta pitää julkisen talouden vahvistamista aktiivisin toimin välttämättömänä, jotta tulojen ja menojen välinen epätasapaino ei kasvata velkaantumista hallitsemattomaksi pitkällä aikavälillä. Hallituksella tulee olla uskottava suunnitelma julkisen talouden tasapainottamisesta, jotta luottamus Suomen valtion kykyyn hoitaa velkansa ja muut vastuunsa säilyy. Keskeisiä ovat rakenteelliset uudistukset, jotka kohentavat työllisyyttä ja talouskasvua tai hillitsevät julkisten menojen kasvua tulevaisuudessa. Rakenteelliset uudistukset, työllisyysasteen koheneminen ja talouskasvu vähentävät myös tarvetta menojen leikkauksiin ja verojen korotuksiin.
Hallitus tavoittelee talouskasvua, joka on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää. Talouden vakauttamiseksi toteutetaan talouden kasvun ja kestävyyden tiekartassa linjattuja toimenpiteitä, jotka koskevat työllisyyttä, talouskasvun edellytysten vahvistamista, julkisen hallinnon tuottavuuden kasvattamista ja kustannusvaikuttavuutta tukevia toimia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta.
Työllisyystoimet.
Valiokunta toteaa, että työllisyysasteen kehitys on ollut vahvaa ja hallituksen asettama työllisyysastetavoite 75 prosenttia on lähes saavutettu alkuvuonna 2022, mikäli arviossa huomioidaan tilastoinnissa tapahtuneet muutokset.
Työllisyysasteen nousu on hallitusohjelmassa tulopohjan vahvistamisen keskeisin yksittäinen elementti. Hallitus on sitoutunut työllisyysasteen nostamiseen tekemällä päätöksiä, joilla tavoitellaan noin 80 000:ta lisätyöllistä vuosikymmenen loppuun mennessä. Viimeisin linjaus uusista työllisyystoimista tehtiin 15.2.2022 (vaikutus noin 110 milj. euroa). Hallituksen tähän mennessä tekemien työllisyyttä lisäävien päätösten arvioidaan vahvistavan julkista taloutta vuoden 2029 tasolla yhteensä 560 milj. eurolla huomioiden toimista aiheutuvat kustannukset ja työllisyyden vahvistamisesta syntyvät säästöt. Merkittävimmät toimenpidekokonaisuudet ovat työttömyysturvan lisäpäivistä luopuminen, pohjoismainen työnhakumalli, työ- ja elinkeinopalveluiden kuntasiirtoon liittyvä rahoitusuudistus, työttömyysturvan työssäoloehdon euroistaminen sekä oppivelvollisuuden laajennus.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että hallitus jatkaa määrätietoisesti toimenpiteitä työllisyysasteen korottamiseksi. Tarvitaan mm. toimia, joilla vähennetään rakenteellista työttömyyttä sekä pitkäaikaistyöttömyyttä ja kannustetaan yhä useampia osallistumaan työmarkkinoille ja hakemaan aktiivisesti töitä. On myös tärkeää huolehtia siitä, että työvoima- ja osaajapula ei muodostu kestävän kasvun ja hyvinvoinnin pullonkaulaksi. Työurien pidentämisen ja työhyvinvoinnin parantamisen rinnalla on mm. lisättävä työperusteista maahanmuuttoa, parannettava maahanmuuttoon liittyviä viranomaisprosesseja ja huolehdittava maahanmuuttajien koulutuksesta sekä nopeasta työllistymisestä.
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös luovan talouden edistämiseen, siihen sisältyviin työllistymismahdollisuuksiin sekä kulttuurin ja luovien alojen käyttämättä olevaan potentiaaliin ja kykyyn vahvistaa kansantaloutta.
Rakenteelliset uudistukset.
Kestävyyttä on tarkoitus parantaa myös tehostamalla julkisen hallinnon tuottavuutta ja kustannustehokkuutta. Hallitus toteuttaa keväällä 2021 sovitut 370 milj. euron pysyvät säästöt, jotka kohdennetaan kehystason alentamiseen (42 milj. euroa) ja eri hallinnonaloille (328 milj. euroa) lukuun ottamatta mm. puolustus- ja sisäministeriön hallinnonaloja sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoja.
Keskeisin julkista taloutta pitkällä aikavälillä vahvistava rakenteellinen uudistus on sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistus, jonka on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2023 alussa. Uudistuksen muutosvaiheeseen liittyvien lisäkustannusten vuoksi kustannussäästöt alkavat toteutua vasta 2030-luvulla.
Talouskasvun edellytysten vahvistaminen
Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (TKI)
Talouskasvun vahvistamiseksi on tärkeää varmistaa kannustava ja vakaa ympäristö TKI-toiminnalle ja vahvistaa näin osaamispohjaa ja lisätä myös kansainvälisten huippuosaajien kiinnostusta. On niin ikään tärkeää kannustaa yksityistä sektoria panostamaan myös riskipitoisiin TKI-hankkeisiin sekä edistää uusien kaupallistettavien ja kansainvälisille markkinoille skaalattavissa olevien ratkaisujen syntymistä.
Hallitusohjelman sekä TKI-tiekartan mukaan Suomen tavoitteena on nostaa T&K-menojen BKT-osuus 4 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, mihin myös kaikki eduskuntaryhmät sitoutuivat joulukuussa 2021 valmistuneessa parlamentaarisen TKI-työryhmän raportissaValtioneuvoston julkaisuja 2021:95. Julkisen sektorin osuus on tästä noin kolmannes ja yksityisen sektorin noin kaksi kolmannesta.
Em. tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että valtion T&K-panostuksia korotetaan edelliseen kehyspäätökseen verrattuna 344 milj. eurolla. Lisäysten määrärahavaikutus on noin 50 milj. euroa vuonna 2023, ja se nousee noin 212 milj. euroon vuoteen 2026 mennessä. Lisäyksiä osoitetaan mm. Suomen Akatemialle, Business Finlandille sekä strategiseen tutkimukseen. Ammattikorkeakoulujen T&K-toimintaan osoitetaan 5 milj. euron pysyvä lisäys.
Valiokunta on tyytyväinen näihin korotuksiin. Ne vahvistavat T&K-toimintaa tilanteessa, jossa Suomen TKI-menojen rahoitus on ollut laskeva ja jäänyt jälkeen monista verrokkimaista. Em. parlamentaarisen työryhmän raportin mukaan Suomen T&K-menojen BKT-osuus laski vuosina 2014—2018 toiseksi eniten OECD:n vertailemista maista. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on kuitenkin aivan keskeinen keino parantaa tuottavuutta ja edistää talouden kasvua, ja siksi panostusten kasvattaminen on välttämätöntä.
Valiokunta toteaa, että neljän prosentin kasvu-uralle pääseminen edellyttää jatkossa julkisen rahoituksen merkittävää korottamista sekä ratkaisuja, jotka varmistavat rahoituksen riittävyyden pitkäjänteisesti yli vaalikausien. On siksi tärkeää, että em. parlamentaarisen työryhmän ehdotusten mukaisesti on alettu valmistella tutkimus- ja kehittämismenoja koskevaa rahoituslakiesitystä. Tarkoituksena on, että se määrittää vuotuisen valtion T&K-menojen tason siten, että julkisen sektorin T&K-menojen BKT-osuus nousee 1,33 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Suurin osa tästä (1,2 prosenttia) olisi valtion rahoitusta. Alkuvuodesta 2023 valmistuu myös parlamentaarisen TKI-ryhmän suunnitelma, jossa täsmennetään mm. rahoituksen suuntaamisen peruslinjat pitkällä aikavälillä.
