Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Esitys sisältää ehdotukset vuoden 2025 tuloveroasteikkolaiksi ja muista ansiotuloveroperusteista. Lisäksi esitys sisältää ehdotukset finanssialan asiakasetujen verotuksellisesta kohtelusta. Valiokunta käsittelee keskeisimpiä muutosehdotuksia jäljempänä.
Esityksessä ehdotetaan myös kumottavaksi elinkeinoverolain ja maatilatalouden tuloverolain koulutusvähennystä koskevat säännökset sekä muutettavaksi verontilityslain ja tuloverolain säännöksiä, jotka koskevat veronsaajaryhmien yhteisöveron jako-osuuksia ja väliaikaisesti sovellettavia jako-osuuksia. Lisäksi tuloverolain metsälahjavähennyksen valtiontukiseurantaa koskevaan säännökseen tehtäisiin niin kutsutun de minimis -asetuksen muutoksesta johtuvat muutokset. Näiltä osin valiokunnalla ei ole ehdotuksiin huomautettavaa.
Veroperusteisiin tehtävät muutokset
Ehdotetut toimet perustuvat pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman kirjauksiin ja hallituksen kevään kehysriihessä päättämiin lisätoimiin.
Hallitusohjelman mukaan työn vastaanottamisen kannustimien parantamiseksi ansiotuloverotusta kevennetään painottaen kevennystä pieni- ja keskituloisiin korottamalla työtulovähennystä. Kevennyksen suuruus koko hallituskaudella on 405 miljoonaa euroa, josta vuoden 2025 verotuksessa tehtävän kevennyksen osuus on noin 100 miljoonaa euroa. Kevennys ehdotetaan toteutettavaksi korottamalla työtulovähennyksen vähennysprosenttia, enimmäismäärää ja poistumaprosentteja.
Hallitusohjelman mukaan ansiotuloveroperusteisiin tehtäisiin vuosittain indeksitarkistus kaikilla tulotasoilla. Hallitus päätti kevään kehysriihessä lisätoimista, joilla parannetaan julkisen talouden kestävyyttä ja luodaan edellytykset velkaantumisen kasvun taittamiseen. Osana tätä kokonaisuutta hallitus päätti, että indeksitarkistus jätetään vuonna 2025 tekemättä valtion tuloveroasteikon kahden ylimmän tuloluokan osalta. Indeksitarkistus tehdään korottamalla progressiivisen tuloveroasteikon tulorajoja, lukuun ottamatta kahta ylintä tuloluokkaa sekä muuttamalla perusvähennyksen enimmäismäärää ja työtulovähennyksen enimmäismäärää, poistuman tulorajoja sekä toista poistumaprosenttia. Tuloveroasteikon ylin porras säilyisi 150 000 euron kohdalla myös vuonna 2025, koska indeksitarkistusta ei tehtäisi kahden ylimmän tuloluokan osalta. Osana ansiotulovähennyksen korvaamista työtulovähennyksellä muutettaisiin kahta ylintä marginaaliveroprosenttia.
Ansiotuloveroperusteiden indeksitarkistuksen on esityksessä arvioitu vähentävän ansiotuloveroja noin 711 miljoonalla eurolla. Indeksitarkistuksen alimitoituksen kahden ylimmän tuloluokan osalta on esityksessä arvioitu kasvattavan verotuloja yhteensä noin 54 miljoonalla eurolla suhteessa siihen, että indeksitarkistus tehtäisiin täysimääräisenä kaikkiin tuloluokkiin.
Osana julkisen talouden lisäsopeutustoimia hallitus päätti kevään kehysriihessä kiristää eläketulojen verotusta siten, että pienempien eläkkeiden verotus ei kiristy. Kiristys päätettiin toteuttaa supistamalla eläketulovähennystä noin 150 miljoonalla eurolla. Tämän perusteella eläketulovähennyksen toista poistumaprosenttia ehdotetaan korotettavaksi 15 prosentista 19,6 prosenttiin. Hallituksen esityksen mukaan verotuksen kiristyminen kohdistuisi tulovälille noin 22 500 — 57 500 euroa vuodessa.