Valiokunta pitää myös myönteisenä, että parlamentaarisen työryhmän linjausten mukaisesti kehysriihessä päätettiin uudesta TKI-verokannustimesta, jonka tavoitteena on lisätä yritysten TKI-intensiteettiä. Verotuloarvioissa on siksi huomioitu tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvä 100 milj. euron lisävähennys. Valiokunta painottaa verokannustimen vaikutusten huolellista seurantaa.
Koulutus
Hallitus on tehnyt koulutukseen sekä pysyviä että määräaikaisia lisäpanostuksia. Hallituskauden keskeisin uudistus on 1.8.2021 voimaan tullut oppivelvollisuuden laajentaminen ja toisen asteen maksuttomuus, mihin on varattu 129 milj. euron rahoitus vuodesta 2024 lukien. Valiokunta pitää tärkeänä, että rahoituksen riittävyyttä seurataan huolellisesti ja varmistetaan, ettei heikko kuntatalous lisää koulutuksellista eriarvoisuutta.
Valiokunta painottaa koulutuksen perusrahoituksen vahvistamista, jotta lyhytkestoista ja paljon hallinnollista työtä aiheuttavaa hankerahoitusta voidaan vähentää. Onkin erittäin myönteistä, että hallitus antoi eduskunnalle esityksen opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta, jonka eduskunta on hyväksynyt 7.6.2022 (SiVM 5/2022 vp — HE 55/2022 vp). Siinä vakinaistetaan vuoden 2023 alusta lukien koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistäviin toimenpiteisiin myönnettävä erityisavustus, jota voidaan jatkossa myöntää neljäksi vuodeksi kerrallaan. Valtionavustuksen määrärahan taso ratkaistaan julkisen talouden suunnitelmassa ja talousarviossa.
On myös edelleen tärkeää huolehtia toimista, joilla koronan aiheuttamaa oppimis- ja hyvinvointivajetta paikataan. Pitkällä aikavälillä oppimisvajeen hoitamatta jättäminen voi tulla koulutusinvestointeja kalliimmaksi ja heijastua myös työllisyyteen ja hyvinvointiin.
Valiokunta on tyytyväinen siihen, että kehyspäätöksessä vahvistetaan ammatillisen koulutuksen rahoituspohjaa pysyvästi 50 milj. eurolla vuodesta 2023 lukien. Tämä on 30 milj. euroa vähemmän kuin aiemmin määräaikaisena tulevaisuusinvestointina osoitettu lisärahoitus, mutta lisärahoitus tuo joka tapauksessa koulutuksen järjestäjille vakautta ja ennakoitavuutta vuosittaisen rahoituksen tasoon, sillä se lisätään osaksi ammatillisen koulutuksen normaalia rahoitusjärjestelmää. Ammatillisella koulutuksella on tärkeä rooli myös työperäisen maahanmuuton edistämisessä sekä maahanmuuttajien integroitumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan ja työmarkkinoille. Maahanmuuttajien koulutuksen tarpeet on tärkeää huomioida myös vapaan sivistystyön resursseissa.
Sivistysvaliokunnan (SiVL 12/2022 vp) tavoin valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä, että korkeakoulujen toimintaedellytykset turvataan jatkossa niin, että ne antavat mahdollisuuden nostaa korkeakoulutettujen määrä vähintään 50 prosenttiin 25—34-vuotiaiden ikäluokasta vuoteen 2030 mennessä. Hallitus on jo päättänyt lisätä korkeakoulujen aloituspaikkoja reilulla 12 000:lla vuosina 2020—2022. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin uusia päätöksiä koulutuksen laajentamiseksi, sillä koulutuspoliittisen selonteon (VNS 1/2021 vp) mukaan 50 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan vuoteen 2030 mennessä yhteensä 100 000 uutta korkeakoulututkintoa enemmän kuin mitä nykyisillä koulutusmäärillä saavutetaan.
Turvallisuusympäristön muutoksesta johtuva varautuminen
Venäjän hyökkäys Ukrainaan nostaa valiokunnan saaman alustavan arvion mukaan Suomen julkisen talouden välttämättömiä menoja yhteensä yli 7 mrd. eurolla vuosina 2022—2026. Vallitsevassa tilanteessa puolustuksen ja varautumisen menojen lisääminen on valiokunnan mielestä väistämätöntä.
Puolustusvoimien toimintamenoihin osoitetaan vuotuinen 130—200 milj. euron korotus ja puolustusmateriaalihankintoihin 1,5 mrd. euron lisäys. Rajavartiolaitoksen uusien valvontalentokoneiden hankintaan varaudutaan 163 milj. eurolla ja toimintamenoihin osoitetaan lisäystä 80 milj. euroa. Myös maahanmuuton lisämenoihin varauduttaan ja kyberturvallisuutta parannetaan noin 40—56 milj. eurolla vuodessa.
Valiokunta painottaa myös väestön suojaamista ja yhteiskunnan toimintakyvyn turvaamista. Väestönsuojelun, väestönsuojakannan ja valmiussuunnittelun (mukaan lukien strategisten kohteiden suojelusuunnittelu sekä säteilyvaaratilanteisiin varautuminen) kehittämisestä ja resurssitarpeista on huolehdittava eduskunnassa käsittelyssä olleen ajankohtaiselonteon mukaisesti (VaVL 8/2022 vp — VNS 1/2022 vp) sekä varmistettava Hätäkeskuslaitoksen toimintavalmius.
Valiokunta pitää myös välttämättömänä, että hallitus huolehtii jo aiemmin sisäisen turvallisuuden selonteon (VaVL 8/2021 vp — VNS 4/2021 vp) ja vuoden 2022 talousarvioesityksen käsittelyn (VaVM 33/2021 vp — HE 146/2021 vp, HE 216/2021 vp) yhteydessä todetusta pelastustoimen ja sopimuspalokuntien rahoitus- ja henkilöstövajeen paikkaamisesta. Julkisen talouden suunnitelmaan ei sisälly tehtyjen linjausten mukaista pelastajakoulutusmäärän kaksinkertaistamista Pelastusopistossa vuodesta 2023 alkaen.
Samoin tärkeää on, että poliisin resursseilla pystytään vastaamaan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen. Julkisen talouden suunnitelmassa poliisin määrärahataso nousee noin 30 milj. euroa vuosina 2023—2026. Lisäys kattaa jo aiemmin linjattua poliisin toiminnan turvaamista, mutta se sisältää lisäresursseja myös vakavimpien ja kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvien tietoverkkorikosten torjuntaan ja tutkintaan. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan budjetissa on kuitenkin edelleen vajausta. Valiokunta kiirehtii siten valmisteilla olevan vakauttamissuunnitelman laatimista määrärahojen tason turvaamiseksi sekä poliisitoimen määrärahojen budjetointitapojen uudistamista (kuten henkilöstö-, kiinteistö- ja ICT-menojen sekä kalusto- ja muiden hankintojen eriyttäminen) läpinäkyvyyden lisäämiseksi helmikuussa 2022 valmistuneen selvitysraportin mukaisesti.
Valiokunta painottaa lisäksi, että julkisen talouden nykyinen tilanne vaatii edelleen myös turvallisuuteen liittyvien toimien kehittämistä kustannusten minimoimiseksi. Tärkeää on niin ikään huolehtia arjen turvallisuudesta ja väestön henkisestä kriisinsietokyvystä.
Huoltovarmuuden vahvistaminen
Energiaomavaraisuus.
Venäjältä Suomeen tuodun energian osuus oli ennen hyökkäyssotaa Ukrainaan yli 30 prosenttia Suomen kokonaisenergian käytöstä. Kiristynyt geopoliittinen tilanne ja energian hintojen nousu ovat lyhyessä ajassa nostaneet toimitus- ja huoltovarmuuden ilmastonäkökulman rinnalle, mikä vauhdittaa vihreää siirtymää.
Venäjältä tuodut polttoaineet ja sähkö ovat pääosin korvattavissa kotimaisella tuotannolla tai tuonnilla muista maista. Haastavin korvattava polttoaine on maakaasu, vaikka sen osuus on vain 6 prosenttia kokonaisenergian käytöstä. Myös maakaasun osalta tilanne on kuitenkin parempi kuin muutama vuosi sitten, ja valiokunnan kuulemat asiantuntijat pitivät varautumisen ministeriryhmän päätöksiä venäläisen kaasun korvaamisesta onnistuneina, erityisesti LNG-laivan vuokraamista yhdessä Viron kanssa. Päätös ei kuitenkaan vielä ratkaise seuraavan talven tarpeita.
Valiokunta pitää siten tarkastusvaliokunnan (TrVL 2/2022 vp) kuulemien asiantuntijoiden tavoin tärkeänä kiinnittää huomiota myös energian säästöön ja energiatehokkuuteen. Tietoisuutta asiasta tulee lisätä sekä kannustaa kansalaisia ja yrityksiä energiasäästötoimiin.
Valiokunta nostaa lisäksi esiin venäläisen metsähakkeen tuonnin lopettamisen, joka voidaan korvata kotimaisen puunjalostuksen ja hakkuiden sivuvirtoihin sekä tähteisiin perustuvan metsähakkeen käyttöä lisäämällä. Tämä vaatii tukitoimenpiteitä, joten on hyvä, että metsänomistajia ja toimijoita aktivoidaan neuvontakampanjalla ja lisätään Kestävän metsätalouden rahoitusjärjestelmän (Kemera) kannustetta nuoren metsän hoitoon ja pienpuun keruuseen. Suomen energiaomavaraisuuden kehittämiseksi pitkällä aikavälillä on lisäksi tärkeää kehittää puupolttoaineiden kuljetusta, varastointia ja terminaaliverkostoa. Samalla on huolehdittava hiilinielulaskennan asianmukaisuudesta ja Suomen hiilinieluista metsien kasvua lisäämällä.
Valiokunta toteaa, että Suomella on hyvä tilanne venäläisestä energiasta luopumisen osalta. Tosin meilläkin on haasteita, mutta ne on tunnistettu ja niihin on vastattu. Energiainvestointeja vauhditetaan mm. tukemalla fossiilisista polttoaineista irtautumista liikenteessä sekä lämmitysratkaisuissa. Samoin lisäpanostukset demonstraatiohankkeisiin sekä akku- ja vetyteknologiaan ovat oikeansuuntaisia. Lisäksi energia-ala itse investoi yli 3 mrd. euroa puhtaaseen energiaan.
Elintarvikeomavaraisuus.
Valiokunta on ollut jo pitkään huolissaan maatalouden kannattavuudesta, joka on ollut heikko jo useita vuosia. Tilanne kriisiytyi vuonna 2021, kun kustannusten nousu yhdistyi alhaiseen satotasoon kuivan ja kuuman kesän seurauksena ja heikkeni edelleen Venäjän aloittaman sodan myötä. Valiokunta muistuttaa myös sään ääri-ilmiöiden yleistymisen ja epävakaan turvallisuustilanteen myötä kasvaneesta globaalin ruokakriisin mahdollisuudesta.
Julkisen talouden suunnitelman yhteydessä päätetty maatalouden huoltovarmuuspaketti on siten välttämätön. Siihen sisältyy sekä nopeita, erityisesti tilojen maksuvalmiutta parantavia tukitoimia (kuten maatalouden energiaveron palautuksen korotus vuodelta 2021) että pidemmän aikavälin ruoan tuotantoa ja sen kriisinsietokykyä vahvistavia toimenpiteitä (esim. investointituki vaihtoehtoisiin energialähteisiin ja muihin huoltovarmuuteen liittyviin investointeihin). Lisärahoituksen nopeassa kohdentamisessa hyödynnetään olemassa olevia maatalouden tukijärjestelmiä, joilla on valmiina EU- ja kansalliset säädösperusteet ja toimeenpanoprosessit. Toimenpiteiden rahoitus ajoittuu vuosille 2022 ja 2023. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös lannoitteiden tuontiriippuvuuden vähentämiseen ja valkuaisomavaraisuuden kasvattamiseen.
Valiokunta painottaa aiempien kannanottojensa mukaisesti (VaVM 33/2021 vp — HE 146/2021 vp, HE 216/2021 vp ja VaVM 4/2022 vp — HE 2/2022 vp, HE 26/2022 vp), että maatalouden kannattavuutta on kohennettava pysyvästi ja tuet on kohdistettava aiempaa paremmin aktiiviviljelyyn. Erityisesti reilut kauppatavat on saatava käyttöön, jotta tuottajan osuus lopputuotteen hinnasta kasvaa. Kannattavuuden parantaminen on ehto tuotannon jatkuvuudelle, huoltovarmuuden turvaamiselle ja ylipäätään kotimaisen ruokaketjun tulevaisuudelle.
Venäjän hyökkäyssodan alueellisia ja toimialakohtaisia vaikutuksia
Valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomiota Venäjän hyökkäyssodan alueellisiin ja toimialakohtaisiin vaikutuksiin Suomessa ja toteaa, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne vaikuttavat laajalti koko Suomen talouteen.
Pitkä maaraja Venäjän kanssa on leimannut erityisesti Kaakkois- ja Itä-Suomen maakuntien toimintaympäristöä, jossa rajat ylittävä yhteistyö on ollut tiivistä ja monipuolista. Lisäksi muuttunut tilanne ja Venäjä-pakotteet näkyvät monilla muilla alueilla, joilla on esimerkiksi Venäjän-kauppaan keskittyviä yrityksiä tai Venäjältä tuotuja raaka-aineita tarvitsevaa teollisuutta.
Vaikutukset ovat tässä tilanteessa kielteisiä etenkin matkailulle, joka on jo kärsinyt tuntuvasti koronarajoituksista. Venäläisten matkailijoiden puuttuminen vähentää matkailun tuloja, minkä lisäksi Venäjän ylilentokielto vähentää aasialaisten matkailijoiden määrää. Menetettyjen matkailutulojen korvaamiseksi jatkossa on tärkeää panostaa Suomen matkailumaakuvan vahvistamiseen niin kuluttajien kuin kansainvälisten kongressijärjestäjien parissa. Tämä edellyttää myös huolehtimista Visit Finlandin resursseista.
Venäjän hyökkäyssota on vaikuttanut laajasti myös logistiikkaan ja liikenteeseen, mikä näkyy mm. Saimaan kanavan ja VR:n idän liikenteen päättymisenä sekä Venäjän ilmatilan sulkuna. Tämä heijastuu merkittävällä tavalla Finnairin toimintaan, jolle Venäjän ilmatilan käytön sulkemisen vaikutukset ovat tuntuvasti merkittävämmät kuin muille EU-maille ja eurooppalaisille lentoyhtiöille. Lisäksi Aasian lentoliikenteen väheneminen heikentää Helsinki-Vantaan lentoaseman tilannetta, mikä heijastuu myös kuntatalouteen.
Valiokunta painottaa toimia, joilla varmistetaan Suomen saavutettavuus muuttuneessa tilanteessa, sillä sujuvat yhteydet maailmalle ovat Suomen talouden elinehto. Saimaan kanavan liikenteen päätyttyä on myös erittäin tärkeää löytää korvaavia reittejä kanavan tavaraliikenteelle, mikä edellyttää mm. tie- ja rataverkon parantamiseen tähtäävien toimien vauhdittamista. Saadun selvityksen mukaan kanavaliikenteen loppuminen tarkoittaa noin 1,3 milj. tonnin tavaramäärän siirtymistä maanteille- ja rautateille, minkä lisäksi Venäjän puun tuonnin päättyminen siirtää noin 8 milj. kuutiota puuta kuljetettavaksi pidempiä matkoja kotimaan tie- ja raideverkolla.