Esitys sisältää ehdotuksen työtulovähennyksen enimmäismäärän korottamiseksi 50 eurolla jokaisesta verovelvollisen huollettavana olevasta alaikäisestä lapsesta. Korotuksessa ei ole lapsien lukumäärään perustuvaa enimmäismäärää eikä verovelvolliskohtaista enimmäismäärää. Jos henkilö on lapsen ainoa huoltaja eikä häneen sovellettaisi tuloverolain puolisoita koskevia säännöksiä, myönnetään korotus kaksinkertaisena. Esityksessä on arvioitu, että lapsikohtainen 50 euron korotus työtulovähennykseen vähentää verotuloja noin 90 miljoonalla eurolla. Verotuksessa ei ole tällä hetkellä käytössä lapsivähennystä. Vuosina 2015—2017 tuloverotuksessa oli voimassa väliaikainen lapsivähennys pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden tukemiseksi.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kritisoitu indeksitarkistuksen tekemättä jättämistä kahteen ylimpään tuloluokkaan. Esille on myös nostettu ehdotettujen muutosten vaikutukset marginaaliveroasteisiin ja tarve myös dynaamisten vaikutusten huomioon ottamiseen. Myös eläketulovähennykseen tehtäviä pienennyksiä on kritisoitu.
Hallituksen esityksestä ilmenevien seikkojen ja saadun selvityksen perusteella valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia perusteltuina. Työtulovähennyksen korotuksen tavoitteena on vahvistaa kotitalouksien ostovoimaa ja parantaa työnvastaanottamisen kannustimia työn verotusta keventämällä. Lapsikorotuksen tavoitteena on lisäksi tukea lapsiperheitä sekä parantaa alaikäisten lasten huoltajien työnteon kannustimia.
Valiokunta pitää perusteltuna myös toimia, joilla kehysriihipäätöksen mukaisesti parannetaan julkisen talouden kestävyyttä ja luodaan edellytykset velkaantumisen kasvun taittamiseen. Toimet ovat tarpeen julkisen talouden vahvistamiseksi.
Valiokunta toteaa kuitenkin, että tarkasteltessa ylintä rajaveroastetta suhteessa verotulot maksimoivaan veroasteeseen on saadun selvityksen mukaan taloustieteellisessä kirjallisuudessa viitteitä siitä, että ylimpien tuloluokkien verotus on jo niin kireää, että ollaan ainakin lähellä verotulot maksimoivaa pistettä, jota taloustieteessä kuvataan ns. Lafferin käyrällä.
Ansiotulovähennyksen korvaaminen työtulovähennyksellä
Kevään kehysriihessä hallitus päätti kuntatalouden tilannetta koskevasta toimenpidekokonaisuudesta. Osana tätä kokonaisuutta hallitus päätti, että kuntien verotuloja lisätään ja kunnallisverotuksen efektiivisyyttä parannetaan poistamalla ansiotulovähennys ja samalla valtionverotukseen tehdään muutokset, joilla rajataan verotuksen kiristymistä. Tähän perustuen ansiotulovähennys ehdotetaan kumottavaksi ja se korvattaisiin korottamalla työtulovähennystä. Hallituksen linjauksen mukaisesti kuntien verotulomenetysten korvauksia alennetaan kunnallisverotuoton kasvua vastaavasti. Lisäksi kuntien peruspalvelujen valtionosuuksia lisätään vuodesta 2025 lähtien.
Ansiotulovähennys ja työtulovähennys ovat luonteeltaan erilaisia vähennyksiä. Ansiotulovähennys on puhtaasta ansiotulosta tehtävä vähennys ja se myönnetään vastaavin perustein sekä valtionverotuksessa että kunnallisverotuksessa. Työtulovähennys on verosta tehtävä vähennys. Se tehdään ensisijaisesti ansiotulosta valtiolle suoritettavasta tuloverosta ja siltä osin kuin vähennys ylittää ansiotulosta valtiolle suoritettavan veron määrän, se tehdään kunnallisverosta, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa.