Sodan vaikutukset ulottuvat myös EU:n ulkorajayhteistyön ohjelmiin (Interreg NEXT), joiden valmistelu on keskeytetty ja vuoden 2022 varat (noin 9,5 milj. euroa) osoitetaan kahdelle sisärajaohjelmalle. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi pyrkii toimimaan siten, että em. ohjelmiin varattu rahoitus voidaan jatkossa kohdentaa parhaalla mahdollisella tavalla ulkorajayhteistyön ohjelma-alueiden kehitykseen.
Saadun selvityksen mukaan sodan seurauksena ei ole vielä nähty merkittäviä työllisyysvaikutuksia; akuuteimpana haasteena on kuitenkin noussut esille kausityöntekijöiden aiempaa heikompi saatavuus. Kaikki vaikutukset eivät ole kuitenkaan vielä realisoituneet tai edes selvillä. Jatkossa on tärkeää selvittää, miten mm. aluetalouden vahvistumista ja sen uudistumista voidaan edistää ja yritysten toimintaedellytyksiä vahvistaa.
Hiilineutraali Suomi ja vihreä siirtymä
Hallitusohjelman mukaan Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivinen sen jälkeen. Julkisen talouden suunnitelmassa hiilineutraaliuteen liittyviä tavoitteita edistetään yhteensä noin 2,7 mrd. eurolla vuonna 2023 ja määrärahat alenevat noin 2,1 mrd. euroon vuonna 2026. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tason alenemista kehyskaudella kompensoi kuitenkin osaltaan uuden EU-rakennerahastokauden edetessä kasvava vähähiilisyyteen kohdistuva rahoitus.
Vuoden 2023 määrärahatasoa korottavat merkittävästi Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman mukaiset rahoitukset (Suomen saanto noin 2,085 mrd. euroa), joista noin puolet kohdennetaan vihreään siirtymään. Määrärahaa osoitetaan mm. investointeihin puhtaaseen energiantuotantoon, vähäpäästöisiin innovaatioihin, rakennusalan ympäristöratkaisuihin sekä sähköisen liikenteen latausinfrastruktuurin tukemiseen.
Varautumisen ministeriryhmä linjasi lisäksi noin 700 milj. euron lisärahoituksen energiaomavaraisuuden ja huoltovarmuuden vahvistamiseksi. Toimenpidekokonaisuuden tarkoituksena on nopeuttaa irtautumista Venäjän fossiilisesta energiasta sekä tukea uuden teknologian käyttöönottoa. Lisäykset kohdistuvat lähinnä liikenteeseen, energiaan, asumiseen ja maatalouden pitkäaikaisiin toimiin.
Valiokunta korostaa, että investointien suurimpana esteenä ei useinkaan ole teknologia, tuotannon hinta tai rahoituksen saatavuus, vaan lupakäytännöt. Näin ollen on erittäin tarpeellista, että selonteossa osoitetaan 36,8 milj. euroa lisärahoitusta vihreän siirtymän lupakäsittelyihin, ja hallitus on päättänyt valmistella esityksen vihreän siirtymän investointien määräaikaisesta etusijasta lupakäsittelyssä. Valiokunta painottaa, että henkilöstömäärän lisäämisen ohella tulee huolehtia hakemusten sujuvista käsittelyprosesseista sekä riittävästä neuvonnasta.
Valiokunta toteaa myös, että osana irtautumista venäläisestä energiasta tulisi huomioida kriittisten metallien ja mineraalien saatavuus ja hinta. Kiertotalouden edistäminen tulisi siksi liittää oleelliseksi osaksi vihreää siirtymää ja ottaa huomioon myös julkisen talouden suunnitelmassa.
Myönteistä on, että julkisen talouden suunnitelma sisältää edelleen lähes 100 milj. euron vuosittaisen määrärahatason luonnonsuojeluun. Tämä kohdennetaan pääosin Metso- ja Helmi-ohjelmien sekä EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteiden toteuttamiseen. Tärkeää on myös jatkaa Itämeren ja vesien suojelua, mukaan lukien peltojen kipsikäsittelyä ja ravinnekierrätyksen sekä kosteikkoviljelyn edistämistä.
Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota talouden ekologisen kestävyyden kokonaisarviointiin. Onnistunut siirtymäpolitiikka edellyttää myös julkisen talouden suunnitelmassa uutta tietopohjaa ja uusia keinoja ohjata taloutta asetettujen ilmastotavoitteiden sekä luonnon monimuotoisuuden ja luonnonvarojen kulutuksen vähentämiselle asetettujen tavoitteiden mukaisesti.
Muita havaintoja
Ulkoministeriön hallinnonala.
Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus huolehtii ulkoministeriön ja Suomen ulkomaan edustustojen riittävästä henkilöstömäärästä, jolla voidaan vastata diplomatiaa vaativaan Suomen etujen ajamiseen sekä aiempaa jännitteisempään maailmanpoliittiseen tilanteeseen.
Valiokunta viittaa myös ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon (UaVL 1/2022 vp) ja toteaa, että Suomen kehitysyhteistyössä tulee ottaa huomioon entisestään kasvaneet humanitaarisen avun tarpeet, joita erityisesti Venäjän aloittama sota sekä Jemenin, Syyrian ja Afganistanin pitkittyneet kriisit heikentävät. Tärkeää on niin ikään Ukrainan jälleenrakentamisen tukeminen sekä huomion kiinnittäminen Itä-Afrikan nälänhätään, jota kuivuuden lisäksi vaikeuttavat ruuan, lannoitteiden ja energian hinnan kohoaminen.
Oikeudenhoidon määrärahatilanne.
Valiokunta viittaa lakivaliokunnan lausuntoon (LaVL 18/2022 vp) ja kiinnittää huomiota perusrahoituksen niukkuuteen oikeusministeriön hallinnonalalla. Pitkään jatkunut perusrahoituksen riittämättömyys sekä suuri työmäärä vaikeuttavat toimintaa ja kuormittavat henkilöstöä, mikä heijastuu asioiden käsittelyaikoihin ja kansalaisten oikeusturvaan. Määräaikaisen henkilöstön suuri määrä on myös tuomioistuinten riippumattomuuden näkökulmasta ongelmallinen. Onkin tärkeää, että valmisteilla on oikeudenhoidon toimintaedellytyksiä ym. koskeva selonteko, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle vuoden 2022 loppuun mennessä. Siinä tulee kartoittaa tilanne sekä arvioida muutostarpeet ja niiden vaatimat resurssitarpeet sekä myös mahdollisuudet toiminnan tehostamiseen ja tarvittaviin lainsäädäntömuutoksiin.
Kulttuuri.
Valiokunta korostaa kulttuurin ja luovan talouden merkitystä niin työllistäjänä kuin myös kansalaisten hyvinvoinnin ja jaksamisen edistäjänä. Luovat alat ovat kärsineet poikkeuksellisen voimakkaasti koronaepidemiaan liittyneistä rajoituksista, ja on tärkeää, että alan elpymistä tuetaan EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen rahoituksella (yhteensä 12 milj. euroa vuosina 2023 ja 2024). Kulttuurin ja taiteen määrärahat ovat kehyskaudella yhteensä keskimäärin 577 milj. euroa vuodessa. Vuoteen 2022 verrattuna rahoitus kuitenkin alenee jonkin verran, kun rahapelitoiminnan tuotto ja siihen liittyvä kompensaatiorahoitus vähenevät 4,6 milj. euroa vuonna 2023 ja noin 4,1 milj. euroa vuodesta 2024 lähtien.
Valiokunta on tyytyväinen kehyspäätöksen linjauksiin, jotka koskevat yksityisen kopioinnin hyvityksen tason korottamista 11 milj. euroon sekä luopumista tekijänoikeuskorvausten sovittelusta arvioitaessa oikeutta työttömyysturvaan.
On myös myönteistä, että e-kirjojen ja e-äänikirjojen lainauskorvauksiin on varattu 1 milj. euron vuosittainen määräraha vuosille 2023—2026. Valiokunta kiirehtii rahoitukseen liittyvien ratkaisujen sekä tarvittavien säädösmuutosten valmistelua. On niin ikään tärkeää, että kansallisten taidelaitosten valtionrahoitusta koskeva lainvalmistelu etenee.
Rahapelitoiminnan tuotot.
Valiokunta on tyytyväinen myös siihen, että rahapelituotoilla rahoitettavien yleishyödyllisten toimintojen menot siirretään kehykseen kuuluviksi menoiksi jo vuodesta 2023 lukien. Parlamentaarisen linjauksen mukaisesti vuodesta 2024 alkaen on tarkoitus katkaista Veikkaus Oy:n tulouttaman tulon ja valtionavustusministeriöiden (OKM, STM, MMM) arpajaislaissa säädettyjen käyttötarkoitusten välinen yhteys.
Vuodesta 2024 lähtien näiden toimintojen rahoitus on siten siirretty kokonaisuudessaan yleiskatteisesti rahoitettavaksi. Parlamentaarisen linjauksen mukaan vuodelle 2024 kohdennettava avustustoiminnan kokonaisrahoitustaso on 990 miljoonaa euroa. Se perustuu vuosien 2013—2022 valtionavustusrahoituksen kymmenen vuoden keskiarvoon, johon on lisätty veteraaneille vuonna 2022 kohdennettu rahoitus. Julkisen talouden suunnitelmassa vuoden 2023 rahoitustaso vastaa vuodelle 2024 linjattua rahoitustasoa. Edellä mainittuun 990 milj. euron rahoitustasoon pääsemiseksi nyt kohdennetaan noin 38 miljoonan euron lisäkompensaatio edelliseen julkisen talouden suunnitelmaan nähden.
Valiokunta pitää tärkeänä, että rahoitusmalliuudistusta koskeva hallituksen esitys annetaan eduskunnalle suunnitelmien mukaisesti syksyllä 2022 ja että uuden rahoitusmallin mukainen toiminta voi käynnistyä vuoden 2024 alusta alkaen.
Liikenne.
Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle kohdistetaan 127 milj. euron säästöt, josta 110 milj. euroa sisältyi jo edelliseen kehykseen, minkä lisäksi nyt käsiteltävänä olevaan kehyspäätökseen sisältyy 17 milj. euron lisäsäästö. Sen kohdentamisesta päätetään vuoden 2023 talousarvion yhteydessä.
Liikenne- ja viestintävaliokunnan (LiVL 20/2022 vp) tavoin valtiovarainvaliokunta pitää tilannetta huolestuttavana, sillä kehystaso ei mahdollista Liikenne 12 -suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Tämän lisäksi raaka-aineiden hintojen nousu vähentää mahdollisuuksia väylien kunnossapitoon ja teiden päällystämiseen, mikä lisää myös korjausvelkaa. Saadun selvityksen mukaan väyläverkon korjausvelan arvioidaan kasvavan kehyskaudella tämänhetkisestä noin 2,9 mrd. eurosta yli 3 mrd. euroon. Teiden korjausvelan arvioidaan kasvavan tänä vuonna 60—70 milj. eurolla, jolloin se kasvaisi noin 1,64—1,65 mrd. euroon.
Valiokunta pitää ensiarvoisen tärkeänä, että perusväylänpitoon ja korjausvelan torjumiseen osoitetaan pidemmällä tähtäimellä tarvittavat määrärahat. Infrainvestoinneissa tulee tärkeysjärjestyksessä priorisoida olemassa olevan tie- ja rataverkon ylläpitoa ja kehittämistä kasvua tukevia kohteita painottaen.
Valiokunta on tyytyväinen siihen, että kyberturvallisuuden rahoitusta on lisätty. Jatkossa on myös varmistettava, että Kyberturvallisuuskeskuksen rahoitus on sellaisella tasolla, että se pystyy huolehtimaan tehtävistään sekä kyberturvallisuuden kehittämisohjelman toimeenpanosta.
Koronakriisin sukupuolivaikutukset.
Valiokunta on tyytyväinen siihen, että THL:n johdolla on toteutettu tutkimushanke, jossa selvitettiin koronapandemian ja siihen liittyvien politiikkatoimien lyhyt- ja pitkäkestoisia sukupuolivaikutuksia Suomessa. Vastikään (31.5.2022) valmistuneessa raportissaKoronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:46 tarkastellaan kriisin vaikutuksia tasa-arvoon eri osa-alueilla (työllisyys ja toimeentulo, työolot, hoivan jakaminen, väkivalta sekä terveys ja hyvinvointi), minkä lisäksi raportissa analysoidaan kriisin aikaista päätöksentekoa ja talouspolitiikkaa tasa-arvonäkökulmasta.
Tehty selvitys osoitti, että suuri osa kriisin negatiivisista vaikutuksista sukupuolten tasa-arvon eri osa-alueisiin olivat verrattain lyhytkestoisia. Pidempikestoiset seuraukset liittyvät mm. hyvinvointiin ja mielenterveyteen sekä työelämän tasa-arvoon, etenkin sosiaali- ja terveysalan henkilöstön kuormittuneisuuteen. Selvityksen mukaan tasa-arvonäkökulmat ja -tavoitteet eivät olleet mukana päätettäessä koronakriisiin liittyvistä rajoitus- ja tukitoimista, ja vain 12,5 prosenttia kriisiin liittyvistä lakiesityksistä sisälsi sukupuolivaikutusten arviointia.
Valiokunta pitää tärkeänä, että koronakriisin tasa-arvovaikutukset otetaan huomioon tulevien vuosien talouspolitiikassa ja kriisin jälkihoidossa, mikä tarkoittaa mm. toimenpiteitä kriisin sukupuolittuneiden vaikutusten lieventämiseksi ja kriisistä erityisesti kärsineiden ryhmien tukemiseksi. Myös seuraavan hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa olisi tärkeää korjata niitä tasa-arvo-ongelmia, jotka tuottivat koronakriisin aikana sukupuolittuneita vaikutuksia. Sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen on tärkeä osa yhteiskunnan pitkän aikavälin resilienssin lisäämistä ja vahvistamista.
Hyvinvointialueiden rahoitus
Sote-uudistuksen toteuttaminen on tämän hallituskauden keskeisimpiä rakenteellisia uudistuksia, ja sillä on perustavaa laatua olevat vaikutukset sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen ja rahoitukseen. Uudistuksen keskeisiä tavoitteita ovat mm. hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen sekä yhdenvertaisten ja laadukkaiden sote-palveluiden turvaaminen. Uudistuksen tavoitteena on myös hillitä osaltaan julkisen talouden kustannusten kasvua.
Uudistuksen onnistumisen kannalta on välttämätöntä, että hyvinvointialueiden riittävä rahoitus turvataan, minkä lisäksi tarvitaan myös mm. toimivat palveluketjut sekä tietoon pohjautuvaa johtamista. Kustannusten kasvun hillitsemisen kannalta on tärkeää huolehtia siitä, että hyvinvointialueilla on kannuste lisätä toiminnan tuottavuutta ja vaikuttavuutta. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan (StVL 5/2022 vp) tavoin valtiovarainvaliokunta korostaa, että järjestämisvastuun siirtyessä hyvinvointialueille tulee ottaa käyttöön toimintamalleja, jotka hillitsevät kustannusten kasvua tulevaisuudessa. Tämä edellyttää perustason vahvistamista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraation toteutumista erikoissairaanhoidon palvelutarpeen vähentämiseksi. Tarvitaan myös toimivat tietojärjestelmät sekä selkeä ja kunnianhimoinen mittaristo, joka mittaa muutosta ja tehokkuuden lisäämistä eikä pelkkää rahan käyttöä.