Koska ansiotulovähennys on tulosta tehtävä vähennys, sen vaikutus verovelvolliselle ja kunnille riippuu kunnallisveroprosentin suuruudesta. Ansiotulovähennyksen korvaaminen työtulovähennyksellä ehdotetaan mitoitettavaksi keskimääräisen kunnallisveroprosentin mukaan. Näin ollen muutoksen johdosta verotus kiristyisi hieman keskimääräistä korkeamman kunnallisveroprosentin kunnissa ja kevenisi keskimääräistä matalamman kunnallisveroprosentin kunnissa. Jotta ehdotettu muutos olisi mahdollisimman neutraali sekä verovelvollisten että julkisen talouden näkökulmasta, esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tuloveroasteikon kahta ylintä marginaaliveroprosenttia.
Ansiotulovähennyksen korvaamisen työtulovähennyksellä on esityksessä arvioitu vähentävän valtion tuloveron tuottoa noin 426 miljoonalla eurolla ja lisäävän kunnallisveron tuottoa noin 338 miljoonalla eurolla, kirkollisveron tuottoa noin 39 miljoonalla eurolla ja sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun tuottoa noin 49 miljoonalla eurolla vuoden 2025 tasossa. Yhteensä ehdotetun muutoksen on esityksessä arvioitu olevan verotuottovaikutukseltaan neutraali. Esityksen mukaan kirkollisverotuoton lisäyksen vuoksi seurakuntien valtion rahoitusta tullaan pienentämään ja siitä annetaan erillinen esitys.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ansiotulovähennyksen korvaamista työtulovähennyksellä on pääosin kannatettu.
Valiokunta pitää ehdotettua muutosta perusteltuna. Ansiotulovähennyksen korvaaminen työtulovähennyksellä siirtää vähennysten painopistettä kunnallisverotuksesta valtionverotukseen ja näin ollen kasvattaa kunnallisveron tuottoa sekä parantaa kunnallisverotuksen efektiivisyyttä. Kyse on myös veroperusteisiin tehtävästä rakenteellisesta muutoksesta, jonka voidaan arvioida osaltaan myös selkiyttävän verojärjestelmää.
Kotitalousvähennys
Osana kehysriihessä päätettyjä lisätoimia julkisen talouden vahvistamiseksi hallitus päätti kotitalousvähennyksen supistamisesta 100 miljoonalla eurolla. Kotitalousvähennyksen supistaminen ehdotetaan toteutettavaksi siten, että vähennyksen enimmäismäärää ja korvausprosentteja alennettaisiin sekä omavastuuosuutta korotettaisiin. Enimmäismääräksi ehdotetaan 1 600 euroa, korvausprosenteiksi työkorvauksissa 35 prosenttia ja palkoissa 13 prosenttia sekä omavastuuosuudeksi 150 euroa. Esityksen mukaan vähennyksen perusteisiin ehdotettavat muutokset on mitoitettu siten, että vähennysprosentit säilyisivät mahdollisimman suurina.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti kotitalous-, hoiva- ja hoitotyötä sekä fysio- ja toimintaterapiaa koskeva korotettu kotitalousvähennys päättyy vuoden 2024 loppuun. Jatkossa myös näiden töiden perusteella myönnettäisiin kotitalousvähennystä samojen perusteiden mukaisesti kuin myönnettäessä vähennystä asunnon kunnossapito- ja perusparannustöiden perusteella.
Öljylämmityksestä luopuminen säilyisi voimassa olevan lain mukaisesti korotetun kotitalousvähennyksen piirissä vuoden 2027 loppuun. Ehdotettu omavastuun korotus koskisi myös öljylämmityksestä luopumisen perusteella myönnettävää kotitalousvähennystä.