Lisäksi valiokunta painottaa ennalta ehkäisevien toimien sekä perusterveydenhuollon palvelujen toimivuutta, jolla voidaan vähentää kalliimpien palveluiden tarvetta. On myös tärkeää huolehtia siitä, että kuntien, hyvinvointialueiden ja kolmannen sektorin rajapinnassa olevat palvelut toimivat saumattomasti ja kustannustehokkaasti.
Hyvinvointialueiden yleiskatteinen valtionrahoitus on vuoden 2023 tasolla noin 22,3 mrd. euroa, josta alueille maksetaan jo vuoden 2022 joulukuussa noin 880 milj. euroa. Lisäksi alueet saavat asiakasmaksuja ja muita toimintatuloja sekä rahoitustuottoja. Edelliseen julkisen talouden suunnitelmaan verrattuna alueille siirtyvien tehtävien kustannukset ovat nousseet 599 milj. eurolla. Hyvinvointialueiden rahoituksen taso nousee vuonna 2023 edelliseen julkisen talouden suunnitelmaan verrattuna noin 315 milj. euroa. Rahoituksen kasvu aiheutuu mm. kunnilta siirtyviä kustannuksia koskevan arvion muutoksesta, indeksikorotuksesta sekä uusiin ja laajeneviin tehtäviin liittyvästä rahoituksesta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hyvinvointialueiden rahoituslaskelmat ovat tässä vaiheessa alustavia, sillä laskelmia päivitetään vielä useaan kertaan. Kesällä 2022 päivitetään siirtyvät kustannukset kuntien vuoden 2021 tilinpäätösten mukaan ja tarkistetaan lopulliset tilasto- ja muut laskentatiedot. Hyvinvointialueiden rahoitukseen tehdään vuodesta 2023 lukien myös ne tarkistukset, jotka sisältyvät hallituksen esitykseen HE 68/2022 vp. Lisäksi kuntien vuoden 2022 tilinpäätösten mukainen korjaus tehdään vuoden 2024 rahoitukseen.
Valiokunta pitää hyvänä, että valtion talousarvioon lisätään vuodesta 2023 lukien erillinen arviomäärärahamomentti mahdollisten lisärahoitustarpeiden budjettikäsittelyä varten.
Muutos- ja valmistelukustannukset
Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistäminen edellyttää merkittäviä muutos- ja valmistelukustannuksia, joista suurimmat kulut aiheutuvat ICT-menoista. Tämän lisäksi hyvinvointialueilla tulee olemaan merkittäviä palkkaharmonisointikustannuksia.
Uudistuksesta aiheutuviin välttämättömiin kertaluonteisiin ICT-muutoskustannuksiin valtio osoittaa erillismäärärahaa (mom. 28.70.05), minkä lisäksi hyvinvointialueet rahoittavat laajemman ICT-kehittämisen ja ylläpidon kustannukset itsehallinnollisen päätöksenteon mukaisesti yleiskatteellisesta rahoituksesta (mom. 28.89.31) ja lainanottovaltuutensa puitteissa.
ICT-muutoskustannuksiin siirrettiin vuoden 2022 ensimmäisessä lisätalousarviossa 96 milj. euroa vuoden 2023 kehyksestä, minkä lisäksi vuoden 2022 toisessa lisätalousarviossa ICT-muutoskustannuksiin osoitetaan 150 milj. euron valtuus, josta arvioidaan aiheutuvan 50 milj. euron menot vuonna 2022 ja 100 milj. euron menot vuonna 2024. Muihin muutoskustannuksiin on varattu yhteensä runsaat 30 milj. euroa vuosina 2023—2026.
Valiokunta pitää tärkeänä, että ICT-rahoituksen riittävyyttä seurataan ja huolehditaan siitä, että rahoitus riittää järjestelmien asianmukaiseen ja tehokkaaseen kehittämiseen. Toimivat tietojärjestelmät tuovat kustannussäästöjä ja parantavat palvelujen laatua, joten niiden luotettavuus ja toimivuus ovat keskeisiä uudistukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Palkkaharmonisoinnin kustannusvaikutus ja ajoittuminen riippuvat mm. hyvinvointialueille muodostettavista palkkausjärjestelmistä, ja siksi niiden kustannusvaikutuksia on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Sote-esityksen valmistelun yhteydessä hallitus arvioi palkkakustannusten nousevan 124—434 milj. euroa, mutta esim. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT on arvioinut palkkojen harmonisoinnin nostavan työvoimakustannuksia noin 5,8 prosenttia eli 680 milj. euroa. Lisäksi vielä neuvoteltavana olevat työehtosopimusratkaisut vaikuttavat palkkoihin.
Palkkaharmonisoinnin myötä kohoavat palkkakustannukset katetaan hyvinvointialueiden rahoitusmallin puitteissa, ja viime kädessä ne otetaan huomioon rahoituksen jälkikäteisessä kustannustason tarkastuksessa. Palkkojen harmonisoinnin kustannuksia voidaan kattaa myös hyvinvointialueiden rahoitukseen vuosina 2023—2029 tehtävällä 0,2 prosenttiyksikön korotuksella.
Valiokunta toteaa, että henkilöstökustannusten kasvua tulee huomioitua myös hyvinvointialueindeksin myötä, jossa yleisellä ansiotasoindeksillä on merkittävä painoarvo. Vuosittaisen hyvinvointialueiden rahoituspohjan ennakollisen tarkistamisen lisäksi rahoituksen taso tarkistetaan koko maan tasolla jälkikäteen kahden vuoden viiveellä toteutuneiden kustannusten perusteella. Näin varmistetaan, että laskennalliset kustannukset eivät erkane todellisista kustannuksista. Muun ohella mahdolliset palkkaharmonisoinnin kustannukset tulevat siten viimeistään tässä vaiheessa otetuiksi huomioon.
Valtion rahoitus terveydenhuollon yksiköille yliopistotasoiseen tutkimukseen
Edellä mainittujen tutkimuspanostusten lisäksi terveydenhuollon sekä sosiaalityön yliopistotasoiseen tutkimukseen osoitetaan 5 milj. euron pysyvä korotus vuodesta 2023 lähtien. Näin valtion vuotuinen rahoitus nousee 30 milj. euroon. Käytännössä valtion rahoitus on kattanut vain osan tutkimuksen kustannuksista, sillä myös kunnat ja kuntayhtymät ovat rahoittaneet tutkimusta ja koulutusta. Jatkossa kuntien ja kuntayhtymien osoittama suora tutkimusrahoitus ei kuitenkaan ole enää mahdollista sote-palvelujen järjestämisen siirtyessä hyvinvointialueille sekä Helsingin kaupungille ja osin HUS-yhtymälle, jotka saavat rahoituksen lähinnä palvelutarvetekijöille perustuvana valtion rahoituksena. Koska hyvinvointialueiden rahoitus on pääosin laskennallista ja yleiskatteellista, tutkimusrahoituksen riittävyyteen ja pitkäjänteisyyteen liittyy epävarmuutta.