Useimmat valiokunnan kuultavista ovat vastustaneet ehdotettua kotitalousvähennyksen supistamista. Kuulemisessa on pidetty supistamisen määrää suurena ja tuotu esille muun muassa, että omavastuuosuuden korottaminen jättää vähennyksen ulkopuolelle aiempaa enemmän pieniä työsuorituksia. Vuoden 2024 loppuun asti voimassa olevan tilapäisen kotitalous-, hoito- ja hoivatyön korotetun kotitalousvähennyksen päättymisen on nähty korostavan nyt ehdotettua kotitalousvähennyksen leikkauksen suuruutta. Kotitalousvähennyksen jatkuvien muutosten on myös nähty heikentävän yritysten toimintaympäristöä ja kotitalousvähennyksen ymmärrettävyyttä. Toisaalta kuulemisessa kotitalousvähennyksen supistaminen on nähty myös hyvänä kohteena julkisen talouden sopeutukselle. Tältä osin on tuotu esille muun muassa, että kotitalousvähennystä hyödyntävät kaikista eniten suurituloiset kotitaloudet ja että kotitalousvähennykseen kuluu vuosittain noin puoli miljardia euroa verotuloja nykyisillä säännöksillä. Lisäksi on viitattu tähänastiseen tutkimustietoon siitä, ettei kotitalousvähennys toteuta tehokkaasti sille asetettuja tavoitteita työllisyyden tukemisesta.
Vuonna 2022 kotitalousvähennys myönnettiin noin 522 000 verovelvolliselle ja vähennyksen kokonaismäärä oli noin 525 miljoonaa euroa.
Hallituksen esityksestä ilmenevien seikkojen ja saadun selvityksen perusteella valiokunta pitää ehdotettua kotitalousvähennyksen supistamista tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Toimi on osa hallituksen päättämiä lisäsopeutustoimia, joilla vahvistetaan julkista taloutta. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että muutoksen jälkeenkin kotitalousvähennys on edelleen fiskaalisesti merkittävä tuki vähennykseen oikeuttavien palveluiden käyttäjille.
Työsuhdeautojen verotuet
Kehysriihipäätöksen mukaisesti esityksessä ehdotetaan jatkettavaksi nollapäästöisten työsuhdeautojen verotuen voimassaoloa vuoden 2029 loppuun. Muihin tuloverolain 64 a §:ssä säädettyihin liikenteen työsuhde-etujen väliaikaisiin veronhuojennuksiin ei ehdoteta muutoksia. Näin ollen työnantajan tarjoaman latausedun verovapaus sekä vähäpäästöisten työsuhdeautojen verotusarvon alentaminen jatkuisivat voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti normaalisti vuoden 2025 loppuun.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että myös vähäpäästöisten työsuhdeautojen verotusarvon alentamista ja työnantajan tarjoaman latausedun verovapautta tulisi jatkaa vuoden 2025 jälkeen. Latausedun osalta on tuotu esille muun muassa edun arvon mittaamisesta syntyvä hallinnollinen haitta, joka aiheutuisi työpaikkalatauksen muuttuessa verolliseksi.
Hallituksen esityksestä ilmenevien seikkojen ja saadun selvityksen perusteella valiokunta pitää perusteltuna verotuen jatkamisen kohdistamista nollapäästöisiin työsuhdeautoihin. Tavoitteena on kannustaa valitsemaan työsuhdeautoksi edelleen nollapäästöinen auto ja näin lisätä nollapäästöisten autojen osuutta autokannasta.
Valtiontaloudelliset syyt puoltavat sitä, että latausetua ei ehdoteta jatkettavaksi. Valiokunta pitää kuitenkin ehdottoman tärkeänä, että verovapaan latausedun poistuessa vuoden 2025 jälkeen tuolloin käyttöön otettava menettely edun arvon mittaamiseksi on hallinnollisesti riittävän kevyt ja selkeä sekä verovelvollisille että veronsaajille. Tarvittaessa tämä on varmistettava lainsäädännöllä.
Muutto- ja siihen liittyvät matkustamiskustannukset sekä muut rajat ylittäviin työskentelytilanteisiin liittyvät etuudet
Esityksen mukaan työnantaja voisi nykyistä laajemmin kustantaa työntekijälle verovapaasti työskentelypaikan sijainnista johtuvia muuttokustannuksia sekä viranomaisrekisteröinneistä ja niiden hoitamiseksi ulkopuoliselta palveluntarjoajalta ostetuista palveluista syntyneitä kuluja.
Asiantuntijakuulemisessa ehdotettuja muutoksia on kannatettu, joskin on myös todettu, että näiden muutosten työllisyysvaikutuksia ei ole esitetty. Kuulemisessa on lisäksi esitetty, että työnantajan kustantaman kulttuuri- kieli ja muun vastaavan valmennuksen verovapaus tulisi ulottaa myös perheenjäsenille tarjottuun koulutukseen.