Tämän vuoksi eduskunta on edellyttänyt, että sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ja niiden rahoitus varmistetaan erillislainsäädännöllä (EV 111/2021 vp, s. 2). Saadun selvityksen mukaan hallitus antaa eduskunnalle syysistuntokaudella 2022 esityksen, jossa on tarkoitus säätää erillisestä yliopistosairaaloiden korkeamman kustannustason huomioon ottavasta rahoituksen määräytymistekijästä. Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan aikaisintaan vuodesta 2024 alkaen.
Valiokunta pitää tärkeänä, että esitys annetaan suunnitellusti syksyllä 2022 ja että sillä varmistetaan hyvinvointialueiden vastuulla olevan sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen ja tutkimuksen riittävä rahoitus siten, ettei palvelutarpeen perusteella kohdennettu rahoitus vaarannu. Asian valmistelussa on riittävässä määrin huomioitava, että yliopistosairaaloiden vastuulla oleva koulutus-, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta lisää tuntuvasti yliopistosairaaloiden kustannuksia. Valiokunta toteaa, että tutkimus- ja koulutustoiminnalla on perustavanlaatuinen merkitys terveydenhuollon toiminnassa ja vaikuttavuudessa, sillä vain tutkittu tieto mahdollistaa laadukkaiden, väestön tarpeisiin vastaavien palvelujen tehokkaan tuottamisen ja järjestämisen.
Koronan aiheuttama hoitovelka, hoitotakuu
Valiokunta viittaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon (StVL 5/2022 vp) ja kiinnittää vakavaa huomiota palvelu- ja hoitovajeeseen, jota koronaepidemia ja siihen liittyvät rajoitukset ovat pahentaneet.
Saadun selvityksen mukaan perusterveydenhuolto on haasteista huolimatta selvinnyt koronaepidemian aiheuttamasta lisätyöstä melko hyvin ja kiireellinen hoito on pystytty järjestämään koko epidemian ajan. Toimintoja on jouduttu supistamaan ajoittain, mutta hoitoon pääsy on pysynyt keskimääräisesti ennallaan. Koronaepidemian vaikutus näkyy eniten erikoissairaanhoidon kiireettömässä hoidossa, jossa yli 180 vrk odottaneiden määrä on kasvanut tuntuvasti. Saadun selvityksen mukaan maaliskuun 2022 lopussa erikoissairaanhoidon kiireetöntä hoitoa odottavista 6,9 prosenttia oli jonottanut hoitoon pääsyä yli puoli vuotta, kun vastaava luku oli joulukuun 2019 lopussa 4,0 prosenttia. Myös hoitoon hakeutumisen arvioidaan vähentyneen, mihin liittyvän hoitovelan seuraukset tulevat näkyviin vasta myöhemmin.
Koronapandemia on lisännyt myös mielenterveyspalveluihin liittyvää palveluvelkaa. THL:n selvityksen (Raportti 4/2022) mukaan lasten ja nuorten mielialaoireet ja ahdistuneisuus ovat lisääntyneet ja syömishäiriöoireet ja -häiriöt yleistyneet. Psyykkinen oireilu ja koettu stressi ovat lisääntyneet myös nuorilla aikuisilla ja erityisesti korkeakouluopiskelijoilla. Myös mm. Ukrainan sodan arvioidaan vaikuttavan väestön ja eri väestöryhmien mielenterveyteen.
On tärkeää, että julkisen talouden suunnitelmassa osoitetaan (vuosina 2023—2025) elpymis- ja palautumissuunnitelman rahoitusta yhteensä 230 milj. euroa sosiaali- ja terveydenhuollon hoito-, kuntoutus- ja palveluvelan purkuun sekä hoitoon pääsyn nopeuttamiseen. Lisäksi työkyvyn tuen palveluihin sekä mielenterveyttä ja työkykyä vahvistaviin toimiin osoitetaan yhteensä 15 milj. euron rahoitus vuosina 2023 ja 2024. On myös tärkeää, että hallitus on antanut eduskunnalle hoitotakuun kiristämistä koskevan esityksen (HE 74/2022 vp), johon on varattu 95 milj. euroa vuodelle 2023, ja määrärahavaraus kasvaa 130 milj. euroon kehyskaudella. Esityksen käsittely eduskunnassa on vielä kesken.
Valiokunta painottaa toimia hoito- ja palveluvelan vähentämiseksi ja pitää tärkeänä, että osana hoitotakuuta myös mielenterveyspalveluiden saatavuutta, saavutettavuutta, vaikuttavuutta ja laatua parannetaan perusterveydenhuollossa sekä lasten ja nuorten perustason palveluissa. Tämä edellyttää myös panostuksia henkilöstön koulutukseen ja rekrytointiin. Valiokunta korostaa, että oikea-aikaisilla ja vaikuttavilla mielenterveyttä tukevilla toimenpiteillä voidaan vähentää inhimillistä hätää ja saavuttaa myös merkittävää julkisen talouden kustannussäästöä.
Valiokunta pitää myös tärkeänä, että päihteitä käyttävien äitien ja perheiden tarvitsemat palvelut turvataan uudessa sote-rakenteessa. Toimintaa on rahoitettu mm. kuntien rahoituksen ja valtionavustuksen turvin, mutta uudistuksen siirtymävaiheessa on vaarana, että palvelujen saatavuus heikkenee, mikä lisää mm. sikiövaurioiden ja huostaanottojen riskiä. Tarvittaessa on arvioitava erillisen rahoituksen tarvetta siirtymävaiheen ajaksi.
Henkilöstön saatavuudesta
Etenkin sosiaali- ja terveysalan henkilöstön saatavuuden parantaminen edellyttää määrätietoisia ja tehokkaita lisätoimia, sillä henkilöstöpula on jo tällä hetkellä vaikea, minkä lisäksi useat henkilöstömitoitusten ja kelpoisuusehtojen muutokset lisäävät henkilöstön tarvetta. Tilannetta pahentaa entisestään sosiaali- ja terveydenhuollon työvoiman eläköityminen, joka on keskimääräistä suurempaa kuin työikäisen väestön määrä. Työ- ja elinkeinoministeriön laatimassa sote-alaa koskevassa toimialaraportissa (2021:2) esitetyn arvion mukaan terveyspalveluissa eläköityy työvoimasta 51 prosenttia ja sosiaalipalveluissa 48 prosenttia vuoteen 2035 mennessä.
Terveys- ja hyvinvointialojen työvoimatarpeita varten aloituspaikkoja on lisätty mm. sairaanhoitaja-, psykologi-, lääkäri- ja sosiaalityöntekijöiden koulutukseen. Koulutusmäärien lisäyksistä huolimatta työvoiman saatavuuteen liittyy suurta epävarmuutta, sillä hyvinvointialueiden tehtävien ja velvoitteiden kiristäminen pahentaa työvoimapulaa entisestään, mikä korostuu erityisesti alueilla, joilla on jo entisestään pula henkilöstöstä. Jo hyväksyttyjen lakien osalta lisähenkilöstöä tarvitaan etenkin lastensuojelussa sekä vanhusten ympärivuorokautisessa tehostetussa hoivassa, minkä lisäksi mm. kotihoidon kehittämiseen sekä perusterveydenhuollon hoitotakuun kiristämiseen liittyvät uudistukset edellyttävät lisähenkilöstöä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö on marraskuussa 2021 käynnistänyt strategisen ohjelman, jonka tarkoituksena on löytää kestäviä ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuuden edellyttämän osaavan työvoiman kattamiseksi lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Myös alueelliset erot on tarkoitus ottaa huomioon. Vuoden 2022 aikana valmistellaan laaja-alainen hallituskaudet ylittävä tiekartta toimenpiteistä.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että jatkossa löydetään keinot työvoiman saatavuuden turvaamiseen. Kuten sosiaali- ja terveysvaliokunta (StVL 5/2022 vp) on katsonut, koulutuspaikkojen lisäämisen ohella keskeisessä asemassa henkilöstön saatavuuden parantamisessa on toimintayksiköiden pitkäjänteinen työhyvinvoinnin ja toimintatapojen kehittäminen yhteistyössä henkilöstön kanssa ja alan houkuttelevuuden lisääminen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä johtamisen kehittämiseen.