Esityksen mukaan työnantajan työntekijälle maksamat muuttokustannukset ja muuton yhteydessä tapahtuvien matkojen kustannukset olisivat työntekijälle kokonaan verovapaita etuuksia, nykyisen 50 prosentin sijaan, kun muutto tapahtuu työpaikan sijainnin vuoksi, mikä kannustaisi työntekijöiden asettautumista Suomeen. Työnantaja voisi korvata verovapaasti myös työntekijän perheenjäsenen vastaavat kustannukset. Lakimuutos myös varmistaisi, että Suomeen muuttava työntekijä saisi samat verovapaat etuudet kuin Suomesta ulkomaille muuttava työntekijä. Muutoksen johdosta myös kotimaisissa työskentelypaikan sijainnista johtuvissa muutoissa voitaisiin muuttokustannukset ja muuton yhteydessä tapahtuvien matkojen kustannukset jatkossa kustantaa kokonaan verovapaasti.
Viranomaisrekisteröintien ja niihin liittyvien asiointipalveluiden nykyistä laajempi verovapaus myös perheenjäsenten osalta niin ikään kannustaisi ja sujuvoittaisi työntekijöiden asettautumista Suomeen.
Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia perusteltuina. Rajat ylittävään työskentelyyn liittyvien etuuksien verovapauden laajentaminen tukee pyrkimyksiä lisätä Suomen vetovoimaa kansainvälisillä työmarkkinoilla ja siten torjua osaajapulaa ja vahvistaa talouskasvun edellytyksiä.
Työnantajan kustantamien rajat ylittäviin työskentelytilanteisiin liittyvien kulttuuri-, kieli- ja muiden valmennusten verovapauden kirjaaminen lakiin puolestaan täsmentää nykyistä sääntelyä. Jo nykyisessä verotuskäytännössä työntekijän kulttuuri-, kieli ja muu vastaava valmennus on voitu rajat ylittävissä työskentelytilanteissa maksaa työntekijälle verovapaasti.
Rajat ylittäviin työskentelytilanteisiin liittyvä kulttuuri-, kieli- ja muu vastaava valmennus ei ole luonteeltaan välittömiin työskentelypaikan sijainnista johtuviin muutto- ja matkakuluihin rinnastuva välttämätön kulu. Kyse on siten luonteeltaan erityyppisestä kulusta kuin ne, joissa verovapauden on esityksessä ehdotettu koskevan myös perheenjäseniä. Tämä puoltaa työntekijän perheenjäsenten kulujen katsomista myös jatkossa veronalaiseksi etuudeksi työnantajan korvatessa näitä kuluja. Nykyisen verotuskäytännön mukaisesti perheenjäsenen valmennuksesta ei kuitenkaan myöskään jatkossa synny veronalaista etua, jos perheen mukanaolo valmennuksessa ei aiheuta työnantajalle lisäkustannuksia.
Finanssialan asiakasetujen verotus
Tuloverolakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös finanssialan yritysten myöntämien asiakashyvitysten ja muiden vastaavien asiakkuuteen perustuvien rahanarvoisten etujen verotuksellisesta kohtelusta. Säännöksen tavoitteena on uudistaa finanssialan asiakasbonusten ja muiden vastaavien etujen verotuskäytänteet ja näin vastata verotuksen osalta Kilpailu- ja kuluttajaviraston esiin nostamiin kilpailuhaittoihin. Verotuksella ei voida suoraan vaikuttaa siihen, minkälaisia asiakasetuohjelmia yrityksillä on, mutta verotuksella voidaan vaikuttaa siihen, missä tilanteessa erilaiset rahanarvoiset edut ovat veronalaista tuloa ja missä tilanteessa ne ovat verovapaita asiakasalennuksia. Esityksen tavoitteena on myös tiivistää pääomatulojen veropohjaa.
Tuloverolaissa ei tällä hetkellä ole erityisiä säännöksiä finanssialan yritysten myöntämien asiakashyvitysten tai muiden vastaavien asiakkuuteen perustuvien rahanarvoisten etujen verotuksellisesta kohtelusta. Kyseisten erien verotus perustuu tuloverolain yleisiin säännöksiin ja vakiintuneeseen oikeus- ja verotuskäytäntöön.