Kuntatalous
Vuosi 2023 on hyvin poikkeuksellinen kuntataloudessa sekä menojen että tulojen kehityksen osalta, sillä sote-uudistuksen seurauksena kuntien toiminnan kustannukset vähenevät ja käyttötalousmenoista siirtyy pois noin puolet.
Kuntien toimintamenojen arvioidaan alenevan 54 prosenttia vuonna 2023. Julkisen talouden suunnitelmassa todetaan, että menojen vähenemiseen vaikuttaa sote-uudistuksen lisäksi hallituskauden ja sen myötä useiden määräaikaisten toimien päättyminen. Toisaalta maahanmuutto tuo lisämenoja mm. varhaiskasvatukseen, perusopetukseen valmistavaan opetukseen sekä kotouttamiseen. Vuosina 2024—2026 kuntatalouden toimintamenojen arvioidaan kasvavan keskimäärin 2,3 prosenttia vuodessa, mikä aiheutuu pääasiassa hintojen noususta. Sote-uudistuksen jälkeen kuntatalouden jäljelle jäävistä kustannuksista suuri osa syntyy varhaiskasvatuksen sekä koulutuksen järjestämisestä.
Kuntatalouden toimintatulojen arvioidaan laskevan vuonna 2023 noin 30 prosenttia. Jotta kokonaisveroaste ei kasvaisi, kunnallisveroprosentteja alennetaan kaikissa kunnissa yhtä suurella prosenttiyksiköllä vuonna 2023, minkä lisäksi yhteisöverotulojen jako-osuutta pienennetään kolmanneksella ja valtion jako-osuutta kasvatetaan vastaavasti. Kuntien verotulojen arvioidaan laskevan 48 prosenttia vuonna 2023. Kuntien verotulokertymä jää kuitenkin vuonna 2023 normaalia korkeammalle tasolle, koska kunnallis- ja yhteisöverotuloja kertyy ja tilitetään vielä aikaisemmilta verovuosilta korkeampien jako-osuuksien mukaisesti. Myös kuntien valtionavut alenevat, kun niistä vähennetään hyvinvointialueille siirtyvien tehtävien rahoitus. Tämän lisäksi hallituksen päättämät uudelleenkohdennukset vähentävät peruspalvelujen valtionosuutta 43 milj. euroa vuonna 2023 ja 33 milj. euroa vuodesta 2024 lähtien.
Kuntatalouden tila on ollut poikkeuksellisen hyvä mm. koronatukien ja yhteisöveron tuoton ripeän kasvun vuoksi, mutta taustalla olleet kuntien rakenteelliset ongelmat eivät ole poistuneet. Julkisen talouden suunnitelman mukaan kuntatalouden menojen ja tulojen välillä säilyy edelleen rakenteellinen epätasapaino siitä huolimatta, että nopeimmin kasvavat menot siirtyvät pois kuntien vastuulta. Kuntatalouden menojen arvioidaan pysyvän vuoteen 2026 saakka hieman tuloja suurempina lukuun ottamatta vuotta 2023, jolloin sote-uudistuksen verotuloja leikkaava vaikutus ei näy vielä täysimääräisenä. Kuntatalouden kehitysnäkymiä heikentävät myös Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siihen liittyvät pakotteet ja hintapaineet, minkä lisäksi kunta-alan vielä ratkaisemattomat palkkaneuvottelut tuovat epävarmuutta. Jatkossa on myös varauduttava koronaepidemiasta mahdollisesti aiheutuviin kustannuksiin. Paikallishallinnon rahoitusasema on painelaskelman mukaan 0,5 prosenttia alijäämäinen vuonna 2023.
Valiokunta toteaa, että kuntatalouden kyky reagoida nopeaan menojen ja tulojen muutokseen on kuluvana vuonna pienempi hyvinvointialueuudistuksen vuoksi. Kunnat eivät voi muuttaa tuloveroprosenttia kuluvana vuonna, ja rahoitusjärjestelmän tasapaino nähdään vasta, kun palveluiden järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta. On siksi tärkeää seurata uudistuksen vaikutuksia kuntiin.
Kuntien talouden vahvistumiseksi valiokunta pitää hallintovaliokunnan tavoin (HaVL 16/2022 vp) tärkeänä, että kunnat toteuttavat laajan itsehallinnon puitteissa tuottavuutta ja elinvoimaa lisääviä toimia ja rakenteellisia uudistuksia. Kunnilla on myös oltava valmiutta sopeuttaa palvelutuotantoaan palvelutarpeen muuttuessa. Samalla valtion tulee jatkaa toimia työllisyyden parantamiseksi, kuntien tulopohjan vahvistamiseksi sekä julkisen talouden kustannusten hillitsemiseksi.
Kustannusten kasvun hillitsemiseksi ja palveluketjujen toimivuuden varmistamiseksi valiokunta painottaa hyvinvointialueiden ja kuntien välisen yhteistyön merkitystä erityisesti lasten, nuorten ja perheiden palveluissa.
Julkisen talouden vastuut ja riskit
Valtion suurimmat vastuut muodostuvat valtionvelasta (128,7 mrd. euroa), eläkevastuista (93,3 mrd. euroa) sekä valtiontakauksista ja -takuista (64,2 mrd. euroa) vuonna 2021. Julkisen talouden toimintaan liittyvät riskit ovat usein monin tavoin sidoksissa yleiseen taloudelliseen kehitykseen. Normaalissa suhdannevaihtelussa yleensä vain osa riskeistä realisoituu, mutta laajemman ulkoisen shokin tilanteessa riskit valtiontaloudelle voivat olla merkittäviä.
Valiokunta korostaa, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on tuomassa uusia ja vaikeasti ennakoitavia uhkia ja riskejä kansantalouden ja valtiontalouden kehitykselle. Myös takausvastuiden keskittyminen tietyille toimialoille, kuten varustamotoimintaan, ja yrityksille lisää takausvastuiden riskiä. Vastuiden mittava realisoituminen kasvattaisi julkisia menoja ja nopeuttaisi velkasuhteen kasvua.
Niin ikään korkotason kääntyminen ennakoitua nopeampaan nousuun kasvattaa julkisen talouden velkaantumisen riskiä. Julkisen talouden suunnitelmassa korkotason arvioidaan nousevan melko maltillisesti kehyskaudella (lyhyt korko 3 kk 0,1 prosentista 0,4 prosenttiin ja pitkä korko 10 vuotta 0,6 prosentista 0,9 prosenttiin). Karkean arvion mukaan korkotason nousu 1 prosenttiyksiköllä kasvattaisi julkisyhteisöjen korkomenoja noin 0,5 mrd. euroa vuonna 2022 ja vuoteen 2026 mennessä korot kasvaisivat hieman alle 1,5 mrd. euroa. Vaikka koron nousu lisää korkotuloja, työeläkelaitosten ylijäämä ei kuitenkaan riitä kattamaan alijäämäisten sektoreiden velanhoitokulujen kasvua.
Valiokunta viittaa lisäksi valtion velanhallintamallia ja sen kehittämistarpeita arvioineen työryhmän raporttiinValtion velanhallintamallin arviointi ja kehittämistarpeet -työryhmän muistio. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:69. ja pitää sen mukaisesti tärkeänä, että strategista korkoriskiasemaa koskevaa tarkastelua laajennetaan ottamalla mm. huomioon talouden pitkän aikavälin kasvunäkymät ja valtion velkakestävyys.