Ehdotuksen mukaan asiakasbonus, -hyvitys, -alennus tai muu vastaava asiakkuuteen perustuva rahanarvoinen etu olisi luonnollisen henkilön ja kuolinpesän veronalaista pääomatuloa, jos etu kertyisi tai muodostuisi yksityistalouden luottojen, talletusten, sijoitusten, sijoitusvakuutusten, vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tai kapitalisaatiosopimusten määrän tai arvon perusteella. Etu olisi kuitenkin verovapaata tuloa siltä osin, kuin etu käytettäisiin tai se kohdistuisi edellä mainittuihin eriin liittyviin palveluihin, palvelumaksuihin tai luoton korkoihin eikä etua maksettaisi rahana tai siihen verrattavalla tavalla. Lisäksi verovapaus edellyttäisi, että asiakas ei voisi vaikuttaa edun käyttökohteeseen. Voimaantuloa ehdotetaan vuoden 2026 alusta. Hallituksen esityksen mukaan siirtymäajan myötä toimialalla on kohtuullinen aika varautua ja sopeutua uuteen verotuskäytäntöön.
Asiantuntijakuulemisissa on ehdotettua muutosta kannatettu tai vastustettu kuultavasta riippuen. Lisäksi kuulemisessa on esitetty, että ehdotetun sääntelyn tulisi tulla voimaan heti vuoden 2025 alusta. Tältä osin on tuotu esille muun muassa EU:n valtiontukisääntely.
Kuulemisessa on myös kritisoitu ehdotettuja säännöksiä asiakkaan näkökulmasta monimutkaisina ja tulkinnanvaraisina. Esille on tuotu muun muassa, että elantomenoina pidettävien luottojen perusteella kertyviä etuja ei tulisi katsoa veronalaiseksi pääomatuloksi vaan niitä tulisi käsitellä jälkikäteen saatuna alennuksena. Tältä osin valiokunta toteaa, että jo nykyisessä oikeus- ja verotuskäytännössä on katsottu, että luottojen perusteella kertyvät edut ovat lähtökohtaisesti veronalaista pääomatuloa. Laki ei siten toisi tältä osin muutosta nykytilaan.
Kuulemisessa nostettiin esille myös kysymys vahinkovakuutuksista kertyvien etujen yhdenvertaisesta kohtelusta eri yhtiöissä. Ehdotetussa säännöksessä luetteloidaan erät, joiden määrän tai arvon perusteella kertyviä tai muodostuvia etuja pidettäisiin veronalaisena pääomatulona. Ehdotuksen mukaan vahinkovakuutusten perusteella kertyviä etuja ei pidettäisi veronalaisena pääomatulona. Merkitystä ei olisi sillä, kuuluuko vakuutusyhtiö finanssialan konserniin vai ei. Olennaista veronalaisuuden arvioinnissa olisi se, kertyykö tai muodostuuko etu säännöksessä mainittujen erien määrän tai arvon perusteella ja mihin etu käytetään tai kohdistuu. Jos kyse on pelkästään vahinkovakuutusten perusteella kertyvästä tai muodostuvasta edusta, kyse ei ole veronalaisesta pääomatulosta yhtiörakenteesta tai yhtiön muista eduista riippumatta. Myös samassa asiakasetuohjelmassa voisi olla veronalaisia ja verovapaita etuja, jos etujen kertyminen on eroteltavissa.
Ehdotetun sääntelyn kansainvälisen ulottuvuuden osalta valiokunta toteaa, että myös nykyinen oikeus- ja verotuskäytäntö koskee yhtä lailla kaikkia Suomessa yleisesti verovelvollisia henkilöitä ja myös ulkomaisilta yrityksiltä saatuja asiakasbonuksia ja muita etuja. Uusi lainsäädäntö ei toisi muutosta asiakasbonusten ja muiden etujen verotuksen kansainväliseen ulottuvuuteen.
Hallituksen esityksestä ilmenevien seikkojen ja saadun selvityksen perusteella valiokunta pitää ehdotettujen säännöksiä tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina.